Marlie on ollut nyt vajaa pari viikkoa takaisin kotona ja saanut suht rauhassa kotiutua. Se sai vasta eilen lauantaina talvikengät alle ja liukkauden takia on ollut aika kevyellä liikutuksella. Maanantaina kuitenkin Karkki tuli mukaan sitä katsomaan ja kiipesi hetkeksi selkäänkin. Kenttä oli osittain vähän jäinen ja kaviot keräsi aika jäätävät tilsat jotka onneksi lähti heti, kun hevonen uskalsi kävellä kunnolla.
Marlie oli ehkä vähän jännittynyt kun ei ollut hokkeja ja keli oli aika tuulinen. Tulisin vielä otti kunnon spurttilähtöjä kentän vierestä katoksestaan ja piti kauheeta meteliä. Mentiin ihan vaan käynnissä perusjuttuja ja koko ratsastus oli vain tutustumista enemmänkin toisiinsa. Marlie on myös aika kova jännittämään uusia ratsastajia ja voi olla uuden ratsastajan kanssa pari kolmekin ekaa kertaa aika jännittynyt. Vasemmassa kierroksessa menee huomattavasti paremmin, oikea kierros on aina ollut sille vaikeampi ja on edelleen. Sillä oli nyt hackamoren sijasta kolmipalakuolain ja edelleen se on aika venkula pään kanssa ja varsinkin jännittäessä mälvää suullaan aika paljon. Suunta on kuitenkin oikea, eikä se enää jäkitä kokoajan kuolainta vasten pää pystyssä. Juoksuttaessa myös huomasin selvän eron sen liikkeessä, se liikkuu nykyään ravissa paljon tahdikkaammin ja rennommin. Vasempaan kierrokseen se korjaa vielä huonoa tasapainoa kaahottamalla ja oikomalla ympyrää. Marlien ollessa ylläpidossa sen kanssa on kyllä tehty kovasti töitä ja se näkyy.
Ensiviikolla olisi tarkoitus kokeilla Marlielle kilpakärryjä, sekä ratsuttajan pitäisi tulla käymään sen selässä, sitä mielenkiinnolla odotellen. Lauantaina sovitettiin tallin kärryjä sille perään, jotta tiedetään kuinka paljon pidemmät kärryt se tarvitsee. Ajattelin hankkia sille jotkut edulliset kärryt jos muutaman startin pääsisi vielä ajamaan harrastemielessä, mutta ei noin isolle hevoselle sitten edullisia ja tarpeeksi isoja kärryjä löydykään helposti. Marlie on nyt päässyt myös Mintun varsan Rosan kanssa samaan tarhaan ja neidit tulee hyvin toimeen. Tykkään itse että hevosella on tarhakaveri mahdollisuuksien mukaan.
Joulu koitti kuukautta etukäteen, kun haettiin Marlie kotiin 24 päivä lauantaina. Matka Hämeenlinnaan ja takaisin meni kaikkineen ihan hyvin. Päästiin liikkeelle vasta päivällä, joten reissussa meni iltaan asti. Marlie meni koppiin suht helposti, kun avustettiin liinojen kanssa molemmilta puolilta. Matkustaessa se on aina ollut rauhallinen, yleensä tinttaaminen alkaa siinä kohtaa kun koppi pysähtyy. Takaisin tullessa pysähdyttiin vielä hetkeksi ja Marlie oli ollut kopissa ihan hiljaa senkin aikaa. Perillä neiti pääsikin heti karsinaansa ja tallissa oli tuttuja vanhoja heppoja sekä yksi uusi ihana ori. Kiimaoireet alkoikin kivasti heti näkyä. Sunnuntaina Marlie pääsi heti hetkeksi kentälle hölkkäilemään liinan päähän. Neiti menikin tosi kivasti ja on selvästi saanut puolen vuoden aikana tosi paljon lisää tasapainoa ja tasaisuutta liikkumiseen. Oikea kierros on aina ollut sille vaikeampi ja nytkin se muutaman kerran koitti pysähtyä ja vaihtoi itse suunnan toiseen kierrokseen, mutta ei ollut läheskään sellaista taistelua suunnan vaihdon kanssa kun joskus aikoinaan. Vasempaan kierrokseen se ravasi tosi tahdikkaasti ja kivasti ja totteli ääniapuja hyvin. Kentällä oli myös pieni este ja muutamia puomeja ja se enemmänkin hilautui niitä kohti kuin pois päin niistä. Ylläpitopaikassa nähtiinkin paljon vaivaa. että Marlie alkoi kulkemaan puomien yli taas rennosti ja mielellään, ja sen kyllä huomaa.
Marlie ihastelee uutta kaveria
Muuten hän on virkeä oma itsensä, oripoika kiinnostaa suunnattomasti ja Rosan kanssa Marlie teki heti tuttavuutta aitojen takaa. Virtaa tuntui olevan entiseen malliin, muuten hän on ottanut muuton tosi rauhassa. Toki asiaan varmaan vaikuttaa se, että talli on jo ennestään tuttu paikka hevoselle ja kaikki muut hevoset se on nähnyt ennen paitsi yhden. Oli muutenkin tosi kiva palata tallille kun Marlielle oli laitettu kaikki valmiiksi nimikylteistä lähtien ja häntä on selvästi jo odotettu sinne kovasti. Lähiaikoina olisi tarkoitus varmaan käydä selässä kentällä, laittaa kärryjä perään ja sen jälkeen sopia ratsuttajan kanssa tapaamista. Nyt olen itse ollut pari päivää kuumeessa, eilen käyty hoitelemassa Rosin kinttuja ja huomenna olisi tarkoitus käydä kumpaisellakin tallilla mahdollisuuksien mukaan. Katsotaan josko jatkossa tulisi kuvailtua enemmän videoita uuden kätevämmän kameran kanssa.
Rosi on nyt saanut olla vapaalla aika paljon ja liikkunut kerran pari viikkoon. Se on mennyt kentällä ihan kivasti Karkin kanssa, välillä puomeja ja maastakäsin ja viimeksi pieniä väistöjen alkuja. Selvästi se alkoi saamaan ideasta kiinni ja se varmasti nauttisi kun saisi enemmän juuri tälläistä tekemistä pelkän kentän kiertelyn sijaan. Se on selvästi ollut tyytyväisempi nyt kun on saanut vähän omaa rauhaa ja vaan tietyt muutamat ihmiset on sen kanssa touhunnut. Viikonloppuna olisi Rosin kengitystä taas edessä, saas nähdä laitetaanko kahtena eri päivänä etu -ja takapää niin kuin viimeksi hiukan oli puhetta. Siltä on nyt jalat klipattu, koska ne kutiaa jatkuvasti kostealla kun ei pääse kuivumaan ja iho jää muhimaan karvan alle. Nyt olen laitellut taas varmuuden vuoksi sille punkkikuurin, se madotettiin ivermektiinillä ja jalkoja on pesty ja rasvailtu välillä. Tilasin sille vielä lampaanvillakääreet jalkoihin hoitamaan, katsotaan jos saadaan ne ehjänä sen jalkoihin, onko niistä apua. Kehuja ainakin lampaanvilla on hevosten jalkojen hoidossa paljon saanut.
Karvainen kaunotar ❤
Kannattaa ehdottomasti käydä seuraamassa instassa jos kiinnostaa, lisäilen sinne nykyään paljon useammin kuvia ja tarinoita.
Vihdoinkin loma on alkanut ja on aikaa avata välillä myös tietokonetta ja blogia. Lomaa minulla onkin seuraava kuukausi, jonka jälkeen palaan vielä viikoksi töihin ja sitten jäänkin jo pidemmälle tauolle töistä.
Muutama asia on ehtinyt tapahtua parin viikon aikana. Tärkeimmät varmaan on Halin pois lähteminen ja Rosin uusien liikuttajien etsiminen ja kengitysongelman paikantaminen.
Hali lähti virallisille omistajilleen takaisin reilu pari viikkoa sitten maanantaina. Syitä tähän oli parikin, mutta suurin ongelma oli sen ontuminen. Se on melkein jatkuvasti kulkenut enemmän tai vähemmän epäpuhtaasti, pari hyvää ratsastuskertaa ollaan kuukausien aikana sen kanssa saatu, mutta viimeiset ajat se vaan laidunsi ja oleskeli. Näin se olisikin saanut jatkaa meillä jatkossakin, mutta siinä kohtaa kun se alkoi kulkea jo välillä vapaana tarhassa hieman oudosti ja oli varsinkin aamuisin todella kankea ja arkova laitumelle viedessä, otin omistajiin yhteyttä ja mietittiin Halin jatkoa. Itse en nähnyt kovin viisaaksi omalta puoleltani lähteä ylläpitohevosen jalkoja omasta pussista kuvauttamaan ja hoidattamaan. Tilanne olisi ollut aivan eri jos meillä olisi nyt jo mahdollisuus hankkia oma asunto ja hevostilat, jossa hevosia voisi pitää. Vuokrapaikalla hevosten pitäminen on kuitenkin kalliimpaa ja ylimääräisiä menoja on pakko karsia syksyyn mennessä. Sovittiin, että Halin omistajat hakevat sen takaisin kotiin ja jatkavat sen hoitamista ja kuntouttamista itse. Hali pääsi vanhan heppakaverinsa kanssa laitumelle viettämään kesää, on ollut oikein pirteä ja saa nyt kuntoutua ajan kanssa.
Rosi puolestaan on lomaillut paljonkin helteiden aikana. Muutaman kerran peruin sen liikutuksen parilta henkilöltä, kun sen kengätön takakavio alkoi lohkeilemaan. Nyt sillä oli sunnuntaina ensimmäinen kraniohoito. Olen itse edelleen aika skeptinen koko hoidon suhteen, mutta koitan uskoa siihen, koska olen kuullut siitä niin paljon hyvää ja saanut hoidosta paljon suosituksia.
Rosille mietittiin myös liimakenkää takajalkaan, mutta niin isoa kokoa ei ilmeisesti valikoimasta löydy. Otin myös toiseen kengittäjään yhteyttä ja hän lupasi tulla katsomaan kavioita joku päivä ja koittaa auttaa meitä. Hän oli aika samoilla linjoilla kengityksen suhteen, kuin aiemminkin meillä käynyt kengittäjä. Liikuttajia oli ilmoituksen julkaisemisen jälkeen tarjolla kymmeniä, muutamat tulivat ja kävivät kerran tai pari, muutama on käynyt useammin ja loput ovat lakanneet ottamasta yhteyttä. En ole itse sen kummemmin jaksanut perään huudella, toivotaan että syksyksi löytyisi muutama kiva vakkari, jotka oikeasti kävisivätkin. Ja ehkä ennen joulua pääsee itsekin jo selkään.
Kesän aikana olisi tarkoitus vielä tehdä reissu katsomaan Marlieta sekä mahdollisesti käydä moikkaamassa Halia samalla. Kraniosta olisi tarkoitus kirjoitella erikseen tarkemmin, kun toinen hoito on 4 viikon päästä tehty.
Rosi vuoltiin reilu kuukausi sitten ja sen kavioissa oli irtoseinämää. Myös toinen etukavio oli lähtenyt halkeamaan ja nyt se on lähipäivinä haljennut ylemmäs. Sovittiin jo viime vuolennassa että reilun kuukauden päästä rauhoitetaan se ja laitetaan sille kengät jalkoihin, jotta irtoseinämäisyys paranisi.
Rosi ei ole ollut laitumella kuin joskus käymässä ja muuten ne ovat hiekkatarhassa ja perätarhassa jossa on kuivahkoa kitukasvuista ruohikkoa. Pohja on siis kuiva ja asiaa ei yhtään paranna tämä jäätävä sateeton kausi. Olenkin koittanut aina talliin otettaessa kastella sen kaviot ja vetää kosteisiin kavioihin päälle öljyä. Kengittäjältä kyselin myös neuvoja ja hän sanoi yhdeksi vaihtoehdoksi vetää kavioiden pohjiin kaviotervaa. Tätäkin on siis välillä käytetty.
Marlielle aloin syöttää hamppua viime syksynä juurikin sen takia, koska sillä kuivui kesällä kaviot aina ja lohkeili jatkuvasti. Talvella ja syksyllä sillä on ollut kaviot aina erittäin hyvät, jonka väitän johtuvan pohjien kosteudesta, koska mikään muu ei sillä ikinä elämässä ole muuttunut. Harja ja häntä sillä lähti ainakin hampun syötön myötä villiintymään ja paksuuntumaan reilusti, sekä ylläpitokodista saamien kuvien perusteella sillä on kaviotkin tänä kesänä paremmassa kunnossa edellisiin vuosiin verrattuna. Rosin harja ja häntäkin saisi puolestani kasvaa vielä enemmän, vaikka ne on nyt jo melkein tuplannut pituuden syksystä lähtien. Kaviot sillä kuitenkin nyt kärsii kuivuudesta ja päätinkin lisätä sille ruokintaan nyt hampunsiemenet, sekä ulkoisesti kavioihin öljyä. Tuloksethan näkyvät vasta paljon myöhemmin, mutta mielenkiinnolla jään seuraamaan auttaako ne asiaan mitenkään.
Halkeama pahimmillaan. Kavio on myös levinnyt sivuilta taas kuukauden aikana, ei ehkä niin paljon mitä kuvakulma antaa ymmärtää.
Tänään lauantaina kengittäjä tuli laittamaan Rosille kengät jalkoihin. Sillä oli toinen etukavio jo kuukausi sitten lähtenyt lohkeamaan ja nyt viimepäivinä lohkeama suureni ja soitin paniikissa kengittäjälle. Sain eläinlääkäriltä reseptin Domoon ja neiti rauhoitettiin sillä. Eläinlääkäri varoitteli laittamasta annostusta rauhoittavasta painon mukaan, koska Rosi on normaalia herkempi rauhoittavalle aineelle. Mentiin aluksi viidensadan kilon mukaan, mutta neiti näytti vielä vajaan tunnin päästä olevan suht pirteä. Laitettiin loppu lääkkeestä myös ja hetken päästä se alkoi vasta pökertymään. Kohta se jo kuorsasi käytävällä naruissa. Ensimmäinen etunen meni ihan hyvin pientä nyppimistä lukuunottamatta. Toinen, haljenneempi etunen olikin vaikeampi hoitaa ja Rosi painoi jalkaa väkisin maahan ja nyppi sitä eteen ja taakse niin paljon, että kengittäjä lenteli mukana. Vaikka se oli ihan pökerryksissä, se kiskoi todella kovaa ja nopeasti jalkaa. Takajalat oli viimeksikin vaikeammat ja toista takasta se ei nostanut millään. Tämä on sama jalka, joka jäi viimeksi vuolematta, kun se ei sitä suostunut nostamaan. Kokeiltiin toista takasta ja se oli varsin helppo ja nopea kengittää muihin verrattuna! Muutaman kerran se löi jalan maahan, mutta muuten homma meni aika kivuttomasti. Palattiin takaisin "ongelmatakaseen" ja se riuhtoi ja repi sitä ihan hulluna. Jalkaa ei saatu edes vuoltua kunnolla ja lopuksi se ei suostunut nostamaan sitä ja oli niin vihainen, että potkaisi kengittäjää suoraan sivulle päin jalkaan. Kengittäjästä tämä ei ainakaan ole kiinni, hän on erittäin rauhallinen ja asiallinen. Tämä takajalka on myös ollut ns. paras silloin, kun Rosilla oli pahat ruvet ja tulehdusta niissä. Se liikkuu normaalisti ja jalka on muuten ihan kuin muutkin. Enkä usko että se kovin kipeä voi olla, kun se varaa sille hyvin painoa silloin, kun toista takasta kengittää.
Jostain sille on ollut pakko tulla jonkinlainen kipumuisti tai jotain pahaa käydä, se ei tahallaan ole ilkeä ja muuten kaikissa tilanteissa se käyttäytyy aina hyvin ja on tosi rauhallinen. Ollaan myös hoitotoimissa jalkoja pidellä ja nostella ja silloin se yleensä nostaa ne ihan automaattisesti, joskin jossain kohtaa painaa väkisin jalan maahan. Kun hevonen painaa melkein 800 kiloa ja hyppää koko painollaan kengittäjän päälle, niin ei kyllä kauheasti itseäkään enää naurattanut.
Ainakin Belgiassa työhevosia kengitetään ns. telineessä/häkissä, johon ne talutetaan ja jalka sidotaan puomiin kiinni. Näin kengittäjän ei tarvitse pidellä jalkaa itse ylhäällä ja hevonen ei pääse sitä riuhtomaan ja potkimaan. Kuulemma ranskassakin käytetään tätä konstia, en tiedä olisiko Rosia kengitetty myös niin. Ainakin tällä hetkellä näyttää, että ei ihminen yksinään pysty kenkään lyömään ilman vippaskonsteja, kun ei rauhoituksestakaan tuon enempää apua ollut.
Kotona jatketaan jalkojen pitelyllä ja nostelulla ja koitetaan palkata Rosia aina, kun se käyttäytyy hyvin. Lisäksi koitetaan selvittää, johtuuko temppuilu jostain kipuperäisestä. Se on hoitotoimenpiteissä aina nostanut jalat automaattisesti itse ja niitä on saanut putsailla, joten en kuvitellut koskaan, että vuoleminen ja kengitys tulisi olemaan mikään ongelma tälle "kaikki käy" -tyypille. Toki tähän hätään tuo harjoittelu ei nyt paljoa auta, kun kavio vaatii kenkää alle ja harjoittelu jalkojen nostossa tulee olemaan pidempi prosessi. Tosin kengittäjääkin voisi kokeilla vaihtaa, vaikka en näe tässä mitään ongelmaa. Voihan Rosilla olla myös joku kammo miehiä kohtaan ja sen takia käyttäytyä niin hankalasti. Pakko kyllä sanoa, että kengittäjä on aivan huippu kun tulee juhannuksena kengittämään. Ja että ylipäätään tuli enää kengittämään sen viimekertaisen taistelun jälkeen, sekä auttaa ja suunnittelee miten tästä jatkossa edetään.
Loppuun vielä video tälläisestä metodista, jolla työhevosia kengitetään ulkomailla:
Viimeksi olenkin tänne kirjoitellut maaliskuussa, kun hevoset muuttivat omaan pihaan ja meille tuli ylläpitoon uusi hevonen. Tässä välissä ollaankin jo ehditty muuttamaan takaisin sinne mistä lähdettiin, hevosten asuinpaikka on tosin vaihtunut. Marlie lähti huhtikuun lopussa ylläpitoon Hämeenlinnan suunnille ja on pärjännyt vallan hyvin. Jo reilu viikko sen muuton jälkeen sain videota, jossa se ylitti puomit liinassa erittäin rauhallisesti ja nätisti, se on saanut vähän massaa itselleen taas kevään tullen ja pääsee liikkumaan paljon enemmän, kuin meillä ollessa. Sen vajaan pari kuukautta, mitä hevosia ehdittiin omassa pihassa pitämään, en saanut liikutettua niitä melkein ollenkaan, koska olin itse koko ajan sairaslomalla jo töistäkin.
Rosi ja Hali asuvat nyt pienellä yksityistallilla kahden ponin ja suomenhepan kanssa, ovat päässeet
liikkumaan jo aktiivisemmin ja molemmat näyttää tykkäävän maastoilusta aivan kamalasti.
Viime viikon torstaina vietettiin tosi kiva vapaapäivä ja käytiin Rosin kanssa maastoilemassa, olin itse kävellen mukana ja heppojen liikuttaja Henna ratsasti. Rosi oli tosi reippaalla tuulella ja olisi tykännyt ravailla omia aikojaan eikä pysynyt paikallaan kunnolla. Käytiin tutkimassa maastoreittejä ja purkamassa vähän energiaa hiljaisemmalla metsätiellä. Reissun jälkeen pestiin hevonen ja laitettiin se takaisin tarhaan, jossa se meni nukkumaan. Hepat makailee päivän aikana moneen kertaan ja hetken päästä lähdettiin kotiin. Ehdin olla kotona pienen hetken kun tallilta tuli puhelua ja videota että Rosi on todella kipeä. Se koitti kovasti mennä makailemaan koko ajan, mutta nousi aina nätisti ylös kun vähän komennettiin, päivystävä eläinlääkäri oli toisessa paikassa ja pääsi vasta myöhemmin paikalle. Saatiin lainaksi kipulääkettä ja pari tuntia taluteltiin niin tilanne näytti jo paljon paremmalta. Eläinlääkäri kuunteli vielä äänet ja antoi lisää kipulääkettä. Kävin kotona nukkumassa pari tuntia ja aamulla töihin mennessä kävin vielä tallilla katsomassa ja kaikki oli hyvin. Nyt ollaan kovasti koitettu juotella Rosia, koska se näytti juovan aika huonosti. Se ei tykkää melassista, omenamehusta ja greenlinevettäkään se ei ennen ole juonut kuin vähän. Nyt ollaan saatu sitä juomaan sen kanssa onneksi ihan hyvin ja iltaruuastakin ollaan tehty vetisempää litkua.
Kengittäjä kävi lauantaina vuolemassa hevoset, Rosilta saatiin vain kolme jalkaa työllä ja tuskalla hoidettua ja toinen takajalka jäi kokonaan vuolematta, koska se ei suostunut sitä nostamaan. Meidän aikana sen kavioita ei olla vielä hoidettu ja nyt oli korkea aika ne hoitaa. Seuraavalla kerralla hevonen täytyy rauhoittaa ja laittaa sille kengät jalkoihin, koska kavioissa oli irtoseinämää. Seuraavaksi aletaan siis harjoittelemaan jalkojen nostamista ja ylhäällä pitämistä. Itse olen ne puhdistanut ihan kätevästi, kun se nostaa takajalat yleensä valmiiksi ylös, niin olen ne saanut kurkattua näin kätevästi. Nyt ei onnistunut, ja jos jalka saatiin nostettua, niin se rysäytti hetken päästä koko painollaan sen maahan. Hali oli erittäin kiltisti vuolun ajan ja suunniteltiin sille myös kenkien laittoa, jotka tukisivat sen takajalkoja ja niiden ventoja vuohisia enemmän.
Eläinlääkäri tulee tunnin päästä tallille raspaamaan hevosia ja tarkastamaan niitä. Rosilla on suupielessä ilmeisesti melanoomapattia ja outoa karvatonta läikkää ja jalat ovat ruvilla edelleen, koska se kihnuttaa niitä taas. Punkkilääkettä on haettu eilen lisää, mutta rupia on ylipäätään vaikea hoitaa, koska karva on nii paksu jaloissa ettei niitä saa kunnolla rasvattua, hyvä kun sormilla saa kaivettua edes ihoa yhtään näkyviin.
Vihdoinkin on aikaa istahtaa koneen ääreen edes puoleksi tunniksi ennen yövuoroon lähtöä.
Viimeisen kuukauden aikana meillä on mennyt noin viimeiset pari kolme viikkoa aika maltillisesti. Marlien kavioiden tilanne on taas paskimmillaan, eikä etukengät pysy jalassa kuin päivän pari. Kavioita on nyt moni käynyt katselemassa, kengitellyt ja pohtinut ratkaisua.. Itse olen koittanut edes hiukan saada kavioita ulkoisesti hoidettua aina kun mahdollista. Laatu on ehkä päältäpäin katsottuna ehkä hiukan parantunut, eikä kaviot ole enää niin kuivat kuin pahimmassa vaiheessa.
Tästä johtuen kuitenkin noin pari kolme viikkoa sitten Marlie oli taas kerran tiputtanut oej kengän, polkenut sen laitumella ilmeisesti oikein voimalla irti. Ystäväni ratsasti kentällä ja heti raviin siirtyessä hevonen alkoi ontua todella selvästi. Kokeilin jalkaa ja se oli lämmin, sekä turvoksissa, kenkä irti. Jalkaa on nyt siitä lähtien kylmätty päivittäin vedellä ja linimentillä ja viimeisen viikon sillä on uskaltanut jo ratsastaa vanhaan malliin. Ensimmäisen viikon annoin sen vaan lepuuttaa jalkaa tarhassa, ja muutaman kerran koitin kentällä juoksuttaen katsoa tilannetta. Hevonen ontui onneksi vaan ravissa, ja luulen että saattoi laiskuuttaan myös liioitella tilannetta pahemmaksi todellaisuudesta.
Joka tapauksessa jalka on nyt taas normaali ja kenkiä on ehditty jo tiputtelemaan ja lyömään takaisin siinä välissäkin monia kertoja. Ruokintaa on nyt muutettu, mutta se on selvä, että ensi talven lopussa ruokintalistalle hankitaan Formula 4 Feet -kivennäinen, maksoi mitä maksoi. Loppuen lopuksi rehun suolainen hinta ei tule paljoa rahallisesti eroamaan siitä, mitä kuukaudessa menee ylimääräisiin kenkiin. kengityksiin. Eikä sitä ahdistuksen ja suoranaisen vitutuksen määrää voi rahassa mitata. Tälle syksylle ei enää kavioiden kuntoon voi ruokinnallisesti vaikuttaa, ja talvellahan kaviot ovat olleet kuin kiveä. Ruokintaan on nyt jo muuten lisätty kavioiden kuntoa parantavia lisiä, niistä kirjoitan ihan omaa postausta ajan kanssa myöhemmin.
Meidän valmennukset on myös siirtyneet ontumisen vuoksi, sekä viime viikon torstain tunti siirrettiin tulevan viikon tiistaille jäätävän myräkän vuoksi. Yhtenä keskiviikkona ystäväni tuli kopin kanssa oman hevosensa kanssa meidän tallille ja lähdettiin Yyterin rannalle kahlailemaan hevosten kanssa. Sarin hevonen Minttu ei ollut ainakaan tietääksemme ennen vedessä käynyt, ja ajattelin että Marlie ainakin menee hyvin edellä, kun on siellä jo käynyt pariin otteeseen. Juu ei ihan mennyt niin. Minttu melkein suoriltaan käveli veteen, vähän alkuun ihmetteli ja katseli. Marlie iski liinat kiinni jo kaukana rannasta ja koitti väkisin kääntyä kotiin päin ja hyppiä pois päin. Loppujen lopuksi jouduin tulemaan alas selästä ja taluttamaan hevosen itse veteen. Kuvasin reissumme suurimmilta osin uudella GoProlla ja video odottaa vielä editointia ja julkaisua. Sain myös hankittua Canonin 7D järjestelmäkameran, joten ainakin toivottavasti laadukkaampia kuvia saan jatkossa otettua myös tänne. Uusia objektiiveja on vielä hankittava, koska tuolla perus linssillä ei todellakaan ihmeitä saa aikaan.
Marlie "vähän" venytti eteen alas.
Nyt jalan parannuttua Marlie on saanut monipuolisesti liikuntaa maastossa ja kentällä juoksuttaen sekä liinassa, että vapaana. Myös ratsastettu on kentällä, ja viimeksi ystäväni kanssa käudessäni Marlie tuntui tosi kivalta ja rauhalliselta jopa vähän löysemmällä ohjalla rennosti kevennellen. Uusi kamera meillä oli silloin jo mukana, mutta menin vahingossa säätämään asetukset väärin, ja suurin osa kuvista oli aivan pilalla. Huomasin vasta tietokoneella, kuinka huonoja niistö tuli, kameran näytöllä tilanne ei ollut lainkaan niin pahan näköinen.
Suosituksia hyvistä ja tällä hetkellä vielä suht edullisista Canonin putkista otetaan myös vastaan ;)
Torstaina ajattelin käydä pitkällä maastolenkillä aamupäivällä ennen uuden vuoden paukutteluja. Venähtikin lähtö hiukan, kun jäätiin harjottelemaa, että miten seistään jakkaran vieressä nätisti selkäännousussa. Laitoin Sports Trackerin päälle ennen tallista lähtöä ja siinä menikin sellaset 1h 25min ennen ku hevonen suostu seisomaan paikoillansa.
Maanantaina käytiin hiukan juoksuttamassa, koska sitä tullaan tekeen jatkossakin ja koko homma on vielä opetteluvaiheessa. Nyt kun on kunnon pakkasia, niin sitä on hyvä käynnissä harjotella ihan perus pysähdyksiä ym. Piiskan kanssa ei enään kyllä juoksuteta, kun sitä ei tule mitään muuta kun pystyynhyppimistä ja potkimista. Heti sen jälkeen näytti hevonen kyllä rauhottuvan ja meni paljon rennommin ja nätimmin.
Otinpa pari kuvaakin juoksuttajasta ja hevosesta, myöhemmin sitten huomasin, ettei kamerassa ollut edes muistikorttia paikallaan. Ei tullut kuvia...
Tänään käytiin kaverin kanssa moikkaamassa heppoja. Mittari näytti sellaset mukavat -22 astetta, tallilla on yleensä vielä ainakin pari astetta kylmempää. Oli tarkotuksena vaihtaa hokkeja kenkiin ja sen jälkeen vähän juoksutella. Teki ihan hirveesti mieli lähteä ratsastamaan. Hepat vaikutti ihan tyytyväisiltä ulkona vaikka itsestä tuntu, että jäätyy pystyyn jos on hetkenkin paikallaan. Marlielle on kyllä kasvanut hyvä talvikarva tänä vuonna, joten ei tarvitse loimitella läheskään niin paljon, kuin viime vuonna klipattuna.
Loppujen lopuksi ei saatu hokkeja edes alle, koska ne oli päässyt kulumaan liian lyhyiksi takaa. Ihan uskomatonta vauhtia kulunut nuo hokit tuossa tiellä mentäessä. Etukengissä oli säilynyt melkein koskemattomana kaikki nastat. Päätettiin sitten, että käyn ostamassa uudet kengät ja hokit neidille, ja kengitetään kokonaan uudestaan.
Huomenna pitäisi tulla uusia kuolaimia postissa, sekä tilauksessa on myös muuta heppakamaa, niistä ja niiden testailusta ja sopivuudesta myöhemmin lisää.
