Viime viikolla ratsastin laitumella hetken ja kaveri otti muutaman kuvan, Huomautti myös, että istun tosi takana satulassa. Kun rupesin kotimatkalla selaamaan kuvia ratsastuksesta, huomasin, että mulle on kehittynyt ihan kamala tuoli-istunta.
Harmittaa tosi paljon, koska olen aina ratsastustunneilla saanut kehuja hyvästä perusistunnasta, toki aina löytyy korjattavaa, mutta itselleni on alusta asti ollut helppoa löytää rento istunta ja oikea asento, kun samoilla tunneilla ystäväni ovat kamppailleet istuntaongelmien parissa.
Onni onnettomuudessa, tiedän tasan tarkkaan syyt, joista istunta on muodostunut, joten sitä on toivottavasti helpompi lähteä korjaamaan takaisin vanhaan ja parempaan. Marlie on tosi reipas hevonen ja välillä kuumuu vähän liikaakin. Se toimii pelkästään painoavuilla ja ääniavuilla, kääntyy ratsastajan katseen mukana, hidastaa (yleensä :D) taakse päin nojatessa ja kevyessä istunnassa tai etukenossa istuessa vauhti lisääntyy heti. Pohkeen ei tarvitse kuin hipasta kylkeä ja Marlie lähtee jo eteen päin, huonoina päivinä kahdella jalalla hypäten. Varmaan juurikin tämän takia on myls itselleni päähän pinttynyt se, että koittaa vaistomaisesti pitää pohkeita irti kyljistä, vaikka pitäisi tehdä juuri päin vastaoin, Usein sanotaan, että tuoli-istunta on juurikin kuumalla hevosella ratsastavan ihmisen ongelma ja tämän voi allekirjoittaa täysin.
Toinen, ja painavampi syy on jatkuvat polvikivut nivelissä. On tosi vaikea pitää 10 minuuttia kauempaa jalkoja jalustimissa, koska särky alkaa olemaan aivan järkyttävä. Lisäksi jaloista lähtee tunto ja usein joudunkin ottamaan maastossa tullessa jo vähän ennen tallin pihaa jalustimia pois jalasta, jotta tunto palautuu ennen kuin pitää hypätä selästä alas. Muutaman kerran olen tippunut suoraan selälleni. Polvisäryistä johtuen suoristan vaistomaisesti jalkoja kokoajan ratsastuksen aikana, jolloin juurikin kantapää painuu alas päin ja jalka siirtyy liian eteen, takapuoli satulan takakaarelle ja siitä yläkroppa vielä liian eteen.
Hyvässä perusistunnassa pidetään yleensä nyrkkisääntönä, että ratsastajan polvista ja varpasta pitäisi saada vedettyä suora linja ylhäältä alas, kun jalka on oikeassa kulmassa. Samoin hartioista, lonkan kautta kantapäähän tulisi pystyä vetämään suora linja ylhäältä alas. Kuten alempaa näkyy, vanhoissa ratsastuskuvissani se näyttää joten kuten toteutuvan, vaan eipä enää.
 |
| Ennen |
 |
| Nyt |
Oli muuten harvinaisen vaikeeta löytää enää vanhoja kuvia, tuossakin on just joku kevennyt tms menossa. Eiköhän siitä jutun juonen huomaa.
Hauskaa oli silti ja Marlie oli kiltti. Se on rauhottunut taas omaksi itseksensä ja runsaan maastatyöskentelyn ansiosta oli kiva huomata, että se pysähtyy jo pelkästään sanomalla "seis". Teinkin paljon pysähdyksiä ja käyntiä ja ravailin ihan muutaman pätkän. Heti, kun se ravasi hiukan rauhallisemmin ja maltillisemmin, hidastin käyntiin. Ravailujen jälkeen se seisominen paikallaan ei ollutkaan enään niin helppoa, ja hevonen alkoi heti samassa kohdissa tarjoamaan ravia seuraavilla kierroksilla, pidin käynnissä ja pysäyttelin sitäkin enemmän.
Onko kenelläkään muulla ollut istunnan kanssa ongelmia, ja mikä on auttanut parantamaan sitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti