Rosia pitkästä aikaa!

Käytiin tässä heinäkuun alussa katsomassa Rosia uudessa kodissaan. Samalla vein sopparit, joissa sovittiin Rosin myynnistä heille. Matkaan lähti mukaan Rosin entinen, ja Marlien nykyinen luottoliikuttaja Karkki. Rosi asuu nykyää Keski-Suomessa. Matkaan meni aikaa jonkun verran ja sovittiin olevamme noin kahden aikaan paikan päällä. Onneksi keli suosi ja aurinko paistoi, kun päästiin perille. Rosi oli isolla laitumella 8 muun hevosen kanssa samassa laumassa. Otettiin Rosi harjaukseen ja saatiin ratsastaa hetki. Karkki kävi ensin pienen pätkän hiekkatiellä kävelemässä ja ravailemassa. Paikka oli kyllä aivan upea, vieressä järvi, rauhalliset maastotiet ja peltoa silmän kantamattomiin. Rosi on kuulemma ollut kiva maastomopo, eikä ole esittänyt lainkaan sellaisia tempauksia, mitä meillä loppuvaiheessa teki. Paikanvaihdos on selvästi tehnyt sille hyvää, ja olihan se selvä että edellinen talli oli noin isolle hevoselle liian pieni.

Kävin itsekin ratsastamassa loppujen lopuksi pienen pätkän. Rosilla oli trekkerin ns. perusmallin satula joka oli tosi hyvä! Tässä ei siis ollut sitä kahvaa edessä, vaan näytti täysin normaalilta satulalta. Tälläistä kaavailin Rosille aiemmin, ennen kuin ostin classicin, mutta silloin en löytänyt tarpeeksi leveää. Rosi oli hoikistunut muutenkin ja näytti tosi hyvältä. Lauma liikkuu ilmeisen paljon laitumella, ja laidun oli sen muotoinen, että liikettä tulee väkisinkin. Oli kyllä ihana käydä ratsastamassa hetki ja ravailla kotiin päin ihan vapaalla ohjalla rennosti. Rosilla on niin pehmeät askeleet Marlieen verrattuna, eikä kiire mihinkään. Lopuksi koitettiin viel ottaa meistä kuvia metsän reunassa, jonne Rosi ei olisi mennyt ollenkaan. Eli häneltä löytyi edelleen myös sitä omaa tahtoa ja luonnetta ihan yhtä paljon kun ennenkin.



Olen kyllä tyytyväinen reissusta ja hyvillä mielin jätin Rosin heidän hoteisiinsa. Itselläni on aika vahva tuntemus ihmisistä heti alkuunsa. Tietenkin aina vaisto ei osu oikeaan, mutta yleensä hyvät ja huonot fiilikset ihmisistä on osoittautunut oikeiksi. Rosin kohdalla en ole ollut huolissani sen oloista sen jälkeen kun se meiltä lähti. Vaikka hevonen on parhaassa mahdollisessa paikassa ja hyvissä käsissä, oli kyllä todella haikea fiilis. Yritin pitää haikeat ajatukset kurissa, ettei koko reissu menisi pelkäksi itkemiseksi. Olemme myös jatkossakin tervetulleita moikkaamaan Rosia, joka on tietysti aina ihanaa kuulla!


         

Irtipäästäminen on alku uuteen

Jotkut varmaankin bongasivat jossain kohtaa Rosin myynti-ilmoituksen netistä. Instassa seuraavat tietävät, että Rosi on matkustanut tänään uuteen kotiin. Neiti lähti nyt ylläpitoon vuoden sopimuksella ja sinä aikana uuden kodin olisi tarkoitus hänet ostaa, jos hevonen heillä viihtyy ja siitä tykkäävät. Lokakuussa Marlien ylläpitäjä sanoi ylläpitosopimuksen irti ja hevonen piti hakea marraskuun loppuun mennessä. Silloin mietin hetken Marlien antamista ylläpitoon uudelleen toiseen paikkaan. Se on kuitenkin niin herkkä, etten halunnut laittaa sitä enää eteenpäin. Kun Marlie tuli takaisin. tiesin että jompikumpi hevosista täytyy jossain kohtaa laittaa pois. Viime vuoden alussa muutettiin taloon, johon saatiin hevoset omaan pihaan ja Rosi alun alkaen hankittiin Marlien kaveriksi ja rauhallisemmaksi maastomopoksi. Siinä talossa asuminen ei kauaa kestänytkään ja keväällä piti äkkiä löytää kolmelle hevoselle paikat. Silloin Marlie lähti ylläpitoon ja Rosi ja Hali takaisin Poriin meidän mukana. Hali lähtikin takaisin omistajilleen kesän aikana ja Rosi jäi vielä meille.

Marliella olisi tarkoitus startata vielä raveissa ja sen liikuttaminen vaatii nyt vähän enemmän panostusta. Rosi on muutenkin ollut aikalailla omissa oloissaan, koska sille on ollut vaikeaa löytää tarpeeksi päteviä liikuttajia muutamaa lukuunottamatta. Aika ei yksinkertaisesti kaikille riitä ja Rosin tallilla painaa vielä tallivuorot päälle, Marliehan on täysihoidossa. Nyt Rosi saa toivottavasti suhteessa tarpeeksi ja enemmän liikuntaa. Se sai myös tarhakavereita, joita sillä ei Halin lähdön jälkeen ole ollut. Rosi vaatii muutenkin ihmisen tai muutaman, jotka jaksaa touhuta sen kanssa enemmän, mihin itselläni tällä hetkellä on aikaa.

Kaikista järkevimmältä tuntui antaa se ylläpitoon osto-oikeudella. Näin itse saisin varmistuttua, että se pääsee sellaiseen paikkaan, jossa sen kanssa tullaan toimeen ja jossa se itse viihtyy. Jos ongelmia ilmenee, saan sen ylläpidosta takaisin, eikä se lähde kiertoon suoraan, niin kuin myynnin kautta voisi lähteä. Aina ei voi olla varma mistään, mutta uskon ja toivon, ettei hänestä myynnin jälkeenkään enää haluta luopua uudessa kodissa. Ja jos halutaan, toivottavasti voin Rosin takaisin itselleni lunastaa tilanteen salliessa. Parin vuoden sisäänhän minulla olisi jo varmaankin mahdollisuus Rosi ottaa takaisin.

Huomenna aamutallissa voi iskeä pieni ikävä, kun ei kukaan juoksekkaan vastaan aamuheinille. Toivottavasti Rosi viihtyy uudessa kodissa. Jossain kohtaa varmasti häntä menen sinne paikan päälle. Ja kiitos erityisesti Rosin luottoliikuttajille, jotka ovat jaksaneet hänen kanssa touhuta, kun en itse ole pystynyt♥

Marlie on täällä taas

Joulu koitti kuukautta etukäteen, kun haettiin Marlie kotiin 24 päivä lauantaina. Matka Hämeenlinnaan ja takaisin meni kaikkineen ihan hyvin. Päästiin liikkeelle vasta päivällä, joten reissussa meni iltaan asti. Marlie meni koppiin suht helposti, kun avustettiin liinojen kanssa molemmilta puolilta. Matkustaessa se on aina ollut rauhallinen, yleensä tinttaaminen alkaa siinä kohtaa kun koppi pysähtyy. Takaisin tullessa pysähdyttiin vielä hetkeksi ja Marlie oli ollut kopissa ihan hiljaa senkin aikaa. Perillä neiti pääsikin heti karsinaansa ja tallissa oli tuttuja vanhoja heppoja sekä yksi uusi ihana ori. Kiimaoireet alkoikin kivasti heti näkyä. Sunnuntaina Marlie pääsi heti hetkeksi kentälle hölkkäilemään liinan päähän. Neiti menikin tosi kivasti ja on selvästi saanut puolen vuoden aikana tosi paljon lisää tasapainoa ja tasaisuutta liikkumiseen. Oikea kierros on aina ollut sille vaikeampi ja nytkin se muutaman kerran koitti pysähtyä ja vaihtoi itse suunnan toiseen kierrokseen, mutta ei ollut läheskään sellaista taistelua suunnan vaihdon kanssa kun joskus aikoinaan. Vasempaan kierrokseen se ravasi tosi tahdikkaasti ja kivasti ja totteli ääniapuja hyvin. Kentällä oli myös pieni este ja muutamia puomeja ja se enemmänkin hilautui niitä kohti kuin pois päin niistä. Ylläpitopaikassa nähtiinkin paljon vaivaa. että Marlie alkoi kulkemaan puomien yli taas rennosti ja mielellään, ja sen kyllä huomaa.

Marlie ihastelee uutta kaveria

Muuten hän on virkeä oma itsensä, oripoika kiinnostaa suunnattomasti ja Rosan kanssa Marlie teki heti tuttavuutta aitojen takaa. Virtaa tuntui olevan entiseen malliin, muuten hän on ottanut muuton tosi rauhassa. Toki asiaan varmaan vaikuttaa se, että talli on jo ennestään tuttu paikka hevoselle ja kaikki muut hevoset se on nähnyt ennen paitsi yhden. Oli muutenkin tosi kiva palata tallille kun Marlielle oli laitettu kaikki valmiiksi nimikylteistä lähtien ja häntä on selvästi jo odotettu sinne kovasti. Lähiaikoina olisi tarkoitus varmaan käydä selässä kentällä, laittaa kärryjä perään ja sen jälkeen sopia ratsuttajan kanssa tapaamista. Nyt olen itse ollut pari päivää kuumeessa, eilen käyty hoitelemassa Rosin kinttuja ja huomenna olisi tarkoitus käydä kumpaisellakin tallilla mahdollisuuksien mukaan. Katsotaan josko jatkossa tulisi kuvailtua enemmän videoita uuden kätevämmän kameran kanssa.

 Rosi on nyt saanut olla vapaalla aika paljon ja liikkunut kerran pari viikkoon. Se on mennyt kentällä ihan kivasti Karkin kanssa, välillä puomeja ja maastakäsin ja viimeksi pieniä väistöjen alkuja. Selvästi se alkoi saamaan ideasta kiinni ja se varmasti nauttisi kun saisi enemmän juuri tälläistä tekemistä pelkän kentän kiertelyn sijaan. Se on selvästi ollut tyytyväisempi nyt kun on saanut vähän omaa rauhaa ja vaan tietyt muutamat ihmiset on sen kanssa touhunnut. Viikonloppuna olisi Rosin kengitystä taas edessä, saas nähdä laitetaanko kahtena eri päivänä etu -ja takapää niin kuin viimeksi hiukan oli puhetta. Siltä on nyt jalat klipattu, koska ne kutiaa jatkuvasti kostealla kun ei pääse kuivumaan ja iho jää muhimaan karvan alle. Nyt olen laitellut taas varmuuden vuoksi sille punkkikuurin, se madotettiin ivermektiinillä ja jalkoja on pesty ja rasvailtu välillä. Tilasin sille vielä lampaanvillakääreet jalkoihin hoitamaan, katsotaan jos saadaan ne ehjänä sen jalkoihin, onko niistä apua. Kehuja ainakin lampaanvilla on hevosten jalkojen hoidossa paljon saanut.

Karvainen kaunotar ❤

Kannattaa ehdottomasti käydä seuraamassa instassa jos kiinnostaa, lisäilen sinne nykyään paljon useammin kuvia ja tarinoita. 

Rosi -tammojen tamma

Oikeastaan koko tämän vuoden olen joutunut itse olemaan ratsastamatta, ja joudun olemaan vielä joulukuuhun asti. On ollut tosi vaikea löytää pysyviä liikuttajia Rosille. Raha ei ole vaihtanut omistajaa ja olen aika vapaasti (ainakin omasta mielestä) antanut sitä käydä liikuttelemassa. Silti monella aika ja motivaatio loppuu lyhyeen, vaikka jo ilmoituksessa toivoin nimenomaan pidempiaikaisia liikuttajia.

Jossain kohtaa loppukesän ja alkusyksyn aikana se on selvästi jonkun kanssa päässyt niskan päälle varsinkin maastoillessa. Vielä kesällä sillä mentiin rennosti maastossa ilman satulaa kaikki askellajit ja homma toimi hienosti. Nyt se on alkanut maastoillessa ensin pysähtelemään pois päin mentäessä tallilta, kääntyilemään kotiin ja ryöstelemään omia aikojaan sillon kun huvittaa. Se liikkuu tasan silloin kun haluaa ja sillä vauhdilla kun haluaa eikä paljoa kysele. Tätä se ei siltikään tee kaikille vaan joidenkin kanssa se menee varsin nätisti ja tekee kaiken siten kun siltä pyydetään. Rosi on luonteeltaan ihan kiva, mutta se osaa ottaa hyödyn irti, kun näkee sopivan tilaisuuden. Eläinlääkäri on sen katsonut läpi, hieroja on käynyt ja se on saanut kraniohoitoja ja ollut niiden jälkeen aina parempi. Varusteet pitäisi olla sille varsin hyvät ja sopivat. Ongelma on selvästi muutenkin käytöksessä, koska niiden ihmisten kanssa se toimii oikein hyvin ja kiltisti, joista se pitää. Olen muutaman kerran ollut kavereiden mukana kävellen maastossa mukana ja Rosi on välillä hypännyt tieltä metsään ojien yli, lähtenyt kiitolaukkaa juoksemaan umpimetsikköön ratsastajan kanssa ja keksinyt muuta mukavaa puuhaa itselleen.

Yksi liikuttaja (joka ratsastaa näissäkin kuvissa) on nyt käynyt säännöllisemmin Rosia liikuttamassa ja heillä näyttää sujuvan varsin kivasti hommat. Välillä Rosi on päässyt harjoittelemaan ohjasajoa ja muuta maastatyöskentelyä hänen kanssaan ratsastuksen lisäksi, joka on sille tärkeää. Se kaipaa pitkäaikaisempaa ihmistä hääräämään kanssaan ja paljon muutakin kuin vain perus ratsastuksen. Rosi ei selvästikään ole tykännyt siitä, kun ratsastajat ovat vaihtuneet paljon ja usein. Se tiedettiinkin jo alkuun ja toiveissa oli juuri sen takia pysyvämmät liikuttajat. Valitettavasti hevosta on ollut pakko saada liikkeelle kun ei itse ole pystynyt ratsastamaan, kaverit pääsee harvoin ja kärryjäkään ei Rosille ole hankittu.

Nyt aletaan pikkuhiljaa ratsastelemaan sitä enemmän kentällä ja pikkuhiljaa maastossa vaikka ihan talittaen jos ongelmia vielä ilmaantuu. Nyt se on ollut ihan ok, joskin yhden liikuttajan kanssa madellut tallilta pois päin ja kotiin päin taas saanut pidätellä kunnolla. Mitään ryntäyksiä tai muuta ei ilmeisesti silti enää ole ollut ja niitä onneksi vähentää myös se, ettei enää kasva syötävää joka puolella, jonka perään rynniä. Rosi täytyy saada heti kentällä toimimaan kunnolla, Joidenkin kanssa se jää heti seisomaan ja jumittamaan jos ei ole määrätietoisesti käskemässä sitä eteenpäin. Jos sen saa kentällä jo heti kulkemaan kunnolla ja tekemään mitä pyydetään, en usko maastossakaan sen enää yrittävän mitään temppuja. Huomenna on yksi kiinnostunut liikuttaja tulossa kokeilemaan Rosia. Toivotaan, että siitä löytyisi yksi sopiva liikuttaja, koska yksi lopetti juuri käymisen.

Rosi valokuvamallina

Something about the grace ❤ We had so many beautiful models on this Weekend that it would be not ok to focus only on one session, even if it stole my heart. Photos by Jaana Vuola didn't left any of my wishes open and deliverd the most specatular models of this region in Finland ❤ On this picture you can see Percheron mare - Rosi la Faisanderie owned by Miranna Santala, that is the first horse of this breed I have been taken photos of. It was a great pleasure and again wonderful draft horse with such a grace <❤ I hope you will enjoy it ❤ Have a nice day ❤

Henkilön Magdalena Stockschläder (@hundertblicke) jakama julkaisu Kesä 20, 2018 kello 7.53 PDT

Joku aika sitten Jaana Vuola kyseli facebooksivuillaan hevosmallia Yyteriin kesäkuulle. Olen seuraillut Jaanan valokuvausta ja sivuja sekä facebookissa, että instan puolella jonkun aikaa. Tykkään hänen valokuvistaan valtavan paljon, niissä on aina aivan omanlaisensa tunnelma. Suunnitelmissa on ollut kysellä häneltä valokuvaussessiota hevosten kanssa ja juurikin Yyterin rannalla tai meillä jossain kotimaisemissa. Nyt ajattelin olevan hyvä tilaisuus tähän, varsinkin kun kalenteri töiden puolesta näytti juuri sopivasti vapaata kyseiselle päivälle. Halukkaita kuvattavia oli ilmoittautunut todella paljon ja meinasin jättää asian sikseen. Laitoin kuitenkin Jaanalle viestiä ja kuvan Rosista, ja sainkin vastauksen, että voitaisiin jotain koittaa kehitellä, jos saan hevoselle kyydin Yyteriin. Itselläni ei ole tällä hetkellä kuin B-kortti ja noin isoa hevosta ei pysty sillä kortilla kopin kanssa vetämään. Kuskin saaminen oli vähän vaikeaa tälle ajankohdalle ja olin jo luovuttamassa asian suhteen. Ajattelin että otetaan sitten loppukesästä ihan oma kuvaussessio tilaukseen. Jaana kuitenkin kyseli jos voisivat tulla meille tallille ottamaan kuvia Rosista, mahdollisesti aikataulujen siihen sopiessa.

Sovittiin aika lauantaille 16.6 iltapäivään. Pesin Rosin aiemmin päivällä, joka osoittautui täydeksi virheeksi. Kaikkea ihosta irronnutta likaa ei saanut millään pestyä ja huuhdeltua pois ja selästä alkoi irrota pientä mustaa rupea niiltä kohdilta, johon on kaadettu punkkilääkettä. Nämä näkyikin valkoisessa karvassa oikein mukavasti ja hevonen oli likaisemman näköinen, kuin ennen pesua. Vein Rosin laitumella hetkeksi, jotta se saisi syödä ennen kuvausta ja olisi hiukan vähemmän ahne kuvaushetkellä, ja että se kuivuisi pesusta. Onneksi kuivasta karvasta sai hyvin harjattua pahimmat likaraidat pois helposti.
Jaanalla oli valokuvaajaystävä Magdalena saksasta mukanaan, sekä apukäsinä Essi. Aikaulu oli heillä aika tiukka ja kuvausaikaa oli noin tunti. Keli oli hiukan haastava, kun aurinko paistoi kirkkaana. Käytiin katsomassa hyvä paikka valmiiksi laitumelta metsän reunasta. Rosi oli harvinaisen haastava pitää paikallaan ja pää poissa ruohosta. Se koitti seurata heti perässä ja jouduttiin moneen kertaan pakittelemaan sitä takaisin oikealle paikalle. Ja jos riimusta koitti nypätä päätä ylöspäin ruohikosta, se lähti heti liikkeelle. Kauhea määrä hyttysiä kiusasi vielä kimpussa, joten se ei kauheasti malttanut seistä paikallaan, tai jos seisoi niin pää piilossa ruohikossa.
Essistä oli tosi paljon apua, hän tuntui heti tietävän mitä kuvaajat halusivat ja osasi ohjata hevosta oikealle paikalle ja oikeaan asentoon. Yksin olisin ollut ihan hukassa.
Vaihdettiin vielä kuvauspaikkaa lähimetsikköön. Crocsit on aina hyvä valinta tallille kengiksi, varsinkin kun hevonen astuu jalan päälle. Nyt on toinenkin jalkapöytä sininen, eikä ole kunnolla edellinenkään parantunut puolen vuoden takaisesta tallomisesta.

Tunti on yllättävän lyhyt aika, kun täytyy etsiä sopiva kohta kuvaukseen ja asetella hevosta kunnon asentoon. Lisäksi Rosi on vähän haastava kuvattava, kun sitä kiinnostaa enemmän syöminen kuin poseeraus, eikä sen huomiota saa heräteltyä oikein millään. Luullakseni saatiin silti muutama onnistunutkin kuva. Seuraaviin kuvauksiin täytyy ottaa varmaan täysi säkillinen leipää ja rapiseva muovipussi, se jos joku varmasti saa Rosinkin huomion heräämään. Puhuttiin vielä ennen heidän lähtöään Jaanan kanssa myös toisista kuvauksista, joista olisin kiinnostunut tämän kesän aikana. Homma on vielä suunnitteluasteella, mutta varmasti toteutettavissa.

Alla linkit vielä valokuvaajien kotisivuille, joiden kautta pääsee myös seuraamaan heidän instagramtilejään ja facebooksivuja:

Valokuvaaja Jaana Vuola
Magdalena Stockschläder

Ensimmäinen ratsastus uudella hevosella

Lunta tuli ja onneksi osa on vielä tallellakin tarhassa jossa ratsastetaan. Rosi on kotiutunut tosi hyvin uuteen paikkaan. Ensimmäiset pari päivää se juoksi ja pukitteli innoissaan pitkin peltoja, sen jälkeen se rauhottui ja on aika samanlainen, kun silloin kun sitä kävin katsomassa ensimmäistä kertaa vanhassa kodissaan. Yleensä ne ovat pitkällä laitumen perällä kun menen heinien kanssa huutelemaan ja sitten nousee päät pystyyn ja Rosi lähtee juoksemaan miljoonaa portille, kaveri tietysti perässä.

Ensimmäisinä iltoina laitoin Rosin riimusta kiinni harjattavaksi, yhdellä narulla. Se rupesi heti repimään riimunnarua auki hampaillaan, joten laitoin tuplavarmistuksen ja lukkosolmun. Loimitin toista hevosta tarhassa, kun yhtäkkiä neiti kävelee pitkin pihaa vapaana. Naru roikkui lukkoineen kiinnityspaikalla. Onneksi sain sen helposti kiinni ja palautin paikalleen. Poistuin hetkeksi paikalta ja seurasin tilannetta ja aika pian se alkoi päällään hieromaan lukkoa. Vapaaksi ei päässyt enää, mutta tästä lähin käytän erilaista lukitusta, koska tuollainen palohaka on kuitenkin helppo naksauttaa auki. Toista kertaa ei päässyt enää vapaaksi, mutta hevosella näytti olevan silti selvä suunnitelma siitä, miten vapaudutaan.

Kun tilanne alkoi normalisoitumaan, uskalsin päästää Marlien liikuttajan kokeilemaan ratsastusta myös Rosilla. Hevosella on vähän elopainokiloja, ruoka maittaa ja tällä hetkellä oma tilanne on niin hektinen että liikuttajaa kaivataan myös hänelle. Varsinkin kun hevoset muuttavat samaan paikkaan asumaan, on kiva että myös Rosilla voi ratsastaa samalla jos Marlienkin liikuttaa. Hain hevosliikkeestä ratsastusvyön, ja  jalustinhihnat, sekä otin meidän vanhat jalkkarit käyttöön. Marlien hackamore unohtui toiselle tallille, joten onneksi oli varalla perus kolmipala. Rosilla ollaan menty hackamorella edellisessä kodissa eikä se kovin mielellään kuolaimia suuhun halunnut, mutta toimi niillä hyvin. Tämä neitihän on aikalailla joka asiassa ihan Marlien vastakohta ja jarrut siltä löytyy, mutta kaasua ei niinkään paljoa, varsinkaan tarhassa pyöriessä. Kyllä se silti pyrähteli ihan itsekseen välillä rennosti raviin, mutta sitö saa paljon enemmän pyytää eteenpäin kuin Marlieta. Tällä hetkellä hevonen on kengätön, joten luminen pohja oli oikeastaan ihan hyvä pieneen humputteluun.

Katsotaan josko huomenna pääsisin itse töiden jälkeen käymään selässä, ja saisin vielä jonkun ottamaan kuviakin. Sen jälkeen koitetaan alkaa liikuttelemaan enemmänkin pikkuhiljaa, tietysti säiden ja työvuorojen sallimissa rajoissa.