Viime viikkojen kuulumiset

Taas jotenkin kummasti viime kirjoittelusta kulunut ihan liikaa aikaa. Kone tulee avattua nykyään niin harvoin, kun instaan on niin paljon helpompi päivitellä kuulumisia ja lisäillä tallilta storyyn juttuja. Marlie saikin pari päivää sitten oman instatilin, koska omalla tililläni on seuraajia, joita ei heppajutut kiinnosta. En ole sinne siitä syystä viitsinyt hevosjuttuja sinne niin paljon lisäillä, kuin mieli olisi tehnyt.

Marlien omaa instaa pääset seuraamaan tästä linkistä @stepmarlie

Marlie on nyt liikkunut 2-4 kertaa kuukaudessa ratsuttajan alla. Tavoite on ollut kerran viikossa, mutta välillä on jäänyt joku viikonloppu välistä, kun ei olla saatu aikatauluja natsaamaan. Muuten ratsastus on ainakin omalta osaltani jäänyt liian vähälle. Ajamaan olen päässyt muutamia kertoja ja muuten olen viikolla käynyt juoksuttelemassa. Juoksutusta on tullut nyt parikin kertaa viikossa ja Marlie tuntuu olevan vähän kyllästynyt siihen. Se kengitettiin sunnuntaina ja se oli aristanut silloin toista takakinnertä, sekä moittinut ja lepuutellut samaa jalkaa myös, kun ristikkäistä etujalkaa oltiin kengitetty. Olen välillä katsellut sen ravailua ja kävelyä kentällä tarkemmin, kun se on näyttänyt vähän kankealta. Olen veikannut, että se johtuisi siitä, että Marlie on toiseen suuntaan paljon kankeampi, se on kyllästynyt juoksutukseen ja arkoo pohjia, kun on tullut paljon tilsaa. Onnu se ei millään lailla ja esimerkiksi lauantaina pellolla kahlatessa narun päässä se oli tosi vauhdikas. Selästä ja kärryiltä se paahtaa aina täysillä eteenpäin. Juoksutuksessa se välillä koittaa vähän hypätä pystyyn niinä kertoina, kun olen viimeksi päästänyt sen liian helpolla ja antanut periksi. Sekin on mennyt lähinnä sen piikkiin, että se testailee seuraavalla kerralla pitäisikö vai eikö. Kokeilin sen myös eilen käsin läpi lihaksista, eikä se aristanut mitään paikkaa. Välillä kaulasta, selästä ja lautasilta se on saattanut jotain paikkaa hiukan aristaa, mutta nyt ei ollut mitään sellaista. Eilen tutkiskelin myös takajalkoja joissa ei kuitenkaan ollut minkäänlaista aristusta, turvotusta tai muutakaan. Liinassa se oli kuitenkin aika haluton ravailemaan, enkä viittinyt sitä väkisin pakottaa. Kentältä pois tullessa se olisi kyllä korvat pystyssä lähtenyt maastoon kävelemään kovallakin kiireellä. 

Onneksi nyt, kun päivät pitenee, pääsen myös viikolla useammin tallille ilman vauvaa, ja pystyn silloin enemmän ajamaan ja ratsastamaan. Juoksutus on nyt ollut pakollista kunnon ylläpitämistä koska vauvan kanssa ei viikolla paljoa ajamaan ja maastoon ratsastamaan lähdetä. Kentällä pyöriminen ilman opetusta, tai edes neuvoja huutavaa kaveria on aika turhauttavaa ja olen aikalailla laiskuuksissani siitä luistanut. Onneksi olen saanut tallilla tosi paljon apua vauvan hoitamisessa, niin saan välillä rauhassa touhuta Marlien kanssa. Ihanaa kun on ystäviä, jotka on valmiita auttamaan.

Keväällä pystyn ainakin joka toinen viikko käymään ilman lasta iltaisin liikuttamassa, kun mies pääsee töistä aikaisemmin. Tähän mennessä on vielä ollut sen verran pimeää iltaisin, ettei silloin enää tallille tule lähdettyä.

Marlie on mennyt ratsutuksessa ihan kivasti. Viimeisimmän postauksen jälkeen se oli melkonen energiapakkaus ratsutuksessa, kun oli päässyt edelliskerralla laukkailemaan, ja silloin he työskentelivät vain ravissa. Nyt viime kerralla Marlie pääsi taas vähän laukkailemaan, joskin muutaman kierroksen pääty-ympyrällä vaa, ja toiseen suuntaan ei sitäkään vähää. Sillä on toiseen kierrokseen niin paljon huonompi tasapaino, että se kaahaa ja kaatuu aikalailla, ja kovasta lumimäärästä johtuen ei lähdetty kokeilemaan pysyykö jalat alla, vai lähteekö alta pois. Muuten se vaikutti alkuraveissa paljon rennommalta ja tasapainoisemmaltak, eikä koittanut tehdä ainakaan vierestä seuraten sel perinteisiä ravikiihdytyksiä, vaan tyytyi kulkemaan aika tasaisesti ravissa ja pääkin tuli jo enemmän eteen ja alas, eikä noussut taivaisiin. Laukkailun jälkeen sillä aina nyt löytyy virtaa tottakai. Ratsuttaja totesikin, että laukat on hyvä ottaa mahdollisimman alkuun heti tunnista, niin laukan jälkeiseen raviin jää enemmän aikaa työstää sitä taas rauhallisemmaksi.

Rosin Trekker pitäisi matkata meille tällä viikolla postissa takaisin. Rosille löytyi uusi satula ja Marlien Kieffer näyttää hiukan keikkuvan nykyään selässä, joten otan Rosin trekkerin meille takaisin ja laitan Marlien satulan myyntiin. Trekkerin saa säädettyä Marliellekkin sopivaksi. Sillä tuntuu selkä muuttuvan ja tottakai liikutuksen mukaan lihakset lisääntyy tai tippuu, joten säädettävä satula on tähän väliin ihan hyvä sille.

Viime lauantaille sovittiin Karkin kanssa peltohangessa ratsastelua. Keli olikin ihan järkyttävä, mutta lähdettiin silti, kun olin aikaisemmin viikolla päässyt niin huonosti tallille. Kokeiltiin Marlielle paksumpia ravihuppuja päähän ja ne sitten pullautti suitset neidin päästä keskellä peltoa pois. Onneksi ei kukaan ehtinyt selkään vielä siinä kohtaa. Vettä tuli vaakatasossa ja tuuli sen verran paljon, ettei Marlie jaksanut seisoskella paikoillaan enää siinä kohtaa. Karkki ei päässyt eikä halunnut selkään, eikä itseä sen koomin kiinnostanut sinne kavuta. Enkä kyllä tällä kunnolla ja pituudella sinne pääsekkään ilman jakkaraa. Päädyttiin siis väsäämään ohjista ja riimunnarusta liinantapainen ja Karkki juoksutteli Marlieta hetken hangessa. Marlielle täytyy varmaan teettää sen omille korville sopivat paksummat huput. Sillä on niin isot korvat, ettei mitkään valmiit ole tarpeeksi isoja. Meidän pnaiset ratsuhuput menee juostavien korvaosien ansiosta nipin napin sille, mutta se tarvitsee ajohommiin ja maastoiluun paksummat.

Tästä tuli nyt kaikin puolin sekava kirjoitus, kun ei ole tullut päiviteltyä useammin. Kannattaa seurata instasta sivuja, sinne tulee useammin päivityksiä, kuin blogin puolelle. Nyt kun saadaankin tuo trekker meille takaisin, voin kirjoittaa siitä vihdoinkin vertailupostauksen kahden eri hevosen käytössä. Onneksi vihdoin alkaa päivä pidentymään ja ilmat pikkuhiljaa lämmetä!♥

"Huii, mikä tuo on?"

Trekker ratsastajan kanssa

Kirjoittelin aiemmin postauksen trekkerin hankinnasta Rosille ja jotkut halusivat nähdä miltä se näyttää ratsastajan kanssa. Itsehän asiaa tutkaillessani törmäsin netissä aika usein siihen että varsinkin tästä Classic -mallista miinuksena mainittiin isot polvituet, joita ei saa irti tai siirrettyä.
Itse ehdin ratsastaa satulalla kerran ennen kuin Rosi on jäänyt saikuttelemaan tähän asti että ollaan saatu punkkitilanne aisoihin ja jalkojen ruvet vähän parempaan kuntoon. Satula tuntui ihan hyvältä istua, polvituet vähän tuntui häiritsevän, mutta itselläni on muutenkin istunta tällä hetkellä niin päin honkia, että tilanne varmasti muuttuu kun jalka löytää taas paikkansa takaa ja lakkaa työntymästä koko ajan liikaa eteen. Toki tämä polvituki estää myös sitä aika hyvin.

Eilen Marlien liikuttaja ratsasti Rosilla kaikissa askellajeissa ja ainakin itsestäni näytti hyvältä. Ratsastaja itse sanoi myös että satula oli hyvä istua. Itsestäni ei ainkaan tuntunut että polvituet olisi vääntänyt jalkaa liikaa ja Rosilla on muutenkin aika kivat askeleet ja helpot askeleet istua. Laukassa Rosi hiukan pukitteli innoissaan, mutta mielestäni satula ei kummemmin liukunut eteen, ja jos hetkellisesti takapään noustessa liukui eteen, niin se palasi kyllä takaisin paikoilleen. Eli tämän puolesta satulan kanssa ei ollut ongelmaa.

Käynti

Muutoin meillä on muodostunut ongelmaksi se, että satula ei vain yksinkertaisesti pysy selässä. Olen säätänyt nyt paneeleita ja satulan leveyttä, mutta selkäännousussa ja alaskin tullessa satula kippaa helposti ratsastajan mukana vaikka kuinka varovaisesti koittaisi kyytiin mennä tai tulla alas. Ratsastaessa varsinkin kurveissa reippaammin se myös pyörähtää ihan toiselle puolelle, joka varmasti näkyy joissakin kuvissakin. Tähän olen kysynyt viisaammilta neuvoja ja sain vinkin, että joustorunkoisen satulan kanssa tulisi aina käyttää joustovyötä. Asia selitettiin niin, että kun satula joustaa liikkeiden mukana ja joustoton vyö ei, saattaa vyö välillä olla piukka ja hetken päästä se voi olla ihan löysä vaikka olisi selästäkin kiristänyt tosi tiukkaan. Nyt kun asiaa ajattelee niin se on ihan loogista. Vyön malliksi ehdotettiin banaania, sillä on kuulemma tynnyreiden satulanpysymisongelma monella taltutettu. Joku kehui myös mahdollisimman leveää vyötä joka tasaa painetta, tämäkin voisi olla varteenotettava vaihtoehto. "Tahmahuopaa" ja liukuestettä ehdotettiin, mutta niiden pintojen pitäisi tulla hevosen karvaa vasten ja en aio hevoselle kyllä sellaista laittaa karvoja kiskomaan. Satulaa vasten tulevasta liuku Seuraavaksi lähdemme katsastamaan siis banaanivyötä molemminpuolisilla joustoilla. Reilun viikon päästä Rosi pääsee myös aloittamaan laihiksen, kun päästään omaan kotiin ja saan jaettua pihaton niin, että se ei pääse jatkuvasti heinäkasalle. Saatiin myös kehoitus laihduttaa 100kg painoa hevosesta pois, jotta mikään satula olisi mahdollista sille sopia. Onhan se kieltämättä pullea eikä ole liikkunut kunnolla aikoihin, mutta ei meillä nyt ihan vielä maha maata viistä ;) Laihtumaan toki Rosi koitetaan saada lisäämällä nyt pikkuhiljaa liikuntaa ja vähentämällä ruokaa.

Ravi

Laukka

Takapää pomppii :D

Loppuun pahoittelut levottomista taustoista ja huonolaatuisista kuvista :D