Ratsastamassa saikun jälkeen

Tästä postauksesta tuli valitettavasti paljon lyhyempi, kuin mitä se aluksi oli. Kirjotin tämän jo viime viikolla, ja juuri viimeistä virhettä korjatessa koko homma pyyhkiytyi pois ja blogger tallensi tyhjän sivun. Nyt ei ole enää asiat niin hyvin muistissa, joten näillä mennään.



Marlie sai klinikkakäynnin jälkeen lomailla rauhassa. Itse olin hevosvahtina torstaisen jälkeisen viikonlopun ja Marlie jäi tallin pihaan, joten pystyin hoitelemaan sen jalkoja hyvin. Sen jälkeen palasinkin itse töihin, joten en päässyt liikuttelemaan. Marlie palasi sunnuntaina laitumelle ja lomaili siellä viime viikkoon, jolloin kävin ratsastamassa kentällä hiukan.

Heti alkuun Marlie vaikutti tosi rauhalliselta ja ajattelin sen johtuvan kuumuudesta. Tein käynnissä hetken töitä ja se tuntui ihan hyvältä, Askel ei ollut takaa enää ainakaan selkään niin tönkön oloinen. Marlie tuli kivasti pidettäistä vähän pyöreämmäksi, odotti rauhassa ja tuli tosi rauhalliseksi. Sen jälkeen otettiin pieniä pätkiä ravia lävistäjällä, ympyröillä ja kahdeksikolla. Neiti tuntuikin tosi oudolta ravissa ja pyysin miestä ottamaan videota siitä. Askel ei pomputtanut ja ollut niin töksäyttävä kuin Marliella yleensä ravissa, vaan tuntui enemmänkin, että toinen takajalka tulisi paljon hitaammin perässä. Mieskin kommentoi että toinen takajalka vaan "raahautuu mukana" ja tottakai pelkäsin pahinta. Marlie oli silti mukavasti menossa ja olisi tykännyt ravailla pidempäänkin. Ravissakin se tuli kivasti pidätteistä rauhallisemmaksi, edestä pyöreäksi, eikä painanut ohjille niin kuin normaalisti. Sain jopa ohjata sitä pohkeilla ja välillä jopa pyytää vähän eteenpäin, kun ravi meinasi tippua pois. Hevonen tuntui siis tosi hyvältä ratsastaa ravissakin, rentoutui ja kuunteli.



Mentiin loppujen lopuksi vaan noin 20 minuuttia, josta suurin osa ajasta käynnissä. Jäi tosi hyvä fiilis ratsastuksesta, vaikka hevonen tuntui oudoltakin. Myöhemmin videoita katsoessani ei meno näyttänytkään niin pahalta, mitä se selkään tuntui. Ilmeisesti Marlie ravaa nyt letkeämmin ja se vaan tuntuu itselleni oudolta, koska olen tottunut siihen, että se painaa ohjalle ja kiitää eteenpäin töksähtelevällä askeleella. Käynnissä se ei ollut vielä ihan puhdas nytkään, mutta ainakaan selkään se ei tuntunut enää niin epämiellyttävältä. Seuraavana päivänä Karkki kävi Marlien kanssa maastossa kävelemässä ja ravailemassa. Marlie oli kuulemma reipas, mutta ravissakin ihan kiva ja pysyi hanskassa. Sen enempää ei nyt Marlieta ollakaan ehditty ratsastella, koska jalka piikitettiin uusintahoidolla viime perjantaina, josta luonnollisesti tuli taas sairaslomaa. Eikä Marlie oikeastaan ole edes sen jälkeen ollut meillä ;)

Mitä Rosille kuuluu

Tallin vaihdon jälkeen hevosia on liikutettu enemmän. Muutama uusi liikuttaja on käynyt kokeilemassa ja muutama entinen käy edelleen välillä ratsastamassa tai touhuamassa heppojen kanssa. Rosi on ollut tauon jälkeen suht reipas jopa kentällä pyörimiseen.

Se myös raspattiin ja tarkistettiin eläinlääkärin toimesta. Mitään kunnon selitystä en saanut sen kaulassa olevalle oudolle läiskälle, joka ainakin josssin kohtaa kutisi niin paljon, että Rosi hankasi siitä karvat pois. Nyt se on rauhoittunut kutinalta, mutta läiskä on muuten samanlainen. Kengittäjälle se laittoi vuolemisessa niin paljon hanttiin, ettei jaloista saatu hoidettua kunnolla kuin 3/4. Rosille on myös tullut irtoseinämää kavioihin ja kengät täytyy laittaa alle, joten seuraavaksi se rauhoitetaan ja koitetaan kengittää. Rosilta ajettiin myös kaikki tupsut jaloista, koska jalat alkoivat taas kutista ja rupia oli paljon. Nyt niitä ollaan lääkitty punkkeja vastaan, pesty ja  rasvailtu ja kyllä ne on lähteneet nyt paranemaan heti ihan eri tavalla, kun niitä pystyy hoitamaan kunnolla ja jalat kuivuu nopeasti eikä kosteus jää niihin muhimaan.

Rosi on myös laihtunut jonkun verran

Ratsastaessa ja hoitaessa se on käytökseltään muuttunut tosi paljon. Se on nykyään tosi seurallinen ja innokas touhuamaan kaikkea, leikkisä ja iloinen. Enää se ei kiukuttele harjauksessa, ja satuloinnissakin on harvinaista jos se nostelee yhtään jalkoja ja luimii. Ennen se harrasti jopa näykkimistä ja huitoi vihaisesti jaloilla ja hännällä kun satulaa laitettiin. Ollaan nyt myös harjoiteltu jalkojen nostoja ja se menee ihan hyvin. Itseasiassa heti kengityksen jälkeen se nosteli jalat ihan nätisti ilman ihmeellisyyksiä, en tiedä mistä temppuilu vuoltaessa johtui, kengittäjäkin oli tosi mukava ja rauhallinen. Jos seuraavassa kengityksessä näyttää vielä siltä että se temppuilee, täytyy koittaa vaihtaa kengittäjää ja kokeilla onko sillä jotain merkitystä. Ähkyn jälkeen Rosi ollaan saatu myös oppimaan juomaan greenlinen ja melassin avulla ylimääräistä ja nyt se vetää jo ämpärikaupalla innoissaan juomaa.

Liikuttaessa se on myös oikein ihana. Varsinkin maastossa se tykkää käydä ja toimii melkeimpä täydellisesti. Vastaan on tullut kaikki koneet ja ajoneuvot mitä vaan voi kuvitella, eikä korvaansa lotkauta millekkään. Sillä on sopivasti intoa kulkea eteenpäin ja varsinkin takaisin tallille mennessä se laukkailee ja ravailee innoissaan, mutta pysyy silti aina käsissä. Muutenkin se on sellainen kaikki käy -tyyppi ja varsinkin Marlieen verrattuna paljon rennompi ratsastuskaveri. Ihmiset pysähtyy aina matkalla ihailemaan sitä ja ovat kovin uteliaita. Tänä kesänä olisi vielä tarkoitus käydä sen kanssa Yyterissä uiskentelemassa, jos saadaan pikku E ajettua tähän talouteen ja jostain koppia lainaan. Muutakin suunnitelmaa on Rosin varalle mm. valokuvauksen ja näyttelyiden saralla, niistä lisää kuitenkin sitten tuonnempana vasta.
Rosi on pyörinyt jonkun verran kentällä liikuttajien kanssa, sekä selästä ja maastakäsin maastossa. Yhtenä iltana otin kaverini mukaan tallille ja hän pääsi hetkeksi Rosin kanssa tallustelemaan laitumelle, kaikki nämä kuvat ovat myös siltä kerralta.

Kannattaa käydä katsomassa Hennan instagramtilillä (Hevosettomuus) kuvia ja seurailemassa, sieltä löytyy vähän väliä juttuja Rosista ja Halistakin.

Kuulumiset pitkästä aikaa

Viimeksi olenkin tänne kirjoitellut maaliskuussa, kun hevoset muuttivat omaan pihaan ja meille tuli ylläpitoon uusi hevonen. Tässä välissä ollaankin jo ehditty muuttamaan takaisin sinne mistä lähdettiin, hevosten asuinpaikka on tosin vaihtunut. Marlie lähti huhtikuun lopussa ylläpitoon Hämeenlinnan suunnille ja on pärjännyt vallan hyvin. Jo reilu viikko sen muuton jälkeen sain videota, jossa se ylitti puomit liinassa erittäin rauhallisesti ja nätisti, se on saanut vähän massaa itselleen taas kevään tullen ja pääsee liikkumaan paljon enemmän, kuin meillä ollessa. Sen vajaan pari kuukautta, mitä hevosia ehdittiin omassa pihassa pitämään, en saanut liikutettua niitä melkein ollenkaan, koska olin itse koko ajan sairaslomalla jo töistäkin.



Rosi ja Hali asuvat nyt pienellä yksityistallilla kahden ponin ja suomenhepan kanssa, ovat päässeet
liikkumaan jo aktiivisemmin ja molemmat näyttää tykkäävän maastoilusta aivan kamalasti.
Viime viikon torstaina vietettiin tosi kiva vapaapäivä ja käytiin Rosin kanssa maastoilemassa, olin itse kävellen mukana ja heppojen liikuttaja Henna ratsasti. Rosi oli tosi reippaalla tuulella ja olisi tykännyt ravailla omia aikojaan eikä pysynyt paikallaan kunnolla. Käytiin tutkimassa maastoreittejä ja purkamassa vähän energiaa hiljaisemmalla metsätiellä. Reissun jälkeen pestiin hevonen ja laitettiin se takaisin tarhaan, jossa se meni nukkumaan. Hepat makailee päivän aikana moneen kertaan ja hetken päästä lähdettiin kotiin. Ehdin olla kotona pienen hetken kun tallilta tuli puhelua ja videota että Rosi on todella kipeä. Se koitti kovasti mennä makailemaan koko ajan, mutta nousi aina nätisti ylös kun vähän komennettiin, päivystävä eläinlääkäri oli toisessa paikassa ja pääsi vasta myöhemmin paikalle. Saatiin lainaksi kipulääkettä ja pari tuntia taluteltiin niin tilanne näytti jo paljon paremmalta. Eläinlääkäri kuunteli vielä äänet ja antoi lisää kipulääkettä. Kävin kotona nukkumassa pari tuntia ja aamulla töihin mennessä kävin vielä tallilla katsomassa ja kaikki oli hyvin. Nyt ollaan kovasti koitettu juotella Rosia, koska se näytti juovan aika huonosti. Se ei tykkää melassista, omenamehusta ja greenlinevettäkään se ei ennen ole juonut kuin vähän. Nyt ollaan saatu sitä juomaan sen kanssa onneksi ihan hyvin ja iltaruuastakin ollaan tehty vetisempää litkua.

Kengittäjä kävi lauantaina vuolemassa hevoset, Rosilta saatiin vain kolme jalkaa työllä ja tuskalla hoidettua ja toinen takajalka jäi kokonaan vuolematta, koska se ei suostunut sitä nostamaan. Meidän aikana sen kavioita ei olla vielä hoidettu ja nyt oli korkea aika ne hoitaa. Seuraavalla kerralla hevonen täytyy rauhoittaa ja laittaa sille kengät jalkoihin, koska kavioissa oli irtoseinämää. Seuraavaksi aletaan siis harjoittelemaan jalkojen nostamista ja ylhäällä pitämistä. Itse olen ne puhdistanut ihan kätevästi, kun se nostaa takajalat yleensä valmiiksi ylös, niin olen ne saanut kurkattua näin kätevästi. Nyt ei onnistunut, ja jos jalka saatiin nostettua, niin se rysäytti hetken päästä koko painollaan sen maahan. Hali oli erittäin kiltisti vuolun ajan ja suunniteltiin sille myös kenkien laittoa, jotka tukisivat sen takajalkoja ja niiden ventoja vuohisia enemmän.

Eläinlääkäri tulee tunnin päästä tallille raspaamaan hevosia ja tarkastamaan niitä. Rosilla on suupielessä ilmeisesti melanoomapattia ja outoa karvatonta läikkää ja jalat ovat ruvilla edelleen, koska se kihnuttaa niitä taas. Punkkilääkettä on haettu eilen lisää, mutta rupia on ylipäätään vaikea hoitaa, koska karva on nii paksu jaloissa ettei niitä saa kunnolla rasvattua, hyvä kun sormilla saa kaivettua edes ihoa yhtään näkyviin.

Punkki on pop

.....or not.
Rosi alkoi viime viikolla tömistelemaan takajaloilla aika paljon, sekä samaan aikaan raaputtelemaan takajalkojaan laitumella olevaan kylpyammeeseen, sekä pihaton seiniin. Myös hampailla se nyppi etujalkojen kainalosta, sekä jaloista eri kohtia. Aiemmin syksyllä sillä oli hiukan rupea etukainaloissa, joista kohdin se oli hionnut liikutuksen aikana. Rupi näytti aika samanlaiselta kuraruvelta mitä Marliella on joskus ollut, mutta nyt pakkasten tultua hoidosta huolimatta tuntui Rosin kutina vain pahenevan.

Sain netissä vinkkiä siitä, että kyseessä voisikin olla vuohispunkit, eikä mikään ihottuma tai rupi. Muistan hämärästä joskus kuulleeni kyseisestä vaivasta ehkä kerran pari, mutta siihen en ole sen jälkeen ikinä törmännyt, aiheesta kuullut tai lukenut mistään. Sain ihmisiltä paljon tietoa ja vinkkejä niiden hoitoon, sekä minulle entuudestaan vieraat ihmiset ottivat yhteyttä ja sain jopa puhelimitse erään tupsujalan omistajalta todella hyvää tietoa asioista. Ihanaa että tällaisia ihmisiä löytyy vielä! Keskustelimme puhelimessa hevosen ruokavaliosta, ja kerroin antavani sille pienen määrän kauraa ja loput muiden greenlinestä. Marlie ja Poika syö niitä, ja yksi hevonen on ollut kurjaa jättää ilman ruokaa kun muut syövät vieressä. Rosi ei tarvitsisi minkäänlaista lisärehua, mutta on siis saanut ihan kourallisen "hyvänmielen" annoksen kauraa ja vähän greenlineä.
Tähän asti olin melkein varma että kyseessä olisi nimenomaan vuohispunkit, mutta henkilön mainitessa siitä, että kylmäveriset ovat hyvin herkkiä kauralle yms, sekä isoista ruvista jaloissa, aloin miettimään onko kyse kuitenkin ruokinnasta. Vuohispunkin ei nimittäin pitäisi aiheuttaa mitään sen isompia rupia, ja niitä Rosin jaloissa valitettavasti oli ja isojakin rupia! Toki jos punkkien takia hevonen on raapinut jalkoja ja iho on mennyt rikki, voi siihen olla muodostunut isokin rupi ja kaikkea likaa kerääntynyt vielä ympärille.

Jalkoja olen koittanut hoitaa ohjeiden mukaan, niitä en ole koskaan pessyt, en ihmeemmin hinkannut ja kurat olen koittanut harjata pois kuivuttua ja muuten jalkojen antaa olla rauhassa normaalin harjauksen yms lisäksi.

Eläinlääkäri kävi tiistaina illalla, rauhoitti hevosen  (kun jalat alkoivat viuhua uhkaavasti kohti) ja leikkeli jaloista pahimmista kohdista karvat pois, jotta nähtiin mitä kaikkea sieltä löytyykään. Kolme neljästä jalasta oli jo tulehtunut ja aikamoisten rupipaukuroiden valtaamia. Jaloista otettiin näytteet (karvatupsuja ja rupia, raappeet, teipillä ihosta) ja jalat pestiin petadinella.

Itseltäni meinasi pumppu pettää kun eläinlääkäri pohti tarvitaanko penisiliinikuuria ja päätyi määräämään viiden päivän piikkikuurin. Itse olen pystynyt sitä tähän mennessä koko ikäni välttelemään ja aina kauhulla pelännyt koska meille osuu se tilanne että joudun sen itse hevoselle laittamaan. Itse piikitys ei ole minulle ongelma, mutta olen nähnyt ja kuullut mitä voi tapahtua jos aine pistetään väärin. Lääkäri näytti mitä pitää tehdä, laittoi ensimmäisen piikin ja laitoin itse toisen. Tuntui ihan ok helpolta ja ajattelin pärjääväni ihan hyvin seuraavat päivät yksin. Keskiviikkona koitin piikin laittaa itse, tökkäsin kaksi kertaa suoneen ja verta tuli ja tuli. Pieni paniikki iski jo ja hevonenkin alkoi hermostumaan kun mietin teenkö jotain väärin kun tunnuin aina osuvan pelkkään verisuoneen. Lopetin kokeilun siihen ja pyysin paikallisesta hepparyhmästä apua joltain lähettyviltä olevalta ihmiseltä. Oli ihanaa huomata että auttavia käsiä löytyi ja torstaina sain apua lääkkeen laittamiseen. Tänään uskalsin jo mennä yksin tallille laittamaan lääkettä. Muutaman kerran alkuun Rosi alkoi ravistella niin paljon että neula liikahti ja verta alkoi tulemaan, kolmannella piikillä sain lääkkeen jo hyvin menemään ja hevonenkin selvisi hengissä tästä operaatiosta. Olisi ihan kamalaa jos sattuisi käymään vahinko ja penisiliinishokki iskisi hevoseen.

Näytteiden tulokset odotettiin tulevaksi to-pe, mutta tällä hetkellä näyttää siltä että saadaan odottaa alkuviikkoon. Onneksi kutina on loppunut aika hyvin ja Rosi antaa jalat pestä ja hoitaa muutenkin hyvin ilman että koittaa potkia. Tänään se oikein nautiskeli kun harjailin sitä hoitotoimien jälkeen ja seisoi korvat hörössä käytävällä. Siitä tuli itsellekkin hyvä mieli, koska se harvoin on nauttinut minkäänlaisesta lääppimisestä, varsinkaan takapään ja vatsan seudulla. Toivotaan että se alkaa pikkuhiljaa tottumaan meikäläiseenkin, onhan se toki vasta ollut pari kuukautta minulla.

Hevoseton on huoleton

Marliella on ollut jo jonkun aikaa mahahaavan merkkejä. Viime talvena oli jo havaittavissa muutoksia käyttäytymisessä ja kevättalvella se laihtui aika paljon. Kesän laidunkauden se oli ihan normaali ja hyvinvoiva, mutta pikkuhiljaa talvella alkoi merkkejä taas ilmaantumaan.

Eläinlääkäri kävi kotitallilla viime viikolla. Hampaat raspattiin, hevonen rokotettiin ja saatiin mahahaavalääke. Tällä hetkellä markkinoilla on kolme erilaista lääkettä mahahaavaan ja tämä edullisin vaihtoehto kustansi kahden viikon kuurilla 100 euroa. Jos oireet vähenevät lääkityksen myötä hevosella, ja lääke siis näyttää vaikuttavan, syötetään vielä toinen kahden viikon kuuri perään. Lääke on myls helppo syöttää, se lisätään jauheena vain aamuruuan sekaan kerran päivässä.

Toivotaan tosiaan lääkkeen nyt auttavan vaivoihin. Suunnitteilla on jo viime kesänä paljon houkutellut hevosen astuttaminen. Lisäksi tekisi mieli vielä treenata neitiä kärryillä ja mahdollisesti ilmoittaa raveihinkin. Jos syynä tosiaan on mahahaava ja päästään näin helpolla ja edullisesti siitä eroon, voi näitä kahta mahdollista suunnitelmaa alkaa miettimään ja toteuttamaan jo pian.

Satakunnassa on ollut ihan älyttömän huonot kelit viime aikoina, ja nyt on pakko myöntää etten edes muista koska viimeksi olen hevosellani ratsastanut. Toisaalta ollaan ihan tietoisestikin otettu ihan rauhassa jo jonkun aikaa, kunnes saatiin lääkitys hankittua. Toivotaan, että kohta voi taas hyvin mielin liikutella hevosta enemmän.

Vähän oli uni silmässä raspauksen jälkeen :D