Mitä Rosille kuuluu

Tallin vaihdon jälkeen hevosia on liikutettu enemmän. Muutama uusi liikuttaja on käynyt kokeilemassa ja muutama entinen käy edelleen välillä ratsastamassa tai touhuamassa heppojen kanssa. Rosi on ollut tauon jälkeen suht reipas jopa kentällä pyörimiseen.

Se myös raspattiin ja tarkistettiin eläinlääkärin toimesta. Mitään kunnon selitystä en saanut sen kaulassa olevalle oudolle läiskälle, joka ainakin josssin kohtaa kutisi niin paljon, että Rosi hankasi siitä karvat pois. Nyt se on rauhoittunut kutinalta, mutta läiskä on muuten samanlainen. Kengittäjälle se laittoi vuolemisessa niin paljon hanttiin, ettei jaloista saatu hoidettua kunnolla kuin 3/4. Rosille on myös tullut irtoseinämää kavioihin ja kengät täytyy laittaa alle, joten seuraavaksi se rauhoitetaan ja koitetaan kengittää. Rosilta ajettiin myös kaikki tupsut jaloista, koska jalat alkoivat taas kutista ja rupia oli paljon. Nyt niitä ollaan lääkitty punkkeja vastaan, pesty ja  rasvailtu ja kyllä ne on lähteneet nyt paranemaan heti ihan eri tavalla, kun niitä pystyy hoitamaan kunnolla ja jalat kuivuu nopeasti eikä kosteus jää niihin muhimaan.

Rosi on myös laihtunut jonkun verran

Ratsastaessa ja hoitaessa se on käytökseltään muuttunut tosi paljon. Se on nykyään tosi seurallinen ja innokas touhuamaan kaikkea, leikkisä ja iloinen. Enää se ei kiukuttele harjauksessa, ja satuloinnissakin on harvinaista jos se nostelee yhtään jalkoja ja luimii. Ennen se harrasti jopa näykkimistä ja huitoi vihaisesti jaloilla ja hännällä kun satulaa laitettiin. Ollaan nyt myös harjoiteltu jalkojen nostoja ja se menee ihan hyvin. Itseasiassa heti kengityksen jälkeen se nosteli jalat ihan nätisti ilman ihmeellisyyksiä, en tiedä mistä temppuilu vuoltaessa johtui, kengittäjäkin oli tosi mukava ja rauhallinen. Jos seuraavassa kengityksessä näyttää vielä siltä että se temppuilee, täytyy koittaa vaihtaa kengittäjää ja kokeilla onko sillä jotain merkitystä. Ähkyn jälkeen Rosi ollaan saatu myös oppimaan juomaan greenlinen ja melassin avulla ylimääräistä ja nyt se vetää jo ämpärikaupalla innoissaan juomaa.

Liikuttaessa se on myös oikein ihana. Varsinkin maastossa se tykkää käydä ja toimii melkeimpä täydellisesti. Vastaan on tullut kaikki koneet ja ajoneuvot mitä vaan voi kuvitella, eikä korvaansa lotkauta millekkään. Sillä on sopivasti intoa kulkea eteenpäin ja varsinkin takaisin tallille mennessä se laukkailee ja ravailee innoissaan, mutta pysyy silti aina käsissä. Muutenkin se on sellainen kaikki käy -tyyppi ja varsinkin Marlieen verrattuna paljon rennompi ratsastuskaveri. Ihmiset pysähtyy aina matkalla ihailemaan sitä ja ovat kovin uteliaita. Tänä kesänä olisi vielä tarkoitus käydä sen kanssa Yyterissä uiskentelemassa, jos saadaan pikku E ajettua tähän talouteen ja jostain koppia lainaan. Muutakin suunnitelmaa on Rosin varalle mm. valokuvauksen ja näyttelyiden saralla, niistä lisää kuitenkin sitten tuonnempana vasta.
Rosi on pyörinyt jonkun verran kentällä liikuttajien kanssa, sekä selästä ja maastakäsin maastossa. Yhtenä iltana otin kaverini mukaan tallille ja hän pääsi hetkeksi Rosin kanssa tallustelemaan laitumelle, kaikki nämä kuvat ovat myös siltä kerralta.

Kannattaa käydä katsomassa Hennan instagramtilillä (Hevosettomuus) kuvia ja seurailemassa, sieltä löytyy vähän väliä juttuja Rosista ja Halistakin.

Vuohispunkki ja sen hoito

Lupasin kirjoittaa seuraavaksi kattavamman postauksen vuohispunkista, mitä siitä olen saanut selville ja miten sitä on hoidettu.

Mikä on vuohispunkki?

Vuohispunkki on loinen, joka syö hilsettä ja kaivautuu hevosen ihon alle. Sanotaan että aikuinen punkki voi elää jopa 70 vuorokautta ilman isäntäeläintä muun muassa kuivikkeissa ja tallissa lattioilla jos olosuhteet selviytymiseen ovat suotavat. Punkki kestää hyvin pakkasta, mutta huonommin lämmintä ja auringonpaistetta. Punkki ei tartu ihmiseen mutta leviää hevosesta toiseen suoralla kontaktilla ja varusteiden kautta (mm. yhteiset harjat). Suurin osa hevosista punkin kantajina on oireettomia, mutta herkemmillä roduilla (karvajalkaiset hevoset) oireet tulevat esiin kutinana, jalkojen tömistelynä, jalkojen pureskeluna ja raapimisena tallin seiniin ja muualle. Punkki ei tartu ihmiseen ja elää yleensä jalkojen alaosissa vuohisten alueella, mutta voi levitä hevosen kainaloihinkin asti.

Miten se hoidetaan?

Punkin hävittämiseen toimii parhaiten ivermektiini matolääke suun kautta, sekä samaa ainetta sisältävä liuos (Noromectin). Noromectin on lehmille tarkoitettu lääke, mutta meillä eläinlääkäri määräsi sitä pyynnöstäni sen kummemmin kyselemättä ja annostuskin taisi olla aika samaa luokkaa kuin mitä sitä on muiden hevosille määrätty. Muistaakseni nyrkkisääntönä oli 10ml/100kg painokiloa kohden. Meillä annostus oli 75ml. Punkin elinkierto on sen 2-3 viikkoa, joten hoito tulisi uusia parin viikon välein noin kolmisen kertaa. Varusteet tulisi desinfioida tai saunottaa ja talli siivota.
Noromectin liuos kaadetaan hevosen selkään lapojen kohdalta kohti häntää viivana, sekä matolääke annetaan ohjeen kautta painon mukaan suun kautta. Meillä karvat jouduttiin ajamaan pois jaloista, koska jalat olivat niin pahasti tulehtuneet, että niitä piti päästä hoitamaan kunnolla. Muuten ei yleensä suositella varsinkiin tupsujalkaisten hevosten karvojen ajelua pois.
Tupsuttomille hevosille pitäisi hoidoksi riittää ivermektiini matolääke suun kautta hoidoksi, mutta luulen että ennen meidän muuttoa lääkitsen Marlien myös liuoksella varmuuden vuoksi.
Paljon suositeltu hoito punkkien poissapitämiseen jatkossa on ollut LimePlus ja varsinkin tämä iholle jätettävä liuos. LimePlus sisältää rikkiä ja estää hilseen syntyä, jonka pitäisi estää punkkien tulemista uudelleen. Tätä on paljon kehuttu ja suositeltu itselleni, joten luultavasti tulen sitä jatkosa käyttämään. Sitä ei saa kuitenkaan laittaa rikkoutuneella iholle, joten odotellaan että saadaan ruvet paranemaan ja katsotaan sen jälkeen.

Mitä tämä kustantaa?

Liikaa :D Meillä punkin hoitoon on mennyt rahaa useempia satasia. Toki asiaan vaikutti se, että punkkitartunnasta ei ollut varmuutta, joten ensin piti pyytää ell ottamaan näytteet ja lähettämään ne labraan. Seuraavalla kertaa kun/jos oireet ilmenee, voin soittaa vain eläinlääkärille ja pyytää laittamaan reseptit lääkkeisiin.
Labrasta tuli lasku 30e.
Eläinlääkärin lasku ei ole vielä tullut, mutta veikkaan muutamaa satasta, koska siinä oli 5 päivän penisiliinit härpäkkeineen, matolääkettä, jalkojen hoitoon aineita, sekä käyntikulut ja aikaakin meni jalkojen hoidossa varmaan muutama tunti.
Lääkäri määräsi meille aluksi väärän liuoksen (Coopersect), ja jonkun koirille ja kissoille tarkoitetun suihkeen jalkoihin punkkien vähentämiseksi. Nämä maksoivat 100e yhteensä ja ainakin Coopersectilla voi heittää vesilintua, suihkeesta en tiedä, se riitti kerran joka jalan suihkutukseen ja jäi vähän yli. Sen jälkeen jalassa näkyi karvoissa kyllä paljon pieniä ruskeita pisteitä, jotka voivat olla jotain kuolleita punkkeja, mene ja tiedä. Jos näin on niin siitä oli ainakin hiukan hyötyä.
Noromectin ja matolääkkeet kolmelle 143e. Noromectin reilu 50e, matolääkkeet päälle 80e.
Eli näin karkeasti laskettuna tämä huvi on tullut maksamaan näin ensalkuun tähän mennessä 480 euroa. Tähän en toki ole laskenut kaikkia voiteita ja suihkeita mitä Rosin mätäjalkojen hoitoon on mennyt, karvanajelukoneeseen, shampoisiin. Lisäksi vielä desinfiointiaineet on ostamatta ja tavarat läpikäymättä sillä. Ja niitä varusteita on paljon.

Punkkihan se siellä

Rosin labratulokset tulivat, ja näyte oli positiivinen vuohispunkin osalta niin kuin vahvasti epäiltiinkin. Tuloksien saamisessa kesti pidempään kuin piti, penisiliinikuuri loppui jo reilu viikko sitten sunnuntaina ja hevonen on edelleen lääkitsemättä. Juu, hain kyllä lääkkeet apteekista, edulliseen sadan euron hintaan ja ehdin ne hevosellekkin laittaa. Ihmettelin 10ml annosmäärää ja Tallinikseissä siitä mainitsin. Väärä lääke, annostus oikein, mutta väärä lääke. Meille on siis määrätty lääkettä joka ei toimi punkkeihin, väiveisiin ja muihin itikoihin kyllä. Ja tottakai oli vielä viikonloppu välissä. Tänään olen koittanut kahta eri eläinlääkäriä saada kiinni ja sainkin lopulta toisen tekstarilla. Hän lupasi vaihtaa lääkkeen oikeaan.

Vuohispunkkiin tehoaa siis vai imervektiini, ja hoidoksi meille määrättiin kyseistä ainetta sisältävä suun kautta annettava matolääke, sitten lisäksi tämä valeluliuos Noromectin. Toki jalat ovat ruviltaan niin pahat, että myös niitä täytyy hoitaa. Onneksi plussakelit eivät kestäneet montaa päivää ja pakkanen palasi, joten jalkoja ei ole tarvinnut nyt enää pestä kurasta pois. Saimme haavoihin tarkoitettua suihkutettavaa geelimäistä hoitoainetta ja itse olen niitä alkanut nyt rasvailla sinkkivoiteella jotta kuivahtaisivat ja ruvet paranisi mahdollisimman pian. Jalkoja Rosi on raapinut vähän vähemmän, mutta esimerkiksi perjantaina se heittäytyi piehtaroimaan tarhan eteen kun olin viemässä sitä takaisin, ja alkoi siinä maatessaan raapia hampaillaan jalkoja. Toki olin jalkoja juuri hoidellut joka ei varmaan tunnu kauhean mukavalta, joten se saattoi asiaan vaikuttaa. Lisäksi pyysin kaikille hevosille matolääkkeen lisäksi, sekä aion laittaa ainakin Marlielle myös liuoksen ennen muuttoa, vaikka eläinlääkärin mukaan pelkkä matolääke muille pitäisi riittää. En aio punkkeja raahata mukanamme uuteen kotiin, joten otan varman päälle.

Muuten tällä hetkellä aika menee lähinnä lähestyvää muuttoa suunnitellen ja aikatauluttaen. Kuun loppupuolella menemme laittamaan aitausta ja pihattorakennusta kuntoon. Lupa rakennuksen pihattokäyttöön on saatu ja hevosten pitäisi muuttaa heti 28 päivä sinne. Talon myyjien kanssa olemme näin alustavasti sopineet, että saamme hepat sinne jo silloin siirtää. Nyt on huolenaiheena ollut aitatolpat, jotka on tilattu jo kuukausi sitten ja pitivät kahdessa viikossa saapua. Toimittajia ollaan koitettu saada kiinni ja toivottavasti tilanne selviää vielä tämän päivän aikana. Heinän tarjontakaan näin kevättalven kohdilla ei ole mikään kovin hyvä ja muutama myyjä on ehtinyt jo tehdä oharit ja myydä kaikki pois nokan edestä. Onneksi yhdeltä löytyi vielä paaleja ja vielä kotiinkuljetuksella, joten käyn ne heti pikaisesti katsastamassa ja jos on meille kelpaavaa niin varaan ja maksan satsin heti, ettei jäädä puille paljaille.

Tulipas taas hiukan aiheesta poikkeava postaus, paneudun varmaan vielä kunnon infopostauksella punkkeihin kun ollaan niistä päästy eroon ja pystyn kokemuksien kautta niistä enemmän kertomaan.

Punkki on pop

.....or not.
Rosi alkoi viime viikolla tömistelemaan takajaloilla aika paljon, sekä samaan aikaan raaputtelemaan takajalkojaan laitumella olevaan kylpyammeeseen, sekä pihaton seiniin. Myös hampailla se nyppi etujalkojen kainalosta, sekä jaloista eri kohtia. Aiemmin syksyllä sillä oli hiukan rupea etukainaloissa, joista kohdin se oli hionnut liikutuksen aikana. Rupi näytti aika samanlaiselta kuraruvelta mitä Marliella on joskus ollut, mutta nyt pakkasten tultua hoidosta huolimatta tuntui Rosin kutina vain pahenevan.

Sain netissä vinkkiä siitä, että kyseessä voisikin olla vuohispunkit, eikä mikään ihottuma tai rupi. Muistan hämärästä joskus kuulleeni kyseisestä vaivasta ehkä kerran pari, mutta siihen en ole sen jälkeen ikinä törmännyt, aiheesta kuullut tai lukenut mistään. Sain ihmisiltä paljon tietoa ja vinkkejä niiden hoitoon, sekä minulle entuudestaan vieraat ihmiset ottivat yhteyttä ja sain jopa puhelimitse erään tupsujalan omistajalta todella hyvää tietoa asioista. Ihanaa että tällaisia ihmisiä löytyy vielä! Keskustelimme puhelimessa hevosen ruokavaliosta, ja kerroin antavani sille pienen määrän kauraa ja loput muiden greenlinestä. Marlie ja Poika syö niitä, ja yksi hevonen on ollut kurjaa jättää ilman ruokaa kun muut syövät vieressä. Rosi ei tarvitsisi minkäänlaista lisärehua, mutta on siis saanut ihan kourallisen "hyvänmielen" annoksen kauraa ja vähän greenlineä.
Tähän asti olin melkein varma että kyseessä olisi nimenomaan vuohispunkit, mutta henkilön mainitessa siitä, että kylmäveriset ovat hyvin herkkiä kauralle yms, sekä isoista ruvista jaloissa, aloin miettimään onko kyse kuitenkin ruokinnasta. Vuohispunkin ei nimittäin pitäisi aiheuttaa mitään sen isompia rupia, ja niitä Rosin jaloissa valitettavasti oli ja isojakin rupia! Toki jos punkkien takia hevonen on raapinut jalkoja ja iho on mennyt rikki, voi siihen olla muodostunut isokin rupi ja kaikkea likaa kerääntynyt vielä ympärille.

Jalkoja olen koittanut hoitaa ohjeiden mukaan, niitä en ole koskaan pessyt, en ihmeemmin hinkannut ja kurat olen koittanut harjata pois kuivuttua ja muuten jalkojen antaa olla rauhassa normaalin harjauksen yms lisäksi.

Eläinlääkäri kävi tiistaina illalla, rauhoitti hevosen  (kun jalat alkoivat viuhua uhkaavasti kohti) ja leikkeli jaloista pahimmista kohdista karvat pois, jotta nähtiin mitä kaikkea sieltä löytyykään. Kolme neljästä jalasta oli jo tulehtunut ja aikamoisten rupipaukuroiden valtaamia. Jaloista otettiin näytteet (karvatupsuja ja rupia, raappeet, teipillä ihosta) ja jalat pestiin petadinella.

Itseltäni meinasi pumppu pettää kun eläinlääkäri pohti tarvitaanko penisiliinikuuria ja päätyi määräämään viiden päivän piikkikuurin. Itse olen pystynyt sitä tähän mennessä koko ikäni välttelemään ja aina kauhulla pelännyt koska meille osuu se tilanne että joudun sen itse hevoselle laittamaan. Itse piikitys ei ole minulle ongelma, mutta olen nähnyt ja kuullut mitä voi tapahtua jos aine pistetään väärin. Lääkäri näytti mitä pitää tehdä, laittoi ensimmäisen piikin ja laitoin itse toisen. Tuntui ihan ok helpolta ja ajattelin pärjääväni ihan hyvin seuraavat päivät yksin. Keskiviikkona koitin piikin laittaa itse, tökkäsin kaksi kertaa suoneen ja verta tuli ja tuli. Pieni paniikki iski jo ja hevonenkin alkoi hermostumaan kun mietin teenkö jotain väärin kun tunnuin aina osuvan pelkkään verisuoneen. Lopetin kokeilun siihen ja pyysin paikallisesta hepparyhmästä apua joltain lähettyviltä olevalta ihmiseltä. Oli ihanaa huomata että auttavia käsiä löytyi ja torstaina sain apua lääkkeen laittamiseen. Tänään uskalsin jo mennä yksin tallille laittamaan lääkettä. Muutaman kerran alkuun Rosi alkoi ravistella niin paljon että neula liikahti ja verta alkoi tulemaan, kolmannella piikillä sain lääkkeen jo hyvin menemään ja hevonenkin selvisi hengissä tästä operaatiosta. Olisi ihan kamalaa jos sattuisi käymään vahinko ja penisiliinishokki iskisi hevoseen.

Näytteiden tulokset odotettiin tulevaksi to-pe, mutta tällä hetkellä näyttää siltä että saadaan odottaa alkuviikkoon. Onneksi kutina on loppunut aika hyvin ja Rosi antaa jalat pestä ja hoitaa muutenkin hyvin ilman että koittaa potkia. Tänään se oikein nautiskeli kun harjailin sitä hoitotoimien jälkeen ja seisoi korvat hörössä käytävällä. Siitä tuli itsellekkin hyvä mieli, koska se harvoin on nauttinut minkäänlaisesta lääppimisestä, varsinkaan takapään ja vatsan seudulla. Toivotaan että se alkaa pikkuhiljaa tottumaan meikäläiseenkin, onhan se toki vasta ollut pari kuukautta minulla.