Ystävänpäivänä kävin itse ratsastamassa sillä ja sain kaverin mukaan kuvaamaan. Päätin laittaa sille pitkästä aikaa hackamoret päähän. Marlie ei niillä pelaa koko ajan suulla ja päällänsä ja tykkään muutenkin mennä niiden kanssa. Kädelle se painoi enemmän, kuin ennen hackamorella, mutta varsinkin alkuun oli tosi tosi kiva. Kaverini, joka ei hevosista paljoa ymmärrä, sanoi myös kentän laidalla että "oho, kulkeepa se rauhallisesti!", kun otin ensimmäiset raviympyrät. Toisella kerralla se otti jo vähän kierroksia ja pakka tuntui leviävän. Tämä on varmasti kaikkien asioiden yhteisvaikutus; oma huono istunta, joka ajaa eteen, hevonen joka ei jaksa vielä kulkea kokoajan rauhassa ja oikein päin, sekä se etten osaa tai viitsi pyytää siltä tarpeeksi. Marlie osaa kyllä kulkea ravissakin nätisti ja kaahottelematta, onhan se nähty. Itse jotenkin jäädun aivan täysin selässä, kun se alkaa lisäämään vauhtia ja koitan keskittyä vain olemaan mahdollisimman vähän häiriöksi selässä ja kamppaili pitämään sen jonkinlaisessa tahdissa. Pitäisi tosiaan uskaltaa enemmän ravissakin taivutella sitä ympyrällä, vaatia pohkeesta taipumaan ja kääntymään ja pidätteillä pitää se paremmin hanskassa. Tottakai se juoksee muulina eteenpäin suorana ja pää ylhäällä, koska se on sille helpompaa, ja jos siltä ei mitään vaadi. Olen myöskin jotenkin vähän jäänyt sen kanssa junnaamaan pääty-ympyröille, koska siinä se kulkee ihan kivasti ja rauhassa. Yleensä se lähtee heti kiihdyttelemään, kun sen kääntää suoralle pitkälle sivulle. Tämän takia mietinkin jo valmiiksi seuraavaa ratsastuskertaa, johon laitan meille vanhan Minnan tunnilla käytävän tehtävän, kahdeksikkoa. Siinä ei tarvitse kokoajan junnata ympyrällä, tulee taivuttelua, suoristus keskellä ja suunnanvaihdoksia, sekä myös niitä himmaavia kurveja.
Lauantaina juoksuttelin sitä kentällä liinassa. Ajatuksena oli joko mennä selästä tai kärryillä maastoon, tai ratsastaa kentällä. Maastoilu ei käynyt, kun mukana oli lapsi, joten kentälle oli mentävä. Ratsastus vaihtui juoksutukseen, ja Marlie olikin aika säpäkkä. Alkuun se veti parit pukkilaukat, kun metsässä oli lintu, ja sen jälkeen ravaili tosi kivasti liinan päässä, omalla halulla. Meillä oli juoksutusvyö ja sivuohjat. Viritin sivuohjia hiukan alemmas vyössä. Käynnissä Marlie meni niiden kanssa ihan ok, ravissa se koitti kyllä nostaa ravin, mutta muutaman yrityksen jälkeen se alkoi hieman panikoimaan sivuohjia, kun ei saanut päätä tarpeeksi ylös. Neiti koitti vähän pakitella ja laittaa hanttiin, joten annoin sen kävellä niiden kanssa, ja otin ravailun ajaksi ohjat pois, jolloin homma taas pelasi. Marlie saa kaikista tosi pienistäkin jutuista kammon pitkäksi aikaa, joten en halua pakottaa sitä niin, että käy vahinko ja se pilaa kaiken tähän astisen työn. Seuraavaksi kokeillaan sivuohjia selästä, ja jos ja kun se niiden kanssa menee ok, täytyy vain maastakäsin pyytää sitä tarpeeksi rohkeasti niiden kanssa. Sehän aikoinaan vähän ratsastaessakin laittoi niiden kanssa alussa ravissa hanttiin, kun ei jaksanut eikä halunnut kulkea oikein päin.
Sunnuntaina kävikin sitten ratsuttaja. Marlie oli tosi kivan näköinen kamerankin takaa katsella ja meno näytti taas aikaisempaa tasaisemmalta ja paremmalta. Kenttä oli aika jäässä ja vain jostain kohtia vähän sula, joten pohja ei ollut paras mahdollinen. He tekivät töitä ravissa ja käynnissä ja hevonen tuntui kuulemma hyvältä. Siitä ei nyt sen kummempaa sanottavaa olekkaan. Kuvat puhukoot puolestaan.
Pakko vaan aina hämmästellä, miten kuvien laatu heikkenee, kun ne nettiin laittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti