Kun on aika päästää irti

Toivon ettei kenenkään tarvitsisi blogia löytää tämän asian äärellä pohtien, mutta valitettavasti se kuuluu jokaisen hevosenomistajan elämään ennemmin tai myöhemmin.
Ajattelin kerätä tähän postaukseen omia tietojani ja kokemuksia liittyen hevosen lopetukseen. Juttelimme parin bloggaajan kanssa Marlien lopetuksen aikaan ja tuli ilmi, että netistä löytyy harmittavan vähän tietoa asiaan liittyen.

Itse olen joutunut lopetuttamaan kolme omaa hevosta, tai kaksi hevosta ja yhden ponin. Minulta lähtenyt kolmas hevonen Toivo tuli Marlien lopetuksen jälkeen meille tammikuussa, mutta paljastui pian niin vaivaiseksi ja huonokuntoiseksi, että oli parempi päästää se pois. Toivo oli pikkuruinen lv-ruuna. Surkuhupaisaa tässä on se, että tätä tekstiä aloittaessani kirjoittamaan joulukuussa 2019, olin kirjoittanut että minulla ei ole kokemusta hevosen viemisestä teuraaksi. Nyt tätä kirjoitusta viimeistellessäni toukokuussa 2020 olen ehtinyt jo senkin kokemuksen kartuttamaan..

Marlien viimeisiä päiviä 

 Kun päätös on tehty ja alkaa pohdinta lopetustavasta ja ruhon hävityksestä, sitä löytää itsensä epätoivoisena selaamassa nettiä etsien muiden kokemuksia asiaan liittyen. Toivon että tästä on sinulle hyötyä päätöksessäni, jos olet löytänyt blogiini tämän asian äärellä.

Teurastamo 

+ on varmaankin ekologisin ja helpoin ratkaisu jos hevonen on lääkitsemätön ja teuraaksi kelpaava, sekä pystyy vielä matkustamaan. Liha menee hyötykäyttöön ja ainakin pienissä teurastamoissa otetaan nykyään hevoset mahdollisuuksien mukaan heti aamulla ennen muita teurastuksia. Omistaja/saattaja saa päätöksensä mukaan olla paikalla myös lopetushetkellä. Lopetus on nopea.

- Huonoina puolina teurastuksessa monet sanovat sitä, että hevonen haistaa ja aistii paikan päällä asiat. Jos hevonen stressaa kuljetusta tai jännittää uusia paikkoja, voi olla ikävää kuljettaa se vieraaseen paikkaan viime hetkillä. Toivo ei mielestäni ollut erityisen hermostunut. Enemmän utelias ja jäi "huoneeseen" syömään rehujaan rauhassa, kun me poistuimme paikalta.

€ Ruhosta saa korvauksen. Olen kuullut että summa on yleensä 60-80e hevosesta. Tuttuni sai isosta hevosestaan takaisin 120e ja olin hyvin yllättynyt kun omalle tilille pienestä Toivosta kilahti tilateurastamolta 170e! Vaikka raha ei menetystä korvaakkaan, niin aina se on mukavampi saada jotain takaisin, kun laittaa satasia hevosen lopetukseen.




Kotona lopetus eläinlääkärin toimesta

+ tuttu ympäristö on hevoselle turvallinen ja stressitön, sitä ei tarvitse kuljettaa mihinkään, sekä hevoskaverit saavat mahdollisesti hyvästellä sen. Eläinlääkäri rauhottaa hevosen hyvin ennen toimenpidettä, joten se ei ehdi stressata. Lopetustavan saa myös itse päättää lääkkeellisen lopetuksen ja ampumisen väliltä. Toki metsästäjäkin voi tulla hevosen ampumaan turvalliseen paikkaan kotiympäristöön.

- Eläinlääkärin hinta ja ruhon hävitys ovat miinuksia. Lääkkeellinen lopetus on kalliimpi, kuin ampuminen. Pohjavesialueella ei saa haudata ruhoa, joten sille on järjestettävä muu hävitys. Jos ruho odottaa hautausta/kuljetusta kauan, ei ole kivaa, että se lojuu pihassa. Marlie odotti seuraavan päivän iltaan pihassa, että se noudettiin Honkajoelta kyytiin.

€ Eläinlääkärin käynti tietää aina rahan menoa, sen jokainen tietää. Meillä lääkkeellinen lopetus maksoi Satakunnassa 208 euroa. Toffeen kohdalla summa oli muistaakseni hiukan alle parin sadan, toki sen lopetuksesta on aikaakin jo useampi vuosi.

Toffee syömässä viimeisiä porkkanoita

Ampuminen metsästäjän toimesta

+ Voi onnistua kotikulmilla ilman kuljettelua, ruho menee hyötykäyttöön ja lähtö on nopea.

- Jos hevonen täytyy kuljettaa toiseen paikkaan ja se stressaa siitä. Olen myös kuullut kauhutarinoita pieleen menneistä lopetusyrityksistä, joten asialle kannattaa aina hankkia asiansa osaava henkilö.

€ Metsästäjä lopettaa hevosen yleensä sitä vastaan, että saa lihan omaan käyttöön. Jos hevonen pitää kuljettaa lopetuspaikkaan, siitä saattaa tulla kustannuksia jonkun verran.


Ruhon hävitys

Teurastuksessa ei luonnollisestikkaan tarvitse miettiä ruhon hävitystä. Eikä silloinkaan jos metsästäjä lopettaa hevosen ja haluaa lihat omaan käyttöön. Kotitallilla lopetettaessa tämäkin on mietittävä etukäteen.
Vaihtoehtoina on ruhon toimitus Honkajoelle, hautaaminen tai tuhkaus.
Marlie haettiin Honkajoen toimesta pois pihasta ja siitä käytettiin hyödyksi se, mitä voitiin.
Toffeelle varattiin ulkopuolinen henkilö kaivamaan kuoppa, sekä hautaamaan poni. Toffee saatiin haudata sen kotitallin maille, josta olen todella iloinen. Tuhkaamisesta itselläni ei ole kokemusta, mutta sen verran tiedän, että kallista se on.
Toffeen hautauksen hintaa en muista tarkalleen, muistelisin korvauksen kaivurimiehelle olleen satasen luokkaa.
Marlien ruhon haku ja hävitys Honkajoen toimesta maksoi 167 euroa.  Olin yllättynyt kuinka harva hevostuttava tiesi mahdollisuudesta Honkajoen suhteen. Käsittääkseni he noutavat aikalailla joka puolelta suomea ruhoja, toki riippuen siitä, koska rekat ajavat sinun alueellasi.

Minulle teurastus tai ampuminen olivat Marlien lopetuksen aikaan epämieluisia lopetustapoja, koska halusin olla paikalla viimeiseen asti. En usko että olisin kuitenkaan pystynyt ampumista vieresta katsomaan. Muutoin teurastamo olisi varmaan ollut Marlien kohdalla fiksuin vaihtoehto, mutta sitä ehdittiin lääkitä aineilla, joista tuli ikuinen teurastuskielto. Marlie ei myöskään mennyt mielellään koppiin ja jännitti kuljetusta sekä uusia paikkoja, joten en olisi halunnut sellaista sen viime hetkille. Toffeen kohdalla tätä ei edes mietitty, vaan lopetus tuli automaattisesti lääkkeillä. Toffeen lopetuksenkin itse asiassa tarjoutui varaamaan silloinen tallin pitäjä, kun en itse asioista tiennyt mitään ja osannut tehdä päätöksiä.

Toivo innokkaana lähdössä viimeiselle matkalle💔

Marlie ja Toffee lähtivät eläinlääkärin lopettamana lääkkeellisesti. Marlien halusin lopetettavan myös lääkkeellisesti, mutta viimeisinä päivinä, sekä itse lopetuspäivänä mietin vielä toista vaihtoehtoa. Lääkkeelliseen kuitenkin päädyttiin.
Olen kuullut kauhutarinoita lääkkeellisesti lopetetuista hevosista. Meillä ei kummankaan kohdalla ollut mitään ongelmia ja mielestäni lopetus sujui rauhallisesti ja erittäin siististi. Toffee meni todella tokkuraan jo rauhoituksesta ja se oli vaikea saada talutettua pystyssä lopetuspaikalle. Siellä se meni heti itse makuulle ja tässä oli helppo laittaa lopetusaineet kanyyliin. Marlie rauhoitettiin myös kunnolla tallissa ja talutettiin pihalle. Ystäväni mies piteli narusta kiinni ja itse seisoin vieressä ystäväni kanssa. Kaatolääke laitettiin kanyyliin ja hevosta tuettiin narulla niin kauan kunnes se kaatui. Hevoset nukutetaan myös näin esimerkiksi leikkauksiin. Sen jälkeen kanyyliin laitettiin sydämen toiminnan pysäyttävä lääke. Lopuksi eläinlääkäri kuuntelee, että sydän on varmasti pysähtynyt.

Marlien ruho odotti kuljetusta seuraavan päivän iltaan, ja vaikka lokakuun lopulla oli jo viileää, sen ruho paisui vuorokauden aikana pressun alla todella paljon. Oli+ ikävää, kun se makasi muiden etupihalla niinkin kauan. Toivon kohdalla toivoin, että olisin voinut olla paikalla kun se lopetetaan teurastamolle, mutta eläinlääkärillä kesti niin kauan, ettemme jääneet odottamaan. Toivo jätettiin sinne syömään eväitään ja poistuimme paikalta.

Viimeinen kuva Toivosta

Marlien lopetus Satakunnassa lääkkeellisenä + ruhon kuljetus Honkajoelle vuonna 2019 kustansi yhteensä n. 375 euroa.

Toivon matka päättyi tilateurastamolle Poriin. Tallin väki kuskasi Toivon kanssani sinne, joten siitä ei itselleni koitunut kustannuksia. Sain teurastamolta Toivosta korvauksen 170e.

Toffeen lääkkeellinen lopetus + hautaaminen tallin maille kustansi vuonna 2012 suunnilleen 300e.

Mainittakoon vielä loppuun, että vaikka tämä postaus olikin ehkä enemmän asiapitoinen, ei se suinkaan ollut helppo kirjoittaa. Monet itkut itkettiin tätä kirjoittaessa. En ole vieläkään päässyt Marlien lopetuksesta yli, ja heti siihen perään tuli Toivon lähtö. Toffeen lopetuksesta tulee jo 8 vuotta ja vasta nyt tuntuu, ettei sen lopetuksen muisteleminen tunnu enää niin kamalalta. Jokaista silti ikävöin joka päivä!

Viimeinen kuva Marliesta💔

Kiitos Marlie kaikesta💔

❤️ Step Marlie ❤️

07.05.2007

 † 23.10.2019

Marlie lopetettiin kotitallilla 23.10.2019💔

Blogiin tulee vielä lähiaikoina muutama teksti. Muuten aion jättää tämän blogin, sekä Marlien instasivut muistoksi.
Hevosharrastus jatkuu kyllä tulevaisuudessa,  mutta vielä ei ole uuden hevosen aika. Tulen jatkamaan kirjoittamista uuden blogin muodossa ja haluan pitää tämän sivuston vain Marlielle täyttämättä sitä uusilla jutuilla.

Erittäin huonoja uutisia

Kuukaudessa on ehtinyt tapahtua paljon. Vähän ennen klinikka-aikaa Marlielle iski kiima. Peruutin ajan, koska hevonen piristyi tiheästä lihashuollosta, ja ajateltiin että se on vaan pahasti jumissa. Eikä ultrauksellekkaan ollut tarvetta kiiman alkaessa. Olin tottakai pettynyt, kun kiima alkoi ja Marlie ei ollutkaan kantavana. Tällä hetkellä pettymys on vaihtunut helpotukseen.
Marlie on nyt keväästä asti ollut enemmän ja vähemmän epäpuhdas. Jalkoja on hoidettu, niveliä piikitelty. Kuukausi sitten ajateltiin, että koitetaan hoitaa lihaksistoa, kun kerran eläinlääkärin mukaan näillä piikityksillä nivelten pitäisi olla oireettomat ainakin seuraavat 6kk, ehkä jopa 12kk. Ontumakin oli taivutuksissa vain 1/5 ja omaan silmään hevonen oli enemmänkin jäykkä, kuin kunnolla ontuva.
Marlie piristyi hetkeksi, kun käytettiin aktiivisesti lihaksille BOT-lämmittimiä, lämpölinimenttiä ja tottakai jalkoja kylmäiltiin aktiivisesti. Innostuin jo hiukan, mutta parissa päivässä hevonen taantui taas samanlaiseksi; ei liiku kuin kävellen.

Muutamana kertana sain Marlien innostutettua hiukan ravailemaan kentällä ja maastossa käsihevosena, mutta raviin se lähti ähkäisten ja tiputti heti käyntiin kun annoin luvan. Se näytti myös selvästi helpottuneelta kun ei tarvinnut ravata yhtään kauempaa. Välillä se tiputteli ihan itsekseen väkisin käyntiin, vaikka koitin pumpata sitä liikkeeseen edes hetkeksi, että näkisin liikettä. Yhtäkkiä maailman aktiivisin, reippain hevonen taantui haluttomaksi ja sen luonteelle epätyypilliseen tapaan todella rauhalliseksi. Käytävällä se äksyili välillä, kun takajalkojen äärellä hääräili, tai mahan seudulta harjaili. Mitään kohtaa lihaksistossa se ei erityisesti aristellut. Olen nimittäin nähnyt oikeasti jumissa olevia ravureita ja ne kyllä väisti toiselle puolelle käytävää kun kipeästä kohdasta sattui painamaan.

Pitkään olin jo miettinyt sekä ääneenkin puhunut että Marlie lähtee kyllä, jos ei tilanne parane. Viimeisenä oljenkortena otettiin kranio. Ihana hoitaja saapui paikalle ja itkua vääntäen kerroin tilanteesta ja hevosesta. Hän kävi lihaksistoa läpi, sekä katsoi jalat. Kuivat ja siistit, toinen takanen alhaalta ihan aavistuksen lämmin. Kyseinen jalka, jossa on samassa kohtaa klinikalla kuvissa paljastunut kalkkeuma/luupiikki. Hän kysyi onko kyseinen vaiva nivelen etupuolella, sen huomaa. Ja onhan se. Sen jälkeen sovittiin, että Marlielle paras hoito olisi hieronta+kranio yhdistelmänä. Myös akupunktiota oli tarjolla, mutta sitä ei suositeltu tällä kertaa ensimmäisenä. Hoitaja vakuutteli ettei tilanne ole läheskään niin paha, että tässä pitäisi hevosen pois laittamista miettiä. Itsellä mieli koheni, varsinkin kun huomattiin että toinen puoli hevosella oli paljon enemmän jumissa, kuin toinen.

Marlie sai hoidon jälkeen pari päivää vapaata. Oireista päätellen hoitaja veikkasi, että vaiva saattaisi olla enemmän vatsassa, kuin jaloissa. Kuulemma samoilla oireilla moni hevonen oireilee jos vatsassa on hiekkaa. Marlie ei ole psylliumia saanut meillä, joten sovittiin että kokeillaan vielä se. Psylliumkuuri on nyt syötetty, eikä sillä ollut vaikutusta mihinkään. Käytiin joku päivä kentällä namujen kanssa. Mara oli vapaana ja tuli ahnaasti perässä. Koitin juosta ja innostaa sitä perään herkkujen avulla. Ei. Hän käveli ja se siinä. Sama hevonen, joka ei ole pysynyt käsissä, kentällä repinyt meikäläistä villinä liinassa niin, että rillit on ollut solmussa ja naama kurassa. Hoidettiin jalat tämän jälkeen. Marlie potki raivoisasti samasta takajalasta kylmäyssuojan irti kaksi kertaa. Seuraavana päivänä se hakkasi jalkaa maahan pihassa kiukkuisesti, kun hain sitä harjattavaksi. Marlie on laihtunut, vaikka se syö jatkuvasti ja paljon.




Muuten kyllä Marlien yleisilme piristyi kranion jälkeen huomattavasti. Luulen että se vaikutti niillä osa-alueilla niin hyvin kuin mahdollista. Mutta jos jalat on mitä on, ei niihin mitkään poppakonstit auta. Jo klinikalla käydessä eläinlääkäri antoi ennusteeksi pahoittelevan ilmeen ja "sen mitä toinen pystyy", kun keskustelimme takajalan löydöksestä ja tulevasta jatkosta sen kanssa. Kysyin myös silloin, kannattaako kyseistä vaivaa lähteä enää hoitamaan ja vastaus oli että ehdottomasti, piikityksellä pitäisi pysyä oireettomana sen 6-12kk.

Näin ollen tein raskaan päätöksen ja varasin Marlielle lopetusajan ensi viikolle. Teurastamoon se ei kelpaa, joka on itselleni helpotus, koska en sinne sitä haluaisikaan viedä. Vaihtoehdoksi jäi lopetus kotitallilla, jonka jälkeen ruho noudetaan Honkajoelle hyötykäyttöön.
Vaikka se tällä hetkellä vaikealta tuntuukin, koitetaan nauttia viimeisistä päivistä loppuun asti.
Kuvailin Marliesta jo kesällä laitumella videoita kun oma vaisto sanoi että tilanne on huolestuttava ja tämä saattaa olla Marlien viimeinen kesä. Palaan vielä blogin pariin ennen tai jälkeen lopetuksen, riippuen omista fiiliksistä ja motivaatiosta. Muokkailen myös joskus tulevaisuudessa Marliesta jonkinlaisen muistovideon.

Hevoseton elokuu

Piitkä tauko taas kirjoittelusta. Eniten homma tyssää aina siihen, että nykyinen koneeni on ihan loppuun ajettu ja en jaksa enää edes käynnistellä sitä. Puhelimella (tälläkin hetkellä) on tosi ärsyttävää koittaa kirjoittaa tänne, videoiden ja kuvien lisäyksestä puhumattakaan. Puhelimessa mulla ei nykyään enää ole edes bloggerin sovellusta, koska se toimii vielä surkeammin, kuin selaimen kautta kirjottelu!

Viime postauksessa mainitsin, että Marlie ei ole meillä ollut. Eikä ollut oikeastaan reiluun kuukauteen. Heinäkuun loppupuolella pakattiin heppa ja kamppeet autoon ja suunnattiin vajaat sata kilsaa pohjoiseen päin. Siellä neitiä odotti herrasmiesori Harmin Garmiwa. Marlie ei ensimmäisestä kiimassa valitettavasti kantavaksi tullut, joten kokeiltiin vielä toiseen kiimaan. Itse olin tähän aikaan ulkomaanreissulla, joten oli ihan ok, että Marlie jatkoi siellä vielä lomaansa. Vajaa pari viikkoa sitten haettiin tamma kotiin, eikä vielä ole tietoa onko varsaa tulossa.

Vihdoinkin me saatiin istuva ja laadukas vuoreton sadeloimi👌

Meillä on 25 päivä klinikka-aika varattuna jälleen, jolloin ultraataan Marlie ja katsotaan samalla koko hevosta. Luultavasti jaloissa on edelleen sanomista, ellei viikon sisään ala tulla muutosta tällä lihashuollolla. Ollaan nyt koitettu vuoronperään hoitaa selkää ja jalkoja linimenteillä ja BOTeilla ja ensimmäisen selän käsittelyn jälkeen Marlie liikkuikin yhtäkkiä paremmin. Se voi tosin olla ihan sattumaa tai päivästä kiinni, mutta ihan yhtä lailla lihakset voivat olla jumissa huonosta liikkumisesta. Kai se lähipäivinä selvinnee kun tarkkaillaan tilannetta🤷‍♀️

Jos jotain positiivista täytyy hakea, on kaviot olleet aikalailla priimaa tänä kesänä. Irtokenkiä ei oikeastaan ole tullut kuin pari ja kuivuusongelma ja lohkeilu on ollut vähäistä. Nyt Marlie oli niin pitkään kenkäämättä reissussa ollessaan, että yksi kenkä puuttui ja oli jotain lohkeamia. Mutta kavio kasvaa hyvin ja on vahvaa. Hamppuakaan Marlie ei laitumella ollessa ole syönyt koko kesänä, mutta öljy+beradine vinkki on ollut apuna. Suositukset ja, isot sellaiset, sille täältä siis!

Rosia pitkästä aikaa!

Käytiin tässä heinäkuun alussa katsomassa Rosia uudessa kodissaan. Samalla vein sopparit, joissa sovittiin Rosin myynnistä heille. Matkaan lähti mukaan Rosin entinen, ja Marlien nykyinen luottoliikuttaja Karkki. Rosi asuu nykyää Keski-Suomessa. Matkaan meni aikaa jonkun verran ja sovittiin olevamme noin kahden aikaan paikan päällä. Onneksi keli suosi ja aurinko paistoi, kun päästiin perille. Rosi oli isolla laitumella 8 muun hevosen kanssa samassa laumassa. Otettiin Rosi harjaukseen ja saatiin ratsastaa hetki. Karkki kävi ensin pienen pätkän hiekkatiellä kävelemässä ja ravailemassa. Paikka oli kyllä aivan upea, vieressä järvi, rauhalliset maastotiet ja peltoa silmän kantamattomiin. Rosi on kuulemma ollut kiva maastomopo, eikä ole esittänyt lainkaan sellaisia tempauksia, mitä meillä loppuvaiheessa teki. Paikanvaihdos on selvästi tehnyt sille hyvää, ja olihan se selvä että edellinen talli oli noin isolle hevoselle liian pieni.

Kävin itsekin ratsastamassa loppujen lopuksi pienen pätkän. Rosilla oli trekkerin ns. perusmallin satula joka oli tosi hyvä! Tässä ei siis ollut sitä kahvaa edessä, vaan näytti täysin normaalilta satulalta. Tälläistä kaavailin Rosille aiemmin, ennen kuin ostin classicin, mutta silloin en löytänyt tarpeeksi leveää. Rosi oli hoikistunut muutenkin ja näytti tosi hyvältä. Lauma liikkuu ilmeisen paljon laitumella, ja laidun oli sen muotoinen, että liikettä tulee väkisinkin. Oli kyllä ihana käydä ratsastamassa hetki ja ravailla kotiin päin ihan vapaalla ohjalla rennosti. Rosilla on niin pehmeät askeleet Marlieen verrattuna, eikä kiire mihinkään. Lopuksi koitettiin viel ottaa meistä kuvia metsän reunassa, jonne Rosi ei olisi mennyt ollenkaan. Eli häneltä löytyi edelleen myös sitä omaa tahtoa ja luonnetta ihan yhtä paljon kun ennenkin.



Olen kyllä tyytyväinen reissusta ja hyvillä mielin jätin Rosin heidän hoteisiinsa. Itselläni on aika vahva tuntemus ihmisistä heti alkuunsa. Tietenkin aina vaisto ei osu oikeaan, mutta yleensä hyvät ja huonot fiilikset ihmisistä on osoittautunut oikeiksi. Rosin kohdalla en ole ollut huolissani sen oloista sen jälkeen kun se meiltä lähti. Vaikka hevonen on parhaassa mahdollisessa paikassa ja hyvissä käsissä, oli kyllä todella haikea fiilis. Yritin pitää haikeat ajatukset kurissa, ettei koko reissu menisi pelkäksi itkemiseksi. Olemme myös jatkossakin tervetulleita moikkaamaan Rosia, joka on tietysti aina ihanaa kuulla!


         

Ratsastamassa saikun jälkeen

Tästä postauksesta tuli valitettavasti paljon lyhyempi, kuin mitä se aluksi oli. Kirjotin tämän jo viime viikolla, ja juuri viimeistä virhettä korjatessa koko homma pyyhkiytyi pois ja blogger tallensi tyhjän sivun. Nyt ei ole enää asiat niin hyvin muistissa, joten näillä mennään.



Marlie sai klinikkakäynnin jälkeen lomailla rauhassa. Itse olin hevosvahtina torstaisen jälkeisen viikonlopun ja Marlie jäi tallin pihaan, joten pystyin hoitelemaan sen jalkoja hyvin. Sen jälkeen palasinkin itse töihin, joten en päässyt liikuttelemaan. Marlie palasi sunnuntaina laitumelle ja lomaili siellä viime viikkoon, jolloin kävin ratsastamassa kentällä hiukan.

Heti alkuun Marlie vaikutti tosi rauhalliselta ja ajattelin sen johtuvan kuumuudesta. Tein käynnissä hetken töitä ja se tuntui ihan hyvältä, Askel ei ollut takaa enää ainakaan selkään niin tönkön oloinen. Marlie tuli kivasti pidettäistä vähän pyöreämmäksi, odotti rauhassa ja tuli tosi rauhalliseksi. Sen jälkeen otettiin pieniä pätkiä ravia lävistäjällä, ympyröillä ja kahdeksikolla. Neiti tuntuikin tosi oudolta ravissa ja pyysin miestä ottamaan videota siitä. Askel ei pomputtanut ja ollut niin töksäyttävä kuin Marliella yleensä ravissa, vaan tuntui enemmänkin, että toinen takajalka tulisi paljon hitaammin perässä. Mieskin kommentoi että toinen takajalka vaan "raahautuu mukana" ja tottakai pelkäsin pahinta. Marlie oli silti mukavasti menossa ja olisi tykännyt ravailla pidempäänkin. Ravissakin se tuli kivasti pidätteistä rauhallisemmaksi, edestä pyöreäksi, eikä painanut ohjille niin kuin normaalisti. Sain jopa ohjata sitä pohkeilla ja välillä jopa pyytää vähän eteenpäin, kun ravi meinasi tippua pois. Hevonen tuntui siis tosi hyvältä ratsastaa ravissakin, rentoutui ja kuunteli.



Mentiin loppujen lopuksi vaan noin 20 minuuttia, josta suurin osa ajasta käynnissä. Jäi tosi hyvä fiilis ratsastuksesta, vaikka hevonen tuntui oudoltakin. Myöhemmin videoita katsoessani ei meno näyttänytkään niin pahalta, mitä se selkään tuntui. Ilmeisesti Marlie ravaa nyt letkeämmin ja se vaan tuntuu itselleni oudolta, koska olen tottunut siihen, että se painaa ohjalle ja kiitää eteenpäin töksähtelevällä askeleella. Käynnissä se ei ollut vielä ihan puhdas nytkään, mutta ainakaan selkään se ei tuntunut enää niin epämiellyttävältä. Seuraavana päivänä Karkki kävi Marlien kanssa maastossa kävelemässä ja ravailemassa. Marlie oli kuulemma reipas, mutta ravissakin ihan kiva ja pysyi hanskassa. Sen enempää ei nyt Marlieta ollakaan ehditty ratsastella, koska jalka piikitettiin uusintahoidolla viime perjantaina, josta luonnollisesti tuli taas sairaslomaa. Eikä Marlie oikeastaan ole edes sen jälkeen ollut meillä ;)

Parempia uutisia klinikalta!

Mara ja Karin

Käytiin Porin hevosklinikalla kuvauttamassa ja Marlien jalat pari viikkoa sitten. Takapään kankeus ja haluttomuus liikkumiseen jatkui vasemman takajalan piikityksen jälkeen, joten seuraava vaihtoehto oli kuvata jalat. Myös eläinlääkärin kädessä kotitallilla, oli kinner lämmin edellisen päivän liikutuksen (ja kylmäyksen) jälkeen. Marlie meni suht koht hyvin koppiin kotoota lähtiessä ja oltiin varattu hyvin aikaa lastaukseen. Ensin juoksutettiin Marlieta klinikan pihassa ja eläinlääkäri katsoi liikettä ja taivutteli. Tällä kertaa ei vasen takanen reagoinutkaan taivutukseen, vaan oikea! Itse olin varma, että oltiin jossain kohtaa menty sekaisin ja se oli sama jalka yhä edelleen. Siirryttiin sisätiloihin, rauhoitettiin hevonen ja alettiin kuvaamaan jalkoja. Marlie vähän kammoksui klinikan sisätiloja ja kumimattoa, sekä otti pihassa kimmokkeita ohi ravailevista hevosista. Korvapallot se ravisteli reissun aikana pois ainakin kymmenen kertaa, mutta oli muuten erittäin rauhallinen ja kiltti.
Kuvista paljastuikin oikean takajalan alanivelessä etupuolella kalkkeumaa, joka on luutunut. Se on ns. ylimääräistä ja haittaa liikkeessä. Sen sijaan vasemman takajalan kinner oli täyttynyt nivelnesteestä, nivelrako täyttynyt ja noussut, niin kuin sen kuuluisikin olla! En itse uskonut todellakaan, että piikitys olisi auttanut siihen noin hyvin, mutta pakko se oli uskoa, kun kuvat omin silmin näki. Viimeksihän nivelneste oli ihan vetistä ja nivelet painautuneet yhteen, kun neste oli vähissä ja ohutta. Muuten jalat oli hyvät kuvien perusteella, irtopalojenkin osalta.

Mara ja Karin maastossa

Kyselin vaivasta ja siitä, kannattaisiko sitä lähteä hoitamaan. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ehdottomasti. Jatkosta saatiin liikunnan suhteen neuvoksi käyntiä ja laukkaa, ravi on huonoin vaihtoehto tässä tilanteessa. Muuten kuulemma täytyy mennä muuten niin, miten toinen pystyy. Vaivahan ei mihinkään sieltä katoa, ja oireita voi vaan helpottaa piikityksillä. Tässä kohtaa pitäisi riittää kuulemma piikitys vuoden välein, mutta tarvittaessa 6kk välilläkin voidaan mennä.

Oikean takajalan "uuden" löydöksen hoidoksi saatiin heti piikitys niveleen kortisoni+hyaluroni, ja puhetta oli toisesta piikityksestä noin parin-kolmen viikon päästä. Loppupäivän Marlie sai olla tarhassa ja yön sisällä, seuraavana päivänä sen sai laittaa jo laitumelle. Sen jälkeen piti pitää vapaata 3-4 päivää liikutuksesta, ja sen jälkeen sai palailla pikkuhiljaa asteittain normaaliin liikutukseen.

Laitsal on kivaaa!

Kävelytreeniä (video)

Marlie on saanut nyt viikon ajan liikkua kävellen selästä, tai miksei maastakin. Ennen juhannusta käytiin Karkin kanssa tallilla ja hän ratsasti Marliella kentällä aikalailla juurikin puolisen tuntia käyntitehtäviä. Marlie oli aika jäykän näköinen takaa, varsinkin loppua kohden näytti mielentäni vielä jäykemmältä. Tilanne on silti ollut huonompikin mielestäni kun olen sitä maasta seuraillut. Tällä kertaa sitä sai kuulemma ratsastaa kunnolla jo pohkeella, kun yleensä pieni hipaisu jo laittaa menokengät tanssahtelemaan. Ihan kiva välillä niinkin, että saa miettiä enemmän pohkeella eteen, kuin että miten saa hevosen rauhoittumaan. Marlie sai sunnuntaina kengät jalkaan. Maksimolla ei vielä kenkiä ole, joten mennään tänään laitumella Marliella ja Maksimo saa olla siinä seurana. Reilusta viikon kävelytyksestä oli puhe, ja piikityksestä tuli viime torstaina viikko, joten pikkuhiljaa uskaltaa varmaan ottaa pätkä kerrallaan vähän ravia mukaan liikutukseen. Meillä on laidun hyvällä paikalla mäessä, jossa olisi tosi hyvä treenata loivassa pitkässä mäessä ihan käynnissä näin vähän ravissa aluksi, myöhemmin reippaamminkin.

Maksimo

Katsotaan jos tänäänkin innostuisin kuvailemaan vähän parempaan videota tallilta🤔 Kuvat ja alla oleva video on kuvattu viime torstailta ja otin hätäseen klipin sieltä täältä, kun pelkät valokuvat ei oikein tuntuneet onnistuvan silloin.

Sairaslomalla

Viime viikolla eläinlääkäri kävi. Hän katsoi Marlien liikettä suoralla juoksuttaen käynnissä ja ravissa taivutusten kanssa. Oikea takanen reagoi taivutukseen polvesta ja kintereestä 1/5. Marlie oli tosi haluton juoksemaan lainkaan viimeisten taivutusten jälkeen, ja jouduin vähän repimään sitä perässä, että saatiin edes muutama askel aikaiseksi, jotta eläinlääkäri pystyisi liikettä katsomaan. Hevonen rauhoitettiin sen verran hyvin, että näytti hetken aikaa siltä, että se kaatuu eläinlääkärin päälle. Itsellä on selkä reistaillut enemmän nyt lähiaikoina, joten tuotti aikamoista tuskaa koittaa pitää jalasta kiinni, kun Marlie nojaa päälle ja tujusta rauhoituksesta huolimatta nyppäsi jalkaa aika ärhäkkäästi. Sieltä tulikin kommenttia, että on aika tulinen luonne neidillä ja muutama merkitsevä katse.
Polvi saatiin piikitettyä hyvin, kun pidin vastakkaista takajalkaa ylhäällä. Kinnernivel olikin hankalampi, kun piti yrittää pitää mahdollisimman liikkumatta jalkaa paikallaan ja ensimmäisellä yrityksellä Marlie tempaisi aika vauhdilla kintusta. Piikitys ei sitten siihen niveleeseen onnistunutkaan, koska neula ei mahtunut niveleitten väliin. Piikitettiin viereiseen, koska niillä on kuulemma yhteys toisiinsa, ja lääke vaikuttaa siten myös. Tenttasin, mikä ekassa nivelessä oli ongelmana, ja nivelet olivat kuulemma painuneet sen verran toisiinsa jo kiinni, ettei neulan mentävää rakoa löytynyt. Tämä ehkä huoletti omaan korvaan kaikista eniten. Nivelneste näytti olevan ihan vettä, eläinlääkärin mukaan sen kuuluisi olla venyvää ja limaista. Tämä siis varmaankin on aiheuttanut myös kintereessä nivelien painautumista yhteen päin. Nivelissä oli siis tulehdusta ja rikkoakin jo. Selvää tietysti oli jo ennen tätä, että vaiva on jo jonkin asteinen, kun Cartrophenin kahdesta piikistä ei ollut huomattavaa apua tilanteeseen. Kyselin jatkosta ja sain ohjeet liikutukseen. Eläinlääkärin mukaan tilanne oli niinkin "hyvä", että tämä yksi piikitys saattaisi jo tehota, eikä toista tarvita. Nyt saatiin ohjeeksi pitää Marlie laitumella Maksimon kanssa kolme päivää. Sen jälkeen saa pikkuhiljaa alkaa kävelyttämään reilun viikon ajan selästä. Sen jälkeen saa mennä kaikkia askellajeja läpi, juoksuttaa ja katsoa liikettä. Jos kolmen viikon kuluttua liike ei ole parantunut, niin sitten piikitetään vielä uudestaan.

Maksimon iltarallit kun Marlie oli kentällä 

Marlien tulevaisuus on nyt paljon ollut mietinnässä. Alun alkaen en kovin toiveikas ollut, kun jalkavaivoja alkoi ilmaantumaan ja mietin, että olen tyytyväinen, jos se menisi edes toisen hevosen kaverina jatkossa. Ajatuksenahan on ollut jo pitkän aikaa se, että viimeistään ensi vuoden syksyllä ostaisin uuden hevosen ja Marlie astutettaisiin ja pidettäisiin sen kaverina. Toki oli ajatuksena sillä myös ratsastaa ja ajaa normaalisti, ennen kuin jaloissa alkoi olla häikkää. Nivelillehän parasta lääkettä on liike, koska se tuottaa lisää nivelnestettä. Varsinkin tässä tapauksessa on siis erityisen hyvä, että Marlie liikkuu paljon laitumella kävellen pitkin päivää, eikä seiso pihatossa tai karsinassa nyt nököttämässä paikallaan. Itse olen kuitenkin skeptinen sen suhteen, kuinka kauan jalat pysyy oikeasti hyvinä ja sellaisina, että hevosta kannattaa pitää. Alun alkaenhan olin sitä mieltä, että jos niveliä täytyy alkaa piikittelemään, niin Marlie mieluummin laitetaan kokonaan pois. Nyt kokeillaan ja katsotaan mihin suuntaan vointi menee, tarvitaanko toista hoitokertaa ja miten jatko sujuu. Kerran pari vuodessa voin vielä jonkun aikaa suostua jalkoja hoitelemaan piikityksillä, mutta siitä kun väli alkaa tihenemään, täytyy miettiä jo muita vaihtoehtoja.

Marlie ja Karin. Rooohkea heppa!

Tässä Marlie laitumella, kun Maksimo tuli kopilla pihaan. Ei paljoa jalat vaivannu ;)

Nyt Marlie on lomaillut laitumella sen kolme päivää, alkuviikolla sai hiukan liikettä laitumella kävellen ja oli reipas oma itsensä. Se ei siis ole missään vaiheessa ontunut kunnolla, tarhassa liikkunut normaalisti ja liikutuksessakin ollut vain jäykän näköinen takapäästä. Senhän takia me vaihdettiin satulaakin, kun selässä oli samaan aikaan jumia ja luultiin, että satula on selkää kipeyttänyt. Kiefferihän aavistuksen ehkä keikahti silloin eteenpäin ja satulan vaihdon jälkeen Marlie menikin paremmin. Jonain päivinä se on ollut hyvä ja normaali, jonain päivinä jotain siltä väliltä ja jonain päivinä se ei ole halunnut vapaanakaan kentällä liikkua mihinkään kuin kävellen. Huomenna mennään selästä käsin liikuttamaan Marlie ja Maksimo. Maastossa olisi kivempaa, mutta mennään toistaiseksi vielä kentälle, koska Marlieta ei olla vielä ehditty kengittää ja se arkoo soratiellä ilman kenkiä. Nyt toiveikkaana katsellaan muutama viikko eteenpäin ja toivotaan, että lääkkeistä oli hyötyä!

Kesälomalla

Kylläpäs blogiin kirjottelu on jäänyt taas vähäiseksi. Itse olin viime kuun töissä, joten silloin luonnollisesti aika oli kortila jo pelkän talleilun suhteen. Marlie on ollut nyt alkukesän aikana jäykkä takapäästä. Eläinlääkäri sitä kävi katsomassa joku aika sitten ja anti silloin Cartrophen-piikit laitettavaksi. Piikit laitettiin ja annetiin rouvan hetki olla, ja sen jälkeen kokeiltiin hiukan liikuttaa. Selästä Marlie meni ihan kivasti, oli vähän jäykän oloinen, mutta ei huomattavasti parempi, eikä pahempikaan. Kunnolla ontunut se ei ole mitään jalkaa, vaan on selvästi jäykkä takaa. Eläinlääkäri antoi ohjeeksi liikuttaa normaalisti, ajaa paljon kärryillä ja laukkuuttaa, jotta takapolviin ja muuallekkin takapäähän saataisiin lisää lihasta tukemaan polvia. Itse en ehtinyt taivutuskokeeseen paikalle mutta kaveri kertoi kaikki ja sanoi myös, että Marlie oli taivutuksen jälkeen lähtenyt tosi kankeasti käytävältä liikkeelle. Molemmat takajalat siis reagoi taivutukseen, takapolviin kohdistui vaivan paikka.

Ratsastuksen jälkeen kokeilin taas joku kerta maasta käsin katsoa liikettä. Marlie paahtaa selästä ja kärryiltä niin kovalla innolla eteenpäin, ja näyttää yleensä vaan maastakäsin haluttomuuden liikkumiseen. Tästä syystä meillä on nyt ratsastus ja ajaminen jäänyt vähemmälle ja Marlie on ulkoillut yötäpäivää, sekä nyt myöhemmin siirtyi laitumelle, jossa liikkuu paljon. Yhtenä kertana hän ei suostunut liinassa menemään kuin kierroksen ravia molempiin suuntiin, päästin vapaaksi ja seisoskeli vaan paikoillaan. Jätettiin homma siihen siltä erää. Viikon päästä Karkki puuhaili maastakäsin hiukan, silloin ilmeisesti oli mennyt hiukan paremmin. Viime viikolla koitettiin taas liinan päässä katsoa, löytyykö halua kulkea, ja kyllähän sitä löytyi. Marlie laukkaili oma-alotteisesti molempiin suuntiin, ravaili reippaasti ja sitä sai enemmän pidättää ja himmailla, kun käskeä. Näytti siis enemmän siltä normaalilta Marlielta. Eilen käytiin pieni kävely kaverin kanssa maastossa selästä, mutta käännyttiin aika pian takaisin kentälle, kun tiellä oli uutta soraa ja hevoset arko kavioita ilman kenkiä. Mentiin ihan pikku hetki kentällä ja kokeilin muutamat raviympyrät Marlien kanssa. Hän oli koko päivän tosi rauhallinen ja torkkui käytävällä, joten ratsastaessa se oli myös mkavan virkeä, mutta ei sellainen yleinen höyryveturi, mitä yleensä. Saatiin maastossa mennä ihan vapaalla ohjalla ja kentällä ravissa pystyin säätelemään hyvin ravin vauhtia, jos neiti koitti kiihdytellä. Ainakin selkään tuntui tosi kivalta ja rauhalliselta. Takapää ei nyt tuntunut selkään niin jäykältä käynnissä, eikä ravissakaan ollut enää kamalaa eroa. Marlie oli viimeksi ratsastaessa ennen ell käyntiä ja piikityksiä tosi toispuoleinen ravissa ja toiseen kierrokseen oli jopa vaikea keventää ja koittaa istua. Eläinlääkäri tulee huomenna katsomaan jalat uudestaan, ja olen itse sillä kannalla, että haluaisin jalat kuvauttaa. Cartrophenin olisi pitänyt auttaa kuitenkin jonkun verran, että hevosta pystyisi liikuttamaan edes normaalisti. Ei ole kuitenkaan Marlien tapaista himmailla juoksutuksessa ja olla yhtään haluton, joten sen takia olen huolissani jaloista. Se ei kuitenkaan onnu, vaan on enemmänkin jäykkä.

Maksimo kaikkensa antaneena 20 minuutin kävelyn jälkeen 

Marlielta otettiin kengät pois ennen laitumella vientiä, koska se saattaa potkia kaveria tutustumisvaiheessa ja nyt kun sitä ei ole aktiivisesti liikutettu, ei se niitä tarvitse. Kaviot on pysyneet nyt tosi hyvässä kunnossa öljy+betadine seoksella! Marlien laidunkaverina on naapurista suokkiruuna Maksimo. Heistä on tullut aivan loistava parivaljakko ja Maksimo on niin kiintynyt Marlieen, että huutelee heti perään, jos Marlie katoaa näköpiiristä. Maastossa nämä kulkevat kivasti yhdessä ja Marlie ei ole Maksimolle läheskäämn yhtä kiukku, mitä muille hevosille. Marlie on nyt lähinnä ollut vaan tammojen kanssa samassa tarhassa, joten sukupuolella voi myös olla vaikutusta. Maksimo on muutenkin tosi kiltti, vanhempi herra, eikä provosoidu Marlien kyöräyksestä, joten tulevat loistavasti toimeen kyllä. Maksimo ei kauheesti kentällä halua liikkua, mutta eilen kyllä suostui Marlien perässä tulemaan kävellen, kun ensin vähän kokeili pukittaa pienesti paikallaan. Saadaan nyt Maksimolla myös kesän aikana ratsastaa jonkun verran, valitettavasti ilman Marlieta se vaan on hankalaa, kun ovat toistensa perään niin paljon.

Hepoille tehtiin tälläinen katos laitumelle. Marlien on tottakai päästävä sinne aina, kun toinen haluaisi.

Puolihoito, täyshoito, oma talli vai mikä?

Tässä jo reilu kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän hevosenomistajana on tullut pidettyä hevosia jos jonkinlaisella tallipaikalla. Itsellä on aina haaveissa ollut saada pitää hevoset omassa pihassa, ja mieluiten pihatossa karsinamahdollisuudella ja mahdollisimman vapaalla heinällä. Itselleni on tärkeää se, että hevonen saa ulkoilla mahdollisimman paljon ja päästä liikkumaan itsenäisesti. Pihattolauman täytyy myös olla sellainen, että kaikki hevoset saavat kulkea vapaasti omasta tahdostaan sisään ja ulos niin halutessaan.

Tallikissa Pörri

Ensimmäinen ponini oli läheisellä ravitallilla täysihoidossa. Se asui pääasiassa karsinassa, mutta joskus se sijoitettiin varsojen kanssa pihattoon puhkurin vuoksi ja pitämään kakaroita kurissa. Aikamoinen pomottaja se osasikin välillä olla, mutta homma toimi. Karsina siivottiin päivittäin ja hevonen vietiin ulos ja sisään. Kaviokuumeen iskiessä ihana tallinpitäjä oli jo käytävällä kylmäämässä ponin jalkoja oma-alotteisesti, kun pyyhälsin paikalle. Hän myös otti ponin vuoltavaksi kengittäjälle, jos en päässyt itse paikalle ja tarvittaessa buukkasi eläinlääkäriä, oli jopa mukana silloin, kun poni piti lopettaa. Saimme myös haudata ponin tallin maille. Hinta oli todella edullinen ja siihen sisältyi ruuat, kuivikkeet ja loimitus joskus, kun sitä tarvittiin. Väittäisin, että tänä päivänä ei mistään samanlaista paikkaa enää näin halvalla saisi. Auttelin muiden hevosten kanssa välillä tarhaamisessa, iltatalleissa ja muissa hommissa, mutta se ei varsinaisesti kuulunut tallipaikkadiiliin, vaan tein hommia omasta halusta.

Marlie on ollut täysihoidossa ja on nytkin. Suurin osa rehuista kuuluu tallivuokraan, tallinpitäjä kengittää edullisesti ja laittaa irtokengätkin takaisin heti tarvittaessa. Hevonen loimitetaan aina tarvittaessa, se saa väkirehut aamulla ja illalla, heinää useita kertoja päivässä ja vedet ulos kesällä ja talvella. Tässä ei paljoa itse tarvitse huolehtia kuin liikutuksesta ja varusteista, joka sopii tähän hetkiseen elämäntilanteeseen oikein hyvin. Karsina siivotaan ja kuivutetaan kunnolla ja jos Marlielle olen välillä unohtanut vaikka BOTin tarhaan ja ehtinyt lähteä kotiin, he sen ottavat siltä pois. Onneksi on nyt tälläinen paikka, jossa ei tarvitse itse joka päivä huolehtia käymisestä, vaan voi oikeasti luottaa siihen, etä hevonen hoidetaan kunnolla joka päivä!

Joissain talleilla puolihoidossa on karsinan ja tarhan siivoaminen kuulunut omistajalle, toisessa paikassa kaikki muut hommat hoidettiin tallin puolesta, mutta omistajalle jäi tarhan siivoaminen. Senkin pystyi joiltain päiviltä jättämään välistä, ja siivoamaan enemmän toisena päivänä, joten päivittäin ei ollut pakko käydä. Yhdellä tallilla sopimukseen kuului aamu- ja iltatalleja muutamia vuoroja kuukaudessa. Tällöin jokainen hoiti hevoset vuorollaan aamutallissa ulos rehujen jälkeen. Tarhoissa oli vapaa heinä, joten päivällä ei tarvinnut käydä. Iltatalliin kuului rehujen antaminen, vesien täyttö, iltaheinät karsinoihin ja hevoset sisään. Karsinat siivosi ulkopuolinen. Tässä oli itselläni jonkun verran haasteita pitkän työmatkan ja vuorotyön kanssa, mutta porukka pystyi vaihtamaan vuoroja aika hyvin jos tarvitsi. Isommat työt, korjaukset, siivoukset tehtiin talkoovoimalla.
Yhdellä tallilla paikan omistaja vuokrasi tiloja ja omistajat jakoivat tallivuorot keskenään. Kuivikkeet ja heinät piti omistajien tilata porukalla, päiväheinien jaossa auttoi paikan omistaja. He myös tulivat todella paljon vastaan ja pystyivät auttamaan tallivuoroissa tiukan paikan tullen, pitivät tilat siisteinä ja toimivina ja korjasivat heti, jos jotain meni rikki.

Meillä on ollut hevosia myös omassa pihassa, joskaan ei kovin kauaa. Silloin hepat oli pihatossa ja heinää annettiin 3-4 kertaa vuorokaudessa. Joskus aiemmin myös ponini oli meillä muutaman kesän kotipihassa laiduntamassa. Talvella lämmitettävä kuppi piti täyttää aamuin illoin, rehut annettiin kerran päivässä, yleensä illalla. Huonoja puolia omassa tallissa oli ehkä se, että kukaan ei ollut auttamassa, jos ei kotipuolesta löytynyt apua. Itse aika sosiaalisena ihmisenä kaipasin myös muita hevosihmisiä hääräämään tallille. Meillä onneksi mies ruokki aamuisin hevoset töihin lähtiessään, kun itse makasin päivittäin raskauspahoinvoinnin takia sängyn pohjalla. Pihatto oli todella helppo siinä mielessä, ettei hevoset tarvinneet kuin heinää, vesikupin täytön ja rehut. Marlie oli aikamoinen hirviö Rosille ja Halille, ja se aiheuttikin ongelmia, kun pihaton ja tarhan alue oli huonon muotoinen hevosten liikkuvuuden kannalta. Pihatosta aukeammalle alueelle piti mennä kujaa pitkin ojan yli ja yleensä hevoset vain päivysti pihan puolella portilla ja siinä kohtaa Marlie jahtasi muita pois vesikupilta. Tätä koitettiin ratkaista viemällä heiniä pidemmälle tarhaan. Jatkossa alueet olisi muuttuneet ja sinne oltaisiin rakennettu karsinat ja erilainen kulku pihatosta tarhaan.

Kaikenlaisia paikkoja on tullut vastaan, pääasiassa hyviä. Näissä talleissa, jossa hoidetaan hevoset kukin vuorollaan, täytyy olla toimiva ja toimeentuleva porukka. Yleensä se pitää paikkansa, että mitä enemmän on ihmisiä, sitä enemmän tulee myös kiistatilanteita, kun on monia erilaisia mielipiteitä. Pääasiassa kaikilla talleilla on ollut hyvä porukka ja on ollut kiva harrastaa. Poikkeuksiakin valitettavasti löytyy, mutta harvemmin. Valitettavasti välillä kuulee sellaisistakin paikoista, joissa hevoset eivät saa rehujaan tai pääse tarhaamaan niin kuin on sovittu, ja tiedän tuttavienkin keskuudessa, että tälläistä on tapahtunut. Onneksi omalle kohdalle ei ole osunut mitäään vastaavaa. Muutamasta paikasta olen halunnut pois, koska harrastaminen ei ole enää ollut kivaa, kun henkilökemiat ei ole kohdanneet. Itse en mihinkään isoihin välikäsiin ole joutunut, mutta muidenkin riitelyä on inhottavaa seurata sivusta.

Itselleni ideaalein järjestely olisi sellainen, että hevoset olisivat omassa pihassa ja voisin pitää siinä vuokralaisia, jotka pystyisivät tekemään joitain tallivuoroja. Näin ei omat kädet olisi aina sidottuina talliin, ei tarvitsisi myöskään harrastaa yksin ja saisin silti pitkälti päättää asioista itse. Joskus ehkä viihdyin enemmän omassa rauhassa hääräillen, mutta nykyään olen sellainen,  että kaipaan nytkin aina jotain kaveria mukaan tallille hääräilemään. Jos ei muuten niin ainakin ottamaan kuvia jos ratsastan, tai muuten vaan seuraksi.
Ja onhan se aivan mahtavaa kun voi iltaisin istuskella pihalla ja katsella hevosia, lähteä kesällä yöllä maastolenkille tai käydä rapsuttelemassa hevosia laitumella.

Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisilla paikoilla muut hevosiaan pitää/minkälaiselle tallille hevosesi veisit? Plussat ja miinukset myös oman tallin pidosta😊

Hommissa jälleen!

Pitkä tauko Marliella ratsastuksesta ja ratsutuksesta alkaa olemaan takanapäin. Varmaan reilun kuukauden se laiskotteli tarhassa ja kävin välillä juoksuttelemassa sitä. Samalla annettiin tehohoitona linimenttiä ja BOT:in selkäloimea vuoronperään ja maasta kävelyä. Sen jälkeen laitettiin hiljalleen uudestaan satulaa selkään, tällä kertaa kiefferi jäi sivuun ja kokeilin selkään trekkerin.

Marlien koulupenkki tuntui puristavan vain edestä, joten siirtelin trekkerin paneelit muutoin vastaamaan aikalailla vanhaa satulaa. Levennettiin vain trekkeriä kätevästi nupista kääntämällä sopivammaksi. Muutaman kerran menin sillä ilman huopaa ja hikijäljet näytti hyviltä. Koko selän tasaisesti olevilta, karva ei ollut mitenkään hankautunut ja hevonenkin liikkui hyvin ja satula tuntui itsellekin hyvältä istua. Nyt Marlie on liikkunut taas aktiivisemmin Karkin ja itseni toimesta. Erityisesti sunnuntaisen tunnin jälkeen itselle syttyi taas motivaatio tekemiseen ihan eri tavalla! Ratsuttaja meillä kävi pitämässä tunnin, mutta ei ole itse nyt päässyt vielä selkään, kun ollaan jouduttu menojen tai muun takia peruuttelemaan aina aikoja. Pari viikkoa sitten iski jäätävä takatalvi ja kenttä oli ihan täynnä lunta, josta tuli jäätävät tilsat ja Marlie kompasteli jatkuvasti. Tunnista ei siis sillä pohjalla olisi kauheesti saanut mitään irti, joten siirrettiin suosiolla viikolla eteenpäin.

Edustuskuva meikäläisistä

Lomailun sivussa juoksuttelin Marlieta niin, että katsoin miten se liikkuu ja annoin sen mennä aika rennosti. Se oli aika laiskiainen ja haluton liikkumaan, joten en sitä pakottanut sen enempää. Nyt tuntui, että se otti siitä hiukan hyötyä irti ja koitti liinassa temppuilla useampaan kertaan. Ensin se jumitti ja sen jälkeen teki perus pystyynhyppimistä mitä se aina välillä harrastaa, kun sattuu villille tuulelle. Kerran vaadittiin mukaan pusikosta pieni oksa juoksuttajan käteen ja sen jälkeen taas, ihme ja kumma, on motivaatiota neidillä riittänyt muuhunkin kuin löntystelyyn. Häntä ei siis tarvitse sillä sen enempää kurittaa, vaan riittää että kepukka on kerran kädessä ja sen tiputtaa sen jälkeen maahan.

Marlie on nyt pysynyt lihavuuskunnoltaa tosi hyvässä kunnossa, ja kohtapuoliin häämöttääkin jo kesälaidun edessä, joka tekee sille vaan pelkästään hyvää. Instan puolella tuli kivoja ehdotuksia summer bucket listiin ja niitä olisi tarkoitus toteuttaa mahdollisimman paljon. Ehdoteltiin mm. tempun opettamista, uittamista ja yöratsastusta. Palaankin itse äitiyslomalta töihin jo toukokuuksi ja kesäkuun taas lomailen. Seuraava kuukausi voi olla siis kiireinen, mutta nyt olisi tarkoitus saada viikottain ratsuttajaa käymään ja siinä välissä itse ottaa tunteja, sekä Karkki tietysti myös haluaa tunneille osallistua. Toukokuulle pitäisi vielä saada heti alkukuuhun satulansovitusta, sen lisäksi haluaisin Marlielle kranion ja mahdollisesti hierontaa. Katsotaan miten saadaan kaikki sovitettua.

Peppi katselee menoa

Selkäjumia ja saikkua

Marlie on nyt pari viikkoa vaan lomaillut ja humputellut. Sinä aikana se on saanut BOT-selkäloimea ja lämpölinimenttiä lihaksille, kaviohuoltoa ja banaaneja. Marlie oli pari viikkoa sitten hiukan epäpuhdas, kun Karkki kävi sillä ratsastelemassa. Sen koulusatula on ollut hiukan ahdas sille edestä. ja olemmekin odoteleet, että saisimme Rosin trekkerin meille käyttöön ja Maran koulupenkin eteen päin. Kävimme Karinin jälkeen Hennan kanssa tallilla, pyöritin Marlieta hetken liinassa ja se oli ok. Henna meni hetkeksi selkään, kaikki oli ok, ravi oli toiseen suuntaan huonompaa, ja tarkemmin videota katsellessani huomasin, että varsinkin käynnissä se könkkäsi. Ravissa ei mitään ihmeellistä ollut, niin kuin Karkkikin oli aiemmin sanonut. Tallilla paikan omistaja kokeili Marlien selkää ja se oli sitä selvästi aristanut. Jaloissa sillä kerran ei ole ollut mitään ihmeellistä, eikä ollut nytkään. Viikon päästä tallin pitäjä kävi ajamassa sillä kärryillä lenkin muutaman minuutin vauhtia, hölkkäili rauhallisemmin ja otti muutaman reippaamman pätkän. Marlielle kokeiltiin silloin myös pumpuleita korbiin, ja se antoi laittaa ne tosi hyvin. Se oli kuulemma ollut myös ihan hyvä ajaa, eikä painanut ohjalle ja tuli ravistakin takaisin. Seuraavan kerran kun kävin tallilla, huomasin, että Marlien takakaviot oli taas kulunut samalla tavalla, kuin silloin kun se sai Rosilta punkkeja ja rapsutteli jalkoja. Hokin oli silloin raapineet kaviot kulumalle. Nyt se ei ole jalkoja rapsutellut, eikä se ole mistään punkkeja voinut taikoa itselleen, mutta en tiedä oliko se silloin ajaessa kolistellut vai tarhassa tehnyt jotain. Tallilta veikattiin, että ne on voinut kulua myös siinä, kun Marlie paukuttaa takasilla seiniin kokoajan karsinassa syödessään, nytkin oli potkaissut taas reijän seinään.

Karkki kävi kentällä juoksuttelemassa sitä viime viikon alussa ja silloin se ei halunnut paljoa liikkua kuin pakottamalla raviin. Nyt se on lepäillyt ja nauttinut hieronnoista ja herkkupaloista. Se on myös latettu Rosan kanssa eri tarhaan, koska se jahtasi ja pomotti Rosaa jatkuvasti. Samaahan se teki meillä Rosille ja muille. Rosa on muutaman kerran paniikissa juossut Marlieta karkuun, kun olen Maraa hakenut tarhasta ja viimeksi onnistui potkaisemaan mua jalkaan. Molemmille siis ehkä parempi, että saavat olla omassa rauhassa, mutta kuitenkin ihan vierekkäin. Karkki kävi tänään uudelleen Marlieta hoitamassa ja liikuttamassa ja nyt oli kuulemma ollut jo menoa ja meininkiä touhussa, eikä selkää ole enää aristanut nimeksikään. Tämä viikko vielä juoksutellaan, hierotaan ja jumppaillaan, sekä sovitetaan ja ruuvaillaan pikkuhiljaa trekkeriä Marlien asetuksille. Jos hyvältä näyttää, viikonloppuun voisi sopia jo ratsutusta tai tuntia Marlielle ja sen jälkeen taas hiukan seurailla tilannetta. Kurjaa, että satula ehti aiheuttaa jo oireilua, mutta olen tyytyväinen, että se johtui vaan siitä. eikä jaloissa ole mitään häikkää. Ajamaan pitäisi päästä paljon useammin, kuin mitä nyt on päästy, mutta onneksi kohta on illat aikaa kun päivä pitenee.

Marlien ruokinta tällä hetkellä

Marlien ruokinta ei kauheasti ole muuttunut siitä, mitä se meillä aikaisemminkaan on ollut. Ylläpitokodissa se sai hieman eri rehuja, joten niistä ajoista ruokinta on muuttunut. Listasin kaikki ruuat, joita Marlie tällä hetkellä syö ja minkä takia. Nimeä painamalla pääsee tuotteen sivulle. Tämä ei ole mainos, vaan olen linkittänyt rehut Puuilon sivuilta, koska sieltä useimmiten kaikki rehut haen. Joskus haen joitain säkkejä Hankkijalta, jos Puuilosta on joku loppu.
Tällä hetkellä Marlie syö:

Aamu

Greenline 1l. Greenline on ollut hyvä ja edullinen perus rehu Marlielle. Kaurasta se sai liikaa pöllövirtaa, mutta se vaatii kuitenkin jotain heinän lisäksi. Jo pelkästään munkinpippurin syöttöön tarvitaan jotain lisäksi sekaan, että ne menee alas suosiolla. Greenlineä saatan myös heittään talvella juoman joukkoon liikutuksen jälkeen pienen kourallisen ja se on kyllä parantanut juomista!

Pellava 2dl. Mahan toiminnalle hyvä. Marlie ei ole koskaan ähkyillyt, mutta mahahaavaa sillä kyllä on ollut. Pellava suojaa vatsaa hyvin ja auttaa suolen toimintaan. Tämä tulee tallin puolesta, joten nappasin linkkiin vaan ensimmäisen pellavan, mikä netissä vastaan tuli.

Mineral Plus Perus kivennäinen. Ei varmaan tarvitse sen enempää selitellä.

Soija 3dl. Soijasta oli huomattava apu viimeksi kevättalvella Marlien rajuun laihtumiseen, joten sen syöttöä on jatkettu. Mikään muu rehu greenlinen ohella ei ole vielä pitänyt sitä yhtä hyvässä lihassa keväisin. Soija aloitettiin desin annoksella ja luulin nostaneeni sitä jo kahteen desiin, mutta olin unohtanut pyytää nostamaan määrää. Tarkoitus oli siis syöttää kahta desiä ja nostaa annosta vielä 3 desiin nyt kesään asti. Nyt se nostettiin siis suoraan 3dl:aan. Kesällä yleensä soijan voi jättää pois ruokinnasta, kun Marlie on laitumella.

Munkinpippuri

Ilta

Greenline 1l.
Hamppu 1dl. Hampunsiementä meillä Marlie on syönyt kavioiden takia. Ne on kesällä yleensä tosi kuivat ja halkeilee, sekä kengät tippuu viikottain. Karvapeite sillä myös yleensä on huonontunut keväisin laihtumisen yhteydessä. Hamppu tekee hyvää myös vatsalle. Siemenistä siirryttiin hamppurouheeseen, koska rouheesta imeytyy paremmin kaikki tarvittava elimistöön ja se sulaa paremmin, kuin kokonainen siemen. Nyt olemme rouhineet itse siemenet kahvimyllyllä. Rosille oli iso säkki siemeniä ja haluttiin siirtyä rouheeseen, joten päätin rouhia siemenet itse. Homma on aika pieni, vaikka hamppua syö samasta satsista toinenkin hevonen. Hinta on myös paljon edullisempi, kuin valmista rouhetta ostamalla.
Verraten;
valmis hamppurouhe 36e/4kg
siemenet 45e/20kg + kahvimylly 20e.

Näiden lisäksi Marlie saa aamuun ja iltaan puoli desiä suolaa sekä munkinpippuria 2rkl.
Munkinpippuri on ihan ehdoton apu kiimeoireisiin, joita Marliella tuntuu olevan jatkuvasti. Nyt varsinkin kun samassa tallissa on vielä ori. Munkinpippuria on useamman kerran kokeiltu jättää pois, koska itselle on ollut vaikeaa uskoa, että se muka auttaisi niin hyvin. Testailut on osoittanut, että ainakin meillä se toimii loistavasti. Alle viikossa Marlien kiimailut alkaa tosi vahvoina, kun munkinpippurin jättää pois ruuasta.

Hamppurouhe

Aika monipuolinen ruokinta tällä hetkellä. Toisaalta kaikki on aikalailla tarpeellisia rehuja sille tällä hetkellä, lukuunottamatta herkkuja ja melassijuomaa. Kesällä Marlie lihoo hyvin, joten silloin laitumella siltä voi jättää rehuja pois. Mielenkiintoista seurata, vaikuttaako hampun syöttö nyt kavioiden kuntoon. Biotiinistä ei meillä mitään hyötyä näyttänyt siihen ongelmaan olevan.

Näiden lisäksi Marlie saa 5krt/pv heinää ja suolakiven, jota se tuntuu vetävän innolla. Välillä liikutuksen jälkeen se saa omenamelassia, koska varsinkin pakkasilla olin huolissani sen juomisesta. Joskus heitän sinne pienen kourallisen greenlineä joukkoon ja vähemmän melassia, ettei sokeria tulisi turhaan.

Marlien lihavuuskunto on tällä hetkellä aika ok. Olisin erittäin tyytyväinen jos se pysyisi tässä kunnossa loppukevääseen asti! Yleensä tammi-helmikuun tienoilla se on alkanut rajusti laihtumaan. Kuvassa Marlien liikuttaja Henna. 

Mitä Rosille kuuluu?

Rosi on nyt ollut uudessa kodissa vajaat pari kuukautta. Rosi muutti meiltä reilun parin sadan kilometrin päähän, joten välimatkaa on. Sain heti alkuun neidistä kuvia ja tietoa, että ovat päässeet hyvin perille ja tallin ponit ovat hänestä hyvin kiinnostuneita. Rosi pääsi pihattoon asumaan muiden kanssa, ja tottui porukkaan hyvin. En muista tarkalleen, kuinka monta hevosta laumassa on, mutta ponien lisäksi porukassa on myös isompia hevosia, joita Rosin saapuminen ei ilmeisesti kauheasti tuntunut hetkauttavan. Neiti on nyt liikkunut heillä 3-4 kertaa viikossa maastossa pääsääntöisesti ja nauttinut hommasta todella paljon.

Rosilla tuli myös meillä ratsastajien vaihtuessa sitä testailua varsinkin maastossa mentäessä, olen tästä keskustellut heidän kanssaan. Rosi ole tähän mennessä minkäänlaista temppuilua ja pelleilyä osoittanut heillä. Siinä kohtaa siis arvaukseni osui oikeaan, kun mietin, että maisemanvaihdos voisi tehdä sille hyvää. Se oppi meillä selvästikin tietyissä kohdissa tekemään samat temput maastossa, ja lopuksi teki sitä jo kokeneemmillekkin ratsastajille. Ihanaa kuitenkin kuulla, että hän on nyt sopeutunut hyvin ja kaikki on kunnossa. Myöskin kengityksessä (tai niiden poistossa, mitä meiltä jalkaa jäi) neiti oli käyttäytynyt hyvin. Alustavasti on ollut puhetta, että he haluaisivat Rosin mahdollisesti ostaa, kun vuoden sopimus päättyy. Asiat ovat vielä auki omaltakin kohdalta tosi paljon, enkä tiedä pystyisinkö seuraavan vuoden vaihteessa Rosia vielä takaisin ottamaan. Näillä näkymin voisin siitä luopua ja sen heille myydä, mutta kaikki on vasta ajatustasolla. Tilanteet muuttuu kaikilla, ja sen jos jonkun on hevosten kanssa oppinut, että aina tulee yllätyksiä. Tottakai kaikista mieluiten sen ottaisin takaisin ylläpidosta. Kieltämättä tuli todella haikea ja surullinen olo, kun sain nämä kuvat Magdalenalta ja niitä pitkään katselin. Rosi on omalla tavallaan aivan erityinen hevonen ja ehdin kiintyä siihen paljon lyhyessä ajassa. 

Nämä kaikki ihanat valokuvat Rosista on ottanut viime kesän suomen vierailullaan Magdalena Stockschläder. Oli ihanaa saada niitä muutama viikko takaperin piristämään synkkää päivää. Ihania muistoja upeasta viime kesästä😍

Sunnuntain valmennus

Rosin entinen liikuttaja Karkki on nyt käynyt Marliella muutamat kerrat ratsastamassa. Nyt he menivät tunnilla sunnuntaina ensimmäistä kertaa. Tunnin piti Marlien ratsuttaja Jenni Ala-Kantti. Pääsin itse mukaan kuvaamaan ja ehdin ottaa muutamia pätkiä videota, ja kuvia, ennen kuin kamerasta loppui akku. Alla olevalta videolta näkee pätkät.


            

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Tänään pyörähdettiin Marlien kanssa meidän ekassa valkussa ihanan keväisissä fiiliksissä. Tän hetkinen tunnetila on lähinnä 🤯. Yksärin meille piti Jenni Ala-kantti, joka on ratsuttanut Maraa ja voi herran jumala. Ensinnäkin hevonen käveli rauhassa pitkällä ohjalla jo alussa eikä kiitänyt höyryveturina vaikkakin ohjien lyhennyksen jälkeen sai kyllä ihan ratsastaa sitä käyntiäkin. Toisekseen se jäi myös ravaamaan kun uskalsin vaatia riittävästi. Oon ihan sanaton miten erilainen Marlie oli ja kuin paljon se on nyt jo menny ammattilaisen avulla eteenpäin. Kyllähän se on kuvissa näyttäny hyvälle, mut hevosen koko ratsastettavuus oli ihan erilainen ja nyt vielä sai konkreettisia neuvoja siitä, miten sitä kuuluu ratsastaa ja miten paljon se oikeesti jo kykenee kokoamaan itseään. . Tehtiin käynti- ja ravityötä ympyröillä ja siirymisillä sekä keskityttiin juurikin löytämään ne nappulat Maralle. Yhden kerran mentiin sivuluisua kammottavan pyörän läsnäolosta ja kerran Mara otti kavereista vähän kimmoketta, mut muuten kaahailut yms meni mun piikkiin kunnen älynny vaan vaatia loppuun asti. Maran eteenpäinpyrkimyksen takia saan tehdä itteni kanssa tosissaan töitä et pidän jalan lähellä ja samalla vaadin sen tulee pidätteestä takasin. Samalla Jenni fiksaili myös mun istuntaa hiukan. Paljon on mulla Maran kanssa tekemistä, mutta nyt ainakin tiedän mihin se jo kykenee ja miten sitä kannattaa ratsastaa. Ehdottomasti uus valkku varaukseen kunhan ensin pääsee tekee itsenäisestikin ja hyödyntää kaikkia neuvoja 😎 Videot myöhemmin . © Miranna Santala . . #riding #ratsastus #equestrian #horseofinstagram #instahorse #eventing #horserider #rider #ratsastaja #dressage #showjumping #kouluratsastus #esteratsastus #mare #tamma #lämminverinen #juoksutus #lunging

  Henkilön Karin 🇫🇮 (@turunen.equestrian) jakama julkaisu Helmi 24, 2019 kello 7.24 PST

Yllä Karkin omilta instatililtä enemmän ajatuksia tunnista. Itse olen aika samoilla linjoilla hänen kanssaan. Nyt meno näytti tosi paljon paremmalta verrattuna jouluiseen maneesireissuun. Karkki ei sen jälken Marliella olekkaan päässyt ratsastamaan, kovista yrityksistä huolimatta. Yritin itse poimia hyviä vinkkejä omaan ratsastukseen ja lähtökohtaisesti tuli aika samoja asioita läpi, mtä aikoinaan omissa valmennuksissani on työstetty ja joihin on kiinnitetty huomiota. Marlieta vähän kiusasi kaikenlaiset häiriötekijät, alamäkeen jurnuttava polkupyörilijä ja kentän vieressä riehuvat heppakaverit. Vähän pyörää Marlie säikkyi, kun ääni kuului yhtäkkiä selän takaa, mutta muuten hän oli suht rauhallisella tuulella. Kohta pitäisi itsekin päästä jo tunnille käymään. Tänään oli suunnitelmissa käydä itse ratsastamassa, mutta tällä hetkellä meillä on kaikista pienin saanut saman flunssan, joka itselläni oli viime viikolla, joten jäi taas talleilut välistä.

Torstaina Marlie saa vieraan, siitä varmaan enemmän instan puolella torstaina iltapäivällä. Loppuun vielä muutama huonolaatuinen kuva.