maanantai 24. kesäkuuta 2019

Kävelytreeniä (video)






Marlie on saanut nyt viikon ajan liikkua kävellen selästä, tai miksei maastakin. Ennen juhannusta käytiin Karkin kanssa tallilla ja hän ratsasti Marliella kentällä aikalailla juurikin puolisen tuntia käyntitehtäviä. Marlie oli aika jäykän näköinen takaa, varsinkin loppua kohden näytti mielentäni vielä jäykemmältä. Tilanne on silti ollut huonompikin mielestäni kun olen sitä maasta seuraillut. Tällä kertaa sitä sai kuulemma ratsastaa kunnolla jo pohkeella, kun yleensä pieni hipaisu jo laittaa menokengät tanssahtelemaan. Ihan kiva välillä niinkin, että saa miettiä enemmän pohkeella eteen, kuin että miten saa hevosen rauhoittumaan. Marlie sai sunnuntaina kengät jalkaan. Maksimolla ei vielä kenkiä ole, joten mennään tänään laitumella Marliella ja Maksimo saa olla siinä seurana. Reilusta viikon kävelytyksestä oli puhe, ja piikityksestä tuli viime torstaina viikko, joten pikkuhiljaa uskaltaa varmaan ottaa pätkä kerrallaan vähän ravia mukaan liikutukseen. Meillä on laidun hyvällä paikalla mäessä, jossa olisi tosi hyvä treenata loivassa pitkässä mäessä ihan käynnissä näin vähän ravissa aluksi, myöhemmin reippaamminkin.

Maksimo

Katsotaan jos tänäänkin innostuisin kuvailemaan vähän parempaan videota tallilta🤔 Kuvat ja alla oleva video on kuvattu viime torstailta ja otin hätäseen klipin sieltä täältä, kun pelkät valokuvat ei oikein tuntuneet onnistuvan silloin.


keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Sairaslomalla




Viime viikolla eläinlääkäri kävi. Hän katsoi Marlien liikettä suoralla juoksuttaen käynnissä ja ravissa taivutusten kanssa. Oikea takanen reagoi taivutukseen polvesta ja kintereestä 1/5. Marlie oli tosi haluton juoksemaan lainkaan viimeisten taivutusten jälkeen, ja jouduin vähän repimään sitä perässä, että saatiin edes muutama askel aikaiseksi, jotta eläinlääkäri pystyisi liikettä katsomaan. Hevonen rauhoitettiin sen verran hyvin, että näytti hetken aikaa siltä, että se kaatuu eläinlääkärin päälle. Itsellä on selkä reistaillut enemmän nyt lähiaikoina, joten tuotti aikamoista tuskaa koittaa pitää jalasta kiinni, kun Marlie nojaa päälle ja tujusta rauhoituksesta huolimatta nyppäsi jalkaa aika ärhäkkäästi. Sieltä tulikin kommenttia, että on aika tulinen luonne neidillä ja muutama merkitsevä katse.
Polvi saatiin piikitettyä hyvin, kun pidin vastakkaista takajalkaa ylhäällä. Kinnernivel olikin hankalampi, kun piti yrittää pitää mahdollisimman liikkumatta jalkaa paikallaan ja ensimmäisellä yrityksellä Marlie tempaisi aika vauhdilla kintusta. Piikitys ei sitten siihen niveleeseen onnistunutkaan, koska neula ei mahtunut niveleitten väliin. Piikitettiin viereiseen, koska niillä on kuulemma yhteys toisiinsa, ja lääke vaikuttaa siten myös. Tenttasin, mikä ekassa nivelessä oli ongelmana, ja nivelet olivat kuulemma painuneet sen verran toisiinsa jo kiinni, ettei neulan mentävää rakoa löytynyt. Tämä ehkä huoletti omaan korvaan kaikista eniten. Nivelneste näytti olevan ihan vettä, eläinlääkärin mukaan sen kuuluisi olla venyvää ja limaista. Tämä siis varmaankin on aiheuttanut myös kintereessä nivelien painautumista yhteen päin. Nivelissä oli siis tulehdusta ja rikkoakin jo. Selvää tietysti oli jo ennen tätä, että vaiva on jo jonkin asteinen, kun Cartrophenin kahdesta piikistä ei ollut huomattavaa apua tilanteeseen. Kyselin jatkosta ja sain ohjeet liikutukseen. Eläinlääkärin mukaan tilanne oli niinkin "hyvä", että tämä yksi piikitys saattaisi jo tehota, eikä toista tarvita. Nyt saatiin ohjeeksi pitää Marlie laitumella Maksimon kanssa kolme päivää. Sen jälkeen saa pikkuhiljaa alkaa kävelyttämään reilun viikon ajan selästä. Sen jälkeen saa mennä kaikkia askellajeja läpi, juoksuttaa ja katsoa liikettä. Jos kolmen viikon kuluttua liike ei ole parantunut, niin sitten piikitetään vielä uudestaan.

Maksimon iltarallit kun Marlie oli kentällä 

Marlien tulevaisuus on nyt paljon ollut mietinnässä. Alun alkaen en kovin toiveikas ollut, kun jalkavaivoja alkoi ilmaantumaan ja mietin, että olen tyytyväinen, jos se menisi edes toisen hevosen kaverina jatkossa. Ajatuksenahan on ollut jo pitkän aikaa se, että viimeistään ensi vuoden syksyllä ostaisin uuden hevosen ja Marlie astutettaisiin ja pidettäisiin sen kaverina. Toki oli ajatuksena sillä myös ratsastaa ja ajaa normaalisti, ennen kuin jaloissa alkoi olla häikkää. Nivelillehän parasta lääkettä on liike, koska se tuottaa lisää nivelnestettä. Varsinkin tässä tapauksessa on siis erityisen hyvä, että Marlie liikkuu paljon laitumella kävellen pitkin päivää, eikä seiso pihatossa tai karsinassa nyt nököttämässä paikallaan. Itse olen kuitenkin skeptinen sen suhteen, kuinka kauan jalat pysyy oikeasti hyvinä ja sellaisina, että hevosta kannattaa pitää. Alun alkaenhan olin sitä mieltä, että jos niveliä täytyy alkaa piikittelemään, niin Marlie mieluummin laitetaan kokonaan pois. Nyt kokeillaan ja katsotaan mihin suuntaan vointi menee, tarvitaanko toista hoitokertaa ja miten jatko sujuu. Kerran pari vuodessa voin vielä jonkun aikaa suostua jalkoja hoitelemaan piikityksillä, mutta siitä kun väli alkaa tihenemään, täytyy miettiä jo muita vaihtoehtoja.

Marlie ja Karin. Rooohkea heppa!



Tässä Marlie laitumella, kun Maksimo tuli kopilla pihaan. Ei paljoa jalat vaivannu ;)


Nyt Marlie on lomaillut laitumella sen kolme päivää, alkuviikolla sai hiukan liikettä laitumella kävellen ja oli reipas oma itsensä. Se ei siis ole missään vaiheessa ontunut kunnolla, tarhassa liikkunut normaalisti ja liikutuksessakin ollut vain jäykän näköinen takapäästä. Senhän takia me vaihdettiin satulaakin, kun selässä oli samaan aikaan jumia ja luultiin, että satula on selkää kipeyttänyt. Kiefferihän aavistuksen ehkä keikahti silloin eteenpäin ja satulan vaihdon jälkeen Marlie menikin paremmin. Jonain päivinä se on ollut hyvä ja normaali, jonain päivinä jotain siltä väliltä ja jonain päivinä se ei ole halunnut vapaanakaan kentällä liikkua mihinkään kuin kävellen. Huomenna mennään selästä käsin liikuttamaan Marlie ja Maksimo. Maastossa olisi kivempaa, mutta mennään toistaiseksi vielä kentälle, koska Marlieta ei olla vielä ehditty kengittää ja se arkoo soratiellä ilman kenkiä. Nyt toiveikkaana katsellaan muutama viikko eteenpäin ja toivotaan, että lääkkeistä oli hyötyä!





keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Kesälomalla

Kylläpäs blogiin kirjottelu on jäänyt taas vähäiseksi. Itse olin viime kuun töissä, joten silloin luonnollisesti aika oli kortila jo pelkän talleilun suhteen. Marlie on ollut nyt alkukesän aikana jäykkä takapäästä. Eläinlääkäri sitä kävi katsomassa joku aika sitten ja anti silloin Cartrophen-piikit laitettavaksi. Piikit laitettiin ja annetiin rouvan hetki olla, ja sen jälkeen kokeiltiin hiukan liikuttaa. Selästä Marlie meni ihan kivasti, oli vähän jäykän oloinen, mutta ei huomattavasti parempi, eikä pahempikaan. Kunnolla ontunut se ei ole mitään jalkaa, vaan on selvästi jäykkä takaa. Eläinlääkäri antoi ohjeeksi liikuttaa normaalisti, ajaa paljon kärryillä ja laukkuuttaa, jotta takapolviin ja muuallekkin takapäähän saataisiin lisää lihasta tukemaan polvia. Itse en ehtinyt taivutuskokeeseen paikalle mutta kaveri kertoi kaikki ja sanoi myös, että Marlie oli taivutuksen jälkeen lähtenyt tosi kankeasti käytävältä liikkeelle. Molemmat takajalat siis reagoi taivutukseen, takapolviin kohdistui vaivan paikka.


Ratsastuksen jälkeen kokeilin taas joku kerta maasta käsin katsoa liikettä. Marlie paahtaa selästä ja kärryiltä niin kovalla innolla eteenpäin, ja näyttää yleensä vaan maastakäsin haluttomuuden liikkumiseen. Tästä syystä meillä on nyt ratsastus ja ajaminen jäänyt vähemmälle ja Marlie on ulkoillut yötäpäivää, sekä nyt myöhemmin siirtyi laitumelle, jossa liikkuu paljon. Yhtenä kertana hän ei suostunut liinassa menemään kuin kierroksen ravia molempiin suuntiin, päästin vapaaksi ja seisoskeli vaan paikoillaan. Jätettiin homma siihen siltä erää. Viikon päästä Karkki puuhaili maastakäsin hiukan, silloin ilmeisesti oli mennyt hiukan paremmin. Viime viikolla koitettiin taas liinan päässä katsoa, löytyykö halua kulkea, ja kyllähän sitä löytyi. Marlie laukkaili oma-alotteisesti molempiin suuntiin, ravaili reippaasti ja sitä sai enemmän pidättää ja himmailla, kun käskeä. Näytti siis enemmän siltä normaalilta Marlielta. Eilen käytiin pieni kävely kaverin kanssa maastossa selästä, mutta käännyttiin aika pian takaisin kentälle, kun tiellä oli uutta soraa ja hevoset arko kavioita ilman kenkiä. Mentiin ihan pikku hetki kentällä ja kokeilin muutamat raviympyrät Marlien kanssa. Hän oli koko päivän tosi rauhallinen ja torkkui käytävällä, joten ratsastaessa se oli myös mkavan virkeä, mutta ei sellainen yleinen höyryveturi, mitä yleensä. Saatiin maastossa mennä ihan vapaalla ohjalla ja kentällä ravissa pystyin säätelemään hyvin ravin vauhtia, jos neiti koitti kiihdytellä. Ainakin selkään tuntui tosi kivalta ja rauhalliselta. Takapää ei nyt tuntunut selkään niin jäykältä käynnissä, eikä ravissakaan ollut enää kamalaa eroa. Marlie oli viimeksi ratsastaessa ennen ell käyntiä ja piikityksiä tosi toispuoleinen ravissa ja toiseen kierrokseen oli jopa vaikea keventää ja koittaa istua. Eläinlääkäri tulee huomenna katsomaan jalat uudestaan, ja olen itse sillä kannalla, että haluaisin jalat kuvauttaa. Cartrophenin olisi pitänyt auttaa kuitenkin jonkun verran, että hevosta pystyisi liikuttamaan edes normaalisti. Ei ole kuitenkaan Marlien tapaista himmailla juoksutuksessa ja olla yhtään haluton, joten sen takia olen huolissani jaloista. Se ei kuitenkaan onnu, vaan on enemmänkin jäykkä.

Maksimo kaikkensa antaneena 20 minuutin kävelyn jälkeen 

Marlielta otettiin kengät pois ennen laitumella vientiä, koska se saattaa potkia kaveria tutustumisvaiheessa ja nyt kun sitä ei ole aktiivisesti liikutettu, ei se niitä tarvitse. Kaviot on pysyneet nyt tosi hyvässä kunnossa öljy+betadine seoksella! Marlien laidunkaverina on naapurista suokkiruuna Maksimo. Heistä on tullut aivan loistava parivaljakko ja Maksimo on niin kiintynyt Marlieen, että huutelee heti perään, jos Marlie katoaa näköpiiristä. Maastossa nämä kulkevat kivasti yhdessä ja Marlie ei ole Maksimolle läheskäämn yhtä kiukku, mitä muille hevosille. Marlie on nyt lähinnä ollut vaan tammojen kanssa samassa tarhassa, joten sukupuolella voi myös olla vaikutusta. Maksimo on muutenkin tosi kiltti, vanhempi herra, eikä provosoidu Marlien kyöräyksestä, joten tulevat loistavasti toimeen kyllä. Maksimo ei kauheesti kentällä halua liikkua, mutta eilen kyllä suostui Marlien perässä tulemaan kävellen, kun ensin vähän kokeili pukittaa pienesti paikallaan. Saadaan nyt Maksimolla myös kesän aikana ratsastaa jonkun verran, valitettavasti ilman Marlieta se vaan on hankalaa, kun ovat toistensa perään niin paljon.

Hepoille tehtiin tälläinen katos laitumelle. Marlien on tottakai päästävä sinne aina, kun toinen haluaisi.