keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Ratsastamassa saikun jälkeen

Tästä postauksesta tuli valitettavasti paljon lyhyempi, kuin mitä se aluksi oli. Kirjotin tämän jo viime viikolla, ja juuri viimeistä virhettä korjatessa koko homma pyyhkiytyi pois ja blogger tallensi tyhjän sivun. Nyt ei ole enää asiat niin hyvin muistissa, joten näillä mennään.



Marlie sai klinikkakäynnin jälkeen lomailla rauhassa. Itse olin hevosvahtina torstaisen jälkeisen viikonlopun ja Marlie jäi tallin pihaan, joten pystyin hoitelemaan sen jalkoja hyvin. Sen jälkeen palasinkin itse töihin, joten en päässyt liikuttelemaan. Marlie palasi sunnuntaina laitumelle ja lomaili siellä viime viikkoon, jolloin kävin ratsastamassa kentällä hiukan.

Heti alkuun Marlie vaikutti tosi rauhalliselta ja ajattelin sen johtuvan kuumuudesta. Tein käynnissä hetken töitä ja se tuntui ihan hyvältä, Askel ei ollut takaa enää ainakaan selkään niin tönkön oloinen. Marlie tuli kivasti pidettäistä vähän pyöreämmäksi, odotti rauhassa ja tuli tosi rauhalliseksi. Sen jälkeen otettiin pieniä pätkiä ravia lävistäjällä, ympyröillä ja kahdeksikolla. Neiti tuntuikin tosi oudolta ravissa ja pyysin miestä ottamaan videota siitä. Askel ei pomputtanut ja ollut niin töksäyttävä kuin Marliella yleensä ravissa, vaan tuntui enemmänkin, että toinen takajalka tulisi paljon hitaammin perässä. Mieskin kommentoi että toinen takajalka vaan "raahautuu mukana" ja tottakai pelkäsin pahinta. Marlie oli silti mukavasti menossa ja olisi tykännyt ravailla pidempäänkin. Ravissakin se tuli kivasti pidätteistä rauhallisemmaksi, edestä pyöreäksi, eikä painanut ohjille niin kuin normaalisti. Sain jopa ohjata sitä pohkeilla ja välillä jopa pyytää vähän eteenpäin, kun ravi meinasi tippua pois. Hevonen tuntui siis tosi hyvältä ratsastaa ravissakin, rentoutui ja kuunteli.



Mentiin loppujen lopuksi vaan noin 20 minuuttia, josta suurin osa ajasta käynnissä. Jäi tosi hyvä fiilis ratsastuksesta, vaikka hevonen tuntui oudoltakin. Myöhemmin videoita katsoessani ei meno näyttänytkään niin pahalta, mitä se selkään tuntui. Ilmeisesti Marlie ravaa nyt letkeämmin ja se vaan tuntuu itselleni oudolta, koska olen tottunut siihen, että se painaa ohjalle ja kiitää eteenpäin töksähtelevällä askeleella. Käynnissä se ei ollut vielä ihan puhdas nytkään, mutta ainakaan selkään se ei tuntunut enää niin epämiellyttävältä. Seuraavana päivänä Karkki kävi Marlien kanssa maastossa kävelemässä ja ravailemassa. Marlie oli kuulemma reipas, mutta ravissakin ihan kiva ja pysyi hanskassa. Sen enempää ei nyt Marlieta ollakaan ehditty ratsastella, koska jalka piikitettiin uusintahoidolla viime perjantaina, josta luonnollisesti tuli taas sairaslomaa. Eikä Marlie oikeastaan ole edes sen jälkeen ollut meillä ;)


keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Parempia uutisia klinikalta!

Mara ja Karin

Käytiin Porin hevosklinikalla kuvauttamassa ja Marlien jalat pari viikkoa sitten. Takapään kankeus ja haluttomuus liikkumiseen jatkui vasemman takajalan piikityksen jälkeen, joten seuraava vaihtoehto oli kuvata jalat. Myös eläinlääkärin kädessä kotitallilla, oli kinner lämmin edellisen päivän liikutuksen (ja kylmäyksen) jälkeen. Marlie meni suht koht hyvin koppiin kotoota lähtiessä ja oltiin varattu hyvin aikaa lastaukseen. Ensin juoksutettiin Marlieta klinikan pihassa ja eläinlääkäri katsoi liikettä ja taivutteli. Tällä kertaa ei vasen takanen reagoinutkaan taivutukseen, vaan oikea! Itse olin varma, että oltiin jossain kohtaa menty sekaisin ja se oli sama jalka yhä edelleen. Siirryttiin sisätiloihin, rauhoitettiin hevonen ja alettiin kuvaamaan jalkoja. Marlie vähän kammoksui klinikan sisätiloja ja kumimattoa, sekä otti pihassa kimmokkeita ohi ravailevista hevosista. Korvapallot se ravisteli reissun aikana pois ainakin kymmenen kertaa, mutta oli muuten erittäin rauhallinen ja kiltti.
Kuvista paljastuikin oikean takajalan alanivelessä etupuolella kalkkeumaa, joka on luutunut. Se on ns. ylimääräistä ja haittaa liikkeessä. Sen sijaan vasemman takajalan kinner oli täyttynyt nivelnesteestä, nivelrako täyttynyt ja noussut, niin kuin sen kuuluisikin olla! En itse uskonut todellakaan, että piikitys olisi auttanut siihen noin hyvin, mutta pakko se oli uskoa, kun kuvat omin silmin näki. Viimeksihän nivelneste oli ihan vetistä ja nivelet painautuneet yhteen, kun neste oli vähissä ja ohutta. Muuten jalat oli hyvät kuvien perusteella, irtopalojenkin osalta.

Mara ja Karin maastossa
Kyselin vaivasta ja siitä, kannattaisiko sitä lähteä hoitamaan. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ehdottomasti. Jatkosta saatiin liikunnan suhteen neuvoksi käyntiä ja laukkaa, ravi on huonoin vaihtoehto tässä tilanteessa. Muuten kuulemma täytyy mennä muuten niin, miten toinen pystyy. Vaivahan ei mihinkään sieltä katoa, ja oireita voi vaan helpottaa piikityksillä. Tässä kohtaa pitäisi riittää kuulemma piikitys vuoden välein, mutta tarvittaessa 6kk välilläkin voidaan mennä.

Oikean takajalan "uuden" löydöksen hoidoksi saatiin heti piikitys niveleen kortisoni+hyaluroni, ja puhetta oli toisesta piikityksestä noin parin-kolmen viikon päästä. Loppupäivän Marlie sai olla tarhassa ja yön sisällä, seuraavana päivänä sen sai laittaa jo laitumelle. Sen jälkeen piti pitää vapaata 3-4 päivää liikutuksesta, ja sen jälkeen sai palailla pikkuhiljaa asteittain normaaliin liikutukseen.


Laitsal on kivaaa!