Ratsastamassa saikun jälkeen

Tästä postauksesta tuli valitettavasti paljon lyhyempi, kuin mitä se aluksi oli. Kirjotin tämän jo viime viikolla, ja juuri viimeistä virhettä korjatessa koko homma pyyhkiytyi pois ja blogger tallensi tyhjän sivun. Nyt ei ole enää asiat niin hyvin muistissa, joten näillä mennään.



Marlie sai klinikkakäynnin jälkeen lomailla rauhassa. Itse olin hevosvahtina torstaisen jälkeisen viikonlopun ja Marlie jäi tallin pihaan, joten pystyin hoitelemaan sen jalkoja hyvin. Sen jälkeen palasinkin itse töihin, joten en päässyt liikuttelemaan. Marlie palasi sunnuntaina laitumelle ja lomaili siellä viime viikkoon, jolloin kävin ratsastamassa kentällä hiukan.

Heti alkuun Marlie vaikutti tosi rauhalliselta ja ajattelin sen johtuvan kuumuudesta. Tein käynnissä hetken töitä ja se tuntui ihan hyvältä, Askel ei ollut takaa enää ainakaan selkään niin tönkön oloinen. Marlie tuli kivasti pidettäistä vähän pyöreämmäksi, odotti rauhassa ja tuli tosi rauhalliseksi. Sen jälkeen otettiin pieniä pätkiä ravia lävistäjällä, ympyröillä ja kahdeksikolla. Neiti tuntuikin tosi oudolta ravissa ja pyysin miestä ottamaan videota siitä. Askel ei pomputtanut ja ollut niin töksäyttävä kuin Marliella yleensä ravissa, vaan tuntui enemmänkin, että toinen takajalka tulisi paljon hitaammin perässä. Mieskin kommentoi että toinen takajalka vaan "raahautuu mukana" ja tottakai pelkäsin pahinta. Marlie oli silti mukavasti menossa ja olisi tykännyt ravailla pidempäänkin. Ravissakin se tuli kivasti pidätteistä rauhallisemmaksi, edestä pyöreäksi, eikä painanut ohjille niin kuin normaalisti. Sain jopa ohjata sitä pohkeilla ja välillä jopa pyytää vähän eteenpäin, kun ravi meinasi tippua pois. Hevonen tuntui siis tosi hyvältä ratsastaa ravissakin, rentoutui ja kuunteli.



Mentiin loppujen lopuksi vaan noin 20 minuuttia, josta suurin osa ajasta käynnissä. Jäi tosi hyvä fiilis ratsastuksesta, vaikka hevonen tuntui oudoltakin. Myöhemmin videoita katsoessani ei meno näyttänytkään niin pahalta, mitä se selkään tuntui. Ilmeisesti Marlie ravaa nyt letkeämmin ja se vaan tuntuu itselleni oudolta, koska olen tottunut siihen, että se painaa ohjalle ja kiitää eteenpäin töksähtelevällä askeleella. Käynnissä se ei ollut vielä ihan puhdas nytkään, mutta ainakaan selkään se ei tuntunut enää niin epämiellyttävältä. Seuraavana päivänä Karkki kävi Marlien kanssa maastossa kävelemässä ja ravailemassa. Marlie oli kuulemma reipas, mutta ravissakin ihan kiva ja pysyi hanskassa. Sen enempää ei nyt Marlieta ollakaan ehditty ratsastella, koska jalka piikitettiin uusintahoidolla viime perjantaina, josta luonnollisesti tuli taas sairaslomaa. Eikä Marlie oikeastaan ole edes sen jälkeen ollut meillä ;)

Selässä taas yli vuoden tauon jälkeen

Kylläpäs tuntui sunnuntaina oudolta kiivetä taas hevosen selkään. Silloin, kun tiesin Rosin lähtevän uuteen kotiin, ajattelin vielä ehtiväni ratsastaa sillä. Kengittäjä ei kuitenkaan tullut ajoissa ja kelit olivat niin huonot, että ratsastus jäi sen takia sitten väliin. Nyt kuitenkin sunnuntaina ratsastin Marliella. Sen selässä olen istunut viimeksi varmaan 2017 alkutalvesta, koska sen jälkeen meillä oli muuttamisia ja olin todella paljon töissä, jonka jälkeen tulinkin raskaaksi ja ratsastus on sen takia ollut tauolla.

Marlien ratsasti lauantaina ratsuttaja ja se tuntui aluksi aika rauhalliselta ja kivalta käynnissä, mutta heti kun aloin lyhentää ohjaa, se laittoi lisää vauhtia masiinaan ja karkaili raville. Kokeilin molempiin suuntiin kerran pari pohkeenväistöjä, mutta ne oli aikamoista juoksemista ja räpiköimistä. Itse menin aika pitkällä ohjalla alkuun (tai oikeastaan koko ajan näköjään nyt kun videoita katsoo), joten se pääsi ehkä vähän liian helposti luistamaan pidätteistä. Ikuinen istuntaongelma Marlien kanssa korostui taas heti raviin siirtyessä ja hevonen tuntui juoksevan vaan alta pois. Melkoinen noidankehä taas syntyi, kun oma istunta jäkittää etukenossa ja pohkeen irti kyljistä liian edessä ja takapuoli takakaarella. Tätä olenkin koittanut miettiä, mikä sen etukenon siellä loppujen lopuksi aiheuttaa ja Karkki sen viimein sanoi. Marlie painaa aika paljon ohjalle ravissa ja koittaa juosta pois, joten ohjiin tukeutuu selässä aivan liikaa. Lisäksi kun koitan jaloilla jarruttaa vastaan, ne siirtyy liian eteen. Onneksi Karkki oli mukana ja huuteli aina istunnasta jotain vinkkejä. On paljon helpompi keskittyä ongelmiin ja korjata niitä, kun joku on huomauttamassa niistä. Jossain kohtaa pienen pätkän ajan Marlie tuntui vähän rentoutuvan ja laskevan päätään, joka tuntui heti selkään. Pienen hetken istunta tuntui loksahtavan edes vähän parempaan suuntaan heti, kun se rauhottui ja kulki tasaisemmin. Mentiin varmaan puolisen tuntia molempiin suuntiin vähän aikaa. Tuntui vähän ´kurjalta, kun joutui vetämään niin paljon ohjasta ja siltikin hevonen pyrki kokoajan käynnistä raviin.


Suunnittelinkin nyt sitä, että seuraavaksi varmaan ratsastelen kerran viikkoon kuolaimen kanssa Marliella niin, että sillä on sivuohjat. Jos se tänään juoksutuksessa menee niitten kanssa yhtä kivasti, kuin viime viikolla, uskallan ne laittaa sille jo ratsastaessakin. Muuten jos ratsastan ilman sivuohjia, käytän sillä hackamorea niillä kerroilla. Hackamoren kanssa se ei paina ohjalle läheskään niin paljon ja on niiden kanssa rennompi. Pyrin juoksuttamaan sitä kerran viikkoon joko sivareiden kanssa tai ilman, riippuen vähän, mitä sillä milloinkin on tehty. Muuten koitetaan päästä ajelemaan kärryillä nyt ainakin muutama kerta vielä kotona ja sen jälkeen voitaisiin jossain kohtaa mennä jo radalle kokeilemaan niitäkin. Jossain kohtaa aion kyllä käydä ottamassa jollain muulla hevosella ratsastustunnin mielenkiinnosta ja katsoa saadaanko istuntaa yhtään korjattua, vai jatkuuko könötys vaikka alla olisi vähän tasaisempi hevonen.

Kuvia ei tältä reissulta tullut, mutta Karkki kuvasi pienen videon.


         

Ratsuttajan alla

Marlie pääsi lauantaina taas ratsuttajan käsiin. Tällä kertaa muistin ottaa kameran mukaan, joten sain hieman kuvamateriaaliakin.
Juoksutin Maran keskiviikkona ja se tuntui heti alkuun jo tosi kivalta ja oli kumpaankin kierrokseen tasainen. Jossain kohtaa aloin jo jopa miettimään, että kumpi kierros sille onkaan ollut vaikeampi mennä, kun oikeaankin kierrokseen se meni tavallista paremmin. Tällä kerralla uskalsin myös kokeilla sille sivuohjia. Niitä käytettiin toissa syksynä Minnan valmennuksissa ratsastaessa ja silloin Marlie vielä välillä vastusteli niitä, joten silloin puhuttiin etten niitä itsekseni käyttäisi vielä toistaiseksi. Nyt Marlie on jonkun verran tottunut kuolaimeen ja tuntumaan, joten ajattelin että se sietäisi sivuohjat jo paremmin. Ja oikeassa olin! Neiti kulkikin tosi kivasti niitten kanssa, tosin jouduin aika paljonkin pyytämään sitä eteen raviin, kun se koitti hetken päästä siirtyä itsekseen käyntiin. Tällä hetkellä olen tyytyväinen jos sitä saa pyytää enemmän eteen, kuin että se juoksee pakoon pää taivaaissa.

Ratsuttajan kanssa Marlie pääsi tekemään perus ravityöskentelyä alkukäyntien jälkeen ja laukkailemaankin ensimmäistä kertaa. Marliella on maastossa laukkailtu, mutta kentällä se lähtee helposti puskemaan pohjetta vasten ja yleensä lopputulema on se, että sieltä tullaan alas rytinällä. Oli ilo katsoa kun neiti laukkasikin ympyrällä melko rauhallisesti. Useamman noston jälkeen alkoi kierrokset vähän nousemaan ja Marlie olisi halunnut kokoajan laukkailla. Aika nopeasti se kuitenkin tyytyi toteamaan että nyt ei enää mennäkkään ja rauhottui ravailemaan rennommin. Ratsuttajan mukaan se olikin paljon rauhallisemman ja suoremman oloinen, jolta se keskiviikkona juoksutuksessakin tuntui. Alla vielä muutama videopätkä lauantailta.

               

Marlien eka ratsastus

Marlie on ollut nyt vajaa pari viikkoa takaisin kotona ja saanut suht rauhassa kotiutua. Se sai vasta eilen lauantaina talvikengät alle ja liukkauden takia on ollut aika kevyellä liikutuksella. Maanantaina kuitenkin Karkki tuli mukaan sitä katsomaan ja kiipesi hetkeksi selkäänkin. Kenttä oli osittain vähän jäinen ja kaviot keräsi aika jäätävät tilsat jotka onneksi lähti heti, kun hevonen uskalsi kävellä kunnolla.
Marlie oli ehkä vähän jännittynyt kun ei ollut hokkeja ja keli oli aika tuulinen. Tulisin vielä otti kunnon spurttilähtöjä kentän vierestä katoksestaan ja piti kauheeta meteliä. Mentiin ihan vaan käynnissä perusjuttuja ja koko ratsastus oli vain tutustumista enemmänkin toisiinsa. Marlie on myös aika kova jännittämään uusia ratsastajia ja voi olla uuden ratsastajan kanssa pari kolmekin ekaa kertaa aika jännittynyt. Vasemmassa kierroksessa menee huomattavasti paremmin, oikea kierros on aina ollut sille vaikeampi ja on edelleen. Sillä oli nyt hackamoren sijasta kolmipalakuolain ja edelleen se on aika venkula pään kanssa ja varsinkin jännittäessä mälvää suullaan aika paljon. Suunta on kuitenkin oikea, eikä se enää jäkitä kokoajan kuolainta vasten pää pystyssä. Juoksuttaessa myös huomasin selvän eron sen liikkeessä, se liikkuu nykyään ravissa paljon tahdikkaammin ja rennommin. Vasempaan kierrokseen se korjaa vielä huonoa tasapainoa kaahottamalla ja oikomalla ympyrää. Marlien ollessa ylläpidossa sen kanssa on kyllä tehty kovasti töitä ja se näkyy.

Ensiviikolla olisi tarkoitus kokeilla Marlielle kilpakärryjä, sekä ratsuttajan pitäisi tulla käymään sen selässä, sitä mielenkiinnolla odotellen. Lauantaina sovitettiin tallin kärryjä sille perään, jotta tiedetään kuinka paljon pidemmät kärryt se tarvitsee. Ajattelin hankkia sille jotkut edulliset kärryt jos muutaman startin pääsisi vielä ajamaan harrastemielessä, mutta ei noin isolle hevoselle sitten edullisia ja tarpeeksi isoja kärryjä löydykään helposti. Marlie on nyt päässyt myös Mintun varsan Rosan kanssa samaan tarhaan ja neidit tulee hyvin toimeen. Tykkään itse että hevosella on tarhakaveri mahdollisuuksien mukaan.

Tuholainen Tulisin

Marlie on täällä taas

Joulu koitti kuukautta etukäteen, kun haettiin Marlie kotiin 24 päivä lauantaina. Matka Hämeenlinnaan ja takaisin meni kaikkineen ihan hyvin. Päästiin liikkeelle vasta päivällä, joten reissussa meni iltaan asti. Marlie meni koppiin suht helposti, kun avustettiin liinojen kanssa molemmilta puolilta. Matkustaessa se on aina ollut rauhallinen, yleensä tinttaaminen alkaa siinä kohtaa kun koppi pysähtyy. Takaisin tullessa pysähdyttiin vielä hetkeksi ja Marlie oli ollut kopissa ihan hiljaa senkin aikaa. Perillä neiti pääsikin heti karsinaansa ja tallissa oli tuttuja vanhoja heppoja sekä yksi uusi ihana ori. Kiimaoireet alkoikin kivasti heti näkyä. Sunnuntaina Marlie pääsi heti hetkeksi kentälle hölkkäilemään liinan päähän. Neiti menikin tosi kivasti ja on selvästi saanut puolen vuoden aikana tosi paljon lisää tasapainoa ja tasaisuutta liikkumiseen. Oikea kierros on aina ollut sille vaikeampi ja nytkin se muutaman kerran koitti pysähtyä ja vaihtoi itse suunnan toiseen kierrokseen, mutta ei ollut läheskään sellaista taistelua suunnan vaihdon kanssa kun joskus aikoinaan. Vasempaan kierrokseen se ravasi tosi tahdikkaasti ja kivasti ja totteli ääniapuja hyvin. Kentällä oli myös pieni este ja muutamia puomeja ja se enemmänkin hilautui niitä kohti kuin pois päin niistä. Ylläpitopaikassa nähtiinkin paljon vaivaa. että Marlie alkoi kulkemaan puomien yli taas rennosti ja mielellään, ja sen kyllä huomaa.

Marlie ihastelee uutta kaveria

Muuten hän on virkeä oma itsensä, oripoika kiinnostaa suunnattomasti ja Rosan kanssa Marlie teki heti tuttavuutta aitojen takaa. Virtaa tuntui olevan entiseen malliin, muuten hän on ottanut muuton tosi rauhassa. Toki asiaan varmaan vaikuttaa se, että talli on jo ennestään tuttu paikka hevoselle ja kaikki muut hevoset se on nähnyt ennen paitsi yhden. Oli muutenkin tosi kiva palata tallille kun Marlielle oli laitettu kaikki valmiiksi nimikylteistä lähtien ja häntä on selvästi jo odotettu sinne kovasti. Lähiaikoina olisi tarkoitus varmaan käydä selässä kentällä, laittaa kärryjä perään ja sen jälkeen sopia ratsuttajan kanssa tapaamista. Nyt olen itse ollut pari päivää kuumeessa, eilen käyty hoitelemassa Rosin kinttuja ja huomenna olisi tarkoitus käydä kumpaisellakin tallilla mahdollisuuksien mukaan. Katsotaan josko jatkossa tulisi kuvailtua enemmän videoita uuden kätevämmän kameran kanssa.

 Rosi on nyt saanut olla vapaalla aika paljon ja liikkunut kerran pari viikkoon. Se on mennyt kentällä ihan kivasti Karkin kanssa, välillä puomeja ja maastakäsin ja viimeksi pieniä väistöjen alkuja. Selvästi se alkoi saamaan ideasta kiinni ja se varmasti nauttisi kun saisi enemmän juuri tälläistä tekemistä pelkän kentän kiertelyn sijaan. Se on selvästi ollut tyytyväisempi nyt kun on saanut vähän omaa rauhaa ja vaan tietyt muutamat ihmiset on sen kanssa touhunnut. Viikonloppuna olisi Rosin kengitystä taas edessä, saas nähdä laitetaanko kahtena eri päivänä etu -ja takapää niin kuin viimeksi hiukan oli puhetta. Siltä on nyt jalat klipattu, koska ne kutiaa jatkuvasti kostealla kun ei pääse kuivumaan ja iho jää muhimaan karvan alle. Nyt olen laitellut taas varmuuden vuoksi sille punkkikuurin, se madotettiin ivermektiinillä ja jalkoja on pesty ja rasvailtu välillä. Tilasin sille vielä lampaanvillakääreet jalkoihin hoitamaan, katsotaan jos saadaan ne ehjänä sen jalkoihin, onko niistä apua. Kehuja ainakin lampaanvilla on hevosten jalkojen hoidossa paljon saanut.

Karvainen kaunotar ❤

Kannattaa ehdottomasti käydä seuraamassa instassa jos kiinnostaa, lisäilen sinne nykyään paljon useammin kuvia ja tarinoita. 

Marlie tulee kotiin!

Niin siinä kävi, että Marlie palaa tämän kuun loppuun mennessä takaisin minulle. Kun nykyinen ylläpitäjä ilmoitti, ettei pysty sitä enää pitämään, mietin pitkään, että laittaisin sen uudelleen ylläpitoon. Tällä hetkellä on ehkä huonoin aika ottaa toinen hevonen takaisin huolehdittavaksi, mutta loppujen lopuksi päätin, että otan Marlien takaisin kotiin. Hevonen on nyt vajan parin sadan kilometrin päässä ja haluiaisin itse ehdottomasti nähdä uuden ylläpitopaikan, johon se nykyisestä lähtisi. Jos katsojia ja kokeilijoita olisi useampi, saisin ajella järkyttävän matkan joka kerta paikan päälle. Marlie on muutenkin aika herkkä ja vaatii aikaa uuden ihmisen kanssa, joten ei tuntunut reilulta laittaa sitä enää eteenpäin taas seuraavaan paikkaan. Kieltämättä ensimmäisenä iski pieni paniikki ja stressi, mitä hevoselle teen, kun se pitäisi hakea marraskuun loppuun mennessä pois nykyisestä paikasta. Nyt kuitenkin olen pikkuhiljaa alkanut innostumaan Marlien takaisinpaluusta ja odotan ja kovasti, että saadaan se haettua kotiin.

Kyselin kaveriltani paikkaa hevoselle ja sellainen järjestyi heidän kotitalliltaan. Marlie on asunut samassa paikassa ennenkin ja saa nyt siirtyä kuun loppuun mennessä takaisin Pomarkkuun. Valitettavasti Rosi on nyt eri tallilla ja Pomarkkuun on Porista jonkun verran matkaa ajella. Marlien tallilla ei onneksi ole itsehoitoa, ja se pääsee hyvään paikkaan missä tiedän sen saavan loimen päälle silloin kun tarvitsee ja tarpeeksi ruokaa nokan eteen. Rosin itsehoitotallilla on korkeintaan kaksi tallivuoroa viikossa ja nekään ei ole pahoja hommia. Rosin varalle on muutenkin kehitteillä muutama suunnitelma ja sillä on käynyt ihania liikuttajia nyt syksyn myötä, jotka toivottavasti tykkäävät liikutella sitä jatkossakin.

Marlien varalle on myös suunnitelmia. Lähinnä olen miettinyt kokeilevani sitä vielä raveihin starttaamaan ja muuten sillä ratsastellaan kärryttelyn lisäksi. Katsotaan tämä talvi rauhassa mihin kuntoon se saadaan ja alkaako se kulkemaan ja kesällä sillä voisi kokeilla startata jos hyvin käy. Jossain kohtaa astuttaisin sen mielelläni, mutta haluan ensin kokeilla josko se kulkisi raveissa mihinkään. Kilpailupäätä ja vauhtia siltä kyllä löytyy. Lähinnä pelkään, että jalkoihin tulee treenaamisen myltä jotain kremppaa tai sillä ei pää kestä kovempaa treeniä. Marliella on kuitenkin vielä muutama vuosi aikaa kilpailla ja jalat sillä on aina ollut hyvät ja oireettomat, joten miksi ei. Siinä ohessa jatketaan ratsastusjutuissa valmentautumista ja muutama kiinnostunut on ollut myös Marlieta tulemaan liikuttamaan ja käymään sen kanssa tunneilla. Sillä on nyt käsittääkseni aika paljon maastoiltu selästä ja kärryiltä nykyisessä paikassa. Jonkun verran saan odotella että pääsen itse selkään kiipeämään. Siihen asti varmaan ajelen kärryillä, teen maastakästtelyä ja annan muiden ratsastaa sitä. Mielenkiintoista nähdä miten se toimii kentällä. Kesällähän kävin Marlieta moikkaamassa YP-kodissaan ja silloin kävimme sen kanssa kärryajelulla, jossa se tuntui olevan ihan oma itsensä. Vauhtia ja menohaluja riitti ja peräkärrykin autossa vähän pelotti. Nyt kun kaikilla hevosilla tuntuu olevan ylimääräistä virtaa muutenkin ihan tarpeeksi, saattaa neiti olla taas uudessa paikassa vähän virtainen aluksi, Toki paikka on sille ennestään jo tuttu, mutta hevoset ja maisemat siellä on jonkun verran muuttuneet.