Ratsastamassa saikun jälkeen

Tästä postauksesta tuli valitettavasti paljon lyhyempi, kuin mitä se aluksi oli. Kirjotin tämän jo viime viikolla, ja juuri viimeistä virhettä korjatessa koko homma pyyhkiytyi pois ja blogger tallensi tyhjän sivun. Nyt ei ole enää asiat niin hyvin muistissa, joten näillä mennään.



Marlie sai klinikkakäynnin jälkeen lomailla rauhassa. Itse olin hevosvahtina torstaisen jälkeisen viikonlopun ja Marlie jäi tallin pihaan, joten pystyin hoitelemaan sen jalkoja hyvin. Sen jälkeen palasinkin itse töihin, joten en päässyt liikuttelemaan. Marlie palasi sunnuntaina laitumelle ja lomaili siellä viime viikkoon, jolloin kävin ratsastamassa kentällä hiukan.

Heti alkuun Marlie vaikutti tosi rauhalliselta ja ajattelin sen johtuvan kuumuudesta. Tein käynnissä hetken töitä ja se tuntui ihan hyvältä, Askel ei ollut takaa enää ainakaan selkään niin tönkön oloinen. Marlie tuli kivasti pidettäistä vähän pyöreämmäksi, odotti rauhassa ja tuli tosi rauhalliseksi. Sen jälkeen otettiin pieniä pätkiä ravia lävistäjällä, ympyröillä ja kahdeksikolla. Neiti tuntuikin tosi oudolta ravissa ja pyysin miestä ottamaan videota siitä. Askel ei pomputtanut ja ollut niin töksäyttävä kuin Marliella yleensä ravissa, vaan tuntui enemmänkin, että toinen takajalka tulisi paljon hitaammin perässä. Mieskin kommentoi että toinen takajalka vaan "raahautuu mukana" ja tottakai pelkäsin pahinta. Marlie oli silti mukavasti menossa ja olisi tykännyt ravailla pidempäänkin. Ravissakin se tuli kivasti pidätteistä rauhallisemmaksi, edestä pyöreäksi, eikä painanut ohjille niin kuin normaalisti. Sain jopa ohjata sitä pohkeilla ja välillä jopa pyytää vähän eteenpäin, kun ravi meinasi tippua pois. Hevonen tuntui siis tosi hyvältä ratsastaa ravissakin, rentoutui ja kuunteli.



Mentiin loppujen lopuksi vaan noin 20 minuuttia, josta suurin osa ajasta käynnissä. Jäi tosi hyvä fiilis ratsastuksesta, vaikka hevonen tuntui oudoltakin. Myöhemmin videoita katsoessani ei meno näyttänytkään niin pahalta, mitä se selkään tuntui. Ilmeisesti Marlie ravaa nyt letkeämmin ja se vaan tuntuu itselleni oudolta, koska olen tottunut siihen, että se painaa ohjalle ja kiitää eteenpäin töksähtelevällä askeleella. Käynnissä se ei ollut vielä ihan puhdas nytkään, mutta ainakaan selkään se ei tuntunut enää niin epämiellyttävältä. Seuraavana päivänä Karkki kävi Marlien kanssa maastossa kävelemässä ja ravailemassa. Marlie oli kuulemma reipas, mutta ravissakin ihan kiva ja pysyi hanskassa. Sen enempää ei nyt Marlieta ollakaan ehditty ratsastella, koska jalka piikitettiin uusintahoidolla viime perjantaina, josta luonnollisesti tuli taas sairaslomaa. Eikä Marlie oikeastaan ole edes sen jälkeen ollut meillä ;)

Parempia uutisia klinikalta!

Mara ja Karin

Käytiin Porin hevosklinikalla kuvauttamassa ja Marlien jalat pari viikkoa sitten. Takapään kankeus ja haluttomuus liikkumiseen jatkui vasemman takajalan piikityksen jälkeen, joten seuraava vaihtoehto oli kuvata jalat. Myös eläinlääkärin kädessä kotitallilla, oli kinner lämmin edellisen päivän liikutuksen (ja kylmäyksen) jälkeen. Marlie meni suht koht hyvin koppiin kotoota lähtiessä ja oltiin varattu hyvin aikaa lastaukseen. Ensin juoksutettiin Marlieta klinikan pihassa ja eläinlääkäri katsoi liikettä ja taivutteli. Tällä kertaa ei vasen takanen reagoinutkaan taivutukseen, vaan oikea! Itse olin varma, että oltiin jossain kohtaa menty sekaisin ja se oli sama jalka yhä edelleen. Siirryttiin sisätiloihin, rauhoitettiin hevonen ja alettiin kuvaamaan jalkoja. Marlie vähän kammoksui klinikan sisätiloja ja kumimattoa, sekä otti pihassa kimmokkeita ohi ravailevista hevosista. Korvapallot se ravisteli reissun aikana pois ainakin kymmenen kertaa, mutta oli muuten erittäin rauhallinen ja kiltti.
Kuvista paljastuikin oikean takajalan alanivelessä etupuolella kalkkeumaa, joka on luutunut. Se on ns. ylimääräistä ja haittaa liikkeessä. Sen sijaan vasemman takajalan kinner oli täyttynyt nivelnesteestä, nivelrako täyttynyt ja noussut, niin kuin sen kuuluisikin olla! En itse uskonut todellakaan, että piikitys olisi auttanut siihen noin hyvin, mutta pakko se oli uskoa, kun kuvat omin silmin näki. Viimeksihän nivelneste oli ihan vetistä ja nivelet painautuneet yhteen, kun neste oli vähissä ja ohutta. Muuten jalat oli hyvät kuvien perusteella, irtopalojenkin osalta.

Mara ja Karin maastossa

Kyselin vaivasta ja siitä, kannattaisiko sitä lähteä hoitamaan. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ehdottomasti. Jatkosta saatiin liikunnan suhteen neuvoksi käyntiä ja laukkaa, ravi on huonoin vaihtoehto tässä tilanteessa. Muuten kuulemma täytyy mennä muuten niin, miten toinen pystyy. Vaivahan ei mihinkään sieltä katoa, ja oireita voi vaan helpottaa piikityksillä. Tässä kohtaa pitäisi riittää kuulemma piikitys vuoden välein, mutta tarvittaessa 6kk välilläkin voidaan mennä.

Oikean takajalan "uuden" löydöksen hoidoksi saatiin heti piikitys niveleen kortisoni+hyaluroni, ja puhetta oli toisesta piikityksestä noin parin-kolmen viikon päästä. Loppupäivän Marlie sai olla tarhassa ja yön sisällä, seuraavana päivänä sen sai laittaa jo laitumelle. Sen jälkeen piti pitää vapaata 3-4 päivää liikutuksesta, ja sen jälkeen sai palailla pikkuhiljaa asteittain normaaliin liikutukseen.

Laitsal on kivaaa!

Kävelytreeniä (video)

Marlie on saanut nyt viikon ajan liikkua kävellen selästä, tai miksei maastakin. Ennen juhannusta käytiin Karkin kanssa tallilla ja hän ratsasti Marliella kentällä aikalailla juurikin puolisen tuntia käyntitehtäviä. Marlie oli aika jäykän näköinen takaa, varsinkin loppua kohden näytti mielentäni vielä jäykemmältä. Tilanne on silti ollut huonompikin mielestäni kun olen sitä maasta seuraillut. Tällä kertaa sitä sai kuulemma ratsastaa kunnolla jo pohkeella, kun yleensä pieni hipaisu jo laittaa menokengät tanssahtelemaan. Ihan kiva välillä niinkin, että saa miettiä enemmän pohkeella eteen, kuin että miten saa hevosen rauhoittumaan. Marlie sai sunnuntaina kengät jalkaan. Maksimolla ei vielä kenkiä ole, joten mennään tänään laitumella Marliella ja Maksimo saa olla siinä seurana. Reilusta viikon kävelytyksestä oli puhe, ja piikityksestä tuli viime torstaina viikko, joten pikkuhiljaa uskaltaa varmaan ottaa pätkä kerrallaan vähän ravia mukaan liikutukseen. Meillä on laidun hyvällä paikalla mäessä, jossa olisi tosi hyvä treenata loivassa pitkässä mäessä ihan käynnissä näin vähän ravissa aluksi, myöhemmin reippaamminkin.

Maksimo

Katsotaan jos tänäänkin innostuisin kuvailemaan vähän parempaan videota tallilta🤔 Kuvat ja alla oleva video on kuvattu viime torstailta ja otin hätäseen klipin sieltä täältä, kun pelkät valokuvat ei oikein tuntuneet onnistuvan silloin.

Kesälomalla

Kylläpäs blogiin kirjottelu on jäänyt taas vähäiseksi. Itse olin viime kuun töissä, joten silloin luonnollisesti aika oli kortila jo pelkän talleilun suhteen. Marlie on ollut nyt alkukesän aikana jäykkä takapäästä. Eläinlääkäri sitä kävi katsomassa joku aika sitten ja anti silloin Cartrophen-piikit laitettavaksi. Piikit laitettiin ja annetiin rouvan hetki olla, ja sen jälkeen kokeiltiin hiukan liikuttaa. Selästä Marlie meni ihan kivasti, oli vähän jäykän oloinen, mutta ei huomattavasti parempi, eikä pahempikaan. Kunnolla ontunut se ei ole mitään jalkaa, vaan on selvästi jäykkä takaa. Eläinlääkäri antoi ohjeeksi liikuttaa normaalisti, ajaa paljon kärryillä ja laukkuuttaa, jotta takapolviin ja muuallekkin takapäähän saataisiin lisää lihasta tukemaan polvia. Itse en ehtinyt taivutuskokeeseen paikalle mutta kaveri kertoi kaikki ja sanoi myös, että Marlie oli taivutuksen jälkeen lähtenyt tosi kankeasti käytävältä liikkeelle. Molemmat takajalat siis reagoi taivutukseen, takapolviin kohdistui vaivan paikka.

Ratsastuksen jälkeen kokeilin taas joku kerta maasta käsin katsoa liikettä. Marlie paahtaa selästä ja kärryiltä niin kovalla innolla eteenpäin, ja näyttää yleensä vaan maastakäsin haluttomuuden liikkumiseen. Tästä syystä meillä on nyt ratsastus ja ajaminen jäänyt vähemmälle ja Marlie on ulkoillut yötäpäivää, sekä nyt myöhemmin siirtyi laitumelle, jossa liikkuu paljon. Yhtenä kertana hän ei suostunut liinassa menemään kuin kierroksen ravia molempiin suuntiin, päästin vapaaksi ja seisoskeli vaan paikoillaan. Jätettiin homma siihen siltä erää. Viikon päästä Karkki puuhaili maastakäsin hiukan, silloin ilmeisesti oli mennyt hiukan paremmin. Viime viikolla koitettiin taas liinan päässä katsoa, löytyykö halua kulkea, ja kyllähän sitä löytyi. Marlie laukkaili oma-alotteisesti molempiin suuntiin, ravaili reippaasti ja sitä sai enemmän pidättää ja himmailla, kun käskeä. Näytti siis enemmän siltä normaalilta Marlielta. Eilen käytiin pieni kävely kaverin kanssa maastossa selästä, mutta käännyttiin aika pian takaisin kentälle, kun tiellä oli uutta soraa ja hevoset arko kavioita ilman kenkiä. Mentiin ihan pikku hetki kentällä ja kokeilin muutamat raviympyrät Marlien kanssa. Hän oli koko päivän tosi rauhallinen ja torkkui käytävällä, joten ratsastaessa se oli myös mkavan virkeä, mutta ei sellainen yleinen höyryveturi, mitä yleensä. Saatiin maastossa mennä ihan vapaalla ohjalla ja kentällä ravissa pystyin säätelemään hyvin ravin vauhtia, jos neiti koitti kiihdytellä. Ainakin selkään tuntui tosi kivalta ja rauhalliselta. Takapää ei nyt tuntunut selkään niin jäykältä käynnissä, eikä ravissakaan ollut enää kamalaa eroa. Marlie oli viimeksi ratsastaessa ennen ell käyntiä ja piikityksiä tosi toispuoleinen ravissa ja toiseen kierrokseen oli jopa vaikea keventää ja koittaa istua. Eläinlääkäri tulee huomenna katsomaan jalat uudestaan, ja olen itse sillä kannalla, että haluaisin jalat kuvauttaa. Cartrophenin olisi pitänyt auttaa kuitenkin jonkun verran, että hevosta pystyisi liikuttamaan edes normaalisti. Ei ole kuitenkaan Marlien tapaista himmailla juoksutuksessa ja olla yhtään haluton, joten sen takia olen huolissani jaloista. Se ei kuitenkaan onnu, vaan on enemmänkin jäykkä.

Maksimo kaikkensa antaneena 20 minuutin kävelyn jälkeen 

Marlielta otettiin kengät pois ennen laitumella vientiä, koska se saattaa potkia kaveria tutustumisvaiheessa ja nyt kun sitä ei ole aktiivisesti liikutettu, ei se niitä tarvitse. Kaviot on pysyneet nyt tosi hyvässä kunnossa öljy+betadine seoksella! Marlien laidunkaverina on naapurista suokkiruuna Maksimo. Heistä on tullut aivan loistava parivaljakko ja Maksimo on niin kiintynyt Marlieen, että huutelee heti perään, jos Marlie katoaa näköpiiristä. Maastossa nämä kulkevat kivasti yhdessä ja Marlie ei ole Maksimolle läheskäämn yhtä kiukku, mitä muille hevosille. Marlie on nyt lähinnä ollut vaan tammojen kanssa samassa tarhassa, joten sukupuolella voi myös olla vaikutusta. Maksimo on muutenkin tosi kiltti, vanhempi herra, eikä provosoidu Marlien kyöräyksestä, joten tulevat loistavasti toimeen kyllä. Maksimo ei kauheesti kentällä halua liikkua, mutta eilen kyllä suostui Marlien perässä tulemaan kävellen, kun ensin vähän kokeili pukittaa pienesti paikallaan. Saadaan nyt Maksimolla myös kesän aikana ratsastaa jonkun verran, valitettavasti ilman Marlieta se vaan on hankalaa, kun ovat toistensa perään niin paljon.

Hepoille tehtiin tälläinen katos laitumelle. Marlien on tottakai päästävä sinne aina, kun toinen haluaisi.

Hommissa jälleen!

Pitkä tauko Marliella ratsastuksesta ja ratsutuksesta alkaa olemaan takanapäin. Varmaan reilun kuukauden se laiskotteli tarhassa ja kävin välillä juoksuttelemassa sitä. Samalla annettiin tehohoitona linimenttiä ja BOT:in selkäloimea vuoronperään ja maasta kävelyä. Sen jälkeen laitettiin hiljalleen uudestaan satulaa selkään, tällä kertaa kiefferi jäi sivuun ja kokeilin selkään trekkerin.

Marlien koulupenkki tuntui puristavan vain edestä, joten siirtelin trekkerin paneelit muutoin vastaamaan aikalailla vanhaa satulaa. Levennettiin vain trekkeriä kätevästi nupista kääntämällä sopivammaksi. Muutaman kerran menin sillä ilman huopaa ja hikijäljet näytti hyviltä. Koko selän tasaisesti olevilta, karva ei ollut mitenkään hankautunut ja hevonenkin liikkui hyvin ja satula tuntui itsellekin hyvältä istua. Nyt Marlie on liikkunut taas aktiivisemmin Karkin ja itseni toimesta. Erityisesti sunnuntaisen tunnin jälkeen itselle syttyi taas motivaatio tekemiseen ihan eri tavalla! Ratsuttaja meillä kävi pitämässä tunnin, mutta ei ole itse nyt päässyt vielä selkään, kun ollaan jouduttu menojen tai muun takia peruuttelemaan aina aikoja. Pari viikkoa sitten iski jäätävä takatalvi ja kenttä oli ihan täynnä lunta, josta tuli jäätävät tilsat ja Marlie kompasteli jatkuvasti. Tunnista ei siis sillä pohjalla olisi kauheesti saanut mitään irti, joten siirrettiin suosiolla viikolla eteenpäin.

Edustuskuva meikäläisistä

Lomailun sivussa juoksuttelin Marlieta niin, että katsoin miten se liikkuu ja annoin sen mennä aika rennosti. Se oli aika laiskiainen ja haluton liikkumaan, joten en sitä pakottanut sen enempää. Nyt tuntui, että se otti siitä hiukan hyötyä irti ja koitti liinassa temppuilla useampaan kertaan. Ensin se jumitti ja sen jälkeen teki perus pystyynhyppimistä mitä se aina välillä harrastaa, kun sattuu villille tuulelle. Kerran vaadittiin mukaan pusikosta pieni oksa juoksuttajan käteen ja sen jälkeen taas, ihme ja kumma, on motivaatiota neidillä riittänyt muuhunkin kuin löntystelyyn. Häntä ei siis tarvitse sillä sen enempää kurittaa, vaan riittää että kepukka on kerran kädessä ja sen tiputtaa sen jälkeen maahan.

Marlie on nyt pysynyt lihavuuskunnoltaa tosi hyvässä kunnossa, ja kohtapuoliin häämöttääkin jo kesälaidun edessä, joka tekee sille vaan pelkästään hyvää. Instan puolella tuli kivoja ehdotuksia summer bucket listiin ja niitä olisi tarkoitus toteuttaa mahdollisimman paljon. Ehdoteltiin mm. tempun opettamista, uittamista ja yöratsastusta. Palaankin itse äitiyslomalta töihin jo toukokuuksi ja kesäkuun taas lomailen. Seuraava kuukausi voi olla siis kiireinen, mutta nyt olisi tarkoitus saada viikottain ratsuttajaa käymään ja siinä välissä itse ottaa tunteja, sekä Karkki tietysti myös haluaa tunneille osallistua. Toukokuulle pitäisi vielä saada heti alkukuuhun satulansovitusta, sen lisäksi haluaisin Marlielle kranion ja mahdollisesti hierontaa. Katsotaan miten saadaan kaikki sovitettua.

Peppi katselee menoa

Selkäjumia ja saikkua

Marlie on nyt pari viikkoa vaan lomaillut ja humputellut. Sinä aikana se on saanut BOT-selkäloimea ja lämpölinimenttiä lihaksille, kaviohuoltoa ja banaaneja. Marlie oli pari viikkoa sitten hiukan epäpuhdas, kun Karkki kävi sillä ratsastelemassa. Sen koulusatula on ollut hiukan ahdas sille edestä. ja olemmekin odoteleet, että saisimme Rosin trekkerin meille käyttöön ja Maran koulupenkin eteen päin. Kävimme Karinin jälkeen Hennan kanssa tallilla, pyöritin Marlieta hetken liinassa ja se oli ok. Henna meni hetkeksi selkään, kaikki oli ok, ravi oli toiseen suuntaan huonompaa, ja tarkemmin videota katsellessani huomasin, että varsinkin käynnissä se könkkäsi. Ravissa ei mitään ihmeellistä ollut, niin kuin Karkkikin oli aiemmin sanonut. Tallilla paikan omistaja kokeili Marlien selkää ja se oli sitä selvästi aristanut. Jaloissa sillä kerran ei ole ollut mitään ihmeellistä, eikä ollut nytkään. Viikon päästä tallin pitäjä kävi ajamassa sillä kärryillä lenkin muutaman minuutin vauhtia, hölkkäili rauhallisemmin ja otti muutaman reippaamman pätkän. Marlielle kokeiltiin silloin myös pumpuleita korbiin, ja se antoi laittaa ne tosi hyvin. Se oli kuulemma ollut myös ihan hyvä ajaa, eikä painanut ohjalle ja tuli ravistakin takaisin. Seuraavan kerran kun kävin tallilla, huomasin, että Marlien takakaviot oli taas kulunut samalla tavalla, kuin silloin kun se sai Rosilta punkkeja ja rapsutteli jalkoja. Hokin oli silloin raapineet kaviot kulumalle. Nyt se ei ole jalkoja rapsutellut, eikä se ole mistään punkkeja voinut taikoa itselleen, mutta en tiedä oliko se silloin ajaessa kolistellut vai tarhassa tehnyt jotain. Tallilta veikattiin, että ne on voinut kulua myös siinä, kun Marlie paukuttaa takasilla seiniin kokoajan karsinassa syödessään, nytkin oli potkaissut taas reijän seinään.

Karkki kävi kentällä juoksuttelemassa sitä viime viikon alussa ja silloin se ei halunnut paljoa liikkua kuin pakottamalla raviin. Nyt se on lepäillyt ja nauttinut hieronnoista ja herkkupaloista. Se on myös latettu Rosan kanssa eri tarhaan, koska se jahtasi ja pomotti Rosaa jatkuvasti. Samaahan se teki meillä Rosille ja muille. Rosa on muutaman kerran paniikissa juossut Marlieta karkuun, kun olen Maraa hakenut tarhasta ja viimeksi onnistui potkaisemaan mua jalkaan. Molemmille siis ehkä parempi, että saavat olla omassa rauhassa, mutta kuitenkin ihan vierekkäin. Karkki kävi tänään uudelleen Marlieta hoitamassa ja liikuttamassa ja nyt oli kuulemma ollut jo menoa ja meininkiä touhussa, eikä selkää ole enää aristanut nimeksikään. Tämä viikko vielä juoksutellaan, hierotaan ja jumppaillaan, sekä sovitetaan ja ruuvaillaan pikkuhiljaa trekkeriä Marlien asetuksille. Jos hyvältä näyttää, viikonloppuun voisi sopia jo ratsutusta tai tuntia Marlielle ja sen jälkeen taas hiukan seurailla tilannetta. Kurjaa, että satula ehti aiheuttaa jo oireilua, mutta olen tyytyväinen, että se johtui vaan siitä. eikä jaloissa ole mitään häikkää. Ajamaan pitäisi päästä paljon useammin, kuin mitä nyt on päästy, mutta onneksi kohta on illat aikaa kun päivä pitenee.

Sunnuntain valmennus

Rosin entinen liikuttaja Karkki on nyt käynyt Marliella muutamat kerrat ratsastamassa. Nyt he menivät tunnilla sunnuntaina ensimmäistä kertaa. Tunnin piti Marlien ratsuttaja Jenni Ala-Kantti. Pääsin itse mukaan kuvaamaan ja ehdin ottaa muutamia pätkiä videota, ja kuvia, ennen kuin kamerasta loppui akku. Alla olevalta videolta näkee pätkät.


            

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Tänään pyörähdettiin Marlien kanssa meidän ekassa valkussa ihanan keväisissä fiiliksissä. Tän hetkinen tunnetila on lähinnä 🤯. Yksärin meille piti Jenni Ala-kantti, joka on ratsuttanut Maraa ja voi herran jumala. Ensinnäkin hevonen käveli rauhassa pitkällä ohjalla jo alussa eikä kiitänyt höyryveturina vaikkakin ohjien lyhennyksen jälkeen sai kyllä ihan ratsastaa sitä käyntiäkin. Toisekseen se jäi myös ravaamaan kun uskalsin vaatia riittävästi. Oon ihan sanaton miten erilainen Marlie oli ja kuin paljon se on nyt jo menny ammattilaisen avulla eteenpäin. Kyllähän se on kuvissa näyttäny hyvälle, mut hevosen koko ratsastettavuus oli ihan erilainen ja nyt vielä sai konkreettisia neuvoja siitä, miten sitä kuuluu ratsastaa ja miten paljon se oikeesti jo kykenee kokoamaan itseään. . Tehtiin käynti- ja ravityötä ympyröillä ja siirymisillä sekä keskityttiin juurikin löytämään ne nappulat Maralle. Yhden kerran mentiin sivuluisua kammottavan pyörän läsnäolosta ja kerran Mara otti kavereista vähän kimmoketta, mut muuten kaahailut yms meni mun piikkiin kunnen älynny vaan vaatia loppuun asti. Maran eteenpäinpyrkimyksen takia saan tehdä itteni kanssa tosissaan töitä et pidän jalan lähellä ja samalla vaadin sen tulee pidätteestä takasin. Samalla Jenni fiksaili myös mun istuntaa hiukan. Paljon on mulla Maran kanssa tekemistä, mutta nyt ainakin tiedän mihin se jo kykenee ja miten sitä kannattaa ratsastaa. Ehdottomasti uus valkku varaukseen kunhan ensin pääsee tekee itsenäisestikin ja hyödyntää kaikkia neuvoja 😎 Videot myöhemmin . © Miranna Santala . . #riding #ratsastus #equestrian #horseofinstagram #instahorse #eventing #horserider #rider #ratsastaja #dressage #showjumping #kouluratsastus #esteratsastus #mare #tamma #lämminverinen #juoksutus #lunging

  Henkilön Karin 🇫🇮 (@turunen.equestrian) jakama julkaisu Helmi 24, 2019 kello 7.24 PST

Yllä Karkin omilta instatililtä enemmän ajatuksia tunnista. Itse olen aika samoilla linjoilla hänen kanssaan. Nyt meno näytti tosi paljon paremmalta verrattuna jouluiseen maneesireissuun. Karkki ei sen jälken Marliella olekkaan päässyt ratsastamaan, kovista yrityksistä huolimatta. Yritin itse poimia hyviä vinkkejä omaan ratsastukseen ja lähtökohtaisesti tuli aika samoja asioita läpi, mtä aikoinaan omissa valmennuksissani on työstetty ja joihin on kiinnitetty huomiota. Marlieta vähän kiusasi kaikenlaiset häiriötekijät, alamäkeen jurnuttava polkupyörilijä ja kentän vieressä riehuvat heppakaverit. Vähän pyörää Marlie säikkyi, kun ääni kuului yhtäkkiä selän takaa, mutta muuten hän oli suht rauhallisella tuulella. Kohta pitäisi itsekin päästä jo tunnille käymään. Tänään oli suunnitelmissa käydä itse ratsastamassa, mutta tällä hetkellä meillä on kaikista pienin saanut saman flunssan, joka itselläni oli viime viikolla, joten jäi taas talleilut välistä.

Torstaina Marlie saa vieraan, siitä varmaan enemmän instan puolella torstaina iltapäivällä. Loppuun vielä muutama huonolaatuinen kuva.

Viime viikko

Viime viikolla Marlie liikkui suunnilleen joka toinen päivä. Maanantaina koitin juoksutella sitä ja katsella sen liikettä, josta täällä kirjoittelinkin. Sen jälkeen se sai pari päivää vaan olla, koska oli silloin tosi laiskalla ja haluttomalla tuulella.

Ystävänpäivänä kävin itse ratsastamassa sillä ja sain kaverin mukaan kuvaamaan. Päätin laittaa sille pitkästä aikaa hackamoret päähän. Marlie ei niillä pelaa koko ajan suulla ja päällänsä ja tykkään muutenkin mennä niiden kanssa. Kädelle se painoi enemmän, kuin ennen hackamorella, mutta varsinkin alkuun oli tosi tosi kiva. Kaverini, joka ei hevosista paljoa ymmärrä, sanoi myös kentän laidalla että "oho, kulkeepa se rauhallisesti!", kun otin ensimmäiset raviympyrät. Toisella kerralla se otti jo vähän kierroksia ja pakka tuntui leviävän. Tämä on varmasti kaikkien asioiden yhteisvaikutus; oma huono istunta, joka ajaa eteen, hevonen joka ei jaksa vielä kulkea kokoajan rauhassa ja oikein päin, sekä se etten osaa tai viitsi pyytää siltä tarpeeksi. Marlie osaa kyllä kulkea ravissakin nätisti ja kaahottelematta, onhan se nähty. Itse jotenkin jäädun aivan täysin selässä, kun se alkaa lisäämään vauhtia ja koitan keskittyä vain olemaan mahdollisimman vähän häiriöksi selässä ja kamppaili pitämään sen jonkinlaisessa tahdissa. Pitäisi tosiaan uskaltaa enemmän ravissakin taivutella sitä ympyrällä, vaatia pohkeesta taipumaan ja kääntymään ja pidätteillä pitää se paremmin hanskassa. Tottakai se juoksee muulina eteenpäin suorana ja pää ylhäällä, koska se on sille helpompaa, ja jos siltä ei mitään vaadi. Olen myöskin jotenkin vähän jäänyt sen kanssa junnaamaan pääty-ympyröille, koska siinä se kulkee ihan kivasti ja rauhassa. Yleensä se lähtee heti kiihdyttelemään, kun sen kääntää suoralle pitkälle sivulle. Tämän takia mietinkin jo valmiiksi seuraavaa ratsastuskertaa, johon laitan meille vanhan Minnan tunnilla käytävän tehtävän, kahdeksikkoa. Siinä ei tarvitse kokoajan junnata ympyrällä, tulee taivuttelua, suoristus keskellä ja suunnanvaihdoksia, sekä myös niitä himmaavia kurveja.

Lauantaina juoksuttelin sitä kentällä liinassa. Ajatuksena oli joko mennä selästä tai kärryillä maastoon, tai ratsastaa kentällä. Maastoilu ei käynyt, kun mukana oli lapsi, joten kentälle oli mentävä. Ratsastus vaihtui juoksutukseen, ja Marlie olikin aika säpäkkä. Alkuun se veti parit pukkilaukat, kun metsässä oli lintu, ja sen jälkeen ravaili tosi kivasti liinan päässä, omalla halulla. Meillä oli juoksutusvyö ja sivuohjat. Viritin sivuohjia hiukan alemmas vyössä. Käynnissä Marlie meni niiden kanssa ihan ok, ravissa se koitti kyllä nostaa ravin, mutta muutaman yrityksen jälkeen se alkoi hieman panikoimaan sivuohjia, kun ei saanut päätä tarpeeksi ylös. Neiti koitti vähän pakitella ja laittaa hanttiin, joten annoin sen kävellä niiden kanssa, ja otin ravailun ajaksi ohjat pois, jolloin homma taas pelasi. Marlie saa kaikista tosi pienistäkin jutuista kammon pitkäksi aikaa, joten en halua pakottaa sitä niin, että käy vahinko ja se pilaa kaiken tähän astisen työn. Seuraavaksi kokeillaan sivuohjia selästä, ja jos ja kun se niiden kanssa menee ok, täytyy vain maastakäsin pyytää sitä tarpeeksi rohkeasti niiden kanssa. Sehän aikoinaan vähän ratsastaessakin laittoi niiden kanssa alussa ravissa hanttiin, kun ei jaksanut eikä halunnut kulkea oikein päin.

Sunnuntaina kävikin sitten ratsuttaja. Marlie oli tosi kivan näköinen kamerankin takaa katsella ja meno näytti taas aikaisempaa tasaisemmalta ja paremmalta. Kenttä oli aika jäässä ja vain jostain kohtia vähän sula, joten pohja ei ollut paras mahdollinen. He tekivät töitä ravissa ja käynnissä ja hevonen tuntui kuulemma hyvältä. Siitä ei nyt sen kummempaa sanottavaa olekkaan. Kuvat puhukoot puolestaan.

Pakko vaan aina hämmästellä, miten kuvien laatu heikkenee, kun ne nettiin laittaa.

Viime viikkojen kuulumiset

Taas jotenkin kummasti viime kirjoittelusta kulunut ihan liikaa aikaa. Kone tulee avattua nykyään niin harvoin, kun instaan on niin paljon helpompi päivitellä kuulumisia ja lisäillä tallilta storyyn juttuja. Marlie saikin pari päivää sitten oman instatilin, koska omalla tililläni on seuraajia, joita ei heppajutut kiinnosta. En ole sinne siitä syystä viitsinyt hevosjuttuja sinne niin paljon lisäillä, kuin mieli olisi tehnyt.

Marlien omaa instaa pääset seuraamaan tästä linkistä @stepmarlie

Marlie on nyt liikkunut 2-4 kertaa kuukaudessa ratsuttajan alla. Tavoite on ollut kerran viikossa, mutta välillä on jäänyt joku viikonloppu välistä, kun ei olla saatu aikatauluja natsaamaan. Muuten ratsastus on ainakin omalta osaltani jäänyt liian vähälle. Ajamaan olen päässyt muutamia kertoja ja muuten olen viikolla käynyt juoksuttelemassa. Juoksutusta on tullut nyt parikin kertaa viikossa ja Marlie tuntuu olevan vähän kyllästynyt siihen. Se kengitettiin sunnuntaina ja se oli aristanut silloin toista takakinnertä, sekä moittinut ja lepuutellut samaa jalkaa myös, kun ristikkäistä etujalkaa oltiin kengitetty. Olen välillä katsellut sen ravailua ja kävelyä kentällä tarkemmin, kun se on näyttänyt vähän kankealta. Olen veikannut, että se johtuisi siitä, että Marlie on toiseen suuntaan paljon kankeampi, se on kyllästynyt juoksutukseen ja arkoo pohjia, kun on tullut paljon tilsaa. Onnu se ei millään lailla ja esimerkiksi lauantaina pellolla kahlatessa narun päässä se oli tosi vauhdikas. Selästä ja kärryiltä se paahtaa aina täysillä eteenpäin. Juoksutuksessa se välillä koittaa vähän hypätä pystyyn niinä kertoina, kun olen viimeksi päästänyt sen liian helpolla ja antanut periksi. Sekin on mennyt lähinnä sen piikkiin, että se testailee seuraavalla kerralla pitäisikö vai eikö. Kokeilin sen myös eilen käsin läpi lihaksista, eikä se aristanut mitään paikkaa. Välillä kaulasta, selästä ja lautasilta se on saattanut jotain paikkaa hiukan aristaa, mutta nyt ei ollut mitään sellaista. Eilen tutkiskelin myös takajalkoja joissa ei kuitenkaan ollut minkäänlaista aristusta, turvotusta tai muutakaan. Liinassa se oli kuitenkin aika haluton ravailemaan, enkä viittinyt sitä väkisin pakottaa. Kentältä pois tullessa se olisi kyllä korvat pystyssä lähtenyt maastoon kävelemään kovallakin kiireellä. 

Onneksi nyt, kun päivät pitenee, pääsen myös viikolla useammin tallille ilman vauvaa, ja pystyn silloin enemmän ajamaan ja ratsastamaan. Juoksutus on nyt ollut pakollista kunnon ylläpitämistä koska vauvan kanssa ei viikolla paljoa ajamaan ja maastoon ratsastamaan lähdetä. Kentällä pyöriminen ilman opetusta, tai edes neuvoja huutavaa kaveria on aika turhauttavaa ja olen aikalailla laiskuuksissani siitä luistanut. Onneksi olen saanut tallilla tosi paljon apua vauvan hoitamisessa, niin saan välillä rauhassa touhuta Marlien kanssa. Ihanaa kun on ystäviä, jotka on valmiita auttamaan.

Keväällä pystyn ainakin joka toinen viikko käymään ilman lasta iltaisin liikuttamassa, kun mies pääsee töistä aikaisemmin. Tähän mennessä on vielä ollut sen verran pimeää iltaisin, ettei silloin enää tallille tule lähdettyä.

Marlie on mennyt ratsutuksessa ihan kivasti. Viimeisimmän postauksen jälkeen se oli melkonen energiapakkaus ratsutuksessa, kun oli päässyt edelliskerralla laukkailemaan, ja silloin he työskentelivät vain ravissa. Nyt viime kerralla Marlie pääsi taas vähän laukkailemaan, joskin muutaman kierroksen pääty-ympyrällä vaa, ja toiseen suuntaan ei sitäkään vähää. Sillä on toiseen kierrokseen niin paljon huonompi tasapaino, että se kaahaa ja kaatuu aikalailla, ja kovasta lumimäärästä johtuen ei lähdetty kokeilemaan pysyykö jalat alla, vai lähteekö alta pois. Muuten se vaikutti alkuraveissa paljon rennommalta ja tasapainoisemmaltak, eikä koittanut tehdä ainakaan vierestä seuraten sel perinteisiä ravikiihdytyksiä, vaan tyytyi kulkemaan aika tasaisesti ravissa ja pääkin tuli jo enemmän eteen ja alas, eikä noussut taivaisiin. Laukkailun jälkeen sillä aina nyt löytyy virtaa tottakai. Ratsuttaja totesikin, että laukat on hyvä ottaa mahdollisimman alkuun heti tunnista, niin laukan jälkeiseen raviin jää enemmän aikaa työstää sitä taas rauhallisemmaksi.

Rosin Trekker pitäisi matkata meille tällä viikolla postissa takaisin. Rosille löytyi uusi satula ja Marlien Kieffer näyttää hiukan keikkuvan nykyään selässä, joten otan Rosin trekkerin meille takaisin ja laitan Marlien satulan myyntiin. Trekkerin saa säädettyä Marliellekkin sopivaksi. Sillä tuntuu selkä muuttuvan ja tottakai liikutuksen mukaan lihakset lisääntyy tai tippuu, joten säädettävä satula on tähän väliin ihan hyvä sille.

Viime lauantaille sovittiin Karkin kanssa peltohangessa ratsastelua. Keli olikin ihan järkyttävä, mutta lähdettiin silti, kun olin aikaisemmin viikolla päässyt niin huonosti tallille. Kokeiltiin Marlielle paksumpia ravihuppuja päähän ja ne sitten pullautti suitset neidin päästä keskellä peltoa pois. Onneksi ei kukaan ehtinyt selkään vielä siinä kohtaa. Vettä tuli vaakatasossa ja tuuli sen verran paljon, ettei Marlie jaksanut seisoskella paikoillaan enää siinä kohtaa. Karkki ei päässyt eikä halunnut selkään, eikä itseä sen koomin kiinnostanut sinne kavuta. Enkä kyllä tällä kunnolla ja pituudella sinne pääsekkään ilman jakkaraa. Päädyttiin siis väsäämään ohjista ja riimunnarusta liinantapainen ja Karkki juoksutteli Marlieta hetken hangessa. Marlielle täytyy varmaan teettää sen omille korville sopivat paksummat huput. Sillä on niin isot korvat, ettei mitkään valmiit ole tarpeeksi isoja. Meidän pnaiset ratsuhuput menee juostavien korvaosien ansiosta nipin napin sille, mutta se tarvitsee ajohommiin ja maastoiluun paksummat.

Tästä tuli nyt kaikin puolin sekava kirjoitus, kun ei ole tullut päiviteltyä useammin. Kannattaa seurata instasta sivuja, sinne tulee useammin päivityksiä, kuin blogin puolelle. Nyt kun saadaankin tuo trekker meille takaisin, voin kirjoittaa siitä vihdoinkin vertailupostauksen kahden eri hevosen käytössä. Onneksi vihdoin alkaa päivä pidentymään ja ilmat pikkuhiljaa lämmetä!♥

"Huii, mikä tuo on?"

Sunnuntain ratsutus

Viime sunnuntaina ratsuttaja kävi taas selässä. Marlie on ollut viime kerran laukkailuiden jälkeen aika reipas liikuttaa ja oli nytkin. Se ei alkuun tahtonut lainkaan seisoa paikoillaan ja koitti jo alkukäynneistä kiihdytellä raviin. Ravissa se ei olisi malttanut kulkea rauhassa ja koitti kiihdytellä, mutta ratsuttaja sai sen hyvin rauhoittumaan. Tällä kertaa he menivätkin vaan käyntiä ja ravia, joka oli omasta mielestäni tosi hyvä. Juteltiin ratsutuksen jälkeen hetki Marliesta ja oli kiva huomata, että hän oli samoilla linjoilla sen kanssa, että aina ei tarvitse päästä reippaammin, jos hevonen haluaa. On ihan hyvä mennä vain käyntiä ja ravua, ettei se opi siihen, että joka kerralla saa laukkailla. Olen koittanut myös maastossa ottaa välillä ihan kävelylenkkejä sen takia, että tietyissä kohdissa maastossa se on tottunut siihen, että saa mennä lujaa, esim. laukkasuora ja kotiinpäin. Välillä kun se alkaa jo ennakoimaan ja koittaa lähteä, on ihan hyvä vaan pitää se käynnissä niissäkin kohdissa ja todeta, että tänään vaan kävellään. Jos sen päästää joka kerta kiitoa kotiinpäin, se lähtee niissä kohdissa myös jatkossa. Kentällä oli myös lunta jonkun verran, joten tällainen treeni oli ihan hyvä sille.

Viikonloppuna olisi tarkoitus käydä itse ajamassa neitiä kärryiltä ja toisena päivänä Karkin kanssa mennä ratsastamaan. Katsotaan jääkö ajohommat väliin, jos iskee jäätävät pakkaset. Siellä kun ei edes nollan tuntumassa pysy sormet sulana minuuttia kauempaa, kun Marlie painaa ajaessa niin pahasti ohjalle.

Selässä taas yli vuoden tauon jälkeen

Kylläpäs tuntui sunnuntaina oudolta kiivetä taas hevosen selkään. Silloin, kun tiesin Rosin lähtevän uuteen kotiin, ajattelin vielä ehtiväni ratsastaa sillä. Kengittäjä ei kuitenkaan tullut ajoissa ja kelit olivat niin huonot, että ratsastus jäi sen takia sitten väliin. Nyt kuitenkin sunnuntaina ratsastin Marliella. Sen selässä olen istunut viimeksi varmaan 2017 alkutalvesta, koska sen jälkeen meillä oli muuttamisia ja olin todella paljon töissä, jonka jälkeen tulinkin raskaaksi ja ratsastus on sen takia ollut tauolla.

Marlien ratsasti lauantaina ratsuttaja ja se tuntui aluksi aika rauhalliselta ja kivalta käynnissä, mutta heti kun aloin lyhentää ohjaa, se laittoi lisää vauhtia masiinaan ja karkaili raville. Kokeilin molempiin suuntiin kerran pari pohkeenväistöjä, mutta ne oli aikamoista juoksemista ja räpiköimistä. Itse menin aika pitkällä ohjalla alkuun (tai oikeastaan koko ajan näköjään nyt kun videoita katsoo), joten se pääsi ehkä vähän liian helposti luistamaan pidätteistä. Ikuinen istuntaongelma Marlien kanssa korostui taas heti raviin siirtyessä ja hevonen tuntui juoksevan vaan alta pois. Melkoinen noidankehä taas syntyi, kun oma istunta jäkittää etukenossa ja pohkeen irti kyljistä liian edessä ja takapuoli takakaarella. Tätä olenkin koittanut miettiä, mikä sen etukenon siellä loppujen lopuksi aiheuttaa ja Karkki sen viimein sanoi. Marlie painaa aika paljon ohjalle ravissa ja koittaa juosta pois, joten ohjiin tukeutuu selässä aivan liikaa. Lisäksi kun koitan jaloilla jarruttaa vastaan, ne siirtyy liian eteen. Onneksi Karkki oli mukana ja huuteli aina istunnasta jotain vinkkejä. On paljon helpompi keskittyä ongelmiin ja korjata niitä, kun joku on huomauttamassa niistä. Jossain kohtaa pienen pätkän ajan Marlie tuntui vähän rentoutuvan ja laskevan päätään, joka tuntui heti selkään. Pienen hetken istunta tuntui loksahtavan edes vähän parempaan suuntaan heti, kun se rauhottui ja kulki tasaisemmin. Mentiin varmaan puolisen tuntia molempiin suuntiin vähän aikaa. Tuntui vähän ´kurjalta, kun joutui vetämään niin paljon ohjasta ja siltikin hevonen pyrki kokoajan käynnistä raviin.


Suunnittelinkin nyt sitä, että seuraavaksi varmaan ratsastelen kerran viikkoon kuolaimen kanssa Marliella niin, että sillä on sivuohjat. Jos se tänään juoksutuksessa menee niitten kanssa yhtä kivasti, kuin viime viikolla, uskallan ne laittaa sille jo ratsastaessakin. Muuten jos ratsastan ilman sivuohjia, käytän sillä hackamorea niillä kerroilla. Hackamoren kanssa se ei paina ohjalle läheskään niin paljon ja on niiden kanssa rennompi. Pyrin juoksuttamaan sitä kerran viikkoon joko sivareiden kanssa tai ilman, riippuen vähän, mitä sillä milloinkin on tehty. Muuten koitetaan päästä ajelemaan kärryillä nyt ainakin muutama kerta vielä kotona ja sen jälkeen voitaisiin jossain kohtaa mennä jo radalle kokeilemaan niitäkin. Jossain kohtaa aion kyllä käydä ottamassa jollain muulla hevosella ratsastustunnin mielenkiinnosta ja katsoa saadaanko istuntaa yhtään korjattua, vai jatkuuko könötys vaikka alla olisi vähän tasaisempi hevonen.

Kuvia ei tältä reissulta tullut, mutta Karkki kuvasi pienen videon.


         

Ratsuttajan alla

Marlie pääsi lauantaina taas ratsuttajan käsiin. Tällä kertaa muistin ottaa kameran mukaan, joten sain hieman kuvamateriaaliakin.
Juoksutin Maran keskiviikkona ja se tuntui heti alkuun jo tosi kivalta ja oli kumpaankin kierrokseen tasainen. Jossain kohtaa aloin jo jopa miettimään, että kumpi kierros sille onkaan ollut vaikeampi mennä, kun oikeaankin kierrokseen se meni tavallista paremmin. Tällä kerralla uskalsin myös kokeilla sille sivuohjia. Niitä käytettiin toissa syksynä Minnan valmennuksissa ratsastaessa ja silloin Marlie vielä välillä vastusteli niitä, joten silloin puhuttiin etten niitä itsekseni käyttäisi vielä toistaiseksi. Nyt Marlie on jonkun verran tottunut kuolaimeen ja tuntumaan, joten ajattelin että se sietäisi sivuohjat jo paremmin. Ja oikeassa olin! Neiti kulkikin tosi kivasti niitten kanssa, tosin jouduin aika paljonkin pyytämään sitä eteen raviin, kun se koitti hetken päästä siirtyä itsekseen käyntiin. Tällä hetkellä olen tyytyväinen jos sitä saa pyytää enemmän eteen, kuin että se juoksee pakoon pää taivaaissa.

Ratsuttajan kanssa Marlie pääsi tekemään perus ravityöskentelyä alkukäyntien jälkeen ja laukkailemaankin ensimmäistä kertaa. Marliella on maastossa laukkailtu, mutta kentällä se lähtee helposti puskemaan pohjetta vasten ja yleensä lopputulema on se, että sieltä tullaan alas rytinällä. Oli ilo katsoa kun neiti laukkasikin ympyrällä melko rauhallisesti. Useamman noston jälkeen alkoi kierrokset vähän nousemaan ja Marlie olisi halunnut kokoajan laukkailla. Aika nopeasti se kuitenkin tyytyi toteamaan että nyt ei enää mennäkkään ja rauhottui ravailemaan rennommin. Ratsuttajan mukaan se olikin paljon rauhallisemman ja suoremman oloinen, jolta se keskiviikkona juoksutuksessakin tuntui. Alla vielä muutama videopätkä lauantailta.

               

Marlie maneesilla

Käytiin lauantaina ratsutalli Cruisen maneesilla Kullaalla. Marlien liikuttaja oli siis varannut maneesin omaan käyttöön tunniksi.
Lastaaminen kotona koppiin olikin yllättävän vaikeeta ja meni varmaan 30min ennen kuin saatiin Marlie vihdoin kyytiin. Tämä koppi on matalampi, kuin se, jolla se tuotiin Hämeenlinnasta kotiin, joten se tuntui taas pelkäävän lyövänsä päänsä kattoon. Maneesilla kaikki meni suht ok, neiti oli tosi rento ja toimiva juoksuttaa alkuun liinassa, mutta ratsastaja selässä keräsi kierroksia. Yhteinen sävel löytyikin vasta, kun ratsastaja menikin harjoitusravia lopussa, eikä keventänyt. Marlie muuttui ihan silmissä ja vaikka loppuravi olikin ehkä enemmän käynnin ja ravin sekoitusta ja hiippailua, oli sekin omasta mielestäni parempi, kuin kiitoravi pitkin maneesia.

Kotiin päin Marlie lastautuikin tosi hyvin ja matkustaahan neiti osaa aina tosi rauhallisesti ja hiljaa. Kotona odotti Rosa-tyttö, joka oli koko meidän reissun ajan kulkenut aidan viertä ja odottanut Marlieta kotiin. Näistä neideistä onkin tullut oikein hyvät ystävykset.

Tähän reissuun aikaa meni kiitettävät 7 tuntia, joka on aika pitkä repäisy tunnin ratsastuksesta. Sen takia näitä maneesikeikkoja ei varmaan kovin usein tulekaan. Nyt olisi tarkoitus päästä radalle kokeilemaan uusia kilpakärryjä ja katsella miten neiti ylipäätään juoksee radalla. Ratsuttaja tulee taas ensiviikon sunnuntaina. Toivotaan, että silloin muistaisin itse ottaa kameran mukaan ja olisi hyvä keli kuvailla. Alla oleva video on kuvattu maneesireissulta sekä kameralla, että GoProlla selästä. Tunnin ratsastus meni aika nopeasti, joten en edes itse tajunnut ajatellakaan selkään menoa.

Ihanaa vuoden alkua kaikille ❤

Marlie maastoilee

Viime viikolla käytiin heppojen vanhan liikuttajan Hennan kanssa tallilla ja laitettiin kypäräkamera päähän pitkästä aikaa. Ehdotin hänelle että kävisi Marlien kanssa maastossa päästelemässä muutaman pätkän reippaammin, koska neiti oli kärryillä niin paha ajaa. Kävin siis jokunen päivä aiemmin ajamassa Marliellla itse ja se painoi koko reissun ohjille niin paljon ettei sitä meinannut saada enää pidettyä käsissä ja poukotti aivan vinossa aisojen välissä. Treenisuoralla uskalsin sitä päästää ihan pienelle hölkälle, mutta sekin tuntui olevan virhe, koska sen jälkeen neiti olisi lisännyt vain vauhtia. Vauhti ei niinkään haittaa vaan se, jos se ei pysähdykään suoran päähän vaan jatkaa kiitoa tallille asti ja jossain mutkassa tuleekin auto vastaan.

Marlie menikin ihan kivasti alkukäynnit tiellä ja alkoi vasta metsätielle päin tultaessa vähän lisäämään kävelyyn vauhtia. Neidit kävivät päästelemässä ravia ja laukkaa suoran päähän, jonka jälkeen ravailivat vielä kentällä. Marlie näytti vähän rauhallisemmalta kentällä pyöriessä, kun oli saanut käydä ensin vähän päästelemässä reippaammin. Näyttää kyllä hämmästyttävän rauhalliselta meno kypäräkameran kuvasta. Itse kun on kyydissä joskus istunut ja tietää millasta meno on niin voi vaan sanoa että ei videolla näytä kyllä vauhti läheskään yhtä kovalta! :D

Ratsuttaja kävi lauantaina toistamiseen ja Marlien viimeksi vaikeampi oikea kierros olikin kääntynyt vasempaan. Omaan silmään ja ratsuttajan mielestä hevonen oli paljon rauhallisempi ekaan kertaan verrattuna ja sivusta seuraajana meno näytti ihan kivalta. Lauantaina mennään kopin kanssa maneesille ja tekisi mieli nousta itsekin hetkeksi kyytiin reilun vuoden ratsastustauon jälkeen.

Kannattaako ottaa jatkossakin kypäräkamera akitivisemmin käyttöön?

Pellolla aatonaattona

Rosi kävi Hennan kanssa pellolla aatonaattona. Neidillä on ollut kokemattomien ratsastajien takia hieman kokeilunhalua maastossa johtajuudesta. Muutaman kerran hän koitti kääntyä kotiinpäin kesken ratsastelujen, mutta antoi aika helposti periksi kun komento kävi. Lähinnä huvitti nuo pienet riemuloikat, joita ymmärrettävästi muutamat tuli. Hän  kun on ollut pidempään jo kevyemmällä ja pyörinyt vain kentällä. On se vaan niin❤

Rosi on monella tapaa kuin edesmennyt Toffee jättikoossa❤

Pakkanen ja aivan upea auringonlasku

Marlien eka ratsastus

Marlie on ollut nyt vajaa pari viikkoa takaisin kotona ja saanut suht rauhassa kotiutua. Se sai vasta eilen lauantaina talvikengät alle ja liukkauden takia on ollut aika kevyellä liikutuksella. Maanantaina kuitenkin Karkki tuli mukaan sitä katsomaan ja kiipesi hetkeksi selkäänkin. Kenttä oli osittain vähän jäinen ja kaviot keräsi aika jäätävät tilsat jotka onneksi lähti heti, kun hevonen uskalsi kävellä kunnolla.
Marlie oli ehkä vähän jännittynyt kun ei ollut hokkeja ja keli oli aika tuulinen. Tulisin vielä otti kunnon spurttilähtöjä kentän vierestä katoksestaan ja piti kauheeta meteliä. Mentiin ihan vaan käynnissä perusjuttuja ja koko ratsastus oli vain tutustumista enemmänkin toisiinsa. Marlie on myös aika kova jännittämään uusia ratsastajia ja voi olla uuden ratsastajan kanssa pari kolmekin ekaa kertaa aika jännittynyt. Vasemmassa kierroksessa menee huomattavasti paremmin, oikea kierros on aina ollut sille vaikeampi ja on edelleen. Sillä oli nyt hackamoren sijasta kolmipalakuolain ja edelleen se on aika venkula pään kanssa ja varsinkin jännittäessä mälvää suullaan aika paljon. Suunta on kuitenkin oikea, eikä se enää jäkitä kokoajan kuolainta vasten pää pystyssä. Juoksuttaessa myös huomasin selvän eron sen liikkeessä, se liikkuu nykyään ravissa paljon tahdikkaammin ja rennommin. Vasempaan kierrokseen se korjaa vielä huonoa tasapainoa kaahottamalla ja oikomalla ympyrää. Marlien ollessa ylläpidossa sen kanssa on kyllä tehty kovasti töitä ja se näkyy.

Ensiviikolla olisi tarkoitus kokeilla Marlielle kilpakärryjä, sekä ratsuttajan pitäisi tulla käymään sen selässä, sitä mielenkiinnolla odotellen. Lauantaina sovitettiin tallin kärryjä sille perään, jotta tiedetään kuinka paljon pidemmät kärryt se tarvitsee. Ajattelin hankkia sille jotkut edulliset kärryt jos muutaman startin pääsisi vielä ajamaan harrastemielessä, mutta ei noin isolle hevoselle sitten edullisia ja tarpeeksi isoja kärryjä löydykään helposti. Marlie on nyt päässyt myös Mintun varsan Rosan kanssa samaan tarhaan ja neidit tulee hyvin toimeen. Tykkään itse että hevosella on tarhakaveri mahdollisuuksien mukaan.

Tuholainen Tulisin