Trekker ratsastajan kanssa

Kirjoittelin aiemmin postauksen trekkerin hankinnasta Rosille ja jotkut halusivat nähdä miltä se näyttää ratsastajan kanssa. Itsehän asiaa tutkaillessani törmäsin netissä aika usein siihen että varsinkin tästä Classic -mallista miinuksena mainittiin isot polvituet, joita ei saa irti tai siirrettyä.
Itse ehdin ratsastaa satulalla kerran ennen kuin Rosi on jäänyt saikuttelemaan tähän asti että ollaan saatu punkkitilanne aisoihin ja jalkojen ruvet vähän parempaan kuntoon. Satula tuntui ihan hyvältä istua, polvituet vähän tuntui häiritsevän, mutta itselläni on muutenkin istunta tällä hetkellä niin päin honkia, että tilanne varmasti muuttuu kun jalka löytää taas paikkansa takaa ja lakkaa työntymästä koko ajan liikaa eteen. Toki tämä polvituki estää myös sitä aika hyvin.

Eilen Marlien liikuttaja ratsasti Rosilla kaikissa askellajeissa ja ainakin itsestäni näytti hyvältä. Ratsastaja itse sanoi myös että satula oli hyvä istua. Itsestäni ei ainkaan tuntunut että polvituet olisi vääntänyt jalkaa liikaa ja Rosilla on muutenkin aika kivat askeleet ja helpot askeleet istua. Laukassa Rosi hiukan pukitteli innoissaan, mutta mielestäni satula ei kummemmin liukunut eteen, ja jos hetkellisesti takapään noustessa liukui eteen, niin se palasi kyllä takaisin paikoilleen. Eli tämän puolesta satulan kanssa ei ollut ongelmaa.

Käynti

Muutoin meillä on muodostunut ongelmaksi se, että satula ei vain yksinkertaisesti pysy selässä. Olen säätänyt nyt paneeleita ja satulan leveyttä, mutta selkäännousussa ja alaskin tullessa satula kippaa helposti ratsastajan mukana vaikka kuinka varovaisesti koittaisi kyytiin mennä tai tulla alas. Ratsastaessa varsinkin kurveissa reippaammin se myös pyörähtää ihan toiselle puolelle, joka varmasti näkyy joissakin kuvissakin. Tähän olen kysynyt viisaammilta neuvoja ja sain vinkin, että joustorunkoisen satulan kanssa tulisi aina käyttää joustovyötä. Asia selitettiin niin, että kun satula joustaa liikkeiden mukana ja joustoton vyö ei, saattaa vyö välillä olla piukka ja hetken päästä se voi olla ihan löysä vaikka olisi selästäkin kiristänyt tosi tiukkaan. Nyt kun asiaa ajattelee niin se on ihan loogista. Vyön malliksi ehdotettiin banaania, sillä on kuulemma tynnyreiden satulanpysymisongelma monella taltutettu. Joku kehui myös mahdollisimman leveää vyötä joka tasaa painetta, tämäkin voisi olla varteenotettava vaihtoehto. "Tahmahuopaa" ja liukuestettä ehdotettiin, mutta niiden pintojen pitäisi tulla hevosen karvaa vasten ja en aio hevoselle kyllä sellaista laittaa karvoja kiskomaan. Satulaa vasten tulevasta liuku Seuraavaksi lähdemme katsastamaan siis banaanivyötä molemminpuolisilla joustoilla. Reilun viikon päästä Rosi pääsee myös aloittamaan laihiksen, kun päästään omaan kotiin ja saan jaettua pihaton niin, että se ei pääse jatkuvasti heinäkasalle. Saatiin myös kehoitus laihduttaa 100kg painoa hevosesta pois, jotta mikään satula olisi mahdollista sille sopia. Onhan se kieltämättä pullea eikä ole liikkunut kunnolla aikoihin, mutta ei meillä nyt ihan vielä maha maata viistä ;) Laihtumaan toki Rosi koitetaan saada lisäämällä nyt pikkuhiljaa liikuntaa ja vähentämällä ruokaa.

Ravi

Laukka

Takapää pomppii :D

Loppuun pahoittelut levottomista taustoista ja huonolaatuisista kuvista :D

Saa istua, olkaa hyvä

Viime viikolla ratsastin laitumella hetken ja kaveri otti muutaman kuvan, Huomautti myös, että istun tosi takana satulassa. Kun rupesin kotimatkalla selaamaan kuvia ratsastuksesta, huomasin, että mulle on kehittynyt ihan kamala tuoli-istunta.

Harmittaa tosi paljon, koska olen aina ratsastustunneilla saanut kehuja hyvästä perusistunnasta, toki aina löytyy korjattavaa, mutta itselleni on alusta asti ollut helppoa löytää rento istunta ja oikea asento, kun samoilla tunneilla ystäväni ovat kamppailleet istuntaongelmien parissa.

Onni onnettomuudessa, tiedän tasan tarkkaan syyt, joista istunta on muodostunut, joten sitä on toivottavasti helpompi lähteä korjaamaan takaisin vanhaan ja parempaan. Marlie on tosi reipas hevonen ja välillä kuumuu vähän liikaakin. Se toimii pelkästään painoavuilla ja ääniavuilla, kääntyy ratsastajan katseen mukana, hidastaa (yleensä :D) taakse päin nojatessa ja kevyessä istunnassa tai etukenossa istuessa vauhti lisääntyy heti. Pohkeen ei tarvitse kuin hipasta kylkeä ja Marlie lähtee jo eteen päin, huonoina päivinä kahdella jalalla hypäten. Varmaan juurikin tämän takia on myls itselleni päähän pinttynyt se, että koittaa vaistomaisesti pitää pohkeita irti kyljistä, vaikka pitäisi tehdä juuri päin vastaoin, Usein sanotaan, että tuoli-istunta on juurikin kuumalla hevosella ratsastavan ihmisen ongelma ja tämän voi allekirjoittaa täysin.

Toinen, ja painavampi syy on jatkuvat polvikivut nivelissä. On tosi vaikea pitää 10 minuuttia kauempaa jalkoja jalustimissa, koska särky alkaa olemaan aivan järkyttävä. Lisäksi jaloista lähtee tunto ja usein joudunkin ottamaan maastossa tullessa jo vähän ennen tallin pihaa jalustimia pois jalasta, jotta tunto palautuu ennen kuin pitää hypätä selästä alas. Muutaman kerran olen tippunut suoraan selälleni. Polvisäryistä johtuen suoristan vaistomaisesti jalkoja kokoajan ratsastuksen aikana, jolloin juurikin kantapää painuu alas päin ja jalka siirtyy liian eteen, takapuoli satulan takakaarelle ja siitä yläkroppa vielä liian eteen.

Hyvässä perusistunnassa pidetään yleensä nyrkkisääntönä, että ratsastajan polvista ja varpasta pitäisi saada vedettyä suora linja ylhäältä alas, kun jalka on oikeassa kulmassa. Samoin hartioista, lonkan kautta kantapäähän tulisi pystyä vetämään suora linja ylhäältä alas. Kuten alempaa näkyy, vanhoissa ratsastuskuvissani se näyttää joten kuten toteutuvan, vaan eipä enää.

Ennen

Nyt

Oli muuten harvinaisen vaikeeta löytää enää vanhoja kuvia, tuossakin on just joku kevennyt tms menossa. Eiköhän siitä jutun juonen huomaa.

Hauskaa oli silti ja Marlie oli kiltti. Se on rauhottunut taas omaksi itseksensä ja runsaan maastatyöskentelyn ansiosta oli kiva huomata, että se pysähtyy jo pelkästään sanomalla "seis". Teinkin paljon pysähdyksiä ja käyntiä ja ravailin ihan muutaman pätkän. Heti, kun se ravasi hiukan rauhallisemmin ja maltillisemmin, hidastin käyntiin. Ravailujen jälkeen se seisominen paikallaan ei ollutkaan enään niin helppoa, ja hevonen alkoi heti samassa kohdissa tarjoamaan ravia seuraavilla kierroksilla, pidin käynnissä ja pysäyttelin sitäkin enemmän.

Onko kenelläkään muulla ollut istunnan kanssa ongelmia, ja mikä on auttanut parantamaan sitä?