Marlie on täällä taas

Joulu koitti kuukautta etukäteen, kun haettiin Marlie kotiin 24 päivä lauantaina. Matka Hämeenlinnaan ja takaisin meni kaikkineen ihan hyvin. Päästiin liikkeelle vasta päivällä, joten reissussa meni iltaan asti. Marlie meni koppiin suht helposti, kun avustettiin liinojen kanssa molemmilta puolilta. Matkustaessa se on aina ollut rauhallinen, yleensä tinttaaminen alkaa siinä kohtaa kun koppi pysähtyy. Takaisin tullessa pysähdyttiin vielä hetkeksi ja Marlie oli ollut kopissa ihan hiljaa senkin aikaa. Perillä neiti pääsikin heti karsinaansa ja tallissa oli tuttuja vanhoja heppoja sekä yksi uusi ihana ori. Kiimaoireet alkoikin kivasti heti näkyä. Sunnuntaina Marlie pääsi heti hetkeksi kentälle hölkkäilemään liinan päähän. Neiti menikin tosi kivasti ja on selvästi saanut puolen vuoden aikana tosi paljon lisää tasapainoa ja tasaisuutta liikkumiseen. Oikea kierros on aina ollut sille vaikeampi ja nytkin se muutaman kerran koitti pysähtyä ja vaihtoi itse suunnan toiseen kierrokseen, mutta ei ollut läheskään sellaista taistelua suunnan vaihdon kanssa kun joskus aikoinaan. Vasempaan kierrokseen se ravasi tosi tahdikkaasti ja kivasti ja totteli ääniapuja hyvin. Kentällä oli myös pieni este ja muutamia puomeja ja se enemmänkin hilautui niitä kohti kuin pois päin niistä. Ylläpitopaikassa nähtiinkin paljon vaivaa. että Marlie alkoi kulkemaan puomien yli taas rennosti ja mielellään, ja sen kyllä huomaa.

Marlie ihastelee uutta kaveria

Muuten hän on virkeä oma itsensä, oripoika kiinnostaa suunnattomasti ja Rosan kanssa Marlie teki heti tuttavuutta aitojen takaa. Virtaa tuntui olevan entiseen malliin, muuten hän on ottanut muuton tosi rauhassa. Toki asiaan varmaan vaikuttaa se, että talli on jo ennestään tuttu paikka hevoselle ja kaikki muut hevoset se on nähnyt ennen paitsi yhden. Oli muutenkin tosi kiva palata tallille kun Marlielle oli laitettu kaikki valmiiksi nimikylteistä lähtien ja häntä on selvästi jo odotettu sinne kovasti. Lähiaikoina olisi tarkoitus varmaan käydä selässä kentällä, laittaa kärryjä perään ja sen jälkeen sopia ratsuttajan kanssa tapaamista. Nyt olen itse ollut pari päivää kuumeessa, eilen käyty hoitelemassa Rosin kinttuja ja huomenna olisi tarkoitus käydä kumpaisellakin tallilla mahdollisuuksien mukaan. Katsotaan josko jatkossa tulisi kuvailtua enemmän videoita uuden kätevämmän kameran kanssa.

 Rosi on nyt saanut olla vapaalla aika paljon ja liikkunut kerran pari viikkoon. Se on mennyt kentällä ihan kivasti Karkin kanssa, välillä puomeja ja maastakäsin ja viimeksi pieniä väistöjen alkuja. Selvästi se alkoi saamaan ideasta kiinni ja se varmasti nauttisi kun saisi enemmän juuri tälläistä tekemistä pelkän kentän kiertelyn sijaan. Se on selvästi ollut tyytyväisempi nyt kun on saanut vähän omaa rauhaa ja vaan tietyt muutamat ihmiset on sen kanssa touhunnut. Viikonloppuna olisi Rosin kengitystä taas edessä, saas nähdä laitetaanko kahtena eri päivänä etu -ja takapää niin kuin viimeksi hiukan oli puhetta. Siltä on nyt jalat klipattu, koska ne kutiaa jatkuvasti kostealla kun ei pääse kuivumaan ja iho jää muhimaan karvan alle. Nyt olen laitellut taas varmuuden vuoksi sille punkkikuurin, se madotettiin ivermektiinillä ja jalkoja on pesty ja rasvailtu välillä. Tilasin sille vielä lampaanvillakääreet jalkoihin hoitamaan, katsotaan jos saadaan ne ehjänä sen jalkoihin, onko niistä apua. Kehuja ainakin lampaanvilla on hevosten jalkojen hoidossa paljon saanut.

Karvainen kaunotar ❤

Kannattaa ehdottomasti käydä seuraamassa instassa jos kiinnostaa, lisäilen sinne nykyään paljon useammin kuvia ja tarinoita. 

Marlie tulee kotiin!

Niin siinä kävi, että Marlie palaa tämän kuun loppuun mennessä takaisin minulle. Kun nykyinen ylläpitäjä ilmoitti, ettei pysty sitä enää pitämään, mietin pitkään, että laittaisin sen uudelleen ylläpitoon. Tällä hetkellä on ehkä huonoin aika ottaa toinen hevonen takaisin huolehdittavaksi, mutta loppujen lopuksi päätin, että otan Marlien takaisin kotiin. Hevonen on nyt vajan parin sadan kilometrin päässä ja haluiaisin itse ehdottomasti nähdä uuden ylläpitopaikan, johon se nykyisestä lähtisi. Jos katsojia ja kokeilijoita olisi useampi, saisin ajella järkyttävän matkan joka kerta paikan päälle. Marlie on muutenkin aika herkkä ja vaatii aikaa uuden ihmisen kanssa, joten ei tuntunut reilulta laittaa sitä enää eteenpäin taas seuraavaan paikkaan. Kieltämättä ensimmäisenä iski pieni paniikki ja stressi, mitä hevoselle teen, kun se pitäisi hakea marraskuun loppuun mennessä pois nykyisestä paikasta. Nyt kuitenkin olen pikkuhiljaa alkanut innostumaan Marlien takaisinpaluusta ja odotan ja kovasti, että saadaan se haettua kotiin.

Kyselin kaveriltani paikkaa hevoselle ja sellainen järjestyi heidän kotitalliltaan. Marlie on asunut samassa paikassa ennenkin ja saa nyt siirtyä kuun loppuun mennessä takaisin Pomarkkuun. Valitettavasti Rosi on nyt eri tallilla ja Pomarkkuun on Porista jonkun verran matkaa ajella. Marlien tallilla ei onneksi ole itsehoitoa, ja se pääsee hyvään paikkaan missä tiedän sen saavan loimen päälle silloin kun tarvitsee ja tarpeeksi ruokaa nokan eteen. Rosin itsehoitotallilla on korkeintaan kaksi tallivuoroa viikossa ja nekään ei ole pahoja hommia. Rosin varalle on muutenkin kehitteillä muutama suunnitelma ja sillä on käynyt ihania liikuttajia nyt syksyn myötä, jotka toivottavasti tykkäävät liikutella sitä jatkossakin.

Marlien varalle on myös suunnitelmia. Lähinnä olen miettinyt kokeilevani sitä vielä raveihin starttaamaan ja muuten sillä ratsastellaan kärryttelyn lisäksi. Katsotaan tämä talvi rauhassa mihin kuntoon se saadaan ja alkaako se kulkemaan ja kesällä sillä voisi kokeilla startata jos hyvin käy. Jossain kohtaa astuttaisin sen mielelläni, mutta haluan ensin kokeilla josko se kulkisi raveissa mihinkään. Kilpailupäätä ja vauhtia siltä kyllä löytyy. Lähinnä pelkään, että jalkoihin tulee treenaamisen myltä jotain kremppaa tai sillä ei pää kestä kovempaa treeniä. Marliella on kuitenkin vielä muutama vuosi aikaa kilpailla ja jalat sillä on aina ollut hyvät ja oireettomat, joten miksi ei. Siinä ohessa jatketaan ratsastusjutuissa valmentautumista ja muutama kiinnostunut on ollut myös Marlieta tulemaan liikuttamaan ja käymään sen kanssa tunneilla. Sillä on nyt käsittääkseni aika paljon maastoiltu selästä ja kärryiltä nykyisessä paikassa. Jonkun verran saan odotella että pääsen itse selkään kiipeämään. Siihen asti varmaan ajelen kärryillä, teen maastakästtelyä ja annan muiden ratsastaa sitä. Mielenkiintoista nähdä miten se toimii kentällä. Kesällähän kävin Marlieta moikkaamassa YP-kodissaan ja silloin kävimme sen kanssa kärryajelulla, jossa se tuntui olevan ihan oma itsensä. Vauhtia ja menohaluja riitti ja peräkärrykin autossa vähän pelotti. Nyt kun kaikilla hevosilla tuntuu olevan ylimääräistä virtaa muutenkin ihan tarpeeksi, saattaa neiti olla taas uudessa paikassa vähän virtainen aluksi, Toki paikka on sille ennestään jo tuttu, mutta hevoset ja maisemat siellä on jonkun verran muuttuneet.

Kuulumiset pitkästä aikaa

Viimeksi olenkin tänne kirjoitellut maaliskuussa, kun hevoset muuttivat omaan pihaan ja meille tuli ylläpitoon uusi hevonen. Tässä välissä ollaankin jo ehditty muuttamaan takaisin sinne mistä lähdettiin, hevosten asuinpaikka on tosin vaihtunut. Marlie lähti huhtikuun lopussa ylläpitoon Hämeenlinnan suunnille ja on pärjännyt vallan hyvin. Jo reilu viikko sen muuton jälkeen sain videota, jossa se ylitti puomit liinassa erittäin rauhallisesti ja nätisti, se on saanut vähän massaa itselleen taas kevään tullen ja pääsee liikkumaan paljon enemmän, kuin meillä ollessa. Sen vajaan pari kuukautta, mitä hevosia ehdittiin omassa pihassa pitämään, en saanut liikutettua niitä melkein ollenkaan, koska olin itse koko ajan sairaslomalla jo töistäkin.



Rosi ja Hali asuvat nyt pienellä yksityistallilla kahden ponin ja suomenhepan kanssa, ovat päässeet
liikkumaan jo aktiivisemmin ja molemmat näyttää tykkäävän maastoilusta aivan kamalasti.
Viime viikon torstaina vietettiin tosi kiva vapaapäivä ja käytiin Rosin kanssa maastoilemassa, olin itse kävellen mukana ja heppojen liikuttaja Henna ratsasti. Rosi oli tosi reippaalla tuulella ja olisi tykännyt ravailla omia aikojaan eikä pysynyt paikallaan kunnolla. Käytiin tutkimassa maastoreittejä ja purkamassa vähän energiaa hiljaisemmalla metsätiellä. Reissun jälkeen pestiin hevonen ja laitettiin se takaisin tarhaan, jossa se meni nukkumaan. Hepat makailee päivän aikana moneen kertaan ja hetken päästä lähdettiin kotiin. Ehdin olla kotona pienen hetken kun tallilta tuli puhelua ja videota että Rosi on todella kipeä. Se koitti kovasti mennä makailemaan koko ajan, mutta nousi aina nätisti ylös kun vähän komennettiin, päivystävä eläinlääkäri oli toisessa paikassa ja pääsi vasta myöhemmin paikalle. Saatiin lainaksi kipulääkettä ja pari tuntia taluteltiin niin tilanne näytti jo paljon paremmalta. Eläinlääkäri kuunteli vielä äänet ja antoi lisää kipulääkettä. Kävin kotona nukkumassa pari tuntia ja aamulla töihin mennessä kävin vielä tallilla katsomassa ja kaikki oli hyvin. Nyt ollaan kovasti koitettu juotella Rosia, koska se näytti juovan aika huonosti. Se ei tykkää melassista, omenamehusta ja greenlinevettäkään se ei ennen ole juonut kuin vähän. Nyt ollaan saatu sitä juomaan sen kanssa onneksi ihan hyvin ja iltaruuastakin ollaan tehty vetisempää litkua.

Kengittäjä kävi lauantaina vuolemassa hevoset, Rosilta saatiin vain kolme jalkaa työllä ja tuskalla hoidettua ja toinen takajalka jäi kokonaan vuolematta, koska se ei suostunut sitä nostamaan. Meidän aikana sen kavioita ei olla vielä hoidettu ja nyt oli korkea aika ne hoitaa. Seuraavalla kerralla hevonen täytyy rauhoittaa ja laittaa sille kengät jalkoihin, koska kavioissa oli irtoseinämää. Seuraavaksi aletaan siis harjoittelemaan jalkojen nostamista ja ylhäällä pitämistä. Itse olen ne puhdistanut ihan kätevästi, kun se nostaa takajalat yleensä valmiiksi ylös, niin olen ne saanut kurkattua näin kätevästi. Nyt ei onnistunut, ja jos jalka saatiin nostettua, niin se rysäytti hetken päästä koko painollaan sen maahan. Hali oli erittäin kiltisti vuolun ajan ja suunniteltiin sille myös kenkien laittoa, jotka tukisivat sen takajalkoja ja niiden ventoja vuohisia enemmän.

Eläinlääkäri tulee tunnin päästä tallille raspaamaan hevosia ja tarkastamaan niitä. Rosilla on suupielessä ilmeisesti melanoomapattia ja outoa karvatonta läikkää ja jalat ovat ruvilla edelleen, koska se kihnuttaa niitä taas. Punkkilääkettä on haettu eilen lisää, mutta rupia on ylipäätään vaikea hoitaa, koska karva on nii paksu jaloissa ettei niitä saa kunnolla rasvattua, hyvä kun sormilla saa kaivettua edes ihoa yhtään näkyviin.

Muutto takana ja kaikki hengissä

Marlie vaihtoi tallipaikkaa 1.4 lauantaina. Koppiin menemisessä oli pieniä hankaluuksia, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin ilman sen suurempia taisteluarpia. Tarhalaumassa on 4 muuta tammaa ja yhdistäminen sujui ihan hyvin. Vielä välillä tarhassa on pientä vinkumista ja potkiskelua heinäkasalla ja rallia on vedetty lujaa, mutta kaikki pääsee ainakin syömään ja liikkumaan halutessaan.

Maanantaihin asti Marlie ulkoili kavereiden kanssa ja tutustuin paikkoihin. Maanantaina käytiin kavereiden kanssa juoksuttamassa se kentällä ja se oli aika rauhallinen jopa laukatessa. Tietysti ympärillä olevat uudet jutut kiinnosti aika paljon, joten se vaikutti asiaan varmaan eniten.

Muutama kaveri seurana

Tänään tiistaina kävin itse ratsastamassa sillä ja se oli ihmeen rento ja rauhallinen. Kaikki viimeaikojen sählääminen ja ylikierroksilla käynti oli jäänyt vanhalle tallille. Toki kierrokset nousi pikkuhiljaa mitä enemmä otettiin reippaampaa vauhtia, mutta se pysähtyi aika helposti istunnalla ja pidätteellä, pohkeenväistöt meni melkein automaattisesti ja pysähdykset oli rauhallisia ja se seisoi nätisti paikallaan eikä hyppinyt eteenpäin ja pyörinyt ympyrää niin kuin lähiaikoina on tehnyt.

Me saadaan avuksi myös aivan loistava tyyppi auttamaan Marlien ratsastuksessa ja pitämään meille tunteja, sekä ehdottomasti pakko on alkaa osallistumaan joillekkin istuntatunneille rahatilanteen salliessa, että saan oman istuntani takaisin kuntoon. Satulan vaihto varmasti auttaa tähän entisestään.

Uudet kuviot

Tänään käytiin tallilla muutaman kaverin kanssa ratsastelemassa ja kävin itsekin pikaisesti selässä. Marlie on saanut nyt tosi paljon liikuntaa melkein joka päivä uuden liikuttajan kanssa ja sen kyllä huomasi. Se oli niin energinen jo alussa, että oli vaikea saada sitä kävelemään rauhassa. Muutamien väistöjen jälkeen se hiukan rauhottui, mutta heti kun lyhennettin ohjia, se alkoi mennä peitsiä, minihidasta laukkaa ja kaikkea muuta siltä väliltä. Muutama kivan rauhallinen ravipätkäkin tuli alkuun, mutta sen jälkeen se alkoi painaa kädelle älyttömästi ja olisi mennyt vaan täysiä. Itse en pystynyt kun repeilemään vaan siellä selässä niin kuin viimesestä kuvasta näkyykin.

Seuraava pohdittava onkin mitä sille vaihdetaan hackamoren tilalle, koska senkin kanssa saa nykyään ottaa liian reilulla kädellä kiinni, ennen kuin se suostuu himmaamaan yhtään ja sen vuoksi toiselta puolelta alkaa karvat olla poissa. Kokeillaan varmaan nostaa poskiremmeistä hackamorea ylöspäin reijällä parilla, jos se auttaisi hiertymään ja sen jälkeen pitäisi alkaa miettimään uutta kuolainta. Tähän mennessä se on toiminut hackamorella ihan jees, mutta millä tahansa kuolaimella painaa kädelle sata kertaa enemmän kuin hackamorella. Ajattelin, että liikunta auttaisi sitä rauhoittumaan, mutta se on näköjään saanut siihen vaan lisää virtaa.

Marlie muuttaa 1.4 alkaen toiselle tallille. Itselläni lyhentyy tallimatka reilusti yli kaksikymmentä kilometriä, joka oli tällä hetkellä suurin syy siihen, että vaihdamme paikkaa. Muuten emme nykyiseltä tallilta vaihtaisi koskaan pois, mutta pitkän matkan kulkeminen alkaa monen vuoden jälkeen kyllästyttämään.

Uuden tallin valinnassa tämä kuulosti parhaimmalta paikalta pitkän ulkoiluajan, vapaan heinän ja mahtavien maastojen takia. Myös porukka uudella tallilla vaikuttaa mukavalta ja talli on sopivan pieni, en uskoisi Marlien viihtyvän isommassa paikassa. Siellä on yhteistarhaus tammoille ja ruunille omissa laumoissaan, kenttä ja puolen kilometrin matka Yyterin rantaan hevosten uimarannalle. Maastot Yyterissä päin ovat ihan mahtavia ratsastukseen ja autottomia, joten maastoilusta tulee varmasti kivaa. Pientä jännitystä aiheuttaa se miten se sopeutuu isompaan laumaan ja ettei tulisi mitään suurempia riitoja. Kesällä hepat pääsee ihan tallin vieressä olevalle kesälaitumelle 24/7.

Kuulumisia kotitallilta

Laidunloma on Marlien kohdalla ohi, mitä nyt tallilla vielä laitumilla pystyy syömään. Kuitenkin perjantaina kuskasimme sen laitumelta takaisin kotitallille. Se vaistosi jo heti hakiessa laitumelta, että nyt on jotain tiedossa, laittoi jarrut pohjaan ja koitti muutaman kerran hypätä kunnolla pystyyn. Sen jälkeen laitumelta tallin pihaan loppumatkan se painoikin täysillä eteenpäin ja puhalteli ja koitti säntäillä mihin sattuu. Lisäksi oltiin juuri siihen aikaan liikkeellä, että tallin piha kuhisi autoja, ihmisiä ja hevosia, eihän silloin voi keskittyä koppiin menemiseen!

Koitettiin kaikki vähän vuoronperään sitä saada kyytiin ja hetken aikaan kun tapeltiin, otettiin liina takapuolen taakse ja hevonen menikin heti suoraan koppiin. Tällä kertaa mukana oli väliseinä, että saatiin takapuomi kiinni. Valmistauduttiin siihen, että se tulee taas vauhdilla kopista ulos, kun takapuomi avataan, mutta se seisoskelikin kopissa hetken, ennen kuin käskin pakittamaan ja tuli rauhallisesti pois, ainakin viime kertaan verrattuna. Sama tuttu paikka ja kaverit, laitumelle vaan suoraan ja muutama juoksupätkä ja syömään, kaikki hyvin siis.

Tallille palaamisen jälkeen piti vähän ruveta miettimään, mitä hevoselle ruvetaan syöttämään tulevaa talvea vasten. Se on nyt laidunkauhedn jälkeen ihan sopivan pyöreässä kunnossa, ja nyt olisi tärkein tehtävä se, että se tällä kertaa pysyisi yhtä hyvässä lihavuuskunnossa talven läpi ensi kevääseen. Viime vuonna kevättalvella koko hevonen oli aika lihasköyhä, eikä läskiä ollut tarpeeksi luiden päällä. Teen ruokinnasta vielä oman postauksen, mutta näillä on hyvö lähteä ainakin liikkeelle. Lisäksi aion konkreettisesti mittanauhan avulla seurata hetkittäin, miten pyöreänä Marlie pysyy.

Tallille muuttikin muuten heti Marlien jälkeen sunnuntaina uusi hevonen, josta varmasti kerron myöhemmin lisää täällä blogissa ;) Tällä viikolla Marlie on käynyt kaikkina päivinä kentällä, aiempina päivinä vapaana juosten, tai liinassa, ja tänään ratsastin hetken. Kerron tarkemmin lisää meidän ratsasteluista, mutta se on pakko sanoa, että tämän päivän lyhyestä treenistä jäi tosi hyvä mieli. Nyt kun vielä saadaan uusi koulusatula ostettua, niin toivotaan että meikäläinenkin pystyy istumaan kyydissä paremmin. Tämän lisäksi on tulevaisuudessa varmaan tiedossa kärryttelyä! En olekkaan itse vielä koskaan Marliella ajanut, joten on hauskaa nähdä miten menee.

Marlie on nyt ollut kengättä, mutta on pakko lyödä uudestaan kenkään, koska kaviot kuluu ihan supernopeesti ja se arkoo jalkojaan jo uudella kentöllä, jossa on vielä vähän karkeampi pohja.. Kentän pohja ei paljoa maastoreittien pohjista eroa, joten kengät on laitettava, että pääsee jatkossa kulkemaan paremmin.

Marlie muuttaa, ainakin hetkeksi

Istuskelin tyytyväisenä bussissa menossa tallille ja onnekseni joku mummeli sattui kysymään kuskilta miten bussivuorot kulkevat, kun koululaisilla alkaa kesäloma. Jaa kiva, yksi vuoro klo 12 päivällä, yksi joskus aikaisemmin aamulla. Vähän on vaikeeta keikkua yhden tai kahden mahdollisen vuoron varassa koko kesä, varsinkin jos meikäläistä siunataan vielä töillä. Silloin en pääsisi yhtenäkään päivänä viikossa tallille, ellen saisi hommattua joltain aina autokyytiä. Äkkiä kysely paikalliseen FB-hevosrinkiin ja sieltä löytyikin muutama todella kiva laidunpaikka heti kättelyssä.

Parhaimmaksi minulle osoittautui vain reilun 6km päässä kotoani oleva laidun, johon sisältyy vielä maneesin, kentän ja tallin tilojen käyttö laitumen lisäksi. Täydellistä. Pääsen sinne pyörällä, ihan mihin aikaan vaan itse ehdin tai haluan, ei tarvitse pomppia aikataulujen mukaan. Hevonen saa laiduntaa syksyyn asti yötä päivää ulkona kavereiden kanssa, mutta pääsen myös liikuttamaan sitä hyvissä olosuhteissa. Jes!

Toki harmittaa tosi paljon ylipäätään edes hetkeksi lähteä nykyiseltä tallilta koska siellä on niin kiva porukka ja hevoset. Tässä kohtaa on kuitenkin pakko ajatella myös sitä, että pääsen useammin käymään tallilla, ja pääsemme kunnon kentälle ja maneesiin harrastamaan. Nyt vaan toivotaan, että jos ei muut tulevaisuuden suunnitelmat ota tuulta siipien alle ja olemme vielä syksyllä Porissa, pääsisimme mahdollisesti takaisin samalle tallille taas talveksi. Uskon ja toivon, ettei meidän yhteiset Yyterin reissusuunnitelmat ja muut jutut kaadu tähän, vaikka hepat eri paikoissa onkin.

Kesäkuun alusta saa viedä hevosen uuteen paikkaan laiduntamaan, joten siirtäminen tapahtuu heti tällä viikolla kunhan saadaan aikataulut natsaamaan kyyditysten kanssa.

Oli muuten tosi kiva mennä tallille tänään kun hevosta ei ollut missään. Kiersin koko laitumen ja huutelin, yhtäkkiä kun viheltelin hetken niin aidan takaa metsästä tuli joku kauhealla ryminällä. Sieltähän se neiti juoksi häntä hulmuten ryteikössä, ja aivan täysillä. Olin jo varma että kohta sattuu ja joku jalka on katki, mutta sieltä se vaan pyyhälsi kaadetun aidan yli omalle puolellensa.

Oli kuulemma yön aikana myös narut katkottu Marlien tarhasta, olivat epäilleet että hirvi on taas koittanut tulla aidoista läpi mutta kyllä se taitaa nyt olla joku muu...

Parasta oli se, että Marlien pudonnut etukenkä oli laitettu takaisin jalkaan tunti ennen kuin menin tallille, no olihan se tunnin siellä jalassa ja ilmeisesti tällä hetkellä lepää taas jossain metsässä. Täytyy ilmeisesti ruveta pitään putseja etusissa kokoajan, ei kukaan niitä kenkiä jaksa tunnin välein kiinnittää, ja ilman kaviot kuluu liian nopeesti.

"Siis ihan yhtäkkiä vaan nämä tolpat kaatui tästä ja lankakin napsahti poikki! Varmaan tuulee liikaa.."