Puolihoito, täyshoito, oma talli vai mikä?

Tässä jo reilu kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän hevosenomistajana on tullut pidettyä hevosia jos jonkinlaisella tallipaikalla. Itsellä on aina haaveissa ollut saada pitää hevoset omassa pihassa, ja mieluiten pihatossa karsinamahdollisuudella ja mahdollisimman vapaalla heinällä. Itselleni on tärkeää se, että hevonen saa ulkoilla mahdollisimman paljon ja päästä liikkumaan itsenäisesti. Pihattolauman täytyy myös olla sellainen, että kaikki hevoset saavat kulkea vapaasti omasta tahdostaan sisään ja ulos niin halutessaan.

Tallikissa Pörri

Ensimmäinen ponini oli läheisellä ravitallilla täysihoidossa. Se asui pääasiassa karsinassa, mutta joskus se sijoitettiin varsojen kanssa pihattoon puhkurin vuoksi ja pitämään kakaroita kurissa. Aikamoinen pomottaja se osasikin välillä olla, mutta homma toimi. Karsina siivottiin päivittäin ja hevonen vietiin ulos ja sisään. Kaviokuumeen iskiessä ihana tallinpitäjä oli jo käytävällä kylmäämässä ponin jalkoja oma-alotteisesti, kun pyyhälsin paikalle. Hän myös otti ponin vuoltavaksi kengittäjälle, jos en päässyt itse paikalle ja tarvittaessa buukkasi eläinlääkäriä, oli jopa mukana silloin, kun poni piti lopettaa. Saimme myös haudata ponin tallin maille. Hinta oli todella edullinen ja siihen sisältyi ruuat, kuivikkeet ja loimitus joskus, kun sitä tarvittiin. Väittäisin, että tänä päivänä ei mistään samanlaista paikkaa enää näin halvalla saisi. Auttelin muiden hevosten kanssa välillä tarhaamisessa, iltatalleissa ja muissa hommissa, mutta se ei varsinaisesti kuulunut tallipaikkadiiliin, vaan tein hommia omasta halusta.

Marlie on ollut täysihoidossa ja on nytkin. Suurin osa rehuista kuuluu tallivuokraan, tallinpitäjä kengittää edullisesti ja laittaa irtokengätkin takaisin heti tarvittaessa. Hevonen loimitetaan aina tarvittaessa, se saa väkirehut aamulla ja illalla, heinää useita kertoja päivässä ja vedet ulos kesällä ja talvella. Tässä ei paljoa itse tarvitse huolehtia kuin liikutuksesta ja varusteista, joka sopii tähän hetkiseen elämäntilanteeseen oikein hyvin. Karsina siivotaan ja kuivutetaan kunnolla ja jos Marlielle olen välillä unohtanut vaikka BOTin tarhaan ja ehtinyt lähteä kotiin, he sen ottavat siltä pois. Onneksi on nyt tälläinen paikka, jossa ei tarvitse itse joka päivä huolehtia käymisestä, vaan voi oikeasti luottaa siihen, etä hevonen hoidetaan kunnolla joka päivä!

Joissain talleilla puolihoidossa on karsinan ja tarhan siivoaminen kuulunut omistajalle, toisessa paikassa kaikki muut hommat hoidettiin tallin puolesta, mutta omistajalle jäi tarhan siivoaminen. Senkin pystyi joiltain päiviltä jättämään välistä, ja siivoamaan enemmän toisena päivänä, joten päivittäin ei ollut pakko käydä. Yhdellä tallilla sopimukseen kuului aamu- ja iltatalleja muutamia vuoroja kuukaudessa. Tällöin jokainen hoiti hevoset vuorollaan aamutallissa ulos rehujen jälkeen. Tarhoissa oli vapaa heinä, joten päivällä ei tarvinnut käydä. Iltatalliin kuului rehujen antaminen, vesien täyttö, iltaheinät karsinoihin ja hevoset sisään. Karsinat siivosi ulkopuolinen. Tässä oli itselläni jonkun verran haasteita pitkän työmatkan ja vuorotyön kanssa, mutta porukka pystyi vaihtamaan vuoroja aika hyvin jos tarvitsi. Isommat työt, korjaukset, siivoukset tehtiin talkoovoimalla.
Yhdellä tallilla paikan omistaja vuokrasi tiloja ja omistajat jakoivat tallivuorot keskenään. Kuivikkeet ja heinät piti omistajien tilata porukalla, päiväheinien jaossa auttoi paikan omistaja. He myös tulivat todella paljon vastaan ja pystyivät auttamaan tallivuoroissa tiukan paikan tullen, pitivät tilat siisteinä ja toimivina ja korjasivat heti, jos jotain meni rikki.

Meillä on ollut hevosia myös omassa pihassa, joskaan ei kovin kauaa. Silloin hepat oli pihatossa ja heinää annettiin 3-4 kertaa vuorokaudessa. Joskus aiemmin myös ponini oli meillä muutaman kesän kotipihassa laiduntamassa. Talvella lämmitettävä kuppi piti täyttää aamuin illoin, rehut annettiin kerran päivässä, yleensä illalla. Huonoja puolia omassa tallissa oli ehkä se, että kukaan ei ollut auttamassa, jos ei kotipuolesta löytynyt apua. Itse aika sosiaalisena ihmisenä kaipasin myös muita hevosihmisiä hääräämään tallille. Meillä onneksi mies ruokki aamuisin hevoset töihin lähtiessään, kun itse makasin päivittäin raskauspahoinvoinnin takia sängyn pohjalla. Pihatto oli todella helppo siinä mielessä, ettei hevoset tarvinneet kuin heinää, vesikupin täytön ja rehut. Marlie oli aikamoinen hirviö Rosille ja Halille, ja se aiheuttikin ongelmia, kun pihaton ja tarhan alue oli huonon muotoinen hevosten liikkuvuuden kannalta. Pihatosta aukeammalle alueelle piti mennä kujaa pitkin ojan yli ja yleensä hevoset vain päivysti pihan puolella portilla ja siinä kohtaa Marlie jahtasi muita pois vesikupilta. Tätä koitettiin ratkaista viemällä heiniä pidemmälle tarhaan. Jatkossa alueet olisi muuttuneet ja sinne oltaisiin rakennettu karsinat ja erilainen kulku pihatosta tarhaan.

Kaikenlaisia paikkoja on tullut vastaan, pääasiassa hyviä. Näissä talleissa, jossa hoidetaan hevoset kukin vuorollaan, täytyy olla toimiva ja toimeentuleva porukka. Yleensä se pitää paikkansa, että mitä enemmän on ihmisiä, sitä enemmän tulee myös kiistatilanteita, kun on monia erilaisia mielipiteitä. Pääasiassa kaikilla talleilla on ollut hyvä porukka ja on ollut kiva harrastaa. Poikkeuksiakin valitettavasti löytyy, mutta harvemmin. Valitettavasti välillä kuulee sellaisistakin paikoista, joissa hevoset eivät saa rehujaan tai pääse tarhaamaan niin kuin on sovittu, ja tiedän tuttavienkin keskuudessa, että tälläistä on tapahtunut. Onneksi omalle kohdalle ei ole osunut mitäään vastaavaa. Muutamasta paikasta olen halunnut pois, koska harrastaminen ei ole enää ollut kivaa, kun henkilökemiat ei ole kohdanneet. Itse en mihinkään isoihin välikäsiin ole joutunut, mutta muidenkin riitelyä on inhottavaa seurata sivusta.

Itselleni ideaalein järjestely olisi sellainen, että hevoset olisivat omassa pihassa ja voisin pitää siinä vuokralaisia, jotka pystyisivät tekemään joitain tallivuoroja. Näin ei omat kädet olisi aina sidottuina talliin, ei tarvitsisi myöskään harrastaa yksin ja saisin silti pitkälti päättää asioista itse. Joskus ehkä viihdyin enemmän omassa rauhassa hääräillen, mutta nykyään olen sellainen,  että kaipaan nytkin aina jotain kaveria mukaan tallille hääräilemään. Jos ei muuten niin ainakin ottamaan kuvia jos ratsastan, tai muuten vaan seuraksi.
Ja onhan se aivan mahtavaa kun voi iltaisin istuskella pihalla ja katsella hevosia, lähteä kesällä yöllä maastolenkille tai käydä rapsuttelemassa hevosia laitumella.

Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisilla paikoilla muut hevosiaan pitää/minkälaiselle tallille hevosesi veisit? Plussat ja miinukset myös oman tallin pidosta😊

Hommissa jälleen!

Pitkä tauko Marliella ratsastuksesta ja ratsutuksesta alkaa olemaan takanapäin. Varmaan reilun kuukauden se laiskotteli tarhassa ja kävin välillä juoksuttelemassa sitä. Samalla annettiin tehohoitona linimenttiä ja BOT:in selkäloimea vuoronperään ja maasta kävelyä. Sen jälkeen laitettiin hiljalleen uudestaan satulaa selkään, tällä kertaa kiefferi jäi sivuun ja kokeilin selkään trekkerin.

Marlien koulupenkki tuntui puristavan vain edestä, joten siirtelin trekkerin paneelit muutoin vastaamaan aikalailla vanhaa satulaa. Levennettiin vain trekkeriä kätevästi nupista kääntämällä sopivammaksi. Muutaman kerran menin sillä ilman huopaa ja hikijäljet näytti hyviltä. Koko selän tasaisesti olevilta, karva ei ollut mitenkään hankautunut ja hevonenkin liikkui hyvin ja satula tuntui itsellekin hyvältä istua. Nyt Marlie on liikkunut taas aktiivisemmin Karkin ja itseni toimesta. Erityisesti sunnuntaisen tunnin jälkeen itselle syttyi taas motivaatio tekemiseen ihan eri tavalla! Ratsuttaja meillä kävi pitämässä tunnin, mutta ei ole itse nyt päässyt vielä selkään, kun ollaan jouduttu menojen tai muun takia peruuttelemaan aina aikoja. Pari viikkoa sitten iski jäätävä takatalvi ja kenttä oli ihan täynnä lunta, josta tuli jäätävät tilsat ja Marlie kompasteli jatkuvasti. Tunnista ei siis sillä pohjalla olisi kauheesti saanut mitään irti, joten siirrettiin suosiolla viikolla eteenpäin.

Edustuskuva meikäläisistä

Lomailun sivussa juoksuttelin Marlieta niin, että katsoin miten se liikkuu ja annoin sen mennä aika rennosti. Se oli aika laiskiainen ja haluton liikkumaan, joten en sitä pakottanut sen enempää. Nyt tuntui, että se otti siitä hiukan hyötyä irti ja koitti liinassa temppuilla useampaan kertaan. Ensin se jumitti ja sen jälkeen teki perus pystyynhyppimistä mitä se aina välillä harrastaa, kun sattuu villille tuulelle. Kerran vaadittiin mukaan pusikosta pieni oksa juoksuttajan käteen ja sen jälkeen taas, ihme ja kumma, on motivaatiota neidillä riittänyt muuhunkin kuin löntystelyyn. Häntä ei siis tarvitse sillä sen enempää kurittaa, vaan riittää että kepukka on kerran kädessä ja sen tiputtaa sen jälkeen maahan.

Marlie on nyt pysynyt lihavuuskunnoltaa tosi hyvässä kunnossa, ja kohtapuoliin häämöttääkin jo kesälaidun edessä, joka tekee sille vaan pelkästään hyvää. Instan puolella tuli kivoja ehdotuksia summer bucket listiin ja niitä olisi tarkoitus toteuttaa mahdollisimman paljon. Ehdoteltiin mm. tempun opettamista, uittamista ja yöratsastusta. Palaankin itse äitiyslomalta töihin jo toukokuuksi ja kesäkuun taas lomailen. Seuraava kuukausi voi olla siis kiireinen, mutta nyt olisi tarkoitus saada viikottain ratsuttajaa käymään ja siinä välissä itse ottaa tunteja, sekä Karkki tietysti myös haluaa tunneille osallistua. Toukokuulle pitäisi vielä saada heti alkukuuhun satulansovitusta, sen lisäksi haluaisin Marlielle kranion ja mahdollisesti hierontaa. Katsotaan miten saadaan kaikki sovitettua.

Peppi katselee menoa