keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Mitä Rosille kuuluu?


Rosi on nyt ollut uudessa kodissa vajaat pari kuukautta. Rosi muutti meiltä reilun parin sadan kilometrin päähän, joten välimatkaa on. Sain heti alkuun neidistä kuvia ja tietoa, että ovat päässeet hyvin perille ja tallin ponit ovat hänestä hyvin kiinnostuneita. Rosi pääsi pihattoon asumaan muiden kanssa, ja tottui porukkaan hyvin. En muista tarkalleen, kuinka monta hevosta laumassa on, mutta ponien lisäksi porukassa on myös isompia hevosia, joita Rosin saapuminen ei ilmeisesti kauheasti tuntunut hetkauttavan. Neiti on nyt liikkunut heillä 3-4 kertaa viikossa maastossa pääsääntöisesti ja nauttinut hommasta todella paljon.


Rosilla tuli myös meillä ratsastajien vaihtuessa sitä testailua varsinkin maastossa mentäessä, olen tästä keskustellut heidän kanssaan. Rosi ole tähän mennessä minkäänlaista temppuilua ja pelleilyä osoittanut heillä. Siinä kohtaa siis arvaukseni osui oikeaan, kun mietin, että maisemanvaihdos voisi tehdä sille hyvää. Se oppi meillä selvästikin tietyissä kohdissa tekemään samat temput maastossa, ja lopuksi teki sitä jo kokeneemmillekkin ratsastajille. Ihanaa kuitenkin kuulla, että hän on nyt sopeutunut hyvin ja kaikki on kunnossa. Myöskin kengityksessä (tai niiden poistossa, mitä meiltä jalkaa jäi) neiti oli käyttäytynyt hyvin. Alustavasti on ollut puhetta, että he haluaisivat Rosin mahdollisesti ostaa, kun vuoden sopimus päättyy. Asiat ovat vielä auki omaltakin kohdalta tosi paljon, enkä tiedä pystyisinkö seuraavan vuoden vaihteessa Rosia vielä takaisin ottamaan. Näillä näkymin voisin siitä luopua ja sen heille myydä, mutta kaikki on vasta ajatustasolla. Tilanteet muuttuu kaikilla, ja sen jos jonkun on hevosten kanssa oppinut, että aina tulee yllätyksiä. Tottakai kaikista mieluiten sen ottaisin takaisin ylläpidosta. Kieltämättä tuli todella haikea ja surullinen olo, kun sain nämä kuvat Magdalenalta ja niitä pitkään katselin. Rosi on omalla tavallaan aivan erityinen hevonen ja ehdin kiintyä siihen paljon lyhyessä ajassa. 


Nämä kaikki ihanat valokuvat Rosista on ottanut viime kesän suomen vierailullaan Magdalena Stockschläder. Oli ihanaa saada niitä muutama viikko takaperin piristämään synkkää päivää. Ihania muistoja upeasta viime kesästä😍

tiistai 26. helmikuuta 2019

Sunnuntain valmennus

Rosin entinen liikuttaja Karkki on nyt käynyt Marliella muutamat kerrat ratsastamassa. Nyt he menivät tunnilla sunnuntaina ensimmäistä kertaa. Tunnin piti Marlien ratsuttaja Jenni Ala-Kantti. Pääsin itse mukaan kuvaamaan ja ehdin ottaa muutamia pätkiä videota, ja kuvia, ennen kuin kamerasta loppui akku. Alla olevalta videolta näkee pätkät.


            





Tänään pyörähdettiin Marlien kanssa meidän ekassa valkussa ihanan keväisissä fiiliksissä. Tän hetkinen tunnetila on lähinnä 🤯. Yksärin meille piti Jenni Ala-kantti, joka on ratsuttanut Maraa ja voi herran jumala. Ensinnäkin hevonen käveli rauhassa pitkällä ohjalla jo alussa eikä kiitänyt höyryveturina vaikkakin ohjien lyhennyksen jälkeen sai kyllä ihan ratsastaa sitä käyntiäkin. Toisekseen se jäi myös ravaamaan kun uskalsin vaatia riittävästi. Oon ihan sanaton miten erilainen Marlie oli ja kuin paljon se on nyt jo menny ammattilaisen avulla eteenpäin. Kyllähän se on kuvissa näyttäny hyvälle, mut hevosen koko ratsastettavuus oli ihan erilainen ja nyt vielä sai konkreettisia neuvoja siitä, miten sitä kuuluu ratsastaa ja miten paljon se oikeesti jo kykenee kokoamaan itseään. . Tehtiin käynti- ja ravityötä ympyröillä ja siirymisillä sekä keskityttiin juurikin löytämään ne nappulat Maralle. Yhden kerran mentiin sivuluisua kammottavan pyörän läsnäolosta ja kerran Mara otti kavereista vähän kimmoketta, mut muuten kaahailut yms meni mun piikkiin kunnen älynny vaan vaatia loppuun asti. Maran eteenpäinpyrkimyksen takia saan tehdä itteni kanssa tosissaan töitä et pidän jalan lähellä ja samalla vaadin sen tulee pidätteestä takasin. Samalla Jenni fiksaili myös mun istuntaa hiukan. Paljon on mulla Maran kanssa tekemistä, mutta nyt ainakin tiedän mihin se jo kykenee ja miten sitä kannattaa ratsastaa. Ehdottomasti uus valkku varaukseen kunhan ensin pääsee tekee itsenäisestikin ja hyödyntää kaikkia neuvoja 😎 Videot myöhemmin . © Miranna Santala . . #riding #ratsastus #equestrian #horseofinstagram #instahorse #eventing #horserider #rider #ratsastaja #dressage #showjumping #kouluratsastus #esteratsastus #mare #tamma #lämminverinen #juoksutus #lunging
  Henkilön Karin 🇫🇮 (@turunen.equestrian) jakama julkaisu

Yllä Karkin omilta instatililtä enemmän ajatuksia tunnista. Itse olen aika samoilla linjoilla hänen kanssaan. Nyt meno näytti tosi paljon paremmalta verrattuna jouluiseen maneesireissuun. Karkki ei sen jälken Marliella olekkaan päässyt ratsastamaan, kovista yrityksistä huolimatta. Yritin itse poimia hyviä vinkkejä omaan ratsastukseen ja lähtökohtaisesti tuli aika samoja asioita läpi, mtä aikoinaan omissa valmennuksissani on työstetty ja joihin on kiinnitetty huomiota. Marlieta vähän kiusasi kaikenlaiset häiriötekijät, alamäkeen jurnuttava polkupyörilijä ja kentän vieressä riehuvat heppakaverit. Vähän pyörää Marlie säikkyi, kun ääni kuului yhtäkkiä selän takaa, mutta muuten hän oli suht rauhallisella tuulella. Kohta pitäisi itsekin päästä jo tunnille käymään. Tänään oli suunnitelmissa käydä itse ratsastamassa, mutta tällä hetkellä meillä on kaikista pienin saanut saman flunssan, joka itselläni oli viime viikolla, joten jäi taas talleilut välistä.

Torstaina Marlie saa vieraan, siitä varmaan enemmän instan puolella torstaina iltapäivällä. Loppuun vielä muutama huonolaatuinen kuva.







maanantai 18. helmikuuta 2019

Viime viikko

Viime viikolla Marlie liikkui suunnilleen joka toinen päivä. Maanantaina koitin juoksutella sitä ja katsella sen liikettä, josta täällä kirjoittelinkin. Sen jälkeen se sai pari päivää vaan olla, koska oli silloin tosi laiskalla ja haluttomalla tuulella.

Ystävänpäivänä kävin itse ratsastamassa sillä ja sain kaverin mukaan kuvaamaan. Päätin laittaa sille pitkästä aikaa hackamoret päähän. Marlie ei niillä pelaa koko ajan suulla ja päällänsä ja tykkään muutenkin mennä niiden kanssa. Kädelle se painoi enemmän, kuin ennen hackamorella, mutta varsinkin alkuun oli tosi tosi kiva. Kaverini, joka ei hevosista paljoa ymmärrä, sanoi myös kentän laidalla että "oho, kulkeepa se rauhallisesti!", kun otin ensimmäiset raviympyrät. Toisella kerralla se otti jo vähän kierroksia ja pakka tuntui leviävän. Tämä on varmasti kaikkien asioiden yhteisvaikutus; oma huono istunta, joka ajaa eteen, hevonen joka ei jaksa vielä kulkea kokoajan rauhassa ja oikein päin, sekä se etten osaa tai viitsi pyytää siltä tarpeeksi. Marlie osaa kyllä kulkea ravissakin nätisti ja kaahottelematta, onhan se nähty. Itse jotenkin jäädun aivan täysin selässä, kun se alkaa lisäämään vauhtia ja koitan keskittyä vain olemaan mahdollisimman vähän häiriöksi selässä ja kamppaili pitämään sen jonkinlaisessa tahdissa. Pitäisi tosiaan uskaltaa enemmän ravissakin taivutella sitä ympyrällä, vaatia pohkeesta taipumaan ja kääntymään ja pidätteillä pitää se paremmin hanskassa. Tottakai se juoksee muulina eteenpäin suorana ja pää ylhäällä, koska se on sille helpompaa, ja jos siltä ei mitään vaadi. Olen myöskin jotenkin vähän jäänyt sen kanssa junnaamaan pääty-ympyröille, koska siinä se kulkee ihan kivasti ja rauhassa. Yleensä se lähtee heti kiihdyttelemään, kun sen kääntää suoralle pitkälle sivulle. Tämän takia mietinkin jo valmiiksi seuraavaa ratsastuskertaa, johon laitan meille vanhan Minnan tunnilla käytävän tehtävän, kahdeksikkoa. Siinä ei tarvitse kokoajan junnata ympyrällä, tulee taivuttelua, suoristus keskellä ja suunnanvaihdoksia, sekä myös niitä himmaavia kurveja.



Lauantaina juoksuttelin sitä kentällä liinassa. Ajatuksena oli joko mennä selästä tai kärryillä maastoon, tai ratsastaa kentällä. Maastoilu ei käynyt, kun mukana oli lapsi, joten kentälle oli mentävä. Ratsastus vaihtui juoksutukseen, ja Marlie olikin aika säpäkkä. Alkuun se veti parit pukkilaukat, kun metsässä oli lintu, ja sen jälkeen ravaili tosi kivasti liinan päässä, omalla halulla. Meillä oli juoksutusvyö ja sivuohjat. Viritin sivuohjia hiukan alemmas vyössä. Käynnissä Marlie meni niiden kanssa ihan ok, ravissa se koitti kyllä nostaa ravin, mutta muutaman yrityksen jälkeen se alkoi hieman panikoimaan sivuohjia, kun ei saanut päätä tarpeeksi ylös. Neiti koitti vähän pakitella ja laittaa hanttiin, joten annoin sen kävellä niiden kanssa, ja otin ravailun ajaksi ohjat pois, jolloin homma taas pelasi. Marlie saa kaikista tosi pienistäkin jutuista kammon pitkäksi aikaa, joten en halua pakottaa sitä niin, että käy vahinko ja se pilaa kaiken tähän astisen työn. Seuraavaksi kokeillaan sivuohjia selästä, ja jos ja kun se niiden kanssa menee ok, täytyy vain maastakäsin pyytää sitä tarpeeksi rohkeasti niiden kanssa. Sehän aikoinaan vähän ratsastaessakin laittoi niiden kanssa alussa ravissa hanttiin, kun ei jaksanut eikä halunnut kulkea oikein päin.



Sunnuntaina kävikin sitten ratsuttaja. Marlie oli tosi kivan näköinen kamerankin takaa katsella ja meno näytti taas aikaisempaa tasaisemmalta ja paremmalta. Kenttä oli aika jäässä ja vain jostain kohtia vähän sula, joten pohja ei ollut paras mahdollinen. He tekivät töitä ravissa ja käynnissä ja hevonen tuntui kuulemma hyvältä. Siitä ei nyt sen kummempaa sanottavaa olekkaan. Kuvat puhukoot puolestaan.





Pakko vaan aina hämmästellä, miten kuvien laatu heikkenee, kun ne nettiin laittaa.


tiistai 12. helmikuuta 2019

Viime viikkojen kuulumiset

Taas jotenkin kummasti viime kirjoittelusta kulunut ihan liikaa aikaa. Kone tulee avattua nykyään niin harvoin, kun instaan on niin paljon helpompi päivitellä kuulumisia ja lisäillä tallilta storyyn juttuja. Marlie saikin pari päivää sitten oman instatilin, koska omalla tililläni on seuraajia, joita ei heppajutut kiinnosta. En ole sinne siitä syystä viitsinyt hevosjuttuja sinne niin paljon lisäillä, kuin mieli olisi tehnyt.

Marlien omaa instaa pääset seuraamaan tästä linkistä @stepmarlie


Marlie on nyt liikkunut 2-4 kertaa kuukaudessa ratsuttajan alla. Tavoite on ollut kerran viikossa, mutta välillä on jäänyt joku viikonloppu välistä, kun ei olla saatu aikatauluja natsaamaan. Muuten ratsastus on ainakin omalta osaltani jäänyt liian vähälle. Ajamaan olen päässyt muutamia kertoja ja muuten olen viikolla käynyt juoksuttelemassa. Juoksutusta on tullut nyt parikin kertaa viikossa ja Marlie tuntuu olevan vähän kyllästynyt siihen. Se kengitettiin sunnuntaina ja se oli aristanut silloin toista takakinnertä, sekä moittinut ja lepuutellut samaa jalkaa myös, kun ristikkäistä etujalkaa oltiin kengitetty. Olen välillä katsellut sen ravailua ja kävelyä kentällä tarkemmin, kun se on näyttänyt vähän kankealta. Olen veikannut, että se johtuisi siitä, että Marlie on toiseen suuntaan paljon kankeampi, se on kyllästynyt juoksutukseen ja arkoo pohjia, kun on tullut paljon tilsaa. Onnu se ei millään lailla ja esimerkiksi lauantaina pellolla kahlatessa narun päässä se oli tosi vauhdikas. Selästä ja kärryiltä se paahtaa aina täysillä eteenpäin. Juoksutuksessa se välillä koittaa vähän hypätä pystyyn niinä kertoina, kun olen viimeksi päästänyt sen liian helpolla ja antanut periksi. Sekin on mennyt lähinnä sen piikkiin, että se testailee seuraavalla kerralla pitäisikö vai eikö. Kokeilin sen myös eilen käsin läpi lihaksista, eikä se aristanut mitään paikkaa. Välillä kaulasta, selästä ja lautasilta se on saattanut jotain paikkaa hiukan aristaa, mutta nyt ei ollut mitään sellaista. Eilen tutkiskelin myös takajalkoja joissa ei kuitenkaan ollut minkäänlaista aristusta, turvotusta tai muutakaan. Liinassa se oli kuitenkin aika haluton ravailemaan, enkä viittinyt sitä väkisin pakottaa. Kentältä pois tullessa se olisi kyllä korvat pystyssä lähtenyt maastoon kävelemään kovallakin kiireellä. 
Onneksi nyt, kun päivät pitenee, pääsen myös viikolla useammin tallille ilman vauvaa, ja pystyn silloin enemmän ajamaan ja ratsastamaan. Juoksutus on nyt ollut pakollista kunnon ylläpitämistä koska vauvan kanssa ei viikolla paljoa ajamaan ja maastoon ratsastamaan lähdetä. Kentällä pyöriminen ilman opetusta, tai edes neuvoja huutavaa kaveria on aika turhauttavaa ja olen aikalailla laiskuuksissani siitä luistanut. Onneksi olen saanut tallilla tosi paljon apua vauvan hoitamisessa, niin saan välillä rauhassa touhuta Marlien kanssa. Ihanaa kun on ystäviä, jotka on valmiita auttamaan.
Keväällä pystyn ainakin joka toinen viikko käymään ilman lasta iltaisin liikuttamassa, kun mies pääsee töistä aikaisemmin. Tähän mennessä on vielä ollut sen verran pimeää iltaisin, ettei silloin enää tallille tule lähdettyä.




Marlie on mennyt ratsutuksessa ihan kivasti. Viimeisimmän postauksen jälkeen se oli melkonen energiapakkaus ratsutuksessa, kun oli päässyt edelliskerralla laukkailemaan, ja silloin he työskentelivät vain ravissa. Nyt viime kerralla Marlie pääsi taas vähän laukkailemaan, joskin muutaman kierroksen pääty-ympyrällä vaa, ja toiseen suuntaan ei sitäkään vähää. Sillä on toiseen kierrokseen niin paljon huonompi tasapaino, että se kaahaa ja kaatuu aikalailla, ja kovasta lumimäärästä johtuen ei lähdetty kokeilemaan pysyykö jalat alla, vai lähteekö alta pois. Muuten se vaikutti alkuraveissa paljon rennommalta ja tasapainoisemmaltak, eikä koittanut tehdä ainakaan vierestä seuraten sel perinteisiä ravikiihdytyksiä, vaan tyytyi kulkemaan aika tasaisesti ravissa ja pääkin tuli jo enemmän eteen ja alas, eikä noussut taivaisiin. Laukkailun jälkeen sillä aina nyt löytyy virtaa tottakai. Ratsuttaja totesikin, että laukat on hyvä ottaa mahdollisimman alkuun heti tunnista, niin laukan jälkeiseen raviin jää enemmän aikaa työstää sitä taas rauhallisemmaksi.

Rosin Trekker pitäisi matkata meille tällä viikolla postissa takaisin. Rosille löytyi uusi satula ja Marlien Kieffer näyttää hiukan keikkuvan nykyään selässä, joten otan Rosin trekkerin meille takaisin ja laitan Marlien satulan myyntiin. Trekkerin saa säädettyä Marliellekkin sopivaksi. Sillä tuntuu selkä muuttuvan ja tottakai liikutuksen mukaan lihakset lisääntyy tai tippuu, joten säädettävä satula on tähän väliin ihan hyvä sille.



Viime lauantaille sovittiin Karkin kanssa peltohangessa ratsastelua. Keli olikin ihan järkyttävä, mutta lähdettiin silti, kun olin aikaisemmin viikolla päässyt niin huonosti tallille. Kokeiltiin Marlielle paksumpia ravihuppuja päähän ja ne sitten pullautti suitset neidin päästä keskellä peltoa pois. Onneksi ei kukaan ehtinyt selkään vielä siinä kohtaa. Vettä tuli vaakatasossa ja tuuli sen verran paljon, ettei Marlie jaksanut seisoskella paikoillaan enää siinä kohtaa. Karkki ei päässyt eikä halunnut selkään, eikä itseä sen koomin kiinnostanut sinne kavuta. Enkä kyllä tällä kunnolla ja pituudella sinne pääsekkään ilman jakkaraa. Päädyttiin siis väsäämään ohjista ja riimunnarusta liinantapainen ja Karkki juoksutteli Marlieta hetken hangessa. Marlielle täytyy varmaan teettää sen omille korville sopivat paksummat huput. Sillä on niin isot korvat, ettei mitkään valmiit ole tarpeeksi isoja. Meidän pnaiset ratsuhuput menee juostavien korvaosien ansiosta nipin napin sille, mutta se tarvitsee ajohommiin ja maastoiluun paksummat.

Tästä tuli nyt kaikin puolin sekava kirjoitus, kun ei ole tullut päiviteltyä useammin. Kannattaa seurata instasta sivuja, sinne tulee useammin päivityksiä, kuin blogin puolelle. Nyt kun saadaankin tuo trekker meille takaisin, voin kirjoittaa siitä vihdoinkin vertailupostauksen kahden eri hevosen käytössä. Onneksi vihdoin alkaa päivä pidentymään ja ilmat pikkuhiljaa lämmetä!

"Huii, mikä tuo on?"