Ratsastamassa saikun jälkeen

Tästä postauksesta tuli valitettavasti paljon lyhyempi, kuin mitä se aluksi oli. Kirjotin tämän jo viime viikolla, ja juuri viimeistä virhettä korjatessa koko homma pyyhkiytyi pois ja blogger tallensi tyhjän sivun. Nyt ei ole enää asiat niin hyvin muistissa, joten näillä mennään.



Marlie sai klinikkakäynnin jälkeen lomailla rauhassa. Itse olin hevosvahtina torstaisen jälkeisen viikonlopun ja Marlie jäi tallin pihaan, joten pystyin hoitelemaan sen jalkoja hyvin. Sen jälkeen palasinkin itse töihin, joten en päässyt liikuttelemaan. Marlie palasi sunnuntaina laitumelle ja lomaili siellä viime viikkoon, jolloin kävin ratsastamassa kentällä hiukan.

Heti alkuun Marlie vaikutti tosi rauhalliselta ja ajattelin sen johtuvan kuumuudesta. Tein käynnissä hetken töitä ja se tuntui ihan hyvältä, Askel ei ollut takaa enää ainakaan selkään niin tönkön oloinen. Marlie tuli kivasti pidettäistä vähän pyöreämmäksi, odotti rauhassa ja tuli tosi rauhalliseksi. Sen jälkeen otettiin pieniä pätkiä ravia lävistäjällä, ympyröillä ja kahdeksikolla. Neiti tuntuikin tosi oudolta ravissa ja pyysin miestä ottamaan videota siitä. Askel ei pomputtanut ja ollut niin töksäyttävä kuin Marliella yleensä ravissa, vaan tuntui enemmänkin, että toinen takajalka tulisi paljon hitaammin perässä. Mieskin kommentoi että toinen takajalka vaan "raahautuu mukana" ja tottakai pelkäsin pahinta. Marlie oli silti mukavasti menossa ja olisi tykännyt ravailla pidempäänkin. Ravissakin se tuli kivasti pidätteistä rauhallisemmaksi, edestä pyöreäksi, eikä painanut ohjille niin kuin normaalisti. Sain jopa ohjata sitä pohkeilla ja välillä jopa pyytää vähän eteenpäin, kun ravi meinasi tippua pois. Hevonen tuntui siis tosi hyvältä ratsastaa ravissakin, rentoutui ja kuunteli.



Mentiin loppujen lopuksi vaan noin 20 minuuttia, josta suurin osa ajasta käynnissä. Jäi tosi hyvä fiilis ratsastuksesta, vaikka hevonen tuntui oudoltakin. Myöhemmin videoita katsoessani ei meno näyttänytkään niin pahalta, mitä se selkään tuntui. Ilmeisesti Marlie ravaa nyt letkeämmin ja se vaan tuntuu itselleni oudolta, koska olen tottunut siihen, että se painaa ohjalle ja kiitää eteenpäin töksähtelevällä askeleella. Käynnissä se ei ollut vielä ihan puhdas nytkään, mutta ainakaan selkään se ei tuntunut enää niin epämiellyttävältä. Seuraavana päivänä Karkki kävi Marlien kanssa maastossa kävelemässä ja ravailemassa. Marlie oli kuulemma reipas, mutta ravissakin ihan kiva ja pysyi hanskassa. Sen enempää ei nyt Marlieta ollakaan ehditty ratsastella, koska jalka piikitettiin uusintahoidolla viime perjantaina, josta luonnollisesti tuli taas sairaslomaa. Eikä Marlie oikeastaan ole edes sen jälkeen ollut meillä ;)