Viime sunnuntaina ratsuttaja kävi taas selässä. Marlie on ollut viime kerran laukkailuiden jälkeen aika reipas liikuttaa ja oli nytkin. Se ei alkuun tahtonut lainkaan seisoa paikoillaan ja koitti jo alkukäynneistä kiihdytellä raviin. Ravissa se ei olisi malttanut kulkea rauhassa ja koitti kiihdytellä, mutta ratsuttaja sai sen hyvin rauhoittumaan. Tällä kertaa he menivätkin vaan käyntiä ja ravia, joka oli omasta mielestäni tosi hyvä. Juteltiin ratsutuksen jälkeen hetki Marliesta ja oli kiva huomata, että hän oli samoilla linjoilla sen kanssa, että aina ei tarvitse päästä reippaammin, jos hevonen haluaa. On ihan hyvä mennä vain käyntiä ja ravua, ettei se opi siihen, että joka kerralla saa laukkailla. Olen koittanut myös maastossa ottaa välillä ihan kävelylenkkejä sen takia, että tietyissä kohdissa maastossa se on tottunut siihen, että saa mennä lujaa, esim. laukkasuora ja kotiinpäin. Välillä kun se alkaa jo ennakoimaan ja koittaa lähteä, on ihan hyvä vaan pitää se käynnissä niissäkin kohdissa ja todeta, että tänään vaan kävellään. Jos sen päästää joka kerta kiitoa kotiinpäin, se lähtee niissä kohdissa myös jatkossa. Kentällä oli myös lunta jonkun verran, joten tällainen treeni oli ihan hyvä sille.
Viikonloppuna olisi tarkoitus käydä itse ajamassa neitiä kärryiltä ja toisena päivänä Karkin kanssa mennä ratsastamaan. Katsotaan jääkö ajohommat väliin, jos iskee jäätävät pakkaset. Siellä kun ei edes nollan tuntumassa pysy sormet sulana minuuttia kauempaa, kun Marlie painaa ajaessa niin pahasti ohjalle.
Kylläpäs tuntui sunnuntaina oudolta kiivetä taas hevosen selkään. Silloin, kun tiesin Rosin lähtevän uuteen kotiin, ajattelin vielä ehtiväni ratsastaa sillä. Kengittäjä ei kuitenkaan tullut ajoissa ja kelit olivat niin huonot, että ratsastus jäi sen takia sitten väliin. Nyt kuitenkin sunnuntaina ratsastin Marliella. Sen selässä olen istunut viimeksi varmaan 2017 alkutalvesta, koska sen jälkeen meillä oli muuttamisia ja olin todella paljon töissä, jonka jälkeen tulinkin raskaaksi ja ratsastus on sen takia ollut tauolla.
Marlien ratsasti lauantaina ratsuttaja ja se tuntui aluksi aika rauhalliselta ja kivalta käynnissä, mutta heti kun aloin lyhentää ohjaa, se laittoi lisää vauhtia masiinaan ja karkaili raville. Kokeilin molempiin suuntiin kerran pari pohkeenväistöjä, mutta ne oli aikamoista juoksemista ja räpiköimistä. Itse menin aika pitkällä ohjalla alkuun (tai oikeastaan koko ajan näköjään nyt kun videoita katsoo), joten se pääsi ehkä vähän liian helposti luistamaan pidätteistä. Ikuinen istuntaongelma Marlien kanssa korostui taas heti raviin siirtyessä ja hevonen tuntui juoksevan vaan alta pois. Melkoinen noidankehä taas syntyi, kun oma istunta jäkittää etukenossa ja pohkeen irti kyljistä liian edessä ja takapuoli takakaarella. Tätä olenkin koittanut miettiä, mikä sen etukenon siellä loppujen lopuksi aiheuttaa ja Karkki sen viimein sanoi. Marlie painaa aika paljon ohjalle ravissa ja koittaa juosta pois, joten ohjiin tukeutuu selässä aivan liikaa. Lisäksi kun koitan jaloilla jarruttaa vastaan, ne siirtyy liian eteen. Onneksi Karkki oli mukana ja huuteli aina istunnasta jotain vinkkejä. On paljon helpompi keskittyä ongelmiin ja korjata niitä, kun joku on huomauttamassa niistä. Jossain kohtaa pienen pätkän ajan Marlie tuntui vähän rentoutuvan ja laskevan päätään, joka tuntui heti selkään. Pienen hetken istunta tuntui loksahtavan edes vähän parempaan suuntaan heti, kun se rauhottui ja kulki tasaisemmin. Mentiin varmaan puolisen tuntia molempiin suuntiin vähän aikaa. Tuntui vähän ´kurjalta, kun joutui vetämään niin paljon ohjasta ja siltikin hevonen pyrki kokoajan käynnistä raviin.
Suunnittelinkin nyt sitä, että seuraavaksi varmaan ratsastelen kerran viikkoon kuolaimen kanssa Marliella niin, että sillä on sivuohjat. Jos se tänään juoksutuksessa menee niitten kanssa yhtä kivasti, kuin viime viikolla, uskallan ne laittaa sille jo ratsastaessakin. Muuten jos ratsastan ilman sivuohjia, käytän sillä hackamorea niillä kerroilla. Hackamoren kanssa se ei paina ohjalle läheskään niin paljon ja on niiden kanssa rennompi. Pyrin juoksuttamaan sitä kerran viikkoon joko sivareiden kanssa tai ilman, riippuen vähän, mitä sillä milloinkin on tehty. Muuten koitetaan päästä ajelemaan kärryillä nyt ainakin muutama kerta vielä kotona ja sen jälkeen voitaisiin jossain kohtaa mennä jo radalle kokeilemaan niitäkin. Jossain kohtaa aion kyllä käydä ottamassa jollain muulla hevosella ratsastustunnin mielenkiinnosta ja katsoa saadaanko istuntaa yhtään korjattua, vai jatkuuko könötys vaikka alla olisi vähän tasaisempi hevonen.
Kuvia ei tältä reissulta tullut, mutta Karkki kuvasi pienen videon.
Marlie pääsi lauantaina taas ratsuttajan käsiin. Tällä kertaa muistin ottaa kameran mukaan, joten sain hieman kuvamateriaaliakin.
Juoksutin Maran keskiviikkona ja se tuntui heti alkuun jo tosi kivalta ja oli kumpaankin kierrokseen tasainen. Jossain kohtaa aloin jo jopa miettimään, että kumpi kierros sille onkaan ollut vaikeampi mennä, kun oikeaankin kierrokseen se meni tavallista paremmin. Tällä kerralla uskalsin myös kokeilla sille sivuohjia. Niitä käytettiin toissa syksynä Minnan valmennuksissa ratsastaessa ja silloin Marlie vielä välillä vastusteli niitä, joten silloin puhuttiin etten niitä itsekseni käyttäisi vielä toistaiseksi. Nyt Marlie on jonkun verran tottunut kuolaimeen ja tuntumaan, joten ajattelin että se sietäisi sivuohjat jo paremmin. Ja oikeassa olin! Neiti kulkikin tosi kivasti niitten kanssa, tosin jouduin aika paljonkin pyytämään sitä eteen raviin, kun se koitti hetken päästä siirtyä itsekseen käyntiin. Tällä hetkellä olen tyytyväinen jos sitä saa pyytää enemmän eteen, kuin että se juoksee pakoon pää taivaaissa.
Ratsuttajan kanssa Marlie pääsi tekemään perus ravityöskentelyä alkukäyntien jälkeen ja laukkailemaankin ensimmäistä kertaa. Marliella on maastossa laukkailtu, mutta kentällä se lähtee helposti puskemaan pohjetta vasten ja yleensä lopputulema on se, että sieltä tullaan alas rytinällä. Oli ilo katsoa kun neiti laukkasikin ympyrällä melko rauhallisesti. Useamman noston jälkeen alkoi kierrokset vähän nousemaan ja Marlie olisi halunnut kokoajan laukkailla. Aika nopeasti se kuitenkin tyytyi toteamaan että nyt ei enää mennäkkään ja rauhottui ravailemaan rennommin. Ratsuttajan mukaan se olikin paljon rauhallisemman ja suoremman oloinen, jolta se keskiviikkona juoksutuksessakin tuntui. Alla vielä muutama videopätkä lauantailta.
Jotkut varmaankin bongasivat jossain kohtaa Rosin myynti-ilmoituksen netistä. Instassa seuraavat tietävät, että Rosi on matkustanut tänään uuteen kotiin. Neiti lähti nyt ylläpitoon vuoden sopimuksella ja sinä aikana uuden kodin olisi tarkoitus hänet ostaa, jos hevonen heillä viihtyy ja siitä tykkäävät. Lokakuussa Marlien ylläpitäjä sanoi ylläpitosopimuksen irti ja hevonen piti hakea marraskuun loppuun mennessä. Silloin mietin hetken Marlien antamista ylläpitoon uudelleen toiseen paikkaan. Se on kuitenkin niin herkkä, etten halunnut laittaa sitä enää eteenpäin. Kun Marlie tuli takaisin. tiesin että jompikumpi hevosista täytyy jossain kohtaa laittaa pois. Viime vuoden alussa muutettiin taloon, johon saatiin hevoset omaan pihaan ja Rosi alun alkaen hankittiin Marlien kaveriksi ja rauhallisemmaksi maastomopoksi. Siinä talossa asuminen ei kauaa kestänytkään ja keväällä piti äkkiä löytää kolmelle hevoselle paikat. Silloin Marlie lähti ylläpitoon ja Rosi ja Hali takaisin Poriin meidän mukana. Hali lähtikin takaisin omistajilleen kesän aikana ja Rosi jäi vielä meille.
Marliella olisi tarkoitus startata vielä raveissa ja sen liikuttaminen vaatii nyt vähän enemmän panostusta. Rosi on muutenkin ollut aikalailla omissa oloissaan, koska sille on ollut vaikeaa löytää tarpeeksi päteviä liikuttajia muutamaa lukuunottamatta. Aika ei yksinkertaisesti kaikille riitä ja Rosin tallilla painaa vielä tallivuorot päälle, Marliehan on täysihoidossa. Nyt Rosi saa toivottavasti suhteessa tarpeeksi ja enemmän liikuntaa. Se sai myös tarhakavereita, joita sillä ei Halin lähdön jälkeen ole ollut. Rosi vaatii muutenkin ihmisen tai muutaman, jotka jaksaa touhuta sen kanssa enemmän, mihin itselläni tällä hetkellä on aikaa.
Kaikista järkevimmältä tuntui antaa se ylläpitoon osto-oikeudella. Näin itse saisin varmistuttua, että se pääsee sellaiseen paikkaan, jossa sen kanssa tullaan toimeen ja jossa se itse viihtyy. Jos ongelmia ilmenee, saan sen ylläpidosta takaisin, eikä se lähde kiertoon suoraan, niin kuin myynnin kautta voisi lähteä. Aina ei voi olla varma mistään, mutta uskon ja toivon, ettei hänestä myynnin jälkeenkään enää haluta luopua uudessa kodissa. Ja jos halutaan, toivottavasti voin Rosin takaisin itselleni lunastaa tilanteen salliessa. Parin vuoden sisäänhän minulla olisi jo varmaankin mahdollisuus Rosi ottaa takaisin.
Huomenna aamutallissa voi iskeä pieni ikävä, kun ei kukaan juoksekkaan vastaan aamuheinille. Toivottavasti Rosi viihtyy uudessa kodissa. Jossain kohtaa varmasti häntä menen sinne paikan päälle. Ja kiitos erityisesti Rosin luottoliikuttajille, jotka ovat jaksaneet hänen kanssa touhuta, kun en itse ole pystynyt♥
Käytiin lauantaina ratsutalli Cruisen maneesilla Kullaalla. Marlien liikuttaja oli siis varannut maneesin omaan käyttöön tunniksi.
Lastaaminen kotona koppiin olikin yllättävän vaikeeta ja meni varmaan 30min ennen kuin saatiin Marlie vihdoin kyytiin. Tämä koppi on matalampi, kuin se, jolla se tuotiin Hämeenlinnasta kotiin, joten se tuntui taas pelkäävän lyövänsä päänsä kattoon. Maneesilla kaikki meni suht ok, neiti oli tosi rento ja toimiva juoksuttaa alkuun liinassa, mutta ratsastaja selässä keräsi kierroksia. Yhteinen sävel löytyikin vasta, kun ratsastaja menikin harjoitusravia lopussa, eikä keventänyt. Marlie muuttui ihan silmissä ja vaikka loppuravi olikin ehkä enemmän käynnin ja ravin sekoitusta ja hiippailua, oli sekin omasta mielestäni parempi, kuin kiitoravi pitkin maneesia.
Kotiin päin Marlie lastautuikin tosi hyvin ja matkustaahan neiti osaa aina tosi rauhallisesti ja hiljaa. Kotona odotti Rosa-tyttö, joka oli koko meidän reissun ajan kulkenut aidan viertä ja odottanut Marlieta kotiin. Näistä neideistä onkin tullut oikein hyvät ystävykset.
Tähän reissuun aikaa meni kiitettävät 7 tuntia, joka on aika pitkä repäisy tunnin ratsastuksesta. Sen takia näitä maneesikeikkoja ei varmaan kovin usein tulekaan. Nyt olisi tarkoitus päästä radalle kokeilemaan uusia kilpakärryjä ja katsella miten neiti ylipäätään juoksee radalla. Ratsuttaja tulee taas ensiviikon sunnuntaina. Toivotaan, että silloin muistaisin itse ottaa kameran mukaan ja olisi hyvä keli kuvailla. Alla oleva video on kuvattu maneesireissulta sekä kameralla, että GoProlla selästä. Tunnin ratsastus meni aika nopeasti, joten en edes itse tajunnut ajatellakaan selkään menoa.
