Sairaslomalla

Viime viikolla eläinlääkäri kävi. Hän katsoi Marlien liikettä suoralla juoksuttaen käynnissä ja ravissa taivutusten kanssa. Oikea takanen reagoi taivutukseen polvesta ja kintereestä 1/5. Marlie oli tosi haluton juoksemaan lainkaan viimeisten taivutusten jälkeen, ja jouduin vähän repimään sitä perässä, että saatiin edes muutama askel aikaiseksi, jotta eläinlääkäri pystyisi liikettä katsomaan. Hevonen rauhoitettiin sen verran hyvin, että näytti hetken aikaa siltä, että se kaatuu eläinlääkärin päälle. Itsellä on selkä reistaillut enemmän nyt lähiaikoina, joten tuotti aikamoista tuskaa koittaa pitää jalasta kiinni, kun Marlie nojaa päälle ja tujusta rauhoituksesta huolimatta nyppäsi jalkaa aika ärhäkkäästi. Sieltä tulikin kommenttia, että on aika tulinen luonne neidillä ja muutama merkitsevä katse.
Polvi saatiin piikitettyä hyvin, kun pidin vastakkaista takajalkaa ylhäällä. Kinnernivel olikin hankalampi, kun piti yrittää pitää mahdollisimman liikkumatta jalkaa paikallaan ja ensimmäisellä yrityksellä Marlie tempaisi aika vauhdilla kintusta. Piikitys ei sitten siihen niveleeseen onnistunutkaan, koska neula ei mahtunut niveleitten väliin. Piikitettiin viereiseen, koska niillä on kuulemma yhteys toisiinsa, ja lääke vaikuttaa siten myös. Tenttasin, mikä ekassa nivelessä oli ongelmana, ja nivelet olivat kuulemma painuneet sen verran toisiinsa jo kiinni, ettei neulan mentävää rakoa löytynyt. Tämä ehkä huoletti omaan korvaan kaikista eniten. Nivelneste näytti olevan ihan vettä, eläinlääkärin mukaan sen kuuluisi olla venyvää ja limaista. Tämä siis varmaankin on aiheuttanut myös kintereessä nivelien painautumista yhteen päin. Nivelissä oli siis tulehdusta ja rikkoakin jo. Selvää tietysti oli jo ennen tätä, että vaiva on jo jonkin asteinen, kun Cartrophenin kahdesta piikistä ei ollut huomattavaa apua tilanteeseen. Kyselin jatkosta ja sain ohjeet liikutukseen. Eläinlääkärin mukaan tilanne oli niinkin "hyvä", että tämä yksi piikitys saattaisi jo tehota, eikä toista tarvita. Nyt saatiin ohjeeksi pitää Marlie laitumella Maksimon kanssa kolme päivää. Sen jälkeen saa pikkuhiljaa alkaa kävelyttämään reilun viikon ajan selästä. Sen jälkeen saa mennä kaikkia askellajeja läpi, juoksuttaa ja katsoa liikettä. Jos kolmen viikon kuluttua liike ei ole parantunut, niin sitten piikitetään vielä uudestaan.

Maksimon iltarallit kun Marlie oli kentällä 

Marlien tulevaisuus on nyt paljon ollut mietinnässä. Alun alkaen en kovin toiveikas ollut, kun jalkavaivoja alkoi ilmaantumaan ja mietin, että olen tyytyväinen, jos se menisi edes toisen hevosen kaverina jatkossa. Ajatuksenahan on ollut jo pitkän aikaa se, että viimeistään ensi vuoden syksyllä ostaisin uuden hevosen ja Marlie astutettaisiin ja pidettäisiin sen kaverina. Toki oli ajatuksena sillä myös ratsastaa ja ajaa normaalisti, ennen kuin jaloissa alkoi olla häikkää. Nivelillehän parasta lääkettä on liike, koska se tuottaa lisää nivelnestettä. Varsinkin tässä tapauksessa on siis erityisen hyvä, että Marlie liikkuu paljon laitumella kävellen pitkin päivää, eikä seiso pihatossa tai karsinassa nyt nököttämässä paikallaan. Itse olen kuitenkin skeptinen sen suhteen, kuinka kauan jalat pysyy oikeasti hyvinä ja sellaisina, että hevosta kannattaa pitää. Alun alkaenhan olin sitä mieltä, että jos niveliä täytyy alkaa piikittelemään, niin Marlie mieluummin laitetaan kokonaan pois. Nyt kokeillaan ja katsotaan mihin suuntaan vointi menee, tarvitaanko toista hoitokertaa ja miten jatko sujuu. Kerran pari vuodessa voin vielä jonkun aikaa suostua jalkoja hoitelemaan piikityksillä, mutta siitä kun väli alkaa tihenemään, täytyy miettiä jo muita vaihtoehtoja.

Marlie ja Karin. Rooohkea heppa!

Tässä Marlie laitumella, kun Maksimo tuli kopilla pihaan. Ei paljoa jalat vaivannu ;)

Nyt Marlie on lomaillut laitumella sen kolme päivää, alkuviikolla sai hiukan liikettä laitumella kävellen ja oli reipas oma itsensä. Se ei siis ole missään vaiheessa ontunut kunnolla, tarhassa liikkunut normaalisti ja liikutuksessakin ollut vain jäykän näköinen takapäästä. Senhän takia me vaihdettiin satulaakin, kun selässä oli samaan aikaan jumia ja luultiin, että satula on selkää kipeyttänyt. Kiefferihän aavistuksen ehkä keikahti silloin eteenpäin ja satulan vaihdon jälkeen Marlie menikin paremmin. Jonain päivinä se on ollut hyvä ja normaali, jonain päivinä jotain siltä väliltä ja jonain päivinä se ei ole halunnut vapaanakaan kentällä liikkua mihinkään kuin kävellen. Huomenna mennään selästä käsin liikuttamaan Marlie ja Maksimo. Maastossa olisi kivempaa, mutta mennään toistaiseksi vielä kentälle, koska Marlieta ei olla vielä ehditty kengittää ja se arkoo soratiellä ilman kenkiä. Nyt toiveikkaana katsellaan muutama viikko eteenpäin ja toivotaan, että lääkkeistä oli hyötyä!