lauantai 20. helmikuuta 2016

Vihdoinkin toimiva ratkaisu

Oon tänään koko päivän tapellut blogin ulkoasun kanssa ja koittanut noita koodailuita saada toimimaan. Ei ole ulkonäkö kyllä todellakaan sitä, mitä haluan, mutta taas lisää opittu. Luulen, ettei toi ulkoasu tule kyllä koskaan olemaan sitä mitä haluan.


Torstaina ihmeteltiin, että onko joku käynyt vaihtamassa hevosen johonkin toiseen. Kokeiltiin hackamorea ensimmäistä kertaa. Tuo hackamore on tosiaan full/x-full -kokoa, mutta jouduttiin heti tekemään jokaiseen remmiin lisäreikiä, että mahtui päähän.



Olin kyllä ihan innoissani, kun pääsin selkään ja huomasin miten hyvin kuolain toimii. Ei ollut enää hajuakaan siitä hermostuneesta ja koko ajan alta pois karkaavasta hevosesta. Vihdoinkin se kulki rennosti pää alhaalla ja muutaman minuutin jälkeen se pärskähteli jo tyytyväisenä, mitä se ei koskaan ennen kyllä ole tehnyt. No ehkä joskus kunnon spurttailun jälkeen.

Kääntelin ja vääntelin hiukan ympyröitä ja kahdeksikkoja ja tein paljon pysähdyksiä. Marlie toimii muutenkin pelkästään painoavuilla ihan täysin. Välillä on vieläkin vaikeeta tajuta, miten herkkä se on, kun on tottunut pienestä asti potkimaan ratsastuskoulun poneja eteenpäin.

 Pysähdykset oli kyllä parasta, missä hackamoren toimivuuden huomasi. Ei tarvinnut, kun istua satulaan ja sanoa "seis" ja hiukan sormia puristaa, niin hevonen oli jo pysähtynyt,
Ennen on saanut olympioidenkin kanssa tapella, että on pysähtynyt, yleensä se on vaan pistänyt vastaan ja ruvennut kiertämään ympyrää tai stepannut paikoillansa.


Luulen, että kaurojen pois jättäminen, magnesium ja tuo uusi kuolain vie nyt tosi paljon eteenpäin asioissa. Ainakin nyt on käytös jo muuttunut huomattavasti. Ollaan hämmästelty sitäkin, miten nätisti Marlie toimii selkään noustessa. Vielä alkutalvesta tappelin sen kanssa yli puolitoista tuntia jakkaran vieressa, kun se ei suostunut seisomaan nätisti. Alkuaikoina se lähti aina eteenpäin, ennen kun selkään pääsi. Sen jälkeen laitoin sen aina pakittamaan takaisin penkin viereen. Seuraavalla kerralla se sitten ei mennytkään enää eteenpäin, vaan rupesi aina pakittamaan, kun oli menossa selkään :D

Nyt se seisoo nykyään paikallansa ihan hiljaa, odottaa että jalustimet on säädetty ja vyö kiristetty ja senkin jälkeen vielä hengailee ilman mitään kiirettä. Ihan loistavaa! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Nyt on edessä hiihtoloma ja toivottavasti paljon hevostelua, jos säät sallii.


Peku lomafiiliksissä