Viimeinen viikko ennen vuoden vaihdetta ja Marlie pääsi vähän liikunnan makuun pikkuhiljaa. Keskiviikkona kaverini pääsi selkään ja harjoittelemaan väistöjä ja puomeja kentälle. Marlie meni puomien yli ratsastaja selässään tosi hyvin. Viimeksi ollaan maastakäsin harjoiteltu kahdestaan herkkupalan kanssa niiden ylittämistä, ja kun viimeisimmät harjoitukset meni hyvin, lisättiin ratsastaja selkään. Tuolloin oli vielä tiet ja kenttä umpijäässä, joten käyntiä kovempaa ei menty. Hevonen oli vähän hätäinenselkäännousussa ja ratsastaessa.
Perjantaina oli tarkoituksena käydä vain nopeasti tallilla, mutta innostuttiin laittamaan Marlielle kärryt perään ja lähtemään ajelemaan maastoon. Itselläni on ajamisesta tullut taukoa melkein 3 vuotta, sitä ennen tein sitä työkseni päivittäin useamman vuoden. Marliella on minulla sen ollessa ajettu vain kerran radalla, mutta sillon en ollut puikoissa itse.
Marlie oli paljon parempi ajaa kuin kuvittelin, tietysti vauhtiin päästessä jarrut vähän hukkui, mutta aika nätisti se hidasti, kun pidätti vähän kovempaa. En uskaltanut lähteä ajamaan vipuvarrellisilla hackamoreilla, joten käytössä oli perus nivelkuolain.
Itselle tuli pieni innostus ajohommaa kohtaan, toki mieli on tehnyt raveihin suunnata jo pidemmän aikaa. Uusi vuosi vaihtui parhaassa mahdollisessa seurassa kaupungin yössä, enkä tehnyt mitään lupauksia tälle vuodelle. Toiveina sen sijaan olisi päästä ilmoittamaan Marlie vielä raveihin ihan harrastuspohjalta ja mahdollisesti astuttaa se keväällä yhdellä tietyllä oriilla, liikkua enemmän ja käydä enemmän tallilla, sekä kohentaa taloudellista tilannetta viime vuodesta.
Kuvien laadusta päätellen uuden kameran hankinta edessä mahdollisimman pian.
Tein pienen videokoosteen vuodesta 2016. En onnistunut lisäilemään puhelimesta videoita ja kuvia tietokoneelle, joten siellä saattaa olla aika paljon samoja kuviajoita blogissa on jo nähty,
Marliella on ollut jo jonkun aikaa mahahaavan merkkejä. Viime talvena oli jo havaittavissa muutoksia käyttäytymisessä ja kevättalvella se laihtui aika paljon. Kesän laidunkauden se oli ihan normaali ja hyvinvoiva, mutta pikkuhiljaa talvella alkoi merkkejä taas ilmaantumaan.
Eläinlääkäri kävi kotitallilla viime viikolla. Hampaat raspattiin, hevonen rokotettiin ja saatiin mahahaavalääke. Tällä hetkellä markkinoilla on kolme erilaista lääkettä mahahaavaan ja tämä edullisin vaihtoehto kustansi kahden viikon kuurilla 100 euroa. Jos oireet vähenevät lääkityksen myötä hevosella, ja lääke siis näyttää vaikuttavan, syötetään vielä toinen kahden viikon kuuri perään. Lääke on myls helppo syöttää, se lisätään jauheena vain aamuruuan sekaan kerran päivässä.
Toivotaan tosiaan lääkkeen nyt auttavan vaivoihin. Suunnitteilla on jo viime kesänä paljon houkutellut hevosen astuttaminen. Lisäksi tekisi mieli vielä treenata neitiä kärryillä ja mahdollisesti ilmoittaa raveihinkin. Jos syynä tosiaan on mahahaava ja päästään näin helpolla ja edullisesti siitä eroon, voi näitä kahta mahdollista suunnitelmaa alkaa miettimään ja toteuttamaan jo pian.
Satakunnassa on ollut ihan älyttömän huonot kelit viime aikoina, ja nyt on pakko myöntää etten edes muista koska viimeksi olen hevosellani ratsastanut. Toisaalta ollaan ihan tietoisestikin otettu ihan rauhassa jo jonkun aikaa, kunnes saatiin lääkitys hankittua. Toivotaan, että kohta voi taas hyvin mielin liikutella hevosta enemmän.
Lokakuun vaihteessa oli vielä aika mahtavat ilmat. Ylipäätään tämä syksy on ollut kyllä todella aurinkoinen ja lämmin, ja hevosetkin on selvästi nauttineet.
Marlie liikkui viime viikolla tosi kevyesti, koska olin itse useamman päivän kipeänä. Sunnuntai-maanantai yönä oli tarhassa tapahtunut jotain ja aidat oltiin kaadettu ja Marlie ja Pyry löytyivät samasta tarhasta. Tässä metakassa oli neidillä pieniä naarmuja kintuissa ja toinen takanen oli aavistuksen lämmin ja turvonnut. Maanantaina annoin sen vain ulkoilla ja kylmäsin jalkaa ja putsailin haavoja. Se ei silti missään vaiheessa ontunut jalkaa, haavoja hoitaessa luonnollisesti nosteli kinttua, mutta kun kokeilin jalan kädellä läpi hiukan painellen, se ei sitä arkonut, onneksi.
1.
2.
1. Marlie säikähti varmaan kaksi viikkoa sitten tiellä mennyttä pyöräilijää, ja nyt se jää joka kerta kyttäämään ja puhisemaan samaan kohtaan.
2. Joku päivä leikkasin Marlien harjan ihan lyhyeksi, se oli hieronut siitä keskikohdan ihan kamalaksi ihottuman takia. Lyhyt harja on myös helpompi nyt hoitaa kuntoon.
Tiistaina ratsastettiin jo kentällä ja kokeiltiin rungotonta satulaa, johon ihastuin. Ehdottomasti meille sellanen seuraavaksi! Tarkempi postaus satulasta tulossa erikseen.
Keskiviikkona oltiin kentällä ja harjoiteltiin makupalojen kanssa puomien yli menemistä. Se on edelleenkin kova pala ja jossain vaiheessa seisoskelinkin varmaan 15 minuuttia odotellen enenn kuin neiti suostui tulemaan yli. Sitten tietysti heti palkinto ja paljon kehuja. Jos alkaa yhtään hoputtamaan/komentamaan, sille iskee paniikki ja se alkaa heti peruuttamaan ja hyppimään karkuun. Ehkä me joskus vielä ratsastetaankin niitten yli ihan mallikkaasti :D
Loppuun vielä Rosa. Ja Peku hullunkiilto silmissä oottamassa että paketti aukeaa. Pahasti pelkään, että Peku saattaa olla parin viikon päästä kiukkunen poika, kun meille muuttaa uusi eläinlapsi ;) Siitä sitten enemmän kun sen aika on.
Viimeviikolla ratsastelin useana päivänä kentällä. Hevosta ei oltu vielä kengitetty ja se meni aika varovaisesti karkealla pohjalla. Tein tosi paljon siirtymisiä seis-käynti-seis tai ravista käyntiin ja toisinpäin ja Marlie meni tosi mukavaa ravia, jossa oli helppo istua ja toimi kuin unelma. Selkäännousussa se nuokkui silmät puoliummessa ja seisoskeli rauhallisesti. Perjantaina kokeilin siirtymisiä suoraan pysähdyksestä raviin ja ravista seis. Olin aika skeptinen näiden suhteen, koska yleensä ravailussa se kuumenee jonkin verran ja ajattelin, että pysähdykset ravista seis tulee ainakin venymään sellaisiksi, että välissä on kymmenen käyntiaskelta. Olinkin positiivisesti yllättynyt, kun sanoin vain "seis" ja tein pienen pidätteen ja hevonen stoppasi heti. Pystyin jopa ensimmäistä kertaa istumaan edes hetken harjoitusravissa.
Maanantaina käytiin maastossa. Menin itse ensin selkään ja jäätiin Marlien kanssa odottelemaan, että kaveri pääsee perästä oman hevosensa kyytiin. Olin ihan ihmeissäni, kun Marlie seisoskeli pihassa ihan rauhassan odotellen, välillä otti muutaman askeleen ja nuokkui taas. Yleensä, kun sen selkään on päässyt, ei sitä kannata edes kokeilla saada heti pysähtymään, vaan antaa vaan heti kävellä reippaasti. Pyry olikin aika reipas kävelijä, ja me tultiin perässä laahustaen. Olin ihan ihmeissäni, kun Marlie edes suostui kulkemaan toisen hevosen perässä. Yleensä se on ollut aina jonon ensimmäisenä, koska kukaan ei jaksa sitä ohjista kiskomista ja höyryilyä, kun sillä iskee ohituspakko päälle. Käytiin uudella maastopolulla, joka meni pellolle, jossa saadaan käydä ratsastamassa. Ravattiin kotiinpäin ihan pieni pätkä ja Marlie meni siinäkin tosi mukavaa ravia eikä koittanut pahemmin rynniä Pyryn ohi.
Tiistaina lähdettiin Pyryn seurana Niinisalon raviradalle. Meiltä puuttui kopista toinen takapuomi ja vähän mietitytti, että miten saadaan Marlie rauhassa kopista pois, ettei se taas rynnistä alas, kun lastaussilta on puoliksi auki. Liinan avulla se meni hyvin koppiin ja tulikin kopista tosi rauhallisesti pois. Seisoskeli jopa niin kauan siellä, että jouduin vähän työntämään taakse päin.
Pyryllä ajettiin ensin radalla ja sen jälkeen oli Marlien vuoro, En ajanut itse lainkaan, mutta hevonen näytti menevän ihan hyvin ja vauhtia olisi löytynyt kuulemma enemmänkin. Sillä välin Pyry kävi uimassa, ja kun Marlie oltiin ajettu, sen vuoro oli päästä uimaan. Epäilin, ettei se mene lähellekkän vettä, mutta pienen suostuttelun jälkeen se menikin ihan kivasti veteen. Oli siis kaikin puolin tosi onnistunut reissu.
"Siellä se Pyry menee. Enkö minä pääse ollenkaan?"
Keskiviikkona juoksutin kentällä, siirtymiset oli tosi hyviä ja hevonen oli enemmänkin laiska, kun reipas. Torstaina kiipesin selkään ja oli kyllä kadonnut kaikki rauhallisuus ravista ja koko touhusta.. Itselläni meni ainakin 10-15 minuuttia aikaa, että pääsin edes selkään. Hevonen sahasi jakkaran vieressä edes takaisin ja joka kerta kun sain jalustimeen jalan, se hyppäsi sivulle. iirsin hevosen aidan viereen ettei se pääse väistämään ja sitten se menikin joko eteen- tai taakse päin. Pienen taistelun jälkeen se suostui seisomaan nätisti, vyön kiristyksessä ei enään niinkään. Käyntityöskentely meni ihan ok, mutta huomasin, että hevonen oli silti ihan erilainen. Koitin väistättää sitä käynnissä kentän keskeltä molempiin suuntiin, mutta se juoksi pelkästä pohkeen hipaisusta pois alta eikä kuunnellut pidätteitä. Ravissa oli taas sama vanha tuntu, järkyttävää juoksua vaan eteenpäin, välillä sain sen puolipidätteillä ja ympyrällä ravaamaan kierroksen pari nätisti, niin että pystyis edes keventämään normaalisti. Heti, kun keskittyminen herpaantui itselläni, se juoksi jo pois alta ja lentelin itse selässä metrin ilmaan joka askeleella. Pakko sanoa, että ei ole kenelläkään hevosella vielä näin hirveää ravia ollut, kuin tällä.
Toivotaan, että se ei nyt kauheasti rupea ottamaan turhia kierroksia ajoreissuista, koska haluaisin sillä vielä ajaa kärryillä, ja vaikka ilmoittaa raveihinkin. Toivotaan, että ratsastettavuus taas paranisi ensiviikolla, mutta kyllä se olisi pakko ajaa enemmänkin, jos meinaa kilpailuihin ilmoittaa. En tiedä onko hevonen sitten joka kerta taas yhtä kuuma ratsastaa ajelun jälkeen. Asiaanhan voi vaikuttaa sekin, että se ei mistään kuolaimista pidä ja painaa vaan kädelle. Ajaessa pitää olla kuolain, joten sekin saattoi asiaan vaikuttaa.
Laitettiin sunnuntaina varsa ulos ensimmäistä kertaa. Vähän taisi jännittää kun ei olisi millään uskaltanut aluksi mennä mutta sitten kun pääsi laitumelle niin siellä jo vähän uskallettiin juosta ja tutkia paikkoja. Marlie ja Peppi oli tietysti ihan sekasin kun näki että siellä joku meni. Molemmat huuteli ja juoksi tarhoissansa.
Teki mieli kirjoittaa erilainen postaus ja näin maanantaina onkin hyvä ajankohta aloittaa tälläinen viikkopostaus.
Maanantaina kävin superpikaseen tallilla. Koko päivän näytti siltä, että sataa kaatamalla hetkenä minä hyvänsä. Olin vain puolitoista tuntia tallilla, harjasin Marlien ja otin muutamia valokuvia hevosista. Marlie ja Peppi oli vierekkäisissä tarhoissa ja Pepillä oli ihan hirvee hätä koko ajan, että missä kaveri on. Se juoksi hirnuen koko sen ajan kun Marlie oli käytävällä harjattavana. Marlielta puuttui edelleen toinen takakenkä, koska sitä ei ole ehditty vielä kengittää ja Minttu oli laitumella, enkä jaksanut alkaa siirtelemään kaikkia paikasta toiseen, joten laiskottelin ja jätin liikutuksen väliin. Marliesta on tullut ihan kauhea banaanifani vaikka ennen se ei suostunut syömään mitään muuta kuin omenaa ja porkkanaa :D
TiistainaMarlie sai aamulla uudet kengät jalkoihin. Menin päivällä tallille, laitoin hepan kuntoon ja lähdettiin maastoon. Tällä kertaa meni hiukan tappeluksi selkään nouseminen ja lopulta kun vaihdoin paikkaa ja Marlie pääsi näköetäisyydelle Pepin kanssa, se seisoi nätisti. Peppi sai kamalan raivarin kun Marlie lähti pihasta ja näin vielä kaukaa mäen päältä kun se juoksi ympäri pihaa ja huusi perään.
Marlie oli vähän jännittyneenä oloinen ja pelkäsi mm. vastaan tulevia koiria, ojaa ja omaa piereskelyänsä.. Itsestäni tuntui, että istuin vihdoinkin oikeassa kohdassa satulaa, pohkeet oli oikeasti ensimmäistä kertaa lähellä hevosta ja se ei silti sinkoillut mihinkään. Lyhensin jalkkareita valmiiksi jo reiän ja ravissa totesin että seuraavalla kerralla saa olla vielä yhden lyhyemmät.
Ravattiin muutama pätkä ja hevonen luuli ilmeisesti olevansa Vermon suoralla, lähti liikkeelle niinku tykin suusta. Noissa vauhdeissa on vaan mahdotonta pysyä kyydissä ilman että istuu kevyessä istunnassa. Sain jonkun verran vauhtia himmattua, mutta heti kun annoin löysää millinkin niin vauhti lisääntyi heti taas monta pykälää. Oli silti hauskaa. Välillä löytyi ihan tosi kivaa ja rauhallista ravia jossa oli kiva kevennellä, mutta silloin saikin kokoajan pidellä ohjilla vastaan. Oltiin maastossa varmaan vain puoli tuntia ja sen jälkeen päätin vielä juoksuttaa vähän aikaa kun hevosella tuntui olevan energiaa ja ilma oli sopivan viileä. Juoksutus meni hyvin niin kuin yleensä nykyään aina.
Marlie seisoi pihassa vapaana kun otin siltä varusteita pois ja vaihdoin riimua päälle, ja odotteli rauhallisesti. Kiima sillä näyttää taas olevan, Minttu kun hiukan hörisi vieressä ja leikki oria niin tämä oli heti häntä pystyssä. Muutenkin se oli ennen ratsastusta jo hiukan kärttyisen näköinen, luultavasti tuo hätäily ja reipas vauhti johtu osittain siitä.
"Siis ainahan mä oon näin rauhallinen?"
Keskiviikkona mentiin aamulla jo tallille. Koko päivä oli puuhastelua ja odotusta, koska eläinlääkärin piti tulla antamaan Mintulle piikki, jolla synnytys käynnistyy jos varsa olisi ok. Loppujen lopuksi iltapäivällä tutkimuksessa todettiin, että varsa on kohta jo itse syntymäisillään, joten nyt jäätiin vaan odottelemaan että se syntyy sieltä omalla ajallaan. Luultavasti se on syntynyt jo, kun tämä postaus tulee julkaisuun. Itsellä tulee ihan kauhea varsakuume, varsinkin, kun tuossa keväällä löytyi yksi tosi hyvän näköinen mies ehdokas Marlielle..
Torstaina kävin aamulla tallilla, olin vain tunnin. Tämä johtui siitä että sain lääkäriajan aamulla varattua samalle päivälle ja näin ollen se jäi talliajasta pois. Olin suunnitellut tälle päivälle maastoilua, mutta ehdin vain harjata Marlieta ja putsata varusteita hiukan. Illalla Minttu varsoi aivan ihanan varsan!
Nokosia ruuan jälkeen
Perjantaina menin aamulla tallille. Päätettiin irtohypyttää Marlieta isommassa tarhassa, kun Minttu ja varsa ei vielä tänään ollut siellä. Tehtiin pieni kuja aidan viereen ja sinne aluksi yksi este ja lopuksi niitä oli kaksi. Marlie vähän jännitti, kun näki ne kamalan pelottavat tynnyrit ja aluksi se ei meinannutkaan millään hypätä yli vaan koitti aina kääntyä ja tulla kujasta pois. Kamala homma aina yhden hypytyksen jälkeen metsästää se toiselta puolelta laidunta, mihin se juoksi heti miljoonaa karkuun kun pääsi hengissä kujasta läpi. Piti vähän piiskan kanssa rohkaista neitiä, että alkoi hyppyjä tulemaan. Jollain ihmeellä siinä samalla multa katkesi molemmista kämmenistä verisuonet ja nyt molemmat on ihan sinertävän mustat.. :D Muuten koko päivä menikin tallilla ja tietysti varsaa rapsutellessa ja ihastellessa, on se kyllä söpö!
Tässä yks tyylipuhdas esitys :D
Ilmeisesti talliviikkoni päättyy tähän, ellen viikonloppuna saa jotain kyytiä tallille. Voi olla että liikuttaja käy Marliella ratsastamassa viikonlopun aikana. Nyt saakin keskittyä kannustamaan Suomen MM-voittoon kiekossa!
Perjantaina oli suunnitelmissa lähteä kunnon maastoon, kun sää näytti vielä sille päivälle aurinkoa ja seuraavalle kolmelle päivälle sadetta. Marliella oli jo satula selässä kun muistin katsoa kaviot ja huomasin, että takakenkä puuttuu. Maastolenkki vaihtui siis liinassa työskentelyyn. Kun satula oli jo valmiina selässä ajattelin kokeilla gramaaneita, jotka oli samana päivänä tullut postissa.
Olen vähän skeptinen kaikkien uusien pihojen ja remmiin käytössä. Aikaisemmin meillä on käytetty juoksutuksessa juoksutusapua, mutta se on aika pitkä ja jostaa vielä tosi paljon vaikka olisi kiristetty tiukimmilleen. Juoksutan nykyään pelkällä riimulla, koska hackamoreen ei voi kiinnittää mitään remmejä ja kuolaimien kanssa touhusta ei tule mitään muuta kuin tappelua.
Marliella oli kokoajan kauhea nälkä ja se haikaili heinien perään kun laitoin sitä kuntoon. Nostin sille tynnyrin naaman eteen ja heiniä sen päälle. No eihän siihen uskaltanu edes vilkastakkaan, varmaan 10 minuuttia ensin pöristiin ja koitettiin pakoon enne kuin uskalsi heinin koskea. Ihanan peloton hevonen mulla!
Edellisenä iltana oli metsästä koittanut hirvi tulla aitojen läpi sen kaveriksi laitumelle ja sitäkin se oli kuulemma pelännyt ihan hirrrveesti.
Laitoin nuo gramaanit aluksi ihan niin löysälle kun vaan sai. Jossain kohtaa kiristin niitä vähän, kun ne roikku löysinä vaan. Ekan kerran kun ravailtiin ympyrällä, niin neiti lähti ihan paniikissa paahtamaan karkuun. Jalustimet vähän naputti satulaan ja siitä se paniikki tuli. Otin ne kokonaan irti ja sen jälkeen homma menikin ihan rennosti tuttuun tapaan. Juoksutin yhteensä vaan 20 minuuttia ja loppukäynnit ilman piuhoja.
Mintulla tais olla laskettu aika jo reilu 3 viikkoa sitten eikä vielä ole mitään näkynyt. Kyllä mahasta päätellen siellä silti jotain kasvaa.. :D
Täällä on nyt ollut ihanan keväistä ilmaa paljon ja sen ansiosta tarhat ja laitumet on sulanut viikon aikana ihan hirmu äkkiä! Viime lauantaina oli pakko päästä pesemään Marlie ensimmäisen kerran tänä keväänä, oli niin aurinkoinen ja tuuleton päivä. Tottakai se vesiletku oli ihan kaauhea peto, ihan kun ei koskaan ennen muka olisi sellaista nähnyt. Vähän meinasi neidillä paniikki iskeä kun sieltä alkoi vettä tulemaan. Puhalleltiin ja säikyttiin aina välillä, vaikka letku oli maassa paikallaan ja hana kiinni. Pesun jälkeenkin koko hevonen tärisi ja jännitti ihan hirveästi. Käännettiin hevonen toisin päin käytävälle ja pikkuhiljaa se rauhoittui. Se on muutenkin nyt pari viikkoa ollut ihan enxtra -säikky kaikkeen mahdolliseen, Eilen se pelästyi mm. kun katkaisin kuivuneen leivän kahtia tarhan portilla, hirveetä! :D
Jostain syystä alla olevat kuvat taas muuttui pikselimössöksi.
Vähän jännittää tää homma nyt..
Eilen laitettiin takakengät, kun toinen oli pudonnut, ja jalat kaipasi muutenkin jo päivitystä uusiin. Etukengät oltiin ilmeisesti laitettu uudestaan jo aikaisemmin. Kengitys sujuu aina Marliella hyvin.
Toiset hepat pääsi kahdestaan isolle laitumelle juoksemaan sillä välin, kun neiti oli käytävällä ja hän oli sitä mieltä että ehdottomasti olisi tarvinnut päästä mukaan. Jalat kävi tuhatta ja sataa ja vähän koitettiin hypätä pystyyn, kun kuuli, että kaverit juoksee seinän takana.
Uudet kengät jalassa katse kohti kevättä
Nyt on tehnyt ihan hirveästi mieli astuttaa Marlie, varsinkin, kun löytyi aika kivan näköinen isäehdokas tälle kesälle. Vähän on tilan -ja rahanpuutetta ja tulevaisuuden suunnitelmat auki, joten voi jäädä haaveeksi ainakin toistaiseksi koko homma. Marlie on aikaisemmin varsonut jo kahdesta, ja kaikki on sujunut hyvin, joten ihan hyvä mamma siitä varmaan tulisi.
