tiistai 1. maaliskuuta 2016

Vuosi yhteistä matkaa takana -toivottavasti monta edessä

Kun ponini lopetettiin marraskuussa 2012 (lue lisää entisestä ponista klikkaamalla tästä), en ajatellut pitkään aikaan ostavani uutta hevosta. Siihen aikaan touhusin päivittäin muiden hevosten kanssa ja loppujen lopuksi ponin pitäminen oli raskasta pitkän välimatkan ja sen loppuajan sairastelujen takia.

 Vuoden 2015 alussa rupesin etsimään ylläpitohevosta itselleni, mutta kohta selailinkin jo myytäviä hevosia. Jossain vaiheessa annoin melkein koko asialle periksi, kun tuntui ettei mitään hevosta löydy.

28.2.2015 saapui tälläinen

Loppujen lopuksi sovittiin lv-tamman saapumisesta helmikuun lopussa. Sieltähän sitä tuli rekastaulos hyvinkin hämmästyneen näköinen ja iso neiti. Näin Marliesta vain muutaman valokuvan sähköpostin kautta ja kyselin myyjältä tietoja. Ei ehkä fiksuin tapa hankkia hevosta, kun näkee koko eläimen ensimmäisen kerran vasta tallin pihassa, kun se otetaan autosta ulos.
Myyntihintaan sisältyi vain paljon loimia, riimu ja naru, joten kaikki varusteet piti vielä hankkia.


Aluksi juoksutettiin liinassa pois turhaa energiaa



Ja käytiin kävelemässä maastoissa
Kun kuukauden jälkeen ei sopivaa satulaa löytynyt, päätin kokeilla ratsastaa ilman. Ehdin päästä  kyytiin ja istua sekunnin, kun hevonen heitti jo selästä alas. Tämän jälkeen rupesin jo epäilemään, ettei koko hevosella ole koskaan edes ratsastettu

Ystävä uhrataan seuraavaksi

Seuraavaan kuukauteen en sitten kävellytkään kunnolla, koska tipuin suoraan lonkalleni jään päälle. Tällä välin saatiin jo satula, ja nakitinkin ystäväni selkään sitä testaamaan. Ja kaikki meni täydellisesti. Todettiin, että Marlie on vain niin äärettömän herkkä, ettei ilman satulaa meneminen ollut sen takia sen juttu.

Keväällä 2015, "pikkusen" jännittynyt hevonen

Kesäkuun alusta alkaen ollaan asuttu eri tallilla edellisen lopetettua toimintansa. Tykkään uudesta paikasta hirveästi, koska seillä on aivan loistava porukka ja muut hevoset, sekä Marlielle tarpeeksi tilaa. Se rauhoittui tosi paljon, kun pääsi isolle laitumelle vuorokauden ympäri ja lihoikin mukavasti, kun syöpötteli jatkuvasti.

Juuri uuteen paikkaan saapuneena


Maastoilua kahdestaan

Kesälaidunta

Tämä rentous oli silmänlumetta, mua nimittäin vietiin tän jälkeen 6-0 metsässä

Loppukesän mustikoita, ja hyvää oli!


Perus syyskuun ratsastussää

Lokakuun aamu-aurinko

Yhteen vuoteen on mahtunut paljon hyvää, ja edistystä on tullut. Syksyllä saatiin loistava liikuttaja ja nyt odotellaankin taas tulevaa kesää. Ainakin tähän mennessä voin todeta, että tämä sika säkissä on ollut aivan nappiostos!