perjantai 28. joulukuuta 2018

Marlie maastoilee

Viime viikolla käytiin heppojen vanhan liikuttajan Hennan kanssa tallilla ja laitettiin kypäräkamera päähän pitkästä aikaa. Ehdotin hänelle että kävisi Marlien kanssa maastossa päästelemässä muutaman pätkän reippaammin, koska neiti oli kärryillä niin paha ajaa. Kävin siis jokunen päivä aiemmin ajamassa Marliellla itse ja se painoi koko reissun ohjille niin paljon ettei sitä meinannut saada enää pidettyä käsissä ja poukotti aivan vinossa aisojen välissä. Treenisuoralla uskalsin sitä päästää ihan pienelle hölkälle, mutta sekin tuntui olevan virhe, koska sen jälkeen neiti olisi lisännyt vain vauhtia. Vauhti ei niinkään haittaa vaan se, jos se ei pysähdykään suoran päähän vaan jatkaa kiitoa tallille asti ja jossain mutkassa tuleekin auto vastaan.


Marlie menikin ihan kivasti alkukäynnit tiellä ja alkoi vasta metsätielle päin tultaessa vähän lisäämään kävelyyn vauhtia. Neidit kävivät päästelemässä ravia ja laukkaa suoran päähän, jonka jälkeen ravailivat vielä kentällä. Marlie näytti vähän rauhallisemmalta kentällä pyöriessä, kun oli saanut käydä ensin vähän päästelemässä reippaammin. Näyttää kyllä hämmästyttävän rauhalliselta meno kypäräkameran kuvasta. Itse kun on kyydissä joskus istunut ja tietää millasta meno on niin voi vaan sanoa että ei videolla näytä kyllä vauhti läheskään yhtä kovalta! :D

Ratsuttaja kävi lauantaina toistamiseen ja Marlien viimeksi vaikeampi oikea kierros olikin kääntynyt vasempaan. Omaan silmään ja ratsuttajan mielestä hevonen oli paljon rauhallisempi ekaan kertaan verrattuna ja sivusta seuraajana meno näytti ihan kivalta. Lauantaina mennään kopin kanssa maneesille ja tekisi mieli nousta itsekin hetkeksi kyytiin reilun vuoden ratsastustauon jälkeen.

Kannattaako ottaa jatkossakin kypäräkamera akitivisemmin käyttöön?


torstai 27. joulukuuta 2018

Pellolla aatonaattona

Rosi kävi Hennan kanssa pellolla aatonaattona. Neidillä on ollut kokemattomien ratsastajien takia hieman kokeilunhalua maastossa johtajuudesta. Muutaman kerran hän koitti kääntyä kotiinpäin kesken ratsastelujen, mutta antoi aika helposti periksi kun komento kävi. Lähinnä huvitti nuo pienet riemuloikat, joita ymmärrettävästi muutamat tuli. Hän  kun on ollut pidempään jo kevyemmällä ja pyörinyt vain kentällä. On se vaan niin❤




Rosi on monella tapaa kuin edesmennyt Toffee jättikoossa❤



Pakkanen ja aivan upea auringonlasku

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

DIY sulavesikuppi pakkasille

Tehtiin tällainen kuppi jo viime talvena kun hepat oli talven pihatossa. Silloin oli jo tarkoituksena laittaa jonkinlaista kuvaa ja ohjetta kupin teosta, mutta sen aikaiset kuvat ovat kadonneet jo johonkin. Tallille tarvittiin vielä yksi sulakuppi poneille ja meillä oli tarpeet vielä yhteen kuppiin jo valmiiksi hankittuna. Niitä oli viimetalvena tarkoitus siis tehdä suoraan par kappaletta, mutta ei tarvittukaan kuin yhtä. Tarvikkeet on kaikki muut hankittu Puuilosta paitsi lämmityskaapelit ja vikavirtasuojan on hakenut mies muistaakseni Onniselta, joten niiden tarkkaa hintaa en osaa sanoa. Porakone, puupalikat, läpivientiholkki, ja teippi löytyivät kotoa valmiiksi, joten niiden hinnat katsoin netistä. Kaapeli on itsestäänsäätyvä lämpötilan mukaan, joten jos lämpötila nousee, se ei lämmitä turhaan ja vie sähköä.

Tarpeita:


  • Muuraus/laastipalju 60l (7€)
  • Muuraus/laastipalju 90l (10€)
  • Uretaani 2kpl (yht 10€)
  • Sulanapitokaapeli 6-10m (40-70€ Puuilo)
  • Korokepalat 4kpl n.3cm (2€)
  • Alumiiniteippi 1 rulla (4€)
  • Kestävä teippi kupin reunaan esim. jesari, gorillateippi tms (5€)

Näillä pärjää jo hyvin, meillä tarvittiin lisäksi:

  • Porakone
  • Läpivientiholkki (0,5€)
  • Vikavirtasuoja (15€ K-Rauta)
  • (Paali)naru tms kupin kiinnitykseen

Ensimmäisenä kannattaa porata ulompaan, eli isompaan paljuun reiät alareunaan johdon ulostulolle, sekä johonkin yläreunaan esimerkiksi kahvan kohdalle reikä myöhempää kupin kiinnitystä varten.
Kaapeli vedetään reiän läpi ja kiristetään läpivientiholkki paikalleen. Tätä ei välttämättä tarvita, varmasti toimii ilman läpivientiholkkiakin.

Ulompi palju.Reikä porakoneella, holkka ja kaapeli holkin läpi.


Tämän jälkeen kiinnitettiin kaapeli sisempään ämpäriin alumiiniteipillä. Meillä taisi olla 4m sulanapitokaapeli, joka on kyllä liian lyhyt. 6m kaapeli kannattaa vähintään ehdottomasti ottaa. Kymmenen metrin kaapelilla uskoisin saavan jo kupin pohjan ja reunat kaapeloitua kokonaan, joka olisi tietysti paras. Kaapeli kannattaa vetää ensin kiinni teipinpalasilla ja sen jälkeen vuorata koko kaapeli vielä alumiiniteipillä kauttaaltaan. Lisäksi sisemmän, pienemmän paljun pohjaan kiinnitetään jonkinlaiset korokepalat teipillä.

Tässä kohtaa ulompaan ämpäriin oli porattu jo reikä, kaapeli pujotettu sieltä ja alettu kiinnittää alumiiniteipillä sisemmän kupin reunoihin.


Sisempään kuppiin on kiinnitetty pohjaan korokepalat (ei tarvitse noin montaa) ja kaapeli on peitetty kokonaan alumiiniteipillä.


Ulomman paljun pohjaan vedetään kerros uretaania, jonka jälkeen päälle laitetaan sisempi palju. Tähän tarvitaan jonkinlainen paino ämpärin päälle kuivumisen ajaksi.
Seuraavaksi vuorataan paljujen välinen reuna uretaanilla ja annetaan kuivua yön yli.

Uretaani ulomman ämpärin pohjalle.

Paino päälle ja reunat uretaanilla.


Ylimääräinen uretaani kannattaa leikata pois sen kuivuttua. Sen jälkeen uretaanin päälle vedetään jonkinlainen suojateippiä, meillä esim. perus ilmastointiteippiä. Teipit joutuu uusimaan välillä. Meillä meni kuppi samoilla teipeillä viime talven ja uusittiin ennen tämän talven käyttöönottoa. Tämän jälkeen ulomman kupin yläreunaan porattuun reikään voi kiinnittää vielä jonkinlaisen narun, jolla kupin saa sidottua kiinni esimerkiksi aitatolppaan. Vikavirtasuojaa kannattaa käyttää ja sähköjohto suojata mahdollisimman hyvin hevosilta. Meillä kaapelia tuli vaan kupin reunoille ja tässä toisessa kupissa päätettiin jättää se vähän alemmas reunaa. Yleensä hevoset juo aika nopeasti astiasta vettä pois ja ihan ylhäällä oleva kaapeli lämmittää tyhjiä astian reunoja. Toisaalta ylös asti kaapeloitu astia ei täynnä ollessa pääse jäätymään niin helposti. Viime vuonna tyhjemmäksi päässyt astia oli muutaman kerran ihan pahimmilla pakkasilla päässyt hiukan jäätymään pinnasta, mutta muutoin pysyi hyvin vesi sulana. Luultavasti pidemmällä kaapelilla ei olisi ollut tätäkään ongelmaa. Väittäisin myös, että kupin reunaan uretaanin suojaksi voisi käydä myös silikoni, joka olisi varmasti kestävämpi vaihtoehto teippailulle.

Näillä ohjeilla ja tarvikkeilla kuppi maksaa halvimmillaan 93€ lyhyemmällä kaapelilla, pidemmällä kaapelilla kalleimmillaan hinnaksi tulee n. 123€. Meillä tallilla tämä helpottaa vesien kuskaamista erittäin paljon ja esimerkiksi viimetalvena oli ihan ehdoton pihattohevosilla, kun ei tarvinnut huolehtia hevosten juomisesta, vaan sulaa ja mahdollisesti lämmintäkin vettä oli aina tarjolla. Nyt ei tarvitse esimerkiksi päivisin kiertää juottamassa hevosia erikseen tarhaan päivän aikana. Jos hevoset on yöt sisällä, heitetään illalla astioiden päälle vaan kannet ja ne nostetaan pois taas aamulla kun hevoset viedään ulos.

lauantai 8. joulukuuta 2018

Marlien eka ratsastus

Marlie on ollut nyt vajaa pari viikkoa takaisin kotona ja saanut suht rauhassa kotiutua. Se sai vasta eilen lauantaina talvikengät alle ja liukkauden takia on ollut aika kevyellä liikutuksella. Maanantaina kuitenkin Karkki tuli mukaan sitä katsomaan ja kiipesi hetkeksi selkäänkin. Kenttä oli osittain vähän jäinen ja kaviot keräsi aika jäätävät tilsat jotka onneksi lähti heti, kun hevonen uskalsi kävellä kunnolla.
Marlie oli ehkä vähän jännittynyt kun ei ollut hokkeja ja keli oli aika tuulinen. Tulisin vielä otti kunnon spurttilähtöjä kentän vierestä katoksestaan ja piti kauheeta meteliä. Mentiin ihan vaan käynnissä perusjuttuja ja koko ratsastus oli vain tutustumista enemmänkin toisiinsa. Marlie on myös aika kova jännittämään uusia ratsastajia ja voi olla uuden ratsastajan kanssa pari kolmekin ekaa kertaa aika jännittynyt. Vasemmassa kierroksessa menee huomattavasti paremmin, oikea kierros on aina ollut sille vaikeampi ja on edelleen. Sillä oli nyt hackamoren sijasta kolmipalakuolain ja edelleen se on aika venkula pään kanssa ja varsinkin jännittäessä mälvää suullaan aika paljon. Suunta on kuitenkin oikea, eikä se enää jäkitä kokoajan kuolainta vasten pää pystyssä. Juoksuttaessa myös huomasin selvän eron sen liikkeessä, se liikkuu nykyään ravissa paljon tahdikkaammin ja rennommin. Vasempaan kierrokseen se korjaa vielä huonoa tasapainoa kaahottamalla ja oikomalla ympyrää. Marlien ollessa ylläpidossa sen kanssa on kyllä tehty kovasti töitä ja se näkyy.



Ensiviikolla olisi tarkoitus kokeilla Marlielle kilpakärryjä, sekä ratsuttajan pitäisi tulla käymään sen selässä, sitä mielenkiinnolla odotellen. Lauantaina sovitettiin tallin kärryjä sille perään, jotta tiedetään kuinka paljon pidemmät kärryt se tarvitsee. Ajattelin hankkia sille jotkut edulliset kärryt jos muutaman startin pääsisi vielä ajamaan harrastemielessä, mutta ei noin isolle hevoselle sitten edullisia ja tarpeeksi isoja kärryjä löydykään helposti. Marlie on nyt päässyt myös Mintun varsan Rosan kanssa samaan tarhaan ja neidit tulee hyvin toimeen. Tykkään itse että hevosella on tarhakaveri mahdollisuuksien mukaan.



Tuholainen Tulisin



tiistai 27. marraskuuta 2018

Marlie on täällä taas

Joulu koitti kuukautta etukäteen, kun haettiin Marlie kotiin 24 päivä lauantaina. Matka Hämeenlinnaan ja takaisin meni kaikkineen ihan hyvin. Päästiin liikkeelle vasta päivällä, joten reissussa meni iltaan asti. Marlie meni koppiin suht helposti, kun avustettiin liinojen kanssa molemmilta puolilta. Matkustaessa se on aina ollut rauhallinen, yleensä tinttaaminen alkaa siinä kohtaa kun koppi pysähtyy. Takaisin tullessa pysähdyttiin vielä hetkeksi ja Marlie oli ollut kopissa ihan hiljaa senkin aikaa. Perillä neiti pääsikin heti karsinaansa ja tallissa oli tuttuja vanhoja heppoja sekä yksi uusi ihana ori. Kiimaoireet alkoikin kivasti heti näkyä. Sunnuntaina Marlie pääsi heti hetkeksi kentälle hölkkäilemään liinan päähän. Neiti menikin tosi kivasti ja on selvästi saanut puolen vuoden aikana tosi paljon lisää tasapainoa ja tasaisuutta liikkumiseen. Oikea kierros on aina ollut sille vaikeampi ja nytkin se muutaman kerran koitti pysähtyä ja vaihtoi itse suunnan toiseen kierrokseen, mutta ei ollut läheskään sellaista taistelua suunnan vaihdon kanssa kun joskus aikoinaan. Vasempaan kierrokseen se ravasi tosi tahdikkaasti ja kivasti ja totteli ääniapuja hyvin. Kentällä oli myös pieni este ja muutamia puomeja ja se enemmänkin hilautui niitä kohti kuin pois päin niistä. Ylläpitopaikassa nähtiinkin paljon vaivaa. että Marlie alkoi kulkemaan puomien yli taas rennosti ja mielellään, ja sen kyllä huomaa.

Marlie ihastelee uutta kaveria


Muuten hän on virkeä oma itsensä, oripoika kiinnostaa suunnattomasti ja Rosan kanssa Marlie teki heti tuttavuutta aitojen takaa. Virtaa tuntui olevan entiseen malliin, muuten hän on ottanut muuton tosi rauhassa. Toki asiaan varmaan vaikuttaa se, että talli on jo ennestään tuttu paikka hevoselle ja kaikki muut hevoset se on nähnyt ennen paitsi yhden. Oli muutenkin tosi kiva palata tallille kun Marlielle oli laitettu kaikki valmiiksi nimikylteistä lähtien ja häntä on selvästi jo odotettu sinne kovasti. Lähiaikoina olisi tarkoitus varmaan käydä selässä kentällä, laittaa kärryjä perään ja sen jälkeen sopia ratsuttajan kanssa tapaamista. Nyt olen itse ollut pari päivää kuumeessa, eilen käyty hoitelemassa Rosin kinttuja ja huomenna olisi tarkoitus käydä kumpaisellakin tallilla mahdollisuuksien mukaan. Katsotaan josko jatkossa tulisi kuvailtua enemmän videoita uuden kätevämmän kameran kanssa.




 Rosi on nyt saanut olla vapaalla aika paljon ja liikkunut kerran pari viikkoon. Se on mennyt kentällä ihan kivasti Karkin kanssa, välillä puomeja ja maastakäsin ja viimeksi pieniä väistöjen alkuja. Selvästi se alkoi saamaan ideasta kiinni ja se varmasti nauttisi kun saisi enemmän juuri tälläistä tekemistä pelkän kentän kiertelyn sijaan. Se on selvästi ollut tyytyväisempi nyt kun on saanut vähän omaa rauhaa ja vaan tietyt muutamat ihmiset on sen kanssa touhunnut. Viikonloppuna olisi Rosin kengitystä taas edessä, saas nähdä laitetaanko kahtena eri päivänä etu -ja takapää niin kuin viimeksi hiukan oli puhetta. Siltä on nyt jalat klipattu, koska ne kutiaa jatkuvasti kostealla kun ei pääse kuivumaan ja iho jää muhimaan karvan alle. Nyt olen laitellut taas varmuuden vuoksi sille punkkikuurin, se madotettiin ivermektiinillä ja jalkoja on pesty ja rasvailtu välillä. Tilasin sille vielä lampaanvillakääreet jalkoihin hoitamaan, katsotaan jos saadaan ne ehjänä sen jalkoihin, onko niistä apua. Kehuja ainakin lampaanvilla on hevosten jalkojen hoidossa paljon saanut.

Karvainen kaunotar ❤

Kannattaa ehdottomasti käydä seuraamassa instassa jos kiinnostaa, lisäilen sinne nykyään paljon useammin kuvia ja tarinoita. 

torstai 1. marraskuuta 2018

Marlie tulee kotiin!

Niin siinä kävi, että Marlie palaa tämän kuun loppuun mennessä takaisin minulle. Kun nykyinen ylläpitäjä ilmoitti, ettei pysty sitä enää pitämään, mietin pitkään, että laittaisin sen uudelleen ylläpitoon. Tällä hetkellä on ehkä huonoin aika ottaa toinen hevonen takaisin huolehdittavaksi, mutta loppujen lopuksi päätin, että otan Marlien takaisin kotiin. Hevonen on nyt vajan parin sadan kilometrin päässä ja haluiaisin itse ehdottomasti nähdä uuden ylläpitopaikan, johon se nykyisestä lähtisi. Jos katsojia ja kokeilijoita olisi useampi, saisin ajella järkyttävän matkan joka kerta paikan päälle. Marlie on muutenkin aika herkkä ja vaatii aikaa uuden ihmisen kanssa, joten ei tuntunut reilulta laittaa sitä enää eteenpäin taas seuraavaan paikkaan. Kieltämättä ensimmäisenä iski pieni paniikki ja stressi, mitä hevoselle teen, kun se pitäisi hakea marraskuun loppuun mennessä pois nykyisestä paikasta. Nyt kuitenkin olen pikkuhiljaa alkanut innostumaan Marlien takaisinpaluusta ja odotan ja kovasti, että saadaan se haettua kotiin.



Kyselin kaveriltani paikkaa hevoselle ja sellainen järjestyi heidän kotitalliltaan. Marlie on asunut samassa paikassa ennenkin ja saa nyt siirtyä kuun loppuun mennessä takaisin Pomarkkuun. Valitettavasti Rosi on nyt eri tallilla ja Pomarkkuun on Porista jonkun verran matkaa ajella. Marlien tallilla ei onneksi ole itsehoitoa, ja se pääsee hyvään paikkaan missä tiedän sen saavan loimen päälle silloin kun tarvitsee ja tarpeeksi ruokaa nokan eteen. Rosin itsehoitotallilla on korkeintaan kaksi tallivuoroa viikossa ja nekään ei ole pahoja hommia. Rosin varalle on muutenkin kehitteillä muutama suunnitelma ja sillä on käynyt ihania liikuttajia nyt syksyn myötä, jotka toivottavasti tykkäävät liikutella sitä jatkossakin.



Marlien varalle on myös suunnitelmia. Lähinnä olen miettinyt kokeilevani sitä vielä raveihin starttaamaan ja muuten sillä ratsastellaan kärryttelyn lisäksi. Katsotaan tämä talvi rauhassa mihin kuntoon se saadaan ja alkaako se kulkemaan ja kesällä sillä voisi kokeilla startata jos hyvin käy. Jossain kohtaa astuttaisin sen mielelläni, mutta haluan ensin kokeilla josko se kulkisi raveissa mihinkään. Kilpailupäätä ja vauhtia siltä kyllä löytyy. Lähinnä pelkään, että jalkoihin tulee treenaamisen myltä jotain kremppaa tai sillä ei pää kestä kovempaa treeniä. Marliella on kuitenkin vielä muutama vuosi aikaa kilpailla ja jalat sillä on aina ollut hyvät ja oireettomat, joten miksi ei. Siinä ohessa jatketaan ratsastusjutuissa valmentautumista ja muutama kiinnostunut on ollut myös Marlieta tulemaan liikuttamaan ja käymään sen kanssa tunneilla. Sillä on nyt käsittääkseni aika paljon maastoiltu selästä ja kärryiltä nykyisessä paikassa. Jonkun verran saan odotella että pääsen itse selkään kiipeämään. Siihen asti varmaan ajelen kärryillä, teen maastakästtelyä ja annan muiden ratsastaa sitä. Mielenkiintoista nähdä miten se toimii kentällä. Kesällähän kävin Marlieta moikkaamassa YP-kodissaan ja silloin kävimme sen kanssa kärryajelulla, jossa se tuntui olevan ihan oma itsensä. Vauhtia ja menohaluja riitti ja peräkärrykin autossa vähän pelotti. Nyt kun kaikilla hevosilla tuntuu olevan ylimääräistä virtaa muutenkin ihan tarpeeksi, saattaa neiti olla taas uudessa paikassa vähän virtainen aluksi, Toki paikka on sille ennestään jo tuttu, mutta hevoset ja maisemat siellä on jonkun verran muuttuneet.




keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Rosi -tammojen tamma

Oikeastaan koko tämän vuoden olen joutunut itse olemaan ratsastamatta, ja joudun olemaan vielä joulukuuhun asti. On ollut tosi vaikea löytää pysyviä liikuttajia Rosille. Raha ei ole vaihtanut omistajaa ja olen aika vapaasti (ainakin omasta mielestä) antanut sitä käydä liikuttelemassa. Silti monella aika ja motivaatio loppuu lyhyeen, vaikka jo ilmoituksessa toivoin nimenomaan pidempiaikaisia liikuttajia.


Jossain kohtaa loppukesän ja alkusyksyn aikana se on selvästi jonkun kanssa päässyt niskan päälle varsinkin maastoillessa. Vielä kesällä sillä mentiin rennosti maastossa ilman satulaa kaikki askellajit ja homma toimi hienosti. Nyt se on alkanut maastoillessa ensin pysähtelemään pois päin mentäessä tallilta, kääntyilemään kotiin ja ryöstelemään omia aikojaan sillon kun huvittaa. Se liikkuu tasan silloin kun haluaa ja sillä vauhdilla kun haluaa eikä paljoa kysele. Tätä se ei siltikään tee kaikille vaan joidenkin kanssa se menee varsin nätisti ja tekee kaiken siten kun siltä pyydetään. Rosi on luonteeltaan ihan kiva, mutta se osaa ottaa hyödyn irti, kun näkee sopivan tilaisuuden. Eläinlääkäri on sen katsonut läpi, hieroja on käynyt ja se on saanut kraniohoitoja ja ollut niiden jälkeen aina parempi. Varusteet pitäisi olla sille varsin hyvät ja sopivat. Ongelma on selvästi muutenkin käytöksessä, koska niiden ihmisten kanssa se toimii oikein hyvin ja kiltisti, joista se pitää. Olen muutaman kerran ollut kavereiden mukana kävellen maastossa mukana ja Rosi on välillä hypännyt tieltä metsään ojien yli, lähtenyt kiitolaukkaa juoksemaan umpimetsikköön ratsastajan kanssa ja keksinyt muuta mukavaa puuhaa itselleen.


Yksi liikuttaja (joka ratsastaa näissäkin kuvissa) on nyt käynyt säännöllisemmin Rosia liikuttamassa ja heillä näyttää sujuvan varsin kivasti hommat. Välillä Rosi on päässyt harjoittelemaan ohjasajoa ja muuta maastatyöskentelyä hänen kanssaan ratsastuksen lisäksi, joka on sille tärkeää. Se kaipaa pitkäaikaisempaa ihmistä hääräämään kanssaan ja paljon muutakin kuin vain perus ratsastuksen. Rosi ei selvästikään ole tykännyt siitä, kun ratsastajat ovat vaihtuneet paljon ja usein. Se tiedettiinkin jo alkuun ja toiveissa oli juuri sen takia pysyvämmät liikuttajat. Valitettavasti hevosta on ollut pakko saada liikkeelle kun ei itse ole pystynyt ratsastamaan, kaverit pääsee harvoin ja kärryjäkään ei Rosille ole hankittu.



Nyt aletaan pikkuhiljaa ratsastelemaan sitä enemmän kentällä ja pikkuhiljaa maastossa vaikka ihan talittaen jos ongelmia vielä ilmaantuu. Nyt se on ollut ihan ok, joskin yhden liikuttajan kanssa madellut tallilta pois päin ja kotiin päin taas saanut pidätellä kunnolla. Mitään ryntäyksiä tai muuta ei ilmeisesti silti enää ole ollut ja niitä onneksi vähentää myös se, ettei enää kasva syötävää joka puolella, jonka perään rynniä. Rosi täytyy saada heti kentällä toimimaan kunnolla, Joidenkin kanssa se jää heti seisomaan ja jumittamaan jos ei ole määrätietoisesti käskemässä sitä eteenpäin. Jos sen saa kentällä jo heti kulkemaan kunnolla ja tekemään mitä pyydetään, en usko maastossakaan sen enää yrittävän mitään temppuja. Huomenna on yksi kiinnostunut liikuttaja tulossa kokeilemaan Rosia. Toivotaan, että siitä löytyisi yksi sopiva liikuttaja, koska yksi lopetti juuri käymisen.


lauantai 29. syyskuuta 2018

Ohjasajoa



Vihdoista viimein sain koneen auki ja pakotin itseni tulemaan päivittämään pikaisesti kuulumisia myös tänne. Asiaa ja kuviakin on kertynyt jo vaikka kuinka paljon, mutta väsymys on vienyt kaiken motivaation avata konetta kunnolla ja alkaa kirjoittelemaan. Pää lyö tyhjää ja on turha koittaa kirjottaa mitään tarkempaa.

Rosilla on nyt ohjasajettu pari kertaa lähiaikoina. Se on aika nihkeä kulkemaan kentällä ratsastajan kanssa ja kenttä on sille ihan liian pieni muutenkin. Irtona se ei suostu juoksemaan muuta kuin omin päin joskus herkkujen perässä, puomeista ja esteitäkään se ei välitä yhtään. Se on maastoiluhevonen henkeen ja vereen. Ekalla kerralla kokeiltiin kuitenkin ihan vaan kentällä ohjasajaa sitä. Rosin liikuttaja Karkki oli ohjaksissa ja itse koitin saada muutaman kuvan otettua. Arvatenkin se ei kentällä kauhean mielellään pyörinyt ja pysähteli jatkuvasti syömään tai muuten vaan jumittamaan. Ekalla kerralla meillä oli ihan tavotteena saada se menemään kenttä kerran ympäri ilman sen kummempia pysähtelyjä ja pyörimisiä -se olisi mielellään vaan kääntynyt ympäri tuijottamaan ohjastajaa tai pyörinyt ympyrää ohjastajan perässä.


Eka ohjasajo. Rosin värikin on muuttunut pilkukkaammaksi.

Toisella kertaa päätettiin lähteä tielle ja laitumille kokeilemaan miten se tykkää siellä kulkea ja homma sujuikin ihan hyvin. Rosi lähti heti innoissaan kävelemään ja pysähteli vaan syömään välipalaa. Pari kertaa kotiin päin tullessa se otti hiukan vauhtia ja lähti ryysäämään pellolle, mutta pysähtyi melkein heti. Vähän kaikki hevoset tuntuu nyt olevan viimeisistä ruohoista ihan sekasin ja koittaa väkisin aina puskea joka paikkaan syömään. Rosi varsinkin on tosi ahne ja osaa käyttää kokonsa hyvin hyödyksi kun päättää lähteä puskemaan johonkin. Se on muutenkin ollut nyt loppukesästä asti tosi virkeä, koska on liikkunut tosi huonosti. Nyt se on pari kertaa ottanut maastossa ohjat itselleen ja lähtenyt menemään omin päin, mitä ei ennen kyllä ole tehnyt. Palaan näihin tapahtumiin tarkemmin vielä myöhemmin.



Jos kiinnostaa seurata meitä aktiivisemmin, kannattaa seurata instassa, sinne tulee päiviteltyä vähän useammin kuvia, kuin blogin puolelle.


perjantai 27. heinäkuuta 2018

Heippa, Hali

Vihdoinkin loma on alkanut ja on aikaa avata välillä myös tietokonetta ja blogia. Lomaa minulla onkin seuraava kuukausi, jonka jälkeen palaan vielä viikoksi töihin ja sitten jäänkin jo pidemmälle tauolle töistä.
Muutama asia on ehtinyt tapahtua parin viikon aikana. Tärkeimmät varmaan on Halin pois lähteminen ja Rosin uusien liikuttajien etsiminen ja kengitysongelman paikantaminen.

Hali lähti virallisille omistajilleen takaisin reilu pari viikkoa sitten maanantaina. Syitä tähän oli parikin, mutta suurin ongelma oli sen ontuminen. Se on melkein jatkuvasti kulkenut enemmän tai vähemmän epäpuhtaasti, pari hyvää ratsastuskertaa ollaan kuukausien aikana sen kanssa saatu, mutta viimeiset ajat se vaan laidunsi ja oleskeli. Näin se olisikin saanut jatkaa meillä jatkossakin, mutta siinä kohtaa kun se alkoi kulkea jo välillä vapaana tarhassa hieman oudosti ja oli varsinkin aamuisin todella kankea ja arkova laitumelle viedessä, otin omistajiin yhteyttä ja mietittiin Halin jatkoa. Itse en nähnyt kovin viisaaksi omalta puoleltani lähteä ylläpitohevosen jalkoja omasta pussista kuvauttamaan ja hoidattamaan. Tilanne olisi ollut aivan eri jos meillä olisi nyt jo mahdollisuus hankkia oma asunto ja hevostilat, jossa hevosia voisi pitää. Vuokrapaikalla hevosten pitäminen on kuitenkin kalliimpaa ja ylimääräisiä menoja on pakko karsia syksyyn mennessä. Sovittiin, että Halin omistajat hakevat sen takaisin kotiin ja jatkavat sen hoitamista ja kuntouttamista itse. Hali pääsi vanhan heppakaverinsa kanssa laitumelle viettämään kesää, on ollut oikein pirteä ja saa nyt kuntoutua ajan kanssa.


Rosi puolestaan on lomaillut paljonkin helteiden aikana. Muutaman kerran peruin sen liikutuksen parilta henkilöltä, kun sen kengätön takakavio alkoi lohkeilemaan. Nyt sillä oli sunnuntaina ensimmäinen kraniohoito. Olen itse edelleen aika skeptinen koko hoidon suhteen, mutta koitan uskoa siihen, koska olen kuullut siitä niin paljon hyvää ja saanut hoidosta paljon suosituksia.
Rosille mietittiin myös liimakenkää takajalkaan, mutta niin isoa kokoa ei ilmeisesti valikoimasta löydy. Otin myös toiseen kengittäjään yhteyttä ja hän lupasi tulla katsomaan kavioita joku päivä ja koittaa auttaa meitä. Hän oli aika samoilla linjoilla kengityksen suhteen, kuin aiemminkin meillä käynyt kengittäjä. Liikuttajia oli ilmoituksen julkaisemisen jälkeen tarjolla kymmeniä, muutamat tulivat ja kävivät kerran tai pari, muutama on käynyt useammin ja loput ovat lakanneet ottamasta yhteyttä. En ole itse sen kummemmin jaksanut perään huudella, toivotaan että syksyksi löytyisi muutama kiva vakkari, jotka oikeasti kävisivätkin. Ja ehkä ennen joulua pääsee itsekin jo selkään.

Kesän aikana olisi tarkoitus vielä tehdä reissu katsomaan Marlieta sekä mahdollisesti käydä moikkaamassa Halia samalla. Kraniosta olisi tarkoitus kirjoitella erikseen tarkemmin, kun toinen hoito on 4 viikon päästä tehty.


tiistai 26. kesäkuuta 2018

Rosi valokuvamallina



Joku aika sitten Jaana Vuola kyseli facebooksivuillaan hevosmallia Yyteriin kesäkuulle. Olen seuraillut Jaanan valokuvausta ja sivuja sekä facebookissa, että instan puolella jonkun aikaa. Tykkään hänen valokuvistaan valtavan paljon, niissä on aina aivan omanlaisensa tunnelma. Suunnitelmissa on ollut kysellä häneltä valokuvaussessiota hevosten kanssa ja juurikin Yyterin rannalla tai meillä jossain kotimaisemissa. Nyt ajattelin olevan hyvä tilaisuus tähän, varsinkin kun kalenteri töiden puolesta näytti juuri sopivasti vapaata kyseiselle päivälle. Halukkaita kuvattavia oli ilmoittautunut todella paljon ja meinasin jättää asian sikseen. Laitoin kuitenkin Jaanalle viestiä ja kuvan Rosista, ja sainkin vastauksen, että voitaisiin jotain koittaa kehitellä, jos saan hevoselle kyydin Yyteriin. Itselläni ei ole tällä hetkellä kuin B-kortti ja noin isoa hevosta ei pysty sillä kortilla kopin kanssa vetämään. Kuskin saaminen oli vähän vaikeaa tälle ajankohdalle ja olin jo luovuttamassa asian suhteen. Ajattelin että otetaan sitten loppukesästä ihan oma kuvaussessio tilaukseen. Jaana kuitenkin kyseli jos voisivat tulla meille tallille ottamaan kuvia Rosista, mahdollisesti aikataulujen siihen sopiessa.

Sovittiin aika lauantaille 16.6 iltapäivään. Pesin Rosin aiemmin päivällä, joka osoittautui täydeksi virheeksi. Kaikkea ihosta irronnutta likaa ei saanut millään pestyä ja huuhdeltua pois ja selästä alkoi irrota pientä mustaa rupea niiltä kohdilta, johon on kaadettu punkkilääkettä. Nämä näkyikin valkoisessa karvassa oikein mukavasti ja hevonen oli likaisemman näköinen, kuin ennen pesua. Vein Rosin laitumella hetkeksi, jotta se saisi syödä ennen kuvausta ja olisi hiukan vähemmän ahne kuvaushetkellä, ja että se kuivuisi pesusta. Onneksi kuivasta karvasta sai hyvin harjattua pahimmat likaraidat pois helposti.
Jaanalla oli valokuvaajaystävä Magdalena saksasta mukanaan, sekä apukäsinä Essi. Aikaulu oli heillä aika tiukka ja kuvausaikaa oli noin tunti. Keli oli hiukan haastava, kun aurinko paistoi kirkkaana. Käytiin katsomassa hyvä paikka valmiiksi laitumelta metsän reunasta. Rosi oli harvinaisen haastava pitää paikallaan ja pää poissa ruohosta. Se koitti seurata heti perässä ja jouduttiin moneen kertaan pakittelemaan sitä takaisin oikealle paikalle. Ja jos riimusta koitti nypätä päätä ylöspäin ruohikosta, se lähti heti liikkeelle. Kauhea määrä hyttysiä kiusasi vielä kimpussa, joten se ei kauheasti malttanut seistä paikallaan, tai jos seisoi niin pää piilossa ruohikossa.
Essistä oli tosi paljon apua, hän tuntui heti tietävän mitä kuvaajat halusivat ja osasi ohjata hevosta oikealle paikalle ja oikeaan asentoon. Yksin olisin ollut ihan hukassa.
Vaihdettiin vielä kuvauspaikkaa lähimetsikköön. Crocsit on aina hyvä valinta tallille kengiksi, varsinkin kun hevonen astuu jalan päälle. Nyt on toinenkin jalkapöytä sininen, eikä ole kunnolla edellinenkään parantunut puolen vuoden takaisesta tallomisesta.

Tunti on yllättävän lyhyt aika, kun täytyy etsiä sopiva kohta kuvaukseen ja asetella hevosta kunnon asentoon. Lisäksi Rosi on vähän haastava kuvattava, kun sitä kiinnostaa enemmän syöminen kuin poseeraus, eikä sen huomiota saa heräteltyä oikein millään. Luullakseni saatiin silti muutama onnistunutkin kuva. Seuraaviin kuvauksiin täytyy ottaa varmaan täysi säkillinen leipää ja rapiseva muovipussi, se jos joku varmasti saa Rosinkin huomion heräämään. Puhuttiin vielä ennen heidän lähtöään Jaanan kanssa myös toisista kuvauksista, joista olisin kiinnostunut tämän kesän aikana. Homma on vielä suunnitteluasteella, mutta varmasti toteutettavissa.

Alla linkit vielä valokuvaajien kotisivuille, joiden kautta pääsee myös seuraamaan heidän instagramtilejään ja facebooksivuja:

Valokuvaaja Jaana Vuola
Magdalena Stockschläder

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Kengittäjän kauhu

Rosi vuoltiin reilu kuukausi sitten ja sen kavioissa oli irtoseinämää. Myös toinen etukavio oli lähtenyt halkeamaan ja nyt se on lähipäivinä haljennut ylemmäs. Sovittiin jo viime vuolennassa että reilun kuukauden päästä rauhoitetaan se ja laitetaan sille kengät jalkoihin, jotta irtoseinämäisyys paranisi.
Rosi ei ole ollut laitumella kuin joskus käymässä ja muuten ne ovat hiekkatarhassa ja perätarhassa jossa on kuivahkoa kitukasvuista ruohikkoa. Pohja on siis kuiva ja asiaa ei yhtään paranna tämä jäätävä sateeton kausi. Olenkin koittanut aina talliin otettaessa kastella sen kaviot ja vetää kosteisiin kavioihin päälle öljyä. Kengittäjältä kyselin myös neuvoja ja hän sanoi yhdeksi vaihtoehdoksi vetää kavioiden pohjiin kaviotervaa. Tätäkin on siis välillä käytetty.

Marlielle aloin syöttää hamppua viime syksynä juurikin sen takia, koska sillä kuivui kesällä kaviot aina ja lohkeili jatkuvasti. Talvella ja syksyllä sillä on ollut kaviot aina erittäin hyvät, jonka väitän johtuvan pohjien kosteudesta, koska mikään muu ei sillä ikinä elämässä ole muuttunut. Harja ja häntä sillä lähti ainakin hampun syötön myötä villiintymään ja paksuuntumaan reilusti, sekä ylläpitokodista saamien kuvien perusteella sillä on kaviotkin tänä kesänä paremmassa kunnossa edellisiin vuosiin verrattuna. Rosin harja ja häntäkin saisi puolestani kasvaa vielä enemmän, vaikka ne on nyt jo melkein tuplannut pituuden syksystä lähtien. Kaviot sillä kuitenkin nyt kärsii kuivuudesta ja päätinkin lisätä sille ruokintaan nyt hampunsiemenet, sekä ulkoisesti kavioihin öljyä. Tuloksethan näkyvät vasta paljon myöhemmin, mutta mielenkiinnolla jään seuraamaan auttaako ne asiaan mitenkään.

Halkeama pahimmillaan. Kavio on myös levinnyt sivuilta taas kuukauden aikana, ei ehkä niin paljon mitä kuvakulma antaa ymmärtää.


Tänään lauantaina kengittäjä tuli laittamaan Rosille kengät jalkoihin. Sillä oli toinen etukavio jo kuukausi sitten lähtenyt lohkeamaan ja nyt viimepäivinä lohkeama suureni ja soitin paniikissa kengittäjälle. Sain eläinlääkäriltä reseptin Domoon ja neiti rauhoitettiin sillä. Eläinlääkäri varoitteli laittamasta annostusta rauhoittavasta painon mukaan, koska Rosi on normaalia herkempi rauhoittavalle aineelle. Mentiin aluksi viidensadan kilon mukaan, mutta neiti näytti vielä vajaan tunnin päästä olevan suht pirteä. Laitettiin loppu lääkkeestä myös ja hetken päästä se alkoi vasta pökertymään. Kohta se jo kuorsasi käytävällä naruissa. Ensimmäinen etunen meni ihan hyvin pientä nyppimistä lukuunottamatta. Toinen, haljenneempi etunen olikin vaikeampi hoitaa ja Rosi painoi jalkaa väkisin maahan ja nyppi sitä eteen ja taakse niin paljon, että kengittäjä lenteli mukana. Vaikka se oli ihan pökerryksissä, se kiskoi todella kovaa ja nopeasti jalkaa. Takajalat oli viimeksikin vaikeammat ja toista takasta se ei nostanut millään. Tämä on sama jalka, joka jäi viimeksi vuolematta, kun se ei sitä suostunut nostamaan. Kokeiltiin toista takasta ja se oli varsin helppo ja nopea kengittää muihin verrattuna! Muutaman kerran se löi jalan maahan, mutta muuten homma meni aika kivuttomasti. Palattiin takaisin "ongelmatakaseen" ja se riuhtoi ja repi sitä ihan hulluna. Jalkaa ei saatu edes vuoltua kunnolla ja lopuksi se ei suostunut nostamaan sitä ja oli niin vihainen, että potkaisi kengittäjää suoraan sivulle päin jalkaan. Kengittäjästä tämä ei ainakaan ole kiinni, hän on erittäin rauhallinen ja asiallinen. Tämä takajalka on myös ollut ns. paras silloin, kun Rosilla oli pahat ruvet ja tulehdusta niissä. Se liikkuu normaalisti ja jalka on muuten ihan kuin muutkin. Enkä usko että se kovin kipeä voi olla, kun se varaa sille hyvin painoa silloin, kun toista takasta kengittää.
Jostain sille on ollut pakko tulla jonkinlainen kipumuisti tai jotain pahaa käydä, se ei tahallaan ole ilkeä ja muuten kaikissa tilanteissa se käyttäytyy aina hyvin ja on tosi rauhallinen. Ollaan myös hoitotoimissa jalkoja pidellä ja nostella ja silloin se yleensä nostaa ne ihan automaattisesti, joskin jossain kohtaa painaa väkisin jalan maahan. Kun hevonen painaa melkein 800 kiloa ja hyppää koko painollaan kengittäjän päälle, niin ei kyllä kauheasti itseäkään enää naurattanut.
Ainakin Belgiassa työhevosia kengitetään ns. telineessä/häkissä, johon ne talutetaan ja jalka sidotaan puomiin kiinni. Näin kengittäjän ei tarvitse pidellä jalkaa itse ylhäällä ja hevonen ei pääse sitä riuhtomaan ja potkimaan. Kuulemma ranskassakin käytetään tätä konstia, en tiedä olisiko Rosia kengitetty myös niin. Ainakin tällä hetkellä näyttää, että ei ihminen yksinään pysty kenkään lyömään ilman vippaskonsteja, kun ei rauhoituksestakaan tuon enempää apua ollut.

Kotona jatketaan jalkojen pitelyllä ja nostelulla ja koitetaan palkata Rosia aina, kun se käyttäytyy hyvin. Lisäksi koitetaan selvittää, johtuuko temppuilu jostain kipuperäisestä. Se on hoitotoimenpiteissä aina nostanut jalat automaattisesti itse ja niitä on saanut putsailla, joten en kuvitellut koskaan, että vuoleminen ja kengitys tulisi olemaan mikään ongelma tälle "kaikki käy" -tyypille. Toki tähän hätään tuo harjoittelu ei nyt paljoa auta, kun kavio vaatii kenkää alle ja harjoittelu jalkojen nostossa tulee olemaan pidempi prosessi. Tosin kengittäjääkin voisi kokeilla vaihtaa, vaikka en näe tässä mitään ongelmaa. Voihan Rosilla olla myös joku kammo miehiä kohtaan ja sen takia käyttäytyä niin hankalasti. Pakko kyllä sanoa, että kengittäjä on aivan huippu kun tulee juhannuksena kengittämään. Ja että ylipäätään tuli enää kengittämään sen viimekertaisen taistelun jälkeen, sekä auttaa ja suunnittelee miten tästä jatkossa edetään.

Loppuun vielä video tälläisestä metodista, jolla työhevosia kengitetään ulkomailla:


perjantai 8. kesäkuuta 2018

Mitä Rosille kuuluu

Tallin vaihdon jälkeen hevosia on liikutettu enemmän. Muutama uusi liikuttaja on käynyt kokeilemassa ja muutama entinen käy edelleen välillä ratsastamassa tai touhuamassa heppojen kanssa. Rosi on ollut tauon jälkeen suht reipas jopa kentällä pyörimiseen.

Se myös raspattiin ja tarkistettiin eläinlääkärin toimesta. Mitään kunnon selitystä en saanut sen kaulassa olevalle oudolle läiskälle, joka ainakin josssin kohtaa kutisi niin paljon, että Rosi hankasi siitä karvat pois. Nyt se on rauhoittunut kutinalta, mutta läiskä on muuten samanlainen. Kengittäjälle se laittoi vuolemisessa niin paljon hanttiin, ettei jaloista saatu hoidettua kunnolla kuin 3/4. Rosille on myös tullut irtoseinämää kavioihin ja kengät täytyy laittaa alle, joten seuraavaksi se rauhoitetaan ja koitetaan kengittää. Rosilta ajettiin myös kaikki tupsut jaloista, koska jalat alkoivat taas kutista ja rupia oli paljon. Nyt niitä ollaan lääkitty punkkeja vastaan, pesty ja  rasvailtu ja kyllä ne on lähteneet nyt paranemaan heti ihan eri tavalla, kun niitä pystyy hoitamaan kunnolla ja jalat kuivuu nopeasti eikä kosteus jää niihin muhimaan.

Rosi on myös laihtunut jonkun verran

Ratsastaessa ja hoitaessa se on käytökseltään muuttunut tosi paljon. Se on nykyään tosi seurallinen ja innokas touhuamaan kaikkea, leikkisä ja iloinen. Enää se ei kiukuttele harjauksessa, ja satuloinnissakin on harvinaista jos se nostelee yhtään jalkoja ja luimii. Ennen se harrasti jopa näykkimistä ja huitoi vihaisesti jaloilla ja hännällä kun satulaa laitettiin. Ollaan nyt myös harjoiteltu jalkojen nostoja ja se menee ihan hyvin. Itseasiassa heti kengityksen jälkeen se nosteli jalat ihan nätisti ilman ihmeellisyyksiä, en tiedä mistä temppuilu vuoltaessa johtui, kengittäjäkin oli tosi mukava ja rauhallinen. Jos seuraavassa kengityksessä näyttää vielä siltä että se temppuilee, täytyy koittaa vaihtaa kengittäjää ja kokeilla onko sillä jotain merkitystä. Ähkyn jälkeen Rosi ollaan saatu myös oppimaan juomaan greenlinen ja melassin avulla ylimääräistä ja nyt se vetää jo ämpärikaupalla innoissaan juomaa.

Liikuttaessa se on myös oikein ihana. Varsinkin maastossa se tykkää käydä ja toimii melkeimpä täydellisesti. Vastaan on tullut kaikki koneet ja ajoneuvot mitä vaan voi kuvitella, eikä korvaansa lotkauta millekkään. Sillä on sopivasti intoa kulkea eteenpäin ja varsinkin takaisin tallille mennessä se laukkailee ja ravailee innoissaan, mutta pysyy silti aina käsissä. Muutenkin se on sellainen kaikki käy -tyyppi ja varsinkin Marlieen verrattuna paljon rennompi ratsastuskaveri. Ihmiset pysähtyy aina matkalla ihailemaan sitä ja ovat kovin uteliaita. Tänä kesänä olisi vielä tarkoitus käydä sen kanssa Yyterissä uiskentelemassa, jos saadaan pikku E ajettua tähän talouteen ja jostain koppia lainaan. Muutakin suunnitelmaa on Rosin varalle mm. valokuvauksen ja näyttelyiden saralla, niistä lisää kuitenkin sitten tuonnempana vasta.
Rosi on pyörinyt jonkun verran kentällä liikuttajien kanssa, sekä selästä ja maastakäsin maastossa. Yhtenä iltana otin kaverini mukaan tallille ja hän pääsi hetkeksi Rosin kanssa tallustelemaan laitumelle, kaikki nämä kuvat ovat myös siltä kerralta.



Kannattaa käydä katsomassa Hennan instagramtilillä (Hevosettomuus) kuvia ja seurailemassa, sieltä löytyy vähän väliä juttuja Rosista ja Halistakin.



tiistai 5. kesäkuuta 2018

Uuden hevosen kuulumiset

Ajattelin nyt kirjoittaa molemmista hevosista erikseen jonkinlaista koostetta, mitä niiden kanssa on tehty ja miten on mennyt.

Hali tuli meille helmikuun viimeinen päivä. Sen jälkeen ne siirtyivät Rosin kanssa toukokuun alusta pienelle tallille. Meillä pihatossa ollessaan se liikkui jokseenkin aika huonosti ja vähän, se oli aika ruipelo kun tuli ja liikkui ajoittain haluttomasti ja epäpuhtaasti. Kävin sen kanssa usein maastakäsin vaan kävelemässä maastossa, juoksuttelin sitä pellolla ja välillä sillä ratsastettiin oieniä määriä. Ajateltiin huonon liikkeen johtuvan huonoista ja liukkaista pohjista ja kengättömyydestä. Myös mukana tullut satula oli huono ja se kiukutteli satuloinnissa. Pienen ratsastustauon jälkeen se ei enää kiukutellut satulaa laittaessa.
Nyt se on päässyt liikkumaan hiukan aktiivisemmin toukokuun ajan, kun kelit ovat helpottaneet, kaviot on taas huollettu ja käytössä on pieni kenttä ja peltoa, sekä kivoja maastoteitäkin.
Selästä se on kuitenkin ollut kipeän oloinen edelleen ja liikkuu varsinkin ravissa tosi huonosti ja koittaa aina stopata, jos mahdollista. Viime viikolla se pääsi hierottavaksi ja olikin selästä ja takapäästä aikalailla jumissa. Satula on huono ja sitä ei nyt ole käytetty lainkaan muutamaa alun kertaa lukuun ottamatta. Takapään liike on aika voimaton, se kompuroi ja askeleet menee sekaisin ja sieltä löytyy sekä peitsiä, ravia, että laukkaa. Hieroessa sillä oli selvästi kipeitä paikkoja, se luimisteli ja koitti näykkiä. Muutenhan tämä kaveri on varsin kiltti ja ei tällaista käytöstä ikinä harrasta.



Puomeista ja esteistä se innostuu kivasti, sekä maastoilusta. Kentällä se ei tykkää pyöriä, ja sitä saa aikalailla puskea kokoajan eteenpäin. Nyt sovittiin hierojan kanssa niin, että juoksutellaan sitä, sekä laitetaan viikon kuurina lämpölinimentin kanssa hieroen selkää. Jossain kohtaa se saa myös kengät jalkaan, joka ei varsinaisesti tähän liity, mutta niiden pitäisi tukea paremmin sen ventoja takajalkoja. Myös kavaletit ja pikku esteet irtona voisi tehdä hyvää ja auttaa sitä saamaan voimaa takapäähän, sekä  avaamaan paikkoja hiukan. Myös reippaampaa laukkaamista suositeltiin juuri tähän.

Eläinlääkäri tutki sen hampaat ja ne olivat oikein hyvät. Juoksuteltiin sitä myös hieronnan jäljiltä ja alkuun se oli tosi nihkeä liikkumaan. Ravia tuli ihan hyviäkin pätkiä, laukkaa myös osittain Liike on aika voimatonta varsinkin takapäästä ja se rikkoi helposti ravista käyntiin ja laukasta raviin, jos ei ollut koko ajan piiskan kanssa vähän komentamassa sitä töihin. Se koittaa aika helposti luistaa hommista varsinkin kentällä ja näyttää välillä tosi huonoltakin, mutta kun maastoon päästään niin askel on ihan erilainen ja kompurointi ja muu on poissa. Jalat sillä on aina liikutuksen jälkeen, sekä seuraavana päivänä oireettomat, joten vika taitaa enemmän olla juuri siellä lihaksistossa.


Nyt katsotaan pikkuhiljaa mihin suuntaan liikkuminen alkaa mennä, Hali saa myös nautiskella laitumella ja koitan päästä sitä hypyttämään, jos se siitä innostuu. Muuten se saa aika pitkälti nyt liikkua hetken liinassa, välillä sivuohjien kanssa pikku hetkiä, sekä ilman. Sopivassa välissä katsotaan sille uusi penkki sovittajan kanssa, nyt sillä ei ole ratsastettu hetkeen ollenkaan ja katsotaan tilannetta rauhassa. Otetaan kohta uusi hierota-aika ja seuraillaan lähteekö paikat miten aukeamaan ja liike paranemaan. Muuten Hali on oikein reipas ja rauhallinen tapaus, välillä se riekkuu kavereiden kanssa tarhassa innostuessaan ja on saanut kivasti jo pyöreyttä takaisin. Sillä on aikoinaan käyty myös estekisoissa ja jos se tykkä hyppäämisestä, olisi kiva jos sen kanssa pääsisi joskus vielä hyppäämään.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kuulumiset pitkästä aikaa

Viimeksi olenkin tänne kirjoitellut maaliskuussa, kun hevoset muuttivat omaan pihaan ja meille tuli ylläpitoon uusi hevonen. Tässä välissä ollaankin jo ehditty muuttamaan takaisin sinne mistä lähdettiin, hevosten asuinpaikka on tosin vaihtunut. Marlie lähti huhtikuun lopussa ylläpitoon Hämeenlinnan suunnille ja on pärjännyt vallan hyvin. Jo reilu viikko sen muuton jälkeen sain videota, jossa se ylitti puomit liinassa erittäin rauhallisesti ja nätisti, se on saanut vähän massaa itselleen taas kevään tullen ja pääsee liikkumaan paljon enemmän, kuin meillä ollessa. Sen vajaan pari kuukautta, mitä hevosia ehdittiin omassa pihassa pitämään, en saanut liikutettua niitä melkein ollenkaan, koska olin itse koko ajan sairaslomalla jo töistäkin.



Rosi ja Hali asuvat nyt pienellä yksityistallilla kahden ponin ja suomenhepan kanssa, ovat päässeet
liikkumaan jo aktiivisemmin ja molemmat näyttää tykkäävän maastoilusta aivan kamalasti.
Viime viikon torstaina vietettiin tosi kiva vapaapäivä ja käytiin Rosin kanssa maastoilemassa, olin itse kävellen mukana ja heppojen liikuttaja Henna ratsasti. Rosi oli tosi reippaalla tuulella ja olisi tykännyt ravailla omia aikojaan eikä pysynyt paikallaan kunnolla. Käytiin tutkimassa maastoreittejä ja purkamassa vähän energiaa hiljaisemmalla metsätiellä. Reissun jälkeen pestiin hevonen ja laitettiin se takaisin tarhaan, jossa se meni nukkumaan. Hepat makailee päivän aikana moneen kertaan ja hetken päästä lähdettiin kotiin. Ehdin olla kotona pienen hetken kun tallilta tuli puhelua ja videota että Rosi on todella kipeä. Se koitti kovasti mennä makailemaan koko ajan, mutta nousi aina nätisti ylös kun vähän komennettiin, päivystävä eläinlääkäri oli toisessa paikassa ja pääsi vasta myöhemmin paikalle. Saatiin lainaksi kipulääkettä ja pari tuntia taluteltiin niin tilanne näytti jo paljon paremmalta. Eläinlääkäri kuunteli vielä äänet ja antoi lisää kipulääkettä. Kävin kotona nukkumassa pari tuntia ja aamulla töihin mennessä kävin vielä tallilla katsomassa ja kaikki oli hyvin. Nyt ollaan kovasti koitettu juotella Rosia, koska se näytti juovan aika huonosti. Se ei tykkää melassista, omenamehusta ja greenlinevettäkään se ei ennen ole juonut kuin vähän. Nyt ollaan saatu sitä juomaan sen kanssa onneksi ihan hyvin ja iltaruuastakin ollaan tehty vetisempää litkua.



Kengittäjä kävi lauantaina vuolemassa hevoset, Rosilta saatiin vain kolme jalkaa työllä ja tuskalla hoidettua ja toinen takajalka jäi kokonaan vuolematta, koska se ei suostunut sitä nostamaan. Meidän aikana sen kavioita ei olla vielä hoidettu ja nyt oli korkea aika ne hoitaa. Seuraavalla kerralla hevonen täytyy rauhoittaa ja laittaa sille kengät jalkoihin, koska kavioissa oli irtoseinämää. Seuraavaksi aletaan siis harjoittelemaan jalkojen nostamista ja ylhäällä pitämistä. Itse olen ne puhdistanut ihan kätevästi, kun se nostaa takajalat yleensä valmiiksi ylös, niin olen ne saanut kurkattua näin kätevästi. Nyt ei onnistunut, ja jos jalka saatiin nostettua, niin se rysäytti hetken päästä koko painollaan sen maahan. Hali oli erittäin kiltisti vuolun ajan ja suunniteltiin sille myös kenkien laittoa, jotka tukisivat sen takajalkoja ja niiden ventoja vuohisia enemmän.

Eläinlääkäri tulee tunnin päästä tallille raspaamaan hevosia ja tarkastamaan niitä. Rosilla on suupielessä ilmeisesti melanoomapattia ja outoa karvatonta läikkää ja jalat ovat ruvilla edelleen, koska se kihnuttaa niitä taas. Punkkilääkettä on haettu eilen lisää, mutta rupia on ylipäätään vaikea hoitaa, koska karva on nii paksu jaloissa ettei niitä saa kunnolla rasvattua, hyvä kun sormilla saa kaivettua edes ihoa yhtään näkyviin.


sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Hevosten muutto ja uusi hevoinen

Vihdoista viimein alkaa olemaan ainakin hevosten kotiutuminen kunnossa. Jo muutaman päivän ne ovat ehtineet pihassa tallustella. Itse hevosten siirto oli työn ja tuskan takana, koska jouduimme vetämään koppia omalla autollani, joka ei todellakaan ole siihen tarkoitukseen tehty. Suunnitelmana oli lastata ensimmäisenä Marlie ja hakea sen jälkeen uusi heppa samaan kyytiin toiselta tallilta. Päädyttiin kuitenkin viemään hevonen kerrallaan, koska autolla ei saanut vetää kahta samaan aikaan ja yhdenkin hevosen kanssa huomasi autosta ettei vetokyky ollut ihan parhaimmillaan enää. Haettiin ensimmäisenä siis uusi hevonen, vietiin se kotiin ja sen jälkeen haettiin Marlie. Marlie oli vähän hankala menemään koppiin, mutta tuli yllättävän hyvin kun avustajat vähän auttoivat liinan kanssa takaa päin. Rosi jäi vielä odottelemaan omaa vuoroaan ja suunnattiin taas kohti Euraa. Marlie nuuhkaisi paikan päällä uutta hevosta pari kertaa ja lähti sen jälkeen lampsimaan kohti heinäkasaa. Rosin kanssa mietittiin jo, että pystyykö sitä edes tuolla yhdistelmällä kuskaamaan. Hevonen oli kuitenkin pakko saada siirrettyä, joten laitettiin se kyytiin. Aloin jo itsekin epäilemään, että kestääkö edes traileri sen painoa. Rosi mahtui juuri ja juuri kyytiin, kun nostettiin takalaita ylös ja lähdettiin liikkeelle. Matka taittui noin max. 60km/h Luvialta Euraan ja auton etupääkin tuntui jo keulivan kopin painosta. Loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja päästiin perille jopa viimeiset umpijäiset ylämäet. Tarhassa Rosi vähän kiljui ja nousi pystyyn uuden hevosen nähdessään mutta sen jälkeen kaikki ovat olleet ihan sovussa. Tällä hetkellä näyttää siltä että Marlie on porukan pomo ja Rosi alimmainen laumassa. Toisaalta se voi olla ihan hyväkin, ettei Rosi pääse ensimmäisenä heinäkasalle koska sitä on pakko alkaa laihduttamaan. Ruokaa se saa kuitenkin, mutta täällä se ei pääse enää seisomaan 24 tuntia vuorokaudessa heinäkasalla lihomassa.

Koko jengi. Marlie, Hali ja taustalla Rosi.

Uusi hevonen. Tämä herra on nimeltään Hali ja kääntyi juuri 10 vuotiaaksi. Se on tasoltaan heB, re 80-90cm. Se on ollut ennen tuntitoiminnassa ja vaikuttaa oikein rauhalliselta ja kiltiltä. Hali on ollut suosittu lasten ja aloittelijoiden hevonen. Se on aika pienikokoinen, n.150cm säkäkorkeudeltaan ja rakenteeltaan pieni ja kevyt. Hali on meillä tällä hetkellä ylläpidossa, mutta olemme keskustelleet myös sen ostamisesta itsellemme. Joten jos omistaja on jatkossa sen halukas myymään, vaihtuu omistajuus ainakin omasta puolestani meille.

Hali poseeraa
Hevoset ovat tällä hetkellä pihatossa, joka on kooltaan n.105 neliötä. Tilaa siis riittää myös sisällä, mutta harvemmin ne pihatossa oleilevat. Marliesta en usko, että se on pihattoon edes uskaltanut mennä, muiden olen nähnyt siellä oleilevan.

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Pukittelua ja punkkeja





 Jokunen päivä sitten oltiin tallilla ja Marlien yksi liikuttajista ratsasti hevosilla. Molemmilla on ollut tosi pitkä tauko liikutuksesta, Rosilla jalkojen takia ja Marliellekaan en ole viitsinyt laittaa varusteita niskaan ettei punkit tarttuisi joka puolelle enempää. Luultavasti ne silti kulkeutuvat mukana meille uuteen kotiin ja pystyn siellä vasta paremmissa olosuhteissa alkamaan häätämään niitä kunnolla. Rosin kannalta tilanne on nyt ok ja jalkojen haavatkin ovat paranemaan päin pikkuhiljaa. Noin pahat ruvet ei silti hetkessä katoa, mutta onneksi sinkkivoide ja kunnon pakkaset ovat pitäneet tilanteen ihan hyvänä.

Marlien käytävälle otettaessa huomattiin kuitenkin että siltä puuttuu yhtäkkiä molemmista takakavioista aika isot palat edestä? Hetken aikaa pohdittiin asiaa ja loppujen lopuksi näin myös sen tömistelevän jalkojaan ja juostessakin se meni tosi oudosti takapää pomppien ja koittaen jalkoja rahnuttaa. Se oli ilmeisesti joutunut punkkien seuraavaksi kohteeksi ja hokkikenkien kanssa saanut yön aikana raavittua kaviot siihen kuntoon. Katariina ratsasti sillä kuitenkin hetken ja se oli ihmeen rauhallinen ainakin omaan silmään, kun miettii kuinka pitkä tauko sillä on ollut. Selkäännousussa se seisoi todella nätisti. Ravissa, sekä käynnissä ravailun jälkeen se oli aika jännittynyt ja kovasti menossa pää ylhäällä, mutta lopuksi vähän rauhottui ja kulki rauhallisemmin. Marliella on ollut nyt käytössä tuo uusi kukkahackamore ja se tuntuu olevan vähän nihkeämpi pysähtymään sen kanssa kun pitempi varrellisella hackamorella. Toistaiseksi se on kuitenkin pysynyt hanskassa ja ei olla vielä hackamorea säädelty sen kummemmin. Kun saadaan muutto alta pois ja hevosten säännöllinen liikutus taas balanssiin niin paneudun sitä ennen kunnolla laittamaan molempien suitset kuntoon, sekä perehtymään Rosin satulaongelmaan. Molemmilla on aika haastava pää, Rosilla puolestan jo sen vuoksi että se on niin iso. Marliellakin se on x-full kokoa, mutta erikoisen mallinen.



Rosi oli aika virkeällä tuulella ratsastaessa ja varsinkin laukannostoissa se riemastui ja heitti välillä vähän takapäätä ilmaan. Muutama ihan hyvä nosto ja pätkä tuli ja hevonen näytti nauttivat. Rosilla on vähän vaikeita ollut laukannostot ja varsinkin kun liikunta on ollut nyt niin vähäistä ja ruoka sille on maistunut sitäkin enemmän. Pelkästään jo huono kunto vaikuttaa asiaan ja rutiinin puute. Yleensä kun sen saa muutaman kerran nostamaan laukan ratsastuskerralla niin se nostaa sen jo kohta helpommin. Eiköhän tämäkin asia tule korjaantumaan kun saadaan yleiskuntoa nostettua ja rutiinia nostoihin. Yleensä se on saattanut vähän reippaammasta ravista nostaa laukan, mutta ratsastaja koitti saada sen heti alusta asti nostamaan sen kunnolla, ettei ravikiihdyttelystä tule jatkossa tapaa.








Itselläni ei tietenkään ollut Noromectin liuosta mukana Marlielle, kun tallilla ei ole tilaa jossa sen saisi jäätymättä säilytettyä. Heppojen hoidon jälkeen siis kurvailin takaisin kotiin hakemaan lääkkeen ja kaupan kautta hakemaan takajalkoihin isommat putsit suojaksi. Marlie sai liuoksen selkään ja putsit suojaamaan kavioita. Vielä eilen tallilla käydessäni hoidon Rosin uudelleen liuoksella, sekä suihkutin loput punkkisuihkeesta Marlien jalkoihin. Rosilla näkyi ensimmäisen liuoksen valelun jälkeen selässä ruskeita pieniä täpliä, samanlaisia kun jaloissa oli silloin kun ne suihkuttelin läpi punkkisuihkeella. Eli luultavasti ne ovat niitä kuolleita punkkeja. Ja niitä oli paljon.

Tälläiseltä näytti Marlien takaset