Kesälomalla

Kylläpäs blogiin kirjottelu on jäänyt taas vähäiseksi. Itse olin viime kuun töissä, joten silloin luonnollisesti aika oli kortila jo pelkän talleilun suhteen. Marlie on ollut nyt alkukesän aikana jäykkä takapäästä. Eläinlääkäri sitä kävi katsomassa joku aika sitten ja anti silloin Cartrophen-piikit laitettavaksi. Piikit laitettiin ja annetiin rouvan hetki olla, ja sen jälkeen kokeiltiin hiukan liikuttaa. Selästä Marlie meni ihan kivasti, oli vähän jäykän oloinen, mutta ei huomattavasti parempi, eikä pahempikaan. Kunnolla ontunut se ei ole mitään jalkaa, vaan on selvästi jäykkä takaa. Eläinlääkäri antoi ohjeeksi liikuttaa normaalisti, ajaa paljon kärryillä ja laukkuuttaa, jotta takapolviin ja muuallekkin takapäähän saataisiin lisää lihasta tukemaan polvia. Itse en ehtinyt taivutuskokeeseen paikalle mutta kaveri kertoi kaikki ja sanoi myös, että Marlie oli taivutuksen jälkeen lähtenyt tosi kankeasti käytävältä liikkeelle. Molemmat takajalat siis reagoi taivutukseen, takapolviin kohdistui vaivan paikka.

Ratsastuksen jälkeen kokeilin taas joku kerta maasta käsin katsoa liikettä. Marlie paahtaa selästä ja kärryiltä niin kovalla innolla eteenpäin, ja näyttää yleensä vaan maastakäsin haluttomuuden liikkumiseen. Tästä syystä meillä on nyt ratsastus ja ajaminen jäänyt vähemmälle ja Marlie on ulkoillut yötäpäivää, sekä nyt myöhemmin siirtyi laitumelle, jossa liikkuu paljon. Yhtenä kertana hän ei suostunut liinassa menemään kuin kierroksen ravia molempiin suuntiin, päästin vapaaksi ja seisoskeli vaan paikoillaan. Jätettiin homma siihen siltä erää. Viikon päästä Karkki puuhaili maastakäsin hiukan, silloin ilmeisesti oli mennyt hiukan paremmin. Viime viikolla koitettiin taas liinan päässä katsoa, löytyykö halua kulkea, ja kyllähän sitä löytyi. Marlie laukkaili oma-alotteisesti molempiin suuntiin, ravaili reippaasti ja sitä sai enemmän pidättää ja himmailla, kun käskeä. Näytti siis enemmän siltä normaalilta Marlielta. Eilen käytiin pieni kävely kaverin kanssa maastossa selästä, mutta käännyttiin aika pian takaisin kentälle, kun tiellä oli uutta soraa ja hevoset arko kavioita ilman kenkiä. Mentiin ihan pikku hetki kentällä ja kokeilin muutamat raviympyrät Marlien kanssa. Hän oli koko päivän tosi rauhallinen ja torkkui käytävällä, joten ratsastaessa se oli myös mkavan virkeä, mutta ei sellainen yleinen höyryveturi, mitä yleensä. Saatiin maastossa mennä ihan vapaalla ohjalla ja kentällä ravissa pystyin säätelemään hyvin ravin vauhtia, jos neiti koitti kiihdytellä. Ainakin selkään tuntui tosi kivalta ja rauhalliselta. Takapää ei nyt tuntunut selkään niin jäykältä käynnissä, eikä ravissakaan ollut enää kamalaa eroa. Marlie oli viimeksi ratsastaessa ennen ell käyntiä ja piikityksiä tosi toispuoleinen ravissa ja toiseen kierrokseen oli jopa vaikea keventää ja koittaa istua. Eläinlääkäri tulee huomenna katsomaan jalat uudestaan, ja olen itse sillä kannalla, että haluaisin jalat kuvauttaa. Cartrophenin olisi pitänyt auttaa kuitenkin jonkun verran, että hevosta pystyisi liikuttamaan edes normaalisti. Ei ole kuitenkaan Marlien tapaista himmailla juoksutuksessa ja olla yhtään haluton, joten sen takia olen huolissani jaloista. Se ei kuitenkaan onnu, vaan on enemmänkin jäykkä.

Maksimo kaikkensa antaneena 20 minuutin kävelyn jälkeen 

Marlielta otettiin kengät pois ennen laitumella vientiä, koska se saattaa potkia kaveria tutustumisvaiheessa ja nyt kun sitä ei ole aktiivisesti liikutettu, ei se niitä tarvitse. Kaviot on pysyneet nyt tosi hyvässä kunnossa öljy+betadine seoksella! Marlien laidunkaverina on naapurista suokkiruuna Maksimo. Heistä on tullut aivan loistava parivaljakko ja Maksimo on niin kiintynyt Marlieen, että huutelee heti perään, jos Marlie katoaa näköpiiristä. Maastossa nämä kulkevat kivasti yhdessä ja Marlie ei ole Maksimolle läheskäämn yhtä kiukku, mitä muille hevosille. Marlie on nyt lähinnä ollut vaan tammojen kanssa samassa tarhassa, joten sukupuolella voi myös olla vaikutusta. Maksimo on muutenkin tosi kiltti, vanhempi herra, eikä provosoidu Marlien kyöräyksestä, joten tulevat loistavasti toimeen kyllä. Maksimo ei kauheesti kentällä halua liikkua, mutta eilen kyllä suostui Marlien perässä tulemaan kävellen, kun ensin vähän kokeili pukittaa pienesti paikallaan. Saadaan nyt Maksimolla myös kesän aikana ratsastaa jonkun verran, valitettavasti ilman Marlieta se vaan on hankalaa, kun ovat toistensa perään niin paljon.

Hepoille tehtiin tälläinen katos laitumelle. Marlien on tottakai päästävä sinne aina, kun toinen haluaisi.