Selässä taas yli vuoden tauon jälkeen

Kylläpäs tuntui sunnuntaina oudolta kiivetä taas hevosen selkään. Silloin, kun tiesin Rosin lähtevän uuteen kotiin, ajattelin vielä ehtiväni ratsastaa sillä. Kengittäjä ei kuitenkaan tullut ajoissa ja kelit olivat niin huonot, että ratsastus jäi sen takia sitten väliin. Nyt kuitenkin sunnuntaina ratsastin Marliella. Sen selässä olen istunut viimeksi varmaan 2017 alkutalvesta, koska sen jälkeen meillä oli muuttamisia ja olin todella paljon töissä, jonka jälkeen tulinkin raskaaksi ja ratsastus on sen takia ollut tauolla.

Marlien ratsasti lauantaina ratsuttaja ja se tuntui aluksi aika rauhalliselta ja kivalta käynnissä, mutta heti kun aloin lyhentää ohjaa, se laittoi lisää vauhtia masiinaan ja karkaili raville. Kokeilin molempiin suuntiin kerran pari pohkeenväistöjä, mutta ne oli aikamoista juoksemista ja räpiköimistä. Itse menin aika pitkällä ohjalla alkuun (tai oikeastaan koko ajan näköjään nyt kun videoita katsoo), joten se pääsi ehkä vähän liian helposti luistamaan pidätteistä. Ikuinen istuntaongelma Marlien kanssa korostui taas heti raviin siirtyessä ja hevonen tuntui juoksevan vaan alta pois. Melkoinen noidankehä taas syntyi, kun oma istunta jäkittää etukenossa ja pohkeen irti kyljistä liian edessä ja takapuoli takakaarella. Tätä olenkin koittanut miettiä, mikä sen etukenon siellä loppujen lopuksi aiheuttaa ja Karkki sen viimein sanoi. Marlie painaa aika paljon ohjalle ravissa ja koittaa juosta pois, joten ohjiin tukeutuu selässä aivan liikaa. Lisäksi kun koitan jaloilla jarruttaa vastaan, ne siirtyy liian eteen. Onneksi Karkki oli mukana ja huuteli aina istunnasta jotain vinkkejä. On paljon helpompi keskittyä ongelmiin ja korjata niitä, kun joku on huomauttamassa niistä. Jossain kohtaa pienen pätkän ajan Marlie tuntui vähän rentoutuvan ja laskevan päätään, joka tuntui heti selkään. Pienen hetken istunta tuntui loksahtavan edes vähän parempaan suuntaan heti, kun se rauhottui ja kulki tasaisemmin. Mentiin varmaan puolisen tuntia molempiin suuntiin vähän aikaa. Tuntui vähän ´kurjalta, kun joutui vetämään niin paljon ohjasta ja siltikin hevonen pyrki kokoajan käynnistä raviin.


Suunnittelinkin nyt sitä, että seuraavaksi varmaan ratsastelen kerran viikkoon kuolaimen kanssa Marliella niin, että sillä on sivuohjat. Jos se tänään juoksutuksessa menee niitten kanssa yhtä kivasti, kuin viime viikolla, uskallan ne laittaa sille jo ratsastaessakin. Muuten jos ratsastan ilman sivuohjia, käytän sillä hackamorea niillä kerroilla. Hackamoren kanssa se ei paina ohjalle läheskään niin paljon ja on niiden kanssa rennompi. Pyrin juoksuttamaan sitä kerran viikkoon joko sivareiden kanssa tai ilman, riippuen vähän, mitä sillä milloinkin on tehty. Muuten koitetaan päästä ajelemaan kärryillä nyt ainakin muutama kerta vielä kotona ja sen jälkeen voitaisiin jossain kohtaa mennä jo radalle kokeilemaan niitäkin. Jossain kohtaa aion kyllä käydä ottamassa jollain muulla hevosella ratsastustunnin mielenkiinnosta ja katsoa saadaanko istuntaa yhtään korjattua, vai jatkuuko könötys vaikka alla olisi vähän tasaisempi hevonen.

Kuvia ei tältä reissulta tullut, mutta Karkki kuvasi pienen videon.


         

Saa istua, olkaa hyvä

Viime viikolla ratsastin laitumella hetken ja kaveri otti muutaman kuvan, Huomautti myös, että istun tosi takana satulassa. Kun rupesin kotimatkalla selaamaan kuvia ratsastuksesta, huomasin, että mulle on kehittynyt ihan kamala tuoli-istunta.

Harmittaa tosi paljon, koska olen aina ratsastustunneilla saanut kehuja hyvästä perusistunnasta, toki aina löytyy korjattavaa, mutta itselleni on alusta asti ollut helppoa löytää rento istunta ja oikea asento, kun samoilla tunneilla ystäväni ovat kamppailleet istuntaongelmien parissa.

Onni onnettomuudessa, tiedän tasan tarkkaan syyt, joista istunta on muodostunut, joten sitä on toivottavasti helpompi lähteä korjaamaan takaisin vanhaan ja parempaan. Marlie on tosi reipas hevonen ja välillä kuumuu vähän liikaakin. Se toimii pelkästään painoavuilla ja ääniavuilla, kääntyy ratsastajan katseen mukana, hidastaa (yleensä :D) taakse päin nojatessa ja kevyessä istunnassa tai etukenossa istuessa vauhti lisääntyy heti. Pohkeen ei tarvitse kuin hipasta kylkeä ja Marlie lähtee jo eteen päin, huonoina päivinä kahdella jalalla hypäten. Varmaan juurikin tämän takia on myls itselleni päähän pinttynyt se, että koittaa vaistomaisesti pitää pohkeita irti kyljistä, vaikka pitäisi tehdä juuri päin vastaoin, Usein sanotaan, että tuoli-istunta on juurikin kuumalla hevosella ratsastavan ihmisen ongelma ja tämän voi allekirjoittaa täysin.

Toinen, ja painavampi syy on jatkuvat polvikivut nivelissä. On tosi vaikea pitää 10 minuuttia kauempaa jalkoja jalustimissa, koska särky alkaa olemaan aivan järkyttävä. Lisäksi jaloista lähtee tunto ja usein joudunkin ottamaan maastossa tullessa jo vähän ennen tallin pihaa jalustimia pois jalasta, jotta tunto palautuu ennen kuin pitää hypätä selästä alas. Muutaman kerran olen tippunut suoraan selälleni. Polvisäryistä johtuen suoristan vaistomaisesti jalkoja kokoajan ratsastuksen aikana, jolloin juurikin kantapää painuu alas päin ja jalka siirtyy liian eteen, takapuoli satulan takakaarelle ja siitä yläkroppa vielä liian eteen.

Hyvässä perusistunnassa pidetään yleensä nyrkkisääntönä, että ratsastajan polvista ja varpasta pitäisi saada vedettyä suora linja ylhäältä alas, kun jalka on oikeassa kulmassa. Samoin hartioista, lonkan kautta kantapäähän tulisi pystyä vetämään suora linja ylhäältä alas. Kuten alempaa näkyy, vanhoissa ratsastuskuvissani se näyttää joten kuten toteutuvan, vaan eipä enää.

Ennen

Nyt

Oli muuten harvinaisen vaikeeta löytää enää vanhoja kuvia, tuossakin on just joku kevennyt tms menossa. Eiköhän siitä jutun juonen huomaa.

Hauskaa oli silti ja Marlie oli kiltti. Se on rauhottunut taas omaksi itseksensä ja runsaan maastatyöskentelyn ansiosta oli kiva huomata, että se pysähtyy jo pelkästään sanomalla "seis". Teinkin paljon pysähdyksiä ja käyntiä ja ravailin ihan muutaman pätkän. Heti, kun se ravasi hiukan rauhallisemmin ja maltillisemmin, hidastin käyntiin. Ravailujen jälkeen se seisominen paikallaan ei ollutkaan enään niin helppoa, ja hevonen alkoi heti samassa kohdissa tarjoamaan ravia seuraavilla kierroksilla, pidin käynnissä ja pysäyttelin sitäkin enemmän.

Onko kenelläkään muulla ollut istunnan kanssa ongelmia, ja mikä on auttanut parantamaan sitä?