keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kuulumiset pitkästä aikaa

Viimeksi olenkin tänne kirjoitellut maaliskuussa, kun hevoset muuttivat omaan pihaan ja meille tuli ylläpitoon uusi hevonen. Tässä välissä ollaankin jo ehditty muuttamaan takaisin sinne mistä lähdettiin, hevosten asuinpaikka on tosin vaihtunut. Marlie lähti huhtikuun lopussa ylläpitoon Hämeenlinnan suunnille ja on pärjännyt vallan hyvin. Jo reilu viikko sen muuton jälkeen sain videota, jossa se ylitti puomit liinassa erittäin rauhallisesti ja nätisti, se on saanut vähän massaa itselleen taas kevään tullen ja pääsee liikkumaan paljon enemmän, kuin meillä ollessa. Sen vajaan pari kuukautta, mitä hevosia ehdittiin omassa pihassa pitämään, en saanut liikutettua niitä melkein ollenkaan, koska olin itse koko ajan sairaslomalla jo töistäkin.


Rosi ja Hali asuvat nyt pienellä yksityistallilla kahden ponin ja suomenhepan kanssa, ovat päässeet liikkumaan jo aktiivisemmin ja molemmat näyttää tykkäävän maastoilusta aivan kamalasti.
Viime viikon torstaina vietettiin tosi kiva vapaapäivä ja käytiin Rosin kanssa maastoilemassa, olin itse kävellen mukana ja heppojen liikuttaja Henna ratsasti. Rosi oli tosi reippaalla tuulella ja olisi tykännyt ravailla omia aikojaan eikä pysynyt paikallaan kunnolla. Käytiin tutkimassa maastoreittejä ja purkamassa vähän energiaa hiljaisemmalla metsätiellä. Reissun jälkeen pestiin hevonen ja laitettiin se takaisin tarhaan, jossa se meni nukkumaan. Hepat makailee päivän aikana moneen kertaan ja hetken päästä lähdettiin kotiin. Ehdin olla kotona pienen hetken kun tallilta tuli puhelua ja videota että Rosi on todella kipeä. Se koitti kovasti mennä makailemaan koko ajan, mutta nousi aina nätisti ylös kun vähän komennettiin, päivystävä eläinlääkäri oli toisessa paikassa ja pääsi vasta myöhemmin paikalle. Saatiin lainaksi kipulääkettä ja pari tuntia taluteltiin niin tilanne näytti jo paljon paremmalta. Eläinlääkäri kuunteli vielä äänet ja antoi lisää kipulääkettä. Kävin kotona nukkumassa pari tuntia ja aamulla töihin mennessä kävin vielä tallilla katsomassa ja kaikki oli hyvin. Nyt ollaan kovasti koitettu juotella Rosia, koska se näytti juovan aika huonosti. Se ei tykkää melassista, omenamehusta ja greenlinevettäkään se ei ennen ole juonut kuin vähän. Nyt ollaan saatu sitä juomaan sen kanssa onneksi ihan hyvin ja iltaruuastakin ollaan tehty vetisempää litkua.



Kengittäjä kävi lauantaina vuolemassa hevoset, Rosilta saatiin vain kolme jalkaa työllä ja tuskalla hoidettua ja toinen takajalka jäi kokonaan vuolematta, koska se ei suostunut sitä nostamaan. Meidän aikana sen kavioita ei olla vielä hoidettu ja nyt oli korkea aika ne hoitaa. Seuraavalla kerralla hevonen täytyy rauhoittaa ja laittaa sille kengät jalkoihin, koska kavioissa oli irtoseinämää. Seuraavaksi aletaan siis harjoittelemaan jalkojen nostamista ja ylhäällä pitämistä. Itse olen ne puhdistanut ihan kätevästi, kun se nostaa takajalat yleensä valmiiksi ylös, niin olen ne saanut kurkattua näin kätevästi. Nyt ei onnistunut, ja jos jalka saatiin nostettua, niin se rysäytti hetken päästä koko painollaan sen maahan. Hali oli erittäin kiltisti vuolun ajan ja suunniteltiin sille myös kenkien laittoa, jotka tukisivat sen takajalkoja ja niiden ventoja vuohisia enemmän.

Eläinlääkäri tulee tunnin päästä tallille raspaamaan hevosia ja tarkastamaan niitä. Rosilla on suupielessä ilmeisesti melanoomapattia ja outoa karvatonta läikkää ja jalat ovat ruvilla edelleen, koska se kihnuttaa niitä taas. Punkkilääkettä on haettu eilen lisää, mutta rupia on ylipäätään vaikea hoitaa, koska karva on nii paksu jaloissa ettei niitä saa kunnolla rasvattua, hyvä kun sormilla saa kaivettua edes ihoa yhtään näkyviin.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Hevosten muutto ja uusi hevoinen

Vihdoista viimein alkaa olemaan ainakin hevosten kotiutuminen kunnossa. Jo muutaman päivän ne ovat ehtineet pihassa tallustella. Itse hevosten siirto oli työn ja tuskan takana, koska jouduimme vetämään koppia omalla autollani, joka ei todellakaan ole siihen tarkoitukseen tehty. Suunnitelmana oli lastata ensimmäisenä Marlie ja hakea sen jälkeen uusi heppa samaan kyytiin toiselta tallilta. Päädyttiin kuitenkin viemään hevonen kerrallaan, koska autolla ei saanut vetää kahta samaan aikaan ja yhdenkin hevosen kanssa huomasi autosta ettei vetokyky ollut ihan parhaimmillaan enää. Haettiin ensimmäisenä siis uusi hevonen, vietiin se kotiin ja sen jälkeen haettiin Marlie. Marlie oli vähän hankala menemään koppiin, mutta tuli yllättävän hyvin kun avustajat vähän auttoivat liinan kanssa takaa päin. Rosi jäi vielä odottelemaan omaa vuoroaan ja suunnattiin taas kohti Euraa. Marlie nuuhkaisi paikan päällä uutta hevosta pari kertaa ja lähti sen jälkeen lampsimaan kohti heinäkasaa. Rosin kanssa mietittiin jo, että pystyykö sitä edes tuolla yhdistelmällä kuskaamaan. Hevonen oli kuitenkin pakko saada siirrettyä, joten laitettiin se kyytiin. Aloin jo itsekin epäilemään, että kestääkö edes traileri sen painoa. Rosi mahtui juuri ja juuri kyytiin, kun nostettiin takalaita ylös ja lähdettiin liikkeelle. Matka taittui noin max. 60km/h Luvialta Euraan ja auton etupääkin tuntui jo keulivan kopin painosta. Loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja päästiin perille jopa viimeiset umpijäiset ylämäet. Tarhassa Rosi vähän kiljui ja nousi pystyyn uuden hevosen nähdessään mutta sen jälkeen kaikki ovat olleet ihan sovussa. Tällä hetkellä näyttää siltä että Marlie on porukan pomo ja Rosi alimmainen laumassa. Toisaalta se voi olla ihan hyväkin, ettei Rosi pääse ensimmäisenä heinäkasalle koska sitä on pakko alkaa laihduttamaan. Ruokaa se saa kuitenkin, mutta täällä se ei pääse enää seisomaan 24 tuntia vuorokaudessa heinäkasalla lihomassa.

Koko jengi. Marlie, Hali ja taustalla Rosi.

Uusi hevonen. Tämä herra on nimeltään Hali ja kääntyi juuri 10 vuotiaaksi. Se on tasoltaan heB, re 80-90cm. Se on ollut ennen tuntitoiminnassa ja vaikuttaa oikein rauhalliselta ja kiltiltä. Hali on ollut suosittu lasten ja aloittelijoiden hevonen. Se on aika pienikokoinen, n.150cm säkäkorkeudeltaan ja rakenteeltaan pieni ja kevyt. Hali on meillä tällä hetkellä ylläpidossa, mutta olemme keskustelleet myös sen ostamisesta itsellemme. Joten jos omistaja on jatkossa sen halukas myymään, vaihtuu omistajuus ainakin omasta puolestani meille.

Hali poseeraa
Hevoset ovat tällä hetkellä pihatossa, joka on kooltaan n.105 neliötä. Tilaa siis riittää myös sisällä, mutta harvemmin ne pihatossa oleilevat. Marliesta en usko, että se on pihattoon edes uskaltanut mennä, muiden olen nähnyt siellä oleilevan.

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Pukittelua ja punkkeja





 Jokunen päivä sitten oltiin tallilla ja Marlien yksi liikuttajista ratsasti hevosilla. Molemmilla on ollut tosi pitkä tauko liikutuksesta, Rosilla jalkojen takia ja Marliellekaan en ole viitsinyt laittaa varusteita niskaan ettei punkit tarttuisi joka puolelle enempää. Luultavasti ne silti kulkeutuvat mukana meille uuteen kotiin ja pystyn siellä vasta paremmissa olosuhteissa alkamaan häätämään niitä kunnolla. Rosin kannalta tilanne on nyt ok ja jalkojen haavatkin ovat paranemaan päin pikkuhiljaa. Noin pahat ruvet ei silti hetkessä katoa, mutta onneksi sinkkivoide ja kunnon pakkaset ovat pitäneet tilanteen ihan hyvänä.

Marlien käytävälle otettaessa huomattiin kuitenkin että siltä puuttuu yhtäkkiä molemmista takakavioista aika isot palat edestä? Hetken aikaa pohdittiin asiaa ja loppujen lopuksi näin myös sen tömistelevän jalkojaan ja juostessakin se meni tosi oudosti takapää pomppien ja koittaen jalkoja rahnuttaa. Se oli ilmeisesti joutunut punkkien seuraavaksi kohteeksi ja hokkikenkien kanssa saanut yön aikana raavittua kaviot siihen kuntoon. Katariina ratsasti sillä kuitenkin hetken ja se oli ihmeen rauhallinen ainakin omaan silmään, kun miettii kuinka pitkä tauko sillä on ollut. Selkäännousussa se seisoi todella nätisti. Ravissa, sekä käynnissä ravailun jälkeen se oli aika jännittynyt ja kovasti menossa pää ylhäällä, mutta lopuksi vähän rauhottui ja kulki rauhallisemmin. Marliella on ollut nyt käytössä tuo uusi kukkahackamore ja se tuntuu olevan vähän nihkeämpi pysähtymään sen kanssa kun pitempi varrellisella hackamorella. Toistaiseksi se on kuitenkin pysynyt hanskassa ja ei olla vielä hackamorea säädelty sen kummemmin. Kun saadaan muutto alta pois ja hevosten säännöllinen liikutus taas balanssiin niin paneudun sitä ennen kunnolla laittamaan molempien suitset kuntoon, sekä perehtymään Rosin satulaongelmaan. Molemmilla on aika haastava pää, Rosilla puolestan jo sen vuoksi että se on niin iso. Marliellakin se on x-full kokoa, mutta erikoisen mallinen.



Rosi oli aika virkeällä tuulella ratsastaessa ja varsinkin laukannostoissa se riemastui ja heitti välillä vähän takapäätä ilmaan. Muutama ihan hyvä nosto ja pätkä tuli ja hevonen näytti nauttivat. Rosilla on vähän vaikeita ollut laukannostot ja varsinkin kun liikunta on ollut nyt niin vähäistä ja ruoka sille on maistunut sitäkin enemmän. Pelkästään jo huono kunto vaikuttaa asiaan ja rutiinin puute. Yleensä kun sen saa muutaman kerran nostamaan laukan ratsastuskerralla niin se nostaa sen jo kohta helpommin. Eiköhän tämäkin asia tule korjaantumaan kun saadaan yleiskuntoa nostettua ja rutiinia nostoihin. Yleensä se on saattanut vähän reippaammasta ravista nostaa laukan, mutta ratsastaja koitti saada sen heti alusta asti nostamaan sen kunnolla, ettei ravikiihdyttelystä tule jatkossa tapaa.








Itselläni ei tietenkään ollut Noromectin liuosta mukana Marlielle, kun tallilla ei ole tilaa jossa sen saisi jäätymättä säilytettyä. Heppojen hoidon jälkeen siis kurvailin takaisin kotiin hakemaan lääkkeen ja kaupan kautta hakemaan takajalkoihin isommat putsit suojaksi. Marlie sai liuoksen selkään ja putsit suojaamaan kavioita. Vielä eilen tallilla käydessäni hoidon Rosin uudelleen liuoksella, sekä suihkutin loput punkkisuihkeesta Marlien jalkoihin. Rosilla näkyi ensimmäisen liuoksen valelun jälkeen selässä ruskeita pieniä täpliä, samanlaisia kun jaloissa oli silloin kun ne suihkuttelin läpi punkkisuihkeella. Eli luultavasti ne ovat niitä kuolleita punkkeja. Ja niitä oli paljon.

Tälläiseltä näytti Marlien takaset



perjantai 16. helmikuuta 2018

Trekker ratsastajan kanssa




Kirjoittelin aiemmin postauksen trekkerin hankinnasta Rosille ja jotkut halusivat nähdä miltä se näyttää ratsastajan kanssa. Itsehän asiaa tutkaillessani törmäsin netissä aika usein siihen että varsinkin tästä Classic -mallista miinuksena mainittiin isot polvituet, joita ei saa irti tai siirrettyä.
Itse ehdin ratsastaa satulalla kerran ennen kuin Rosi on jäänyt saikuttelemaan tähän asti että ollaan saatu punkkitilanne aisoihin ja jalkojen ruvet vähän parempaan kuntoon. Satula tuntui ihan hyvältä istua, polvituet vähän tuntui häiritsevän, mutta itselläni on muutenkin istunta tällä hetkellä niin päin honkia, että tilanne varmasti muuttuu kun jalka löytää taas paikkansa takaa ja lakkaa työntymästä koko ajan liikaa eteen. Toki tämä polvituki estää myös sitä aika hyvin.


Eilen Marlien liikuttaja ratsasti Rosilla kaikissa askellajeissa ja ainakin itsestäni näytti hyvältä. Ratsastaja itse sanoi myös että satula oli hyvä istua. Itsestäni ei ainkaan tuntunut että polvituet olisi vääntänyt jalkaa liikaa ja Rosilla on muutenkin aika kivat askeleet ja helpot askeleet istua. Laukassa Rosi hiukan pukitteli innoissaan, mutta mielestäni satula ei kummemmin liukunut eteen, ja jos hetkellisesti takapään noustessa liukui eteen, niin se palasi kyllä takaisin paikoilleen. Eli tämän puolesta satulan kanssa ei ollut ongelmaa.

Käynti


Muutoin meillä on muodostunut ongelmaksi se, että satula ei vain yksinkertaisesti pysy selässä. Olen säätänyt nyt paneeleita ja satulan leveyttä, mutta selkäännousussa ja alaskin tullessa satula kippaa helposti ratsastajan mukana vaikka kuinka varovaisesti koittaisi kyytiin mennä tai tulla alas. Ratsastaessa varsinkin kurveissa reippaammin se myös pyörähtää ihan toiselle puolelle, joka varmasti näkyy joissakin kuvissakin. Tähän olen kysynyt viisaammilta neuvoja ja sain vinkin, että joustorunkoisen satulan kanssa tulisi aina käyttää joustovyötä. Asia selitettiin niin, että kun satula joustaa liikkeiden mukana ja joustoton vyö ei, saattaa vyö välillä olla piukka ja hetken päästä se voi olla ihan löysä vaikka olisi selästäkin kiristänyt tosi tiukkaan. Nyt kun asiaa ajattelee niin se on ihan loogista. Vyön malliksi ehdotettiin banaania, sillä on kuulemma tynnyreiden satulanpysymisongelma monella taltutettu. Joku kehui myös mahdollisimman leveää vyötä joka tasaa painetta, tämäkin voisi olla varteenotettava vaihtoehto. "Tahmahuopaa" ja liukuestettä ehdotettiin, mutta niiden pintojen pitäisi tulla hevosen karvaa vasten ja en aio hevoselle kyllä sellaista laittaa karvoja kiskomaan. Satulaa vasten tulevasta liuku Seuraavaksi lähdemme katsastamaan siis banaanivyötä molemminpuolisilla joustoilla. Reilun viikon päästä Rosi pääsee myös aloittamaan laihiksen, kun päästään omaan kotiin ja saan jaettua pihaton niin, että se ei pääse jatkuvasti heinäkasalle. Saatiin myös kehoitus laihduttaa 100kg painoa hevosesta pois, jotta mikään satula olisi mahdollista sille sopia. Onhan se kieltämättä pullea eikä ole liikkunut kunnolla aikoihin, mutta ei meillä nyt ihan vielä maha maata viistä ;) Laihtumaan toki Rosi koitetaan saada lisäämällä nyt pikkuhiljaa liikuntaa ja vähentämällä ruokaa.



Ravi

Laukka

Takapää pomppii :D




Loppuun pahoittelut levottomista taustoista ja huonolaatuisista kuvista :D

perjantai 9. helmikuuta 2018

Vuohispunkki ja sen hoito

Lupasin kirjoittaa seuraavaksi kattavamman postauksen vuohispunkista, mitä siitä olen saanut selville ja miten sitä on hoidettu.

Mikä on vuohispunkki?

Vuohispunkki on loinen, joka syö hilsettä ja kaivautuu hevosen ihon alle. Sanotaan että aikuinen punkki voi elää jopa 70 vuorokautta ilman isäntäeläintä muun muassa kuivikkeissa ja tallissa lattioilla jos olosuhteet selviytymiseen ovat suotavat. Punkki kestää hyvin pakkasta, mutta huonommin lämmintä ja auringonpaistetta. Punkki ei tartu ihmiseen mutta leviää hevosesta toiseen suoralla kontaktilla ja varusteiden kautta (mm. yhteiset harjat). Suurin osa hevosista punkin kantajina on oireettomia, mutta herkemmillä roduilla (karvajalkaiset hevoset) oireet tulevat esiin kutinana, jalkojen tömistelynä, jalkojen pureskeluna ja raapimisena tallin seiniin ja muualle. Punkki ei tartu ihmiseen ja elää yleensä jalkojen alaosissa vuohisten alueella, mutta voi levitä hevosen kainaloihinkin asti.


Miten se hoidetaan?

Punkin hävittämiseen toimii parhaiten ivermektiini matolääke suun kautta, sekä samaa ainetta sisältävä liuos (Noromectin). Noromectin on lehmille tarkoitettu lääke, mutta meillä eläinlääkäri määräsi sitä pyynnöstäni sen kummemmin kyselemättä ja annostuskin taisi olla aika samaa luokkaa kuin mitä sitä on muiden hevosille määrätty. Muistaakseni nyrkkisääntönä oli 10ml/100kg painokiloa kohden. Meillä annostus oli 75ml. Punkin elinkierto on sen 2-3 viikkoa, joten hoito tulisi uusia parin viikon välein noin kolmisen kertaa. Varusteet tulisi desinfioida tai saunottaa ja talli siivota.
Noromectin liuos kaadetaan hevosen selkään lapojen kohdalta kohti häntää viivana, sekä matolääke annetaan ohjeen kautta painon mukaan suun kautta. Meillä karvat jouduttiin ajamaan pois jaloista, koska jalat olivat niin pahasti tulehtuneet, että niitä piti päästä hoitamaan kunnolla. Muuten ei yleensä suositella varsinkiin tupsujalkaisten hevosten karvojen ajelua pois.
Tupsuttomille hevosille pitäisi hoidoksi riittää ivermektiini matolääke suun kautta hoidoksi, mutta luulen että ennen meidän muuttoa lääkitsen Marlien myös liuoksella varmuuden vuoksi.
Paljon suositeltu hoito punkkien poissapitämiseen jatkossa on ollut LimePlus ja varsinkin tämä iholle jätettävä liuos. LimePlus sisältää rikkiä ja estää hilseen syntyä, jonka pitäisi estää punkkien tulemista uudelleen. Tätä on paljon kehuttu ja suositeltu itselleni, joten luultavasti tulen sitä jatkosa käyttämään. Sitä ei saa kuitenkaan laittaa rikkoutuneella iholle, joten odotellaan että saadaan ruvet paranemaan ja katsotaan sen jälkeen.

Mitä tämä kustantaa?

Liikaa :D Meillä punkin hoitoon on mennyt rahaa useempia satasia. Toki asiaan vaikutti se, että punkkitartunnasta ei ollut varmuutta, joten ensin piti pyytää ell ottamaan näytteet ja lähettämään ne labraan. Seuraavalla kertaa kun/jos oireet ilmenee, voin soittaa vain eläinlääkärille ja pyytää laittamaan reseptit lääkkeisiin.
Labrasta tuli lasku 30e.
Eläinlääkärin lasku ei ole vielä tullut, mutta veikkaan muutamaa satasta, koska siinä oli 5 päivän penisiliinit härpäkkeineen, matolääkettä, jalkojen hoitoon aineita, sekä käyntikulut ja aikaakin meni jalkojen hoidossa varmaan muutama tunti.
Lääkäri määräsi meille aluksi väärän liuoksen (Coopersect), ja jonkun koirille ja kissoille tarkoitetun suihkeen jalkoihin punkkien vähentämiseksi. Nämä maksoivat 100e yhteensä ja ainakin Coopersectilla voi heittää vesilintua, suihkeesta en tiedä, se riitti kerran joka jalan suihkutukseen ja jäi vähän yli. Sen jälkeen jalassa näkyi karvoissa kyllä paljon pieniä ruskeita pisteitä, jotka voivat olla jotain kuolleita punkkeja, mene ja tiedä. Jos näin on niin siitä oli ainakin hiukan hyötyä.
Noromectin ja matolääkkeet kolmelle 143e. Noromectin reilu 50e, matolääkkeet päälle 80e.
Eli näin karkeasti laskettuna tämä huvi on tullut maksamaan näin ensalkuun tähän mennessä 480 euroa. Tähän en toki ole laskenut kaikkia voiteita ja suihkeita mitä Rosin mätäjalkojen hoitoon on mennyt, karvanajelukoneeseen, shampoisiin. Lisäksi vielä desinfiointiaineet on ostamatta ja tavarat läpikäymättä sillä. Ja niitä varusteita on paljon.



maanantai 5. helmikuuta 2018

Punkkihan se siellä

Rosin labratulokset tulivat, ja näyte oli positiivinen vuohispunkin osalta niin kuin vahvasti epäiltiinkin. Tuloksien saamisessa kesti pidempään kuin piti, penisiliinikuuri loppui jo reilu viikko sitten sunnuntaina ja hevonen on edelleen lääkitsemättä. Juu, hain kyllä lääkkeet apteekista, edulliseen sadan euron hintaan ja ehdin ne hevosellekkin laittaa. Ihmettelin 10ml annosmäärää ja Tallinikseissä siitä mainitsin. Väärä lääke, annostus oikein, mutta väärä lääke. Meille on siis määrätty lääkettä joka ei toimi punkkeihin, väiveisiin ja muihin itikoihin kyllä. Ja tottakai oli vielä viikonloppu välissä. Tänään olen koittanut kahta eri eläinlääkäriä saada kiinni ja sainkin lopulta toisen tekstarilla. Hän lupasi vaihtaa lääkkeen oikeaan.


Vuohispunkkiin tehoaa siis vai imervektiini, ja hoidoksi meille määrättiin kyseistä ainetta sisältävä suun kautta annettava matolääke, sitten lisäksi tämä valeluliuos Noromectin. Toki jalat ovat ruviltaan niin pahat, että myös niitä täytyy hoitaa. Onneksi plussakelit eivät kestäneet montaa päivää ja pakkanen palasi, joten jalkoja ei ole tarvinnut nyt enää pestä kurasta pois. Saimme haavoihin tarkoitettua suihkutettavaa geelimäistä hoitoainetta ja itse olen niitä alkanut nyt rasvailla sinkkivoiteella jotta kuivahtaisivat ja ruvet paranisi mahdollisimman pian. Jalkoja Rosi on raapinut vähän vähemmän, mutta esimerkiksi perjantaina se heittäytyi piehtaroimaan tarhan eteen kun olin viemässä sitä takaisin, ja alkoi siinä maatessaan raapia hampaillaan jalkoja. Toki olin jalkoja juuri hoidellut joka ei varmaan tunnu kauhean mukavalta, joten se saattoi asiaan vaikuttaa. Lisäksi pyysin kaikille hevosille matolääkkeen lisäksi, sekä aion laittaa ainakin Marlielle myös liuoksen ennen muuttoa, vaikka eläinlääkärin mukaan pelkkä matolääke muille pitäisi riittää. En aio punkkeja raahata mukanamme uuteen kotiin, joten otan varman päälle.





Muuten tällä hetkellä aika menee lähinnä lähestyvää muuttoa suunnitellen ja aikatauluttaen. Kuun loppupuolella menemme laittamaan aitausta ja pihattorakennusta kuntoon. Lupa rakennuksen pihattokäyttöön on saatu ja hevosten pitäisi muuttaa heti 28 päivä sinne. Talon myyjien kanssa olemme näin alustavasti sopineet, että saamme hepat sinne jo silloin siirtää. Nyt on huolenaiheena ollut aitatolpat, jotka on tilattu jo kuukausi sitten ja pitivät kahdessa viikossa saapua. Toimittajia ollaan koitettu saada kiinni ja toivottavasti tilanne selviää vielä tämän päivän aikana. Heinän tarjontakaan näin kevättalven kohdilla ei ole mikään kovin hyvä ja muutama myyjä on ehtinyt jo tehdä oharit ja myydä kaikki pois nokan edestä. Onneksi yhdeltä löytyi vielä paaleja ja vielä kotiinkuljetuksella, joten käyn ne heti pikaisesti katsastamassa ja jos on meille kelpaavaa niin varaan ja maksan satsin heti, ettei jäädä puille paljaille.

Tulipas taas hiukan aiheesta poikkeava postaus, paneudun varmaan vielä kunnon infopostauksella punkkeihin kun ollaan niistä päästy eroon ja pystyn kokemuksien kautta niistä enemmän kertomaan.




perjantai 26. tammikuuta 2018

Punkki on pop

.....or not.
Rosi alkoi viime viikolla tömistelemaan takajaloilla aika paljon, sekä samaan aikaan raaputtelemaan takajalkojaan laitumella olevaan kylpyammeeseen, sekä pihaton seiniin. Myös hampailla se nyppi etujalkojen kainalosta, sekä jaloista eri kohtia. Aiemmin syksyllä sillä oli hiukan rupea etukainaloissa, joista kohdin se oli hionnut liikutuksen aikana. Rupi näytti aika samanlaiselta kuraruvelta mitä Marliella on joskus ollut, mutta nyt pakkasten tultua hoidosta huolimatta tuntui Rosin kutina vain pahenevan.


Sain netissä vinkkiä siitä, että kyseessä voisikin olla vuohispunkit, eikä mikään ihottuma tai rupi. Muistan hämärästä joskus kuulleeni kyseisestä vaivasta ehkä kerran pari, mutta siihen en ole sen jälkeen ikinä törmännyt, aiheesta kuullut tai lukenut mistään. Sain ihmisiltä paljon tietoa ja vinkkejä niiden hoitoon, sekä minulle entuudestaan vieraat ihmiset ottivat yhteyttä ja sain jopa puhelimitse erään tupsujalan omistajalta todella hyvää tietoa asioista. Ihanaa että tällaisia ihmisiä löytyy vielä! Keskustelimme puhelimessa hevosen ruokavaliosta, ja kerroin antavani sille pienen määrän kauraa ja loput muiden greenlinestä. Marlie ja Poika syö niitä, ja yksi hevonen on ollut kurjaa jättää ilman ruokaa kun muut syövät vieressä. Rosi ei tarvitsisi minkäänlaista lisärehua, mutta on siis saanut ihan kourallisen "hyvänmielen" annoksen kauraa ja vähän greenlineä.
Tähän asti olin melkein varma että kyseessä olisi nimenomaan vuohispunkit, mutta henkilön mainitessa siitä, että kylmäveriset ovat hyvin herkkiä kauralle yms, sekä isoista ruvista jaloissa, aloin miettimään onko kyse kuitenkin ruokinnasta. Vuohispunkin ei nimittäin pitäisi aiheuttaa mitään sen isompia rupia, ja niitä Rosin jaloissa valitettavasti oli ja isojakin rupia! Toki jos punkkien takia hevonen on raapinut jalkoja ja iho on mennyt rikki, voi siihen olla muodostunut isokin rupi ja kaikkea likaa kerääntynyt vielä ympärille.

Jalkoja olen koittanut hoitaa ohjeiden mukaan, niitä en ole koskaan pessyt, en ihmeemmin hinkannut ja kurat olen koittanut harjata pois kuivuttua ja muuten jalkojen antaa olla rauhassa normaalin harjauksen yms lisäksi.

Eläinlääkäri kävi tiistaina illalla, rauhoitti hevosen  (kun jalat alkoivat viuhua uhkaavasti kohti) ja leikkeli jaloista pahimmista kohdista karvat pois, jotta nähtiin mitä kaikkea sieltä löytyykään. Kolme neljästä jalasta oli jo tulehtunut ja aikamoisten rupipaukuroiden valtaamia. Jaloista otettiin näytteet (karvatupsuja ja rupia, raappeet, teipillä ihosta) ja jalat pestiin petadinella.



Itseltäni meinasi pumppu pettää kun eläinlääkäri pohti tarvitaanko penisiliinikuuria ja päätyi määräämään viiden päivän piikkikuurin. Itse olen pystynyt sitä tähän mennessä koko ikäni välttelemään ja aina kauhulla pelännyt koska meille osuu se tilanne että joudun sen itse hevoselle laittamaan. Itse piikitys ei ole minulle ongelma, mutta olen nähnyt ja kuullut mitä voi tapahtua jos aine pistetään väärin. Lääkäri näytti mitä pitää tehdä, laittoi ensimmäisen piikin ja laitoin itse toisen. Tuntui ihan ok helpolta ja ajattelin pärjääväni ihan hyvin seuraavat päivät yksin. Keskiviikkona koitin piikin laittaa itse, tökkäsin kaksi kertaa suoneen ja verta tuli ja tuli. Pieni paniikki iski jo ja hevonenkin alkoi hermostumaan kun mietin teenkö jotain väärin kun tunnuin aina osuvan pelkkään verisuoneen. Lopetin kokeilun siihen ja pyysin paikallisesta hepparyhmästä apua joltain lähettyviltä olevalta ihmiseltä. Oli ihanaa huomata että auttavia käsiä löytyi ja torstaina sain apua lääkkeen laittamiseen. Tänään uskalsin jo mennä yksin tallille laittamaan lääkettä. Muutaman kerran alkuun Rosi alkoi ravistella niin paljon että neula liikahti ja verta alkoi tulemaan, kolmannella piikillä sain lääkkeen jo hyvin menemään ja hevonenkin selvisi hengissä tästä operaatiosta. Olisi ihan kamalaa jos sattuisi käymään vahinko ja penisiliinishokki iskisi hevoseen.


Näytteiden tulokset odotettiin tulevaksi to-pe, mutta tällä hetkellä näyttää siltä että saadaan odottaa alkuviikkoon. Onneksi kutina on loppunut aika hyvin ja Rosi antaa jalat pestä ja hoitaa muutenkin hyvin ilman että koittaa potkia. Tänään se oikein nautiskeli kun harjailin sitä hoitotoimien jälkeen ja seisoi korvat hörössä käytävällä. Siitä tuli itsellekkin hyvä mieli, koska se harvoin on nauttinut minkäänlaisesta lääppimisestä, varsinkaan takapään ja vatsan seudulla. Toivotaan että se alkaa pikkuhiljaa tottumaan meikäläiseenkin, onhan se toki vasta ollut pari kuukautta minulla.