torstai 1. elokuuta 2019

Rosia pitkästä aikaa!

Käytiin tässä heinäkuun alussa katsomassa Rosia uudessa kodissaan. Samalla vein sopparit, joissa sovittiin Rosin myynnistä heille. Matkaan lähti mukaan Rosin entinen, ja Marlien nykyinen luottoliikuttaja Karkki. Rosi asuu nykyää Keski-Suomessa. Matkaan meni aikaa jonkun verran ja sovittiin olevamme noin kahden aikaan paikan päällä. Onneksi keli suosi ja aurinko paistoi, kun päästiin perille. Rosi oli isolla laitumella 8 muun hevosen kanssa samassa laumassa. Otettiin Rosi harjaukseen ja saatiin ratsastaa hetki. Karkki kävi ensin pienen pätkän hiekkatiellä kävelemässä ja ravailemassa. Paikka oli kyllä aivan upea, vieressä järvi, rauhalliset maastotiet ja peltoa silmän kantamattomiin. Rosi on kuulemma ollut kiva maastomopo, eikä ole esittänyt lainkaan sellaisia tempauksia, mitä meillä loppuvaiheessa teki. Paikanvaihdos on selvästi tehnyt sille hyvää, ja olihan se selvä että edellinen talli oli noin isolle hevoselle liian pieni.




Kävin itsekin ratsastamassa loppujen lopuksi pienen pätkän. Rosilla oli trekkerin ns. perusmallin satula joka oli tosi hyvä! Tässä ei siis ollut sitä kahvaa edessä, vaan näytti täysin normaalilta satulalta. Tälläistä kaavailin Rosille aiemmin, ennen kuin ostin classicin, mutta silloin en löytänyt tarpeeksi leveää. Rosi oli hoikistunut muutenkin ja näytti tosi hyvältä. Lauma liikkuu ilmeisen paljon laitumella, ja laidun oli sen muotoinen, että liikettä tulee väkisinkin. Oli kyllä ihana käydä ratsastamassa hetki ja ravailla kotiin päin ihan vapaalla ohjalla rennosti. Rosilla on niin pehmeät askeleet Marlieen verrattuna, eikä kiire mihinkään. Lopuksi koitettiin viel ottaa meistä kuvia metsän reunassa, jonne Rosi ei olisi mennyt ollenkaan. Eli häneltä löytyi edelleen myös sitä omaa tahtoa ja luonnetta ihan yhtä paljon kun ennenkin.



Olen kyllä tyytyväinen reissusta ja hyvillä mielin jätin Rosin heidän hoteisiinsa. Itselläni on aika vahva tuntemus ihmisistä heti alkuunsa. Tietenkin aina vaisto ei osu oikeaan, mutta yleensä hyvät ja huonot fiilikset ihmisistä on osoittautunut oikeiksi. Rosin kohdalla en ole ollut huolissani sen oloista sen jälkeen kun se meiltä lähti. Vaikka hevonen on parhaassa mahdollisessa paikassa ja hyvissä käsissä, oli kyllä todella haikea fiilis. Yritin pitää haikeat ajatukset kurissa, ettei koko reissu menisi pelkäksi itkemiseksi. Olemme myös jatkossakin tervetulleita moikkaamaan Rosia, joka on tietysti aina ihanaa kuulla!


         

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti