Sunnuntain ratsutus

Viime sunnuntaina ratsuttaja kävi taas selässä. Marlie on ollut viime kerran laukkailuiden jälkeen aika reipas liikuttaa ja oli nytkin. Se ei alkuun tahtonut lainkaan seisoa paikoillaan ja koitti jo alkukäynneistä kiihdytellä raviin. Ravissa se ei olisi malttanut kulkea rauhassa ja koitti kiihdytellä, mutta ratsuttaja sai sen hyvin rauhoittumaan. Tällä kertaa he menivätkin vaan käyntiä ja ravia, joka oli omasta mielestäni tosi hyvä. Juteltiin ratsutuksen jälkeen hetki Marliesta ja oli kiva huomata, että hän oli samoilla linjoilla sen kanssa, että aina ei tarvitse päästä reippaammin, jos hevonen haluaa. On ihan hyvä mennä vain käyntiä ja ravua, ettei se opi siihen, että joka kerralla saa laukkailla. Olen koittanut myös maastossa ottaa välillä ihan kävelylenkkejä sen takia, että tietyissä kohdissa maastossa se on tottunut siihen, että saa mennä lujaa, esim. laukkasuora ja kotiinpäin. Välillä kun se alkaa jo ennakoimaan ja koittaa lähteä, on ihan hyvä vaan pitää se käynnissä niissäkin kohdissa ja todeta, että tänään vaan kävellään. Jos sen päästää joka kerta kiitoa kotiinpäin, se lähtee niissä kohdissa myös jatkossa. Kentällä oli myös lunta jonkun verran, joten tällainen treeni oli ihan hyvä sille.

Viikonloppuna olisi tarkoitus käydä itse ajamassa neitiä kärryiltä ja toisena päivänä Karkin kanssa mennä ratsastamaan. Katsotaan jääkö ajohommat väliin, jos iskee jäätävät pakkaset. Siellä kun ei edes nollan tuntumassa pysy sormet sulana minuuttia kauempaa, kun Marlie painaa ajaessa niin pahasti ohjalle.

Marlie maneesilla

Käytiin lauantaina ratsutalli Cruisen maneesilla Kullaalla. Marlien liikuttaja oli siis varannut maneesin omaan käyttöön tunniksi.
Lastaaminen kotona koppiin olikin yllättävän vaikeeta ja meni varmaan 30min ennen kuin saatiin Marlie vihdoin kyytiin. Tämä koppi on matalampi, kuin se, jolla se tuotiin Hämeenlinnasta kotiin, joten se tuntui taas pelkäävän lyövänsä päänsä kattoon. Maneesilla kaikki meni suht ok, neiti oli tosi rento ja toimiva juoksuttaa alkuun liinassa, mutta ratsastaja selässä keräsi kierroksia. Yhteinen sävel löytyikin vasta, kun ratsastaja menikin harjoitusravia lopussa, eikä keventänyt. Marlie muuttui ihan silmissä ja vaikka loppuravi olikin ehkä enemmän käynnin ja ravin sekoitusta ja hiippailua, oli sekin omasta mielestäni parempi, kuin kiitoravi pitkin maneesia.

Kotiin päin Marlie lastautuikin tosi hyvin ja matkustaahan neiti osaa aina tosi rauhallisesti ja hiljaa. Kotona odotti Rosa-tyttö, joka oli koko meidän reissun ajan kulkenut aidan viertä ja odottanut Marlieta kotiin. Näistä neideistä onkin tullut oikein hyvät ystävykset.

Tähän reissuun aikaa meni kiitettävät 7 tuntia, joka on aika pitkä repäisy tunnin ratsastuksesta. Sen takia näitä maneesikeikkoja ei varmaan kovin usein tulekaan. Nyt olisi tarkoitus päästä radalle kokeilemaan uusia kilpakärryjä ja katsella miten neiti ylipäätään juoksee radalla. Ratsuttaja tulee taas ensiviikon sunnuntaina. Toivotaan, että silloin muistaisin itse ottaa kameran mukaan ja olisi hyvä keli kuvailla. Alla oleva video on kuvattu maneesireissulta sekä kameralla, että GoProlla selästä. Tunnin ratsastus meni aika nopeasti, joten en edes itse tajunnut ajatellakaan selkään menoa.

Ihanaa vuoden alkua kaikille ❤

Pellolla aatonaattona

Rosi kävi Hennan kanssa pellolla aatonaattona. Neidillä on ollut kokemattomien ratsastajien takia hieman kokeilunhalua maastossa johtajuudesta. Muutaman kerran hän koitti kääntyä kotiinpäin kesken ratsastelujen, mutta antoi aika helposti periksi kun komento kävi. Lähinnä huvitti nuo pienet riemuloikat, joita ymmärrettävästi muutamat tuli. Hän  kun on ollut pidempään jo kevyemmällä ja pyörinyt vain kentällä. On se vaan niin❤

Rosi on monella tapaa kuin edesmennyt Toffee jättikoossa❤

Pakkanen ja aivan upea auringonlasku

Marlie on täällä taas

Joulu koitti kuukautta etukäteen, kun haettiin Marlie kotiin 24 päivä lauantaina. Matka Hämeenlinnaan ja takaisin meni kaikkineen ihan hyvin. Päästiin liikkeelle vasta päivällä, joten reissussa meni iltaan asti. Marlie meni koppiin suht helposti, kun avustettiin liinojen kanssa molemmilta puolilta. Matkustaessa se on aina ollut rauhallinen, yleensä tinttaaminen alkaa siinä kohtaa kun koppi pysähtyy. Takaisin tullessa pysähdyttiin vielä hetkeksi ja Marlie oli ollut kopissa ihan hiljaa senkin aikaa. Perillä neiti pääsikin heti karsinaansa ja tallissa oli tuttuja vanhoja heppoja sekä yksi uusi ihana ori. Kiimaoireet alkoikin kivasti heti näkyä. Sunnuntaina Marlie pääsi heti hetkeksi kentälle hölkkäilemään liinan päähän. Neiti menikin tosi kivasti ja on selvästi saanut puolen vuoden aikana tosi paljon lisää tasapainoa ja tasaisuutta liikkumiseen. Oikea kierros on aina ollut sille vaikeampi ja nytkin se muutaman kerran koitti pysähtyä ja vaihtoi itse suunnan toiseen kierrokseen, mutta ei ollut läheskään sellaista taistelua suunnan vaihdon kanssa kun joskus aikoinaan. Vasempaan kierrokseen se ravasi tosi tahdikkaasti ja kivasti ja totteli ääniapuja hyvin. Kentällä oli myös pieni este ja muutamia puomeja ja se enemmänkin hilautui niitä kohti kuin pois päin niistä. Ylläpitopaikassa nähtiinkin paljon vaivaa. että Marlie alkoi kulkemaan puomien yli taas rennosti ja mielellään, ja sen kyllä huomaa.

Marlie ihastelee uutta kaveria

Muuten hän on virkeä oma itsensä, oripoika kiinnostaa suunnattomasti ja Rosan kanssa Marlie teki heti tuttavuutta aitojen takaa. Virtaa tuntui olevan entiseen malliin, muuten hän on ottanut muuton tosi rauhassa. Toki asiaan varmaan vaikuttaa se, että talli on jo ennestään tuttu paikka hevoselle ja kaikki muut hevoset se on nähnyt ennen paitsi yhden. Oli muutenkin tosi kiva palata tallille kun Marlielle oli laitettu kaikki valmiiksi nimikylteistä lähtien ja häntä on selvästi jo odotettu sinne kovasti. Lähiaikoina olisi tarkoitus varmaan käydä selässä kentällä, laittaa kärryjä perään ja sen jälkeen sopia ratsuttajan kanssa tapaamista. Nyt olen itse ollut pari päivää kuumeessa, eilen käyty hoitelemassa Rosin kinttuja ja huomenna olisi tarkoitus käydä kumpaisellakin tallilla mahdollisuuksien mukaan. Katsotaan josko jatkossa tulisi kuvailtua enemmän videoita uuden kätevämmän kameran kanssa.

 Rosi on nyt saanut olla vapaalla aika paljon ja liikkunut kerran pari viikkoon. Se on mennyt kentällä ihan kivasti Karkin kanssa, välillä puomeja ja maastakäsin ja viimeksi pieniä väistöjen alkuja. Selvästi se alkoi saamaan ideasta kiinni ja se varmasti nauttisi kun saisi enemmän juuri tälläistä tekemistä pelkän kentän kiertelyn sijaan. Se on selvästi ollut tyytyväisempi nyt kun on saanut vähän omaa rauhaa ja vaan tietyt muutamat ihmiset on sen kanssa touhunnut. Viikonloppuna olisi Rosin kengitystä taas edessä, saas nähdä laitetaanko kahtena eri päivänä etu -ja takapää niin kuin viimeksi hiukan oli puhetta. Siltä on nyt jalat klipattu, koska ne kutiaa jatkuvasti kostealla kun ei pääse kuivumaan ja iho jää muhimaan karvan alle. Nyt olen laitellut taas varmuuden vuoksi sille punkkikuurin, se madotettiin ivermektiinillä ja jalkoja on pesty ja rasvailtu välillä. Tilasin sille vielä lampaanvillakääreet jalkoihin hoitamaan, katsotaan jos saadaan ne ehjänä sen jalkoihin, onko niistä apua. Kehuja ainakin lampaanvilla on hevosten jalkojen hoidossa paljon saanut.

Karvainen kaunotar ❤

Kannattaa ehdottomasti käydä seuraamassa instassa jos kiinnostaa, lisäilen sinne nykyään paljon useammin kuvia ja tarinoita. 

Vauhdikkaampi vapaapäivä

Itselläni oli eilen vapaata töistä, joten sovin aiemmin, että Henna tulisi tallille ottamaan kuvia ja toinen ystäväni tulisi myös mukaan. Kukaan ei liiemmin halunnut ratsastaa, ja päädyimme pitkästä aikaa juoksuttamaan hevosia. Totesin Marlieen koskiessani jo, että sillä tuskin ainakaan kukaan haluaa ratsastaa, tuntui neiti sen verran virtaiselta heti kättelyssä. Rosia en ole aiemmin edes koittanut juoksuttaa, eikä sitä tietääkseni ole varmaan koskaan juoksutettukaan. Näiltä pohjilta lähdimme ensin kokeilemaan sen juoksutusta. Se menikin yhtä hyvin ja huonosti kun olin ajatellutkin. Taluttajan kanssa se käveli ympyrällä nätisti ja otti oma-aloitteisesti pari askelta ravia, mutta ilman taluttajaa se jumitti, kääntyi minua kohti ja seisoi paikallaan eikä liikkunut mihinkään. En mitään tämän kummempaa olettanutkaan sen tekevän, mutta toki olisi ollut kivaa jos se olisi vähän edes kunnioittanut piiskaa eikä koittanut syödä sitä.

Marlie oli taas aivan vastakohta ja heti, kun päästin sen ympyrälle alkukäynteihin, se alkoi loikkimaan ja juoksentelemaan. Kävelyn jälkeen pyysin hiukan ravia, ja sain pelkkää pystyyn hyppimistä. Sen jälkeen se kävi koko ajan joko pystyyn tai koitti riistäytyä kunnon rodeon avulla pois liinasta. Hetken aikaa tapeltuani totesin, ettei hommasta tule mitään ja päästin sen juoksemaan vapaana pitkin laidunta suurimpia energioita pois. Se päästeli hetken aikaa laitumella ja juoksi sitten portille muiden luokse, ei vaan suoraan portista ulos ja tallin pihaan. Niin, olisi toki ollut ihan fiksua sulkea se portti ennen kuin päästää hevosen vapaaksi. Samaan aikaan kun kuulin sen juoksevan miljoonaa pitkin tietä pois tallilta, kuului auton ääni samasta suunnasta. Siellä päin liikkuu auto varmaan keskimäärin noin kerran päivässä, ja tottakai juuri sillä hetkellä. Onneksi tiesin, ettei Marlie lähde mihinkään kauas ja pari kertaa se veteli tien pätkää päästä päähän kiitoa ja sen jälkeen tuli nätisti kauraämpärille. Tämän jälkeen virtaa riitti vielä ihan hyvin, joten se juoksenteli tarhassa vielä vähän aikaa, jonka jälkeen otin sen uudestaan liinaan. Tällä kertaa se pysyi jo ihan hyvin hanskassa, mutta teki stoppeja aina siinä kohdassa, missä näki Rosin ja Pojan kurkkivan. Vaihdoin paikkaa niin, ettei se nähnyt muita ja sen jälkeen se ravasi ihan nätisti liinassa. Marlie on tosi erikoinen myös siitä, että sillä saattaa mennä pasmat sekaisin jostain ihan pienistä jutuista, joita muuttamalla saattaa asia ratketa heti. Onneksi olen jo jonkin verran oppinut tulkitsemaan, millainen se on joinain päivinä ja tietää toimia sen mukaan. Kuten tiedän myös sen että sitä on turha pitää ympyrällä väkisin poukkoilemassa jos sillä on liikaa energiaa. Silloin se täytyy vaan päästää hetkeksi irrottelemaan ja sitten se jaksaa taas keskittyä ihan perusjuttuihin.

Kuten ilmeestä jo voi päätellä -tänään mennään ja lujaa

Pieni irtiotto

Lopuksi kaikki hyvin

Pojan juoksutuksen jätimme suosiolla väliin, kun alkoi olla sen verran kylmä jo kaikilla. Luultavasti se olisi kuitenkin näistä kolmesta toiminut parhaiten. Rosin kengitys venyy vielä tämänkin päivän ohi, mutta onneksi sille ei ole akuuttia tarvetta, koska lunta ja pakkasta riittää ja pohjat ovat ihan ok. Poika on kuitenkin viimeisimpänä näistä kolmesta päässyt ratsastajan kanssa juoksentelemaan, kun Henna kävi sillä ratsastelemassa tiellä. Näytti muuten hevonen nauttivat erittäin paljon kun pääsi juoksentelemaan mielensä mukaan. Poika valitettavasti useimmin jää liikuttamatta, vaikka se on tosi kiva ja kiltti. Aika ei vaan kaikille päivässä riitä.

Kaikki kuvat on ottanut Henna Kangas.

Ratsastelemassa koko porukalla

Harvoin saa ketään muuta tallille niin että saataisiin kaikkia hevosia samaan aikaan liikutukseen. Myös kelit on rajoittaneet menoa aika paljon, lumen tultua Rosi on ollut ainoa kenellä on pystynyt menemään, koska se on kengätön ja kahdella muulla on ollut kesäkengät. Lisäksi hevosista on tullut niin kova porukka keskenään ettei kukaan mielellään lähde yksin pois pihasta tai jää yksin ilman sekokohtausta, tämän sain tuntea taas keskiviikkona kun Poika oli kengityksessä ja sai hepulin ja talloi jalkapöytäni paskaksi uusilla hokkikengillä. Marlie sai myös talvikengät samalla, Rosi jäi ilman koska niin isoja kenkiä ei löytynyt ja alunperinkin oli suunnitelmana pitää se kengättömänä jos mahdollista. Kaviot olivat kuitenkin aika kuluneet ja jos ei talvea ja lunta ala näkymään, täytyy se myös kengittää kohta.

Yhtenä päivänä sain kuitenkin pari kaveria mukaan tallille ja päästiin porukalla ratsastamaan pellolle. Rosilla ollaanmenty ilman satulaa, koska sopivaa ei ole löytynyt. Tänään postissa saapui kuitenkin Trekkerin satula, jonka pitäisi myös niihin leveyssuuntiin sopia. Tästä satulasta teen oman postauksensa kunhan sitä pääsen sovittamaan ja sillä ratsastamaan. Nyt koitetaan vielä painaa kaksi aamuvuoroa mustansinisellä jalalla, jonka jälkeen alkaa ansaittu parin viikon vapaa!

Uusi hevonen ja muuta

Viimeisin postaus on julkaistu yli kuukausi sitten. Talvella ei pahemmin ole ollut kirjoiteltavaa, hevosta on päässyt liikuttamaan kelien puolesta välillä huonosti, motivaatio ja aiheet on nollassa ja jossain kohtaa työt veivät niin paljon aikaa viikoista, etten tallille edes kerinnyt. Nyt kun päivät pitenee ja aurinko alkaa lämmittämään, alkaa motivaatio taas hevosen liikutukseen ja kirjoitteluun palaamaan.

Tallille, jossa Marlie asuu, muutti hetki sitten uusi hevonen. Pyry ei kestänyt enää kovaa ravitreeniä ja sen tilalle tuli suomenhevostamma Tulisin. Tuli juoksee lauantaina Porin harjoitusraveissa, ja jos meno näyttää hyvältä, se ilmeisesti ilmoitetaan Lahden raveihin. Pihassa touhottaa nykyään myös jouluna saapunut koiranpentu Sisu.

Tulisin

Sisu

Marlie on liikkunut nyt paljon enemmän kärryjen edessä ja kiipesin sen selkään eilen ensimmäistä kertaa ollenkaan tämän vuoden puolella. Kärryiltä se on ihan mukava ajaa käyntiä, siinä se kulkee vapain ohjin ihan rennosti, mutta jos neidin päästää vauhtiin niin jarrut katoaa. Tutulla metsätiellä uskalsin luottaa siihen, että se pysähtyy tien loputtua automaattisesti niin kuin selästäkin ja päästin sen vauhtiin. Jarrutusmata pitenikin varmaan kilometrin, kun roikuin ohjissa jo pidemmän aikaa, mutta hevonen jatkoi matkaansa metsätieltä kotiinpäin niin lujaa kun pääsi. Vauhtia oli sen verran että matkalle kylvettiin yhdet silmälasit ja pipo :D

Eilen ratsastin kentällä puolisen tuntia, oli sen verran plussan puolella keli, että koeajamaan ostamani ratsastussaappaat. Marlie meni ihan kivasti, ravissa tietysti oli hätäinen ja koitti lähteä viemään, mutta se pysyy selästäkäsin hackamorella paljon paremmin käsissä, kuin kärryiltä suoralla nahkakuolaimella. Väistöt oikealle menee tosi hyvin ja melkein automaattisesti kun vähän näyttää apuja, mutta vasemmalle pyydettäessä se koittaa edelleen väistää väärään suuntaan, joten sitä täytyy harjoitella vielä.

Marlie söi mahahaavaan lääkekuurin kuukausi pari sitten, ja kuun alussa salmiakkikuurin. Käytös on muuttunut ainakin sen verran, että nyt se kulkee taas liinassa ja kentällä vapaana mielelläänja reippaasti. Liikunnan lisääminen saattaa myös vaikuttaa tähän. Viime vuoden puolella se ei suostunut kunnolla liikkumaan liinassa ja jos sen päästi kentälle vapaana juoksemaan, se meni yhteen päätyyn seisomaan ja potki vaan takajaloilla ja hyppi pystyyn, kun sitä koitti saada liikkeelle. Nyt se kulkee liinassa taas normaalisti käskyillä, mitä nyt välillä vähän kuumuu ja singahtelee mihin sattuu, ja vapaana kentällä se juoksi ihan innoissaan yhtenä pakkaspäivänä.

Mitattiin Marlie epävirallisesti joku päivä ja vajaa 170cm saatiin tulokseksi.

Talvikuvia

Kun otat uusia kuvia..

Muitten hevoset: 

Ja sitten oma hevonen:

"Vinkki vinkki, toi heinälaatikko tuolla on aika tyhjä.."

"Marlie älä viitti irvistellä, ei tuu hyviä kuvia.."

 

-"Ei sitten.."

Tallipäivä videolla

Käytiin eilen Emilian kanssa ratsastamassa ja juoksuttamassa. Mentiin laitumella ja Emilia ratsasti ensin kahdeksikkoja ja ympyröitä käynnissä ja pysähdyksiä. Ravissa lensikin sitten kunnon voltilla alas selästä..

Sen jälkeen juoksutin liinassa, jossa Marlie toimi hyvin. Videolta näkyy paremmin juoksutusta. Jossain kohtaa Marlie sitten myös kaatui kyljelleen liinassa, sekin näkyy videolla. Oli onneks paljon lunta niin kukaan ei satuttanu itseensä.



 

Luminen ystävänpäivä ja maastoilua

Meillä oli taas Emilia mukana ratsastamassa sunnuntaina. Tällä kertaa sai mennä Mintulla. Vähän rauhallisempi kyyti, mutta joutuu menemään ilman satulaa. Tänne on taas kivasti satanut lunta ja keli kokoajan plussan tuntumassa, niin niitä tilsoja tulee. Meillä ei ole tilsakumeja ollenkaan, koska kengät ei pysy niiden kanssa niin hyvin jalassa.

Käytiin maastossa kävelemässä ja Marlie pääsi ravailemaan ja laukkailemaan vielä, kun me käännyttiin kotiin päin Mintun kanssa. Se pysähteli kokoajan koitti kääntyä kotiin tai mennä pusikkoon syömään. Alkaa varsamaha pikkuhiljaa hidastamaan matkoja :D

Tänään kävin itse liikuttamassa Marlien ja ei voisi ihminen kyllä tyytyväisempi olla. Ilma oli ihan loistava, muutama aste pakkasta ja aurinko lämmitti mukavasti. Neiti toimi niinku ihmisen mieli. Seisoi paikallansa hievahtamatta, kun menin selkään ja kiristelin vyötä ja jalkkareita säädin, ohjat roikkui vaan kaulalla. Käytiin heittämässä tunnin maastolenkki ja melkein kokoajan mentiin löysillä ohjilla. Maastoilun jälkeen juoksutin laitumella vielä avun kanssa muutamia siirtymisiä. Ei ole siinäkään vielä koskaan toiminut niin hyvin, kuin tänään.

"Ei tarvii laittaa kiinni, mää seison tässä"

Omppumehua ja ruokaa lopuksi

Tänään tuli postissa hackamore, pian päästään testaamaan sitä!