maanantai 30. lokakuuta 2017

Ensimmäinen ratsastus uudella hevosella

Lunta tuli ja onneksi osa on vielä tallellakin tarhassa jossa ratsastetaan. Rosi on kotiutunut tosi hyvin uuteen paikkaan. Ensimmäiset pari päivää se juoksi ja pukitteli innoissaan pitkin peltoja, sen jälkeen se rauhottui ja on aika samanlainen, kun silloin kun sitä kävin katsomassa ensimmäistä kertaa vanhassa kodissaan. Yleensä ne ovat pitkällä laitumen perällä kun menen heinien kanssa huutelemaan ja sitten nousee päät pystyyn ja Rosi lähtee juoksemaan miljoonaa portille, kaveri tietysti perässä.

Ensimmäisinä iltoina laitoin Rosin riimusta kiinni harjattavaksi, yhdellä narulla. Se rupesi heti repimään riimunnarua auki hampaillaan, joten laitoin tuplavarmistuksen ja lukkosolmun. Loimitin toista hevosta tarhassa, kun yhtäkkiä neiti kävelee pitkin pihaa vapaana. Naru roikkui lukkoineen kiinnityspaikalla. Onneksi sain sen helposti kiinni ja palautin paikalleen. Poistuin hetkeksi paikalta ja seurasin tilannetta ja aika pian se alkoi päällään hieromaan lukkoa. Vapaaksi ei päässyt enää, mutta tästä lähin käytän erilaista lukitusta, koska tuollainen palohaka on kuitenkin helppo naksauttaa auki. Toista kertaa ei päässyt enää vapaaksi, mutta hevosella näytti olevan silti selvä suunnitelma siitä, miten vapaudutaan.



Kun tilanne alkoi normalisoitumaan, uskalsin päästää Marlien liikuttajan kokeilemaan ratsastusta myös Rosilla. Hevosella on vähän elopainokiloja, ruoka maittaa ja tällä hetkellä oma tilanne on niin hektinen että liikuttajaa kaivataan myös hänelle. Varsinkin kun hevoset muuttavat samaan paikkaan asumaan, on kiva että myös Rosilla voi ratsastaa samalla jos Marlienkin liikuttaa. Hain hevosliikkeestä ratsastusvyön, ja  jalustinhihnat, sekä otin meidän vanhat jalkkarit käyttöön. Marlien hackamore unohtui toiselle tallille, joten onneksi oli varalla perus kolmipala. Rosilla ollaan menty hackamorella edellisessä kodissa eikä se kovin mielellään kuolaimia suuhun halunnut, mutta toimi niillä hyvin. Tämä neitihän on aikalailla joka asiassa ihan Marlien vastakohta ja jarrut siltä löytyy, mutta kaasua ei niinkään paljoa, varsinkaan tarhassa pyöriessä. Kyllä se silti pyrähteli ihan itsekseen välillä rennosti raviin, mutta sitö saa paljon enemmän pyytää eteenpäin kuin Marlieta. Tällä hetkellä hevonen on kengätön, joten luminen pohja oli oikeastaan ihan hyvä pieneen humputteluun.
Katsotaan josko huomenna pääsisin itse töiden jälkeen käymään selässä, ja saisin vielä jonkun ottamaan kuviakin. Sen jälkeen koitetaan alkaa liikuttelemaan enemmänkin pikkuhiljaa, tietysti säiden ja työvuorojen sallimissa rajoissa.





tiistai 24. lokakuuta 2017

Ostin uuden hevosen!

Vihdoinkin on pikku hetki aikaa kirjoitella pikaisesti blogin puolelle ennen yövuoroon lähtöä. Sen jälkeen onkin vapaapäivä ja yritän ehtiä heppailemaan molemmille talleille oikein ajan kanssa. Niin, mullahan on nyt kahdella eri tallilla kaksi eri hevosta. Se, miten tähän päädyttiin oli aika extemporee. Marlie tarvitsee luultavasti tulevaisuudessa hevoskaverin, ja alustavasti bongailin tarjontaa ja hintoja nettimarkkinoilla. Bongasin netissä ilmoituksen kylmäverisestä tammasta, laitoin omistajalle viestiä ja joku iltapäivä huristelin ennen työvuoron alkua pienen koukkauksen kera hevosta katsomaan. Ratsastin hevosella hetken pellolla ja autotietä pitkin ja olin aivan myyty. Siinä kohtaa tilanne tulevaisuudesta oli vielä aivan epävarma, mutta keskustelin omistajan kanssa ja sovittiin, että oman tilanteeni mukaan hevosen ostan, jos kukaan muu ei ehdi sitä ennen. Omistaja halusi hankkia hevosen tilalle ponin, joten onnekseni heillä meni aikaa sopivan löytämisessä ja näin ollen he eivät voineet hevosesta luopua, ennen kuin sopiva poni olisi löytynyt heidän toisen hevosen kaveriksi.

Koeratsastuksella alkusyksyllä

Tilanne ei todellakaan ole fiksuin hankkia hevosta, kun kaikki asiat ovat vielä vaiheessa ja tilanne hyvin stressaava itselleni. Suoraan sanottuna en välttämättä olisi tarvinnut yhtään lisää hoidettavaa eläintä tällä hetkellä, kun aika on muutenkin kortilla ja stressiä pukkaa töiden lisäksi. Ajattelin etsiväni toista hevosta pidemmän kaavan kautta, mutta kun tämä neiti osui kohdalle, oli pakko laittaa hommat rullaamaan, jotta saisin sen ostettua. En uskonut näin pian löytäväni juuri sopivaa heppaa. Tilanne kuitenkin saatiin hoidettua niin, että varasin maksua vastaan hevosen viimeviikolla, sain hoidettua sille pihattopaikan toisen hevosen kaveriksi, ja paikka sattuu vielä osumaan täysin työmatkani reitille, joten pystyn aina ennen tai jälkeen työvuoron tallille koukkaamaan.


Sunnuntaina aamulla siis auto ja koppi lähti huristelemaan pikku pakkasessa kohti uutta hevosta. Laitettiin paperit kuntoon ja lastattiin tämä ihanuus kyytiin. Trailerissa oli välilaita kiinni ja todettiin ennen lastausta että tämä kaveri ei kyytiin mahdu laidan kanssa. Laita pois ja harmillisesti ei saatu takapuomia kiinni, mutta muuta ei ollut tehtävissä. Rosi meni tosi nätisti suoraan koppiin, mutta oli niin painava, että sen seisoessa vähän vinossa kopin toisessa reunassa, ei meinattu saada takalaitaa kiinni, kun sen paino väänsi koppia kallelleen. Heppa matkusti koko matkan ihan hiljaa ja perillä tuli nätisti ulos kopista ja oli hyvin rauhallinen ja utelias. Laitettiin se suoraan toisen hevosen kanssa tarhaan ja kerran nuuhkaisivat toisiaan ja Rosi alkoi heti syömään ja piehtaroimaan. Se otti vähän pomon paikan ja valtasi heinäkasan. Eilen se oli makoillut tarhassa päivällä ja tänään pihattokatoksessa mutustellut heinää. Kaikki siis varsin hyvin.


Sunnuntaina 22.10 lähdössä uuteen kotiin


Rosi on siis 11-vuotias percheron tamma. Hevonen on tuotu ranskasta suomeen tälle henkilölle, jolta hevosen nyt ostin. Ranskassa hevosella on ajettu kärryillä kaupungissa, jonka lisäksi sillä voi myös ratsastaa. Luonteeltaan tämä on ihan erilainen kuin Marlie, sellainen rento ja huoleton, ei pelkää mitään eikä näytä stressaavan mistään. Ratsastaessa hän toimi yllättävän kevyillä avuilla, mutta rotunsakin puolesta tästä ei mitään maastoratsua kummallisempaa koskaan tule, eikä sitä kentällä kiertäminen kiinnosta. Tällä hetkellä se on hiukan pulskassa kunnossa ja kohta varmaan uskallan sitä alkaa jo liikuttelemaan. Luulen että se kotiutuu tosi helposti ja nauttii vaan mitä nopeammin pääsemme maastoihin koluamaan ja liikkumaan.

Marlielle kuuluu myös hyvää, joskin ehdin ihan liian vähän käymään tallilla sitä liikuttelemassa. Olen nyt irtisanomassa häne tallipaikkaa, ja seuraavan kuukauden hän asuu vielä vanhalla tallilla. Sen jälkeen myös Marlie pääsee Rosin kanssa samaan pihattoon asustelemaan. Eli seuraava kuukausi tulee olemaan vielä aikamoista juoksemista, säätämistä ja stressaamista, kun täytyy juosta töissä ja kahden eri tallin välillä. Marraskuun jälkeen pitäisi hiukan hellittää, ainakin toivon niin ;)

perjantai 6. lokakuuta 2017

Kurkistus ruokavalioon

Lupasin jo kaaauan aikaa sitten tehdä uutta postausta siitä, miten läåhdemme tänä syksynä laidunkauden jälkeen kokeilemaan tuloksia uudella ruokinnalla. Ongelmakohtina meillä on ollut Marlien talven aikana pudottamat kilot ja lihakset, sekä kesällä alkava kavioiden huonokuntoisuus. Mahdollinen mahahaava on hoidettu, hampaat on kunnossa, heinä on vapaata ja laadukasta. Talvella kaviot on kovat kuin kivet, kesällä kengät pysyy jalassa päivän tai kaksi etujaloissa, takasissa ehkä jopa viikon pari hyvällä tuurilla.

Ruokailu on meillä ennen koostunut vapaasta esikuivatusta heinästä, greenlinestä ja kaurasta. Lisäksi on tietysti ollut nämä vakio suola, kivennäinen, pellava, sekä meille vakiosyöttöön kiimaoireisiin otettu munkinpippuri. Nyt olen ottanut mukaan hampunsiementä, soijaa sekä sarviapilansiemenjauhetta. Nyt kerron alempana eroja vanhaan ja nykyiseen ruokintaan, sekä tietoja uusista tuotteista.

Greenline on ollut ennen meillä tallinpuolesta turvotettuna max. 2 litraa päivä. Se tarkoittaa kuivamittana vain noin 4dl päivässä. Ostin meille omat Greenlinet ja nostin syöttömäärän 0,5l kuivana aamulla ja 1,5l kuivana illalla. Nämä tietysti turvotetaan vielä. Ensin määrä oli 1 litra aamulla, 1 litra illalla, mutta Marlie ei malttanut syödä kaikkea aamulla, koska sillä on niin kova kiire ulos :D

Hampunsiemen sisältää paljon hyviä rasvahappoja, sekä on hyvä proteiinin lähde. Uskon noiden ominaisuuksian vaikuttavan juuri sekä kavion kuntoon kohottavasti, sekä proteiinin auttavan ylläpitämään lihavuuskuntoa paremmin yllä. Myös iho ja karva tykkäävät hampusta, sekä joudet vahvistuvat ja kasvavat. Tällä hetkellä olen syöttänyt hamppua desin päivässä. Ennen meillä ei ole tätä syötetty, joten tämä on uusi lisä ruokintaan.

Soija on myöskin uusi lisä ruokintaamme viime syksyyn verrattuna. Soija on loistava valkuaisen lähde ja moni tätä meille suositteli. Syöttömäärä on pieni, mutta sillä pitäisi jo tuloksia syntyä. Meille tämän otin käyttöön juurikin laihtumisen vuoksi, jotta tänä talvena saataisiin lihavuuskuntoa pidettyä yllä. Marlie syö soijaa nyt iltaisin 2dl.

Sarviapilansiemenjauhe on myöskin erinomainen proteiinin ja valkuaisen lähde, jos haluaa kerätä hevoselle massaa. Voidaan käyttää myös mahahaavahoidon tukemiseen, sillä tämä "limoittuu" liotettaessa, sekä kulkiessaan suoliston läpi kerää bakteereja mukanaan. Tässä on myös todella pieni syöttömäärä, 1-2rkl vuorokausi, ja tällä hetkellä olen antanut sen melkein 2rkl päivittäin.

Näiden lisäksi vapaa heinä, kivennäinen, pellava ja suola. Tällä hetkellä näillä eväillä ollaan menty jo reilut pari kuukautta, eikä sen kummemmin hevonen ole tässä kohtaa lähtenyt turpoamaaP tai laihtumaan. paino on siis pysynyt melko samana, kuin laidunkauden loputtua, joka on tällä hetkellä oikein hyvä. Lopullisen vaikutuksen näkee vasta kevättalvella, kun varsinainen laihtuminen Marliella yleensä alkaa. Tällä hetkellä kavioiden kunto on paljonparempi kuin kesällä, joskin tähän vaikuttaa jo jatkuvat syksysateet jotka pitää tarhan kivan mutaisena ja kosteana ja kaviot saa kosteutta sitä kautta.

Kaikista näistä löytyy hyvät tiedot netistä, sekä luontaistuotteista varsinkin Chia de Gracian sivuilta.


Kevät 2017 huhtikuu
Kesäkuu 2017




Heinäkuu 2017