Lunta tuli ja onneksi osa on vielä tallellakin tarhassa jossa ratsastetaan. Rosi on kotiutunut tosi hyvin uuteen paikkaan. Ensimmäiset pari päivää se juoksi ja pukitteli innoissaan pitkin peltoja, sen jälkeen se rauhottui ja on aika samanlainen, kun silloin kun sitä kävin katsomassa ensimmäistä kertaa vanhassa kodissaan. Yleensä ne ovat pitkällä laitumen perällä kun menen heinien kanssa huutelemaan ja sitten nousee päät pystyyn ja Rosi lähtee juoksemaan miljoonaa portille, kaveri tietysti perässä.
Ensimmäisinä iltoina laitoin Rosin riimusta kiinni harjattavaksi, yhdellä narulla. Se rupesi heti repimään riimunnarua auki hampaillaan, joten laitoin tuplavarmistuksen ja lukkosolmun. Loimitin toista hevosta tarhassa, kun yhtäkkiä neiti kävelee pitkin pihaa vapaana. Naru roikkui lukkoineen kiinnityspaikalla. Onneksi sain sen helposti kiinni ja palautin paikalleen. Poistuin hetkeksi paikalta ja seurasin tilannetta ja aika pian se alkoi päällään hieromaan lukkoa. Vapaaksi ei päässyt enää, mutta tästä lähin käytän erilaista lukitusta, koska tuollainen palohaka on kuitenkin helppo naksauttaa auki. Toista kertaa ei päässyt enää vapaaksi, mutta hevosella näytti olevan silti selvä suunnitelma siitä, miten vapaudutaan.
Kun tilanne alkoi normalisoitumaan, uskalsin päästää Marlien liikuttajan kokeilemaan ratsastusta myös Rosilla. Hevosella on vähän elopainokiloja, ruoka maittaa ja tällä hetkellä oma tilanne on niin hektinen että liikuttajaa kaivataan myös hänelle. Varsinkin kun hevoset muuttavat samaan paikkaan asumaan, on kiva että myös Rosilla voi ratsastaa samalla jos Marlienkin liikuttaa. Hain hevosliikkeestä ratsastusvyön, ja jalustinhihnat, sekä otin meidän vanhat jalkkarit käyttöön. Marlien hackamore unohtui toiselle tallille, joten onneksi oli varalla perus kolmipala. Rosilla ollaan menty hackamorella edellisessä kodissa eikä se kovin mielellään kuolaimia suuhun halunnut, mutta toimi niillä hyvin. Tämä neitihän on aikalailla joka asiassa ihan Marlien vastakohta ja jarrut siltä löytyy, mutta kaasua ei niinkään paljoa, varsinkaan tarhassa pyöriessä. Kyllä se silti pyrähteli ihan itsekseen välillä rennosti raviin, mutta sitö saa paljon enemmän pyytää eteenpäin kuin Marlieta. Tällä hetkellä hevonen on kengätön, joten luminen pohja oli oikeastaan ihan hyvä pieneen humputteluun.
Katsotaan josko huomenna pääsisin itse töiden jälkeen käymään selässä, ja saisin vielä jonkun ottamaan kuviakin. Sen jälkeen koitetaan alkaa liikuttelemaan enemmänkin pikkuhiljaa, tietysti säiden ja työvuorojen sallimissa rajoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti