tiistai 23. helmikuuta 2016

Tallipäivä videolla

Käytiin eilen Emilian kanssa ratsastamassa ja juoksuttamassa. Mentiin laitumella ja Emilia ratsasti ensin kahdeksikkoja ja ympyröitä käynnissä ja pysähdyksiä. Ravissa lensikin sitten kunnon voltilla alas selästä..




Sen jälkeen juoksutin liinassa, jossa Marlie toimi hyvin. Videolta näkyy paremmin juoksutusta. Jossain kohtaa Marlie sitten myös kaatui kyljelleen liinassa, sekin näkyy videolla. Oli onneks paljon lunta niin kukaan ei satuttanu itseensä.



 




lauantai 20. helmikuuta 2016

Vihdoinkin toimiva ratkaisu

Oon tänään koko päivän tapellut blogin ulkoasun kanssa ja koittanut noita koodailuita saada toimimaan. Ei ole ulkonäkö kyllä todellakaan sitä, mitä haluan, mutta taas lisää opittu. Luulen, ettei toi ulkoasu tule kyllä koskaan olemaan sitä mitä haluan.


Torstaina ihmeteltiin, että onko joku käynyt vaihtamassa hevosen johonkin toiseen. Kokeiltiin hackamorea ensimmäistä kertaa. Tuo hackamore on tosiaan full/x-full -kokoa, mutta jouduttiin heti tekemään jokaiseen remmiin lisäreikiä, että mahtui päähän.



Olin kyllä ihan innoissani, kun pääsin selkään ja huomasin miten hyvin kuolain toimii. Ei ollut enää hajuakaan siitä hermostuneesta ja koko ajan alta pois karkaavasta hevosesta. Vihdoinkin se kulki rennosti pää alhaalla ja muutaman minuutin jälkeen se pärskähteli jo tyytyväisenä, mitä se ei koskaan ennen kyllä ole tehnyt. No ehkä joskus kunnon spurttailun jälkeen.

Kääntelin ja vääntelin hiukan ympyröitä ja kahdeksikkoja ja tein paljon pysähdyksiä. Marlie toimii muutenkin pelkästään painoavuilla ihan täysin. Välillä on vieläkin vaikeeta tajuta, miten herkkä se on, kun on tottunut pienestä asti potkimaan ratsastuskoulun poneja eteenpäin.

 Pysähdykset oli kyllä parasta, missä hackamoren toimivuuden huomasi. Ei tarvinnut, kun istua satulaan ja sanoa "seis" ja hiukan sormia puristaa, niin hevonen oli jo pysähtynyt,
Ennen on saanut olympioidenkin kanssa tapella, että on pysähtynyt, yleensä se on vaan pistänyt vastaan ja ruvennut kiertämään ympyrää tai stepannut paikoillansa.


Luulen, että kaurojen pois jättäminen, magnesium ja tuo uusi kuolain vie nyt tosi paljon eteenpäin asioissa. Ainakin nyt on käytös jo muuttunut huomattavasti. Ollaan hämmästelty sitäkin, miten nätisti Marlie toimii selkään noustessa. Vielä alkutalvesta tappelin sen kanssa yli puolitoista tuntia jakkaran vieressa, kun se ei suostunut seisomaan nätisti. Alkuaikoina se lähti aina eteenpäin, ennen kun selkään pääsi. Sen jälkeen laitoin sen aina pakittamaan takaisin penkin viereen. Seuraavalla kerralla se sitten ei mennytkään enää eteenpäin, vaan rupesi aina pakittamaan, kun oli menossa selkään :D

Nyt se seisoo nykyään paikallansa ihan hiljaa, odottaa että jalustimet on säädetty ja vyö kiristetty ja senkin jälkeen vielä hengailee ilman mitään kiirettä. Ihan loistavaa! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Nyt on edessä hiihtoloma ja toivottavasti paljon hevostelua, jos säät sallii.


Peku lomafiiliksissä


tiistai 16. helmikuuta 2016

Luminen ystävänpäivä ja maastoilua

Meillä oli taas Emilia mukana ratsastamassa sunnuntaina. Tällä kertaa sai mennä Mintulla. Vähän rauhallisempi kyyti, mutta joutuu menemään ilman satulaa. Tänne on taas kivasti satanut lunta ja keli kokoajan plussan tuntumassa, niin niitä tilsoja tulee. Meillä ei ole tilsakumeja ollenkaan, koska kengät ei pysy niiden kanssa niin hyvin jalassa.

Käytiin maastossa kävelemässä ja Marlie pääsi ravailemaan ja laukkailemaan vielä, kun me käännyttiin kotiin päin Mintun kanssa. Se pysähteli kokoajan koitti kääntyä kotiin tai mennä pusikkoon syömään. Alkaa varsamaha pikkuhiljaa hidastamaan matkoja :D







Tänään kävin itse liikuttamassa Marlien ja ei voisi ihminen kyllä tyytyväisempi olla. Ilma oli ihan loistava, muutama aste pakkasta ja aurinko lämmitti mukavasti. Neiti toimi niinku ihmisen mieli. Seisoi paikallansa hievahtamatta, kun menin selkään ja kiristelin vyötä ja jalkkareita säädin, ohjat roikkui vaan kaulalla. Käytiin heittämässä tunnin maastolenkki ja melkein kokoajan mentiin löysillä ohjilla. Maastoilun jälkeen juoksutin laitumella vielä avun kanssa muutamia siirtymisiä. Ei ole siinäkään vielä koskaan toiminut niin hyvin, kuin tänään.






"Ei tarvii laittaa kiinni, mää seison tässä"





Omppumehua ja ruokaa lopuksi

Tänään tuli postissa hackamore, pian päästään testaamaan sitä!


perjantai 12. helmikuuta 2016

Ruokinnasta

Marlien minulle tullessa se oli pikkuisen hoikassa kunnossa. Kun entiseltä omistajalta kyselin ruokintajuttuja, hevonen oli kuitenkin syönyt paljon ja monipuolisesti, joskin treenattu ja muutenkin liikutettu enemmän, kuin nyt.

Ensimmäisellä tallilla hevoset oli vapaalla heinällä, sen lisäksi Marlie sai kivennäisen. Energiaa tuntui olevan muutenkin jo ihan tarpeeksi. Kesäkuusta lähtien hevonen onkin asunut toisella tallilla. Kesällä hepat ulkoili laitumella vuorokauden ympäri, laidunruohon lisäksi sai tuoretta niitettyä ruohoa/heinää niin paljon, kun jaksoi syödä ja kauraa, sekä Racing Progressia kaurojen kanssa.


Heinäkuu 2015

Helmikuu 2016


Marlie on kokoajan ollut aika hoikassa kunnossa, kesällä se lihoi hiukan enemmän laitumella, mutta nyt talvella taas se on hoikistunut aika paljon. Talven alussa talvikarva oli jossain kohtaa vähän samean ja takkuisen näköistä, kun muiden karva kiilsi komeasti.  Kun hevonen laihtui, tallinomistaja lisäsi väkirehuihin kauran määrää. Karva on nyt paremman laatuista. Hevosta on kuitenkin liikutettu vajaa kuukausi tosi vähän ja tuntuu, että sillä on lenkeillä ihan liikaa energiaa. Se on muutenkin todella herkkä ja energinen tapaus, nyt tuntuu kuitenkin, että välillä istuu räjähdysvalmiin raketin päällä. Kaura ei siis ole tuonut massaa kauheasti enempää, mutta energiaa kyllä.

Tällä hetkellä ruokintaan kuuluu heinän lisäksi pellava ja magnesiumlisä. Nyt vauhdettiin kauran tilalle myös Racingin Peacemaker, näiden lisäksi saa vielä hiukan Progressia. Lisäksi karsinassa on iso suola -ja kivennäiskivi, joka oli ainakin muutamassa päivässä jo maistunut. Lisäksi ajattelin
Toivotaan, että kauran pois jättäminen rauhottaisi hieman neitiä.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Uusia kuolaimia kokeilussa


Marliella on ollut meillä ollessa käytössä alussa nivelkuolain. Silloin alussa lähinnä juoksutettiin ja mentiin kentällä ja kuolain tuntui riittävän siihen hommaan, ainakin yleensä. Mielestäni se oli kuitenkin hiukan lyhyt ja tuntui nipistelevän suupieliä renkaiden väliin, joten ostin tallinpitäjältä sentin pidemmän nivelolympian väliaikaiseen käyttöön.

Nivelolympia

Vaihdettiin tallipaikkaa ja siellä ollaan menty suurimmaksi osaksi pelkästään maastossa. Välillä kaveri on hypännyt laitumella ja itse olen siinä ratsastellut välillä. Silti varmaan yli 90% ratsastuksista mennään maastossa, jossa sitä vauhtia löytyy enemmän.

Marliella on tapana käännellä ja väännellä suutansa heti, jos joku asia ärsyttää. Tänään, kun heinät heitettiin tarhaan ja neiti seisoi vielä käytävällä, kävi suu kokoajan. Välillä jos on tylsää, suu käy kokoajan. Yleensä se tekee sitä myös lenkeillä, varsinkin reippaamman menon jälkeen, kun ei saakkaan juosta mielinmäärin ja täytyy tyytyä kävelemään.

Pohdittiin sopivampaa kuolainta, ja päätin tilata D-mallin kuparirollerin ja ohuemman kolmipalan kuparisella keskiosalla kokeiluun. Alunperinkään tarkoitus ei ollut mennä olympialla pidempään, kuin viikon pari, mutta se oli ihan ok käytössä ja jäi siksi pidemmäksi aikaa.

D-kuparirolleri

Kolmipala

Nyt ollaan käytetty kuparirolleria ja kolmipalaa molempia. Kolmipala on yleensä ollut juoksutuksessa käytössä, ja nyt viimeksi lauantaina se oli suussa, kun käytiin maastossa kävelemässä, niin että kokemattomampi ratsastaja oli selässä ja talutin hevosta. Silloin sain ainakin koko ajan olla jarruttamassa maastakäsin.

Kuparirollerilla on ratsastettu ja se ei oikeastaan ole ollut paljon kolmipalaa ihmeellisempi. Hevonen on kyllä pysynyt ihan hyvin käsissä, mutta reippaammassa vauhdissa saa pidätellä reilusti.

Suun pelaaminen ei ole vähentynyt kummallakaan, eli taitaa olla enemmänkin opittu tapa, kuin kuolaimesta johtuva juttu. Ja tekeehän se sitä naaman vääntelyä ilman kuolaimiakin.

Seuraavaksi aletaan testailemaan kuolaimettomia vaihtoehtoja, koska tällä hetkellä ainoa hyvin toimiva kuolain on edelleen tuo olympia. Lisäksi tuo suun aukominen ratsastaessa näyttää ja tuntuu kurjalta, joten haluan kokeilla, miten Marlie toimii kuolaimettomilla, tai hackamorella.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Yhden päivän talvi

Oltiin porukalla lauantaina tallilla ja koko päivän satokin kunnolla lunta. Lähdettiin 11 maissa Porista, ja mulla oli "pikkusisko" mukana ratsastamassa. Toi lumisade olikin tosi ärsyttävä, koska hevosille kerty heti järkyttävät tilsat ja lisäksi lumipeitteen alla oli monessa paikassa peilijäätä. Ja tarhoissa odotti 3 kappaletta litimärkiä kamuja.




Marliella oli ollut viikon vapaa liikutuksesta, koska kaikilla on ollut niin pitkiä päiviä, ettei olla ehditty liikuttamaan. Emilia ratsasti Marliella ja taluttelin sitä, yksi tuli Mintulla ratsastaen ja poni köpötteli perässä pikkuratsastaja selässä. Käveltiin pieni maastoreissu ja käännyttiin aika pian takaisin, kun oli niin pahassa kunnossa pohjat, että hevoset meni paniikissa liukastellen eteenpäin. Vauhtikin oli vaan kävelyä, niin tilsoja pääsi kertymään.




 Sen jälkeen muut hepat hoidettiin pois, ja Marlielle vaihdoin kuolaimen, ja sillä mentiin reippaammin pari pätkää vielä tiellä. Aika varovasti neiti silti juoksi, vaikka tilsat tippu aika nopeasti pois, kun vauhti kasvo.




Ratsastuksen jälkeiset fiilikset? Loppupäivä löhöttiin elokuvia katsellen ja syöden :D