Sunnuntain valmennus

Rosin entinen liikuttaja Karkki on nyt käynyt Marliella muutamat kerrat ratsastamassa. Nyt he menivät tunnilla sunnuntaina ensimmäistä kertaa. Tunnin piti Marlien ratsuttaja Jenni Ala-Kantti. Pääsin itse mukaan kuvaamaan ja ehdin ottaa muutamia pätkiä videota, ja kuvia, ennen kuin kamerasta loppui akku. Alla olevalta videolta näkee pätkät.


            

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Tänään pyörähdettiin Marlien kanssa meidän ekassa valkussa ihanan keväisissä fiiliksissä. Tän hetkinen tunnetila on lähinnä 🤯. Yksärin meille piti Jenni Ala-kantti, joka on ratsuttanut Maraa ja voi herran jumala. Ensinnäkin hevonen käveli rauhassa pitkällä ohjalla jo alussa eikä kiitänyt höyryveturina vaikkakin ohjien lyhennyksen jälkeen sai kyllä ihan ratsastaa sitä käyntiäkin. Toisekseen se jäi myös ravaamaan kun uskalsin vaatia riittävästi. Oon ihan sanaton miten erilainen Marlie oli ja kuin paljon se on nyt jo menny ammattilaisen avulla eteenpäin. Kyllähän se on kuvissa näyttäny hyvälle, mut hevosen koko ratsastettavuus oli ihan erilainen ja nyt vielä sai konkreettisia neuvoja siitä, miten sitä kuuluu ratsastaa ja miten paljon se oikeesti jo kykenee kokoamaan itseään. . Tehtiin käynti- ja ravityötä ympyröillä ja siirymisillä sekä keskityttiin juurikin löytämään ne nappulat Maralle. Yhden kerran mentiin sivuluisua kammottavan pyörän läsnäolosta ja kerran Mara otti kavereista vähän kimmoketta, mut muuten kaahailut yms meni mun piikkiin kunnen älynny vaan vaatia loppuun asti. Maran eteenpäinpyrkimyksen takia saan tehdä itteni kanssa tosissaan töitä et pidän jalan lähellä ja samalla vaadin sen tulee pidätteestä takasin. Samalla Jenni fiksaili myös mun istuntaa hiukan. Paljon on mulla Maran kanssa tekemistä, mutta nyt ainakin tiedän mihin se jo kykenee ja miten sitä kannattaa ratsastaa. Ehdottomasti uus valkku varaukseen kunhan ensin pääsee tekee itsenäisestikin ja hyödyntää kaikkia neuvoja 😎 Videot myöhemmin . © Miranna Santala . . #riding #ratsastus #equestrian #horseofinstagram #instahorse #eventing #horserider #rider #ratsastaja #dressage #showjumping #kouluratsastus #esteratsastus #mare #tamma #lämminverinen #juoksutus #lunging

  Henkilön Karin 🇫🇮 (@turunen.equestrian) jakama julkaisu Helmi 24, 2019 kello 7.24 PST

Yllä Karkin omilta instatililtä enemmän ajatuksia tunnista. Itse olen aika samoilla linjoilla hänen kanssaan. Nyt meno näytti tosi paljon paremmalta verrattuna jouluiseen maneesireissuun. Karkki ei sen jälken Marliella olekkaan päässyt ratsastamaan, kovista yrityksistä huolimatta. Yritin itse poimia hyviä vinkkejä omaan ratsastukseen ja lähtökohtaisesti tuli aika samoja asioita läpi, mtä aikoinaan omissa valmennuksissani on työstetty ja joihin on kiinnitetty huomiota. Marlieta vähän kiusasi kaikenlaiset häiriötekijät, alamäkeen jurnuttava polkupyörilijä ja kentän vieressä riehuvat heppakaverit. Vähän pyörää Marlie säikkyi, kun ääni kuului yhtäkkiä selän takaa, mutta muuten hän oli suht rauhallisella tuulella. Kohta pitäisi itsekin päästä jo tunnille käymään. Tänään oli suunnitelmissa käydä itse ratsastamassa, mutta tällä hetkellä meillä on kaikista pienin saanut saman flunssan, joka itselläni oli viime viikolla, joten jäi taas talleilut välistä.

Torstaina Marlie saa vieraan, siitä varmaan enemmän instan puolella torstaina iltapäivällä. Loppuun vielä muutama huonolaatuinen kuva.

Marlie tulee kotiin!

Niin siinä kävi, että Marlie palaa tämän kuun loppuun mennessä takaisin minulle. Kun nykyinen ylläpitäjä ilmoitti, ettei pysty sitä enää pitämään, mietin pitkään, että laittaisin sen uudelleen ylläpitoon. Tällä hetkellä on ehkä huonoin aika ottaa toinen hevonen takaisin huolehdittavaksi, mutta loppujen lopuksi päätin, että otan Marlien takaisin kotiin. Hevonen on nyt vajan parin sadan kilometrin päässä ja haluiaisin itse ehdottomasti nähdä uuden ylläpitopaikan, johon se nykyisestä lähtisi. Jos katsojia ja kokeilijoita olisi useampi, saisin ajella järkyttävän matkan joka kerta paikan päälle. Marlie on muutenkin aika herkkä ja vaatii aikaa uuden ihmisen kanssa, joten ei tuntunut reilulta laittaa sitä enää eteenpäin taas seuraavaan paikkaan. Kieltämättä ensimmäisenä iski pieni paniikki ja stressi, mitä hevoselle teen, kun se pitäisi hakea marraskuun loppuun mennessä pois nykyisestä paikasta. Nyt kuitenkin olen pikkuhiljaa alkanut innostumaan Marlien takaisinpaluusta ja odotan ja kovasti, että saadaan se haettua kotiin.

Kyselin kaveriltani paikkaa hevoselle ja sellainen järjestyi heidän kotitalliltaan. Marlie on asunut samassa paikassa ennenkin ja saa nyt siirtyä kuun loppuun mennessä takaisin Pomarkkuun. Valitettavasti Rosi on nyt eri tallilla ja Pomarkkuun on Porista jonkun verran matkaa ajella. Marlien tallilla ei onneksi ole itsehoitoa, ja se pääsee hyvään paikkaan missä tiedän sen saavan loimen päälle silloin kun tarvitsee ja tarpeeksi ruokaa nokan eteen. Rosin itsehoitotallilla on korkeintaan kaksi tallivuoroa viikossa ja nekään ei ole pahoja hommia. Rosin varalle on muutenkin kehitteillä muutama suunnitelma ja sillä on käynyt ihania liikuttajia nyt syksyn myötä, jotka toivottavasti tykkäävät liikutella sitä jatkossakin.

Marlien varalle on myös suunnitelmia. Lähinnä olen miettinyt kokeilevani sitä vielä raveihin starttaamaan ja muuten sillä ratsastellaan kärryttelyn lisäksi. Katsotaan tämä talvi rauhassa mihin kuntoon se saadaan ja alkaako se kulkemaan ja kesällä sillä voisi kokeilla startata jos hyvin käy. Jossain kohtaa astuttaisin sen mielelläni, mutta haluan ensin kokeilla josko se kulkisi raveissa mihinkään. Kilpailupäätä ja vauhtia siltä kyllä löytyy. Lähinnä pelkään, että jalkoihin tulee treenaamisen myltä jotain kremppaa tai sillä ei pää kestä kovempaa treeniä. Marliella on kuitenkin vielä muutama vuosi aikaa kilpailla ja jalat sillä on aina ollut hyvät ja oireettomat, joten miksi ei. Siinä ohessa jatketaan ratsastusjutuissa valmentautumista ja muutama kiinnostunut on ollut myös Marlieta tulemaan liikuttamaan ja käymään sen kanssa tunneilla. Sillä on nyt käsittääkseni aika paljon maastoiltu selästä ja kärryiltä nykyisessä paikassa. Jonkun verran saan odotella että pääsen itse selkään kiipeämään. Siihen asti varmaan ajelen kärryillä, teen maastakästtelyä ja annan muiden ratsastaa sitä. Mielenkiintoista nähdä miten se toimii kentällä. Kesällähän kävin Marlieta moikkaamassa YP-kodissaan ja silloin kävimme sen kanssa kärryajelulla, jossa se tuntui olevan ihan oma itsensä. Vauhtia ja menohaluja riitti ja peräkärrykin autossa vähän pelotti. Nyt kun kaikilla hevosilla tuntuu olevan ylimääräistä virtaa muutenkin ihan tarpeeksi, saattaa neiti olla taas uudessa paikassa vähän virtainen aluksi, Toki paikka on sille ennestään jo tuttu, mutta hevoset ja maisemat siellä on jonkun verran muuttuneet.

Ensimmäinen tunti

Meillä oli viime torstaina ensimmäinen tunti Marlien kanssa. Tähän asti ollaan siis menty muutama vuosi ihan omin päin ilman minkäänlaista päämäärää. Entisellä tallilla maastoiltiin lähinnä, nykyisellä tallilla ollaan pyöritty kentällä vähän enemmän, mutta ihan humputellen.
Tallikaverit ovat käyneet tunneilla ja olen kuullut monelta suosituksia hyvistä valmentajista, jotka meidän tallilla käy. Laitoin Suuriniemen Minnalle viestiä, kerroin hevosesta ja itsestäni ja sovittiin tunti torstai-illalle. Halusin ehdottomasti sellaisen ihmisen avuksi, joka voisi myös itse käydä hevosen selässä, jotta tietäisi millainen se on ratsastaa.

Marlie on aika reipas ja herkkä, jonka takia en uskalla käyttää pohkeita lainkaan. Sen lisäksi se on kaikilla kuolaimilla tähän mennessä ollut tosi kova painamaan kädelle, ja kun hackamorella se on toiminut aika pienillä pidätteillä, en ole uskaltanut ottaa ohjaa edes kunnolla tuntumalle. Ongelma on myös jatkuvasti käsistä valuvat ohjat. Menin itse hetken käyntiä ja ravia, jonka jälkeen Minna nousi itse selkään. Sain hyviä neuvoja ja vinkkejä siihen, miten hevosta tulisi jatkossa ratsastaa niin, että se pikkuhiljaa antaisi päätä alas ja alkaisi käyttämään myös selkäänsä oikein. Pääsin tämän jälkeen vielö itse kokeilemaan, miltä Marlie tuntui, ja olihan hevonen ihan eri tuntuinen hetken aikaa, kunnes itse päästin homman taas valumaan käsistä.

 

Tykkäsin tunnista tosi paljon, vaikka alkuun jännitin jo pari päivää etukäteen ihan hirveästi. Työtä on toki paljon, mutta tällä hetkellä lähdetään pikkuhiljaa ja pyritään käymään tunnilla vähintään kerran viikossa. Itselläni tarvitsisi melkein joka kerta olla joku ihminen potkimassa persuksille ja antamassa neuvoja, koska muuten päästän itseni ja myös hevosen liian helpolla ja koko homma menee päämäärättömäksi pyörimiseksi.

Meillä on nyt käynyt myös kaksi eri uutta liikuttajaa Marliella ja homma on pelannut ihan hyvin. Itselläni 12 tuntiset työpäivät syö aika paljon aikaa päivästä, ja hevosen kuntoa pitäisi saada nostettua, joten lisäliikuttajille on pakollinen tarve. Keskiviikkona meille tulee myös satulansovittaja ja tänään hain Porin Riding Sportista kaksi meille mahdollisesti sopivaa koulusatulaa sovitukseen. Toinen oli Albion SLK koulusatula, toinen Kieffer Master. Heitin satulat nopeasti selkään, kun hevonen oli ratsastuksen jälkeen sopivasti käytävällä, ja näin nopeasti vilkaistuna ei kummassakaan mitään kummempaa epäsopivuutta ollut. Satulansovittaja tuo toki lisää satuloita keskiviikkona, ja silloin vasta päästään kunnolla satuloita sovittelemaan.

Olen nyt myös miettinyt jo tulevan talven ja syksyn lisäruokintaa Marlien jokavuotinen kevättalven laihtuminen takaraivossa, ja ostinkin jo joitain luontaistuotteita lisää. Satulansovituksesta, ruokinnasta ja seuraavasta tunnista teen kaikista oman postauksen, jossa kirjoittelen kaikista yksitellen vähän enemmän.