torstai 16. heinäkuuta 2020

Uusi blogi on avattu!

Halusimpa tulla tänne vielä kaikille vanhoille lukijoille huutelemaan, että olen avannut uuden blogin TÄNNE!

En tiedä käykö näitä sivuja enää kukaan lueskelemassa, mutta jos joku täällä vielä pyörii ja haluaa meidän menoa seurata jatkossakin niin tuoltahan se nyt onnistuu :)

Uusi blogi ei ole pelkästään hevosiin painottuva, vaan olemme muuttaneet ja asumme nykyisin omakotitalossa. Remontoidaan taloa pikkuhiljaa ja tavoitteena ja haaveena olisi, että mahdollisesti ensi kesänä meillä olisi hevoset tässä omassa pihassa pihatossa. Tällähän hetkellä olen hevoseton, joten jännäksi käy nähdä millaisia asukkaita meille lopulta päätyy! Meidän 3 kissaa ja uusi koira Malla ottaa varmasti osansa blogissa ja toivon mukaan saadaan joskus jotain muitakin eläimiä heppojen lisäksi pihaan, aika sen näyttää.


Mieletön ikävä edelleen 💔




Meidät löytää myös instasta @aurinkotilalla (suora linkki) ja aktiivisemmin päivittelen sinne. Instan puolella on itseasiassa arvontakin käynnissä tällä hetkellä, käy kurkkaamassa.

Yritän jatkossa kuvata myös enemmän videoita youtuben puolelle kunhan hommat alkaa pyörimään ja olisi jotain mitä kuvata.
Uuteen blogiin kuvasin hieman esittelyä meidän tontista ja suunnitelmista sen suhteen, joten heitetäämpä sekin vielä tähän.





Haluan myös kiittää vielä kaikkia tämän blogin mukana meitä seuranneita ja tsempanneita!
❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️  
Sekä toivottaa hyvää loppukesää. Kiitos!

maanantai 4. marraskuuta 2019

Kun on aika päästää irti

Toivon ettei kenenkään tarvitsisi blogia löytää tämän asian äärellä pohtien, mutta valitettavasti se kuuluu jokaisen hevosenomistajan elämään ennemmin tai myöhemmin.
Ajattelin kerätä tähän postaukseen omia tietojani ja kokemuksia liittyen hevosen lopetukseen. Juttelimme parin bloggaajan kanssa Marlien lopetuksen aikaan ja tuli ilmi, että netistä löytyy harmittavan vähän tietoa asiaan liittyen.

Itse olen joutunut lopetuttamaan kolme omaa hevosta, tai kaksi hevosta ja yhden ponin. Minulta lähtenyt kolmas hevonen Toivo tuli Marlien lopetuksen jälkeen meille tammikuussa, mutta paljastui pian niin vaivaiseksi ja huonokuntoiseksi, että oli parempi päästää se pois. Toivo oli pikkuruinen lv-ruuna. Surkuhupaisaa tässä on se, että tätä tekstiä aloittaessani kirjoittamaan joulukuussa 2019, olin kirjoittanut että minulla ei ole kokemusta hevosen viemisestä teuraaksi. Nyt tätä kirjoitusta viimeistellessäni toukokuussa 2020 olen ehtinyt jo senkin kokemuksen kartuttamaan..

Marlien viimeisiä päiviä 

 Kun päätös on tehty ja alkaa pohdinta lopetustavasta ja ruhon hävityksestä, sitä löytää itsensä epätoivoisena selaamassa nettiä etsien muiden kokemuksia asiaan liittyen. Toivon että tästä on sinulle hyötyä päätöksessäni, jos olet löytänyt blogiini tämän asian äärellä.



Teurastamo 

+ on varmaankin ekologisin ja helpoin ratkaisu jos hevonen on lääkitsemätön ja teuraaksi kelpaava, sekä pystyy vielä matkustamaan. Liha menee hyötykäyttöön ja ainakin pienissä teurastamoissa otetaan nykyään hevoset mahdollisuuksien mukaan heti aamulla ennen muita teurastuksia. Omistaja/saattaja saa päätöksensä mukaan olla paikalla myös lopetushetkellä. Lopetus on nopea.

- Huonoina puolina teurastuksessa monet sanovat sitä, että hevonen haistaa ja aistii paikan päällä asiat. Jos hevonen stressaa kuljetusta tai jännittää uusia paikkoja, voi olla ikävää kuljettaa se vieraaseen paikkaan viime hetkillä. Toivo ei mielestäni ollut erityisen hermostunut. Enemmän utelias ja jäi "huoneeseen" syömään rehujaan rauhassa, kun me poistuimme paikalta.

€ Ruhosta saa korvauksen. Olen kuullut että summa on yleensä 60-80e hevosesta. Tuttuni sai isosta hevosestaan takaisin 120e ja olin hyvin yllättynyt kun omalle tilille pienestä Toivosta kilahti tilateurastamolta 170e! Vaikka raha ei menetystä korvaakkaan, niin aina se on mukavampi saada jotain takaisin, kun laittaa satasia hevosen lopetukseen.




Kotona lopetus eläinlääkärin toimesta

+ tuttu ympäristö on hevoselle turvallinen ja stressitön, sitä ei tarvitse kuljettaa mihinkään, sekä hevoskaverit saavat mahdollisesti hyvästellä sen. Eläinlääkäri rauhottaa hevosen hyvin ennen toimenpidettä, joten se ei ehdi stressata. Lopetustavan saa myös itse päättää lääkkeellisen lopetuksen ja ampumisen väliltä. Toki metsästäjäkin voi tulla hevosen ampumaan turvalliseen paikkaan kotiympäristöön.

- Eläinlääkärin hinta ja ruhon hävitys ovat miinuksia. Lääkkeellinen lopetus on kalliimpi, kuin ampuminen. Pohjavesialueella ei saa haudata ruhoa, joten sille on järjestettävä muu hävitys. Jos ruho odottaa hautausta/kuljetusta kauan, ei ole kivaa, että se lojuu pihassa. Marlie odotti seuraavan päivän iltaan pihassa, että se noudettiin Honkajoelta kyytiin.

€ Eläinlääkärin käynti tietää aina rahan menoa, sen jokainen tietää. Meillä lääkkeellinen lopetus maksoi Satakunnassa 208 euroa. Toffeen kohdalla summa oli muistaakseni hiukan alle parin sadan, toki sen lopetuksesta on aikaakin jo useampi vuosi.

Toffee syömässä viimeisiä porkkanoita


Ampuminen metsästäjän toimesta

+ Voi onnistua kotikulmilla ilman kuljettelua, ruho menee hyötykäyttöön ja lähtö on nopea.

- Jos hevonen täytyy kuljettaa toiseen paikkaan ja se stressaa siitä. Olen myös kuullut kauhutarinoita pieleen menneistä lopetusyrityksistä, joten asialle kannattaa aina hankkia asiansa osaava henkilö.

€ Metsästäjä lopettaa hevosen yleensä sitä vastaan, että saa lihan omaan käyttöön. Jos hevonen pitää kuljettaa lopetuspaikkaan, siitä saattaa tulla kustannuksia jonkun verran.


Ruhon hävitys


Teurastuksessa ei luonnollisestikkaan tarvitse miettiä ruhon hävitystä. Eikä silloinkaan jos metsästäjä lopettaa hevosen ja haluaa lihat omaan käyttöön. Kotitallilla lopetettaessa tämäkin on mietittävä etukäteen.
Vaihtoehtoina on ruhon toimitus Honkajoelle, hautaaminen tai tuhkaus.
Marlie haettiin Honkajoen toimesta pois pihasta ja siitä käytettiin hyödyksi se, mitä voitiin.
Toffeelle varattiin ulkopuolinen henkilö kaivamaan kuoppa, sekä hautaamaan poni. Toffee saatiin haudata sen kotitallin maille, josta olen todella iloinen. Tuhkaamisesta itselläni ei ole kokemusta, mutta sen verran tiedän, että kallista se on.
Toffeen hautauksen hintaa en muista tarkalleen, muistelisin korvauksen kaivurimiehelle olleen satasen luokkaa.
Marlien ruhon haku ja hävitys Honkajoen toimesta maksoi 167 euroa.  Olin yllättynyt kuinka harva hevostuttava tiesi mahdollisuudesta Honkajoen suhteen. Käsittääkseni he noutavat aikalailla joka puolelta suomea ruhoja, toki riippuen siitä, koska rekat ajavat sinun alueellasi.


Minulle teurastus tai ampuminen olivat Marlien lopetuksen aikaan epämieluisia lopetustapoja, koska halusin olla paikalla viimeiseen asti. En usko että olisin kuitenkaan pystynyt ampumista vieresta katsomaan. Muutoin teurastamo olisi varmaan ollut Marlien kohdalla fiksuin vaihtoehto, mutta sitä ehdittiin lääkitä aineilla, joista tuli ikuinen teurastuskielto. Marlie ei myöskään mennyt mielellään koppiin ja jännitti kuljetusta sekä uusia paikkoja, joten en olisi halunnut sellaista sen viime hetkille. Toffeen kohdalla tätä ei edes mietitty, vaan lopetus tuli automaattisesti lääkkeillä. Toffeen lopetuksenkin itse asiassa tarjoutui varaamaan silloinen tallin pitäjä, kun en itse asioista tiennyt mitään ja osannut tehdä päätöksiä.

Toivo innokkaana lähdössä viimeiselle matkalle💔


Marlie ja Toffee lähtivät eläinlääkärin lopettamana lääkkeellisesti. Marlien halusin lopetettavan myös lääkkeellisesti, mutta viimeisinä päivinä, sekä itse lopetuspäivänä mietin vielä toista vaihtoehtoa. Lääkkeelliseen kuitenkin päädyttiin.
Olen kuullut kauhutarinoita lääkkeellisesti lopetetuista hevosista. Meillä ei kummankaan kohdalla ollut mitään ongelmia ja mielestäni lopetus sujui rauhallisesti ja erittäin siististi. Toffee meni todella tokkuraan jo rauhoituksesta ja se oli vaikea saada talutettua pystyssä lopetuspaikalle. Siellä se meni heti itse makuulle ja tässä oli helppo laittaa lopetusaineet kanyyliin. Marlie rauhoitettiin myös kunnolla tallissa ja talutettiin pihalle. Ystäväni mies piteli narusta kiinni ja itse seisoin vieressä ystäväni kanssa. Kaatolääke laitettiin kanyyliin ja hevosta tuettiin narulla niin kauan kunnes se kaatui. Hevoset nukutetaan myös näin esimerkiksi leikkauksiin. Sen jälkeen kanyyliin laitettiin sydämen toiminnan pysäyttävä lääke. Lopuksi eläinlääkäri kuuntelee, että sydän on varmasti pysähtynyt.

Marlien ruho odotti kuljetusta seuraavan päivän iltaan, ja vaikka lokakuun lopulla oli jo viileää, sen ruho paisui vuorokauden aikana pressun alla todella paljon. Oli+ ikävää, kun se makasi muiden etupihalla niinkin kauan. Toivon kohdalla toivoin, että olisin voinut olla paikalla kun se lopetetaan teurastamolle, mutta eläinlääkärillä kesti niin kauan, ettemme jääneet odottamaan. Toivo jätettiin sinne syömään eväitään ja poistuimme paikalta.


Viimeinen kuva Toivosta



Marlien lopetus Satakunnassa lääkkeellisenä + ruhon kuljetus Honkajoelle vuonna 2019 kustansi yhteensä n. 375 euroa.

Toivon matka päättyi tilateurastamolle Poriin. Tallin väki kuskasi Toivon kanssani sinne, joten siitä ei itselleni koitunut kustannuksia. Sain teurastamolta Toivosta korvauksen 170e.

Toffeen lääkkeellinen lopetus + hautaaminen tallin maille kustansi vuonna 2012 suunnilleen 300e.

Mainittakoon vielä loppuun, että vaikka tämä postaus olikin ehkä enemmän asiapitoinen, ei se suinkaan ollut helppo kirjoittaa. Monet itkut itkettiin tätä kirjoittaessa. En ole vieläkään päässyt Marlien lopetuksesta yli, ja heti siihen perään tuli Toivon lähtö. Toffeen lopetuksesta tulee jo 8 vuotta ja vasta nyt tuntuu, ettei sen lopetuksen muisteleminen tunnu enää niin kamalalta. Jokaista silti ikävöin joka päivä!

Viimeinen kuva Marliesta💔


perjantai 25. lokakuuta 2019

Kiitos Marlie kaikesta💔

❤️ Step Marlie ❤️
07.05.2007
  23.10.2019



Marlie lopetettiin kotitallilla 23.10.2019💔

Blogiin tulee vielä lähiaikoina muutama teksti. Muuten aion jättää tämän blogin, sekä Marlien instasivut muistoksi.
Hevosharrastus jatkuu kyllä tulevaisuudessa,  mutta vielä ei ole uuden hevosen aika. Tulen jatkamaan kirjoittamista uuden blogin muodossa ja haluan pitää tämän sivuston vain Marlielle täyttämättä sitä uusilla jutuilla.

lauantai 19. lokakuuta 2019

Erittäin huonoja uutisia

Kuukaudessa on ehtinyt tapahtua paljon. Vähän ennen klinikka-aikaa Marlielle iski kiima. Peruutin ajan, koska hevonen piristyi tiheästä lihashuollosta, ja ajateltiin että se on vaan pahasti jumissa. Eikä ultrauksellekkaan ollut tarvetta kiiman alkaessa. Olin tottakai pettynyt, kun kiima alkoi ja Marlie ei ollutkaan kantavana. Tällä hetkellä pettymys on vaihtunut helpotukseen.
Marlie on nyt keväästä asti ollut enemmän ja vähemmän epäpuhdas. Jalkoja on hoidettu, niveliä piikitelty. Kuukausi sitten ajateltiin, että koitetaan hoitaa lihaksistoa, kun kerran eläinlääkärin mukaan näillä piikityksillä nivelten pitäisi olla oireettomat ainakin seuraavat 6kk, ehkä jopa 12kk. Ontumakin oli taivutuksissa vain 1/5 ja omaan silmään hevonen oli enemmänkin jäykkä, kuin kunnolla ontuva.
Marlie piristyi hetkeksi, kun käytettiin aktiivisesti lihaksille BOT-lämmittimiä, lämpölinimenttiä ja tottakai jalkoja kylmäiltiin aktiivisesti. Innostuin jo hiukan, mutta parissa päivässä hevonen taantui taas samanlaiseksi; ei liiku kuin kävellen.




Muutamana kertana sain Marlien innostutettua hiukan ravailemaan kentällä ja maastossa käsihevosena, mutta raviin se lähti ähkäisten ja tiputti heti käyntiin kun annoin luvan. Se näytti myös selvästi helpottuneelta kun ei tarvinnut ravata yhtään kauempaa. Välillä se tiputteli ihan itsekseen väkisin käyntiin, vaikka koitin pumpata sitä liikkeeseen edes hetkeksi, että näkisin liikettä. Yhtäkkiä maailman aktiivisin, reippain hevonen taantui haluttomaksi ja sen luonteelle epätyypilliseen tapaan todella rauhalliseksi. Käytävällä se äksyili välillä, kun takajalkojen äärellä hääräili, tai mahan seudulta harjaili. Mitään kohtaa lihaksistossa se ei erityisesti aristellut. Olen nimittäin nähnyt oikeasti jumissa olevia ravureita ja ne kyllä väisti toiselle puolelle käytävää kun kipeästä kohdasta sattui painamaan.

Pitkään olin jo miettinyt sekä ääneenkin puhunut että Marlie lähtee kyllä, jos ei tilanne parane. Viimeisenä oljenkortena otettiin kranio. Ihana hoitaja saapui paikalle ja itkua vääntäen kerroin tilanteesta ja hevosesta. Hän kävi lihaksistoa läpi, sekä katsoi jalat. Kuivat ja siistit, toinen takanen alhaalta ihan aavistuksen lämmin. Kyseinen jalka, jossa on samassa kohtaa klinikalla kuvissa paljastunut kalkkeuma/luupiikki. Hän kysyi onko kyseinen vaiva nivelen etupuolella, sen huomaa. Ja onhan se. Sen jälkeen sovittiin, että Marlielle paras hoito olisi hieronta+kranio yhdistelmänä. Myös akupunktiota oli tarjolla, mutta sitä ei suositeltu tällä kertaa ensimmäisenä. Hoitaja vakuutteli ettei tilanne ole läheskään niin paha, että tässä pitäisi hevosen pois laittamista miettiä. Itsellä mieli koheni, varsinkin kun huomattiin että toinen puoli hevosella oli paljon enemmän jumissa, kuin toinen.


Marlie sai hoidon jälkeen pari päivää vapaata. Oireista päätellen hoitaja veikkasi, että vaiva saattaisi olla enemmän vatsassa, kuin jaloissa. Kuulemma samoilla oireilla moni hevonen oireilee jos vatsassa on hiekkaa. Marlie ei ole psylliumia saanut meillä, joten sovittiin että kokeillaan vielä se. Psylliumkuuri on nyt syötetty, eikä sillä ollut vaikutusta mihinkään. Käytiin joku päivä kentällä namujen kanssa. Mara oli vapaana ja tuli ahnaasti perässä. Koitin juosta ja innostaa sitä perään herkkujen avulla. Ei. Hän käveli ja se siinä. Sama hevonen, joka ei ole pysynyt käsissä, kentällä repinyt meikäläistä villinä liinassa niin, että rillit on ollut solmussa ja naama kurassa. Hoidettiin jalat tämän jälkeen. Marlie potki raivoisasti samasta takajalasta kylmäyssuojan irti kaksi kertaa. Seuraavana päivänä se hakkasi jalkaa maahan pihassa kiukkuisesti, kun hain sitä harjattavaksi. Marlie on laihtunut, vaikka se syö jatkuvasti ja paljon.




Muuten kyllä Marlien yleisilme piristyi kranion jälkeen huomattavasti. Luulen että se vaikutti niillä osa-alueilla niin hyvin kuin mahdollista. Mutta jos jalat on mitä on, ei niihin mitkään poppakonstit auta. Jo klinikalla käydessä eläinlääkäri antoi ennusteeksi pahoittelevan ilmeen ja "sen mitä toinen pystyy", kun keskustelimme takajalan löydöksestä ja tulevasta jatkosta sen kanssa. Kysyin myös silloin, kannattaako kyseistä vaivaa lähteä enää hoitamaan ja vastaus oli että ehdottomasti, piikityksellä pitäisi pysyä oireettomana sen 6-12kk.

Näin ollen tein raskaan päätöksen ja varasin Marlielle lopetusajan ensi viikolle. Teurastamoon se ei kelpaa, joka on itselleni helpotus, koska en sinne sitä haluaisikaan viedä. Vaihtoehdoksi jäi lopetus kotitallilla, jonka jälkeen ruho noudetaan Honkajoelle hyötykäyttöön.
Vaikka se tällä hetkellä vaikealta tuntuukin, koitetaan nauttia viimeisistä päivistä loppuun asti.
Kuvailin Marliesta jo kesällä laitumella videoita kun oma vaisto sanoi että tilanne on huolestuttava ja tämä saattaa olla Marlien viimeinen kesä. Palaan vielä blogin pariin ennen tai jälkeen lopetuksen, riippuen omista fiiliksistä ja motivaatiosta. Muokkailen myös joskus tulevaisuudessa Marliesta jonkinlaisen muistovideon.

maanantai 16. syyskuuta 2019

Hevoseton elokuu

Piitkä tauko taas kirjoittelusta. Eniten homma tyssää aina siihen, että nykyinen koneeni on ihan loppuun ajettu ja en jaksa enää edes käynnistellä sitä. Puhelimella (tälläkin hetkellä) on tosi ärsyttävää koittaa kirjoittaa tänne, videoiden ja kuvien lisäyksestä puhumattakaan. Puhelimessa mulla ei nykyään enää ole edes bloggerin sovellusta, koska se toimii vielä surkeammin, kuin selaimen kautta kirjottelu!

Viime postauksessa mainitsin, että Marlie ei ole meillä ollut. Eikä ollut oikeastaan reiluun kuukauteen. Heinäkuun loppupuolella pakattiin heppa ja kamppeet autoon ja suunnattiin vajaat sata kilsaa pohjoiseen päin. Siellä neitiä odotti herrasmiesori Harmin Garmiwa. Marlie ei ensimmäisestä kiimassa valitettavasti kantavaksi tullut, joten kokeiltiin vielä toiseen kiimaan. Itse olin tähän aikaan ulkomaanreissulla, joten oli ihan ok, että Marlie jatkoi siellä vielä lomaansa. Vajaa pari viikkoa sitten haettiin tamma kotiin, eikä vielä ole tietoa onko varsaa tulossa.

Vihdoinkin me saatiin istuva ja laadukas vuoreton sadeloimi👌

Meillä on 25 päivä klinikka-aika varattuna jälleen, jolloin ultraataan Marlie ja katsotaan samalla koko hevosta. Luultavasti jaloissa on edelleen sanomista, ellei viikon sisään ala tulla muutosta tällä lihashuollolla. Ollaan nyt koitettu vuoronperään hoitaa selkää ja jalkoja linimenteillä ja BOTeilla ja ensimmäisen selän käsittelyn jälkeen Marlie liikkuikin yhtäkkiä paremmin. Se voi tosin olla ihan sattumaa tai päivästä kiinni, mutta ihan yhtä lailla lihakset voivat olla jumissa huonosta liikkumisesta. Kai se lähipäivinä selvinnee kun tarkkaillaan tilannetta🤷‍♀️

Jos jotain positiivista täytyy hakea, on kaviot olleet aikalailla priimaa tänä kesänä. Irtokenkiä ei oikeastaan ole tullut kuin pari ja kuivuusongelma ja lohkeilu on ollut vähäistä. Nyt Marlie oli niin pitkään kenkäämättä reissussa ollessaan, että yksi kenkä puuttui ja oli jotain lohkeamia. Mutta kavio kasvaa hyvin ja on vahvaa. Hamppuakaan Marlie ei laitumella ollessa ole syönyt koko kesänä, mutta öljy+beradine vinkki on ollut apuna. Suositukset ja, isot sellaiset, sille täältä siis!


torstai 1. elokuuta 2019

Rosia pitkästä aikaa!

Käytiin tässä heinäkuun alussa katsomassa Rosia uudessa kodissaan. Samalla vein sopparit, joissa sovittiin Rosin myynnistä heille. Matkaan lähti mukaan Rosin entinen, ja Marlien nykyinen luottoliikuttaja Karkki. Rosi asuu nykyää Keski-Suomessa. Matkaan meni aikaa jonkun verran ja sovittiin olevamme noin kahden aikaan paikan päällä. Onneksi keli suosi ja aurinko paistoi, kun päästiin perille. Rosi oli isolla laitumella 8 muun hevosen kanssa samassa laumassa. Otettiin Rosi harjaukseen ja saatiin ratsastaa hetki. Karkki kävi ensin pienen pätkän hiekkatiellä kävelemässä ja ravailemassa. Paikka oli kyllä aivan upea, vieressä järvi, rauhalliset maastotiet ja peltoa silmän kantamattomiin. Rosi on kuulemma ollut kiva maastomopo, eikä ole esittänyt lainkaan sellaisia tempauksia, mitä meillä loppuvaiheessa teki. Paikanvaihdos on selvästi tehnyt sille hyvää, ja olihan se selvä että edellinen talli oli noin isolle hevoselle liian pieni.




Kävin itsekin ratsastamassa loppujen lopuksi pienen pätkän. Rosilla oli trekkerin ns. perusmallin satula joka oli tosi hyvä! Tässä ei siis ollut sitä kahvaa edessä, vaan näytti täysin normaalilta satulalta. Tälläistä kaavailin Rosille aiemmin, ennen kuin ostin classicin, mutta silloin en löytänyt tarpeeksi leveää. Rosi oli hoikistunut muutenkin ja näytti tosi hyvältä. Lauma liikkuu ilmeisen paljon laitumella, ja laidun oli sen muotoinen, että liikettä tulee väkisinkin. Oli kyllä ihana käydä ratsastamassa hetki ja ravailla kotiin päin ihan vapaalla ohjalla rennosti. Rosilla on niin pehmeät askeleet Marlieen verrattuna, eikä kiire mihinkään. Lopuksi koitettiin viel ottaa meistä kuvia metsän reunassa, jonne Rosi ei olisi mennyt ollenkaan. Eli häneltä löytyi edelleen myös sitä omaa tahtoa ja luonnetta ihan yhtä paljon kun ennenkin.



Olen kyllä tyytyväinen reissusta ja hyvillä mielin jätin Rosin heidän hoteisiinsa. Itselläni on aika vahva tuntemus ihmisistä heti alkuunsa. Tietenkin aina vaisto ei osu oikeaan, mutta yleensä hyvät ja huonot fiilikset ihmisistä on osoittautunut oikeiksi. Rosin kohdalla en ole ollut huolissani sen oloista sen jälkeen kun se meiltä lähti. Vaikka hevonen on parhaassa mahdollisessa paikassa ja hyvissä käsissä, oli kyllä todella haikea fiilis. Yritin pitää haikeat ajatukset kurissa, ettei koko reissu menisi pelkäksi itkemiseksi. Olemme myös jatkossakin tervetulleita moikkaamaan Rosia, joka on tietysti aina ihanaa kuulla!


         

keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Ratsastamassa saikun jälkeen

Tästä postauksesta tuli valitettavasti paljon lyhyempi, kuin mitä se aluksi oli. Kirjotin tämän jo viime viikolla, ja juuri viimeistä virhettä korjatessa koko homma pyyhkiytyi pois ja blogger tallensi tyhjän sivun. Nyt ei ole enää asiat niin hyvin muistissa, joten näillä mennään.



Marlie sai klinikkakäynnin jälkeen lomailla rauhassa. Itse olin hevosvahtina torstaisen jälkeisen viikonlopun ja Marlie jäi tallin pihaan, joten pystyin hoitelemaan sen jalkoja hyvin. Sen jälkeen palasinkin itse töihin, joten en päässyt liikuttelemaan. Marlie palasi sunnuntaina laitumelle ja lomaili siellä viime viikkoon, jolloin kävin ratsastamassa kentällä hiukan.

Heti alkuun Marlie vaikutti tosi rauhalliselta ja ajattelin sen johtuvan kuumuudesta. Tein käynnissä hetken töitä ja se tuntui ihan hyvältä, Askel ei ollut takaa enää ainakaan selkään niin tönkön oloinen. Marlie tuli kivasti pidettäistä vähän pyöreämmäksi, odotti rauhassa ja tuli tosi rauhalliseksi. Sen jälkeen otettiin pieniä pätkiä ravia lävistäjällä, ympyröillä ja kahdeksikolla. Neiti tuntuikin tosi oudolta ravissa ja pyysin miestä ottamaan videota siitä. Askel ei pomputtanut ja ollut niin töksäyttävä kuin Marliella yleensä ravissa, vaan tuntui enemmänkin, että toinen takajalka tulisi paljon hitaammin perässä. Mieskin kommentoi että toinen takajalka vaan "raahautuu mukana" ja tottakai pelkäsin pahinta. Marlie oli silti mukavasti menossa ja olisi tykännyt ravailla pidempäänkin. Ravissakin se tuli kivasti pidätteistä rauhallisemmaksi, edestä pyöreäksi, eikä painanut ohjille niin kuin normaalisti. Sain jopa ohjata sitä pohkeilla ja välillä jopa pyytää vähän eteenpäin, kun ravi meinasi tippua pois. Hevonen tuntui siis tosi hyvältä ratsastaa ravissakin, rentoutui ja kuunteli.



Mentiin loppujen lopuksi vaan noin 20 minuuttia, josta suurin osa ajasta käynnissä. Jäi tosi hyvä fiilis ratsastuksesta, vaikka hevonen tuntui oudoltakin. Myöhemmin videoita katsoessani ei meno näyttänytkään niin pahalta, mitä se selkään tuntui. Ilmeisesti Marlie ravaa nyt letkeämmin ja se vaan tuntuu itselleni oudolta, koska olen tottunut siihen, että se painaa ohjalle ja kiitää eteenpäin töksähtelevällä askeleella. Käynnissä se ei ollut vielä ihan puhdas nytkään, mutta ainakaan selkään se ei tuntunut enää niin epämiellyttävältä. Seuraavana päivänä Karkki kävi Marlien kanssa maastossa kävelemässä ja ravailemassa. Marlie oli kuulemma reipas, mutta ravissakin ihan kiva ja pysyi hanskassa. Sen enempää ei nyt Marlieta ollakaan ehditty ratsastella, koska jalka piikitettiin uusintahoidolla viime perjantaina, josta luonnollisesti tuli taas sairaslomaa. Eikä Marlie oikeastaan ole edes sen jälkeen ollut meillä ;)