"Tämän kerran postaushaaste on vahvasti kuvapainotteinen. Tarkoituksena on valita omista kuva-arkistoistaan otoksia, jotka kuvaavat alla olevia kymmentä sanaa." Tällainen postaushaaste jalustin.net:iltä tällä kertaa. Tartuin siihen. Alla siis kuvia omista arkistoistani, jotka mielestäni kuvaavat kyseisiä sanoja tai liittyvät niihin jotenkin. Kaikissa kuvissa ei välttämättä ole hevosia, mutta ne on kaikki otettu tall(e)ilta.
Jalustin.net heitti taas uudella postaushaasteella, joka kiinnosti itseänikin sen verran, että halusin siitä kirjoittaa. Toki näiden 10 kohdan lisäksi on paljon muutakin mitä aion -ja haluaisin kesän aikana toteuttaa. Toivotaan että ainakin nämä asiat tulisi tehtyä kesän aikana, nyt varsinkin se voi olla helpompaa kun on mustaa valkoisella.
1. Hevosten kanssa Yyteriin. Tämä piti toteuttaa jo viime kesänä, mutta jäi toteuttamatta. Täksi kesäksi tätä ollaankin jo hiukan kaavailtu ja toivottavasti toteutetaan tänä vuonna, koska loppujen lopuksi matka Yyteriin ei ole kamalan pitkä.
2. Yöratsastus, jota harrastin entisen ponini kanssa paljonkin, on ihan parasta. Silloin on viileää, hiljaista ja muutenkin rauhallista. Hevostenkin on mukavampi lähteä lenkille kun aurinko ei paista täydeltä taivaalta.
3. Ratsastustunti/valmennus olisi kova sana pitkästä aikaa jollakin toisella hevosella, joka osaa jo hiukan muutakin, kuin juosta eteen päin :D Olisi silti myös kiva päästä tunnille Marlien kanssa.
4. Käydä raviradalla/maneesilla. Olisi kiva käydä raviradalla juoksemassa oikein kunnolla, tai vaihtoehtoisesti vaikka jollain maneesilla hypyttämässä hevosia irtona.
5. Teemakuvaus, jonkun kivan aiheen mukaan, jota varten saa kunnolla panostaa hevoseen.
6. Maastoretki/vaellus. Esimerkiksi kaverin kanssa olemme suunnitelleet reissua, jossa toinen voi esim pyöräillä ja toinen ratsastaa. Käydä pitkällä maastolla ja etsiä uusia maastoreittejä ja käydä katsastamassa mahdollisia uittopaikkoja tallin lähellä, syödä välillä eväitä jossain ja jatkaa taas matkaa. Saa nähdä jääkö tämä Marlien kanssa vaan haaveeksi.
7. Käydä raveissa pitkästä aikaa ihan katsomon puolella nauttimassa kesäraveista. Esimerkiksi Kokemäen Juhannusravit ovat aika loistava vaihtoehto tämän toteuttamiseen!
8. Ajaa ajokortti takaisin. En ole muutamaan vuoteen enää väliaikaista korttia omistanut ja nyt olisi tarkoitus se takaisin lunastaa jos ja kun sille tulevaisuudessa enemmän käyttöä tulee.
9. Hevostapahtuma/festarit. Kyllä kerran kesässä täytyy joku tapahtuma katsastaa, olkoot se sitten kuninkuusravit tai RMJ!
10. Pyöräillä Yyteriin ja takaisin. Kotoani sinne tulee matkaa fonectan mukaan vajaa 20km per sivu, äkkiäkös sen joku kaunis päivä siitä polkaisee kaverin kanssa edestakaisin ja viettää koko päivän rannalla ;)
Marliepa päätti tänään lähteä omin avuin katselemaan varsaa toiselle puolelle pihaa. Onneksi ei sentään juossut tielle ja antoi aika äkkiä kiinni kunhan oli vähän aikaa juossut pitkin pihoja. Avasin siis välilankaa tarhojen välistä ja olin jättänyt portin auki. Heti kun käänsin selkäni niin se juoksi jo ohi täyttä vauhtia ja suoraan portista ulos. Vauhtia löytyi vielä tarhassakin ja hain kameran mukaan ja nappasin pari kuvaa. Satuimpa vielä eilen sanomaan kaverille, ettei ole Marlie koskaan vielä päässyt irti minulta ja eikös se tänään sitten päässyt :D Tuntuu että tuo varsa on sekottanut sen pään nyt hetkeksi kokonaan.
On se muuten kumma että tarhassa kyllä hypitään kaikenmaailman puiden ja kivien yli itsekseen, mutta sitten kun sitä varta vasten pyydetään, niin ei kelpaa.
Oltiin tiistaina Tarun kanssa tallilla. Hän on juuri tullut vajaan puolen vuoden reissulta Norjasta takaisin Suomeen ja pääsi pitkästä aikaa ratsastamaan Marliella. Taru on yksi harvoista kavereistani, jolle uskallan antaa Marlien ratsastettavaksi, koska homma sujuu aina hyvin niin maastossa kuin muuallakin. Turhan moni sieltä on kentänyt jo alas selästä. Kuvattiin myös vähän videota sen verran mitä pystyttiin, ja sen näkee tuosta alhaalta.
Marlie on kuulemma kehittynyt ainakin selkäännousussa, silloin se kyllä pakitti muutaman kerran pari askelta, kun Taru meni selkään, jota se ei kyllä ole kuin kerran nyt vähän tehnyt mulle, sekin johtui siitä, että se ei nähnyt Peppiä kunnolla ja koitti siirtyä sen takia näköetäisyydelle sen kanssa. Marlie näytti menevän ihan kivasti, taisi tulla muutama askel pohkeenväistöäkin jo välillä käynnissä.
Videolla näkyykin, kuinka muutama eka ravikierros on aikamoista haipakkaa, mutta sen jälkeen tahti vähän hidastuu ja hevonen meneekin ihan mukavasti hiukan rauhallisemmin eteenpäin, välillä se jopa käynnissä myötäsi hiukan niskastakin, eikä kulkenut pää pystyssä korvat kypärän lippaa hipoen.
Tässä talliviikko postauksessa kerroinkin siitä, kun perjantaina irtohypytettiin Marlieta. Se näki jo laitumen portilta esteet peränurkassa ja kyttäsi niitä vähän aikaa. Juoksutin sitä alkuveryttelyksi liinassa molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa pikaisesti ja talutin sen tyhjän kujan läpi edestakaisin kerran. Sen jälkeen laitettiin yksi este keskelle ja tottakai se jäi vaan tutkimaan sitä aluksi ja koitti tulla kujasta pois hyppäämättä, Muutaman kerran se rymisteli esteestä vaan läpi, kerran hyppäsi paikaltaan yli kun vähän hoputettiin liikkeelle. Pari viimeistä hyppyä oli ihan ok, ja sen jälkeen laitettiinkin toinen pikkueste toiseksi siihen kujan alkuun. Lopuksi, kun ne sujui ihan ok ja viimeiset hypyt oli jo vähän parempia, lopetettiin onnistumiseen.
Mikäs se sinä olet?
Kauhee ryminä, äkkiä karkuun.
Ai näin vai?
Tässä viimeisessä olikin jo vähän yritystä, vaikka esteen korkeus ei kauheesti päätä huimannut :,)
Toivottavasti päästään jatkossa enemmän irtohypyttämään jossain kunnon pohjalla niin uskaltaa ottaa myös korkeutta vähän enemmän ja Marlie pääsisi kunnolla hyppäämisen makuun.
Laitettiin sunnuntaina varsa ulos ensimmäistä kertaa. Vähän taisi jännittää kun ei olisi millään uskaltanut aluksi mennä mutta sitten kun pääsi laitumelle niin siellä jo vähän uskallettiin juosta ja tutkia paikkoja. Marlie ja Peppi oli tietysti ihan sekasin kun näki että siellä joku meni. Molemmat huuteli ja juoksi tarhoissansa.
Kokeilin tehdä itse suosittuja grippipaikkoja ratsastushousuihin, Käytin siinä kirkasta silikonia ensimmäisellä kokeilulla, toisella kertaa kokeilin helpommin levitettävällä ABS Lateksilla.
Tätä kyseistä silikonia saa ainakin kirkaana, mustana ja valkoisena. ABS:llä on enemmän värivalikoimaa.
Tarvitset siis:
Silikonia tms
Suti
Teippiä rajaukseen
Rajaa teipillä alueet, joihin haluat silikonia. Levitä silikoni sudilla, anna kuivua purkissa määritetty aika, Laita sen jälkeen vielä toinen kerros.
Sukka-aineella tms lateksilla voit pursottaa kuviot suoraan purkista.
Kannattaa peittää muovilla alusta, jossa työn teet ja putsata housuista kaikki ahdlliset karvat, roskat yms ennen silikonin levitystä. Itselläni oli ainakin suti vähän väliä täynnä karvansa vaihtavan kissan karvoja :P
Silikonilla ja sudilla tehdyt raidat. Lopputulos ei ollut kaunein, mutta sitäkin toimivampi!
Myöhemmin kokeilin alla kuvassa näkyvää askarteluliikkeestä ostettua Pop Up Lineria. Se on ilmeisesti enemmänkin jonkinlainen kangasmaali tai muu vastaava. En löytänyt siitä suomenkielistä tietoa netistä ja nappasin sen vain äkkiä mukaani kun ABS Latexia ei sieltä löytynyt. Se oli helppo levittää ja kyllä siitäkin kangasta pitävämpi pito tuli. Seuraavaksi metsästetään siis se ABS ja kokeillaan sitä! Silikonista tehdyt paikat pitävät ihan älyttömän hyvin, tahmaavat oikein kiinni.
Teki mieli kirjoittaa erilainen postaus ja näin maanantaina onkin hyvä ajankohta aloittaa tälläinen viikkopostaus.
Maanantaina kävin superpikaseen tallilla. Koko päivän näytti siltä, että sataa kaatamalla hetkenä minä hyvänsä. Olin vain puolitoista tuntia tallilla, harjasin Marlien ja otin muutamia valokuvia hevosista. Marlie ja Peppi oli vierekkäisissä tarhoissa ja Pepillä oli ihan hirvee hätä koko ajan, että missä kaveri on. Se juoksi hirnuen koko sen ajan kun Marlie oli käytävällä harjattavana. Marlielta puuttui edelleen toinen takakenkä, koska sitä ei ole ehditty vielä kengittää ja Minttu oli laitumella, enkä jaksanut alkaa siirtelemään kaikkia paikasta toiseen, joten laiskottelin ja jätin liikutuksen väliin. Marliesta on tullut ihan kauhea banaanifani vaikka ennen se ei suostunut syömään mitään muuta kuin omenaa ja porkkanaa :D
TiistainaMarlie sai aamulla uudet kengät jalkoihin. Menin päivällä tallille, laitoin hepan kuntoon ja lähdettiin maastoon. Tällä kertaa meni hiukan tappeluksi selkään nouseminen ja lopulta kun vaihdoin paikkaa ja Marlie pääsi näköetäisyydelle Pepin kanssa, se seisoi nätisti. Peppi sai kamalan raivarin kun Marlie lähti pihasta ja näin vielä kaukaa mäen päältä kun se juoksi ympäri pihaa ja huusi perään.
Marlie oli vähän jännittyneenä oloinen ja pelkäsi mm. vastaan tulevia koiria, ojaa ja omaa piereskelyänsä.. Itsestäni tuntui, että istuin vihdoinkin oikeassa kohdassa satulaa, pohkeet oli oikeasti ensimmäistä kertaa lähellä hevosta ja se ei silti sinkoillut mihinkään. Lyhensin jalkkareita valmiiksi jo reiän ja ravissa totesin että seuraavalla kerralla saa olla vielä yhden lyhyemmät.
Ravattiin muutama pätkä ja hevonen luuli ilmeisesti olevansa Vermon suoralla, lähti liikkeelle niinku tykin suusta. Noissa vauhdeissa on vaan mahdotonta pysyä kyydissä ilman että istuu kevyessä istunnassa. Sain jonkun verran vauhtia himmattua, mutta heti kun annoin löysää millinkin niin vauhti lisääntyi heti taas monta pykälää. Oli silti hauskaa. Välillä löytyi ihan tosi kivaa ja rauhallista ravia jossa oli kiva kevennellä, mutta silloin saikin kokoajan pidellä ohjilla vastaan. Oltiin maastossa varmaan vain puoli tuntia ja sen jälkeen päätin vielä juoksuttaa vähän aikaa kun hevosella tuntui olevan energiaa ja ilma oli sopivan viileä. Juoksutus meni hyvin niin kuin yleensä nykyään aina.
Marlie seisoi pihassa vapaana kun otin siltä varusteita pois ja vaihdoin riimua päälle, ja odotteli rauhallisesti. Kiima sillä näyttää taas olevan, Minttu kun hiukan hörisi vieressä ja leikki oria niin tämä oli heti häntä pystyssä. Muutenkin se oli ennen ratsastusta jo hiukan kärttyisen näköinen, luultavasti tuo hätäily ja reipas vauhti johtu osittain siitä.
"Siis ainahan mä oon näin rauhallinen?"
Keskiviikkona mentiin aamulla jo tallille. Koko päivä oli puuhastelua ja odotusta, koska eläinlääkärin piti tulla antamaan Mintulle piikki, jolla synnytys käynnistyy jos varsa olisi ok. Loppujen lopuksi iltapäivällä tutkimuksessa todettiin, että varsa on kohta jo itse syntymäisillään, joten nyt jäätiin vaan odottelemaan että se syntyy sieltä omalla ajallaan. Luultavasti se on syntynyt jo, kun tämä postaus tulee julkaisuun. Itsellä tulee ihan kauhea varsakuume, varsinkin, kun tuossa keväällä löytyi yksi tosi hyvän näköinen mies ehdokas Marlielle..
Torstaina kävin aamulla tallilla, olin vain tunnin. Tämä johtui siitä että sain lääkäriajan aamulla varattua samalle päivälle ja näin ollen se jäi talliajasta pois. Olin suunnitellut tälle päivälle maastoilua, mutta ehdin vain harjata Marlieta ja putsata varusteita hiukan. Illalla Minttu varsoi aivan ihanan varsan!
Nokosia ruuan jälkeen
Perjantaina menin aamulla tallille. Päätettiin irtohypyttää Marlieta isommassa tarhassa, kun Minttu ja varsa ei vielä tänään ollut siellä. Tehtiin pieni kuja aidan viereen ja sinne aluksi yksi este ja lopuksi niitä oli kaksi. Marlie vähän jännitti, kun näki ne kamalan pelottavat tynnyrit ja aluksi se ei meinannutkaan millään hypätä yli vaan koitti aina kääntyä ja tulla kujasta pois. Kamala homma aina yhden hypytyksen jälkeen metsästää se toiselta puolelta laidunta, mihin se juoksi heti miljoonaa karkuun kun pääsi hengissä kujasta läpi. Piti vähän piiskan kanssa rohkaista neitiä, että alkoi hyppyjä tulemaan. Jollain ihmeellä siinä samalla multa katkesi molemmista kämmenistä verisuonet ja nyt molemmat on ihan sinertävän mustat.. :D Muuten koko päivä menikin tallilla ja tietysti varsaa rapsutellessa ja ihastellessa, on se kyllä söpö!
Tässä yks tyylipuhdas esitys :D
Ilmeisesti talliviikkoni päättyy tähän, ellen viikonloppuna saa jotain kyytiä tallille. Voi olla että liikuttaja käy Marliella ratsastamassa viikonlopun aikana. Nyt saakin keskittyä kannustamaan Suomen MM-voittoon kiekossa!
Perjantaina oli suunnitelmissa lähteä kunnon maastoon, kun sää näytti vielä sille päivälle aurinkoa ja seuraavalle kolmelle päivälle sadetta. Marliella oli jo satula selässä kun muistin katsoa kaviot ja huomasin, että takakenkä puuttuu. Maastolenkki vaihtui siis liinassa työskentelyyn. Kun satula oli jo valmiina selässä ajattelin kokeilla gramaaneita, jotka oli samana päivänä tullut postissa.
Olen vähän skeptinen kaikkien uusien pihojen ja remmiin käytössä. Aikaisemmin meillä on käytetty juoksutuksessa juoksutusapua, mutta se on aika pitkä ja jostaa vielä tosi paljon vaikka olisi kiristetty tiukimmilleen. Juoksutan nykyään pelkällä riimulla, koska hackamoreen ei voi kiinnittää mitään remmejä ja kuolaimien kanssa touhusta ei tule mitään muuta kuin tappelua.
Marliella oli kokoajan kauhea nälkä ja se haikaili heinien perään kun laitoin sitä kuntoon. Nostin sille tynnyrin naaman eteen ja heiniä sen päälle. No eihän siihen uskaltanu edes vilkastakkaan, varmaan 10 minuuttia ensin pöristiin ja koitettiin pakoon enne kuin uskalsi heinin koskea. Ihanan peloton hevonen mulla!
Edellisenä iltana oli metsästä koittanut hirvi tulla aitojen läpi sen kaveriksi laitumelle ja sitäkin se oli kuulemma pelännyt ihan hirrrveesti.
Laitoin nuo gramaanit aluksi ihan niin löysälle kun vaan sai. Jossain kohtaa kiristin niitä vähän, kun ne roikku löysinä vaan. Ekan kerran kun ravailtiin ympyrällä, niin neiti lähti ihan paniikissa paahtamaan karkuun. Jalustimet vähän naputti satulaan ja siitä se paniikki tuli. Otin ne kokonaan irti ja sen jälkeen homma menikin ihan rennosti tuttuun tapaan. Juoksutin yhteensä vaan 20 minuuttia ja loppukäynnit ilman piuhoja.
Mintulla tais olla laskettu aika jo reilu 3 viikkoa sitten eikä vielä ole mitään näkynyt. Kyllä mahasta päätellen siellä silti jotain kasvaa.. :D
Viime viikolla ratsastin laitumella hetken ja kaveri otti muutaman kuvan, Huomautti myös, että istun tosi takana satulassa. Kun rupesin kotimatkalla selaamaan kuvia ratsastuksesta, huomasin, että mulle on kehittynyt ihan kamala tuoli-istunta.
Harmittaa tosi paljon, koska olen aina ratsastustunneilla saanut kehuja hyvästä perusistunnasta, toki aina löytyy korjattavaa, mutta itselleni on alusta asti ollut helppoa löytää rento istunta ja oikea asento, kun samoilla tunneilla ystäväni ovat kamppailleet istuntaongelmien parissa.
Onni onnettomuudessa, tiedän tasan tarkkaan syyt, joista istunta on muodostunut, joten sitä on toivottavasti helpompi lähteä korjaamaan takaisin vanhaan ja parempaan. Marlie on tosi reipas hevonen ja välillä kuumuu vähän liikaakin. Se toimii pelkästään painoavuilla ja ääniavuilla, kääntyy ratsastajan katseen mukana, hidastaa (yleensä :D) taakse päin nojatessa ja kevyessä istunnassa tai etukenossa istuessa vauhti lisääntyy heti. Pohkeen ei tarvitse kuin hipasta kylkeä ja Marlie lähtee jo eteen päin, huonoina päivinä kahdella jalalla hypäten. Varmaan juurikin tämän takia on myls itselleni päähän pinttynyt se, että koittaa vaistomaisesti pitää pohkeita irti kyljistä, vaikka pitäisi tehdä juuri päin vastaoin, Usein sanotaan, että tuoli-istunta on juurikin kuumalla hevosella ratsastavan ihmisen ongelma ja tämän voi allekirjoittaa täysin.
Toinen, ja painavampi syy on jatkuvat polvikivut nivelissä. On tosi vaikea pitää 10 minuuttia kauempaa jalkoja jalustimissa, koska särky alkaa olemaan aivan järkyttävä. Lisäksi jaloista lähtee tunto ja usein joudunkin ottamaan maastossa tullessa jo vähän ennen tallin pihaa jalustimia pois jalasta, jotta tunto palautuu ennen kuin pitää hypätä selästä alas. Muutaman kerran olen tippunut suoraan selälleni. Polvisäryistä johtuen suoristan vaistomaisesti jalkoja kokoajan ratsastuksen aikana, jolloin juurikin kantapää painuu alas päin ja jalka siirtyy liian eteen, takapuoli satulan takakaarelle ja siitä yläkroppa vielä liian eteen.
Hyvässä perusistunnassa pidetään yleensä nyrkkisääntönä, että ratsastajan polvista ja varpasta pitäisi saada vedettyä suora linja ylhäältä alas, kun jalka on oikeassa kulmassa. Samoin hartioista, lonkan kautta kantapäähän tulisi pystyä vetämään suora linja ylhäältä alas. Kuten alempaa näkyy, vanhoissa ratsastuskuvissani se näyttää joten kuten toteutuvan, vaan eipä enää.
Ennen
Nyt
Oli muuten harvinaisen vaikeeta löytää enää vanhoja kuvia, tuossakin on just joku kevennyt tms menossa. Eiköhän siitä jutun juonen huomaa.
Hauskaa oli silti ja Marlie oli kiltti. Se on rauhottunut taas omaksi itseksensä ja runsaan maastatyöskentelyn ansiosta oli kiva huomata, että se pysähtyy jo pelkästään sanomalla "seis". Teinkin paljon pysähdyksiä ja käyntiä ja ravailin ihan muutaman pätkän. Heti, kun se ravasi hiukan rauhallisemmin ja maltillisemmin, hidastin käyntiin. Ravailujen jälkeen se seisominen paikallaan ei ollutkaan enään niin helppoa, ja hevonen alkoi heti samassa kohdissa tarjoamaan ravia seuraavilla kierroksilla, pidin käynnissä ja pysäyttelin sitäkin enemmän.
Onko kenelläkään muulla ollut istunnan kanssa ongelmia, ja mikä on auttanut parantamaan sitä?
