Kävelytreeniä (video)

Marlie on saanut nyt viikon ajan liikkua kävellen selästä, tai miksei maastakin. Ennen juhannusta käytiin Karkin kanssa tallilla ja hän ratsasti Marliella kentällä aikalailla juurikin puolisen tuntia käyntitehtäviä. Marlie oli aika jäykän näköinen takaa, varsinkin loppua kohden näytti mielentäni vielä jäykemmältä. Tilanne on silti ollut huonompikin mielestäni kun olen sitä maasta seuraillut. Tällä kertaa sitä sai kuulemma ratsastaa kunnolla jo pohkeella, kun yleensä pieni hipaisu jo laittaa menokengät tanssahtelemaan. Ihan kiva välillä niinkin, että saa miettiä enemmän pohkeella eteen, kuin että miten saa hevosen rauhoittumaan. Marlie sai sunnuntaina kengät jalkaan. Maksimolla ei vielä kenkiä ole, joten mennään tänään laitumella Marliella ja Maksimo saa olla siinä seurana. Reilusta viikon kävelytyksestä oli puhe, ja piikityksestä tuli viime torstaina viikko, joten pikkuhiljaa uskaltaa varmaan ottaa pätkä kerrallaan vähän ravia mukaan liikutukseen. Meillä on laidun hyvällä paikalla mäessä, jossa olisi tosi hyvä treenata loivassa pitkässä mäessä ihan käynnissä näin vähän ravissa aluksi, myöhemmin reippaamminkin.

Maksimo

Katsotaan jos tänäänkin innostuisin kuvailemaan vähän parempaan videota tallilta🤔 Kuvat ja alla oleva video on kuvattu viime torstailta ja otin hätäseen klipin sieltä täältä, kun pelkät valokuvat ei oikein tuntuneet onnistuvan silloin.

Kesälomalla

Kylläpäs blogiin kirjottelu on jäänyt taas vähäiseksi. Itse olin viime kuun töissä, joten silloin luonnollisesti aika oli kortila jo pelkän talleilun suhteen. Marlie on ollut nyt alkukesän aikana jäykkä takapäästä. Eläinlääkäri sitä kävi katsomassa joku aika sitten ja anti silloin Cartrophen-piikit laitettavaksi. Piikit laitettiin ja annetiin rouvan hetki olla, ja sen jälkeen kokeiltiin hiukan liikuttaa. Selästä Marlie meni ihan kivasti, oli vähän jäykän oloinen, mutta ei huomattavasti parempi, eikä pahempikaan. Kunnolla ontunut se ei ole mitään jalkaa, vaan on selvästi jäykkä takaa. Eläinlääkäri antoi ohjeeksi liikuttaa normaalisti, ajaa paljon kärryillä ja laukkuuttaa, jotta takapolviin ja muuallekkin takapäähän saataisiin lisää lihasta tukemaan polvia. Itse en ehtinyt taivutuskokeeseen paikalle mutta kaveri kertoi kaikki ja sanoi myös, että Marlie oli taivutuksen jälkeen lähtenyt tosi kankeasti käytävältä liikkeelle. Molemmat takajalat siis reagoi taivutukseen, takapolviin kohdistui vaivan paikka.

Ratsastuksen jälkeen kokeilin taas joku kerta maasta käsin katsoa liikettä. Marlie paahtaa selästä ja kärryiltä niin kovalla innolla eteenpäin, ja näyttää yleensä vaan maastakäsin haluttomuuden liikkumiseen. Tästä syystä meillä on nyt ratsastus ja ajaminen jäänyt vähemmälle ja Marlie on ulkoillut yötäpäivää, sekä nyt myöhemmin siirtyi laitumelle, jossa liikkuu paljon. Yhtenä kertana hän ei suostunut liinassa menemään kuin kierroksen ravia molempiin suuntiin, päästin vapaaksi ja seisoskeli vaan paikoillaan. Jätettiin homma siihen siltä erää. Viikon päästä Karkki puuhaili maastakäsin hiukan, silloin ilmeisesti oli mennyt hiukan paremmin. Viime viikolla koitettiin taas liinan päässä katsoa, löytyykö halua kulkea, ja kyllähän sitä löytyi. Marlie laukkaili oma-alotteisesti molempiin suuntiin, ravaili reippaasti ja sitä sai enemmän pidättää ja himmailla, kun käskeä. Näytti siis enemmän siltä normaalilta Marlielta. Eilen käytiin pieni kävely kaverin kanssa maastossa selästä, mutta käännyttiin aika pian takaisin kentälle, kun tiellä oli uutta soraa ja hevoset arko kavioita ilman kenkiä. Mentiin ihan pikku hetki kentällä ja kokeilin muutamat raviympyrät Marlien kanssa. Hän oli koko päivän tosi rauhallinen ja torkkui käytävällä, joten ratsastaessa se oli myös mkavan virkeä, mutta ei sellainen yleinen höyryveturi, mitä yleensä. Saatiin maastossa mennä ihan vapaalla ohjalla ja kentällä ravissa pystyin säätelemään hyvin ravin vauhtia, jos neiti koitti kiihdytellä. Ainakin selkään tuntui tosi kivalta ja rauhalliselta. Takapää ei nyt tuntunut selkään niin jäykältä käynnissä, eikä ravissakaan ollut enää kamalaa eroa. Marlie oli viimeksi ratsastaessa ennen ell käyntiä ja piikityksiä tosi toispuoleinen ravissa ja toiseen kierrokseen oli jopa vaikea keventää ja koittaa istua. Eläinlääkäri tulee huomenna katsomaan jalat uudestaan, ja olen itse sillä kannalla, että haluaisin jalat kuvauttaa. Cartrophenin olisi pitänyt auttaa kuitenkin jonkun verran, että hevosta pystyisi liikuttamaan edes normaalisti. Ei ole kuitenkaan Marlien tapaista himmailla juoksutuksessa ja olla yhtään haluton, joten sen takia olen huolissani jaloista. Se ei kuitenkaan onnu, vaan on enemmänkin jäykkä.

Maksimo kaikkensa antaneena 20 minuutin kävelyn jälkeen 

Marlielta otettiin kengät pois ennen laitumella vientiä, koska se saattaa potkia kaveria tutustumisvaiheessa ja nyt kun sitä ei ole aktiivisesti liikutettu, ei se niitä tarvitse. Kaviot on pysyneet nyt tosi hyvässä kunnossa öljy+betadine seoksella! Marlien laidunkaverina on naapurista suokkiruuna Maksimo. Heistä on tullut aivan loistava parivaljakko ja Maksimo on niin kiintynyt Marlieen, että huutelee heti perään, jos Marlie katoaa näköpiiristä. Maastossa nämä kulkevat kivasti yhdessä ja Marlie ei ole Maksimolle läheskäämn yhtä kiukku, mitä muille hevosille. Marlie on nyt lähinnä ollut vaan tammojen kanssa samassa tarhassa, joten sukupuolella voi myös olla vaikutusta. Maksimo on muutenkin tosi kiltti, vanhempi herra, eikä provosoidu Marlien kyöräyksestä, joten tulevat loistavasti toimeen kyllä. Maksimo ei kauheesti kentällä halua liikkua, mutta eilen kyllä suostui Marlien perässä tulemaan kävellen, kun ensin vähän kokeili pukittaa pienesti paikallaan. Saadaan nyt Maksimolla myös kesän aikana ratsastaa jonkun verran, valitettavasti ilman Marlieta se vaan on hankalaa, kun ovat toistensa perään niin paljon.

Hepoille tehtiin tälläinen katos laitumelle. Marlien on tottakai päästävä sinne aina, kun toinen haluaisi.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Viimeisimmästä blogikirjoituksesta onkin kulunut muutamaa päivää vaille kaksi kuukautta, Syy tähän hiljaisuuteen on ollut järkyttävä kiire ja tohina elämässä. Esimerkiksi viimeisen kahden viikon aikana olen ollut töistä vapaalla yhden lauantain, joka vieräshti äkkiä kaverin kanssa tallilla ja illalla kaverin synttäribileissä ja Jazzkadulla. Jos en ole töissä, olen yleensä joko ajamassa sinne, sieltä pois, tallilla tai nukkumassa. Kuvia ja videoita on silti ehditty ottaa jonkun verran, mutta muokkaaminen on jäänyt taka-alalle.

Marlie ja kumppanit siirtyivät juhannusta ennen laitumelle viettämään kesää. Se on saanut taas kivasti massaa itselleen, ja onkin nyt tosi hyvässä kunnossa. Painomittanauhan mukaan eilen mitattuna sen paino huiteli 490-498kg välillä. Alankin nyt seurailemaan kesän jälkeen mittanauhan kanssa, mihin suuntaan paino muuttuu tulevan syksyn ja seuraavan kevään välisenä aikana. Tarkkaa mittaahan ei nauhalla saa, mutta suuntaa antavan viitteen, josta on helppo lähteä seurailemaan nouseeko paino, pysyykö se samana vai putoaako.

Marlie keväällä toukokuussa. Tästä kuvasta on helppo lähteä vertaamaan lihavuuskuntoa alempiin kuviin nykyhetkestä.

Välillä me ollaan käyty rannalla kävelemässä, kentällä pyörimässä ja muuten vain nautittu kesäpäivistä. Välillä joku kavereistani on myös käynyt sillä ratsastamassa ja selkään on nostettu pienempiäkin ratsastajan alkuja. Itse käyn tallilla ihan työvuorojen sallimissa ajoissa, välillä siis yöllä klo 2 iltavuoron jälkeen, joskus taas jo aamulla ennen töitä. Kuvat kertokoot enemmän.

Muuttopuuhissa?

Pitkä tauko kirjoittelusta. Koskaan mitään kummallisempaa ei oikeastaan ole tapahtunut. Marlie viettää nyt viimeistä viikkoa laitumella ja tämän kuun lopussa olisi tarkoitus muuttaa takaisin vanhalle tallille. Jatkosta ei sen kummemmin vielä tiedetä, mutta hevonen luultavasti joutuu jokatapauksessa vaihtamaan tallia, lähtee se sitten ylläpiton jollekkin muulle tai mukaani jos/kun pääsen muuttamaan. Kaikki on vielä auki, joten siitä lisää myöhemmin.

Hevonen on nyt lomaillut paljon, koska olen ollut melkein toista viikkoa kipeänä ja vaihtoehtoisia liikuttajia ei ole ollut. Onneksi se saa laitumella paljon liikuntaa päivittäin ja liikkuu itsekseen aika reippaastikkin, kun sille päälle sattuu. Alhaalla kuvia muutaman viikon ajalta. Olen itse ottanut muut kuvat, paitsi viimeisen on ottanut kaverini.

Me tärähtäneet

Kuulumisia

 Marlie pääsi viime viikolla muutaman vanhushepan ja laidunkaverinsa kanssa uuteen laitumeen. Ihme kyllä se on tainnut ottaa siellä vähän pomon roolin.. Nyt on muutama ylläpitoehdokas tullut ja niistä varmaan pitäisi sitten valita paras paikka. Eiköhän se tässä lähiviikkoina sitten selviä.

Marlie oli melkein viikon lomalla liikutuksesta ja tiistaina sai uuden kuskin selkään. Vaikka hevonen kävi vähän kuumana niin kuski meni tosi nätisti ja hyvin. Marlie aina vähän "pelkää" asioita ja jännittää kun joku uusi ihmien sillä ratsastaa. Huvittavaa huomata että aloitteleva ja hiukan epävarma kuski saa sen menemään maneesissa ihan moitteetta ovien tms ohi, kun on ratsastanut sillä ennenkin. Taas kun paljon kokeneempi ja varmempi ratsastaja istuu sen selkään ensimmäistä kertaa, pitää aluksi kiertää kaikki ovet ja muut vähintään viiden metrin päästä, etteivät vaan tule päälle.

Nämä kuvat on otettu silloin, kun yhdistettiin vanhukset ja tämä meidän pari samaan laitumeen. Vähän piti esiintyä muille!

Video viikonlopun tallipäivästä

Blogissa on ollut kunnon kesäloma juhannuksen jälkeen, osin tarkoituksella, mutta vahingossa se venähti viikon tauosta kuukauteen. Nyt on ollut muuta hoidettavaa niin paljon elämässä, että kuvien ja videoiden muokkaus on jäänyt kokonaan ja valmiiksi kirjoitetut postaukset on jäänyt julkaisematta ilman niitä.

Alhaalla videokooste meidän tallipäiv(i)stä, kun Emilia oli täällä ja ratsasti Marliella.

Onnistunut muutto, ainakin melkein

Perjantaina Marlie muutti laitumelle. Se meni koppiin tosi hyvin, ja pois vägän liiankin reippaasti. Luojan kiitos se saatiin heti pihassa kiinni, kun se rymisteli multa irti kopissa ja onnistui samalla repimään sormesta kynnen ja murtamaan nimettömän uudelleen. Sama sormi on siis murtunut useamman kerran jo aiemmin ja näyttää nykyään vääntyvän heti vähästäkin.

Viikonlopun Marlie tutustui paikkoihin ja uuteen poikaystävään, jonka vieressä se seisoskeleekin melkein koko ajan aidan vieressä. Sunnuntaina ja maanantaina se on ollut maneesissa ratsastettavana. Maanantaina oltiin puolitoista tuntia liikkumassa kun liikuttaja ja Emilia sillä ratsasti ja välissä vielä juoksutettiinkin. Tänään oltiin hetki maneesissa ihmettelemässä sinne rakennettuja esteitä ja sen jälkeen Emilia ratsasti vielä hetken kentällä, kun maneesissa alkoi muiden tunti.

Marlie on käyttäytynyt tähän mennessä ihan hyvin, mitä nyt normaaliin tapaan pelkää vähän kaikkea mahdollista. Puomeja se pelkää eikä suostu menemään yli, ainakaan enää sen jälkeen kun jalka kerran yhteen vähän osui. Tallin vieressä menee aika lähellä tie jossa kunkee paljon autoja, rekkoja ja kaikkea muuta, mutta niiden äänistä ja metelistä se ei ihme kyllä ole välittänyt ollenkaan.

Maanantaina mennään

..tiistaina ei

Marlie muuttaa, ainakin hetkeksi

Istuskelin tyytyväisenä bussissa menossa tallille ja onnekseni joku mummeli sattui kysymään kuskilta miten bussivuorot kulkevat, kun koululaisilla alkaa kesäloma. Jaa kiva, yksi vuoro klo 12 päivällä, yksi joskus aikaisemmin aamulla. Vähän on vaikeeta keikkua yhden tai kahden mahdollisen vuoron varassa koko kesä, varsinkin jos meikäläistä siunataan vielä töillä. Silloin en pääsisi yhtenäkään päivänä viikossa tallille, ellen saisi hommattua joltain aina autokyytiä. Äkkiä kysely paikalliseen FB-hevosrinkiin ja sieltä löytyikin muutama todella kiva laidunpaikka heti kättelyssä.

Parhaimmaksi minulle osoittautui vain reilun 6km päässä kotoani oleva laidun, johon sisältyy vielä maneesin, kentän ja tallin tilojen käyttö laitumen lisäksi. Täydellistä. Pääsen sinne pyörällä, ihan mihin aikaan vaan itse ehdin tai haluan, ei tarvitse pomppia aikataulujen mukaan. Hevonen saa laiduntaa syksyyn asti yötä päivää ulkona kavereiden kanssa, mutta pääsen myös liikuttamaan sitä hyvissä olosuhteissa. Jes!

Toki harmittaa tosi paljon ylipäätään edes hetkeksi lähteä nykyiseltä tallilta koska siellä on niin kiva porukka ja hevoset. Tässä kohtaa on kuitenkin pakko ajatella myös sitä, että pääsen useammin käymään tallilla, ja pääsemme kunnon kentälle ja maneesiin harrastamaan. Nyt vaan toivotaan, että jos ei muut tulevaisuuden suunnitelmat ota tuulta siipien alle ja olemme vielä syksyllä Porissa, pääsisimme mahdollisesti takaisin samalle tallille taas talveksi. Uskon ja toivon, ettei meidän yhteiset Yyterin reissusuunnitelmat ja muut jutut kaadu tähän, vaikka hepat eri paikoissa onkin.

Kesäkuun alusta saa viedä hevosen uuteen paikkaan laiduntamaan, joten siirtäminen tapahtuu heti tällä viikolla kunhan saadaan aikataulut natsaamaan kyyditysten kanssa.

Oli muuten tosi kiva mennä tallille tänään kun hevosta ei ollut missään. Kiersin koko laitumen ja huutelin, yhtäkkiä kun viheltelin hetken niin aidan takaa metsästä tuli joku kauhealla ryminällä. Sieltähän se neiti juoksi häntä hulmuten ryteikössä, ja aivan täysillä. Olin jo varma että kohta sattuu ja joku jalka on katki, mutta sieltä se vaan pyyhälsi kaadetun aidan yli omalle puolellensa.

Oli kuulemma yön aikana myös narut katkottu Marlien tarhasta, olivat epäilleet että hirvi on taas koittanut tulla aidoista läpi mutta kyllä se taitaa nyt olla joku muu...

Parasta oli se, että Marlien pudonnut etukenkä oli laitettu takaisin jalkaan tunti ennen kuin menin tallille, no olihan se tunnin siellä jalassa ja ilmeisesti tällä hetkellä lepää taas jossain metsässä. Täytyy ilmeisesti ruveta pitään putseja etusissa kokoajan, ei kukaan niitä kenkiä jaksa tunnin välein kiinnittää, ja ilman kaviot kuluu liian nopeesti.

"Siis ihan yhtäkkiä vaan nämä tolpat kaatui tästä ja lankakin napsahti poikki! Varmaan tuulee liikaa.."

Karkulainen vauhdissa

Marliepa päätti tänään lähteä omin avuin katselemaan varsaa toiselle puolelle pihaa. Onneksi ei sentään juossut tielle ja antoi aika äkkiä kiinni kunhan oli vähän aikaa juossut pitkin pihoja. Avasin siis välilankaa tarhojen välistä ja olin jättänyt portin auki. Heti kun käänsin selkäni niin se juoksi jo ohi täyttä vauhtia ja suoraan portista ulos. Vauhtia löytyi vielä tarhassakin ja hain kameran mukaan ja nappasin pari kuvaa. Satuimpa vielä eilen sanomaan kaverille, ettei ole Marlie koskaan vielä päässyt irti minulta ja eikös se tänään sitten päässyt :D Tuntuu että tuo varsa on sekottanut sen pään nyt hetkeksi kokonaan.

On se muuten kumma että tarhassa kyllä hypitään kaikenmaailman puiden ja kivien yli itsekseen, mutta sitten kun sitä varta vasten pyydetään, niin ei kelpaa.

Mää haluun nähä sen varsan!