lauantai 29. syyskuuta 2018

Ohjasajoa



Vihdoista viimein sain koneen auki ja pakotin itseni tulemaan päivittämään pikaisesti kuulumisia myös tänne. Asiaa ja kuviakin on kertynyt jo vaikka kuinka paljon, mutta väsymys on vienyt kaiken motivaation avata konetta kunnolla ja alkaa kirjoittelemaan. Pää lyö tyhjää ja on turha koittaa kirjottaa mitään tarkempaa.

Rosilla on nyt ohjasajettu pari kertaa lähiaikoina. Se on aika nihkeä kulkemaan kentällä ratsastajan kanssa ja kenttä on sille ihan liian pieni muutenkin. Irtona se ei suostu juoksemaan muuta kuin omin päin joskus herkkujen perässä, puomeista ja esteitäkään se ei välitä yhtään. Se on maastoiluhevonen henkeen ja vereen. Ekalla kerralla kokeiltiin kuitenkin ihan vaan kentällä ohjasajaa sitä. Rosin liikuttaja Karkki oli ohjaksissa ja itse koitin saada muutaman kuvan otettua. Arvatenkin se ei kentällä kauhean mielellään pyörinyt ja pysähteli jatkuvasti syömään tai muuten vaan jumittamaan. Ekalla kerralla meillä oli ihan tavotteena saada se menemään kenttä kerran ympäri ilman sen kummempia pysähtelyjä ja pyörimisiä -se olisi mielellään vaan kääntynyt ympäri tuijottamaan ohjastajaa tai pyörinyt ympyrää ohjastajan perässä.


Eka ohjasajo. Rosin värikin on muuttunut pilkukkaammaksi.

Toisella kertaa päätettiin lähteä tielle ja laitumille kokeilemaan miten se tykkää siellä kulkea ja homma sujuikin ihan hyvin. Rosi lähti heti innoissaan kävelemään ja pysähteli vaan syömään välipalaa. Pari kertaa kotiin päin tullessa se otti hiukan vauhtia ja lähti ryysäämään pellolle, mutta pysähtyi melkein heti. Vähän kaikki hevoset tuntuu nyt olevan viimeisistä ruohoista ihan sekasin ja koittaa väkisin aina puskea joka paikkaan syömään. Rosi varsinkin on tosi ahne ja osaa käyttää kokonsa hyvin hyödyksi kun päättää lähteä puskemaan johonkin. Se on muutenkin ollut nyt loppukesästä asti tosi virkeä, koska on liikkunut tosi huonosti. Nyt se on pari kertaa ottanut maastossa ohjat itselleen ja lähtenyt menemään omin päin, mitä ei ennen kyllä ole tehnyt. Palaan näihin tapahtumiin tarkemmin vielä myöhemmin.



Jos kiinnostaa seurata meitä aktiivisemmin, kannattaa seurata instassa, sinne tulee päiviteltyä vähän useammin kuvia, kuin blogin puolelle.


perjantai 27. heinäkuuta 2018

Heippa, Hali

Vihdoinkin loma on alkanut ja on aikaa avata välillä myös tietokonetta ja blogia. Lomaa minulla onkin seuraava kuukausi, jonka jälkeen palaan vielä viikoksi töihin ja sitten jäänkin jo pidemmälle tauolle töistä.
Muutama asia on ehtinyt tapahtua parin viikon aikana. Tärkeimmät varmaan on Halin pois lähteminen ja Rosin uusien liikuttajien etsiminen ja kengitysongelman paikantaminen.

Hali lähti virallisille omistajilleen takaisin reilu pari viikkoa sitten maanantaina. Syitä tähän oli parikin, mutta suurin ongelma oli sen ontuminen. Se on melkein jatkuvasti kulkenut enemmän tai vähemmän epäpuhtaasti, pari hyvää ratsastuskertaa ollaan kuukausien aikana sen kanssa saatu, mutta viimeiset ajat se vaan laidunsi ja oleskeli. Näin se olisikin saanut jatkaa meillä jatkossakin, mutta siinä kohtaa kun se alkoi kulkea jo välillä vapaana tarhassa hieman oudosti ja oli varsinkin aamuisin todella kankea ja arkova laitumelle viedessä, otin omistajiin yhteyttä ja mietittiin Halin jatkoa. Itse en nähnyt kovin viisaaksi omalta puoleltani lähteä ylläpitohevosen jalkoja omasta pussista kuvauttamaan ja hoidattamaan. Tilanne olisi ollut aivan eri jos meillä olisi nyt jo mahdollisuus hankkia oma asunto ja hevostilat, jossa hevosia voisi pitää. Vuokrapaikalla hevosten pitäminen on kuitenkin kalliimpaa ja ylimääräisiä menoja on pakko karsia syksyyn mennessä. Sovittiin, että Halin omistajat hakevat sen takaisin kotiin ja jatkavat sen hoitamista ja kuntouttamista itse. Hali pääsi vanhan heppakaverinsa kanssa laitumelle viettämään kesää, on ollut oikein pirteä ja saa nyt kuntoutua ajan kanssa.


Rosi puolestaan on lomaillut paljonkin helteiden aikana. Muutaman kerran peruin sen liikutuksen parilta henkilöltä, kun sen kengätön takakavio alkoi lohkeilemaan. Nyt sillä oli sunnuntaina ensimmäinen kraniohoito. Olen itse edelleen aika skeptinen koko hoidon suhteen, mutta koitan uskoa siihen, koska olen kuullut siitä niin paljon hyvää ja saanut hoidosta paljon suosituksia.
Rosille mietittiin myös liimakenkää takajalkaan, mutta niin isoa kokoa ei ilmeisesti valikoimasta löydy. Otin myös toiseen kengittäjään yhteyttä ja hän lupasi tulla katsomaan kavioita joku päivä ja koittaa auttaa meitä. Hän oli aika samoilla linjoilla kengityksen suhteen, kuin aiemminkin meillä käynyt kengittäjä. Liikuttajia oli ilmoituksen julkaisemisen jälkeen tarjolla kymmeniä, muutamat tulivat ja kävivät kerran tai pari, muutama on käynyt useammin ja loput ovat lakanneet ottamasta yhteyttä. En ole itse sen kummemmin jaksanut perään huudella, toivotaan että syksyksi löytyisi muutama kiva vakkari, jotka oikeasti kävisivätkin. Ja ehkä ennen joulua pääsee itsekin jo selkään.

Kesän aikana olisi tarkoitus vielä tehdä reissu katsomaan Marlieta sekä mahdollisesti käydä moikkaamassa Halia samalla. Kraniosta olisi tarkoitus kirjoitella erikseen tarkemmin, kun toinen hoito on 4 viikon päästä tehty.


tiistai 26. kesäkuuta 2018

Rosi valokuvamallina



Joku aika sitten Jaana Vuola kyseli facebooksivuillaan hevosmallia Yyteriin kesäkuulle. Olen seuraillut Jaanan valokuvausta ja sivuja sekä facebookissa, että instan puolella jonkun aikaa. Tykkään hänen valokuvistaan valtavan paljon, niissä on aina aivan omanlaisensa tunnelma. Suunnitelmissa on ollut kysellä häneltä valokuvaussessiota hevosten kanssa ja juurikin Yyterin rannalla tai meillä jossain kotimaisemissa. Nyt ajattelin olevan hyvä tilaisuus tähän, varsinkin kun kalenteri töiden puolesta näytti juuri sopivasti vapaata kyseiselle päivälle. Halukkaita kuvattavia oli ilmoittautunut todella paljon ja meinasin jättää asian sikseen. Laitoin kuitenkin Jaanalle viestiä ja kuvan Rosista, ja sainkin vastauksen, että voitaisiin jotain koittaa kehitellä, jos saan hevoselle kyydin Yyteriin. Itselläni ei ole tällä hetkellä kuin B-kortti ja noin isoa hevosta ei pysty sillä kortilla kopin kanssa vetämään. Kuskin saaminen oli vähän vaikeaa tälle ajankohdalle ja olin jo luovuttamassa asian suhteen. Ajattelin että otetaan sitten loppukesästä ihan oma kuvaussessio tilaukseen. Jaana kuitenkin kyseli jos voisivat tulla meille tallille ottamaan kuvia Rosista, mahdollisesti aikataulujen siihen sopiessa.

Sovittiin aika lauantaille 16.6 iltapäivään. Pesin Rosin aiemmin päivällä, joka osoittautui täydeksi virheeksi. Kaikkea ihosta irronnutta likaa ei saanut millään pestyä ja huuhdeltua pois ja selästä alkoi irrota pientä mustaa rupea niiltä kohdilta, johon on kaadettu punkkilääkettä. Nämä näkyikin valkoisessa karvassa oikein mukavasti ja hevonen oli likaisemman näköinen, kuin ennen pesua. Vein Rosin laitumella hetkeksi, jotta se saisi syödä ennen kuvausta ja olisi hiukan vähemmän ahne kuvaushetkellä, ja että se kuivuisi pesusta. Onneksi kuivasta karvasta sai hyvin harjattua pahimmat likaraidat pois helposti.
Jaanalla oli valokuvaajaystävä Magdalena saksasta mukanaan, sekä apukäsinä Essi. Aikaulu oli heillä aika tiukka ja kuvausaikaa oli noin tunti. Keli oli hiukan haastava, kun aurinko paistoi kirkkaana. Käytiin katsomassa hyvä paikka valmiiksi laitumelta metsän reunasta. Rosi oli harvinaisen haastava pitää paikallaan ja pää poissa ruohosta. Se koitti seurata heti perässä ja jouduttiin moneen kertaan pakittelemaan sitä takaisin oikealle paikalle. Ja jos riimusta koitti nypätä päätä ylöspäin ruohikosta, se lähti heti liikkeelle. Kauhea määrä hyttysiä kiusasi vielä kimpussa, joten se ei kauheasti malttanut seistä paikallaan, tai jos seisoi niin pää piilossa ruohikossa.
Essistä oli tosi paljon apua, hän tuntui heti tietävän mitä kuvaajat halusivat ja osasi ohjata hevosta oikealle paikalle ja oikeaan asentoon. Yksin olisin ollut ihan hukassa.
Vaihdettiin vielä kuvauspaikkaa lähimetsikköön. Crocsit on aina hyvä valinta tallille kengiksi, varsinkin kun hevonen astuu jalan päälle. Nyt on toinenkin jalkapöytä sininen, eikä ole kunnolla edellinenkään parantunut puolen vuoden takaisesta tallomisesta.

Tunti on yllättävän lyhyt aika, kun täytyy etsiä sopiva kohta kuvaukseen ja asetella hevosta kunnon asentoon. Lisäksi Rosi on vähän haastava kuvattava, kun sitä kiinnostaa enemmän syöminen kuin poseeraus, eikä sen huomiota saa heräteltyä oikein millään. Luullakseni saatiin silti muutama onnistunutkin kuva. Seuraaviin kuvauksiin täytyy ottaa varmaan täysi säkillinen leipää ja rapiseva muovipussi, se jos joku varmasti saa Rosinkin huomion heräämään. Puhuttiin vielä ennen heidän lähtöään Jaanan kanssa myös toisista kuvauksista, joista olisin kiinnostunut tämän kesän aikana. Homma on vielä suunnitteluasteella, mutta varmasti toteutettavissa.

Alla linkit vielä valokuvaajien kotisivuille, joiden kautta pääsee myös seuraamaan heidän instagramtilejään ja facebooksivuja:

Valokuvaaja Jaana Vuola
Magdalena Stockschläder

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Kengittäjän kauhu

Rosi vuoltiin reilu kuukausi sitten ja sen kavioissa oli irtoseinämää. Myös toinen etukavio oli lähtenyt halkeamaan ja nyt se on lähipäivinä haljennut ylemmäs. Sovittiin jo viime vuolennassa että reilun kuukauden päästä rauhoitetaan se ja laitetaan sille kengät jalkoihin, jotta irtoseinämäisyys paranisi.
Rosi ei ole ollut laitumella kuin joskus käymässä ja muuten ne ovat hiekkatarhassa ja perätarhassa jossa on kuivahkoa kitukasvuista ruohikkoa. Pohja on siis kuiva ja asiaa ei yhtään paranna tämä jäätävä sateeton kausi. Olenkin koittanut aina talliin otettaessa kastella sen kaviot ja vetää kosteisiin kavioihin päälle öljyä. Kengittäjältä kyselin myös neuvoja ja hän sanoi yhdeksi vaihtoehdoksi vetää kavioiden pohjiin kaviotervaa. Tätäkin on siis välillä käytetty.

Marlielle aloin syöttää hamppua viime syksynä juurikin sen takia, koska sillä kuivui kesällä kaviot aina ja lohkeili jatkuvasti. Talvella ja syksyllä sillä on ollut kaviot aina erittäin hyvät, jonka väitän johtuvan pohjien kosteudesta, koska mikään muu ei sillä ikinä elämässä ole muuttunut. Harja ja häntä sillä lähti ainakin hampun syötön myötä villiintymään ja paksuuntumaan reilusti, sekä ylläpitokodista saamien kuvien perusteella sillä on kaviotkin tänä kesänä paremmassa kunnossa edellisiin vuosiin verrattuna. Rosin harja ja häntäkin saisi puolestani kasvaa vielä enemmän, vaikka ne on nyt jo melkein tuplannut pituuden syksystä lähtien. Kaviot sillä kuitenkin nyt kärsii kuivuudesta ja päätinkin lisätä sille ruokintaan nyt hampunsiemenet, sekä ulkoisesti kavioihin öljyä. Tuloksethan näkyvät vasta paljon myöhemmin, mutta mielenkiinnolla jään seuraamaan auttaako ne asiaan mitenkään.

Halkeama pahimmillaan. Kavio on myös levinnyt sivuilta taas kuukauden aikana, ei ehkä niin paljon mitä kuvakulma antaa ymmärtää.


Tänään lauantaina kengittäjä tuli laittamaan Rosille kengät jalkoihin. Sillä oli toinen etukavio jo kuukausi sitten lähtenyt lohkeamaan ja nyt viimepäivinä lohkeama suureni ja soitin paniikissa kengittäjälle. Sain eläinlääkäriltä reseptin Domoon ja neiti rauhoitettiin sillä. Eläinlääkäri varoitteli laittamasta annostusta rauhoittavasta painon mukaan, koska Rosi on normaalia herkempi rauhoittavalle aineelle. Mentiin aluksi viidensadan kilon mukaan, mutta neiti näytti vielä vajaan tunnin päästä olevan suht pirteä. Laitettiin loppu lääkkeestä myös ja hetken päästä se alkoi vasta pökertymään. Kohta se jo kuorsasi käytävällä naruissa. Ensimmäinen etunen meni ihan hyvin pientä nyppimistä lukuunottamatta. Toinen, haljenneempi etunen olikin vaikeampi hoitaa ja Rosi painoi jalkaa väkisin maahan ja nyppi sitä eteen ja taakse niin paljon, että kengittäjä lenteli mukana. Vaikka se oli ihan pökerryksissä, se kiskoi todella kovaa ja nopeasti jalkaa. Takajalat oli viimeksikin vaikeammat ja toista takasta se ei nostanut millään. Tämä on sama jalka, joka jäi viimeksi vuolematta, kun se ei sitä suostunut nostamaan. Kokeiltiin toista takasta ja se oli varsin helppo ja nopea kengittää muihin verrattuna! Muutaman kerran se löi jalan maahan, mutta muuten homma meni aika kivuttomasti. Palattiin takaisin "ongelmatakaseen" ja se riuhtoi ja repi sitä ihan hulluna. Jalkaa ei saatu edes vuoltua kunnolla ja lopuksi se ei suostunut nostamaan sitä ja oli niin vihainen, että potkaisi kengittäjää suoraan sivulle päin jalkaan. Kengittäjästä tämä ei ainakaan ole kiinni, hän on erittäin rauhallinen ja asiallinen. Tämä takajalka on myös ollut ns. paras silloin, kun Rosilla oli pahat ruvet ja tulehdusta niissä. Se liikkuu normaalisti ja jalka on muuten ihan kuin muutkin. Enkä usko että se kovin kipeä voi olla, kun se varaa sille hyvin painoa silloin, kun toista takasta kengittää.
Jostain sille on ollut pakko tulla jonkinlainen kipumuisti tai jotain pahaa käydä, se ei tahallaan ole ilkeä ja muuten kaikissa tilanteissa se käyttäytyy aina hyvin ja on tosi rauhallinen. Ollaan myös hoitotoimissa jalkoja pidellä ja nostella ja silloin se yleensä nostaa ne ihan automaattisesti, joskin jossain kohtaa painaa väkisin jalan maahan. Kun hevonen painaa melkein 800 kiloa ja hyppää koko painollaan kengittäjän päälle, niin ei kyllä kauheasti itseäkään enää naurattanut.
Ainakin Belgiassa työhevosia kengitetään ns. telineessä/häkissä, johon ne talutetaan ja jalka sidotaan puomiin kiinni. Näin kengittäjän ei tarvitse pidellä jalkaa itse ylhäällä ja hevonen ei pääse sitä riuhtomaan ja potkimaan. Kuulemma ranskassakin käytetään tätä konstia, en tiedä olisiko Rosia kengitetty myös niin. Ainakin tällä hetkellä näyttää, että ei ihminen yksinään pysty kenkään lyömään ilman vippaskonsteja, kun ei rauhoituksestakaan tuon enempää apua ollut.

Kotona jatketaan jalkojen pitelyllä ja nostelulla ja koitetaan palkata Rosia aina, kun se käyttäytyy hyvin. Lisäksi koitetaan selvittää, johtuuko temppuilu jostain kipuperäisestä. Se on hoitotoimenpiteissä aina nostanut jalat automaattisesti itse ja niitä on saanut putsailla, joten en kuvitellut koskaan, että vuoleminen ja kengitys tulisi olemaan mikään ongelma tälle "kaikki käy" -tyypille. Toki tähän hätään tuo harjoittelu ei nyt paljoa auta, kun kavio vaatii kenkää alle ja harjoittelu jalkojen nostossa tulee olemaan pidempi prosessi. Tosin kengittäjääkin voisi kokeilla vaihtaa, vaikka en näe tässä mitään ongelmaa. Voihan Rosilla olla myös joku kammo miehiä kohtaan ja sen takia käyttäytyä niin hankalasti. Pakko kyllä sanoa, että kengittäjä on aivan huippu kun tulee juhannuksena kengittämään. Ja että ylipäätään tuli enää kengittämään sen viimekertaisen taistelun jälkeen, sekä auttaa ja suunnittelee miten tästä jatkossa edetään.

Loppuun vielä video tälläisestä metodista, jolla työhevosia kengitetään ulkomailla:


perjantai 8. kesäkuuta 2018

Mitä Rosille kuuluu

Tallin vaihdon jälkeen hevosia on liikutettu enemmän. Muutama uusi liikuttaja on käynyt kokeilemassa ja muutama entinen käy edelleen välillä ratsastamassa tai touhuamassa heppojen kanssa. Rosi on ollut tauon jälkeen suht reipas jopa kentällä pyörimiseen.

Se myös raspattiin ja tarkistettiin eläinlääkärin toimesta. Mitään kunnon selitystä en saanut sen kaulassa olevalle oudolle läiskälle, joka ainakin josssin kohtaa kutisi niin paljon, että Rosi hankasi siitä karvat pois. Nyt se on rauhoittunut kutinalta, mutta läiskä on muuten samanlainen. Kengittäjälle se laittoi vuolemisessa niin paljon hanttiin, ettei jaloista saatu hoidettua kunnolla kuin 3/4. Rosille on myös tullut irtoseinämää kavioihin ja kengät täytyy laittaa alle, joten seuraavaksi se rauhoitetaan ja koitetaan kengittää. Rosilta ajettiin myös kaikki tupsut jaloista, koska jalat alkoivat taas kutista ja rupia oli paljon. Nyt niitä ollaan lääkitty punkkeja vastaan, pesty ja  rasvailtu ja kyllä ne on lähteneet nyt paranemaan heti ihan eri tavalla, kun niitä pystyy hoitamaan kunnolla ja jalat kuivuu nopeasti eikä kosteus jää niihin muhimaan.

Rosi on myös laihtunut jonkun verran

Ratsastaessa ja hoitaessa se on käytökseltään muuttunut tosi paljon. Se on nykyään tosi seurallinen ja innokas touhuamaan kaikkea, leikkisä ja iloinen. Enää se ei kiukuttele harjauksessa, ja satuloinnissakin on harvinaista jos se nostelee yhtään jalkoja ja luimii. Ennen se harrasti jopa näykkimistä ja huitoi vihaisesti jaloilla ja hännällä kun satulaa laitettiin. Ollaan nyt myös harjoiteltu jalkojen nostoja ja se menee ihan hyvin. Itseasiassa heti kengityksen jälkeen se nosteli jalat ihan nätisti ilman ihmeellisyyksiä, en tiedä mistä temppuilu vuoltaessa johtui, kengittäjäkin oli tosi mukava ja rauhallinen. Jos seuraavassa kengityksessä näyttää vielä siltä että se temppuilee, täytyy koittaa vaihtaa kengittäjää ja kokeilla onko sillä jotain merkitystä. Ähkyn jälkeen Rosi ollaan saatu myös oppimaan juomaan greenlinen ja melassin avulla ylimääräistä ja nyt se vetää jo ämpärikaupalla innoissaan juomaa.

Liikuttaessa se on myös oikein ihana. Varsinkin maastossa se tykkää käydä ja toimii melkeimpä täydellisesti. Vastaan on tullut kaikki koneet ja ajoneuvot mitä vaan voi kuvitella, eikä korvaansa lotkauta millekkään. Sillä on sopivasti intoa kulkea eteenpäin ja varsinkin takaisin tallille mennessä se laukkailee ja ravailee innoissaan, mutta pysyy silti aina käsissä. Muutenkin se on sellainen kaikki käy -tyyppi ja varsinkin Marlieen verrattuna paljon rennompi ratsastuskaveri. Ihmiset pysähtyy aina matkalla ihailemaan sitä ja ovat kovin uteliaita. Tänä kesänä olisi vielä tarkoitus käydä sen kanssa Yyterissä uiskentelemassa, jos saadaan pikku E ajettua tähän talouteen ja jostain koppia lainaan. Muutakin suunnitelmaa on Rosin varalle mm. valokuvauksen ja näyttelyiden saralla, niistä lisää kuitenkin sitten tuonnempana vasta.
Rosi on pyörinyt jonkun verran kentällä liikuttajien kanssa, sekä selästä ja maastakäsin maastossa. Yhtenä iltana otin kaverini mukaan tallille ja hän pääsi hetkeksi Rosin kanssa tallustelemaan laitumelle, kaikki nämä kuvat ovat myös siltä kerralta.



Kannattaa käydä katsomassa Hennan instagramtilillä (Hevosettomuus) kuvia ja seurailemassa, sieltä löytyy vähän väliä juttuja Rosista ja Halistakin.



tiistai 5. kesäkuuta 2018

Uuden hevosen kuulumiset

Ajattelin nyt kirjoittaa molemmista hevosista erikseen jonkinlaista koostetta, mitä niiden kanssa on tehty ja miten on mennyt.

Hali tuli meille helmikuun viimeinen päivä. Sen jälkeen ne siirtyivät Rosin kanssa toukokuun alusta pienelle tallille. Meillä pihatossa ollessaan se liikkui jokseenkin aika huonosti ja vähän, se oli aika ruipelo kun tuli ja liikkui ajoittain haluttomasti ja epäpuhtaasti. Kävin sen kanssa usein maastakäsin vaan kävelemässä maastossa, juoksuttelin sitä pellolla ja välillä sillä ratsastettiin oieniä määriä. Ajateltiin huonon liikkeen johtuvan huonoista ja liukkaista pohjista ja kengättömyydestä. Myös mukana tullut satula oli huono ja se kiukutteli satuloinnissa. Pienen ratsastustauon jälkeen se ei enää kiukutellut satulaa laittaessa.
Nyt se on päässyt liikkumaan hiukan aktiivisemmin toukokuun ajan, kun kelit ovat helpottaneet, kaviot on taas huollettu ja käytössä on pieni kenttä ja peltoa, sekä kivoja maastoteitäkin.
Selästä se on kuitenkin ollut kipeän oloinen edelleen ja liikkuu varsinkin ravissa tosi huonosti ja koittaa aina stopata, jos mahdollista. Viime viikolla se pääsi hierottavaksi ja olikin selästä ja takapäästä aikalailla jumissa. Satula on huono ja sitä ei nyt ole käytetty lainkaan muutamaa alun kertaa lukuun ottamatta. Takapään liike on aika voimaton, se kompuroi ja askeleet menee sekaisin ja sieltä löytyy sekä peitsiä, ravia, että laukkaa. Hieroessa sillä oli selvästi kipeitä paikkoja, se luimisteli ja koitti näykkiä. Muutenhan tämä kaveri on varsin kiltti ja ei tällaista käytöstä ikinä harrasta.



Puomeista ja esteistä se innostuu kivasti, sekä maastoilusta. Kentällä se ei tykkää pyöriä, ja sitä saa aikalailla puskea kokoajan eteenpäin. Nyt sovittiin hierojan kanssa niin, että juoksutellaan sitä, sekä laitetaan viikon kuurina lämpölinimentin kanssa hieroen selkää. Jossain kohtaa se saa myös kengät jalkaan, joka ei varsinaisesti tähän liity, mutta niiden pitäisi tukea paremmin sen ventoja takajalkoja. Myös kavaletit ja pikku esteet irtona voisi tehdä hyvää ja auttaa sitä saamaan voimaa takapäähän, sekä  avaamaan paikkoja hiukan. Myös reippaampaa laukkaamista suositeltiin juuri tähän.

Eläinlääkäri tutki sen hampaat ja ne olivat oikein hyvät. Juoksuteltiin sitä myös hieronnan jäljiltä ja alkuun se oli tosi nihkeä liikkumaan. Ravia tuli ihan hyviäkin pätkiä, laukkaa myös osittain Liike on aika voimatonta varsinkin takapäästä ja se rikkoi helposti ravista käyntiin ja laukasta raviin, jos ei ollut koko ajan piiskan kanssa vähän komentamassa sitä töihin. Se koittaa aika helposti luistaa hommista varsinkin kentällä ja näyttää välillä tosi huonoltakin, mutta kun maastoon päästään niin askel on ihan erilainen ja kompurointi ja muu on poissa. Jalat sillä on aina liikutuksen jälkeen, sekä seuraavana päivänä oireettomat, joten vika taitaa enemmän olla juuri siellä lihaksistossa.


Nyt katsotaan pikkuhiljaa mihin suuntaan liikkuminen alkaa mennä, Hali saa myös nautiskella laitumella ja koitan päästä sitä hypyttämään, jos se siitä innostuu. Muuten se saa aika pitkälti nyt liikkua hetken liinassa, välillä sivuohjien kanssa pikku hetkiä, sekä ilman. Sopivassa välissä katsotaan sille uusi penkki sovittajan kanssa, nyt sillä ei ole ratsastettu hetkeen ollenkaan ja katsotaan tilannetta rauhassa. Otetaan kohta uusi hierota-aika ja seuraillaan lähteekö paikat miten aukeamaan ja liike paranemaan. Muuten Hali on oikein reipas ja rauhallinen tapaus, välillä se riekkuu kavereiden kanssa tarhassa innostuessaan ja on saanut kivasti jo pyöreyttä takaisin. Sillä on aikoinaan käyty myös estekisoissa ja jos se tykkä hyppäämisestä, olisi kiva jos sen kanssa pääsisi joskus vielä hyppäämään.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kuulumiset pitkästä aikaa

Viimeksi olenkin tänne kirjoitellut maaliskuussa, kun hevoset muuttivat omaan pihaan ja meille tuli ylläpitoon uusi hevonen. Tässä välissä ollaankin jo ehditty muuttamaan takaisin sinne mistä lähdettiin, hevosten asuinpaikka on tosin vaihtunut. Marlie lähti huhtikuun lopussa ylläpitoon Hämeenlinnan suunnille ja on pärjännyt vallan hyvin. Jo reilu viikko sen muuton jälkeen sain videota, jossa se ylitti puomit liinassa erittäin rauhallisesti ja nätisti, se on saanut vähän massaa itselleen taas kevään tullen ja pääsee liikkumaan paljon enemmän, kuin meillä ollessa. Sen vajaan pari kuukautta, mitä hevosia ehdittiin omassa pihassa pitämään, en saanut liikutettua niitä melkein ollenkaan, koska olin itse koko ajan sairaslomalla jo töistäkin.



Rosi ja Hali asuvat nyt pienellä yksityistallilla kahden ponin ja suomenhepan kanssa, ovat päässeet
liikkumaan jo aktiivisemmin ja molemmat näyttää tykkäävän maastoilusta aivan kamalasti.
Viime viikon torstaina vietettiin tosi kiva vapaapäivä ja käytiin Rosin kanssa maastoilemassa, olin itse kävellen mukana ja heppojen liikuttaja Henna ratsasti. Rosi oli tosi reippaalla tuulella ja olisi tykännyt ravailla omia aikojaan eikä pysynyt paikallaan kunnolla. Käytiin tutkimassa maastoreittejä ja purkamassa vähän energiaa hiljaisemmalla metsätiellä. Reissun jälkeen pestiin hevonen ja laitettiin se takaisin tarhaan, jossa se meni nukkumaan. Hepat makailee päivän aikana moneen kertaan ja hetken päästä lähdettiin kotiin. Ehdin olla kotona pienen hetken kun tallilta tuli puhelua ja videota että Rosi on todella kipeä. Se koitti kovasti mennä makailemaan koko ajan, mutta nousi aina nätisti ylös kun vähän komennettiin, päivystävä eläinlääkäri oli toisessa paikassa ja pääsi vasta myöhemmin paikalle. Saatiin lainaksi kipulääkettä ja pari tuntia taluteltiin niin tilanne näytti jo paljon paremmalta. Eläinlääkäri kuunteli vielä äänet ja antoi lisää kipulääkettä. Kävin kotona nukkumassa pari tuntia ja aamulla töihin mennessä kävin vielä tallilla katsomassa ja kaikki oli hyvin. Nyt ollaan kovasti koitettu juotella Rosia, koska se näytti juovan aika huonosti. Se ei tykkää melassista, omenamehusta ja greenlinevettäkään se ei ennen ole juonut kuin vähän. Nyt ollaan saatu sitä juomaan sen kanssa onneksi ihan hyvin ja iltaruuastakin ollaan tehty vetisempää litkua.



Kengittäjä kävi lauantaina vuolemassa hevoset, Rosilta saatiin vain kolme jalkaa työllä ja tuskalla hoidettua ja toinen takajalka jäi kokonaan vuolematta, koska se ei suostunut sitä nostamaan. Meidän aikana sen kavioita ei olla vielä hoidettu ja nyt oli korkea aika ne hoitaa. Seuraavalla kerralla hevonen täytyy rauhoittaa ja laittaa sille kengät jalkoihin, koska kavioissa oli irtoseinämää. Seuraavaksi aletaan siis harjoittelemaan jalkojen nostamista ja ylhäällä pitämistä. Itse olen ne puhdistanut ihan kätevästi, kun se nostaa takajalat yleensä valmiiksi ylös, niin olen ne saanut kurkattua näin kätevästi. Nyt ei onnistunut, ja jos jalka saatiin nostettua, niin se rysäytti hetken päästä koko painollaan sen maahan. Hali oli erittäin kiltisti vuolun ajan ja suunniteltiin sille myös kenkien laittoa, jotka tukisivat sen takajalkoja ja niiden ventoja vuohisia enemmän.

Eläinlääkäri tulee tunnin päästä tallille raspaamaan hevosia ja tarkastamaan niitä. Rosilla on suupielessä ilmeisesti melanoomapattia ja outoa karvatonta läikkää ja jalat ovat ruvilla edelleen, koska se kihnuttaa niitä taas. Punkkilääkettä on haettu eilen lisää, mutta rupia on ylipäätään vaikea hoitaa, koska karva on nii paksu jaloissa ettei niitä saa kunnolla rasvattua, hyvä kun sormilla saa kaivettua edes ihoa yhtään näkyviin.