Hommissa jälleen!

Pitkä tauko Marliella ratsastuksesta ja ratsutuksesta alkaa olemaan takanapäin. Varmaan reilun kuukauden se laiskotteli tarhassa ja kävin välillä juoksuttelemassa sitä. Samalla annettiin tehohoitona linimenttiä ja BOT:in selkäloimea vuoronperään ja maasta kävelyä. Sen jälkeen laitettiin hiljalleen uudestaan satulaa selkään, tällä kertaa kiefferi jäi sivuun ja kokeilin selkään trekkerin.

Marlien koulupenkki tuntui puristavan vain edestä, joten siirtelin trekkerin paneelit muutoin vastaamaan aikalailla vanhaa satulaa. Levennettiin vain trekkeriä kätevästi nupista kääntämällä sopivammaksi. Muutaman kerran menin sillä ilman huopaa ja hikijäljet näytti hyviltä. Koko selän tasaisesti olevilta, karva ei ollut mitenkään hankautunut ja hevonenkin liikkui hyvin ja satula tuntui itsellekin hyvältä istua. Nyt Marlie on liikkunut taas aktiivisemmin Karkin ja itseni toimesta. Erityisesti sunnuntaisen tunnin jälkeen itselle syttyi taas motivaatio tekemiseen ihan eri tavalla! Ratsuttaja meillä kävi pitämässä tunnin, mutta ei ole itse nyt päässyt vielä selkään, kun ollaan jouduttu menojen tai muun takia peruuttelemaan aina aikoja. Pari viikkoa sitten iski jäätävä takatalvi ja kenttä oli ihan täynnä lunta, josta tuli jäätävät tilsat ja Marlie kompasteli jatkuvasti. Tunnista ei siis sillä pohjalla olisi kauheesti saanut mitään irti, joten siirrettiin suosiolla viikolla eteenpäin.

Edustuskuva meikäläisistä

Lomailun sivussa juoksuttelin Marlieta niin, että katsoin miten se liikkuu ja annoin sen mennä aika rennosti. Se oli aika laiskiainen ja haluton liikkumaan, joten en sitä pakottanut sen enempää. Nyt tuntui, että se otti siitä hiukan hyötyä irti ja koitti liinassa temppuilla useampaan kertaan. Ensin se jumitti ja sen jälkeen teki perus pystyynhyppimistä mitä se aina välillä harrastaa, kun sattuu villille tuulelle. Kerran vaadittiin mukaan pusikosta pieni oksa juoksuttajan käteen ja sen jälkeen taas, ihme ja kumma, on motivaatiota neidillä riittänyt muuhunkin kuin löntystelyyn. Häntä ei siis tarvitse sillä sen enempää kurittaa, vaan riittää että kepukka on kerran kädessä ja sen tiputtaa sen jälkeen maahan.

Marlie on nyt pysynyt lihavuuskunnoltaa tosi hyvässä kunnossa, ja kohtapuoliin häämöttääkin jo kesälaidun edessä, joka tekee sille vaan pelkästään hyvää. Instan puolella tuli kivoja ehdotuksia summer bucket listiin ja niitä olisi tarkoitus toteuttaa mahdollisimman paljon. Ehdoteltiin mm. tempun opettamista, uittamista ja yöratsastusta. Palaankin itse äitiyslomalta töihin jo toukokuuksi ja kesäkuun taas lomailen. Seuraava kuukausi voi olla siis kiireinen, mutta nyt olisi tarkoitus saada viikottain ratsuttajaa käymään ja siinä välissä itse ottaa tunteja, sekä Karkki tietysti myös haluaa tunneille osallistua. Toukokuulle pitäisi vielä saada heti alkukuuhun satulansovitusta, sen lisäksi haluaisin Marlielle kranion ja mahdollisesti hierontaa. Katsotaan miten saadaan kaikki sovitettua.

Peppi katselee menoa

Ohjasajoa

Vihdoista viimein sain koneen auki ja pakotin itseni tulemaan päivittämään pikaisesti kuulumisia myös tänne. Asiaa ja kuviakin on kertynyt jo vaikka kuinka paljon, mutta väsymys on vienyt kaiken motivaation avata konetta kunnolla ja alkaa kirjoittelemaan. Pää lyö tyhjää ja on turha koittaa kirjottaa mitään tarkempaa.

Rosilla on nyt ohjasajettu pari kertaa lähiaikoina. Se on aika nihkeä kulkemaan kentällä ratsastajan kanssa ja kenttä on sille ihan liian pieni muutenkin. Irtona se ei suostu juoksemaan muuta kuin omin päin joskus herkkujen perässä, puomeista ja esteitäkään se ei välitä yhtään. Se on maastoiluhevonen henkeen ja vereen. Ekalla kerralla kokeiltiin kuitenkin ihan vaan kentällä ohjasajaa sitä. Rosin liikuttaja Karkki oli ohjaksissa ja itse koitin saada muutaman kuvan otettua. Arvatenkin se ei kentällä kauhean mielellään pyörinyt ja pysähteli jatkuvasti syömään tai muuten vaan jumittamaan. Ekalla kerralla meillä oli ihan tavotteena saada se menemään kenttä kerran ympäri ilman sen kummempia pysähtelyjä ja pyörimisiä -se olisi mielellään vaan kääntynyt ympäri tuijottamaan ohjastajaa tai pyörinyt ympyrää ohjastajan perässä.

Eka ohjasajo. Rosin värikin on muuttunut pilkukkaammaksi.

Toisella kertaa päätettiin lähteä tielle ja laitumille kokeilemaan miten se tykkää siellä kulkea ja homma sujuikin ihan hyvin. Rosi lähti heti innoissaan kävelemään ja pysähteli vaan syömään välipalaa. Pari kertaa kotiin päin tullessa se otti hiukan vauhtia ja lähti ryysäämään pellolle, mutta pysähtyi melkein heti. Vähän kaikki hevoset tuntuu nyt olevan viimeisistä ruohoista ihan sekasin ja koittaa väkisin aina puskea joka paikkaan syömään. Rosi varsinkin on tosi ahne ja osaa käyttää kokonsa hyvin hyödyksi kun päättää lähteä puskemaan johonkin. Se on muutenkin ollut nyt loppukesästä asti tosi virkeä, koska on liikkunut tosi huonosti. Nyt se on pari kertaa ottanut maastossa ohjat itselleen ja lähtenyt menemään omin päin, mitä ei ennen kyllä ole tehnyt. Palaan näihin tapahtumiin tarkemmin vielä myöhemmin.

Jos kiinnostaa seurata meitä aktiivisemmin, kannattaa seurata instassa, sinne tulee päiviteltyä vähän useammin kuvia, kuin blogin puolelle.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Rosi oli eilen taas saanut jonkun hulluuskohtauksen ja vetäny maastossa pari kierrosta kunnon rallia omin luvin😂🐎💨 #horsephotoshoot #tiiatahvanainenphotography #percheronhorses #likeforfollow #equestrians Kuvan on ottanut Tiia Tahvanainen @tiiatahvanainen_photography ©️😍

Henkilön Miranna Santala (@mirannasantala) jakama julkaisu Syys 26, 2018 kello 2.56 PDT

Ihan perus kuulumisia ja ratsastelua

Vihdoinkin on aikaa istahtaa koneen ääreen edes puoleksi tunniksi ennen yövuoroon lähtöä.
Viimeisen kuukauden aikana meillä on mennyt noin viimeiset pari kolme viikkoa aika maltillisesti. Marlien kavioiden tilanne on taas paskimmillaan, eikä etukengät pysy jalassa kuin päivän pari. Kavioita on nyt moni käynyt katselemassa, kengitellyt ja pohtinut ratkaisua.. Itse olen koittanut edes hiukan saada kavioita ulkoisesti hoidettua aina kun mahdollista. Laatu on ehkä päältäpäin katsottuna ehkä hiukan parantunut, eikä kaviot ole enää niin kuivat kuin pahimmassa vaiheessa.

Tästä johtuen kuitenkin noin pari kolme viikkoa sitten Marlie oli taas kerran tiputtanut oej kengän, polkenut sen laitumella ilmeisesti oikein voimalla irti. Ystäväni ratsasti kentällä ja heti raviin siirtyessä hevonen alkoi ontua todella selvästi. Kokeilin jalkaa ja se oli lämmin, sekä turvoksissa, kenkä irti. Jalkaa on nyt siitä lähtien kylmätty päivittäin vedellä ja linimentillä ja viimeisen viikon sillä on uskaltanut jo ratsastaa vanhaan malliin. Ensimmäisen viikon annoin sen vaan lepuuttaa jalkaa tarhassa, ja muutaman kerran koitin kentällä juoksuttaen katsoa tilannetta. Hevonen ontui onneksi vaan ravissa, ja luulen että saattoi laiskuuttaan myös liioitella tilannetta pahemmaksi todellaisuudesta.
Joka tapauksessa jalka on nyt taas normaali ja kenkiä on ehditty jo tiputtelemaan ja lyömään takaisin siinä välissäkin monia kertoja. Ruokintaa on nyt muutettu, mutta se on selvä, että ensi talven lopussa ruokintalistalle hankitaan Formula 4 Feet -kivennäinen, maksoi mitä maksoi. Loppuen lopuksi rehun suolainen hinta ei tule paljoa rahallisesti eroamaan siitä, mitä kuukaudessa menee ylimääräisiin kenkiin. kengityksiin. Eikä sitä ahdistuksen ja suoranaisen vitutuksen määrää voi rahassa mitata. Tälle syksylle ei enää kavioiden kuntoon voi ruokinnallisesti vaikuttaa, ja talvellahan kaviot ovat olleet kuin kiveä. Ruokintaan on nyt jo muuten lisätty kavioiden kuntoa parantavia lisiä, niistä kirjoitan ihan omaa postausta ajan kanssa myöhemmin.

Meidän valmennukset on myös siirtyneet ontumisen vuoksi, sekä viime viikon torstain tunti siirrettiin tulevan viikon tiistaille jäätävän myräkän vuoksi. Yhtenä keskiviikkona ystäväni tuli kopin kanssa oman hevosensa kanssa meidän tallille ja lähdettiin Yyterin rannalle kahlailemaan hevosten kanssa. Sarin hevonen Minttu ei ollut ainakaan tietääksemme ennen vedessä käynyt, ja ajattelin että Marlie ainakin menee hyvin edellä, kun on siellä jo käynyt pariin otteeseen. Juu ei ihan mennyt niin. Minttu melkein suoriltaan käveli veteen, vähän alkuun ihmetteli ja katseli. Marlie iski liinat kiinni jo kaukana rannasta ja koitti väkisin kääntyä kotiin päin ja hyppiä pois päin. Loppujen lopuksi jouduin tulemaan alas selästä ja taluttamaan hevosen itse veteen. Kuvasin reissumme suurimmilta osin uudella GoProlla ja video odottaa vielä editointia ja julkaisua. Sain myös hankittua Canonin 7D järjestelmäkameran, joten ainakin toivottavasti laadukkaampia kuvia saan jatkossa otettua myös tänne. Uusia objektiiveja on vielä hankittava, koska tuolla perus linssillä ei todellakaan ihmeitä saa aikaan.

Marlie "vähän" venytti eteen alas.

Nyt jalan parannuttua Marlie on saanut monipuolisesti liikuntaa maastossa ja kentällä juoksuttaen sekä liinassa, että vapaana. Myös ratsastettu on kentällä, ja viimeksi ystäväni kanssa käudessäni Marlie tuntui tosi kivalta ja rauhalliselta jopa vähän löysemmällä ohjalla rennosti kevennellen. Uusi kamera meillä oli silloin jo mukana, mutta menin vahingossa säätämään asetukset väärin, ja suurin osa kuvista oli aivan pilalla. Huomasin vasta tietokoneella, kuinka huonoja niistö tuli, kameran näytöllä tilanne ei ollut lainkaan niin pahan näköinen.

Suosituksia hyvistä ja tällä hetkellä vielä suht edullisista Canonin putkista otetaan myös vastaan ;)

Kuulumisia kotitallilta

Laidunloma on Marlien kohdalla ohi, mitä nyt tallilla vielä laitumilla pystyy syömään. Kuitenkin perjantaina kuskasimme sen laitumelta takaisin kotitallille. Se vaistosi jo heti hakiessa laitumelta, että nyt on jotain tiedossa, laittoi jarrut pohjaan ja koitti muutaman kerran hypätä kunnolla pystyyn. Sen jälkeen laitumelta tallin pihaan loppumatkan se painoikin täysillä eteenpäin ja puhalteli ja koitti säntäillä mihin sattuu. Lisäksi oltiin juuri siihen aikaan liikkeellä, että tallin piha kuhisi autoja, ihmisiä ja hevosia, eihän silloin voi keskittyä koppiin menemiseen!

Koitettiin kaikki vähän vuoronperään sitä saada kyytiin ja hetken aikaan kun tapeltiin, otettiin liina takapuolen taakse ja hevonen menikin heti suoraan koppiin. Tällä kertaa mukana oli väliseinä, että saatiin takapuomi kiinni. Valmistauduttiin siihen, että se tulee taas vauhdilla kopista ulos, kun takapuomi avataan, mutta se seisoskelikin kopissa hetken, ennen kuin käskin pakittamaan ja tuli rauhallisesti pois, ainakin viime kertaan verrattuna. Sama tuttu paikka ja kaverit, laitumelle vaan suoraan ja muutama juoksupätkä ja syömään, kaikki hyvin siis.

Tallille palaamisen jälkeen piti vähän ruveta miettimään, mitä hevoselle ruvetaan syöttämään tulevaa talvea vasten. Se on nyt laidunkauhedn jälkeen ihan sopivan pyöreässä kunnossa, ja nyt olisi tärkein tehtävä se, että se tällä kertaa pysyisi yhtä hyvässä lihavuuskunnossa talven läpi ensi kevääseen. Viime vuonna kevättalvella koko hevonen oli aika lihasköyhä, eikä läskiä ollut tarpeeksi luiden päällä. Teen ruokinnasta vielä oman postauksen, mutta näillä on hyvö lähteä ainakin liikkeelle. Lisäksi aion konkreettisesti mittanauhan avulla seurata hetkittäin, miten pyöreänä Marlie pysyy.

Tallille muuttikin muuten heti Marlien jälkeen sunnuntaina uusi hevonen, josta varmasti kerron myöhemmin lisää täällä blogissa ;) Tällä viikolla Marlie on käynyt kaikkina päivinä kentällä, aiempina päivinä vapaana juosten, tai liinassa, ja tänään ratsastin hetken. Kerron tarkemmin lisää meidän ratsasteluista, mutta se on pakko sanoa, että tämän päivän lyhyestä treenistä jäi tosi hyvä mieli. Nyt kun vielä saadaan uusi koulusatula ostettua, niin toivotaan että meikäläinenkin pystyy istumaan kyydissä paremmin. Tämän lisäksi on tulevaisuudessa varmaan tiedossa kärryttelyä! En olekkaan itse vielä koskaan Marliella ajanut, joten on hauskaa nähdä miten menee.

Marlie on nyt ollut kengättä, mutta on pakko lyödä uudestaan kenkään, koska kaviot kuluu ihan supernopeesti ja se arkoo jalkojaan jo uudella kentöllä, jossa on vielä vähän karkeampi pohja.. Kentän pohja ei paljoa maastoreittien pohjista eroa, joten kengät on laitettava, että pääsee jatkossa kulkemaan paremmin.