Ratsastelemassa koko porukalla

Harvoin saa ketään muuta tallille niin että saataisiin kaikkia hevosia samaan aikaan liikutukseen. Myös kelit on rajoittaneet menoa aika paljon, lumen tultua Rosi on ollut ainoa kenellä on pystynyt menemään, koska se on kengätön ja kahdella muulla on ollut kesäkengät. Lisäksi hevosista on tullut niin kova porukka keskenään ettei kukaan mielellään lähde yksin pois pihasta tai jää yksin ilman sekokohtausta, tämän sain tuntea taas keskiviikkona kun Poika oli kengityksessä ja sai hepulin ja talloi jalkapöytäni paskaksi uusilla hokkikengillä. Marlie sai myös talvikengät samalla, Rosi jäi ilman koska niin isoja kenkiä ei löytynyt ja alunperinkin oli suunnitelmana pitää se kengättömänä jos mahdollista. Kaviot olivat kuitenkin aika kuluneet ja jos ei talvea ja lunta ala näkymään, täytyy se myös kengittää kohta.

Yhtenä päivänä sain kuitenkin pari kaveria mukaan tallille ja päästiin porukalla ratsastamaan pellolle. Rosilla ollaanmenty ilman satulaa, koska sopivaa ei ole löytynyt. Tänään postissa saapui kuitenkin Trekkerin satula, jonka pitäisi myös niihin leveyssuuntiin sopia. Tästä satulasta teen oman postauksensa kunhan sitä pääsen sovittamaan ja sillä ratsastamaan. Nyt koitetaan vielä painaa kaksi aamuvuoroa mustansinisellä jalalla, jonka jälkeen alkaa ansaittu parin viikon vapaa!

Oma maatila kutsuu

Vihdoinkin maanantaina asiasta tuli virallista ja kaupat on lyöty lukkoon omasta talosta. Muuttamaan pääsemme viimeistään helmikuun lopussa, sitä ennen saamme mennä rakentamaan hevosille pihattoa vanhojen asukkaiden luvalla.

Tällä hetkellä Marlie ja Rosi asuvat molemmat Luvialla pihatossa siihen asti, Marlie siirtyi sinne viikko sitten sunnuntaina ja pääsi oikein hyvin porukkaan mukaan.

Ensimmäinen ratsastus uudella hevosella

Lunta tuli ja onneksi osa on vielä tallellakin tarhassa jossa ratsastetaan. Rosi on kotiutunut tosi hyvin uuteen paikkaan. Ensimmäiset pari päivää se juoksi ja pukitteli innoissaan pitkin peltoja, sen jälkeen se rauhottui ja on aika samanlainen, kun silloin kun sitä kävin katsomassa ensimmäistä kertaa vanhassa kodissaan. Yleensä ne ovat pitkällä laitumen perällä kun menen heinien kanssa huutelemaan ja sitten nousee päät pystyyn ja Rosi lähtee juoksemaan miljoonaa portille, kaveri tietysti perässä.

Ensimmäisinä iltoina laitoin Rosin riimusta kiinni harjattavaksi, yhdellä narulla. Se rupesi heti repimään riimunnarua auki hampaillaan, joten laitoin tuplavarmistuksen ja lukkosolmun. Loimitin toista hevosta tarhassa, kun yhtäkkiä neiti kävelee pitkin pihaa vapaana. Naru roikkui lukkoineen kiinnityspaikalla. Onneksi sain sen helposti kiinni ja palautin paikalleen. Poistuin hetkeksi paikalta ja seurasin tilannetta ja aika pian se alkoi päällään hieromaan lukkoa. Vapaaksi ei päässyt enää, mutta tästä lähin käytän erilaista lukitusta, koska tuollainen palohaka on kuitenkin helppo naksauttaa auki. Toista kertaa ei päässyt enää vapaaksi, mutta hevosella näytti olevan silti selvä suunnitelma siitä, miten vapaudutaan.

Kun tilanne alkoi normalisoitumaan, uskalsin päästää Marlien liikuttajan kokeilemaan ratsastusta myös Rosilla. Hevosella on vähän elopainokiloja, ruoka maittaa ja tällä hetkellä oma tilanne on niin hektinen että liikuttajaa kaivataan myös hänelle. Varsinkin kun hevoset muuttavat samaan paikkaan asumaan, on kiva että myös Rosilla voi ratsastaa samalla jos Marlienkin liikuttaa. Hain hevosliikkeestä ratsastusvyön, ja  jalustinhihnat, sekä otin meidän vanhat jalkkarit käyttöön. Marlien hackamore unohtui toiselle tallille, joten onneksi oli varalla perus kolmipala. Rosilla ollaan menty hackamorella edellisessä kodissa eikä se kovin mielellään kuolaimia suuhun halunnut, mutta toimi niillä hyvin. Tämä neitihän on aikalailla joka asiassa ihan Marlien vastakohta ja jarrut siltä löytyy, mutta kaasua ei niinkään paljoa, varsinkaan tarhassa pyöriessä. Kyllä se silti pyrähteli ihan itsekseen välillä rennosti raviin, mutta sitö saa paljon enemmän pyytää eteenpäin kuin Marlieta. Tällä hetkellä hevonen on kengätön, joten luminen pohja oli oikeastaan ihan hyvä pieneen humputteluun.

Katsotaan josko huomenna pääsisin itse töiden jälkeen käymään selässä, ja saisin vielä jonkun ottamaan kuviakin. Sen jälkeen koitetaan alkaa liikuttelemaan enemmänkin pikkuhiljaa, tietysti säiden ja työvuorojen sallimissa rajoissa.

Ostin uuden hevosen!

Vihdoinkin on pikku hetki aikaa kirjoitella pikaisesti blogin puolelle ennen yövuoroon lähtöä. Sen jälkeen onkin vapaapäivä ja yritän ehtiä heppailemaan molemmille talleille oikein ajan kanssa. Niin, mullahan on nyt kahdella eri tallilla kaksi eri hevosta. Se, miten tähän päädyttiin oli aika extemporee. Marlie tarvitsee luultavasti tulevaisuudessa hevoskaverin, ja alustavasti bongailin tarjontaa ja hintoja nettimarkkinoilla. Bongasin netissä ilmoituksen kylmäverisestä tammasta, laitoin omistajalle viestiä ja joku iltapäivä huristelin ennen työvuoron alkua pienen koukkauksen kera hevosta katsomaan. Ratsastin hevosella hetken pellolla ja autotietä pitkin ja olin aivan myyty. Siinä kohtaa tilanne tulevaisuudesta oli vielä aivan epävarma, mutta keskustelin omistajan kanssa ja sovittiin, että oman tilanteeni mukaan hevosen ostan, jos kukaan muu ei ehdi sitä ennen. Omistaja halusi hankkia hevosen tilalle ponin, joten onnekseni heillä meni aikaa sopivan löytämisessä ja näin ollen he eivät voineet hevosesta luopua, ennen kuin sopiva poni olisi löytynyt heidän toisen hevosen kaveriksi.

Koeratsastuksella alkusyksyllä

Tilanne ei todellakaan ole fiksuin hankkia hevosta, kun kaikki asiat ovat vielä vaiheessa ja tilanne hyvin stressaava itselleni. Suoraan sanottuna en välttämättä olisi tarvinnut yhtään lisää hoidettavaa eläintä tällä hetkellä, kun aika on muutenkin kortilla ja stressiä pukkaa töiden lisäksi. Ajattelin etsiväni toista hevosta pidemmän kaavan kautta, mutta kun tämä neiti osui kohdalle, oli pakko laittaa hommat rullaamaan, jotta saisin sen ostettua. En uskonut näin pian löytäväni juuri sopivaa heppaa. Tilanne kuitenkin saatiin hoidettua niin, että varasin maksua vastaan hevosen viimeviikolla, sain hoidettua sille pihattopaikan toisen hevosen kaveriksi, ja paikka sattuu vielä osumaan täysin työmatkani reitille, joten pystyn aina ennen tai jälkeen työvuoron tallille koukkaamaan.

Sunnuntaina aamulla siis auto ja koppi lähti huristelemaan pikku pakkasessa kohti uutta hevosta. Laitettiin paperit kuntoon ja lastattiin tämä ihanuus kyytiin. Trailerissa oli välilaita kiinni ja todettiin ennen lastausta että tämä kaveri ei kyytiin mahdu laidan kanssa. Laita pois ja harmillisesti ei saatu takapuomia kiinni, mutta muuta ei ollut tehtävissä. Rosi meni tosi nätisti suoraan koppiin, mutta oli niin painava, että sen seisoessa vähän vinossa kopin toisessa reunassa, ei meinattu saada takalaitaa kiinni, kun sen paino väänsi koppia kallelleen. Heppa matkusti koko matkan ihan hiljaa ja perillä tuli nätisti ulos kopista ja oli hyvin rauhallinen ja utelias. Laitettiin se suoraan toisen hevosen kanssa tarhaan ja kerran nuuhkaisivat toisiaan ja Rosi alkoi heti syömään ja piehtaroimaan. Se otti vähän pomon paikan ja valtasi heinäkasan. Eilen se oli makoillut tarhassa päivällä ja tänään pihattokatoksessa mutustellut heinää. Kaikki siis varsin hyvin.

Sunnuntaina 22.10 lähdössä uuteen kotiin

Rosi on siis 11-vuotias percheron tamma. Hevonen on tuotu ranskasta suomeen tälle henkilölle, jolta hevosen nyt ostin. Ranskassa hevosella on ajettu kärryillä kaupungissa, jonka lisäksi sillä voi myös ratsastaa. Luonteeltaan tämä on ihan erilainen kuin Marlie, sellainen rento ja huoleton, ei pelkää mitään eikä näytä stressaavan mistään. Ratsastaessa hän toimi yllättävän kevyillä avuilla, mutta rotunsakin puolesta tästä ei mitään maastoratsua kummallisempaa koskaan tule, eikä sitä kentällä kiertäminen kiinnosta. Tällä hetkellä se on hiukan pulskassa kunnossa ja kohta varmaan uskallan sitä alkaa jo liikuttelemaan. Luulen että se kotiutuu tosi helposti ja nauttii vaan mitä nopeammin pääsemme maastoihin koluamaan ja liikkumaan.

Marlielle kuuluu myös hyvää, joskin ehdin ihan liian vähän käymään tallilla sitä liikuttelemassa. Olen nyt irtisanomassa häne tallipaikkaa, ja seuraavan kuukauden hän asuu vielä vanhalla tallilla. Sen jälkeen myös Marlie pääsee Rosin kanssa samaan pihattoon asustelemaan. Eli seuraava kuukausi tulee olemaan vielä aikamoista juoksemista, säätämistä ja stressaamista, kun täytyy juosta töissä ja kahden eri tallin välillä. Marraskuun jälkeen pitäisi hiukan hellittää, ainakin toivon niin ;)

Kurkistus ruokavalioon

Lupasin jo kaaauan aikaa sitten tehdä uutta postausta siitä, miten läåhdemme tänä syksynä laidunkauden jälkeen kokeilemaan tuloksia uudella ruokinnalla. Ongelmakohtina meillä on ollut Marlien talven aikana pudottamat kilot ja lihakset, sekä kesällä alkava kavioiden huonokuntoisuus. Mahdollinen mahahaava on hoidettu, hampaat on kunnossa, heinä on vapaata ja laadukasta. Talvella kaviot on kovat kuin kivet, kesällä kengät pysyy jalassa päivän tai kaksi etujaloissa, takasissa ehkä jopa viikon pari hyvällä tuurilla.

Ruokailu on meillä ennen koostunut vapaasta esikuivatusta heinästä, greenlinestä ja kaurasta. Lisäksi on tietysti ollut nämä vakio suola, kivennäinen, pellava, sekä meille vakiosyöttöön kiimaoireisiin otettu munkinpippuri. Nyt olen ottanut mukaan hampunsiementä, soijaa sekä sarviapilansiemenjauhetta. Nyt kerron alempana eroja vanhaan ja nykyiseen ruokintaan, sekä tietoja uusista tuotteista.

Greenline on ollut ennen meillä tallinpuolesta turvotettuna max. 2 litraa päivä. Se tarkoittaa kuivamittana vain noin 4dl päivässä. Ostin meille omat Greenlinet ja nostin syöttömäärän 0,5l kuivana aamulla ja 1,5l kuivana illalla. Nämä tietysti turvotetaan vielä. Ensin määrä oli 1 litra aamulla, 1 litra illalla, mutta Marlie ei malttanut syödä kaikkea aamulla, koska sillä on niin kova kiire ulos :D

Hampunsiemen sisältää paljon hyviä rasvahappoja, sekä on hyvä proteiinin lähde. Uskon noiden ominaisuuksian vaikuttavan juuri sekä kavion kuntoon kohottavasti, sekä proteiinin auttavan ylläpitämään lihavuuskuntoa paremmin yllä. Myös iho ja karva tykkäävät hampusta, sekä joudet vahvistuvat ja kasvavat. Tällä hetkellä olen syöttänyt hamppua desin päivässä. Ennen meillä ei ole tätä syötetty, joten tämä on uusi lisä ruokintaan.

Soija on myöskin uusi lisä ruokintaamme viime syksyyn verrattuna. Soija on loistava valkuaisen lähde ja moni tätä meille suositteli. Syöttömäärä on pieni, mutta sillä pitäisi jo tuloksia syntyä. Meille tämän otin käyttöön juurikin laihtumisen vuoksi, jotta tänä talvena saataisiin lihavuuskuntoa pidettyä yllä. Marlie syö soijaa nyt iltaisin 2dl.

Sarviapilansiemenjauhe on myöskin erinomainen proteiinin ja valkuaisen lähde, jos haluaa kerätä hevoselle massaa. Voidaan käyttää myös mahahaavahoidon tukemiseen, sillä tämä "limoittuu" liotettaessa, sekä kulkiessaan suoliston läpi kerää bakteereja mukanaan. Tässä on myös todella pieni syöttömäärä, 1-2rkl vuorokausi, ja tällä hetkellä olen antanut sen melkein 2rkl päivittäin.

Näiden lisäksi vapaa heinä, kivennäinen, pellava ja suola. Tällä hetkellä näillä eväillä ollaan menty jo reilut pari kuukautta, eikä sen kummemmin hevonen ole tässä kohtaa lähtenyt turpoamaaP tai laihtumaan. paino on siis pysynyt melko samana, kuin laidunkauden loputtua, joka on tällä hetkellä oikein hyvä. Lopullisen vaikutuksen näkee vasta kevättalvella, kun varsinainen laihtuminen Marliella yleensä alkaa. Tällä hetkellä kavioiden kunto on paljonparempi kuin kesällä, joskin tähän vaikuttaa jo jatkuvat syksysateet jotka pitää tarhan kivan mutaisena ja kosteana ja kaviot saa kosteutta sitä kautta.

Kaikista näistä löytyy hyvät tiedot netistä, sekä luontaistuotteista varsinkin Chia de Gracian sivuilta.

Kevät 2017 huhtikuu

Kesäkuu 2017

Heinäkuu 2017

Videot Yyteristä ja valmennuksista

  Taisinkin jossain postauksessa mainita meidän reissusta Yyteriin. Meidän tallin pihasta pääsee kävelymatkan päähän rantaan, josta pääsee hevosta kahluuttamaan ja uittamaan. Kaverini tuli hevosensa Mintun kanssa trailerilla tallille ja lähdettiin yhdessä kahlailemaan. Kokeilin silloin ekaa kertaa kypärässä uutta GoPro kameraa ja ajattelin laittaa videon myös nyt tänne. Muokkasin videosta suurimman osan pois, koska kukaan ei varmasti jaksaisi katsoa yli tunnin koko pitkää pätkää. Harmillisesti tuona päivänä tuuli aika paljon, joten videolla kuului lähinnä kovaa tuulen kohinaa ja omaa huootustani. Olisi ollut kiva laittaa kerrankin musiikiton video, mutta musiikin päälle laittaminen oli tällä kertaa parempi idea. Kukaan ei jaksa kuunnella sitä rätinää ja huminaa. Videot kannattaa laittaa parhaalle mahdolliselle laadulle asetuksista, jos haluaa jotain nähdäkin.

  Marlie kengitettiin juuri ennen lähtöä rannalle. Reissu meni ihan mukavasti, mutta alussa Marlie rupesi vähän hyppimään ja koitti lähteä kotiin päin, kun koitin saada sitä Mintun perässä veteen. Tulin itse alas selästä ja talutin sen veteen ja pääsin taas kyytiin. Käytiin aika pitkälläkin kahlailemassa, mutta veden pinta nousi niin hitaasti että varmaan kilometrinkin päässä rannasta vettä oli vasta jalkoihin asti. Minttu meni aika reippaasti heti kahlailemaan ja luulin,että Marliekin olisi mennyt helpommin sen perässä, kun on sentään siellä ennenkin käynyt. Kahlailtiin vedessä varmaan reilu puoli tuntia ja lähdettiin takaisin päin. Loppumatkasta Marlie "kompastui" ja alkoi nilkuttamaan, tulin pois selästä ja uusi etukenkä oli heti irronnut ja vääntynyt ihan kiemuraan ja törrötti sivuttain ulkona kaviosta. Kenkä irti ja matka jatkui taluttaen viimeiset sadat metrit.


         


Laitoin myös muutaman videopätkän yhteen parilta viimeiseltä tunnilta. Näillä tunneilla ollaan menty kolmipaloilla. Ensimmäisellä tunnilla Minna juoksutti Marlieta ensin vähän sivuohjien kanssa. Niitä ei ole ennen käytetty, en itse eikä hevonen. Siksi sovittiin että ensimmäiseksi joku osaavampi niillä juoksuttaa. Pääsin itse selkään hetken päästä ja Marlie tuntui kulkevan ravissa tosi kivasti, eikä itseni tarvinnut huolehtia kuin eteen päin kulkemisesta pohkeilla ja kevennyksestä. Siinä ehti välillä jo miettiä myös oman istunnan parantamista, kun ei tarvinnut huolehtia koko ajan siitä, miten hevonen kulkee. Lopuksi mentiin ilman liinaa ympyrällä ja ohjastuntumalla, jolloin homma pelitti myös ihan kivasti.

Toisella tunnilla menin samalla varustuksella suoraan selkään liinan päähän. Aluksi Marlie vähän vastusteli ohjia ja jännitti, mutta hetken päästä rentoutui jo ihan kivasti raville. Ehkä niin hyvää ahaa-tunnetta ei tällä kertaa tullut ja olin itsekin vähän enemmän hukassa tällä kertaa ja ajatukset harhaili miten sattuu. Lopuksi mentiin isoa kahdeksikkoa, jossa oli tehtävänä aina suoristus ja suunnan vaihto, tehtävä meni hetkittäin ihan onnistuneesti, toki asiaa olisi helpottanut jos olisin itse myls tehnyt selässä jotain. Myös ainainen ohjien pikkuhiljaa valuminen tuotti ongelmia. En vaan yksinkertaisesti uskalla pitää kunnon napakkaa otetta, koska pelkään olevani liian kovakätinen. Tämä on ollut ainainen ongelma ratsastuksessani, mutta toivottavasti korjaantuu jatkossa. Istunta on edelleen etukeno ravissa, muttei enää läheskään yhtä paha, kuin ennen satulan vaihtoa ja tuntien alkamista. Hevonenkin kulki kivasti, tuntui selkään paremmalta mitä videolla näyttää. Edistystä edes vähän.


       

Ihan perus kuulumisia ja ratsastelua

Vihdoinkin on aikaa istahtaa koneen ääreen edes puoleksi tunniksi ennen yövuoroon lähtöä.
Viimeisen kuukauden aikana meillä on mennyt noin viimeiset pari kolme viikkoa aika maltillisesti. Marlien kavioiden tilanne on taas paskimmillaan, eikä etukengät pysy jalassa kuin päivän pari. Kavioita on nyt moni käynyt katselemassa, kengitellyt ja pohtinut ratkaisua.. Itse olen koittanut edes hiukan saada kavioita ulkoisesti hoidettua aina kun mahdollista. Laatu on ehkä päältäpäin katsottuna ehkä hiukan parantunut, eikä kaviot ole enää niin kuivat kuin pahimmassa vaiheessa.

Tästä johtuen kuitenkin noin pari kolme viikkoa sitten Marlie oli taas kerran tiputtanut oej kengän, polkenut sen laitumella ilmeisesti oikein voimalla irti. Ystäväni ratsasti kentällä ja heti raviin siirtyessä hevonen alkoi ontua todella selvästi. Kokeilin jalkaa ja se oli lämmin, sekä turvoksissa, kenkä irti. Jalkaa on nyt siitä lähtien kylmätty päivittäin vedellä ja linimentillä ja viimeisen viikon sillä on uskaltanut jo ratsastaa vanhaan malliin. Ensimmäisen viikon annoin sen vaan lepuuttaa jalkaa tarhassa, ja muutaman kerran koitin kentällä juoksuttaen katsoa tilannetta. Hevonen ontui onneksi vaan ravissa, ja luulen että saattoi laiskuuttaan myös liioitella tilannetta pahemmaksi todellaisuudesta.
Joka tapauksessa jalka on nyt taas normaali ja kenkiä on ehditty jo tiputtelemaan ja lyömään takaisin siinä välissäkin monia kertoja. Ruokintaa on nyt muutettu, mutta se on selvä, että ensi talven lopussa ruokintalistalle hankitaan Formula 4 Feet -kivennäinen, maksoi mitä maksoi. Loppuen lopuksi rehun suolainen hinta ei tule paljoa rahallisesti eroamaan siitä, mitä kuukaudessa menee ylimääräisiin kenkiin. kengityksiin. Eikä sitä ahdistuksen ja suoranaisen vitutuksen määrää voi rahassa mitata. Tälle syksylle ei enää kavioiden kuntoon voi ruokinnallisesti vaikuttaa, ja talvellahan kaviot ovat olleet kuin kiveä. Ruokintaan on nyt jo muuten lisätty kavioiden kuntoa parantavia lisiä, niistä kirjoitan ihan omaa postausta ajan kanssa myöhemmin.

Meidän valmennukset on myös siirtyneet ontumisen vuoksi, sekä viime viikon torstain tunti siirrettiin tulevan viikon tiistaille jäätävän myräkän vuoksi. Yhtenä keskiviikkona ystäväni tuli kopin kanssa oman hevosensa kanssa meidän tallille ja lähdettiin Yyterin rannalle kahlailemaan hevosten kanssa. Sarin hevonen Minttu ei ollut ainakaan tietääksemme ennen vedessä käynyt, ja ajattelin että Marlie ainakin menee hyvin edellä, kun on siellä jo käynyt pariin otteeseen. Juu ei ihan mennyt niin. Minttu melkein suoriltaan käveli veteen, vähän alkuun ihmetteli ja katseli. Marlie iski liinat kiinni jo kaukana rannasta ja koitti väkisin kääntyä kotiin päin ja hyppiä pois päin. Loppujen lopuksi jouduin tulemaan alas selästä ja taluttamaan hevosen itse veteen. Kuvasin reissumme suurimmilta osin uudella GoProlla ja video odottaa vielä editointia ja julkaisua. Sain myös hankittua Canonin 7D järjestelmäkameran, joten ainakin toivottavasti laadukkaampia kuvia saan jatkossa otettua myös tänne. Uusia objektiiveja on vielä hankittava, koska tuolla perus linssillä ei todellakaan ihmeitä saa aikaan.

Marlie "vähän" venytti eteen alas.

Nyt jalan parannuttua Marlie on saanut monipuolisesti liikuntaa maastossa ja kentällä juoksuttaen sekä liinassa, että vapaana. Myös ratsastettu on kentällä, ja viimeksi ystäväni kanssa käudessäni Marlie tuntui tosi kivalta ja rauhalliselta jopa vähän löysemmällä ohjalla rennosti kevennellen. Uusi kamera meillä oli silloin jo mukana, mutta menin vahingossa säätämään asetukset väärin, ja suurin osa kuvista oli aivan pilalla. Huomasin vasta tietokoneella, kuinka huonoja niistö tuli, kameran näytöllä tilanne ei ollut lainkaan niin pahan näköinen.

Suosituksia hyvistä ja tällä hetkellä vielä suht edullisista Canonin putkista otetaan myös vastaan ;)

Voimaa luonnosta - pihkavoide ja öljy

Olen käyttänyt hevosten haavojen ja ihottumien hoidossa paljon kehuttua pihkavoidetta. Nykyään apteekissa myydään pihkasalvaa, mutta kyseisessä tuotteessa pihkaa on vain 10% ja hintaa on pienellä tuubilla yli pari kymppiä.

Voidetta saa helposti tehtyä itsekkin, kovin homma tässä projektissa on varmaankin se pihkan kerääminen puista. Jos hyvä tuuri käy, saattaa kerralla löytää kuitenkin oikein oivan kuusen, josta saa kerättyä jopa nyrkin kokoisia pihkaklönttejä.


Pihkavoiteen valmistukseen tarvitaan:

• kuusen pihkaa
• valkovaseliinia
• vanha kattila tms kuumennettava astia
• vanhat sukkahousut tai vastaavaa kangasta
• tyhjän purkin voiteelle

Säilytykseen sopii hyvin mm. tälläinen purkki

Pihka kerätään kuusen rungosta, kohdista, joista on oksa katki, tai puun runko on saanut vamman.
Mukaan kannattaa ottaa purkki pihkalle, sekä kertakäyttöiset kumihanskat, koska kädet tahriintuu äkkiä. Myös puukko on tarpeellinen apuväline. Roskia tulee mukana jonkun verran, mutta se ei haittaa.
Pihkan keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa, Eikä puun kuorta saa vahingoittaa tätä varten. Kerää pihkaa vain ns. luonnollisesti tulleista kohdista.

Vanha kattila sopii hyvin lämmitykseen

Valkovaseliini ja pihka laitetaan kattilaan painosuhteessa 50/50 tai 1/3 vaseliinia ja loput pihkaa. Kannattaa ottaa huomioon, että pihkan mukana tulevat roskat painavat aika paljon.
Lämmitä pienellä lämmöllä (1 riitti omalla levyllä) ja sekoita. Peitä voiteen säilytykseen tarkoitettu tyhjä purkki sukkahousulla tai vastaavalla ja kaada neste sen läpi purkkiin, jolloin roskat siivilöityy pois. Kannattaa puristaa kangasta vielä, koska siihen jää aika paljon ainetta.

Valmis voide purkitettuna

Pihkavoidetta on käytetty jo aikojen saatossa erilaisiin avohaavoihin, ihottumiin, ötökänpistoksiin, palohaavoihin yms hyvin tuloksin. Voide sopii käytettäväksi niin ihmisillä kuin eläimilläkin.
Harvoissa tapauksissa joku voi olla pihkalle allerginen, joten ensimmäisellä käyttökerralla tämä kannattaa huomioida.
Itse olen keitellyt tästä myös juoksevankaan version öljymuodossa, jolloin pihkan voi keittää pellavaöljyn tai rypsiöljyn sekaan.

Kannattaa googletella pihkavoiteen ominaisuuksista ja valmistus - ja käyttötavoista sekä soveltaa niitä omaan käyttöön.

Satuloiden sovitus

Vihdoinkin meillä koitti se aika, että saatiin vihdoin alkaa metsästämään uutta satulaa. Meillä oli haussa nimenomaan koulupenkki. Budjetti meullä penkkiin oli noin tuhat euroa, hyvän löytyessä olin varautunut kalliimpaankin menoerään. Tällä kertaa halusin, että satula oikeasti sopii Marlien selkään, sekä itselleni. Oma istumiani on kärsinyt viime vuosina todella paljon, ja yksi isoista vaikuttajista on ollut meidän entinen satula.

Halusin ammattilaisen sovittamaan satuloita, koska edellinen oli ns. omaa kotisovitustani. Soitin Sanna Taimelle, kerroin toiveet ja sovittiin päivä lukkoon. Hän toi itse mukanaan sovitettavia satuloita, sekä hain itse pari mahdollista vaihtoehtoa Porin Riding Sportista mukaani.

Salaa toivoin heti, että itse hakemani Albion olisi sopiva, koska se näytti hyvälle ja sopi juuri budjettiin. Toinen satula, jonka sain Riding Sportista mukaani, oli ruskea Kieffer Master, jota kartoin heti sen värin takia. Sain satulat mukaani ilman minkäänlaisia panttimaksuja, eikä sovituksella ollut mitään aikarajaa, joten kannattaa ehdottomasti kysellä liikkeistä välityssatuloita sovitukseen, jos on mahdollista. Sanna otti Marliesta mittoja ja haki sen jälkeen autosta sopivimpia satuloita kokeiluun. Tämän kyseisen Albionin kohdalla hän totesi heti, ettei sitä kannata edes kokeilla. Kiefferiä voisi sen sijaan koeratsastaa.
Häne tuomistaan satuloista sopiviksi todettiin myös Lemetex Bernina, sekä Passier Optimum.
Sanna sovitti myös meidän vanhan satulan ja kysyi ensimmäisenä, onko istuntani takakaarella ja jalat ajautunut liian eteen, sekä yläkroppa etukenossa. Ai että onko..

Onhan se tiedetty, että suurimmat istuntaongelmat ovat johtuneet vanhasta satulasta, jolla ei ole saanut millään tavalla edes pohkeita hevoseen kiinni. Suunnittelin jättäväni vanhan satulamme käyttöön satunnaisia uintireissuja varten, mutta sen runko natisi myös hieman, joten annoin sen pois lasten leikkeihin ja hankimme uittamiseen kokonaan uuden penkin.

Tykkäsin siitä, että sovittaja näytti konkreettisesti mikä kussakin satulassa oli hyvää tai huonoa hevosen selkään sopivuuden kannalta, sekä satuloiden eroja ja niiden vaikutuksia hevoseen. Suurin ongelma oli varmaankin se, että Marlien toinen lapa oli muutaman sentin taaempana kuin toinen, joten Sanna suositteli koeratsastamaan Lemetexin ja Passierin geelin kanssa, joka toi täytettä eteen. Marliehan on toiseen suuntaan juurikin paljon kankeampi ja vaikeampi ratsastaa ja sitä onkin paljon nyt yritetty hioa kentällä.

Lemetex Bernina

Kokeilin ensimmäisenä itseäni eniten kiinnostavaa satulaa Lemetexiä. Satula näytti ja tuntui kivalta, mutta varsinkin ravissa jalkani puutuivat ihan minuutissa niin, että jalustimet oli pakko ottaa pois jalasta hetkeksi. Vaihtelin jalustimien pituutta, mutta sillä ei ollut merkitystä puutumiseen. Satula kuitenkin tuntui ihan unelmahyvälle vanhan jälkeen ja sain jopa käytettyä pohkeita hevoseen. Istuin oli kuitenkin tosi kova istua ja asento tuntui itselleni todella hankalalta tässä. Harmitti.

Passier Optimum

Seuraavaksi kokeilin Passieria meidän toisessa valmennuksessa. Myös opettajan mielestä satula näytti ja tuntui hyvälle ja oli hevoselle mieluisa. Se oli Lemetexiin verrattuna paljon parempi istua ja tuntui juuri sopivalta.

Kieffer Master

Kiefferin jätin viimeiseksi, koska se kiinnosti satuloista vähiten kokeilla. Väri oli ruskea, enkä tykännyt siitä, mutta ihastuin satulaan kun istuin siihen. Istunta tuntui juuri hyvältä ja sopivan tukevalta, hevonen liikkui mielellään, eikä väliin tarvinnut laittaa ylimääräisiä täytteitä. Toki satulaa joudutaan tulevaisuudessa lähettämään tehtaalle levitettäväksi, kun hevonen muuttuu, muita olisi pystynyt muokkaamaan helpommin. Kieffer oli muista satuloista myös selvästi edullisin, ja olisin halunnut käyttää koko budjetin satulaan, kun sellainen kerran oli käytettävissä. Satula oli mukavan pehmeä istua ja oma asento tuntui hyvältä ja luonnolliselta siinä, sekä tukea oli tarpeeksi.

Kokeilin uudelleen vielä koeratsastaa Lemetexin, koska halusin varmistua siitä, ettei ensimmäinen kokeilu ollut vain alkukankeutta uuteen satulaan totutellessa. Valitettavasti se ei tuntunut vieläkään lainkaan hyvältä. Loppujen lopuksi tein valinnan, ja ostin meille käyttöön tämän Kiefferin ruskean koulusatulan. Loppujen lopuksi väri on toissijainen juttu, kun satula on muuten juuri passeli meille, sekä väri on muutenkin niin tumma ettei sitä edes erota mustasta kovin hyvin. Ratsastin tällä satulalla kolmannen valmennuksen ja Minna oli myös sitä mieltä, että satula näytti istuvan tosi hyvin sekä minulle, että hevoselle.

Jos jollakin on sopivan satulan etsintä käynnissä, suosittelen kääntymään jonkun asian osaavan puoleen, kokeilemaan kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja kyselemään sopivia välityssatuloita lähiseudun ratsastustarvikeliikkeistä. En tiedä mikä satula meillä nyt olisi käytössä, jos en olisi itse käynyt tätä Kiefferiä noutamassa sovitukseen. Luultavasti se olisi tämä Passier Optimum, joka hinnallaan meni hieman yli budjetin. Hinnalla ei niinkään ollut meille väliä, kunhan satula on sopiva. 

Ensimmäinen tunti

Meillä oli viime torstaina ensimmäinen tunti Marlien kanssa. Tähän asti ollaan siis menty muutama vuosi ihan omin päin ilman minkäänlaista päämäärää. Entisellä tallilla maastoiltiin lähinnä, nykyisellä tallilla ollaan pyöritty kentällä vähän enemmän, mutta ihan humputellen.
Tallikaverit ovat käyneet tunneilla ja olen kuullut monelta suosituksia hyvistä valmentajista, jotka meidän tallilla käy. Laitoin Suuriniemen Minnalle viestiä, kerroin hevosesta ja itsestäni ja sovittiin tunti torstai-illalle. Halusin ehdottomasti sellaisen ihmisen avuksi, joka voisi myös itse käydä hevosen selässä, jotta tietäisi millainen se on ratsastaa.

Marlie on aika reipas ja herkkä, jonka takia en uskalla käyttää pohkeita lainkaan. Sen lisäksi se on kaikilla kuolaimilla tähän mennessä ollut tosi kova painamaan kädelle, ja kun hackamorella se on toiminut aika pienillä pidätteillä, en ole uskaltanut ottaa ohjaa edes kunnolla tuntumalle. Ongelma on myös jatkuvasti käsistä valuvat ohjat. Menin itse hetken käyntiä ja ravia, jonka jälkeen Minna nousi itse selkään. Sain hyviä neuvoja ja vinkkejä siihen, miten hevosta tulisi jatkossa ratsastaa niin, että se pikkuhiljaa antaisi päätä alas ja alkaisi käyttämään myös selkäänsä oikein. Pääsin tämän jälkeen vielö itse kokeilemaan, miltä Marlie tuntui, ja olihan hevonen ihan eri tuntuinen hetken aikaa, kunnes itse päästin homman taas valumaan käsistä.

 

Tykkäsin tunnista tosi paljon, vaikka alkuun jännitin jo pari päivää etukäteen ihan hirveästi. Työtä on toki paljon, mutta tällä hetkellä lähdetään pikkuhiljaa ja pyritään käymään tunnilla vähintään kerran viikossa. Itselläni tarvitsisi melkein joka kerta olla joku ihminen potkimassa persuksille ja antamassa neuvoja, koska muuten päästän itseni ja myös hevosen liian helpolla ja koko homma menee päämäärättömäksi pyörimiseksi.

Meillä on nyt käynyt myös kaksi eri uutta liikuttajaa Marliella ja homma on pelannut ihan hyvin. Itselläni 12 tuntiset työpäivät syö aika paljon aikaa päivästä, ja hevosen kuntoa pitäisi saada nostettua, joten lisäliikuttajille on pakollinen tarve. Keskiviikkona meille tulee myös satulansovittaja ja tänään hain Porin Riding Sportista kaksi meille mahdollisesti sopivaa koulusatulaa sovitukseen. Toinen oli Albion SLK koulusatula, toinen Kieffer Master. Heitin satulat nopeasti selkään, kun hevonen oli ratsastuksen jälkeen sopivasti käytävällä, ja näin nopeasti vilkaistuna ei kummassakaan mitään kummempaa epäsopivuutta ollut. Satulansovittaja tuo toki lisää satuloita keskiviikkona, ja silloin vasta päästään kunnolla satuloita sovittelemaan.

Olen nyt myös miettinyt jo tulevan talven ja syksyn lisäruokintaa Marlien jokavuotinen kevättalven laihtuminen takaraivossa, ja ostinkin jo joitain luontaistuotteita lisää. Satulansovituksesta, ruokinnasta ja seuraavasta tunnista teen kaikista oman postauksen, jossa kirjoittelen kaikista yksitellen vähän enemmän.

Chia de Gracia - munkinpippuri

Tällä kertaa meillä testaillaan Munkinpippuria. Chia de Gracian laajasta yrttivalikoimasta tämä on ollut pisimpään meidän hankintalistalla.

Chia de Gracian kotisivuilla tuotteesta kerrotaan näin:

Munkinpippuri on hormoneja tasapainottava yrtti. Käytetään hormonaalisiin ongelmiin, kuten helpottamaan ja tasaamaan tammojen kiimaoireita sekä kiimakierron säännöllistämiseen. Munkinpippuri auttaa myös imettävien tammojen maidontuotannon stimulointiin, orimaisen käyttäytymisen vähentämiseen sekä cushingintaudin tasaamiseen.  Munkinpippurilla on myös hyönteisiä karkottava ominaisuus, joten se sopii myös kesäihottumaiselle.

Annostus on noin 1-2 rkl vuorokaudessa jatkuvalla syötöllä, tai kiiman aikana 3rkl/vuorokausi.

Meillä syy tämän yrtin testaamiseen oli juurikin Marlien kiimaongelmissa. Kevään jälkeen se tuntuu olleen jatkuvasti ainakin jonkinlaisessa kiimassa, välillä vähän pienemmillä oireilla ja välillä taas ihan mahdottomilla. Se pissaili jatkuvasti heiniensä päälle ja kulki häntä pystyssä muiden hevosten edessä.Meillä on yrttiä syötetty nyt noin kolmisen viikkoa reilulla yhden ruokalusikan päiväannoksella. Maistelin itse myös siemeniä pussista ja mietin, mahtaako ne kelvata meillä hevoselle ollenkaan. Marlie saattaa välillä olla tosi nirso, esimerkiksi banaani on sen lempiherkku ylitse kaikkien, mutta se ei kelpaa kuin tuoreena. Kuivatut banaanilastut syljetään heti pois suusta mikä.on sinänsä harmi, koska kuivattuja lastuja olisi paljon helpompi esimerkiksi säilyttää kesällä tallissa.

Vauhtia tuntuu piisaavan!

Tällä hetkellä en ole kiimaoireita sen pahemmin hevosella huomannut, vaikka se sai laidunkaveriksi myös ruunalaumasta erään herran jolle ollaan häntää nosteltu pitkin kevättä ja kesää. Siemenet maistuvat myös ruuan seassa kokonaisina ilman ongelmaa. Myöskään normaalista poikkeavaa pissailua ei enää ole ollut ainakaan omaan silmääni. Syöttämisen aloituksen jälkeen hevonen on kyllä ollut paljon kuumempi ja säpsympi, sekä liikutuksessa erittäin reipas. Siitä en tiedä, liittyykö tämä asiaan ollenkaan, koska hevoset ovat siirtyneet samaan aikaan myös laitumelle, joka saattaa sekin lisätä energian määrää hevoseen.Ostin kokeiluun pienimmän pakkauskoon mitä tuotteesta löytyi ja uskon että tällä syöttömäärällä se riittää vielä pitkään.

Saatan jossain kohtaa innostua itsellenikin yrttiä kokeilemaan ja tulen varmasti raportoimaan omista kokemuksistani myös. Jatkossa ma alamme kokeilemaan myös muita meille mahdollisesti tarpeeliisia yrttejä, joten lisää postauksia niistä on varmasti luvassa.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Viimeisimmästä blogikirjoituksesta onkin kulunut muutamaa päivää vaille kaksi kuukautta, Syy tähän hiljaisuuteen on ollut järkyttävä kiire ja tohina elämässä. Esimerkiksi viimeisen kahden viikon aikana olen ollut töistä vapaalla yhden lauantain, joka vieräshti äkkiä kaverin kanssa tallilla ja illalla kaverin synttäribileissä ja Jazzkadulla. Jos en ole töissä, olen yleensä joko ajamassa sinne, sieltä pois, tallilla tai nukkumassa. Kuvia ja videoita on silti ehditty ottaa jonkun verran, mutta muokkaaminen on jäänyt taka-alalle.

Marlie ja kumppanit siirtyivät juhannusta ennen laitumelle viettämään kesää. Se on saanut taas kivasti massaa itselleen, ja onkin nyt tosi hyvässä kunnossa. Painomittanauhan mukaan eilen mitattuna sen paino huiteli 490-498kg välillä. Alankin nyt seurailemaan kesän jälkeen mittanauhan kanssa, mihin suuntaan paino muuttuu tulevan syksyn ja seuraavan kevään välisenä aikana. Tarkkaa mittaahan ei nauhalla saa, mutta suuntaa antavan viitteen, josta on helppo lähteä seurailemaan nouseeko paino, pysyykö se samana vai putoaako.

Marlie keväällä toukokuussa. Tästä kuvasta on helppo lähteä vertaamaan lihavuuskuntoa alempiin kuviin nykyhetkestä.

Välillä me ollaan käyty rannalla kävelemässä, kentällä pyörimässä ja muuten vain nautittu kesäpäivistä. Välillä joku kavereistani on myös käynyt sillä ratsastamassa ja selkään on nostettu pienempiäkin ratsastajan alkuja. Itse käyn tallilla ihan työvuorojen sallimissa ajoissa, välillä siis yöllä klo 2 iltavuoron jälkeen, joskus taas jo aamulla ennen töitä. Kuvat kertokoot enemmän.

Yyterin hiekoilla

Tälläisen aamupäivän jälkeen jaksaa painaa iltavuorossa loppupäivän

Toukokuu alkoi mukavasti koko viikonlopun talleilulla. Olin ottanut tallivuoroja heti vappupäivälle kaksi, ajatellen tulevia työvuoroja. Viime viikonloppu hujahti ohitse kaverin valmistujaisten ja tupareiden merkeissä, ja vaikka tallille en paljoa ehtinytkään niin oli aivan ihanaa nähdä vanhoja talli -ja lukiokavereita pitkästä aikaa. Tällä viikolla olen ehtinyt hävettävän vähän tallille, johtuen siitä että olen tehnyt iltavuoroa ja joudun lähtemään ajamaan töihin noin 12 aikaan aamupäivällä ja kotiudun sieltä 12 aikaan yöllä. Marlieta on silti ratsastettu välillä kavereideni toimesta ja jumpattu liinassa.

Eilen ehdin ennen työvuoroa käymään tallilla ja lähdettiin ensimmäistä kertaa käymään uimarannalla Yyterin hiekoilla. Meidän tallilta on alle kilometrin matka rantaan. Oli pieniä vaikeuksia pidellä hevosesta kiinni, kun töiden takia on kädet niin kipeät, etten saa kättä edes kunnolla nyrkkiin. Hauskinta ehkä oli se, että kentällä Marlie ei suostu menemään yhdenkään maapuomin ylitse, mutta nyt kun polulle oli kaadettu pieniä puita oksineen, se rymisteli niistä suoraan yli niin kuin ei mitään. Rannassa hiukan alkoi jännittämään ja hevonen yritti pari kertaa kääntyä kotiin, kun joku lintu lähti lentoon, mutta sain sen lopuksi helposti houkuteltua veteen. Itselläni oli pitkät kumisaappaat jalassa, mutta kaikki vaatteet ihan märkiä loppujen lopuksi, kun Marlie innostui kunnolla loiskuttelemaan. Harmi että ei ehditty olemaan kauhean kauaa ja kuvatkin on otettu surkealla kännykällä. Nyt on onneksi hyvä ilma ulkona ja kaksi päivää vapaata, joten seuraavaksi suuntaankin taas tallille pidemmällä kaavalla.

Jalkavaivoja ja takatalvi

Tulin hetki sitten aamutallista kotiin ja tällä hetkellä ulkona tuulee ja sataa lunta kaatamalla, kun vielä eilen paistoi aurinko ja autossa meinasi paistua ilman ilmastointia. Onneksi ilma oli jo aamulla seitsemän maissa melkein yhtä kamala, joten kaikille hevosille tuli laitettua loimet päälle, eikä nyt tarvitse lähteä uudestaan niitä enää loimittamaan.

 Noin reilu viikko sitten tammat olivat kinastelleet keskenään tarhassa ja lankoja oli katki ja tolppa maassa. Marliella näytti olevan polvessa vain pieni haava, mutta polvi turposikin aika pahasti ja oli kuuma. Haavat ei olleet pahoja, mutta polvi oli saanut kunnon tärähdyksen ilmeisesti jonkun potkusta. Hevonen ei onneksi ontunut, joten en heti soittanut eläinlääkärille. Kylmäsin jalkaa pari kertaa päivässä ja viime keskiviikkona se yhtäkkiä näytti menevän vain huonommaksi.
Koitin hiukan liinassa katsoa, ontuuko Marlie. Se käveli ihan reippaasti ja normaalisti, mutta ei ravannut mielellään kuin pari askelta.
Olin soittamassa jo eläinlääkäriä paikalle katsomaan jalkaa, mutta samana iltana se oli ihmeen kaupalla laskenut todella paljon ja ei kuumottanut enää lainkaan. Nyt se on melkein jo normaali ja eilen juoksuttelin hiukan liinassa ja ravikin näytti jo ihan normaalilta. Säikahdyksellä onneksi siis vain selvittiin tällä kertaa.

Tämän takia meillä on ratsastus ja muu liikunta ollut tauolla jonkun aikaa ja nyt vasta pikkuhiljaa aletaan taas liikuttelemaan normaalisti. En tiedä onko vapaat keränneet energiaa, vai onko aamun kauralitra taas sekoittanut päätä, mutta eilen oli neiti ainakin ihan täpinöissä ja puhalteli kaikelle "pelottavalle" ja säikkyi ihan olemattomia.

Uusi hevonen ja uusi istunta

Marlie ei ole vielä vaihtunut uuteen ratsuun, vaikka siltä tuntuukin. Niinä päivinä, kun en ole itse ehtinyt tallille, on eräs tuttava käynyt ratsastamassa sitä ja eron kyllä huomasi. Hän saa Marlien kulkemaan paljon paremmin ja rentoutumaan heti muutaman ratsastuskerran jälkeen. Oma istuntani tuntui loksahtavan heti paikoilleen, kun istuin hevosen selkään. Marlien rentoutumisella on varmaan suurin syy siihen, että myös oma istuntani korjaantui takaisin hyväksi kuin taikaiskusta. Se kulki myös paljon vähemmän etupainoisena, jolla varmaan on myös oma merkityksensä oman etukenoni korjaantumiseen. Ravissa omassa istunnassa riittää vielä työtä, jotta saan jalat rentoutumaan ja istunnan suoremmaksi.

Väistöt meillä menee tosi hyvin oikealle päin ja selässä ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin pieni pidäte ja siirtää aavistus jalkaa taaksepäin.

Alla olevista kuvista huomaa aika hyvin istunnan eron kahden eri ratsastuskerran välillä.

Tällä viikolla sain vihdoin myö oman auton käyttöön neljän vuoden tauon jälkeen. Ihan luksusta tulee olemaan vielä tämä kuukausi, kun saa itse mennä tallille mihin aikaan päivästä tahansa, ja vaikka illalla vielä uudestaan, kun ei tarvitse olla muiden kyytien orjana. Toukokuussa aloitankin työt Uudessakaupungissa, joten tallilla käynnit tulevat varmasti harventumaan jokapäiväisestä vähemmälle. Työmatkoihin aikaa menee päivässä edestakaisin noin kolmisen tuntia, ja siihen vielä työpäivä päälle. Tärkeintä on kuitenkin, että rahaa alkaa tulemaan reilusti enemmän, joten meillä on mahdollisuus osallistua tunneille ja valmennuksiin, sekä ruveta miettimään kunnon satulan ostoa.

Muutto takana ja kaikki hengissä

Marlie vaihtoi tallipaikkaa 1.4 lauantaina. Koppiin menemisessä oli pieniä hankaluuksia, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin ilman sen suurempia taisteluarpia. Tarhalaumassa on 4 muuta tammaa ja yhdistäminen sujui ihan hyvin. Vielä välillä tarhassa on pientä vinkumista ja potkiskelua heinäkasalla ja rallia on vedetty lujaa, mutta kaikki pääsee ainakin syömään ja liikkumaan halutessaan.

Maanantaihin asti Marlie ulkoili kavereiden kanssa ja tutustuin paikkoihin. Maanantaina käytiin kavereiden kanssa juoksuttamassa se kentällä ja se oli aika rauhallinen jopa laukatessa. Tietysti ympärillä olevat uudet jutut kiinnosti aika paljon, joten se vaikutti asiaan varmaan eniten.

Muutama kaveri seurana

Tänään tiistaina kävin itse ratsastamassa sillä ja se oli ihmeen rento ja rauhallinen. Kaikki viimeaikojen sählääminen ja ylikierroksilla käynti oli jäänyt vanhalle tallille. Toki kierrokset nousi pikkuhiljaa mitä enemmä otettiin reippaampaa vauhtia, mutta se pysähtyi aika helposti istunnalla ja pidätteellä, pohkeenväistöt meni melkein automaattisesti ja pysähdykset oli rauhallisia ja se seisoi nätisti paikallaan eikä hyppinyt eteenpäin ja pyörinyt ympyrää niin kuin lähiaikoina on tehnyt.

Me saadaan avuksi myös aivan loistava tyyppi auttamaan Marlien ratsastuksessa ja pitämään meille tunteja, sekä ehdottomasti pakko on alkaa osallistumaan joillekkin istuntatunneille rahatilanteen salliessa, että saan oman istuntani takaisin kuntoon. Satulan vaihto varmasti auttaa tähän entisestään.