Rosia pitkästä aikaa!

Käytiin tässä heinäkuun alussa katsomassa Rosia uudessa kodissaan. Samalla vein sopparit, joissa sovittiin Rosin myynnistä heille. Matkaan lähti mukaan Rosin entinen, ja Marlien nykyinen luottoliikuttaja Karkki. Rosi asuu nykyää Keski-Suomessa. Matkaan meni aikaa jonkun verran ja sovittiin olevamme noin kahden aikaan paikan päällä. Onneksi keli suosi ja aurinko paistoi, kun päästiin perille. Rosi oli isolla laitumella 8 muun hevosen kanssa samassa laumassa. Otettiin Rosi harjaukseen ja saatiin ratsastaa hetki. Karkki kävi ensin pienen pätkän hiekkatiellä kävelemässä ja ravailemassa. Paikka oli kyllä aivan upea, vieressä järvi, rauhalliset maastotiet ja peltoa silmän kantamattomiin. Rosi on kuulemma ollut kiva maastomopo, eikä ole esittänyt lainkaan sellaisia tempauksia, mitä meillä loppuvaiheessa teki. Paikanvaihdos on selvästi tehnyt sille hyvää, ja olihan se selvä että edellinen talli oli noin isolle hevoselle liian pieni.

Kävin itsekin ratsastamassa loppujen lopuksi pienen pätkän. Rosilla oli trekkerin ns. perusmallin satula joka oli tosi hyvä! Tässä ei siis ollut sitä kahvaa edessä, vaan näytti täysin normaalilta satulalta. Tälläistä kaavailin Rosille aiemmin, ennen kuin ostin classicin, mutta silloin en löytänyt tarpeeksi leveää. Rosi oli hoikistunut muutenkin ja näytti tosi hyvältä. Lauma liikkuu ilmeisen paljon laitumella, ja laidun oli sen muotoinen, että liikettä tulee väkisinkin. Oli kyllä ihana käydä ratsastamassa hetki ja ravailla kotiin päin ihan vapaalla ohjalla rennosti. Rosilla on niin pehmeät askeleet Marlieen verrattuna, eikä kiire mihinkään. Lopuksi koitettiin viel ottaa meistä kuvia metsän reunassa, jonne Rosi ei olisi mennyt ollenkaan. Eli häneltä löytyi edelleen myös sitä omaa tahtoa ja luonnetta ihan yhtä paljon kun ennenkin.



Olen kyllä tyytyväinen reissusta ja hyvillä mielin jätin Rosin heidän hoteisiinsa. Itselläni on aika vahva tuntemus ihmisistä heti alkuunsa. Tietenkin aina vaisto ei osu oikeaan, mutta yleensä hyvät ja huonot fiilikset ihmisistä on osoittautunut oikeiksi. Rosin kohdalla en ole ollut huolissani sen oloista sen jälkeen kun se meiltä lähti. Vaikka hevonen on parhaassa mahdollisessa paikassa ja hyvissä käsissä, oli kyllä todella haikea fiilis. Yritin pitää haikeat ajatukset kurissa, ettei koko reissu menisi pelkäksi itkemiseksi. Olemme myös jatkossakin tervetulleita moikkaamaan Rosia, joka on tietysti aina ihanaa kuulla!


         

Pellolla aatonaattona

Rosi kävi Hennan kanssa pellolla aatonaattona. Neidillä on ollut kokemattomien ratsastajien takia hieman kokeilunhalua maastossa johtajuudesta. Muutaman kerran hän koitti kääntyä kotiinpäin kesken ratsastelujen, mutta antoi aika helposti periksi kun komento kävi. Lähinnä huvitti nuo pienet riemuloikat, joita ymmärrettävästi muutamat tuli. Hän  kun on ollut pidempään jo kevyemmällä ja pyörinyt vain kentällä. On se vaan niin❤

Rosi on monella tapaa kuin edesmennyt Toffee jättikoossa❤

Pakkanen ja aivan upea auringonlasku

Rosi -tammojen tamma

Oikeastaan koko tämän vuoden olen joutunut itse olemaan ratsastamatta, ja joudun olemaan vielä joulukuuhun asti. On ollut tosi vaikea löytää pysyviä liikuttajia Rosille. Raha ei ole vaihtanut omistajaa ja olen aika vapaasti (ainakin omasta mielestä) antanut sitä käydä liikuttelemassa. Silti monella aika ja motivaatio loppuu lyhyeen, vaikka jo ilmoituksessa toivoin nimenomaan pidempiaikaisia liikuttajia.

Jossain kohtaa loppukesän ja alkusyksyn aikana se on selvästi jonkun kanssa päässyt niskan päälle varsinkin maastoillessa. Vielä kesällä sillä mentiin rennosti maastossa ilman satulaa kaikki askellajit ja homma toimi hienosti. Nyt se on alkanut maastoillessa ensin pysähtelemään pois päin mentäessä tallilta, kääntyilemään kotiin ja ryöstelemään omia aikojaan sillon kun huvittaa. Se liikkuu tasan silloin kun haluaa ja sillä vauhdilla kun haluaa eikä paljoa kysele. Tätä se ei siltikään tee kaikille vaan joidenkin kanssa se menee varsin nätisti ja tekee kaiken siten kun siltä pyydetään. Rosi on luonteeltaan ihan kiva, mutta se osaa ottaa hyödyn irti, kun näkee sopivan tilaisuuden. Eläinlääkäri on sen katsonut läpi, hieroja on käynyt ja se on saanut kraniohoitoja ja ollut niiden jälkeen aina parempi. Varusteet pitäisi olla sille varsin hyvät ja sopivat. Ongelma on selvästi muutenkin käytöksessä, koska niiden ihmisten kanssa se toimii oikein hyvin ja kiltisti, joista se pitää. Olen muutaman kerran ollut kavereiden mukana kävellen maastossa mukana ja Rosi on välillä hypännyt tieltä metsään ojien yli, lähtenyt kiitolaukkaa juoksemaan umpimetsikköön ratsastajan kanssa ja keksinyt muuta mukavaa puuhaa itselleen.

Yksi liikuttaja (joka ratsastaa näissäkin kuvissa) on nyt käynyt säännöllisemmin Rosia liikuttamassa ja heillä näyttää sujuvan varsin kivasti hommat. Välillä Rosi on päässyt harjoittelemaan ohjasajoa ja muuta maastatyöskentelyä hänen kanssaan ratsastuksen lisäksi, joka on sille tärkeää. Se kaipaa pitkäaikaisempaa ihmistä hääräämään kanssaan ja paljon muutakin kuin vain perus ratsastuksen. Rosi ei selvästikään ole tykännyt siitä, kun ratsastajat ovat vaihtuneet paljon ja usein. Se tiedettiinkin jo alkuun ja toiveissa oli juuri sen takia pysyvämmät liikuttajat. Valitettavasti hevosta on ollut pakko saada liikkeelle kun ei itse ole pystynyt ratsastamaan, kaverit pääsee harvoin ja kärryjäkään ei Rosille ole hankittu.

Nyt aletaan pikkuhiljaa ratsastelemaan sitä enemmän kentällä ja pikkuhiljaa maastossa vaikka ihan talittaen jos ongelmia vielä ilmaantuu. Nyt se on ollut ihan ok, joskin yhden liikuttajan kanssa madellut tallilta pois päin ja kotiin päin taas saanut pidätellä kunnolla. Mitään ryntäyksiä tai muuta ei ilmeisesti silti enää ole ollut ja niitä onneksi vähentää myös se, ettei enää kasva syötävää joka puolella, jonka perään rynniä. Rosi täytyy saada heti kentällä toimimaan kunnolla, Joidenkin kanssa se jää heti seisomaan ja jumittamaan jos ei ole määrätietoisesti käskemässä sitä eteenpäin. Jos sen saa kentällä jo heti kulkemaan kunnolla ja tekemään mitä pyydetään, en usko maastossakaan sen enää yrittävän mitään temppuja. Huomenna on yksi kiinnostunut liikuttaja tulossa kokeilemaan Rosia. Toivotaan, että siitä löytyisi yksi sopiva liikuttaja, koska yksi lopetti juuri käymisen.

Ohjasajoa

Vihdoista viimein sain koneen auki ja pakotin itseni tulemaan päivittämään pikaisesti kuulumisia myös tänne. Asiaa ja kuviakin on kertynyt jo vaikka kuinka paljon, mutta väsymys on vienyt kaiken motivaation avata konetta kunnolla ja alkaa kirjoittelemaan. Pää lyö tyhjää ja on turha koittaa kirjottaa mitään tarkempaa.

Rosilla on nyt ohjasajettu pari kertaa lähiaikoina. Se on aika nihkeä kulkemaan kentällä ratsastajan kanssa ja kenttä on sille ihan liian pieni muutenkin. Irtona se ei suostu juoksemaan muuta kuin omin päin joskus herkkujen perässä, puomeista ja esteitäkään se ei välitä yhtään. Se on maastoiluhevonen henkeen ja vereen. Ekalla kerralla kokeiltiin kuitenkin ihan vaan kentällä ohjasajaa sitä. Rosin liikuttaja Karkki oli ohjaksissa ja itse koitin saada muutaman kuvan otettua. Arvatenkin se ei kentällä kauhean mielellään pyörinyt ja pysähteli jatkuvasti syömään tai muuten vaan jumittamaan. Ekalla kerralla meillä oli ihan tavotteena saada se menemään kenttä kerran ympäri ilman sen kummempia pysähtelyjä ja pyörimisiä -se olisi mielellään vaan kääntynyt ympäri tuijottamaan ohjastajaa tai pyörinyt ympyrää ohjastajan perässä.

Eka ohjasajo. Rosin värikin on muuttunut pilkukkaammaksi.

Toisella kertaa päätettiin lähteä tielle ja laitumille kokeilemaan miten se tykkää siellä kulkea ja homma sujuikin ihan hyvin. Rosi lähti heti innoissaan kävelemään ja pysähteli vaan syömään välipalaa. Pari kertaa kotiin päin tullessa se otti hiukan vauhtia ja lähti ryysäämään pellolle, mutta pysähtyi melkein heti. Vähän kaikki hevoset tuntuu nyt olevan viimeisistä ruohoista ihan sekasin ja koittaa väkisin aina puskea joka paikkaan syömään. Rosi varsinkin on tosi ahne ja osaa käyttää kokonsa hyvin hyödyksi kun päättää lähteä puskemaan johonkin. Se on muutenkin ollut nyt loppukesästä asti tosi virkeä, koska on liikkunut tosi huonosti. Nyt se on pari kertaa ottanut maastossa ohjat itselleen ja lähtenyt menemään omin päin, mitä ei ennen kyllä ole tehnyt. Palaan näihin tapahtumiin tarkemmin vielä myöhemmin.

Jos kiinnostaa seurata meitä aktiivisemmin, kannattaa seurata instassa, sinne tulee päiviteltyä vähän useammin kuvia, kuin blogin puolelle.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Rosi oli eilen taas saanut jonkun hulluuskohtauksen ja vetäny maastossa pari kierrosta kunnon rallia omin luvin😂🐎💨 #horsephotoshoot #tiiatahvanainenphotography #percheronhorses #likeforfollow #equestrians Kuvan on ottanut Tiia Tahvanainen @tiiatahvanainen_photography ©️😍

Henkilön Miranna Santala (@mirannasantala) jakama julkaisu Syys 26, 2018 kello 2.56 PDT

Rosi valokuvamallina

Something about the grace ❤ We had so many beautiful models on this Weekend that it would be not ok to focus only on one session, even if it stole my heart. Photos by Jaana Vuola didn't left any of my wishes open and deliverd the most specatular models of this region in Finland ❤ On this picture you can see Percheron mare - Rosi la Faisanderie owned by Miranna Santala, that is the first horse of this breed I have been taken photos of. It was a great pleasure and again wonderful draft horse with such a grace <❤ I hope you will enjoy it ❤ Have a nice day ❤

Henkilön Magdalena Stockschläder (@hundertblicke) jakama julkaisu Kesä 20, 2018 kello 7.53 PDT

Joku aika sitten Jaana Vuola kyseli facebooksivuillaan hevosmallia Yyteriin kesäkuulle. Olen seuraillut Jaanan valokuvausta ja sivuja sekä facebookissa, että instan puolella jonkun aikaa. Tykkään hänen valokuvistaan valtavan paljon, niissä on aina aivan omanlaisensa tunnelma. Suunnitelmissa on ollut kysellä häneltä valokuvaussessiota hevosten kanssa ja juurikin Yyterin rannalla tai meillä jossain kotimaisemissa. Nyt ajattelin olevan hyvä tilaisuus tähän, varsinkin kun kalenteri töiden puolesta näytti juuri sopivasti vapaata kyseiselle päivälle. Halukkaita kuvattavia oli ilmoittautunut todella paljon ja meinasin jättää asian sikseen. Laitoin kuitenkin Jaanalle viestiä ja kuvan Rosista, ja sainkin vastauksen, että voitaisiin jotain koittaa kehitellä, jos saan hevoselle kyydin Yyteriin. Itselläni ei ole tällä hetkellä kuin B-kortti ja noin isoa hevosta ei pysty sillä kortilla kopin kanssa vetämään. Kuskin saaminen oli vähän vaikeaa tälle ajankohdalle ja olin jo luovuttamassa asian suhteen. Ajattelin että otetaan sitten loppukesästä ihan oma kuvaussessio tilaukseen. Jaana kuitenkin kyseli jos voisivat tulla meille tallille ottamaan kuvia Rosista, mahdollisesti aikataulujen siihen sopiessa.

Sovittiin aika lauantaille 16.6 iltapäivään. Pesin Rosin aiemmin päivällä, joka osoittautui täydeksi virheeksi. Kaikkea ihosta irronnutta likaa ei saanut millään pestyä ja huuhdeltua pois ja selästä alkoi irrota pientä mustaa rupea niiltä kohdilta, johon on kaadettu punkkilääkettä. Nämä näkyikin valkoisessa karvassa oikein mukavasti ja hevonen oli likaisemman näköinen, kuin ennen pesua. Vein Rosin laitumella hetkeksi, jotta se saisi syödä ennen kuvausta ja olisi hiukan vähemmän ahne kuvaushetkellä, ja että se kuivuisi pesusta. Onneksi kuivasta karvasta sai hyvin harjattua pahimmat likaraidat pois helposti.
Jaanalla oli valokuvaajaystävä Magdalena saksasta mukanaan, sekä apukäsinä Essi. Aikaulu oli heillä aika tiukka ja kuvausaikaa oli noin tunti. Keli oli hiukan haastava, kun aurinko paistoi kirkkaana. Käytiin katsomassa hyvä paikka valmiiksi laitumelta metsän reunasta. Rosi oli harvinaisen haastava pitää paikallaan ja pää poissa ruohosta. Se koitti seurata heti perässä ja jouduttiin moneen kertaan pakittelemaan sitä takaisin oikealle paikalle. Ja jos riimusta koitti nypätä päätä ylöspäin ruohikosta, se lähti heti liikkeelle. Kauhea määrä hyttysiä kiusasi vielä kimpussa, joten se ei kauheasti malttanut seistä paikallaan, tai jos seisoi niin pää piilossa ruohikossa.
Essistä oli tosi paljon apua, hän tuntui heti tietävän mitä kuvaajat halusivat ja osasi ohjata hevosta oikealle paikalle ja oikeaan asentoon. Yksin olisin ollut ihan hukassa.
Vaihdettiin vielä kuvauspaikkaa lähimetsikköön. Crocsit on aina hyvä valinta tallille kengiksi, varsinkin kun hevonen astuu jalan päälle. Nyt on toinenkin jalkapöytä sininen, eikä ole kunnolla edellinenkään parantunut puolen vuoden takaisesta tallomisesta.

Tunti on yllättävän lyhyt aika, kun täytyy etsiä sopiva kohta kuvaukseen ja asetella hevosta kunnon asentoon. Lisäksi Rosi on vähän haastava kuvattava, kun sitä kiinnostaa enemmän syöminen kuin poseeraus, eikä sen huomiota saa heräteltyä oikein millään. Luullakseni saatiin silti muutama onnistunutkin kuva. Seuraaviin kuvauksiin täytyy ottaa varmaan täysi säkillinen leipää ja rapiseva muovipussi, se jos joku varmasti saa Rosinkin huomion heräämään. Puhuttiin vielä ennen heidän lähtöään Jaanan kanssa myös toisista kuvauksista, joista olisin kiinnostunut tämän kesän aikana. Homma on vielä suunnitteluasteella, mutta varmasti toteutettavissa.

Alla linkit vielä valokuvaajien kotisivuille, joiden kautta pääsee myös seuraamaan heidän instagramtilejään ja facebooksivuja:

Valokuvaaja Jaana Vuola
Magdalena Stockschläder

Mitä Rosille kuuluu

Tallin vaihdon jälkeen hevosia on liikutettu enemmän. Muutama uusi liikuttaja on käynyt kokeilemassa ja muutama entinen käy edelleen välillä ratsastamassa tai touhuamassa heppojen kanssa. Rosi on ollut tauon jälkeen suht reipas jopa kentällä pyörimiseen.

Se myös raspattiin ja tarkistettiin eläinlääkärin toimesta. Mitään kunnon selitystä en saanut sen kaulassa olevalle oudolle läiskälle, joka ainakin josssin kohtaa kutisi niin paljon, että Rosi hankasi siitä karvat pois. Nyt se on rauhoittunut kutinalta, mutta läiskä on muuten samanlainen. Kengittäjälle se laittoi vuolemisessa niin paljon hanttiin, ettei jaloista saatu hoidettua kunnolla kuin 3/4. Rosille on myös tullut irtoseinämää kavioihin ja kengät täytyy laittaa alle, joten seuraavaksi se rauhoitetaan ja koitetaan kengittää. Rosilta ajettiin myös kaikki tupsut jaloista, koska jalat alkoivat taas kutista ja rupia oli paljon. Nyt niitä ollaan lääkitty punkkeja vastaan, pesty ja  rasvailtu ja kyllä ne on lähteneet nyt paranemaan heti ihan eri tavalla, kun niitä pystyy hoitamaan kunnolla ja jalat kuivuu nopeasti eikä kosteus jää niihin muhimaan.

Rosi on myös laihtunut jonkun verran

Ratsastaessa ja hoitaessa se on käytökseltään muuttunut tosi paljon. Se on nykyään tosi seurallinen ja innokas touhuamaan kaikkea, leikkisä ja iloinen. Enää se ei kiukuttele harjauksessa, ja satuloinnissakin on harvinaista jos se nostelee yhtään jalkoja ja luimii. Ennen se harrasti jopa näykkimistä ja huitoi vihaisesti jaloilla ja hännällä kun satulaa laitettiin. Ollaan nyt myös harjoiteltu jalkojen nostoja ja se menee ihan hyvin. Itseasiassa heti kengityksen jälkeen se nosteli jalat ihan nätisti ilman ihmeellisyyksiä, en tiedä mistä temppuilu vuoltaessa johtui, kengittäjäkin oli tosi mukava ja rauhallinen. Jos seuraavassa kengityksessä näyttää vielä siltä että se temppuilee, täytyy koittaa vaihtaa kengittäjää ja kokeilla onko sillä jotain merkitystä. Ähkyn jälkeen Rosi ollaan saatu myös oppimaan juomaan greenlinen ja melassin avulla ylimääräistä ja nyt se vetää jo ämpärikaupalla innoissaan juomaa.

Liikuttaessa se on myös oikein ihana. Varsinkin maastossa se tykkää käydä ja toimii melkeimpä täydellisesti. Vastaan on tullut kaikki koneet ja ajoneuvot mitä vaan voi kuvitella, eikä korvaansa lotkauta millekkään. Sillä on sopivasti intoa kulkea eteenpäin ja varsinkin takaisin tallille mennessä se laukkailee ja ravailee innoissaan, mutta pysyy silti aina käsissä. Muutenkin se on sellainen kaikki käy -tyyppi ja varsinkin Marlieen verrattuna paljon rennompi ratsastuskaveri. Ihmiset pysähtyy aina matkalla ihailemaan sitä ja ovat kovin uteliaita. Tänä kesänä olisi vielä tarkoitus käydä sen kanssa Yyterissä uiskentelemassa, jos saadaan pikku E ajettua tähän talouteen ja jostain koppia lainaan. Muutakin suunnitelmaa on Rosin varalle mm. valokuvauksen ja näyttelyiden saralla, niistä lisää kuitenkin sitten tuonnempana vasta.
Rosi on pyörinyt jonkun verran kentällä liikuttajien kanssa, sekä selästä ja maastakäsin maastossa. Yhtenä iltana otin kaverini mukaan tallille ja hän pääsi hetkeksi Rosin kanssa tallustelemaan laitumelle, kaikki nämä kuvat ovat myös siltä kerralta.

Kannattaa käydä katsomassa Hennan instagramtilillä (Hevosettomuus) kuvia ja seurailemassa, sieltä löytyy vähän väliä juttuja Rosista ja Halistakin.

Ratsastelemassa koko porukalla

Harvoin saa ketään muuta tallille niin että saataisiin kaikkia hevosia samaan aikaan liikutukseen. Myös kelit on rajoittaneet menoa aika paljon, lumen tultua Rosi on ollut ainoa kenellä on pystynyt menemään, koska se on kengätön ja kahdella muulla on ollut kesäkengät. Lisäksi hevosista on tullut niin kova porukka keskenään ettei kukaan mielellään lähde yksin pois pihasta tai jää yksin ilman sekokohtausta, tämän sain tuntea taas keskiviikkona kun Poika oli kengityksessä ja sai hepulin ja talloi jalkapöytäni paskaksi uusilla hokkikengillä. Marlie sai myös talvikengät samalla, Rosi jäi ilman koska niin isoja kenkiä ei löytynyt ja alunperinkin oli suunnitelmana pitää se kengättömänä jos mahdollista. Kaviot olivat kuitenkin aika kuluneet ja jos ei talvea ja lunta ala näkymään, täytyy se myös kengittää kohta.

Yhtenä päivänä sain kuitenkin pari kaveria mukaan tallille ja päästiin porukalla ratsastamaan pellolle. Rosilla ollaanmenty ilman satulaa, koska sopivaa ei ole löytynyt. Tänään postissa saapui kuitenkin Trekkerin satula, jonka pitäisi myös niihin leveyssuuntiin sopia. Tästä satulasta teen oman postauksensa kunhan sitä pääsen sovittamaan ja sillä ratsastamaan. Nyt koitetaan vielä painaa kaksi aamuvuoroa mustansinisellä jalalla, jonka jälkeen alkaa ansaittu parin viikon vapaa!

Ensimmäinen ratsastus uudella hevosella

Lunta tuli ja onneksi osa on vielä tallellakin tarhassa jossa ratsastetaan. Rosi on kotiutunut tosi hyvin uuteen paikkaan. Ensimmäiset pari päivää se juoksi ja pukitteli innoissaan pitkin peltoja, sen jälkeen se rauhottui ja on aika samanlainen, kun silloin kun sitä kävin katsomassa ensimmäistä kertaa vanhassa kodissaan. Yleensä ne ovat pitkällä laitumen perällä kun menen heinien kanssa huutelemaan ja sitten nousee päät pystyyn ja Rosi lähtee juoksemaan miljoonaa portille, kaveri tietysti perässä.

Ensimmäisinä iltoina laitoin Rosin riimusta kiinni harjattavaksi, yhdellä narulla. Se rupesi heti repimään riimunnarua auki hampaillaan, joten laitoin tuplavarmistuksen ja lukkosolmun. Loimitin toista hevosta tarhassa, kun yhtäkkiä neiti kävelee pitkin pihaa vapaana. Naru roikkui lukkoineen kiinnityspaikalla. Onneksi sain sen helposti kiinni ja palautin paikalleen. Poistuin hetkeksi paikalta ja seurasin tilannetta ja aika pian se alkoi päällään hieromaan lukkoa. Vapaaksi ei päässyt enää, mutta tästä lähin käytän erilaista lukitusta, koska tuollainen palohaka on kuitenkin helppo naksauttaa auki. Toista kertaa ei päässyt enää vapaaksi, mutta hevosella näytti olevan silti selvä suunnitelma siitä, miten vapaudutaan.

Kun tilanne alkoi normalisoitumaan, uskalsin päästää Marlien liikuttajan kokeilemaan ratsastusta myös Rosilla. Hevosella on vähän elopainokiloja, ruoka maittaa ja tällä hetkellä oma tilanne on niin hektinen että liikuttajaa kaivataan myös hänelle. Varsinkin kun hevoset muuttavat samaan paikkaan asumaan, on kiva että myös Rosilla voi ratsastaa samalla jos Marlienkin liikuttaa. Hain hevosliikkeestä ratsastusvyön, ja  jalustinhihnat, sekä otin meidän vanhat jalkkarit käyttöön. Marlien hackamore unohtui toiselle tallille, joten onneksi oli varalla perus kolmipala. Rosilla ollaan menty hackamorella edellisessä kodissa eikä se kovin mielellään kuolaimia suuhun halunnut, mutta toimi niillä hyvin. Tämä neitihän on aikalailla joka asiassa ihan Marlien vastakohta ja jarrut siltä löytyy, mutta kaasua ei niinkään paljoa, varsinkaan tarhassa pyöriessä. Kyllä se silti pyrähteli ihan itsekseen välillä rennosti raviin, mutta sitö saa paljon enemmän pyytää eteenpäin kuin Marlieta. Tällä hetkellä hevonen on kengätön, joten luminen pohja oli oikeastaan ihan hyvä pieneen humputteluun.

Katsotaan josko huomenna pääsisin itse töiden jälkeen käymään selässä, ja saisin vielä jonkun ottamaan kuviakin. Sen jälkeen koitetaan alkaa liikuttelemaan enemmänkin pikkuhiljaa, tietysti säiden ja työvuorojen sallimissa rajoissa.