tiistai 27. syyskuuta 2016

Syksyistä puuhaa

Täällä on jo useamman viikon ollut tosi hienot ilmat, lähes joka päivä on aurinko paistanut ainakin jossain kohtaa päivää. Näistä keleistä ollaan kyllä nautittu paljon. Ollaan käyty erilaisilla maastolenkeillä ja menty aika paljon kentällä. Olen päässyt myös viikonloppuisin tallille ja yöpynyt siellä, joten Marlie on saanut enemmän liikuntaa. Se on muutenkin muuttunut tosi paljon. En tiedä johtuuko se siitä että se on vielä yötä päivää ulkona, onko kyse ruokinnasta vai lisääntyneestä liikunnasta. Joka tapauksessa se on ollut nyt tosi kiva käsitellä, ylimääräinen säikkyminen ja säpsähtely on aika pientä maastossa ja se menee tosi nätisti ratsastaessa. Nyt on jopa uskaltanut päästää lapsia selkään ja menemään kentällä ilman talutusta ja Marlie tekee kaiken mitä pyydetään väistöistä lähtien vaikka kuskilla ei jalat ylitä edes satulansiipiä.




Ratsastaessa Marlie on ollut tosi kiva. Maastossa kotiin päin kääntyessä se on vielä reipas ja koittaa välillä päästä raville itsekseen mutta rauhottaa aika äkkiä kun ei anna periksi ja laittaa vaan kävelemään. Sitten kun se oppii olemaan kiirehtimättä niin aletaan ottaan vauhtia enemmän kotiinkin päin tullessa. Kentällä se on ravannut tosi kivasti ja suht rauhallisesti, välillä vähän saattaa vauhti nousta ja eilen taisi ihan pikkusen peppukin noista raviin siirtyessä, tai sitten se oli joku yritys nostaa laukkaa. Se tykkäisi tosi paljon laukkailla ja jos/kun sen päästää laukkaamaan, se ei seuraavalla kerralla raviin sijaan muuta teekkään kun menee peitsiä tai koittaa laukata.. Ollaan tehty tosi paljon siirtymisiä ja pysähdyksiä ja ne menee tosi hyvin. Itsestäni tuntuu myös että tuo BOT selänlämmitin on auttanut jollain tavalla ja ravi on ainakin paljon kivempaa hevosella kuin ennen. Väistöistä Marlie on tosi innoissaan ja väistää käynnissä tosi hyvin.. Ongelma vaan on se, että kun oikealle päin pitäisi väistää ja antaa avut niin hevonen väistää silloinkin ihan innoissaan vasemmalle. Seuraavaksi siis harjoitellaan maastakäsin paineen väistämistä molemmilta puolilta ja sitten kun homma toimii niin selästä käsin.


En ole oikein ketään saanut kuvaamaan kentällä ratsastelua valitettavasti. Eiliseltä sain pari valokuvaa. Nyt ei ole hirveästi tehnyt mieli lähteä edes maastoilemaan, kun kuuluu joka puolella metsässä paukkuvam vähän väliä, en tiedä onko metsästäjiä vai jotain muuta, mutta ainakin viime vuonna niitä oli ihan tarpeeksi tallin maastoissa koiriensa kanssa. Koitin tänään pitkästä aikaa juoksuttaa Marlieta kentällä niin, että ympyrällä oli kaksi puomia.. Se vaan laittaa niiden kanssa niin paljon hanttiin ja panikoi, etten enää edes aio kokeilla sen kanssa hyppäämistä tai puomitehtäviä. Ehkä jossain kohtaa jos kärsivällisyys taas riittää, tai esimerkiksi talvella täytyy liikuttaa rauhallisemmin, saatan silloin kokeilla ihan alusta opettaa hevosta menemään puomien yli ilman paniikkia.


Jos jotain positiivista kuitenkin, niin hevonen kulkee aika mukavasti tällä hetkellä jo käynnissä ja ravissa osittain ja oma istuntani on palautunut edes vähäsen ennalleen siitä järkyttävästi kenosta, joka se hetki sitten oli.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Ensimmäistä kertaa radalla ja uimassa


Joku aamu neitiä vähän väsytti

Viimeviikolla ratsastelin useana päivänä kentällä. Hevosta ei oltu vielä kengitetty ja se meni aika varovaisesti karkealla pohjalla. Tein tosi paljon siirtymisiä seis-käynti-seis tai ravista käyntiin ja toisinpäin ja Marlie meni tosi mukavaa ravia, jossa oli helppo istua ja toimi kuin unelma. Selkäännousussa se nuokkui silmät puoliummessa ja seisoskeli rauhallisesti. Perjantaina kokeilin siirtymisiä suoraan pysähdyksestä raviin ja ravista seis. Olin aika skeptinen näiden suhteen, koska yleensä ravailussa se kuumenee jonkin verran ja ajattelin, että pysähdykset ravista seis tulee ainakin venymään sellaisiksi, että välissä on kymmenen käyntiaskelta. Olinkin positiivisesti yllättynyt, kun sanoin vain "seis" ja tein pienen pidätteen ja hevonen stoppasi heti. Pystyin jopa ensimmäistä kertaa istumaan edes hetken harjoitusravissa.


Maanantaina käytiin maastossa. Menin itse ensin selkään ja jäätiin Marlien kanssa odottelemaan, että kaveri pääsee perästä oman hevosensa kyytiin. Olin ihan ihmeissäni, kun Marlie seisoskeli pihassa ihan rauhassan odotellen, välillä otti muutaman askeleen ja nuokkui taas. Yleensä, kun sen selkään on päässyt, ei sitä kannata edes kokeilla saada heti pysähtymään, vaan antaa vaan heti kävellä reippaasti. Pyry olikin aika reipas kävelijä, ja me tultiin perässä laahustaen. Olin ihan ihmeissäni, kun Marlie edes suostui kulkemaan toisen hevosen perässä. Yleensä se on ollut aina jonon ensimmäisenä, koska kukaan ei jaksa sitä ohjista kiskomista ja höyryilyä, kun sillä iskee ohituspakko päälle. Käytiin uudella maastopolulla, joka meni pellolle, jossa saadaan käydä ratsastamassa. Ravattiin kotiinpäin ihan pieni pätkä ja Marlie meni siinäkin tosi mukavaa ravia eikä koittanut pahemmin rynniä Pyryn ohi.

Tiistaina lähdettiin Pyryn seurana Niinisalon raviradalle. Meiltä puuttui kopista toinen takapuomi ja vähän mietitytti, että miten saadaan Marlie rauhassa kopista pois, ettei se taas rynnistä alas, kun lastaussilta on puoliksi auki. Liinan avulla se meni hyvin koppiin ja tulikin kopista tosi rauhallisesti pois. Seisoskeli jopa niin kauan siellä, että jouduin vähän työntämään taakse päin.
Pyryllä ajettiin ensin radalla ja sen jälkeen oli Marlien vuoro, En ajanut itse lainkaan, mutta hevonen näytti menevän ihan hyvin ja vauhtia olisi löytynyt kuulemma enemmänkin. Sillä välin Pyry kävi uimassa, ja kun Marlie oltiin ajettu, sen vuoro oli päästä uimaan. Epäilin, ettei se mene lähellekkän vettä, mutta pienen suostuttelun jälkeen se menikin ihan kivasti veteen. Oli siis kaikin puolin tosi onnistunut reissu.

"Siellä se Pyry menee. Enkö minä pääse ollenkaan?"



Keskiviikkona juoksutin kentällä, siirtymiset oli tosi hyviä ja hevonen oli enemmänkin laiska, kun reipas. Torstaina kiipesin selkään ja oli kyllä kadonnut kaikki rauhallisuus ravista ja koko touhusta.. Itselläni meni ainakin 10-15 minuuttia aikaa, että pääsin edes selkään. Hevonen sahasi jakkaran vieressä edes takaisin ja joka kerta kun sain jalustimeen jalan, se hyppäsi sivulle. iirsin hevosen aidan viereen ettei se pääse väistämään ja sitten se menikin joko eteen- tai taakse päin. Pienen taistelun jälkeen se suostui seisomaan nätisti, vyön kiristyksessä ei enään niinkään. Käyntityöskentely meni ihan ok, mutta huomasin, että hevonen oli silti ihan erilainen. Koitin väistättää sitä käynnissä kentän keskeltä molempiin suuntiin, mutta se juoksi pelkästä pohkeen hipaisusta pois alta eikä kuunnellut pidätteitä. Ravissa oli taas sama vanha tuntu, järkyttävää juoksua vaan eteenpäin, välillä sain sen puolipidätteillä ja ympyrällä ravaamaan kierroksen pari nätisti, niin että pystyis edes keventämään normaalisti. Heti, kun keskittyminen herpaantui itselläni, se juoksi jo pois alta ja lentelin itse selässä metrin ilmaan joka askeleella. Pakko sanoa, että ei ole kenelläkään hevosella vielä näin hirveää ravia ollut, kuin tällä.

Toivotaan, että se ei nyt kauheasti rupea ottamaan turhia kierroksia ajoreissuista, koska haluaisin sillä vielä ajaa kärryillä, ja vaikka ilmoittaa raveihinkin. Toivotaan, että ratsastettavuus taas paranisi ensiviikolla, mutta kyllä se olisi pakko ajaa enemmänkin, jos meinaa kilpailuihin ilmoittaa. En tiedä onko hevonen sitten joka kerta taas yhtä kuuma ratsastaa ajelun jälkeen. Asiaanhan voi vaikuttaa sekin, että se ei mistään kuolaimista pidä ja painaa vaan kädelle. Ajaessa pitää olla kuolain, joten sekin saattoi asiaan vaikuttaa.

Pikku-Rosa on vähän kasvanut, ja vaihtanut väriä.


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Hevosen ruokinta kuntoon





Vuoden alussa kirjoitin tämän postauksen liittyen Marlien ruokintaan. Silloin se sai kauraa, Progressia, magnesiumia, ja pellavaista. Kauran tilalle koitettiin hetkeksi Peacemakeria, jotta hevonen olisi hiukan rauhallisempi. Se oli ilmeisesti saanut silti samaan aikaan vielä kauraa, joten ei se ainakaan käytökseltään muuttunut.

Kesällä, kun kaviot lohkeili sivuilta, aloin laidunkaudella syöttää Marlielle Racingin biotiinia. Sen sekaan oli saatava jotain, joten yleensä heitin sekaan vähän merisuolaa, öljyä ja banaania ja leipää. Ilman banaania tai muuta herkullista mössöä ei biotiinijauhe laskenut kurkusta alas.



Nyt hevosen tallille palattua oli aika itse miettiä ruokintaa. Joskus aikaisemminkin Peacemakerin sijasta harkitsin Greenlinea, koska omien kokemusteni mukaan se on aina hevosille maistunut. Siinä on juuri niitä aineita, joita Marlie tarvitsee ja niitä vähemmän, joita se ei niin paljoa tarvitse. Lisäksi se tykkää kauheasti kaikista liotettavista ruuista joista tulee kunnon mössöä. Kaura on nyt siis toistaiseksi ainakin jätetty kokonaan pois. Lisäksi mielestäni öljy on hyvä lisä ruokintaan, siinä on paljon energiaa ja se tekee hyvää vatsalle, karvalle jne. Ainakin viimevuotiseen huonoon karvanlaatuun toivon siitä olevan nyt apua. Lisäksi hain vielä sangollisen seosmelassia, josta juotan aina ämpärillisen liikunnan jälkeen. Sitä voi myös lisätä ruan sekaan lisäämään maittavuutta. Hyvin näytti kaikille kelpaavan melassivesi, kun kokeiltiin tarjota. Suolakivi on tarhassa aina, mutta olen joskus lisännyt suolaa hiukan melassiveden joukkoon.




Ruokintaan kuuluu nyt siis:

n. 1d öljyä
Biotiini
Pellava
Greenline  n. 0,5l

sekä melassivesi liikunnan jälkeen + suola. Sekä tietysti paljon heinää.

Tällä on aloitettu nyt ensimmäinen viikko laidunkauden jälkeen. Nyt täytyy seurata tarkkaan, että hevonen pysyisi suurinpiirtein näissä mitoissa, kun se nytkin on. Rehumäärät varman vielä nouevat, tai jotain tulee lisää. Se riippuu siitä, miten hyvässä kunnossa hevonen tällä ruokinnalla pysyy.
Lisäksi tietysti talven laiska liikuttelu varmasti vaikuttaa siihen, että myös lihakset katoavat pikkuhiljaa. Tänä vuonna koitetaan pitää hevosta enemmän liikkeessä monipuolisella liikunnalla.

Aion nyt seurata Marlien laihtumista (tai lihomista) mittailemalla sitä mittanauhalla tasaisin väliajoin. Kirjaan lukemia ylös meidän vihkoon, ja ensi keväänä saatan tuloksia julkaista tänne, ja mahdollisesti pohtia mikä on asioihin vaikuttanut ja millä niitä voi parantaa.

Tällä hetkellä hevonen tuntuu ainakin mukavan rauhalliselta, ei juokse liiemmin alta pois liikutuksessa ja muutenkaan ole liian energinen tai herkän oloinen. Lisääntyneeseen energiaan talvella vaikuttaa myös ehdottomasti se, että ulkoiluaika rajoittuu kesän 24 tunnista noin puoleen, kun yöt ollaan oltu tallissa.


Onko muilla samanlaisia ongelmia hevosten ruokinnan suhteen? Mitä mahdollisesti ehdottaisit meille?

torstai 1. syyskuuta 2016

Kuulumisia kotitallilta

Laidunloma on Marlien kohdalla ohi, mitä nyt tallilla vielä laitumilla pystyy syömään. Kuitenkin perjantaina kuskasimme sen laitumelta takaisin kotitallille. Se vaistosi jo heti hakiessa laitumelta, että nyt on jotain tiedossa, laittoi jarrut pohjaan ja koitti muutaman kerran hypätä kunnolla pystyyn. Sen jälkeen laitumelta tallin pihaan loppumatkan se painoikin täysillä eteenpäin ja puhalteli ja koitti säntäillä mihin sattuu. Lisäksi oltiin juuri siihen aikaan liikkeellä, että tallin piha kuhisi autoja, ihmisiä ja hevosia, eihän silloin voi keskittyä koppiin menemiseen!



Koitettiin kaikki vähän vuoronperään sitä saada kyytiin ja hetken aikaan kun tapeltiin, otettiin liina takapuolen taakse ja hevonen menikin heti suoraan koppiin. Tällä kertaa mukana oli väliseinä, että saatiin takapuomi kiinni. Valmistauduttiin siihen, että se tulee taas vauhdilla kopista ulos, kun takapuomi avataan, mutta se seisoskelikin kopissa hetken, ennen kuin käskin pakittamaan ja tuli rauhallisesti pois, ainakin viime kertaan verrattuna. Sama tuttu paikka ja kaverit, laitumelle vaan suoraan ja muutama juoksupätkä ja syömään, kaikki hyvin siis.



Tallille palaamisen jälkeen piti vähän ruveta miettimään, mitä hevoselle ruvetaan syöttämään tulevaa talvea vasten. Se on nyt laidunkauhedn jälkeen ihan sopivan pyöreässä kunnossa, ja nyt olisi tärkein tehtävä se, että se tällä kertaa pysyisi yhtä hyvässä lihavuuskunnossa talven läpi ensi kevääseen. Viime vuonna kevättalvella koko hevonen oli aika lihasköyhä, eikä läskiä ollut tarpeeksi luiden päällä. Teen ruokinnasta vielä oman postauksen, mutta näillä on hyvö lähteä ainakin liikkeelle. Lisäksi aion konkreettisesti mittanauhan avulla seurata hetkittäin, miten pyöreänä Marlie pysyy.



Tallille muuttikin muuten heti Marlien jälkeen sunnuntaina uusi hevonen, josta varmasti kerron myöhemmin lisää täällä blogissa ;) Tällä viikolla Marlie on käynyt kaikkina päivinä kentällä, aiempina päivinä vapaana juosten, tai liinassa, ja tänään ratsastin hetken. Kerron tarkemmin lisää meidän ratsasteluista, mutta se on pakko sanoa, että tämän päivän lyhyestä treenistä jäi tosi hyvä mieli. Nyt kun vielä saadaan uusi koulusatula ostettua, niin toivotaan että meikäläinenkin pystyy istumaan kyydissä paremmin. Tämän lisäksi on tulevaisuudessa varmaan tiedossa kärryttelyä! En olekkaan itse vielä koskaan Marliella ajanut, joten on hauskaa nähdä miten menee.
Marlie on nyt ollut kengättä, mutta on pakko lyödä uudestaan kenkään, koska kaviot kuluu ihan supernopeesti ja se arkoo jalkojaan jo uudella kentöllä, jossa on vielä vähän karkeampi pohja.. Kentän pohja ei paljoa maastoreittien pohjista eroa, joten kengät on laitettava, että pääsee jatkossa kulkemaan paremmin.