sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Vauhdikkaampi vapaapäivä

Itselläni oli eilen vapaata töistä, joten sovin aiemmin, että Henna tulisi tallille ottamaan kuvia ja toinen ystäväni tulisi myös mukaan. Kukaan ei liiemmin halunnut ratsastaa, ja päädyimme pitkästä aikaa juoksuttamaan hevosia. Totesin Marlieen koskiessani jo, että sillä tuskin ainakaan kukaan haluaa ratsastaa, tuntui neiti sen verran virtaiselta heti kättelyssä. Rosia en ole aiemmin edes koittanut juoksuttaa, eikä sitä tietääkseni ole varmaan koskaan juoksutettukaan. Näiltä pohjilta lähdimme ensin kokeilemaan sen juoksutusta. Se menikin yhtä hyvin ja huonosti kun olin ajatellutkin. Taluttajan kanssa se käveli ympyrällä nätisti ja otti oma-aloitteisesti pari askelta ravia, mutta ilman taluttajaa se jumitti, kääntyi minua kohti ja seisoi paikallaan eikä liikkunut mihinkään. En mitään tämän kummempaa olettanutkaan sen tekevän, mutta toki olisi ollut kivaa jos se olisi vähän edes kunnioittanut piiskaa eikä koittanut syödä sitä.



Marlie oli taas aivan vastakohta ja heti, kun päästin sen ympyrälle alkukäynteihin, se alkoi loikkimaan ja juoksentelemaan. Kävelyn jälkeen pyysin hiukan ravia, ja sain pelkkää pystyyn hyppimistä. Sen jälkeen se kävi koko ajan joko pystyyn tai koitti riistäytyä kunnon rodeon avulla pois liinasta. Hetken aikaa tapeltuani totesin, ettei hommasta tule mitään ja päästin sen juoksemaan vapaana pitkin laidunta suurimpia energioita pois. Se päästeli hetken aikaa laitumella ja juoksi sitten portille muiden luokse, ei vaan suoraan portista ulos ja tallin pihaan. Niin, olisi toki ollut ihan fiksua sulkea se portti ennen kuin päästää hevosen vapaaksi. Samaan aikaan kun kuulin sen juoksevan miljoonaa pitkin tietä pois tallilta, kuului auton ääni samasta suunnasta. Siellä päin liikkuu auto varmaan keskimäärin noin kerran päivässä, ja tottakai juuri sillä hetkellä. Onneksi tiesin, ettei Marlie lähde mihinkään kauas ja pari kertaa se veteli tien pätkää päästä päähän kiitoa ja sen jälkeen tuli nätisti kauraämpärille. Tämän jälkeen virtaa riitti vielä ihan hyvin, joten se juoksenteli tarhassa vielä vähän aikaa, jonka jälkeen otin sen uudestaan liinaan. Tällä kertaa se pysyi jo ihan hyvin hanskassa, mutta teki stoppeja aina siinä kohdassa, missä näki Rosin ja Pojan kurkkivan. Vaihdoin paikkaa niin, ettei se nähnyt muita ja sen jälkeen se ravasi ihan nätisti liinassa. Marlie on tosi erikoinen myös siitä, että sillä saattaa mennä pasmat sekaisin jostain ihan pienistä jutuista, joita muuttamalla saattaa asia ratketa heti. Onneksi olen jo jonkin verran oppinut tulkitsemaan, millainen se on joinain päivinä ja tietää toimia sen mukaan. Kuten tiedän myös sen että sitä on turha pitää ympyrällä väkisin poukkoilemassa jos sillä on liikaa energiaa. Silloin se täytyy vaan päästää hetkeksi irrottelemaan ja sitten se jaksaa taas keskittyä ihan perusjuttuihin.




Kuten ilmeestä jo voi päätellä -tänään mennään ja lujaa
Pieni irtiotto




Lopuksi kaikki hyvin

Pojan juoksutuksen jätimme suosiolla väliin, kun alkoi olla sen verran kylmä jo kaikilla. Luultavasti se olisi kuitenkin näistä kolmesta toiminut parhaiten. Rosin kengitys venyy vielä tämänkin päivän ohi, mutta onneksi sille ei ole akuuttia tarvetta, koska lunta ja pakkasta riittää ja pohjat ovat ihan ok. Poika on kuitenkin viimeisimpänä näistä kolmesta päässyt ratsastajan kanssa juoksentelemaan, kun Henna kävi sillä ratsastelemassa tiellä. Näytti muuten hevonen nauttivat erittäin paljon kun pääsi juoksentelemaan mielensä mukaan. Poika valitettavasti useimmin jää liikuttamatta, vaikka se on tosi kiva ja kiltti. Aika ei vaan kaikille päivässä riitä.

Kaikki kuvat on ottanut Henna Kangas.