Hevoseton on huoleton

Marliella on ollut jo jonkun aikaa mahahaavan merkkejä. Viime talvena oli jo havaittavissa muutoksia käyttäytymisessä ja kevättalvella se laihtui aika paljon. Kesän laidunkauden se oli ihan normaali ja hyvinvoiva, mutta pikkuhiljaa talvella alkoi merkkejä taas ilmaantumaan.

Eläinlääkäri kävi kotitallilla viime viikolla. Hampaat raspattiin, hevonen rokotettiin ja saatiin mahahaavalääke. Tällä hetkellä markkinoilla on kolme erilaista lääkettä mahahaavaan ja tämä edullisin vaihtoehto kustansi kahden viikon kuurilla 100 euroa. Jos oireet vähenevät lääkityksen myötä hevosella, ja lääke siis näyttää vaikuttavan, syötetään vielä toinen kahden viikon kuuri perään. Lääke on myls helppo syöttää, se lisätään jauheena vain aamuruuan sekaan kerran päivässä.

Toivotaan tosiaan lääkkeen nyt auttavan vaivoihin. Suunnitteilla on jo viime kesänä paljon houkutellut hevosen astuttaminen. Lisäksi tekisi mieli vielä treenata neitiä kärryillä ja mahdollisesti ilmoittaa raveihinkin. Jos syynä tosiaan on mahahaava ja päästään näin helpolla ja edullisesti siitä eroon, voi näitä kahta mahdollista suunnitelmaa alkaa miettimään ja toteuttamaan jo pian.

Satakunnassa on ollut ihan älyttömän huonot kelit viime aikoina, ja nyt on pakko myöntää etten edes muista koska viimeksi olen hevosellani ratsastanut. Toisaalta ollaan ihan tietoisestikin otettu ihan rauhassa jo jonkun aikaa, kunnes saatiin lääkitys hankittua. Toivotaan, että kohta voi taas hyvin mielin liikutella hevosta enemmän.

Vähän oli uni silmässä raspauksen jälkeen :D

Talvikuvia

Kun otat uusia kuvia..

Muitten hevoset: 

Ja sitten oma hevonen:

"Vinkki vinkki, toi heinälaatikko tuolla on aika tyhjä.."

"Marlie älä viitti irvistellä, ei tuu hyviä kuvia.."

 

-"Ei sitten.."

Toffee 1991-19.11.2012

Tasan neljä vuotta sitten ajelin tutun tallin pihaan. Varmasti kamalin asia, joka eläimen omistajalle voi tapahtua, oli edessä. Minulla oli takana viimeiset viisi vuotta elämää ensimmäisen oman hevosen kanssa, ja siihen aikaan mahtui paljon. Lopetuspäätös oltiin tehty jo varmaan kuukausi aikaisemmin, sen tiesin silti jo paljon sitä ennenkin, että pikkuhiljaa olisi jo aika. Nyt jälkikäteen miettiessä ajattelen, että irti olisi voinut päästää ehkä jo aikaisemminkin.

Kaiken kaikkiaan tämä kaveri opetti minulle enemmän hevoses omistamisen hyvistä ja huonoistakin puolista ja ilman Toffeeta et varmasti olisi tällä hetkellä toisen hevosen omistaja.
Ikävä on edelleen kova, mutta onneksi edes osa kuvista ja videoista on säilynyt tallessa. Osa videon kuvista on varmaan näkynyt blogissa, varsinkin tässä postaushaasteessa, jossa kirjoitin Toffeesta. Yritin saada videolla silti mukaan mahdollisimman paljon myös muita kuvia.


        

Kokeilussa rungoton

Loppusyksystä kokeiltiin Marlielle selkään rungotonta satulaa. Ollaan menty satulalla useampaankin otteeseen. Kyseessä on Barefoot Cheyenne. Kaaria vaihtamalla satulan saa sopimaan tosi moneen selkään. Marliella on iso säkä, mutta mielestäni satuloitaessa ja selässäkin satula tuntui istuvan ihan hyvin sään kohdalta. Kyydissä istuminen tuntui ihan, kuin olisi istunut pehmeällä sohvalla ja hevonen liikkui satulan kanssa ihan tyytyväisenä. Oma istunta-ongelmani korostui vain lisää tällä satulalla, ja etukeno oli ihan hirveä. Sen sijaan jalustimet pysyivät kokoajan hievahtamatta jalassa, eikä oikean jalan jalustimen karkailuongelmaa ollut. Maastoiluun tämä on ainakin ihan ykkönen ja harkitsen kyllä vahvasti rungottoman hankkimista. Meillä on ollut etsinnässä laadukkaampi hyvä koulusatula, ja nyt täytyy harkita ostanko kouluratsastukseen normaalin rungollisen satulan ja sen lisäksi jonkun rungottoman maastoiluun, vai voisiko rungottomista koulusatuloista löytyä hyvä vaihtoehto molempiin.

Tällainen satula siis kyseessä

Plussat
+ Aivan ihana istua
+ Kaaria vaihtamalla moneen selkään sopiva
+ Hevonen tuntui nauttivan
+ Jalustimet pysyivät tukevasti jalassa
+ Ihanan kevyt verrattuna runkosatulaan
+ Ei heilunut selässä

Miinukset
- Vaikea kiristää vyötä yksin enää selästäkäsin
- Vaikea istua oikein, varsinkin epätasaisella hevosella töksähtävät siirtymiset ja iso ravi heittää helposti etukenoon

Plussat ovat siis ehdottomasti suuremmat kuin miinukset. Nämäkin puutteet on helposti itse korjattavissa. Seuraavaksi saatankin testauttaa meillä rungotonta koulusatulaa.

Etukeno ja perse takakaarella (y)

Sairastelua ja tallilomaa

Viime torstaina haettiin meille uuteen kotiin tämä pikkuinen. Lauantaina Marlien kävi liikuttamassa sen uusi liikuttaja, joka on nyt käynyt ahkerasti ja on mennyt hyvin! Itselleni on tullut nyt pitkä tauko talleilusta, koska olen ollut lauantaista asti turun saaristossa kissojen kanssa, ja kotiin me palataan vasta sunnuntaina. Lauantaina haettiin tulomatkalla vielä äidilleni uusi kissanpentu hänen toisen kissan kaveriksi. Toisaalta on ollut tosi kiva päästä hetkeksi pois maisemista, mutta kyllä jo tiistaina tuli jo sellanen olo, että pakko päästä liikkeelle ja tallille. Täällä tuli kolme päivää putkeen lunta ja kauhea tuuli, joten ulkoilu on jäänyt aika minimiin ja tietokoneella ei kauheasti kiinnosta surffailla, kun joka puolella tulee vastaa pelkkää Trumppia. Hinku on jo mahdoton tallille, mutta maanantaihin asti täytyy vielä odottaa.

Sunnuntaina on pakko erottaa nää kaverukset, kun me lähdetään kotiin. Jouluna sitten uudestaan ;)

Marlie sattuikin sairastumaan "hyvään" saumaan, kun en itsekkään ole päässyt tallille, Kyse on onneksi vain perus viruksesta, joka on myllännyt varsinkin tänä syksynä tosi monella tallilla. Ei ole onneksi ollut kuin noin puolen asteen lämmön nousu, mutta varsinkin hevosten takajalat on turvonneet jonkun verran. Marlie on saanut onneksi tallinomistajan toimesta oikein hyvää hoitoa ja on jo ihan terve.

Hevoset muuttivat muuten muutama viikko sitten vakituisesti pihattoon asumaan, Peppi ja Marlie toiselle puolelle ja Pyry toiselle. Peppi on hiukan joutunut muitten pomotettavaksi, mutta mahtuu kyllä onneksi sisään samaan aikaan Marlien kanssa. Hevosille on vaan tullut nyt ärsyttävä tapa nakerrella kaikki paskaksi. Uusi pihatto kaluttu ja aitatolpat katkeemispisteessä. Tällä menolla kevääseen mennessä uudesta pihatosta on jäljellä vaan kasa purua ja katto ja ikkunat.

PS. On tää talvikin ihan kiva mut kesä vois tulla jo.

Uusi lemmikki!

Joskus aikasemmin mainitsinkin jo, että meille on tulossa jossain vaiheessa uusi lemmikki kotiin. Kävin siis varaamassa jossain vaiheessa syksyä tämän pienen komistuksen ja viime viikon torstaina se vihdoinkin pääsi uuteen kotiin! Kuvat ovat valitettavasti kännykkälaatua, mutta söpöydellä ei silti ole rajaa.

Peku oli onneksi tosi kiltisti ja meni vaan uteliaasti katsomaan, mitä kuljetuslaatikossa on. Se juoksi jo karkuun pitkin asuntoa, kun oltiin lähdössä hakemaan pikkukissaa ja kaivoin kuljetuslaatikon kaapista. Luuli varmaan joutuvansa eläinlääkäriin.
Tämä on tosi rohkea kissanpentu, ei pelkää mitään ja leikkii paljon, käy itse laatikolla ja syö kahden aikuisen kissan edestä, nukkuu sylissä ja kehrää paljon. Itselleni varsinkin tuo laatikolla käyminen on tärkeä asia, koska edellinen kissani ei oppinut (tai halunnut oppia) yli puolen vuoden aikana millään konstilla käymään hiekkalaatikolla tai edes ulkona asioilla. Se käytti joka päivä sänkyä tai mattoja vessanaan ja tuhosi sillä petauspatjat, runkopatjasängyt ja uudet karvalankamatot.

Kauhukaksikko kyläilemässä :D

Toivottavasti tää kaveri tulee olemaan meillä vielä monta vuotta! :)

Lukemattomat oharit ja muuta mukavaa

Yhdessä hevosryhmässä oli muutama päivä sitten keskustelua kauheimmista karsinavuokralaisista ja hevosten liikuttajista. Aika ajankohtaiseksi tuli meillä ainakin tuo liikuttajat -osio, kun samana päivänä lueskelin sieltä juttuja, ja itselleni tehtiin taas oharit, mitään ilmoittamatta. Ihmiset kertoivat kuinka tavaroita varastetaan, varusteet jätetään märkinä yhteen myttyyn homentumaan, hevoselle tehdään itse varustemuutoksia ja sen jälkeen vielä omistajat haukutaan. Kaikista eniten tuntui silti olevan näitä, jotka eivät koskaan vaivaudu tulemaan paikalle sovitusti, saatika ilmoittamaan asiasta yhtään mitään.

Olen Facebookissa monella hevostarvikekirppiksellä. Olen itse myynyt tarpeettomia tavaroita, ja ostanut käytettynä tarpeellista tavaraa meille. Onneksi vielä kertaakaan ei ole kukaan huijannut, vienyt siis rahoja ja jättänyt tavaroita toimittamatta. Olen nyt laittanut Marliesta ilmoituksen, jossa olen etsinyt sille liikuttajaa. Ensin tarjosin sitä puoliylläpitoon niin, että maksan itse uudet varustehankinnat, hevosta saa käyttää vapaasti ainakin 3-4 krt viikossa ja puoliylläpitäjä maksaa vain ylläpitokulut kanssani puoliksi. Kustannuksiksi olisi tullut noin 130e-150e/kk per naama. Muutama kiinnostunut oli. Muutama ei vaivautunut ikinä tulemaan edes paikalle katsomaan hevosta, yksi lupasi kerta toisensa perään, ja perui useita kertoja, aina joku uusi syy löytyi miksei hän päässytkään paikalle. Hän ilmoitti sentään joka kerta ajoissa, ettei pääse tulemaan. Ymmärrän kyllä, jos ihmiselle tulee joku este joka menee harrastuksen edelle kuten esimerkiksi pakollinen koulu -tai työpäivä. Siinä kohtaa kuitenkin alkaa ymmärrys itseltäni loppumaan, kun odottelen hevosen kanssa tallilla valmiina, että pääsen paikalle näyttämään hevosta ja varusteita yms ja ketään ei tule paikalle. Olen vielä sovittanut omat menoni tulijan aikataulun mukaan. Hevosella saa tulla ratsastamaan ilmeiseksi, silloin kun itse haluaa ja ehtii, saa tehdä mitä haluaa, ihan oman mielen mukaan.. Silti...

...perjantaina seisoskelin taas hevosen kanssa käytävällä, kun tapaaminen uuden liikuttajaehdokkaan kanssa oli sovittu kello yksi. Tallinomistaja venytti omaa töihin lähtöään niin kauan kuin pystyi, jotta olisi itse myös voinut tavata kyseisen ihmisen. Varttia yli, ketään ei näy ja kuulu, toisen on pakko lähteä töihin ettei myöhästy. Itse päätän ottaa hevosen valmiiksi käytävälle ja ajattelen odottaa puoleen asti, ennen kuin kyselen liikuttajan perään. Epäilys tuli jo kello yhden maissa, kun ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Yleensä jos ollaan edes aikeissa tulla, ollaan ajallaan paikalla, tai viimeistään vartin päästä tulee viesti, ettei ole löytänyt perille, tai pahoittelut että on myöhässä. Jossain kohtaa laitoin viestiä, että onko kyseinen henkilö tulossa. Tunti ehdittiin tallin käytävällä seisoskella hevosen kanssa, kunnes tuli vastaus, että henkilö onkin joutunut töihin ja ei pääse paikalle. Aijaa? Missään kohtaa ei tullut mieleen ilmoittaa mitään, ihan itse piti perään huudella ja kysellä, ja jos en olisi kysynyt, ei varmaan tähän päivään mennessäkään mitään ilmoitusta olisi häneltä tullut. Jos laskin oikein, tämä taisi olla nyt ainakin viides eri ihminen, kun on perunut viime tipassa, tai jättänyt kokonaan ilmoittamatta ettei ole aikomustakaan saapua paikalle sovittuna ajankohtana.
On meillä sentään tuurikin käynyt, ja Marlieta ja muitakin hevosia kävi liikuttamassa todella mukava ja asiallinen ihminen, Hän kävi silloin kun sovittiin, kertoi rehellisesti miten oli mennyt, jos jotain oli hajonnut, tai jos hevonen ontui lenkin jälkeen. Osti jopa Marlielle hackamoreen ihkauudet pehmusteet ja remmit. Valitettavasti hän ei ole enää ehtinyt käymään.

Ollaan katseltu uutta satulaa. Olen kiinnostunut rungottomista, mutta toisaalta haluaisin kunnon koulupenkin. Joustorunkoinen koulusatula voisi olla vaihtoehto. Selasin ko. satuloiden ryhmässä myynti-ilmoituksia. Päätin, etten osta satulaa enää ilman sovitusta. Yksi joustorunkoinen koulusatula myynnissä Porissa. Ilmoitus oli vanha, ja epäilin, että tuolla hinnalla ei satula varmaan enää ole jäljellä. Kysyn kuitenkin, satula on vielä myymättä, ja sen saa sovitukseen panttia vastaan. Sattuneesta syystä, työttömällä hevosenomistajalla ei ole varaa heittää useita satasia heti siltä seisomalta pantiksi, ja sovitaan, että laitan viestiä seuraavalla viikolla, kun rahaa tulee.
Myyjä ei vastaa enää viimeisimpään viestiin, ja parin päivän päästä kommentoi myynti-ilmoitukseen "satula myyty" ja poistaa kuvan. Nice. Ei tullut mieleen, että olisi voinut olla ihan asiallista ehkä ilmoittaa, että joku muu on myös satulaa ostamassa ja että hän haluaa siitä mahdollisimman pian eroon. Enköhän sen rahan olisi saanut kuitenkin jostain lainaan viikon ajaksi, voinut sovittaa satulaa ja mahdollisesti sen ostaa. Valitettavasti tuo olisi ollut juurikin sellainen satula, joka olisi kuvien ja muiden tietojen perusteella juurikin sopiva, ja vastaavia ei ole vastaan enää tullut.

Näitä tapauksia mahtuu lukemattomia muitakin sekaan, joista en jaksa erikseen mainita. Olen jonkun mielestä varmaan epäreilu ihminen, kun totesin, että esimerkiksi ko. henkilö, joka jätti ilmoittamatta kokonaan, ettei ole tulossa hevosta katsomaan, ei ole mahdollinen vaihtoehto mun hevosen liikuttajaksi. Miten koskaan voi luottaa siihen, että hän tulee/menee paikalla silloin kun on sovittu? Mielestäni on aika epäkunnioittavaa antaa ihmisten seisoskella hevosen kanssa ja odotella, että saapuu paikalle, eikä viitsi edes ilmoittaa peruvansa.
Nykyään on niin helppo kommunikoida Facebookin, watsapin, puhelimen, sähköpostin yms avulla, että ei luulisi olevan ylitsepääsemätön este uhrata sitä muutamaa sekuntia siihen, että näpyttää viestin "anteeksi, joudun töihin, voidaanko sopia toinen ajankohta". Tällöin voisinkin vielä uudelleen sopia uuden tapaamisen, jos osaisi asiallisesti ilmoittaa tulleesta esteestä. Sen sijaan ihmiset antavat toisten odotella turhaan paikanpäällä, vaikka tietää itsekkin, ettei ole aikeissa edes saapua paikalle! Tuntuu, että nykyään, kun kommunikointi on helpompaa ihmisten kesken, kun koskaan aiemmin, sitä välinpitämättömimpiä ihmisistä on vain tullut.

Olen itse myynyt tavaraa, ja tullut esimerkiksi kipeäksi samana päivänä. Kun asut yksin, kuumemittari näyttää 39 astetta, ja ulkona on pakkasta -20c, ei yksinkertaisesti pysty lähtemään kävelemään lähimmälle R-kioskille kiikuttamaan pakettia. Mutta silloin olen myös laittanut pahoittelut ostajalle, selittänyt tilanteen ja postittanut paketin heti, kun olen pystynyt. Kaikki unohtelee joskus jotain, se on inhimillistä, mutta nykyään tosi monelta puuttuu kokonaan minkäänlainen kunnioitus toista ihmistä kohtaan tällaisissa asioissa.

Itse arvostan, jos joku viitsii nykyään ilmoittaa viivästyksestä, tai peruuntumisesta. Tällaisen ihmisen kanssa voin asioida jatkossakin. Sellaiset ihmiset muistan taatusti jatkossa, jotka ovat pitäneet mua itsestäänselvyytenä, antanut odotuttaa tunteja, päiviä, tai jopa viikkoja, ja sellaisten kanssa en enää toista kertaa asioi, vaikka siitä itse miten paljon rahallisesti tai muuten hyötyisin.

Oletko itse törmännyt tällaiseen käytökseen? Mitkä ovat parhaat selitykset, joita olet vastaavissa tilanteissa saanut?

Ratsastusta eiliseltä

Oltiin eilen kaverin kanssa tallilla yhdessä ja ratsastettiin molemmat kentällä. Marliella oli viimeksi viikko sitten ratsastettu kunnolla, koska keskiviikkona en ollut tallilla, torstaina juoksutin sitä hiukan ja se liikkui tosi tahmeasti ja kiukutteli, kun pyysin ravia. Se ei ole nyt ollut ihan oma itsensä, ja sen takia jätinkin juoksutuksen siihen ja perjantaina vain harjailin ja hoitelin muuten. Viikonloppuna en ollut tallilla. Virtaa siltä löytyi aika paljon, eikä se ollut ravissakaan läheskään niin rento, kun viikko sitten ratsastellessa. Se on välillä ihan kivasti jo rentoutunut ravissa ja sen huomaa kyllä heti askeleessa. Ratsastin ensin vähän aikaa. Menin aika kauan käynnissä ja tein pohkeenväistöjä. Nyt Marlie menee jo muutaman askeleen vasemmallekkin päin ja tuntuu hiukan tajuavan ideaa. Oikealle se väistää ihan automaattisesti, kun vähänkään antaa oikeita apuja.

Alkukäynnit ja joku tulee kiltisti perässä :D

Ravissa olikin vähän jarrut hukassa paikoitellen. Marlie on kyllä siitä opetavainen hevonen ratsastaa, vaikka on vielä ihan raaka ratsuna, että sen kanssa ei voi yhtäkään askelta matkustella. Käynnissä väistöissä huomaa heti, jos puolipidätteet jää tekemättä, hevonen juoksee vaan alta pois. Ja jos väistättävä pohje taas ei ole kokoajan pikkusen muistuttamassa, niin hevosen takapää ei väistä mukana ja se sähellys muistuttaa enemmän jotain takaosakäännöksen suuntaista kiemustelemista. Samaa koskee ravissa. Marlie kääntyy kyllä mukavasti ja ihan pelkällä istunnallakin, mutta ravissa se on sen verran vielä reipas, että jos ratsastaja ei ole täysillä mukana, ja ennakoi jo seuraavaa kulmaa tai pitkää sivua, se varastaa heti tilanteen itselleen, oikoo kulman läpi ja lähtee juoksemaan pois alta.
Meillä oli lainassa taas tuo Barefootin  rngoton satula, ja vaikka siin onkin tosi hyvö muuten istua, ja hevonen tuntuu kulkevan sen kanssa hyvin, on siinä vaikea istua. Varsinkin ravissa mulla on kamala etukeno kokoajan. Jalustimet tuon satulan kanssa pysyy ihan unelmahyvin jalassa, kun itselläni on ollut runkosatulan kanssa ongelmaa oikean jalustimen pysyvyyden kanssa.
Taidan ensi kerralla laittaa taas pitkästä aikaa tuon meidän oman (toivottavasti pian entisen) runkosatulan selkään ja katsoa, josko siinä osaisi taas istua normaalisti. Tuo etukeno vaikuttaa kyllä ihan älyttömän paljon heti hevosen vauhtiin, ei tarvitse kun pieni etunoja olla, niin kaasu on päällä +50%.

Mun jälkeen kaverini ratsasti jonkun aikaa, ravaili tosi paljon ja sai Marlien kulkemaan ajoittain tosi nätisti ja rauhassa. Kiva huomata hevosessa muutosta, että se oikeasti muuttuu silmissä heti, kun joku osaa ja jaksaa ratsastaa sillä kunnolla joka askeleen, saa sen rentoutumaan ja pääkin laskeutuu alas taivaista. Toki fiilis on myös ihan loistava, kun itse istuu selässä ja muutoksen huomaa, mutta näin sen näkee vielä paremmin, kun seuraa itse kentän laidalta.

Kaveri kokeili lopuksi vielä laukannostoja, ja irtaantui satulasta aika tyylikkäästi. Oon ehkä vahingosiloisin ja epäreiluin kaveri koskaan, kun nauran vaan hillittömästi näissä tilanteissa :D

              

Kaikenlaista lokakuulta

Lokakuun vaihteessa oli vielä aika mahtavat ilmat. Ylipäätään tämä syksy on ollut kyllä todella aurinkoinen ja lämmin, ja hevosetkin on selvästi nauttineet.

Marlie liikkui viime viikolla tosi kevyesti, koska olin itse useamman päivän kipeänä. Sunnuntai-maanantai yönä oli tarhassa tapahtunut jotain ja aidat oltiin kaadettu ja Marlie ja Pyry löytyivät samasta tarhasta. Tässä metakassa oli neidillä pieniä naarmuja kintuissa ja toinen takanen oli aavistuksen lämmin ja turvonnut. Maanantaina annoin sen vain ulkoilla ja kylmäsin jalkaa ja putsailin haavoja. Se ei silti missään vaiheessa ontunut jalkaa, haavoja hoitaessa luonnollisesti nosteli kinttua, mutta kun kokeilin jalan kädellä läpi hiukan painellen, se ei sitä arkonut, onneksi.

1.

2.

1. Marlie säikähti varmaan kaksi viikkoa sitten tiellä mennyttä pyöräilijää, ja nyt se jää joka kerta kyttäämään ja puhisemaan samaan kohtaan.

2. Joku päivä leikkasin Marlien harjan ihan lyhyeksi, se oli hieronut siitä keskikohdan ihan kamalaksi ihottuman takia. Lyhyt harja on myös helpompi nyt hoitaa kuntoon.

Tiistaina ratsastettiin jo kentällä ja kokeiltiin rungotonta satulaa, johon ihastuin. Ehdottomasti meille sellanen seuraavaksi! Tarkempi postaus satulasta tulossa erikseen.

Keskiviikkona oltiin kentällä ja harjoiteltiin makupalojen kanssa puomien yli menemistä. Se on edelleenkin kova pala ja jossain vaiheessa seisoskelinkin varmaan 15 minuuttia odotellen enenn kuin neiti suostui tulemaan yli. Sitten tietysti heti palkinto ja paljon kehuja. Jos alkaa yhtään hoputtamaan/komentamaan, sille iskee paniikki ja se alkaa heti peruuttamaan ja hyppimään karkuun. Ehkä me joskus vielä ratsastetaankin niitten yli ihan mallikkaasti :D

Loppuun vielä Rosa. Ja Peku hullunkiilto silmissä oottamassa että paketti aukeaa. Pahasti pelkään, että Peku saattaa olla parin viikon päästä kiukkunen poika, kun meille muuttaa uusi eläinlapsi ;) Siitä sitten enemmän kun sen aika on.

Syksyistä puuhaa

Täällä on jo useamman viikon ollut tosi hienot ilmat, lähes joka päivä on aurinko paistanut ainakin jossain kohtaa päivää. Näistä keleistä ollaan kyllä nautittu paljon. Ollaan käyty erilaisilla maastolenkeillä ja menty aika paljon kentällä. Olen päässyt myös viikonloppuisin tallille ja yöpynyt siellä, joten Marlie on saanut enemmän liikuntaa. Se on muutenkin muuttunut tosi paljon. En tiedä johtuuko se siitä että se on vielä yötä päivää ulkona, onko kyse ruokinnasta vai lisääntyneestä liikunnasta. Joka tapauksessa se on ollut nyt tosi kiva käsitellä, ylimääräinen säikkyminen ja säpsähtely on aika pientä maastossa ja se menee tosi nätisti ratsastaessa. Nyt on jopa uskaltanut päästää lapsia selkään ja menemään kentällä ilman talutusta ja Marlie tekee kaiken mitä pyydetään väistöistä lähtien vaikka kuskilla ei jalat ylitä edes satulansiipiä.

Ratsastaessa Marlie on ollut tosi kiva. Maastossa kotiin päin kääntyessä se on vielä reipas ja koittaa välillä päästä raville itsekseen mutta rauhottaa aika äkkiä kun ei anna periksi ja laittaa vaan kävelemään. Sitten kun se oppii olemaan kiirehtimättä niin aletaan ottaan vauhtia enemmän kotiinkin päin tullessa. Kentällä se on ravannut tosi kivasti ja suht rauhallisesti, välillä vähän saattaa vauhti nousta ja eilen taisi ihan pikkusen peppukin noista raviin siirtyessä, tai sitten se oli joku yritys nostaa laukkaa. Se tykkäisi tosi paljon laukkailla ja jos/kun sen päästää laukkaamaan, se ei seuraavalla kerralla raviin sijaan muuta teekkään kun menee peitsiä tai koittaa laukata.. Ollaan tehty tosi paljon siirtymisiä ja pysähdyksiä ja ne menee tosi hyvin. Itsestäni tuntuu myös että tuo BOT selänlämmitin on auttanut jollain tavalla ja ravi on ainakin paljon kivempaa hevosella kuin ennen. Väistöistä Marlie on tosi innoissaan ja väistää käynnissä tosi hyvin.. Ongelma vaan on se, että kun oikealle päin pitäisi väistää ja antaa avut niin hevonen väistää silloinkin ihan innoissaan vasemmalle. Seuraavaksi siis harjoitellaan maastakäsin paineen väistämistä molemmilta puolilta ja sitten kun homma toimii niin selästä käsin.

En ole oikein ketään saanut kuvaamaan kentällä ratsastelua valitettavasti. Eiliseltä sain pari valokuvaa. Nyt ei ole hirveästi tehnyt mieli lähteä edes maastoilemaan, kun kuuluu joka puolella metsässä paukkuvam vähän väliä, en tiedä onko metsästäjiä vai jotain muuta, mutta ainakin viime vuonna niitä oli ihan tarpeeksi tallin maastoissa koiriensa kanssa. Koitin tänään pitkästä aikaa juoksuttaa Marlieta kentällä niin, että ympyrällä oli kaksi puomia.. Se vaan laittaa niiden kanssa niin paljon hanttiin ja panikoi, etten enää edes aio kokeilla sen kanssa hyppäämistä tai puomitehtäviä. Ehkä jossain kohtaa jos kärsivällisyys taas riittää, tai esimerkiksi talvella täytyy liikuttaa rauhallisemmin, saatan silloin kokeilla ihan alusta opettaa hevosta menemään puomien yli ilman paniikkia.

Jos jotain positiivista kuitenkin, niin hevonen kulkee aika mukavasti tällä hetkellä jo käynnissä ja ravissa osittain ja oma istuntani on palautunut edes vähäsen ennalleen siitä järkyttävästi kenosta, joka se hetki sitten oli.

Ensimmäistä kertaa radalla ja uimassa

Joku aamu neitiä vähän väsytti

Viimeviikolla ratsastelin useana päivänä kentällä. Hevosta ei oltu vielä kengitetty ja se meni aika varovaisesti karkealla pohjalla. Tein tosi paljon siirtymisiä seis-käynti-seis tai ravista käyntiin ja toisinpäin ja Marlie meni tosi mukavaa ravia, jossa oli helppo istua ja toimi kuin unelma. Selkäännousussa se nuokkui silmät puoliummessa ja seisoskeli rauhallisesti. Perjantaina kokeilin siirtymisiä suoraan pysähdyksestä raviin ja ravista seis. Olin aika skeptinen näiden suhteen, koska yleensä ravailussa se kuumenee jonkin verran ja ajattelin, että pysähdykset ravista seis tulee ainakin venymään sellaisiksi, että välissä on kymmenen käyntiaskelta. Olinkin positiivisesti yllättynyt, kun sanoin vain "seis" ja tein pienen pidätteen ja hevonen stoppasi heti. Pystyin jopa ensimmäistä kertaa istumaan edes hetken harjoitusravissa.

Maanantaina käytiin maastossa. Menin itse ensin selkään ja jäätiin Marlien kanssa odottelemaan, että kaveri pääsee perästä oman hevosensa kyytiin. Olin ihan ihmeissäni, kun Marlie seisoskeli pihassa ihan rauhassan odotellen, välillä otti muutaman askeleen ja nuokkui taas. Yleensä, kun sen selkään on päässyt, ei sitä kannata edes kokeilla saada heti pysähtymään, vaan antaa vaan heti kävellä reippaasti. Pyry olikin aika reipas kävelijä, ja me tultiin perässä laahustaen. Olin ihan ihmeissäni, kun Marlie edes suostui kulkemaan toisen hevosen perässä. Yleensä se on ollut aina jonon ensimmäisenä, koska kukaan ei jaksa sitä ohjista kiskomista ja höyryilyä, kun sillä iskee ohituspakko päälle. Käytiin uudella maastopolulla, joka meni pellolle, jossa saadaan käydä ratsastamassa. Ravattiin kotiinpäin ihan pieni pätkä ja Marlie meni siinäkin tosi mukavaa ravia eikä koittanut pahemmin rynniä Pyryn ohi.

Tiistaina lähdettiin Pyryn seurana Niinisalon raviradalle. Meiltä puuttui kopista toinen takapuomi ja vähän mietitytti, että miten saadaan Marlie rauhassa kopista pois, ettei se taas rynnistä alas, kun lastaussilta on puoliksi auki. Liinan avulla se meni hyvin koppiin ja tulikin kopista tosi rauhallisesti pois. Seisoskeli jopa niin kauan siellä, että jouduin vähän työntämään taakse päin.
Pyryllä ajettiin ensin radalla ja sen jälkeen oli Marlien vuoro, En ajanut itse lainkaan, mutta hevonen näytti menevän ihan hyvin ja vauhtia olisi löytynyt kuulemma enemmänkin. Sillä välin Pyry kävi uimassa, ja kun Marlie oltiin ajettu, sen vuoro oli päästä uimaan. Epäilin, ettei se mene lähellekkän vettä, mutta pienen suostuttelun jälkeen se menikin ihan kivasti veteen. Oli siis kaikin puolin tosi onnistunut reissu.

"Siellä se Pyry menee. Enkö minä pääse ollenkaan?"

Keskiviikkona juoksutin kentällä, siirtymiset oli tosi hyviä ja hevonen oli enemmänkin laiska, kun reipas. Torstaina kiipesin selkään ja oli kyllä kadonnut kaikki rauhallisuus ravista ja koko touhusta.. Itselläni meni ainakin 10-15 minuuttia aikaa, että pääsin edes selkään. Hevonen sahasi jakkaran vieressä edes takaisin ja joka kerta kun sain jalustimeen jalan, se hyppäsi sivulle. iirsin hevosen aidan viereen ettei se pääse väistämään ja sitten se menikin joko eteen- tai taakse päin. Pienen taistelun jälkeen se suostui seisomaan nätisti, vyön kiristyksessä ei enään niinkään. Käyntityöskentely meni ihan ok, mutta huomasin, että hevonen oli silti ihan erilainen. Koitin väistättää sitä käynnissä kentän keskeltä molempiin suuntiin, mutta se juoksi pelkästä pohkeen hipaisusta pois alta eikä kuunnellut pidätteitä. Ravissa oli taas sama vanha tuntu, järkyttävää juoksua vaan eteenpäin, välillä sain sen puolipidätteillä ja ympyrällä ravaamaan kierroksen pari nätisti, niin että pystyis edes keventämään normaalisti. Heti, kun keskittyminen herpaantui itselläni, se juoksi jo pois alta ja lentelin itse selässä metrin ilmaan joka askeleella. Pakko sanoa, että ei ole kenelläkään hevosella vielä näin hirveää ravia ollut, kuin tällä.

Toivotaan, että se ei nyt kauheasti rupea ottamaan turhia kierroksia ajoreissuista, koska haluaisin sillä vielä ajaa kärryillä, ja vaikka ilmoittaa raveihinkin. Toivotaan, että ratsastettavuus taas paranisi ensiviikolla, mutta kyllä se olisi pakko ajaa enemmänkin, jos meinaa kilpailuihin ilmoittaa. En tiedä onko hevonen sitten joka kerta taas yhtä kuuma ratsastaa ajelun jälkeen. Asiaanhan voi vaikuttaa sekin, että se ei mistään kuolaimista pidä ja painaa vaan kädelle. Ajaessa pitää olla kuolain, joten sekin saattoi asiaan vaikuttaa.

Pikku-Rosa on vähän kasvanut, ja vaihtanut väriä.

Hevosen ruokinta kuntoon

Vuoden alussa kirjoitin tämän postauksen liittyen Marlien ruokintaan. Silloin se sai kauraa, Progressia, magnesiumia, ja pellavaista. Kauran tilalle koitettiin hetkeksi Peacemakeria, jotta hevonen olisi hiukan rauhallisempi. Se oli ilmeisesti saanut silti samaan aikaan vielä kauraa, joten ei se ainakaan käytökseltään muuttunut.

Kesällä, kun kaviot lohkeili sivuilta, aloin laidunkaudella syöttää Marlielle Racingin biotiinia. Sen sekaan oli saatava jotain, joten yleensä heitin sekaan vähän merisuolaa, öljyä ja banaania ja leipää. Ilman banaania tai muuta herkullista mössöä ei biotiinijauhe laskenut kurkusta alas.

Nyt hevosen tallille palattua oli aika itse miettiä ruokintaa. Joskus aikaisemminkin Peacemakerin sijasta harkitsin Greenlinea, koska omien kokemusteni mukaan se on aina hevosille maistunut. Siinä on juuri niitä aineita, joita Marlie tarvitsee ja niitä vähemmän, joita se ei niin paljoa tarvitse. Lisäksi se tykkää kauheasti kaikista liotettavista ruuista joista tulee kunnon mössöä. Kaura on nyt siis toistaiseksi ainakin jätetty kokonaan pois. Lisäksi mielestäni öljy on hyvä lisä ruokintaan, siinä on paljon energiaa ja se tekee hyvää vatsalle, karvalle jne. Ainakin viimevuotiseen huonoon karvanlaatuun toivon siitä olevan nyt apua. Lisäksi hain vielä sangollisen seosmelassia, josta juotan aina ämpärillisen liikunnan jälkeen. Sitä voi myös lisätä ruan sekaan lisäämään maittavuutta. Hyvin näytti kaikille kelpaavan melassivesi, kun kokeiltiin tarjota. Suolakivi on tarhassa aina, mutta olen joskus lisännyt suolaa hiukan melassiveden joukkoon.

Ruokintaan kuuluu nyt siis:

n. 1d öljyä

Biotiini

Pellava

Greenline  n. 0,5l

sekä melassivesi liikunnan jälkeen + suola. Sekä tietysti paljon heinää.

Tällä on aloitettu nyt ensimmäinen viikko laidunkauden jälkeen. Nyt täytyy seurata tarkkaan, että hevonen pysyisi suurinpiirtein näissä mitoissa, kun se nytkin on. Rehumäärät varman vielä nouevat, tai jotain tulee lisää. Se riippuu siitä, miten hyvässä kunnossa hevonen tällä ruokinnalla pysyy.

Lisäksi tietysti talven laiska liikuttelu varmasti vaikuttaa siihen, että myös lihakset katoavat pikkuhiljaa. Tänä vuonna koitetaan pitää hevosta enemmän liikkeessä monipuolisella liikunnalla.

Aion nyt seurata Marlien laihtumista (tai lihomista) mittailemalla sitä mittanauhalla tasaisin väliajoin. Kirjaan lukemia ylös meidän vihkoon, ja ensi keväänä saatan tuloksia julkaista tänne, ja mahdollisesti pohtia mikä on asioihin vaikuttanut ja millä niitä voi parantaa.

Tällä hetkellä hevonen tuntuu ainakin mukavan rauhalliselta, ei juokse liiemmin alta pois liikutuksessa ja muutenkaan ole liian energinen tai herkän oloinen. Lisääntyneeseen energiaan talvella vaikuttaa myös ehdottomasti se, että ulkoiluaika rajoittuu kesän 24 tunnista noin puoleen, kun yöt ollaan oltu tallissa.

Onko muilla samanlaisia ongelmia hevosten ruokinnan suhteen? Mitä mahdollisesti ehdottaisit meille?

Kuulumisia kotitallilta

Laidunloma on Marlien kohdalla ohi, mitä nyt tallilla vielä laitumilla pystyy syömään. Kuitenkin perjantaina kuskasimme sen laitumelta takaisin kotitallille. Se vaistosi jo heti hakiessa laitumelta, että nyt on jotain tiedossa, laittoi jarrut pohjaan ja koitti muutaman kerran hypätä kunnolla pystyyn. Sen jälkeen laitumelta tallin pihaan loppumatkan se painoikin täysillä eteenpäin ja puhalteli ja koitti säntäillä mihin sattuu. Lisäksi oltiin juuri siihen aikaan liikkeellä, että tallin piha kuhisi autoja, ihmisiä ja hevosia, eihän silloin voi keskittyä koppiin menemiseen!

Koitettiin kaikki vähän vuoronperään sitä saada kyytiin ja hetken aikaan kun tapeltiin, otettiin liina takapuolen taakse ja hevonen menikin heti suoraan koppiin. Tällä kertaa mukana oli väliseinä, että saatiin takapuomi kiinni. Valmistauduttiin siihen, että se tulee taas vauhdilla kopista ulos, kun takapuomi avataan, mutta se seisoskelikin kopissa hetken, ennen kuin käskin pakittamaan ja tuli rauhallisesti pois, ainakin viime kertaan verrattuna. Sama tuttu paikka ja kaverit, laitumelle vaan suoraan ja muutama juoksupätkä ja syömään, kaikki hyvin siis.

Tallille palaamisen jälkeen piti vähän ruveta miettimään, mitä hevoselle ruvetaan syöttämään tulevaa talvea vasten. Se on nyt laidunkauhedn jälkeen ihan sopivan pyöreässä kunnossa, ja nyt olisi tärkein tehtävä se, että se tällä kertaa pysyisi yhtä hyvässä lihavuuskunnossa talven läpi ensi kevääseen. Viime vuonna kevättalvella koko hevonen oli aika lihasköyhä, eikä läskiä ollut tarpeeksi luiden päällä. Teen ruokinnasta vielä oman postauksen, mutta näillä on hyvö lähteä ainakin liikkeelle. Lisäksi aion konkreettisesti mittanauhan avulla seurata hetkittäin, miten pyöreänä Marlie pysyy.

Tallille muuttikin muuten heti Marlien jälkeen sunnuntaina uusi hevonen, josta varmasti kerron myöhemmin lisää täällä blogissa ;) Tällä viikolla Marlie on käynyt kaikkina päivinä kentällä, aiempina päivinä vapaana juosten, tai liinassa, ja tänään ratsastin hetken. Kerron tarkemmin lisää meidän ratsasteluista, mutta se on pakko sanoa, että tämän päivän lyhyestä treenistä jäi tosi hyvä mieli. Nyt kun vielä saadaan uusi koulusatula ostettua, niin toivotaan että meikäläinenkin pystyy istumaan kyydissä paremmin. Tämän lisäksi on tulevaisuudessa varmaan tiedossa kärryttelyä! En olekkaan itse vielä koskaan Marliella ajanut, joten on hauskaa nähdä miten menee.

Marlie on nyt ollut kengättä, mutta on pakko lyödä uudestaan kenkään, koska kaviot kuluu ihan supernopeesti ja se arkoo jalkojaan jo uudella kentöllä, jossa on vielä vähän karkeampi pohja.. Kentän pohja ei paljoa maastoreittien pohjista eroa, joten kengät on laitettava, että pääsee jatkossa kulkemaan paremmin.