Irtipäästäminen on alku uuteen

Jotkut varmaankin bongasivat jossain kohtaa Rosin myynti-ilmoituksen netistä. Instassa seuraavat tietävät, että Rosi on matkustanut tänään uuteen kotiin. Neiti lähti nyt ylläpitoon vuoden sopimuksella ja sinä aikana uuden kodin olisi tarkoitus hänet ostaa, jos hevonen heillä viihtyy ja siitä tykkäävät. Lokakuussa Marlien ylläpitäjä sanoi ylläpitosopimuksen irti ja hevonen piti hakea marraskuun loppuun mennessä. Silloin mietin hetken Marlien antamista ylläpitoon uudelleen toiseen paikkaan. Se on kuitenkin niin herkkä, etten halunnut laittaa sitä enää eteenpäin. Kun Marlie tuli takaisin. tiesin että jompikumpi hevosista täytyy jossain kohtaa laittaa pois. Viime vuoden alussa muutettiin taloon, johon saatiin hevoset omaan pihaan ja Rosi alun alkaen hankittiin Marlien kaveriksi ja rauhallisemmaksi maastomopoksi. Siinä talossa asuminen ei kauaa kestänytkään ja keväällä piti äkkiä löytää kolmelle hevoselle paikat. Silloin Marlie lähti ylläpitoon ja Rosi ja Hali takaisin Poriin meidän mukana. Hali lähtikin takaisin omistajilleen kesän aikana ja Rosi jäi vielä meille.

Marliella olisi tarkoitus startata vielä raveissa ja sen liikuttaminen vaatii nyt vähän enemmän panostusta. Rosi on muutenkin ollut aikalailla omissa oloissaan, koska sille on ollut vaikeaa löytää tarpeeksi päteviä liikuttajia muutamaa lukuunottamatta. Aika ei yksinkertaisesti kaikille riitä ja Rosin tallilla painaa vielä tallivuorot päälle, Marliehan on täysihoidossa. Nyt Rosi saa toivottavasti suhteessa tarpeeksi ja enemmän liikuntaa. Se sai myös tarhakavereita, joita sillä ei Halin lähdön jälkeen ole ollut. Rosi vaatii muutenkin ihmisen tai muutaman, jotka jaksaa touhuta sen kanssa enemmän, mihin itselläni tällä hetkellä on aikaa.

Kaikista järkevimmältä tuntui antaa se ylläpitoon osto-oikeudella. Näin itse saisin varmistuttua, että se pääsee sellaiseen paikkaan, jossa sen kanssa tullaan toimeen ja jossa se itse viihtyy. Jos ongelmia ilmenee, saan sen ylläpidosta takaisin, eikä se lähde kiertoon suoraan, niin kuin myynnin kautta voisi lähteä. Aina ei voi olla varma mistään, mutta uskon ja toivon, ettei hänestä myynnin jälkeenkään enää haluta luopua uudessa kodissa. Ja jos halutaan, toivottavasti voin Rosin takaisin itselleni lunastaa tilanteen salliessa. Parin vuoden sisäänhän minulla olisi jo varmaankin mahdollisuus Rosi ottaa takaisin.

Huomenna aamutallissa voi iskeä pieni ikävä, kun ei kukaan juoksekkaan vastaan aamuheinille. Toivottavasti Rosi viihtyy uudessa kodissa. Jossain kohtaa varmasti häntä menen sinne paikan päälle. Ja kiitos erityisesti Rosin luottoliikuttajille, jotka ovat jaksaneet hänen kanssa touhuta, kun en itse ole pystynyt♥

Ohjasajoa

Vihdoista viimein sain koneen auki ja pakotin itseni tulemaan päivittämään pikaisesti kuulumisia myös tänne. Asiaa ja kuviakin on kertynyt jo vaikka kuinka paljon, mutta väsymys on vienyt kaiken motivaation avata konetta kunnolla ja alkaa kirjoittelemaan. Pää lyö tyhjää ja on turha koittaa kirjottaa mitään tarkempaa.

Rosilla on nyt ohjasajettu pari kertaa lähiaikoina. Se on aika nihkeä kulkemaan kentällä ratsastajan kanssa ja kenttä on sille ihan liian pieni muutenkin. Irtona se ei suostu juoksemaan muuta kuin omin päin joskus herkkujen perässä, puomeista ja esteitäkään se ei välitä yhtään. Se on maastoiluhevonen henkeen ja vereen. Ekalla kerralla kokeiltiin kuitenkin ihan vaan kentällä ohjasajaa sitä. Rosin liikuttaja Karkki oli ohjaksissa ja itse koitin saada muutaman kuvan otettua. Arvatenkin se ei kentällä kauhean mielellään pyörinyt ja pysähteli jatkuvasti syömään tai muuten vaan jumittamaan. Ekalla kerralla meillä oli ihan tavotteena saada se menemään kenttä kerran ympäri ilman sen kummempia pysähtelyjä ja pyörimisiä -se olisi mielellään vaan kääntynyt ympäri tuijottamaan ohjastajaa tai pyörinyt ympyrää ohjastajan perässä.

Eka ohjasajo. Rosin värikin on muuttunut pilkukkaammaksi.

Toisella kertaa päätettiin lähteä tielle ja laitumille kokeilemaan miten se tykkää siellä kulkea ja homma sujuikin ihan hyvin. Rosi lähti heti innoissaan kävelemään ja pysähteli vaan syömään välipalaa. Pari kertaa kotiin päin tullessa se otti hiukan vauhtia ja lähti ryysäämään pellolle, mutta pysähtyi melkein heti. Vähän kaikki hevoset tuntuu nyt olevan viimeisistä ruohoista ihan sekasin ja koittaa väkisin aina puskea joka paikkaan syömään. Rosi varsinkin on tosi ahne ja osaa käyttää kokonsa hyvin hyödyksi kun päättää lähteä puskemaan johonkin. Se on muutenkin ollut nyt loppukesästä asti tosi virkeä, koska on liikkunut tosi huonosti. Nyt se on pari kertaa ottanut maastossa ohjat itselleen ja lähtenyt menemään omin päin, mitä ei ennen kyllä ole tehnyt. Palaan näihin tapahtumiin tarkemmin vielä myöhemmin.

Jos kiinnostaa seurata meitä aktiivisemmin, kannattaa seurata instassa, sinne tulee päiviteltyä vähän useammin kuvia, kuin blogin puolelle.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Rosi oli eilen taas saanut jonkun hulluuskohtauksen ja vetäny maastossa pari kierrosta kunnon rallia omin luvin😂🐎💨 #horsephotoshoot #tiiatahvanainenphotography #percheronhorses #likeforfollow #equestrians Kuvan on ottanut Tiia Tahvanainen @tiiatahvanainen_photography ©️😍

Henkilön Miranna Santala (@mirannasantala) jakama julkaisu Syys 26, 2018 kello 2.56 PDT

Mitä Rosille kuuluu

Tallin vaihdon jälkeen hevosia on liikutettu enemmän. Muutama uusi liikuttaja on käynyt kokeilemassa ja muutama entinen käy edelleen välillä ratsastamassa tai touhuamassa heppojen kanssa. Rosi on ollut tauon jälkeen suht reipas jopa kentällä pyörimiseen.

Se myös raspattiin ja tarkistettiin eläinlääkärin toimesta. Mitään kunnon selitystä en saanut sen kaulassa olevalle oudolle läiskälle, joka ainakin josssin kohtaa kutisi niin paljon, että Rosi hankasi siitä karvat pois. Nyt se on rauhoittunut kutinalta, mutta läiskä on muuten samanlainen. Kengittäjälle se laittoi vuolemisessa niin paljon hanttiin, ettei jaloista saatu hoidettua kunnolla kuin 3/4. Rosille on myös tullut irtoseinämää kavioihin ja kengät täytyy laittaa alle, joten seuraavaksi se rauhoitetaan ja koitetaan kengittää. Rosilta ajettiin myös kaikki tupsut jaloista, koska jalat alkoivat taas kutista ja rupia oli paljon. Nyt niitä ollaan lääkitty punkkeja vastaan, pesty ja  rasvailtu ja kyllä ne on lähteneet nyt paranemaan heti ihan eri tavalla, kun niitä pystyy hoitamaan kunnolla ja jalat kuivuu nopeasti eikä kosteus jää niihin muhimaan.

Rosi on myös laihtunut jonkun verran

Ratsastaessa ja hoitaessa se on käytökseltään muuttunut tosi paljon. Se on nykyään tosi seurallinen ja innokas touhuamaan kaikkea, leikkisä ja iloinen. Enää se ei kiukuttele harjauksessa, ja satuloinnissakin on harvinaista jos se nostelee yhtään jalkoja ja luimii. Ennen se harrasti jopa näykkimistä ja huitoi vihaisesti jaloilla ja hännällä kun satulaa laitettiin. Ollaan nyt myös harjoiteltu jalkojen nostoja ja se menee ihan hyvin. Itseasiassa heti kengityksen jälkeen se nosteli jalat ihan nätisti ilman ihmeellisyyksiä, en tiedä mistä temppuilu vuoltaessa johtui, kengittäjäkin oli tosi mukava ja rauhallinen. Jos seuraavassa kengityksessä näyttää vielä siltä että se temppuilee, täytyy koittaa vaihtaa kengittäjää ja kokeilla onko sillä jotain merkitystä. Ähkyn jälkeen Rosi ollaan saatu myös oppimaan juomaan greenlinen ja melassin avulla ylimääräistä ja nyt se vetää jo ämpärikaupalla innoissaan juomaa.

Liikuttaessa se on myös oikein ihana. Varsinkin maastossa se tykkää käydä ja toimii melkeimpä täydellisesti. Vastaan on tullut kaikki koneet ja ajoneuvot mitä vaan voi kuvitella, eikä korvaansa lotkauta millekkään. Sillä on sopivasti intoa kulkea eteenpäin ja varsinkin takaisin tallille mennessä se laukkailee ja ravailee innoissaan, mutta pysyy silti aina käsissä. Muutenkin se on sellainen kaikki käy -tyyppi ja varsinkin Marlieen verrattuna paljon rennompi ratsastuskaveri. Ihmiset pysähtyy aina matkalla ihailemaan sitä ja ovat kovin uteliaita. Tänä kesänä olisi vielä tarkoitus käydä sen kanssa Yyterissä uiskentelemassa, jos saadaan pikku E ajettua tähän talouteen ja jostain koppia lainaan. Muutakin suunnitelmaa on Rosin varalle mm. valokuvauksen ja näyttelyiden saralla, niistä lisää kuitenkin sitten tuonnempana vasta.
Rosi on pyörinyt jonkun verran kentällä liikuttajien kanssa, sekä selästä ja maastakäsin maastossa. Yhtenä iltana otin kaverini mukaan tallille ja hän pääsi hetkeksi Rosin kanssa tallustelemaan laitumelle, kaikki nämä kuvat ovat myös siltä kerralta.

Kannattaa käydä katsomassa Hennan instagramtilillä (Hevosettomuus) kuvia ja seurailemassa, sieltä löytyy vähän väliä juttuja Rosista ja Halistakin.

Ensimmäinen ratsastus uudella hevosella

Lunta tuli ja onneksi osa on vielä tallellakin tarhassa jossa ratsastetaan. Rosi on kotiutunut tosi hyvin uuteen paikkaan. Ensimmäiset pari päivää se juoksi ja pukitteli innoissaan pitkin peltoja, sen jälkeen se rauhottui ja on aika samanlainen, kun silloin kun sitä kävin katsomassa ensimmäistä kertaa vanhassa kodissaan. Yleensä ne ovat pitkällä laitumen perällä kun menen heinien kanssa huutelemaan ja sitten nousee päät pystyyn ja Rosi lähtee juoksemaan miljoonaa portille, kaveri tietysti perässä.

Ensimmäisinä iltoina laitoin Rosin riimusta kiinni harjattavaksi, yhdellä narulla. Se rupesi heti repimään riimunnarua auki hampaillaan, joten laitoin tuplavarmistuksen ja lukkosolmun. Loimitin toista hevosta tarhassa, kun yhtäkkiä neiti kävelee pitkin pihaa vapaana. Naru roikkui lukkoineen kiinnityspaikalla. Onneksi sain sen helposti kiinni ja palautin paikalleen. Poistuin hetkeksi paikalta ja seurasin tilannetta ja aika pian se alkoi päällään hieromaan lukkoa. Vapaaksi ei päässyt enää, mutta tästä lähin käytän erilaista lukitusta, koska tuollainen palohaka on kuitenkin helppo naksauttaa auki. Toista kertaa ei päässyt enää vapaaksi, mutta hevosella näytti olevan silti selvä suunnitelma siitä, miten vapaudutaan.

Kun tilanne alkoi normalisoitumaan, uskalsin päästää Marlien liikuttajan kokeilemaan ratsastusta myös Rosilla. Hevosella on vähän elopainokiloja, ruoka maittaa ja tällä hetkellä oma tilanne on niin hektinen että liikuttajaa kaivataan myös hänelle. Varsinkin kun hevoset muuttavat samaan paikkaan asumaan, on kiva että myös Rosilla voi ratsastaa samalla jos Marlienkin liikuttaa. Hain hevosliikkeestä ratsastusvyön, ja  jalustinhihnat, sekä otin meidän vanhat jalkkarit käyttöön. Marlien hackamore unohtui toiselle tallille, joten onneksi oli varalla perus kolmipala. Rosilla ollaan menty hackamorella edellisessä kodissa eikä se kovin mielellään kuolaimia suuhun halunnut, mutta toimi niillä hyvin. Tämä neitihän on aikalailla joka asiassa ihan Marlien vastakohta ja jarrut siltä löytyy, mutta kaasua ei niinkään paljoa, varsinkaan tarhassa pyöriessä. Kyllä se silti pyrähteli ihan itsekseen välillä rennosti raviin, mutta sitö saa paljon enemmän pyytää eteenpäin kuin Marlieta. Tällä hetkellä hevonen on kengätön, joten luminen pohja oli oikeastaan ihan hyvä pieneen humputteluun.

Katsotaan josko huomenna pääsisin itse töiden jälkeen käymään selässä, ja saisin vielä jonkun ottamaan kuviakin. Sen jälkeen koitetaan alkaa liikuttelemaan enemmänkin pikkuhiljaa, tietysti säiden ja työvuorojen sallimissa rajoissa.