Mitä Rosille kuuluu

Tallin vaihdon jälkeen hevosia on liikutettu enemmän. Muutama uusi liikuttaja on käynyt kokeilemassa ja muutama entinen käy edelleen välillä ratsastamassa tai touhuamassa heppojen kanssa. Rosi on ollut tauon jälkeen suht reipas jopa kentällä pyörimiseen.

Se myös raspattiin ja tarkistettiin eläinlääkärin toimesta. Mitään kunnon selitystä en saanut sen kaulassa olevalle oudolle läiskälle, joka ainakin josssin kohtaa kutisi niin paljon, että Rosi hankasi siitä karvat pois. Nyt se on rauhoittunut kutinalta, mutta läiskä on muuten samanlainen. Kengittäjälle se laittoi vuolemisessa niin paljon hanttiin, ettei jaloista saatu hoidettua kunnolla kuin 3/4. Rosille on myös tullut irtoseinämää kavioihin ja kengät täytyy laittaa alle, joten seuraavaksi se rauhoitetaan ja koitetaan kengittää. Rosilta ajettiin myös kaikki tupsut jaloista, koska jalat alkoivat taas kutista ja rupia oli paljon. Nyt niitä ollaan lääkitty punkkeja vastaan, pesty ja  rasvailtu ja kyllä ne on lähteneet nyt paranemaan heti ihan eri tavalla, kun niitä pystyy hoitamaan kunnolla ja jalat kuivuu nopeasti eikä kosteus jää niihin muhimaan.

Rosi on myös laihtunut jonkun verran

Ratsastaessa ja hoitaessa se on käytökseltään muuttunut tosi paljon. Se on nykyään tosi seurallinen ja innokas touhuamaan kaikkea, leikkisä ja iloinen. Enää se ei kiukuttele harjauksessa, ja satuloinnissakin on harvinaista jos se nostelee yhtään jalkoja ja luimii. Ennen se harrasti jopa näykkimistä ja huitoi vihaisesti jaloilla ja hännällä kun satulaa laitettiin. Ollaan nyt myös harjoiteltu jalkojen nostoja ja se menee ihan hyvin. Itseasiassa heti kengityksen jälkeen se nosteli jalat ihan nätisti ilman ihmeellisyyksiä, en tiedä mistä temppuilu vuoltaessa johtui, kengittäjäkin oli tosi mukava ja rauhallinen. Jos seuraavassa kengityksessä näyttää vielä siltä että se temppuilee, täytyy koittaa vaihtaa kengittäjää ja kokeilla onko sillä jotain merkitystä. Ähkyn jälkeen Rosi ollaan saatu myös oppimaan juomaan greenlinen ja melassin avulla ylimääräistä ja nyt se vetää jo ämpärikaupalla innoissaan juomaa.

Liikuttaessa se on myös oikein ihana. Varsinkin maastossa se tykkää käydä ja toimii melkeimpä täydellisesti. Vastaan on tullut kaikki koneet ja ajoneuvot mitä vaan voi kuvitella, eikä korvaansa lotkauta millekkään. Sillä on sopivasti intoa kulkea eteenpäin ja varsinkin takaisin tallille mennessä se laukkailee ja ravailee innoissaan, mutta pysyy silti aina käsissä. Muutenkin se on sellainen kaikki käy -tyyppi ja varsinkin Marlieen verrattuna paljon rennompi ratsastuskaveri. Ihmiset pysähtyy aina matkalla ihailemaan sitä ja ovat kovin uteliaita. Tänä kesänä olisi vielä tarkoitus käydä sen kanssa Yyterissä uiskentelemassa, jos saadaan pikku E ajettua tähän talouteen ja jostain koppia lainaan. Muutakin suunnitelmaa on Rosin varalle mm. valokuvauksen ja näyttelyiden saralla, niistä lisää kuitenkin sitten tuonnempana vasta.
Rosi on pyörinyt jonkun verran kentällä liikuttajien kanssa, sekä selästä ja maastakäsin maastossa. Yhtenä iltana otin kaverini mukaan tallille ja hän pääsi hetkeksi Rosin kanssa tallustelemaan laitumelle, kaikki nämä kuvat ovat myös siltä kerralta.

Kannattaa käydä katsomassa Hennan instagramtilillä (Hevosettomuus) kuvia ja seurailemassa, sieltä löytyy vähän väliä juttuja Rosista ja Halistakin.