Viime viikko

Viime viikolla Marlie liikkui suunnilleen joka toinen päivä. Maanantaina koitin juoksutella sitä ja katsella sen liikettä, josta täällä kirjoittelinkin. Sen jälkeen se sai pari päivää vaan olla, koska oli silloin tosi laiskalla ja haluttomalla tuulella.

Ystävänpäivänä kävin itse ratsastamassa sillä ja sain kaverin mukaan kuvaamaan. Päätin laittaa sille pitkästä aikaa hackamoret päähän. Marlie ei niillä pelaa koko ajan suulla ja päällänsä ja tykkään muutenkin mennä niiden kanssa. Kädelle se painoi enemmän, kuin ennen hackamorella, mutta varsinkin alkuun oli tosi tosi kiva. Kaverini, joka ei hevosista paljoa ymmärrä, sanoi myös kentän laidalla että "oho, kulkeepa se rauhallisesti!", kun otin ensimmäiset raviympyrät. Toisella kerralla se otti jo vähän kierroksia ja pakka tuntui leviävän. Tämä on varmasti kaikkien asioiden yhteisvaikutus; oma huono istunta, joka ajaa eteen, hevonen joka ei jaksa vielä kulkea kokoajan rauhassa ja oikein päin, sekä se etten osaa tai viitsi pyytää siltä tarpeeksi. Marlie osaa kyllä kulkea ravissakin nätisti ja kaahottelematta, onhan se nähty. Itse jotenkin jäädun aivan täysin selässä, kun se alkaa lisäämään vauhtia ja koitan keskittyä vain olemaan mahdollisimman vähän häiriöksi selässä ja kamppaili pitämään sen jonkinlaisessa tahdissa. Pitäisi tosiaan uskaltaa enemmän ravissakin taivutella sitä ympyrällä, vaatia pohkeesta taipumaan ja kääntymään ja pidätteillä pitää se paremmin hanskassa. Tottakai se juoksee muulina eteenpäin suorana ja pää ylhäällä, koska se on sille helpompaa, ja jos siltä ei mitään vaadi. Olen myöskin jotenkin vähän jäänyt sen kanssa junnaamaan pääty-ympyröille, koska siinä se kulkee ihan kivasti ja rauhassa. Yleensä se lähtee heti kiihdyttelemään, kun sen kääntää suoralle pitkälle sivulle. Tämän takia mietinkin jo valmiiksi seuraavaa ratsastuskertaa, johon laitan meille vanhan Minnan tunnilla käytävän tehtävän, kahdeksikkoa. Siinä ei tarvitse kokoajan junnata ympyrällä, tulee taivuttelua, suoristus keskellä ja suunnanvaihdoksia, sekä myös niitä himmaavia kurveja.

Lauantaina juoksuttelin sitä kentällä liinassa. Ajatuksena oli joko mennä selästä tai kärryillä maastoon, tai ratsastaa kentällä. Maastoilu ei käynyt, kun mukana oli lapsi, joten kentälle oli mentävä. Ratsastus vaihtui juoksutukseen, ja Marlie olikin aika säpäkkä. Alkuun se veti parit pukkilaukat, kun metsässä oli lintu, ja sen jälkeen ravaili tosi kivasti liinan päässä, omalla halulla. Meillä oli juoksutusvyö ja sivuohjat. Viritin sivuohjia hiukan alemmas vyössä. Käynnissä Marlie meni niiden kanssa ihan ok, ravissa se koitti kyllä nostaa ravin, mutta muutaman yrityksen jälkeen se alkoi hieman panikoimaan sivuohjia, kun ei saanut päätä tarpeeksi ylös. Neiti koitti vähän pakitella ja laittaa hanttiin, joten annoin sen kävellä niiden kanssa, ja otin ravailun ajaksi ohjat pois, jolloin homma taas pelasi. Marlie saa kaikista tosi pienistäkin jutuista kammon pitkäksi aikaa, joten en halua pakottaa sitä niin, että käy vahinko ja se pilaa kaiken tähän astisen työn. Seuraavaksi kokeillaan sivuohjia selästä, ja jos ja kun se niiden kanssa menee ok, täytyy vain maastakäsin pyytää sitä tarpeeksi rohkeasti niiden kanssa. Sehän aikoinaan vähän ratsastaessakin laittoi niiden kanssa alussa ravissa hanttiin, kun ei jaksanut eikä halunnut kulkea oikein päin.

Sunnuntaina kävikin sitten ratsuttaja. Marlie oli tosi kivan näköinen kamerankin takaa katsella ja meno näytti taas aikaisempaa tasaisemmalta ja paremmalta. Kenttä oli aika jäässä ja vain jostain kohtia vähän sula, joten pohja ei ollut paras mahdollinen. He tekivät töitä ravissa ja käynnissä ja hevonen tuntui kuulemma hyvältä. Siitä ei nyt sen kummempaa sanottavaa olekkaan. Kuvat puhukoot puolestaan.

Pakko vaan aina hämmästellä, miten kuvien laatu heikkenee, kun ne nettiin laittaa.

Marlien eka ratsastus

Marlie on ollut nyt vajaa pari viikkoa takaisin kotona ja saanut suht rauhassa kotiutua. Se sai vasta eilen lauantaina talvikengät alle ja liukkauden takia on ollut aika kevyellä liikutuksella. Maanantaina kuitenkin Karkki tuli mukaan sitä katsomaan ja kiipesi hetkeksi selkäänkin. Kenttä oli osittain vähän jäinen ja kaviot keräsi aika jäätävät tilsat jotka onneksi lähti heti, kun hevonen uskalsi kävellä kunnolla.
Marlie oli ehkä vähän jännittynyt kun ei ollut hokkeja ja keli oli aika tuulinen. Tulisin vielä otti kunnon spurttilähtöjä kentän vierestä katoksestaan ja piti kauheeta meteliä. Mentiin ihan vaan käynnissä perusjuttuja ja koko ratsastus oli vain tutustumista enemmänkin toisiinsa. Marlie on myös aika kova jännittämään uusia ratsastajia ja voi olla uuden ratsastajan kanssa pari kolmekin ekaa kertaa aika jännittynyt. Vasemmassa kierroksessa menee huomattavasti paremmin, oikea kierros on aina ollut sille vaikeampi ja on edelleen. Sillä oli nyt hackamoren sijasta kolmipalakuolain ja edelleen se on aika venkula pään kanssa ja varsinkin jännittäessä mälvää suullaan aika paljon. Suunta on kuitenkin oikea, eikä se enää jäkitä kokoajan kuolainta vasten pää pystyssä. Juoksuttaessa myös huomasin selvän eron sen liikkeessä, se liikkuu nykyään ravissa paljon tahdikkaammin ja rennommin. Vasempaan kierrokseen se korjaa vielä huonoa tasapainoa kaahottamalla ja oikomalla ympyrää. Marlien ollessa ylläpidossa sen kanssa on kyllä tehty kovasti töitä ja se näkyy.

Ensiviikolla olisi tarkoitus kokeilla Marlielle kilpakärryjä, sekä ratsuttajan pitäisi tulla käymään sen selässä, sitä mielenkiinnolla odotellen. Lauantaina sovitettiin tallin kärryjä sille perään, jotta tiedetään kuinka paljon pidemmät kärryt se tarvitsee. Ajattelin hankkia sille jotkut edulliset kärryt jos muutaman startin pääsisi vielä ajamaan harrastemielessä, mutta ei noin isolle hevoselle sitten edullisia ja tarpeeksi isoja kärryjä löydykään helposti. Marlie on nyt päässyt myös Mintun varsan Rosan kanssa samaan tarhaan ja neidit tulee hyvin toimeen. Tykkään itse että hevosella on tarhakaveri mahdollisuuksien mukaan.

Tuholainen Tulisin

Marlie on täällä taas

Joulu koitti kuukautta etukäteen, kun haettiin Marlie kotiin 24 päivä lauantaina. Matka Hämeenlinnaan ja takaisin meni kaikkineen ihan hyvin. Päästiin liikkeelle vasta päivällä, joten reissussa meni iltaan asti. Marlie meni koppiin suht helposti, kun avustettiin liinojen kanssa molemmilta puolilta. Matkustaessa se on aina ollut rauhallinen, yleensä tinttaaminen alkaa siinä kohtaa kun koppi pysähtyy. Takaisin tullessa pysähdyttiin vielä hetkeksi ja Marlie oli ollut kopissa ihan hiljaa senkin aikaa. Perillä neiti pääsikin heti karsinaansa ja tallissa oli tuttuja vanhoja heppoja sekä yksi uusi ihana ori. Kiimaoireet alkoikin kivasti heti näkyä. Sunnuntaina Marlie pääsi heti hetkeksi kentälle hölkkäilemään liinan päähän. Neiti menikin tosi kivasti ja on selvästi saanut puolen vuoden aikana tosi paljon lisää tasapainoa ja tasaisuutta liikkumiseen. Oikea kierros on aina ollut sille vaikeampi ja nytkin se muutaman kerran koitti pysähtyä ja vaihtoi itse suunnan toiseen kierrokseen, mutta ei ollut läheskään sellaista taistelua suunnan vaihdon kanssa kun joskus aikoinaan. Vasempaan kierrokseen se ravasi tosi tahdikkaasti ja kivasti ja totteli ääniapuja hyvin. Kentällä oli myös pieni este ja muutamia puomeja ja se enemmänkin hilautui niitä kohti kuin pois päin niistä. Ylläpitopaikassa nähtiinkin paljon vaivaa. että Marlie alkoi kulkemaan puomien yli taas rennosti ja mielellään, ja sen kyllä huomaa.

Marlie ihastelee uutta kaveria

Muuten hän on virkeä oma itsensä, oripoika kiinnostaa suunnattomasti ja Rosan kanssa Marlie teki heti tuttavuutta aitojen takaa. Virtaa tuntui olevan entiseen malliin, muuten hän on ottanut muuton tosi rauhassa. Toki asiaan varmaan vaikuttaa se, että talli on jo ennestään tuttu paikka hevoselle ja kaikki muut hevoset se on nähnyt ennen paitsi yhden. Oli muutenkin tosi kiva palata tallille kun Marlielle oli laitettu kaikki valmiiksi nimikylteistä lähtien ja häntä on selvästi jo odotettu sinne kovasti. Lähiaikoina olisi tarkoitus varmaan käydä selässä kentällä, laittaa kärryjä perään ja sen jälkeen sopia ratsuttajan kanssa tapaamista. Nyt olen itse ollut pari päivää kuumeessa, eilen käyty hoitelemassa Rosin kinttuja ja huomenna olisi tarkoitus käydä kumpaisellakin tallilla mahdollisuuksien mukaan. Katsotaan josko jatkossa tulisi kuvailtua enemmän videoita uuden kätevämmän kameran kanssa.

 Rosi on nyt saanut olla vapaalla aika paljon ja liikkunut kerran pari viikkoon. Se on mennyt kentällä ihan kivasti Karkin kanssa, välillä puomeja ja maastakäsin ja viimeksi pieniä väistöjen alkuja. Selvästi se alkoi saamaan ideasta kiinni ja se varmasti nauttisi kun saisi enemmän juuri tälläistä tekemistä pelkän kentän kiertelyn sijaan. Se on selvästi ollut tyytyväisempi nyt kun on saanut vähän omaa rauhaa ja vaan tietyt muutamat ihmiset on sen kanssa touhunnut. Viikonloppuna olisi Rosin kengitystä taas edessä, saas nähdä laitetaanko kahtena eri päivänä etu -ja takapää niin kuin viimeksi hiukan oli puhetta. Siltä on nyt jalat klipattu, koska ne kutiaa jatkuvasti kostealla kun ei pääse kuivumaan ja iho jää muhimaan karvan alle. Nyt olen laitellut taas varmuuden vuoksi sille punkkikuurin, se madotettiin ivermektiinillä ja jalkoja on pesty ja rasvailtu välillä. Tilasin sille vielä lampaanvillakääreet jalkoihin hoitamaan, katsotaan jos saadaan ne ehjänä sen jalkoihin, onko niistä apua. Kehuja ainakin lampaanvilla on hevosten jalkojen hoidossa paljon saanut.

Karvainen kaunotar ❤

Kannattaa ehdottomasti käydä seuraamassa instassa jos kiinnostaa, lisäilen sinne nykyään paljon useammin kuvia ja tarinoita. 

Marlie tulee kotiin!

Niin siinä kävi, että Marlie palaa tämän kuun loppuun mennessä takaisin minulle. Kun nykyinen ylläpitäjä ilmoitti, ettei pysty sitä enää pitämään, mietin pitkään, että laittaisin sen uudelleen ylläpitoon. Tällä hetkellä on ehkä huonoin aika ottaa toinen hevonen takaisin huolehdittavaksi, mutta loppujen lopuksi päätin, että otan Marlien takaisin kotiin. Hevonen on nyt vajan parin sadan kilometrin päässä ja haluiaisin itse ehdottomasti nähdä uuden ylläpitopaikan, johon se nykyisestä lähtisi. Jos katsojia ja kokeilijoita olisi useampi, saisin ajella järkyttävän matkan joka kerta paikan päälle. Marlie on muutenkin aika herkkä ja vaatii aikaa uuden ihmisen kanssa, joten ei tuntunut reilulta laittaa sitä enää eteenpäin taas seuraavaan paikkaan. Kieltämättä ensimmäisenä iski pieni paniikki ja stressi, mitä hevoselle teen, kun se pitäisi hakea marraskuun loppuun mennessä pois nykyisestä paikasta. Nyt kuitenkin olen pikkuhiljaa alkanut innostumaan Marlien takaisinpaluusta ja odotan ja kovasti, että saadaan se haettua kotiin.

Kyselin kaveriltani paikkaa hevoselle ja sellainen järjestyi heidän kotitalliltaan. Marlie on asunut samassa paikassa ennenkin ja saa nyt siirtyä kuun loppuun mennessä takaisin Pomarkkuun. Valitettavasti Rosi on nyt eri tallilla ja Pomarkkuun on Porista jonkun verran matkaa ajella. Marlien tallilla ei onneksi ole itsehoitoa, ja se pääsee hyvään paikkaan missä tiedän sen saavan loimen päälle silloin kun tarvitsee ja tarpeeksi ruokaa nokan eteen. Rosin itsehoitotallilla on korkeintaan kaksi tallivuoroa viikossa ja nekään ei ole pahoja hommia. Rosin varalle on muutenkin kehitteillä muutama suunnitelma ja sillä on käynyt ihania liikuttajia nyt syksyn myötä, jotka toivottavasti tykkäävät liikutella sitä jatkossakin.

Marlien varalle on myös suunnitelmia. Lähinnä olen miettinyt kokeilevani sitä vielä raveihin starttaamaan ja muuten sillä ratsastellaan kärryttelyn lisäksi. Katsotaan tämä talvi rauhassa mihin kuntoon se saadaan ja alkaako se kulkemaan ja kesällä sillä voisi kokeilla startata jos hyvin käy. Jossain kohtaa astuttaisin sen mielelläni, mutta haluan ensin kokeilla josko se kulkisi raveissa mihinkään. Kilpailupäätä ja vauhtia siltä kyllä löytyy. Lähinnä pelkään, että jalkoihin tulee treenaamisen myltä jotain kremppaa tai sillä ei pää kestä kovempaa treeniä. Marliella on kuitenkin vielä muutama vuosi aikaa kilpailla ja jalat sillä on aina ollut hyvät ja oireettomat, joten miksi ei. Siinä ohessa jatketaan ratsastusjutuissa valmentautumista ja muutama kiinnostunut on ollut myös Marlieta tulemaan liikuttamaan ja käymään sen kanssa tunneilla. Sillä on nyt käsittääkseni aika paljon maastoiltu selästä ja kärryiltä nykyisessä paikassa. Jonkun verran saan odotella että pääsen itse selkään kiipeämään. Siihen asti varmaan ajelen kärryillä, teen maastakästtelyä ja annan muiden ratsastaa sitä. Mielenkiintoista nähdä miten se toimii kentällä. Kesällähän kävin Marlieta moikkaamassa YP-kodissaan ja silloin kävimme sen kanssa kärryajelulla, jossa se tuntui olevan ihan oma itsensä. Vauhtia ja menohaluja riitti ja peräkärrykin autossa vähän pelotti. Nyt kun kaikilla hevosilla tuntuu olevan ylimääräistä virtaa muutenkin ihan tarpeeksi, saattaa neiti olla taas uudessa paikassa vähän virtainen aluksi, Toki paikka on sille ennestään jo tuttu, mutta hevoset ja maisemat siellä on jonkun verran muuttuneet.