tiistai 15. tammikuuta 2019

Ratsuttajan alla


Marlie pääsi lauantaina taas ratsuttajan käsiin. Tällä kertaa muistin ottaa kameran mukaan, joten sain hieman kuvamateriaaliakin.
Juoksutin Maran keskiviikkona ja se tuntui heti alkuun jo tosi kivalta ja oli kumpaankin kierrokseen tasainen. Jossain kohtaa aloin jo jopa miettimään, että kumpi kierros sille onkaan ollut vaikeampi mennä, kun oikeaankin kierrokseen se meni tavallista paremmin. Tällä kerralla uskalsin myös kokeilla sille sivuohjia. Niitä käytettiin toissa syksynä Minnan valmennuksissa ratsastaessa ja silloin Marlie vielä välillä vastusteli niitä, joten silloin puhuttiin etten niitä itsekseni käyttäisi vielä toistaiseksi. Nyt Marlie on jonkun verran tottunut kuolaimeen ja tuntumaan, joten ajattelin että se sietäisi sivuohjat jo paremmin. Ja oikeassa olin! Neiti kulkikin tosi kivasti niitten kanssa, tosin jouduin aika paljonkin pyytämään sitä eteen raviin, kun se koitti hetken päästä siirtyä itsekseen käyntiin. Tällä hetkellä olen tyytyväinen jos sitä saa pyytää enemmän eteen, kuin että se juoksee pakoon pää taivaaissa.



Ratsuttajan kanssa Marlie pääsi tekemään perus ravityöskentelyä alkukäyntien jälkeen ja laukkailemaankin ensimmäistä kertaa. Marliella on maastossa laukkailtu, mutta kentällä se lähtee helposti puskemaan pohjetta vasten ja yleensä lopputulema on se, että sieltä tullaan alas rytinällä. Oli ilo katsoa kun neiti laukkasikin ympyrällä melko rauhallisesti. Useamman noston jälkeen alkoi kierrokset vähän nousemaan ja Marlie olisi halunnut kokoajan laukkailla. Aika nopeasti se kuitenkin tyytyi toteamaan että nyt ei enää mennäkkään ja rauhottui ravailemaan rennommin. Ratsuttajan mukaan se olikin paljon rauhallisemman ja suoremman oloinen, jolta se keskiviikkona juoksutuksessakin tuntui. Alla vielä muutama videopätkä lauantailta.




               

lauantai 5. tammikuuta 2019

Irtipäästäminen on alku uuteen

Jotkut varmaankin bongasivat jossain kohtaa Rosin myynti-ilmoituksen netistä. Instassa seuraavat tietävät, että Rosi on matkustanut tänään uuteen kotiin. Neiti lähti nyt ylläpitoon vuoden sopimuksella ja sinä aikana uuden kodin olisi tarkoitus hänet ostaa, jos hevonen heillä viihtyy ja siitä tykkäävät. Lokakuussa Marlien ylläpitäjä sanoi ylläpitosopimuksen irti ja hevonen piti hakea marraskuun loppuun mennessä. Silloin mietin hetken Marlien antamista ylläpitoon uudelleen toiseen paikkaan. Se on kuitenkin niin herkkä, etten halunnut laittaa sitä enää eteenpäin. Kun Marlie tuli takaisin. tiesin että jompikumpi hevosista täytyy jossain kohtaa laittaa pois. Viime vuoden alussa muutettiin taloon, johon saatiin hevoset omaan pihaan ja Rosi alun alkaen hankittiin Marlien kaveriksi ja rauhallisemmaksi maastomopoksi. Siinä talossa asuminen ei kauaa kestänytkään ja keväällä piti äkkiä löytää kolmelle hevoselle paikat. Silloin Marlie lähti ylläpitoon ja Rosi ja Hali takaisin Poriin meidän mukana. Hali lähtikin takaisin omistajilleen kesän aikana ja Rosi jäi vielä meille.



Marliella olisi tarkoitus startata vielä raveissa ja sen liikuttaminen vaatii nyt vähän enemmän panostusta. Rosi on muutenkin ollut aikalailla omissa oloissaan, koska sille on ollut vaikeaa löytää tarpeeksi päteviä liikuttajia muutamaa lukuunottamatta. Aika ei yksinkertaisesti kaikille riitä ja Rosin tallilla painaa vielä tallivuorot päälle, Marliehan on täysihoidossa. Nyt Rosi saa toivottavasti suhteessa tarpeeksi ja enemmän liikuntaa. Se sai myös tarhakavereita, joita sillä ei Halin lähdön jälkeen ole ollut. Rosi vaatii muutenkin ihmisen tai muutaman, jotka jaksaa touhuta sen kanssa enemmän, mihin itselläni tällä hetkellä on aikaa.

Kaikista järkevimmältä tuntui antaa se ylläpitoon osto-oikeudella. Näin itse saisin varmistuttua, että se pääsee sellaiseen paikkaan, jossa sen kanssa tullaan toimeen ja jossa se itse viihtyy. Jos ongelmia ilmenee, saan sen ylläpidosta takaisin, eikä se lähde kiertoon suoraan, niin kuin myynnin kautta voisi lähteä. Aina ei voi olla varma mistään, mutta uskon ja toivon, ettei hänestä myynnin jälkeenkään enää haluta luopua uudessa kodissa. Ja jos halutaan, toivottavasti voin Rosin takaisin itselleni lunastaa tilanteen salliessa. Parin vuoden sisäänhän minulla olisi jo varmaankin mahdollisuus Rosi ottaa takaisin.

Huomenna aamutallissa voi iskeä pieni ikävä, kun ei kukaan juoksekkaan vastaan aamuheinille. Toivottavasti Rosi viihtyy uudessa kodissa. Jossain kohtaa varmasti häntä menen sinne paikan päälle. Ja kiitos erityisesti Rosin luottoliikuttajille, jotka ovat jaksaneet hänen kanssa touhuta, kun en itse ole pystynyt



tiistai 1. tammikuuta 2019

Marlie maneesilla

Käytiin lauantaina ratsutalli Cruisen maneesilla Kullaalla. Marlien liikuttaja oli siis varannut maneesin omaan käyttöön tunniksi.
Lastaaminen kotona koppiin olikin yllättävän vaikeeta ja meni varmaan 30min ennen kuin saatiin Marlie vihdoin kyytiin. Tämä koppi on matalampi, kuin se, jolla se tuotiin Hämeenlinnasta kotiin, joten se tuntui taas pelkäävän lyövänsä päänsä kattoon. Maneesilla kaikki meni suht ok, neiti oli tosi rento ja toimiva juoksuttaa alkuun liinassa, mutta ratsastaja selässä keräsi kierroksia. Yhteinen sävel löytyikin vasta, kun ratsastaja menikin harjoitusravia lopussa, eikä keventänyt. Marlie muuttui ihan silmissä ja vaikka loppuravi olikin ehkä enemmän käynnin ja ravin sekoitusta ja hiippailua, oli sekin omasta mielestäni parempi, kuin kiitoravi pitkin maneesia.

Kotiin päin Marlie lastautuikin tosi hyvin ja matkustaahan neiti osaa aina tosi rauhallisesti ja hiljaa. Kotona odotti Rosa-tyttö, joka oli koko meidän reissun ajan kulkenut aidan viertä ja odottanut Marlieta kotiin. Näistä neideistä onkin tullut oikein hyvät ystävykset.


Tähän reissuun aikaa meni kiitettävät 7 tuntia, joka on aika pitkä repäisy tunnin ratsastuksesta. Sen takia näitä maneesikeikkoja ei varmaan kovin usein tulekaan. Nyt olisi tarkoitus päästä radalle kokeilemaan uusia kilpakärryjä ja katsella miten neiti ylipäätään juoksee radalla. Ratsuttaja tulee taas ensiviikon sunnuntaina. Toivotaan, että silloin muistaisin itse ottaa kameran mukaan ja olisi hyvä keli kuvailla. Alla oleva video on kuvattu maneesireissulta sekä kameralla, että GoProlla selästä. Tunnin ratsastus meni aika nopeasti, joten en edes itse tajunnut ajatellakaan selkään menoa.

Ihanaa vuoden alkua kaikille 


perjantai 28. joulukuuta 2018

Marlie maastoilee

Viime viikolla käytiin heppojen vanhan liikuttajan Hennan kanssa tallilla ja laitettiin kypäräkamera päähän pitkästä aikaa. Ehdotin hänelle että kävisi Marlien kanssa maastossa päästelemässä muutaman pätkän reippaammin, koska neiti oli kärryillä niin paha ajaa. Kävin siis jokunen päivä aiemmin ajamassa Marliellla itse ja se painoi koko reissun ohjille niin paljon ettei sitä meinannut saada enää pidettyä käsissä ja poukotti aivan vinossa aisojen välissä. Treenisuoralla uskalsin sitä päästää ihan pienelle hölkälle, mutta sekin tuntui olevan virhe, koska sen jälkeen neiti olisi lisännyt vain vauhtia. Vauhti ei niinkään haittaa vaan se, jos se ei pysähdykään suoran päähän vaan jatkaa kiitoa tallille asti ja jossain mutkassa tuleekin auto vastaan.


Marlie menikin ihan kivasti alkukäynnit tiellä ja alkoi vasta metsätielle päin tultaessa vähän lisäämään kävelyyn vauhtia. Neidit kävivät päästelemässä ravia ja laukkaa suoran päähän, jonka jälkeen ravailivat vielä kentällä. Marlie näytti vähän rauhallisemmalta kentällä pyöriessä, kun oli saanut käydä ensin vähän päästelemässä reippaammin. Näyttää kyllä hämmästyttävän rauhalliselta meno kypäräkameran kuvasta. Itse kun on kyydissä joskus istunut ja tietää millasta meno on niin voi vaan sanoa että ei videolla näytä kyllä vauhti läheskään yhtä kovalta! :D

Ratsuttaja kävi lauantaina toistamiseen ja Marlien viimeksi vaikeampi oikea kierros olikin kääntynyt vasempaan. Omaan silmään ja ratsuttajan mielestä hevonen oli paljon rauhallisempi ekaan kertaan verrattuna ja sivusta seuraajana meno näytti ihan kivalta. Lauantaina mennään kopin kanssa maneesille ja tekisi mieli nousta itsekin hetkeksi kyytiin reilun vuoden ratsastustauon jälkeen.

Kannattaako ottaa jatkossakin kypäräkamera akitivisemmin käyttöön?


torstai 27. joulukuuta 2018

Pellolla aatonaattona

Rosi kävi Hennan kanssa pellolla aatonaattona. Neidillä on ollut kokemattomien ratsastajien takia hieman kokeilunhalua maastossa johtajuudesta. Muutaman kerran hän koitti kääntyä kotiinpäin kesken ratsastelujen, mutta antoi aika helposti periksi kun komento kävi. Lähinnä huvitti nuo pienet riemuloikat, joita ymmärrettävästi muutamat tuli. Hän  kun on ollut pidempään jo kevyemmällä ja pyörinyt vain kentällä. On se vaan niin❤




Rosi on monella tapaa kuin edesmennyt Toffee jättikoossa❤



Pakkanen ja aivan upea auringonlasku

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

DIY sulavesikuppi pakkasille

Tehtiin tällainen kuppi jo viime talvena kun hepat oli talven pihatossa. Silloin oli jo tarkoituksena laittaa jonkinlaista kuvaa ja ohjetta kupin teosta, mutta sen aikaiset kuvat ovat kadonneet jo johonkin. Tallille tarvittiin vielä yksi sulakuppi poneille ja meillä oli tarpeet vielä yhteen kuppiin jo valmiiksi hankittuna. Niitä oli viimetalvena tarkoitus siis tehdä suoraan par kappaletta, mutta ei tarvittukaan kuin yhtä. Tarvikkeet on kaikki muut hankittu Puuilosta paitsi lämmityskaapelit ja vikavirtasuojan on hakenut mies muistaakseni Onniselta, joten niiden tarkkaa hintaa en osaa sanoa. Porakone, puupalikat, läpivientiholkki, ja teippi löytyivät kotoa valmiiksi, joten niiden hinnat katsoin netistä. Kaapeli on itsestäänsäätyvä lämpötilan mukaan, joten jos lämpötila nousee, se ei lämmitä turhaan ja vie sähköä.

Tarpeita:


  • Muuraus/laastipalju 60l (7€)
  • Muuraus/laastipalju 90l (10€)
  • Uretaani 2kpl (yht 10€)
  • Sulanapitokaapeli 6-10m (40-70€ Puuilo)
  • Korokepalat 4kpl n.3cm (2€)
  • Alumiiniteippi 1 rulla (4€)
  • Kestävä teippi kupin reunaan esim. jesari, gorillateippi tms (5€)

Näillä pärjää jo hyvin, meillä tarvittiin lisäksi:

  • Porakone
  • Läpivientiholkki (0,5€)
  • Vikavirtasuoja (15€ K-Rauta)
  • (Paali)naru tms kupin kiinnitykseen

Ensimmäisenä kannattaa porata ulompaan, eli isompaan paljuun reiät alareunaan johdon ulostulolle, sekä johonkin yläreunaan esimerkiksi kahvan kohdalle reikä myöhempää kupin kiinnitystä varten.
Kaapeli vedetään reiän läpi ja kiristetään läpivientiholkki paikalleen. Tätä ei välttämättä tarvita, varmasti toimii ilman läpivientiholkkiakin.

Ulompi palju.Reikä porakoneella, holkka ja kaapeli holkin läpi.


Tämän jälkeen kiinnitettiin kaapeli sisempään ämpäriin alumiiniteipillä. Meillä taisi olla 4m sulanapitokaapeli, joka on kyllä liian lyhyt. 6m kaapeli kannattaa vähintään ehdottomasti ottaa. Kymmenen metrin kaapelilla uskoisin saavan jo kupin pohjan ja reunat kaapeloitua kokonaan, joka olisi tietysti paras. Kaapeli kannattaa vetää ensin kiinni teipinpalasilla ja sen jälkeen vuorata koko kaapeli vielä alumiiniteipillä kauttaaltaan. Lisäksi sisemmän, pienemmän paljun pohjaan kiinnitetään jonkinlaiset korokepalat teipillä.

Tässä kohtaa ulompaan ämpäriin oli porattu jo reikä, kaapeli pujotettu sieltä ja alettu kiinnittää alumiiniteipillä sisemmän kupin reunoihin.


Sisempään kuppiin on kiinnitetty pohjaan korokepalat (ei tarvitse noin montaa) ja kaapeli on peitetty kokonaan alumiiniteipillä.


Ulomman paljun pohjaan vedetään kerros uretaania, jonka jälkeen päälle laitetaan sisempi palju. Tähän tarvitaan jonkinlainen paino ämpärin päälle kuivumisen ajaksi.
Seuraavaksi vuorataan paljujen välinen reuna uretaanilla ja annetaan kuivua yön yli.

Uretaani ulomman ämpärin pohjalle.

Paino päälle ja reunat uretaanilla.


Ylimääräinen uretaani kannattaa leikata pois sen kuivuttua. Sen jälkeen uretaanin päälle vedetään jonkinlainen suojateippiä, meillä esim. perus ilmastointiteippiä. Teipit joutuu uusimaan välillä. Meillä meni kuppi samoilla teipeillä viime talven ja uusittiin ennen tämän talven käyttöönottoa. Tämän jälkeen ulomman kupin yläreunaan porattuun reikään voi kiinnittää vielä jonkinlaisen narun, jolla kupin saa sidottua kiinni esimerkiksi aitatolppaan. Vikavirtasuojaa kannattaa käyttää ja sähköjohto suojata mahdollisimman hyvin hevosilta. Meillä kaapelia tuli vaan kupin reunoille ja tässä toisessa kupissa päätettiin jättää se vähän alemmas reunaa. Yleensä hevoset juo aika nopeasti astiasta vettä pois ja ihan ylhäällä oleva kaapeli lämmittää tyhjiä astian reunoja. Toisaalta ylös asti kaapeloitu astia ei täynnä ollessa pääse jäätymään niin helposti. Viime vuonna tyhjemmäksi päässyt astia oli muutaman kerran ihan pahimmilla pakkasilla päässyt hiukan jäätymään pinnasta, mutta muutoin pysyi hyvin vesi sulana. Luultavasti pidemmällä kaapelilla ei olisi ollut tätäkään ongelmaa. Väittäisin myös, että kupin reunaan uretaanin suojaksi voisi käydä myös silikoni, joka olisi varmasti kestävämpi vaihtoehto teippailulle.

Näillä ohjeilla ja tarvikkeilla kuppi maksaa halvimmillaan 93€ lyhyemmällä kaapelilla, pidemmällä kaapelilla kalleimmillaan hinnaksi tulee n. 123€. Meillä tallilla tämä helpottaa vesien kuskaamista erittäin paljon ja esimerkiksi viimetalvena oli ihan ehdoton pihattohevosilla, kun ei tarvinnut huolehtia hevosten juomisesta, vaan sulaa ja mahdollisesti lämmintäkin vettä oli aina tarjolla. Nyt ei tarvitse esimerkiksi päivisin kiertää juottamassa hevosia erikseen tarhaan päivän aikana. Jos hevoset on yöt sisällä, heitetään illalla astioiden päälle vaan kannet ja ne nostetaan pois taas aamulla kun hevoset viedään ulos.

lauantai 8. joulukuuta 2018

Marlien eka ratsastus

Marlie on ollut nyt vajaa pari viikkoa takaisin kotona ja saanut suht rauhassa kotiutua. Se sai vasta eilen lauantaina talvikengät alle ja liukkauden takia on ollut aika kevyellä liikutuksella. Maanantaina kuitenkin Karkki tuli mukaan sitä katsomaan ja kiipesi hetkeksi selkäänkin. Kenttä oli osittain vähän jäinen ja kaviot keräsi aika jäätävät tilsat jotka onneksi lähti heti, kun hevonen uskalsi kävellä kunnolla.
Marlie oli ehkä vähän jännittynyt kun ei ollut hokkeja ja keli oli aika tuulinen. Tulisin vielä otti kunnon spurttilähtöjä kentän vierestä katoksestaan ja piti kauheeta meteliä. Mentiin ihan vaan käynnissä perusjuttuja ja koko ratsastus oli vain tutustumista enemmänkin toisiinsa. Marlie on myös aika kova jännittämään uusia ratsastajia ja voi olla uuden ratsastajan kanssa pari kolmekin ekaa kertaa aika jännittynyt. Vasemmassa kierroksessa menee huomattavasti paremmin, oikea kierros on aina ollut sille vaikeampi ja on edelleen. Sillä oli nyt hackamoren sijasta kolmipalakuolain ja edelleen se on aika venkula pään kanssa ja varsinkin jännittäessä mälvää suullaan aika paljon. Suunta on kuitenkin oikea, eikä se enää jäkitä kokoajan kuolainta vasten pää pystyssä. Juoksuttaessa myös huomasin selvän eron sen liikkeessä, se liikkuu nykyään ravissa paljon tahdikkaammin ja rennommin. Vasempaan kierrokseen se korjaa vielä huonoa tasapainoa kaahottamalla ja oikomalla ympyrää. Marlien ollessa ylläpidossa sen kanssa on kyllä tehty kovasti töitä ja se näkyy.



Ensiviikolla olisi tarkoitus kokeilla Marlielle kilpakärryjä, sekä ratsuttajan pitäisi tulla käymään sen selässä, sitä mielenkiinnolla odotellen. Lauantaina sovitettiin tallin kärryjä sille perään, jotta tiedetään kuinka paljon pidemmät kärryt se tarvitsee. Ajattelin hankkia sille jotkut edulliset kärryt jos muutaman startin pääsisi vielä ajamaan harrastemielessä, mutta ei noin isolle hevoselle sitten edullisia ja tarpeeksi isoja kärryjä löydykään helposti. Marlie on nyt päässyt myös Mintun varsan Rosan kanssa samaan tarhaan ja neidit tulee hyvin toimeen. Tykkään itse että hevosella on tarhakaveri mahdollisuuksien mukaan.



Tuholainen Tulisin