Satuloiden sovitus

Vihdoinkin meillä koitti se aika, että saatiin vihdoin alkaa metsästämään uutta satulaa. Meillä oli haussa nimenomaan koulupenkki. Budjetti meullä penkkiin oli noin tuhat euroa, hyvän löytyessä olin varautunut kalliimpaankin menoerään. Tällä kertaa halusin, että satula oikeasti sopii Marlien selkään, sekä itselleni. Oma istumiani on kärsinyt viime vuosina todella paljon, ja yksi isoista vaikuttajista on ollut meidän entinen satula.

Halusin ammattilaisen sovittamaan satuloita, koska edellinen oli ns. omaa kotisovitustani. Soitin Sanna Taimelle, kerroin toiveet ja sovittiin päivä lukkoon. Hän toi itse mukanaan sovitettavia satuloita, sekä hain itse pari mahdollista vaihtoehtoa Porin Riding Sportista mukaani.

Salaa toivoin heti, että itse hakemani Albion olisi sopiva, koska se näytti hyvälle ja sopi juuri budjettiin. Toinen satula, jonka sain Riding Sportista mukaani, oli ruskea Kieffer Master, jota kartoin heti sen värin takia. Sain satulat mukaani ilman minkäänlaisia panttimaksuja, eikä sovituksella ollut mitään aikarajaa, joten kannattaa ehdottomasti kysellä liikkeistä välityssatuloita sovitukseen, jos on mahdollista. Sanna otti Marliesta mittoja ja haki sen jälkeen autosta sopivimpia satuloita kokeiluun. Tämän kyseisen Albionin kohdalla hän totesi heti, ettei sitä kannata edes kokeilla. Kiefferiä voisi sen sijaan koeratsastaa.
Häne tuomistaan satuloista sopiviksi todettiin myös Lemetex Bernina, sekä Passier Optimum.
Sanna sovitti myös meidän vanhan satulan ja kysyi ensimmäisenä, onko istuntani takakaarella ja jalat ajautunut liian eteen, sekä yläkroppa etukenossa. Ai että onko..

Onhan se tiedetty, että suurimmat istuntaongelmat ovat johtuneet vanhasta satulasta, jolla ei ole saanut millään tavalla edes pohkeita hevoseen kiinni. Suunnittelin jättäväni vanhan satulamme käyttöön satunnaisia uintireissuja varten, mutta sen runko natisi myös hieman, joten annoin sen pois lasten leikkeihin ja hankimme uittamiseen kokonaan uuden penkin.

Tykkäsin siitä, että sovittaja näytti konkreettisesti mikä kussakin satulassa oli hyvää tai huonoa hevosen selkään sopivuuden kannalta, sekä satuloiden eroja ja niiden vaikutuksia hevoseen. Suurin ongelma oli varmaankin se, että Marlien toinen lapa oli muutaman sentin taaempana kuin toinen, joten Sanna suositteli koeratsastamaan Lemetexin ja Passierin geelin kanssa, joka toi täytettä eteen. Marliehan on toiseen suuntaan juurikin paljon kankeampi ja vaikeampi ratsastaa ja sitä onkin paljon nyt yritetty hioa kentällä.

Lemetex Bernina

Kokeilin ensimmäisenä itseäni eniten kiinnostavaa satulaa Lemetexiä. Satula näytti ja tuntui kivalta, mutta varsinkin ravissa jalkani puutuivat ihan minuutissa niin, että jalustimet oli pakko ottaa pois jalasta hetkeksi. Vaihtelin jalustimien pituutta, mutta sillä ei ollut merkitystä puutumiseen. Satula kuitenkin tuntui ihan unelmahyvälle vanhan jälkeen ja sain jopa käytettyä pohkeita hevoseen. Istuin oli kuitenkin tosi kova istua ja asento tuntui itselleni todella hankalalta tässä. Harmitti.

Passier Optimum

Seuraavaksi kokeilin Passieria meidän toisessa valmennuksessa. Myös opettajan mielestä satula näytti ja tuntui hyvälle ja oli hevoselle mieluisa. Se oli Lemetexiin verrattuna paljon parempi istua ja tuntui juuri sopivalta.

Kieffer Master

Kiefferin jätin viimeiseksi, koska se kiinnosti satuloista vähiten kokeilla. Väri oli ruskea, enkä tykännyt siitä, mutta ihastuin satulaan kun istuin siihen. Istunta tuntui juuri hyvältä ja sopivan tukevalta, hevonen liikkui mielellään, eikä väliin tarvinnut laittaa ylimääräisiä täytteitä. Toki satulaa joudutaan tulevaisuudessa lähettämään tehtaalle levitettäväksi, kun hevonen muuttuu, muita olisi pystynyt muokkaamaan helpommin. Kieffer oli muista satuloista myös selvästi edullisin, ja olisin halunnut käyttää koko budjetin satulaan, kun sellainen kerran oli käytettävissä. Satula oli mukavan pehmeä istua ja oma asento tuntui hyvältä ja luonnolliselta siinä, sekä tukea oli tarpeeksi.

Kokeilin uudelleen vielä koeratsastaa Lemetexin, koska halusin varmistua siitä, ettei ensimmäinen kokeilu ollut vain alkukankeutta uuteen satulaan totutellessa. Valitettavasti se ei tuntunut vieläkään lainkaan hyvältä. Loppujen lopuksi tein valinnan, ja ostin meille käyttöön tämän Kiefferin ruskean koulusatulan. Loppujen lopuksi väri on toissijainen juttu, kun satula on muuten juuri passeli meille, sekä väri on muutenkin niin tumma ettei sitä edes erota mustasta kovin hyvin. Ratsastin tällä satulalla kolmannen valmennuksen ja Minna oli myös sitä mieltä, että satula näytti istuvan tosi hyvin sekä minulle, että hevoselle.

Jos jollakin on sopivan satulan etsintä käynnissä, suosittelen kääntymään jonkun asian osaavan puoleen, kokeilemaan kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja kyselemään sopivia välityssatuloita lähiseudun ratsastustarvikeliikkeistä. En tiedä mikä satula meillä nyt olisi käytössä, jos en olisi itse käynyt tätä Kiefferiä noutamassa sovitukseen. Luultavasti se olisi tämä Passier Optimum, joka hinnallaan meni hieman yli budjetin. Hinnalla ei niinkään ollut meille väliä, kunhan satula on sopiva. 

Ensimmäinen tunti

Meillä oli viime torstaina ensimmäinen tunti Marlien kanssa. Tähän asti ollaan siis menty muutama vuosi ihan omin päin ilman minkäänlaista päämäärää. Entisellä tallilla maastoiltiin lähinnä, nykyisellä tallilla ollaan pyöritty kentällä vähän enemmän, mutta ihan humputellen.
Tallikaverit ovat käyneet tunneilla ja olen kuullut monelta suosituksia hyvistä valmentajista, jotka meidän tallilla käy. Laitoin Suuriniemen Minnalle viestiä, kerroin hevosesta ja itsestäni ja sovittiin tunti torstai-illalle. Halusin ehdottomasti sellaisen ihmisen avuksi, joka voisi myös itse käydä hevosen selässä, jotta tietäisi millainen se on ratsastaa.

Marlie on aika reipas ja herkkä, jonka takia en uskalla käyttää pohkeita lainkaan. Sen lisäksi se on kaikilla kuolaimilla tähän mennessä ollut tosi kova painamaan kädelle, ja kun hackamorella se on toiminut aika pienillä pidätteillä, en ole uskaltanut ottaa ohjaa edes kunnolla tuntumalle. Ongelma on myös jatkuvasti käsistä valuvat ohjat. Menin itse hetken käyntiä ja ravia, jonka jälkeen Minna nousi itse selkään. Sain hyviä neuvoja ja vinkkejä siihen, miten hevosta tulisi jatkossa ratsastaa niin, että se pikkuhiljaa antaisi päätä alas ja alkaisi käyttämään myös selkäänsä oikein. Pääsin tämän jälkeen vielö itse kokeilemaan, miltä Marlie tuntui, ja olihan hevonen ihan eri tuntuinen hetken aikaa, kunnes itse päästin homman taas valumaan käsistä.

 

Tykkäsin tunnista tosi paljon, vaikka alkuun jännitin jo pari päivää etukäteen ihan hirveästi. Työtä on toki paljon, mutta tällä hetkellä lähdetään pikkuhiljaa ja pyritään käymään tunnilla vähintään kerran viikossa. Itselläni tarvitsisi melkein joka kerta olla joku ihminen potkimassa persuksille ja antamassa neuvoja, koska muuten päästän itseni ja myös hevosen liian helpolla ja koko homma menee päämäärättömäksi pyörimiseksi.

Meillä on nyt käynyt myös kaksi eri uutta liikuttajaa Marliella ja homma on pelannut ihan hyvin. Itselläni 12 tuntiset työpäivät syö aika paljon aikaa päivästä, ja hevosen kuntoa pitäisi saada nostettua, joten lisäliikuttajille on pakollinen tarve. Keskiviikkona meille tulee myös satulansovittaja ja tänään hain Porin Riding Sportista kaksi meille mahdollisesti sopivaa koulusatulaa sovitukseen. Toinen oli Albion SLK koulusatula, toinen Kieffer Master. Heitin satulat nopeasti selkään, kun hevonen oli ratsastuksen jälkeen sopivasti käytävällä, ja näin nopeasti vilkaistuna ei kummassakaan mitään kummempaa epäsopivuutta ollut. Satulansovittaja tuo toki lisää satuloita keskiviikkona, ja silloin vasta päästään kunnolla satuloita sovittelemaan.

Olen nyt myös miettinyt jo tulevan talven ja syksyn lisäruokintaa Marlien jokavuotinen kevättalven laihtuminen takaraivossa, ja ostinkin jo joitain luontaistuotteita lisää. Satulansovituksesta, ruokinnasta ja seuraavasta tunnista teen kaikista oman postauksen, jossa kirjoittelen kaikista yksitellen vähän enemmän.

Chia de Gracia - munkinpippuri

Tällä kertaa meillä testaillaan Munkinpippuria. Chia de Gracian laajasta yrttivalikoimasta tämä on ollut pisimpään meidän hankintalistalla.

Chia de Gracian kotisivuilla tuotteesta kerrotaan näin:

Munkinpippuri on hormoneja tasapainottava yrtti. Käytetään hormonaalisiin ongelmiin, kuten helpottamaan ja tasaamaan tammojen kiimaoireita sekä kiimakierron säännöllistämiseen. Munkinpippuri auttaa myös imettävien tammojen maidontuotannon stimulointiin, orimaisen käyttäytymisen vähentämiseen sekä cushingintaudin tasaamiseen.  Munkinpippurilla on myös hyönteisiä karkottava ominaisuus, joten se sopii myös kesäihottumaiselle.

Annostus on noin 1-2 rkl vuorokaudessa jatkuvalla syötöllä, tai kiiman aikana 3rkl/vuorokausi.

Meillä syy tämän yrtin testaamiseen oli juurikin Marlien kiimaongelmissa. Kevään jälkeen se tuntuu olleen jatkuvasti ainakin jonkinlaisessa kiimassa, välillä vähän pienemmillä oireilla ja välillä taas ihan mahdottomilla. Se pissaili jatkuvasti heiniensä päälle ja kulki häntä pystyssä muiden hevosten edessä.Meillä on yrttiä syötetty nyt noin kolmisen viikkoa reilulla yhden ruokalusikan päiväannoksella. Maistelin itse myös siemeniä pussista ja mietin, mahtaako ne kelvata meillä hevoselle ollenkaan. Marlie saattaa välillä olla tosi nirso, esimerkiksi banaani on sen lempiherkku ylitse kaikkien, mutta se ei kelpaa kuin tuoreena. Kuivatut banaanilastut syljetään heti pois suusta mikä.on sinänsä harmi, koska kuivattuja lastuja olisi paljon helpompi esimerkiksi säilyttää kesällä tallissa.

Vauhtia tuntuu piisaavan!

Tällä hetkellä en ole kiimaoireita sen pahemmin hevosella huomannut, vaikka se sai laidunkaveriksi myös ruunalaumasta erään herran jolle ollaan häntää nosteltu pitkin kevättä ja kesää. Siemenet maistuvat myös ruuan seassa kokonaisina ilman ongelmaa. Myöskään normaalista poikkeavaa pissailua ei enää ole ollut ainakaan omaan silmääni. Syöttämisen aloituksen jälkeen hevonen on kyllä ollut paljon kuumempi ja säpsympi, sekä liikutuksessa erittäin reipas. Siitä en tiedä, liittyykö tämä asiaan ollenkaan, koska hevoset ovat siirtyneet samaan aikaan myös laitumelle, joka saattaa sekin lisätä energian määrää hevoseen.Ostin kokeiluun pienimmän pakkauskoon mitä tuotteesta löytyi ja uskon että tällä syöttömäärällä se riittää vielä pitkään.

Saatan jossain kohtaa innostua itsellenikin yrttiä kokeilemaan ja tulen varmasti raportoimaan omista kokemuksistani myös. Jatkossa ma alamme kokeilemaan myös muita meille mahdollisesti tarpeeliisia yrttejä, joten lisää postauksia niistä on varmasti luvassa.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Viimeisimmästä blogikirjoituksesta onkin kulunut muutamaa päivää vaille kaksi kuukautta, Syy tähän hiljaisuuteen on ollut järkyttävä kiire ja tohina elämässä. Esimerkiksi viimeisen kahden viikon aikana olen ollut töistä vapaalla yhden lauantain, joka vieräshti äkkiä kaverin kanssa tallilla ja illalla kaverin synttäribileissä ja Jazzkadulla. Jos en ole töissä, olen yleensä joko ajamassa sinne, sieltä pois, tallilla tai nukkumassa. Kuvia ja videoita on silti ehditty ottaa jonkun verran, mutta muokkaaminen on jäänyt taka-alalle.

Marlie ja kumppanit siirtyivät juhannusta ennen laitumelle viettämään kesää. Se on saanut taas kivasti massaa itselleen, ja onkin nyt tosi hyvässä kunnossa. Painomittanauhan mukaan eilen mitattuna sen paino huiteli 490-498kg välillä. Alankin nyt seurailemaan kesän jälkeen mittanauhan kanssa, mihin suuntaan paino muuttuu tulevan syksyn ja seuraavan kevään välisenä aikana. Tarkkaa mittaahan ei nauhalla saa, mutta suuntaa antavan viitteen, josta on helppo lähteä seurailemaan nouseeko paino, pysyykö se samana vai putoaako.

Marlie keväällä toukokuussa. Tästä kuvasta on helppo lähteä vertaamaan lihavuuskuntoa alempiin kuviin nykyhetkestä.

Välillä me ollaan käyty rannalla kävelemässä, kentällä pyörimässä ja muuten vain nautittu kesäpäivistä. Välillä joku kavereistani on myös käynyt sillä ratsastamassa ja selkään on nostettu pienempiäkin ratsastajan alkuja. Itse käyn tallilla ihan työvuorojen sallimissa ajoissa, välillä siis yöllä klo 2 iltavuoron jälkeen, joskus taas jo aamulla ennen töitä. Kuvat kertokoot enemmän.

Yyterin hiekoilla

Tälläisen aamupäivän jälkeen jaksaa painaa iltavuorossa loppupäivän

Toukokuu alkoi mukavasti koko viikonlopun talleilulla. Olin ottanut tallivuoroja heti vappupäivälle kaksi, ajatellen tulevia työvuoroja. Viime viikonloppu hujahti ohitse kaverin valmistujaisten ja tupareiden merkeissä, ja vaikka tallille en paljoa ehtinytkään niin oli aivan ihanaa nähdä vanhoja talli -ja lukiokavereita pitkästä aikaa. Tällä viikolla olen ehtinyt hävettävän vähän tallille, johtuen siitä että olen tehnyt iltavuoroa ja joudun lähtemään ajamaan töihin noin 12 aikaan aamupäivällä ja kotiudun sieltä 12 aikaan yöllä. Marlieta on silti ratsastettu välillä kavereideni toimesta ja jumpattu liinassa.

Eilen ehdin ennen työvuoroa käymään tallilla ja lähdettiin ensimmäistä kertaa käymään uimarannalla Yyterin hiekoilla. Meidän tallilta on alle kilometrin matka rantaan. Oli pieniä vaikeuksia pidellä hevosesta kiinni, kun töiden takia on kädet niin kipeät, etten saa kättä edes kunnolla nyrkkiin. Hauskinta ehkä oli se, että kentällä Marlie ei suostu menemään yhdenkään maapuomin ylitse, mutta nyt kun polulle oli kaadettu pieniä puita oksineen, se rymisteli niistä suoraan yli niin kuin ei mitään. Rannassa hiukan alkoi jännittämään ja hevonen yritti pari kertaa kääntyä kotiin, kun joku lintu lähti lentoon, mutta sain sen lopuksi helposti houkuteltua veteen. Itselläni oli pitkät kumisaappaat jalassa, mutta kaikki vaatteet ihan märkiä loppujen lopuksi, kun Marlie innostui kunnolla loiskuttelemaan. Harmi että ei ehditty olemaan kauhean kauaa ja kuvatkin on otettu surkealla kännykällä. Nyt on onneksi hyvä ilma ulkona ja kaksi päivää vapaata, joten seuraavaksi suuntaankin taas tallille pidemmällä kaavalla.

Jalkavaivoja ja takatalvi

Tulin hetki sitten aamutallista kotiin ja tällä hetkellä ulkona tuulee ja sataa lunta kaatamalla, kun vielä eilen paistoi aurinko ja autossa meinasi paistua ilman ilmastointia. Onneksi ilma oli jo aamulla seitsemän maissa melkein yhtä kamala, joten kaikille hevosille tuli laitettua loimet päälle, eikä nyt tarvitse lähteä uudestaan niitä enää loimittamaan.

 Noin reilu viikko sitten tammat olivat kinastelleet keskenään tarhassa ja lankoja oli katki ja tolppa maassa. Marliella näytti olevan polvessa vain pieni haava, mutta polvi turposikin aika pahasti ja oli kuuma. Haavat ei olleet pahoja, mutta polvi oli saanut kunnon tärähdyksen ilmeisesti jonkun potkusta. Hevonen ei onneksi ontunut, joten en heti soittanut eläinlääkärille. Kylmäsin jalkaa pari kertaa päivässä ja viime keskiviikkona se yhtäkkiä näytti menevän vain huonommaksi.
Koitin hiukan liinassa katsoa, ontuuko Marlie. Se käveli ihan reippaasti ja normaalisti, mutta ei ravannut mielellään kuin pari askelta.
Olin soittamassa jo eläinlääkäriä paikalle katsomaan jalkaa, mutta samana iltana se oli ihmeen kaupalla laskenut todella paljon ja ei kuumottanut enää lainkaan. Nyt se on melkein jo normaali ja eilen juoksuttelin hiukan liinassa ja ravikin näytti jo ihan normaalilta. Säikahdyksellä onneksi siis vain selvittiin tällä kertaa.

Tämän takia meillä on ratsastus ja muu liikunta ollut tauolla jonkun aikaa ja nyt vasta pikkuhiljaa aletaan taas liikuttelemaan normaalisti. En tiedä onko vapaat keränneet energiaa, vai onko aamun kauralitra taas sekoittanut päätä, mutta eilen oli neiti ainakin ihan täpinöissä ja puhalteli kaikelle "pelottavalle" ja säikkyi ihan olemattomia.

Uusi hevonen ja uusi istunta

Marlie ei ole vielä vaihtunut uuteen ratsuun, vaikka siltä tuntuukin. Niinä päivinä, kun en ole itse ehtinyt tallille, on eräs tuttava käynyt ratsastamassa sitä ja eron kyllä huomasi. Hän saa Marlien kulkemaan paljon paremmin ja rentoutumaan heti muutaman ratsastuskerran jälkeen. Oma istuntani tuntui loksahtavan heti paikoilleen, kun istuin hevosen selkään. Marlien rentoutumisella on varmaan suurin syy siihen, että myös oma istuntani korjaantui takaisin hyväksi kuin taikaiskusta. Se kulki myös paljon vähemmän etupainoisena, jolla varmaan on myös oma merkityksensä oman etukenoni korjaantumiseen. Ravissa omassa istunnassa riittää vielä työtä, jotta saan jalat rentoutumaan ja istunnan suoremmaksi.

Väistöt meillä menee tosi hyvin oikealle päin ja selässä ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin pieni pidäte ja siirtää aavistus jalkaa taaksepäin.

Alla olevista kuvista huomaa aika hyvin istunnan eron kahden eri ratsastuskerran välillä.

Tällä viikolla sain vihdoin myö oman auton käyttöön neljän vuoden tauon jälkeen. Ihan luksusta tulee olemaan vielä tämä kuukausi, kun saa itse mennä tallille mihin aikaan päivästä tahansa, ja vaikka illalla vielä uudestaan, kun ei tarvitse olla muiden kyytien orjana. Toukokuussa aloitankin työt Uudessakaupungissa, joten tallilla käynnit tulevat varmasti harventumaan jokapäiväisestä vähemmälle. Työmatkoihin aikaa menee päivässä edestakaisin noin kolmisen tuntia, ja siihen vielä työpäivä päälle. Tärkeintä on kuitenkin, että rahaa alkaa tulemaan reilusti enemmän, joten meillä on mahdollisuus osallistua tunneille ja valmennuksiin, sekä ruveta miettimään kunnon satulan ostoa.