Marlie on saanut nyt viikon ajan liikkua kävellen selästä, tai miksei maastakin. Ennen juhannusta käytiin Karkin kanssa tallilla ja hän ratsasti Marliella kentällä aikalailla juurikin puolisen tuntia käyntitehtäviä. Marlie oli aika jäykän näköinen takaa, varsinkin loppua kohden näytti mielentäni vielä jäykemmältä. Tilanne on silti ollut huonompikin mielestäni kun olen sitä maasta seuraillut. Tällä kertaa sitä sai kuulemma ratsastaa kunnolla jo pohkeella, kun yleensä pieni hipaisu jo laittaa menokengät tanssahtelemaan. Ihan kiva välillä niinkin, että saa miettiä enemmän pohkeella eteen, kuin että miten saa hevosen rauhoittumaan. Marlie sai sunnuntaina kengät jalkaan. Maksimolla ei vielä kenkiä ole, joten mennään tänään laitumella Marliella ja Maksimo saa olla siinä seurana. Reilusta viikon kävelytyksestä oli puhe, ja piikityksestä tuli viime torstaina viikko, joten pikkuhiljaa uskaltaa varmaan ottaa pätkä kerrallaan vähän ravia mukaan liikutukseen. Meillä on laidun hyvällä paikalla mäessä, jossa olisi tosi hyvä treenata loivassa pitkässä mäessä ihan käynnissä näin vähän ravissa aluksi, myöhemmin reippaamminkin.
Maksimo
Katsotaan jos tänäänkin innostuisin kuvailemaan vähän parempaan videota tallilta🤔 Kuvat ja alla oleva video on kuvattu viime torstailta ja otin hätäseen klipin sieltä täältä, kun pelkät valokuvat ei oikein tuntuneet onnistuvan silloin.
Viime viikolla käytiin heppojen vanhan liikuttajan Hennan kanssa tallilla ja laitettiin kypäräkamera päähän pitkästä aikaa. Ehdotin hänelle että kävisi Marlien kanssa maastossa päästelemässä muutaman pätkän reippaammin, koska neiti oli kärryillä niin paha ajaa. Kävin siis jokunen päivä aiemmin ajamassa Marliellla itse ja se painoi koko reissun ohjille niin paljon ettei sitä meinannut saada enää pidettyä käsissä ja poukotti aivan vinossa aisojen välissä. Treenisuoralla uskalsin sitä päästää ihan pienelle hölkälle, mutta sekin tuntui olevan virhe, koska sen jälkeen neiti olisi lisännyt vain vauhtia. Vauhti ei niinkään haittaa vaan se, jos se ei pysähdykään suoran päähän vaan jatkaa kiitoa tallille asti ja jossain mutkassa tuleekin auto vastaan.
Marlie menikin ihan kivasti alkukäynnit tiellä ja alkoi vasta metsätielle päin tultaessa vähän lisäämään kävelyyn vauhtia. Neidit kävivät päästelemässä ravia ja laukkaa suoran päähän, jonka jälkeen ravailivat vielä kentällä. Marlie näytti vähän rauhallisemmalta kentällä pyöriessä, kun oli saanut käydä ensin vähän päästelemässä reippaammin. Näyttää kyllä hämmästyttävän rauhalliselta meno kypäräkameran kuvasta. Itse kun on kyydissä joskus istunut ja tietää millasta meno on niin voi vaan sanoa että ei videolla näytä kyllä vauhti läheskään yhtä kovalta! :D
Ratsuttaja kävi lauantaina toistamiseen ja Marlien viimeksi vaikeampi oikea kierros olikin kääntynyt vasempaan. Omaan silmään ja ratsuttajan mielestä hevonen oli paljon rauhallisempi ekaan kertaan verrattuna ja sivusta seuraajana meno näytti ihan kivalta. Lauantaina mennään kopin kanssa maneesille ja tekisi mieli nousta itsekin hetkeksi kyytiin reilun vuoden ratsastustauon jälkeen.
Kannattaako ottaa jatkossakin kypäräkamera akitivisemmin käyttöön?
Taisinkin jossain postauksessa mainita meidän reissusta Yyteriin. Meidän tallin pihasta pääsee kävelymatkan päähän rantaan, josta pääsee hevosta kahluuttamaan ja uittamaan. Kaverini tuli hevosensa Mintun kanssa trailerilla tallille ja lähdettiin yhdessä kahlailemaan. Kokeilin silloin ekaa kertaa kypärässä uutta GoPro kameraa ja ajattelin laittaa videon myös nyt tänne. Muokkasin videosta suurimman osan pois, koska kukaan ei varmasti jaksaisi katsoa yli tunnin koko pitkää pätkää. Harmillisesti tuona päivänä tuuli aika paljon, joten videolla kuului lähinnä kovaa tuulen kohinaa ja omaa huootustani. Olisi ollut kiva laittaa kerrankin musiikiton video, mutta musiikin päälle laittaminen oli tällä kertaa parempi idea. Kukaan ei jaksa kuunnella sitä rätinää ja huminaa. Videot kannattaa laittaa parhaalle mahdolliselle laadulle asetuksista, jos haluaa jotain nähdäkin.
Marlie kengitettiin juuri ennen lähtöä rannalle. Reissu meni ihan mukavasti, mutta alussa Marlie rupesi vähän hyppimään ja koitti lähteä kotiin päin, kun koitin saada sitä Mintun perässä veteen. Tulin itse alas selästä ja talutin sen veteen ja pääsin taas kyytiin. Käytiin aika pitkälläkin kahlailemassa, mutta veden pinta nousi niin hitaasti että varmaan kilometrinkin päässä rannasta vettä oli vasta jalkoihin asti. Minttu meni aika reippaasti heti kahlailemaan ja luulin,että Marliekin olisi mennyt helpommin sen perässä, kun on sentään siellä ennenkin käynyt. Kahlailtiin vedessä varmaan reilu puoli tuntia ja lähdettiin takaisin päin. Loppumatkasta Marlie "kompastui" ja alkoi nilkuttamaan, tulin pois selästä ja uusi etukenkä oli heti irronnut ja vääntynyt ihan kiemuraan ja törrötti sivuttain ulkona kaviosta. Kenkä irti ja matka jatkui taluttaen viimeiset sadat metrit.
Laitoin myös muutaman videopätkän yhteen parilta viimeiseltä tunnilta. Näillä tunneilla ollaan menty kolmipaloilla. Ensimmäisellä tunnilla Minna juoksutti Marlieta ensin vähän sivuohjien kanssa. Niitä ei ole ennen käytetty, en itse eikä hevonen. Siksi sovittiin että ensimmäiseksi joku osaavampi niillä juoksuttaa. Pääsin itse selkään hetken päästä ja Marlie tuntui kulkevan ravissa tosi kivasti, eikä itseni tarvinnut huolehtia kuin eteen päin kulkemisesta pohkeilla ja kevennyksestä. Siinä ehti välillä jo miettiä myös oman istunnan parantamista, kun ei tarvinnut huolehtia koko ajan siitä, miten hevonen kulkee. Lopuksi mentiin ilman liinaa ympyrällä ja ohjastuntumalla, jolloin homma pelitti myös ihan kivasti.
Toisella tunnilla menin samalla varustuksella suoraan selkään liinan päähän. Aluksi Marlie vähän vastusteli ohjia ja jännitti, mutta hetken päästä rentoutui jo ihan kivasti raville. Ehkä niin hyvää ahaa-tunnetta ei tällä kertaa tullut ja olin itsekin vähän enemmän hukassa tällä kertaa ja ajatukset harhaili miten sattuu. Lopuksi mentiin isoa kahdeksikkoa, jossa oli tehtävänä aina suoristus ja suunnan vaihto, tehtävä meni hetkittäin ihan onnistuneesti, toki asiaa olisi helpottanut jos olisin itse myls tehnyt selässä jotain. Myös ainainen ohjien pikkuhiljaa valuminen tuotti ongelmia. En vaan yksinkertaisesti uskalla pitää kunnon napakkaa otetta, koska pelkään olevani liian kovakätinen. Tämä on ollut ainainen ongelma ratsastuksessani, mutta toivottavasti korjaantuu jatkossa. Istunta on edelleen etukeno ravissa, muttei enää läheskään yhtä paha, kuin ennen satulan vaihtoa ja tuntien alkamista. Hevonenkin kulki kivasti, tuntui selkään paremmalta mitä videolla näyttää. Edistystä edes vähän.
Viimeinen viikko ennen vuoden vaihdetta ja Marlie pääsi vähän liikunnan makuun pikkuhiljaa. Keskiviikkona kaverini pääsi selkään ja harjoittelemaan väistöjä ja puomeja kentälle. Marlie meni puomien yli ratsastaja selässään tosi hyvin. Viimeksi ollaan maastakäsin harjoiteltu kahdestaan herkkupalan kanssa niiden ylittämistä, ja kun viimeisimmät harjoitukset meni hyvin, lisättiin ratsastaja selkään. Tuolloin oli vielä tiet ja kenttä umpijäässä, joten käyntiä kovempaa ei menty. Hevonen oli vähän hätäinenselkäännousussa ja ratsastaessa.
Perjantaina oli tarkoituksena käydä vain nopeasti tallilla, mutta innostuttiin laittamaan Marlielle kärryt perään ja lähtemään ajelemaan maastoon. Itselläni on ajamisesta tullut taukoa melkein 3 vuotta, sitä ennen tein sitä työkseni päivittäin useamman vuoden. Marliella on minulla sen ollessa ajettu vain kerran radalla, mutta sillon en ollut puikoissa itse.
Marlie oli paljon parempi ajaa kuin kuvittelin, tietysti vauhtiin päästessä jarrut vähän hukkui, mutta aika nätisti se hidasti, kun pidätti vähän kovempaa. En uskaltanut lähteä ajamaan vipuvarrellisilla hackamoreilla, joten käytössä oli perus nivelkuolain.
Itselle tuli pieni innostus ajohommaa kohtaan, toki mieli on tehnyt raveihin suunnata jo pidemmän aikaa. Uusi vuosi vaihtui parhaassa mahdollisessa seurassa kaupungin yössä, enkä tehnyt mitään lupauksia tälle vuodelle. Toiveina sen sijaan olisi päästä ilmoittamaan Marlie vielä raveihin ihan harrastuspohjalta ja mahdollisesti astuttaa se keväällä yhdellä tietyllä oriilla, liikkua enemmän ja käydä enemmän tallilla, sekä kohentaa taloudellista tilannetta viime vuodesta.
Kuvien laadusta päätellen uuden kameran hankinta edessä mahdollisimman pian.
Tein pienen videokoosteen vuodesta 2016. En onnistunut lisäilemään puhelimesta videoita ja kuvia tietokoneelle, joten siellä saattaa olla aika paljon samoja kuviajoita blogissa on jo nähty,
Tasan neljä vuotta sitten ajelin tutun tallin pihaan. Varmasti kamalin asia, joka eläimen omistajalle voi tapahtua, oli edessä. Minulla oli takana viimeiset viisi vuotta elämää ensimmäisen oman hevosen kanssa, ja siihen aikaan mahtui paljon. Lopetuspäätös oltiin tehty jo varmaan kuukausi aikaisemmin, sen tiesin silti jo paljon sitä ennenkin, että pikkuhiljaa olisi jo aika. Nyt jälkikäteen miettiessä ajattelen, että irti olisi voinut päästää ehkä jo aikaisemminkin.
Kaiken kaikkiaan tämä kaveri opetti minulle enemmän hevoses omistamisen hyvistä ja huonoistakin puolista ja ilman Toffeeta et varmasti olisi tällä hetkellä toisen hevosen omistaja.
Ikävä on edelleen kova, mutta onneksi edes osa kuvista ja videoista on säilynyt tallessa. Osa videon kuvista on varmaan näkynyt blogissa, varsinkin tässä postaushaasteessa, jossa kirjoitin Toffeesta. Yritin saada videolla silti mukaan mahdollisimman paljon myös muita kuvia.
Oltiin eilen kaverin kanssa tallilla yhdessä ja ratsastettiin molemmat kentällä. Marliella oli viimeksi viikko sitten ratsastettu kunnolla, koska keskiviikkona en ollut tallilla, torstaina juoksutin sitä hiukan ja se liikkui tosi tahmeasti ja kiukutteli, kun pyysin ravia. Se ei ole nyt ollut ihan oma itsensä, ja sen takia jätinkin juoksutuksen siihen ja perjantaina vain harjailin ja hoitelin muuten. Viikonloppuna en ollut tallilla. Virtaa siltä löytyi aika paljon, eikä se ollut ravissakaan läheskään niin rento, kun viikko sitten ratsastellessa. Se on välillä ihan kivasti jo rentoutunut ravissa ja sen huomaa kyllä heti askeleessa. Ratsastin ensin vähän aikaa. Menin aika kauan käynnissä ja tein pohkeenväistöjä. Nyt Marlie menee jo muutaman askeleen vasemmallekkin päin ja tuntuu hiukan tajuavan ideaa. Oikealle se väistää ihan automaattisesti, kun vähänkään antaa oikeita apuja.
Alkukäynnit ja joku tulee kiltisti perässä :D
Ravissa olikin vähän jarrut hukassa paikoitellen. Marlie on kyllä siitä opetavainen hevonen ratsastaa, vaikka on vielä ihan raaka ratsuna, että sen kanssa ei voi yhtäkään askelta matkustella. Käynnissä väistöissä huomaa heti, jos puolipidätteet jää tekemättä, hevonen juoksee vaan alta pois. Ja jos väistättävä pohje taas ei ole kokoajan pikkusen muistuttamassa, niin hevosen takapää ei väistä mukana ja se sähellys muistuttaa enemmän jotain takaosakäännöksen suuntaista kiemustelemista. Samaa koskee ravissa. Marlie kääntyy kyllä mukavasti ja ihan pelkällä istunnallakin, mutta ravissa se on sen verran vielä reipas, että jos ratsastaja ei ole täysillä mukana, ja ennakoi jo seuraavaa kulmaa tai pitkää sivua, se varastaa heti tilanteen itselleen, oikoo kulman läpi ja lähtee juoksemaan pois alta.
Meillä oli lainassa taas tuo Barefootin rngoton satula, ja vaikka siin onkin tosi hyvö muuten istua, ja hevonen tuntuu kulkevan sen kanssa hyvin, on siinä vaikea istua. Varsinkin ravissa mulla on kamala etukeno kokoajan. Jalustimet tuon satulan kanssa pysyy ihan unelmahyvin jalassa, kun itselläni on ollut runkosatulan kanssa ongelmaa oikean jalustimen pysyvyyden kanssa.
Taidan ensi kerralla laittaa taas pitkästä aikaa tuon meidän oman (toivottavasti pian entisen) runkosatulan selkään ja katsoa, josko siinä osaisi taas istua normaalisti. Tuo etukeno vaikuttaa kyllä ihan älyttömän paljon heti hevosen vauhtiin, ei tarvitse kun pieni etunoja olla, niin kaasu on päällä +50%.
Mun jälkeen kaverini ratsasti jonkun aikaa, ravaili tosi paljon ja sai Marlien kulkemaan ajoittain tosi nätisti ja rauhassa. Kiva huomata hevosessa muutosta, että se oikeasti muuttuu silmissä heti, kun joku osaa ja jaksaa ratsastaa sillä kunnolla joka askeleen, saa sen rentoutumaan ja pääkin laskeutuu alas taivaista. Toki fiilis on myös ihan loistava, kun itse istuu selässä ja muutoksen huomaa, mutta näin sen näkee vielä paremmin, kun seuraa itse kentän laidalta.
Kaveri kokeili lopuksi vielä laukannostoja, ja irtaantui satulasta aika tyylikkäästi. Oon ehkä vahingosiloisin ja epäreiluin kaveri koskaan, kun nauran vaan hillittömästi näissä tilanteissa :D
Oltiin tiistaina Tarun kanssa tallilla. Hän on juuri tullut vajaan puolen vuoden reissulta Norjasta takaisin Suomeen ja pääsi pitkästä aikaa ratsastamaan Marliella. Taru on yksi harvoista kavereistani, jolle uskallan antaa Marlien ratsastettavaksi, koska homma sujuu aina hyvin niin maastossa kuin muuallakin. Turhan moni sieltä on kentänyt jo alas selästä. Kuvattiin myös vähän videota sen verran mitä pystyttiin, ja sen näkee tuosta alhaalta.
Marlie on kuulemma kehittynyt ainakin selkäännousussa, silloin se kyllä pakitti muutaman kerran pari askelta, kun Taru meni selkään, jota se ei kyllä ole kuin kerran nyt vähän tehnyt mulle, sekin johtui siitä, että se ei nähnyt Peppiä kunnolla ja koitti siirtyä sen takia näköetäisyydelle sen kanssa. Marlie näytti menevän ihan kivasti, taisi tulla muutama askel pohkeenväistöäkin jo välillä käynnissä.
Videolla näkyykin, kuinka muutama eka ravikierros on aikamoista haipakkaa, mutta sen jälkeen tahti vähän hidastuu ja hevonen meneekin ihan mukavasti hiukan rauhallisemmin eteenpäin, välillä se jopa käynnissä myötäsi hiukan niskastakin, eikä kulkenut pää pystyssä korvat kypärän lippaa hipoen.
Teki mieli kirjoittaa erilainen postaus ja näin maanantaina onkin hyvä ajankohta aloittaa tälläinen viikkopostaus.
Maanantaina kävin superpikaseen tallilla. Koko päivän näytti siltä, että sataa kaatamalla hetkenä minä hyvänsä. Olin vain puolitoista tuntia tallilla, harjasin Marlien ja otin muutamia valokuvia hevosista. Marlie ja Peppi oli vierekkäisissä tarhoissa ja Pepillä oli ihan hirvee hätä koko ajan, että missä kaveri on. Se juoksi hirnuen koko sen ajan kun Marlie oli käytävällä harjattavana. Marlielta puuttui edelleen toinen takakenkä, koska sitä ei ole ehditty vielä kengittää ja Minttu oli laitumella, enkä jaksanut alkaa siirtelemään kaikkia paikasta toiseen, joten laiskottelin ja jätin liikutuksen väliin. Marliesta on tullut ihan kauhea banaanifani vaikka ennen se ei suostunut syömään mitään muuta kuin omenaa ja porkkanaa :D
TiistainaMarlie sai aamulla uudet kengät jalkoihin. Menin päivällä tallille, laitoin hepan kuntoon ja lähdettiin maastoon. Tällä kertaa meni hiukan tappeluksi selkään nouseminen ja lopulta kun vaihdoin paikkaa ja Marlie pääsi näköetäisyydelle Pepin kanssa, se seisoi nätisti. Peppi sai kamalan raivarin kun Marlie lähti pihasta ja näin vielä kaukaa mäen päältä kun se juoksi ympäri pihaa ja huusi perään.
Marlie oli vähän jännittyneenä oloinen ja pelkäsi mm. vastaan tulevia koiria, ojaa ja omaa piereskelyänsä.. Itsestäni tuntui, että istuin vihdoinkin oikeassa kohdassa satulaa, pohkeet oli oikeasti ensimmäistä kertaa lähellä hevosta ja se ei silti sinkoillut mihinkään. Lyhensin jalkkareita valmiiksi jo reiän ja ravissa totesin että seuraavalla kerralla saa olla vielä yhden lyhyemmät.
Ravattiin muutama pätkä ja hevonen luuli ilmeisesti olevansa Vermon suoralla, lähti liikkeelle niinku tykin suusta. Noissa vauhdeissa on vaan mahdotonta pysyä kyydissä ilman että istuu kevyessä istunnassa. Sain jonkun verran vauhtia himmattua, mutta heti kun annoin löysää millinkin niin vauhti lisääntyi heti taas monta pykälää. Oli silti hauskaa. Välillä löytyi ihan tosi kivaa ja rauhallista ravia jossa oli kiva kevennellä, mutta silloin saikin kokoajan pidellä ohjilla vastaan. Oltiin maastossa varmaan vain puoli tuntia ja sen jälkeen päätin vielä juoksuttaa vähän aikaa kun hevosella tuntui olevan energiaa ja ilma oli sopivan viileä. Juoksutus meni hyvin niin kuin yleensä nykyään aina.
Marlie seisoi pihassa vapaana kun otin siltä varusteita pois ja vaihdoin riimua päälle, ja odotteli rauhallisesti. Kiima sillä näyttää taas olevan, Minttu kun hiukan hörisi vieressä ja leikki oria niin tämä oli heti häntä pystyssä. Muutenkin se oli ennen ratsastusta jo hiukan kärttyisen näköinen, luultavasti tuo hätäily ja reipas vauhti johtu osittain siitä.
"Siis ainahan mä oon näin rauhallinen?"
Keskiviikkona mentiin aamulla jo tallille. Koko päivä oli puuhastelua ja odotusta, koska eläinlääkärin piti tulla antamaan Mintulle piikki, jolla synnytys käynnistyy jos varsa olisi ok. Loppujen lopuksi iltapäivällä tutkimuksessa todettiin, että varsa on kohta jo itse syntymäisillään, joten nyt jäätiin vaan odottelemaan että se syntyy sieltä omalla ajallaan. Luultavasti se on syntynyt jo, kun tämä postaus tulee julkaisuun. Itsellä tulee ihan kauhea varsakuume, varsinkin, kun tuossa keväällä löytyi yksi tosi hyvän näköinen mies ehdokas Marlielle..
Torstaina kävin aamulla tallilla, olin vain tunnin. Tämä johtui siitä että sain lääkäriajan aamulla varattua samalle päivälle ja näin ollen se jäi talliajasta pois. Olin suunnitellut tälle päivälle maastoilua, mutta ehdin vain harjata Marlieta ja putsata varusteita hiukan. Illalla Minttu varsoi aivan ihanan varsan!
Nokosia ruuan jälkeen
Perjantaina menin aamulla tallille. Päätettiin irtohypyttää Marlieta isommassa tarhassa, kun Minttu ja varsa ei vielä tänään ollut siellä. Tehtiin pieni kuja aidan viereen ja sinne aluksi yksi este ja lopuksi niitä oli kaksi. Marlie vähän jännitti, kun näki ne kamalan pelottavat tynnyrit ja aluksi se ei meinannutkaan millään hypätä yli vaan koitti aina kääntyä ja tulla kujasta pois. Kamala homma aina yhden hypytyksen jälkeen metsästää se toiselta puolelta laidunta, mihin se juoksi heti miljoonaa karkuun kun pääsi hengissä kujasta läpi. Piti vähän piiskan kanssa rohkaista neitiä, että alkoi hyppyjä tulemaan. Jollain ihmeellä siinä samalla multa katkesi molemmista kämmenistä verisuonet ja nyt molemmat on ihan sinertävän mustat.. :D Muuten koko päivä menikin tallilla ja tietysti varsaa rapsutellessa ja ihastellessa, on se kyllä söpö!
Tässä yks tyylipuhdas esitys :D
Ilmeisesti talliviikkoni päättyy tähän, ellen viikonloppuna saa jotain kyytiä tallille. Voi olla että liikuttaja käy Marliella ratsastamassa viikonlopun aikana. Nyt saakin keskittyä kannustamaan Suomen MM-voittoon kiekossa!
Perjantaina oli suunnitelmissa lähteä kunnon maastoon, kun sää näytti vielä sille päivälle aurinkoa ja seuraavalle kolmelle päivälle sadetta. Marliella oli jo satula selässä kun muistin katsoa kaviot ja huomasin, että takakenkä puuttuu. Maastolenkki vaihtui siis liinassa työskentelyyn. Kun satula oli jo valmiina selässä ajattelin kokeilla gramaaneita, jotka oli samana päivänä tullut postissa.
Olen vähän skeptinen kaikkien uusien pihojen ja remmiin käytössä. Aikaisemmin meillä on käytetty juoksutuksessa juoksutusapua, mutta se on aika pitkä ja jostaa vielä tosi paljon vaikka olisi kiristetty tiukimmilleen. Juoksutan nykyään pelkällä riimulla, koska hackamoreen ei voi kiinnittää mitään remmejä ja kuolaimien kanssa touhusta ei tule mitään muuta kuin tappelua.
Marliella oli kokoajan kauhea nälkä ja se haikaili heinien perään kun laitoin sitä kuntoon. Nostin sille tynnyrin naaman eteen ja heiniä sen päälle. No eihän siihen uskaltanu edes vilkastakkaan, varmaan 10 minuuttia ensin pöristiin ja koitettiin pakoon enne kuin uskalsi heinin koskea. Ihanan peloton hevonen mulla!
Edellisenä iltana oli metsästä koittanut hirvi tulla aitojen läpi sen kaveriksi laitumelle ja sitäkin se oli kuulemma pelännyt ihan hirrrveesti.
Laitoin nuo gramaanit aluksi ihan niin löysälle kun vaan sai. Jossain kohtaa kiristin niitä vähän, kun ne roikku löysinä vaan. Ekan kerran kun ravailtiin ympyrällä, niin neiti lähti ihan paniikissa paahtamaan karkuun. Jalustimet vähän naputti satulaan ja siitä se paniikki tuli. Otin ne kokonaan irti ja sen jälkeen homma menikin ihan rennosti tuttuun tapaan. Juoksutin yhteensä vaan 20 minuuttia ja loppukäynnit ilman piuhoja.
Mintulla tais olla laskettu aika jo reilu 3 viikkoa sitten eikä vielä ole mitään näkynyt. Kyllä mahasta päätellen siellä silti jotain kasvaa.. :D
Tuli hiukan liian pitkä tauko postauksista, kun ulkoasua muokattiin. Sillä välin on kuvattu kuitenkin useampi video ja paljon kuvia, joita on lisää alempana.
Nyt ollaan tehty maastakösin töitä tosi paljon, lähinnä vapaana juoksuttaen ja sen jälkeen liinassa. Muutama viikko sitten kaverini ratsasti Marliella, mutta loppujen lopuksi homma päättyi siihen, että hevonen lähti käsistä ja heitti ratsastajan vauhdista alas. Sen jälkeen rupesin juoksuttamaan sitä vapaana laitumella aina ennen kunnon liikutusta ja sen jälkeen se toimikin tosi hyvin liinassa ja ratsastaessa. Nyt ei juoksutuksessa ole ollut enää ongelmia, Marlie on oppinut hyvin pysähtymään, kävelemään ja ravaamaan käskystä, pysyy ympyrällä ja ei enää tee stoppeja ja hypi pystyyn.
Eilen se nosti jopa laukan liinassa käynnistä tosi rauhallisesti ja meni oikein rauhallista laukkaa pienen pätkän, ennen kuin siirsin sen raviin.
Nyt sillä ei toistaiseksi muut saa ratsastaa ilman talutusta, muuta kuin ne jotka sen kanssa on tähän mennessä pärjännyt. Tänään kävin maastossa, laitoin Marlien kuntoon tarhassa vapaana, jossa se seisoi koko ajan nätisti vaikka kävin hakemassa tavaraa tallista ja olin pitkään pois. Käytiin tosi mukava ja reipas lenkki ja tuntui, että ravi on selästäkin muuttunut vähän rauhallisemmaksi. Välillä maastossa se on temppuillut, kun ei ole halunnut pysähtyä, mutta nyt se pysähtyi pelkällä sanalla ennen kuin ehdin edes pidättää. Maastakäsittelystä on näköjään ollut siis tosi paljon hyötyä.
Nyt kun hevonen kulkee hyvin liinassa ilman temppuiluita, aletaan hiomaan asioita enemmän. Lisäksi niistä on tullut ponin kanssa hyviä kaveruksia, jos Marlie lähtee lenkille niin Peppi huutelee koko ajan perään niin kauan, että kaveri palaa. Tänään puhuttiinkin, että kun varsa syntyy (toivottavasti jo kohta!) niin sen jälkeen Marlie saakin olla samalla laitumella yhdessä ponin kanssa koko ajan.
Poni oli itseasiassa vähän suuttunut joku kerta, kun ei päässyt laitumelle mukaan juoksutukseen ja olin jättänyt tavaralaatikon ulos sen hampaiden ulottuville. Ihmettelinkin, kun pihaan takaisin tullessa tuulen mukana leijui paperinpalasia.
Oltiin kaverin kanssa maanantaina tallilla ja kuvasin hiukan videota siitä puhelimella. Oli vähän kurja ilma kun satoi ja tuuli jonkun verran ja oli tosi kylmä. Juoksutettiin hevosia vapaana isommalla laitumella. Kaverin oli tarkoitus ratsastaa Marliella, mutta päädyttiin juoksuttamaan sitäkin vapaana, kun alkoi sataa enemmän ja molemmilla oli sormet ja varpaat ihan jäässä ja märät vaatteet.
Videoon tuli aika paljon musiikkia ja puhetta aika vähän, hiukan tuo laatu on myös heikko ja kuva tärisevä puhelimella kuvattuna.
Nyt ollaan ehditty jonkun verran tekemään maastakäsin juoksutusta ja tänään vähän muutakin. Eilen juoksutuksessa Marlie meni ihan ok, välillä hyvin, ja välillä vähän huonommin. Viimekertaiseen riehumiseen ja seisomiseen verrattuna paljon paremmin. Olen juoksuttanut nyt pelkällä riimulla, koska hackamorella ei voi juoksuttaa. On toiminut riimullakin ihan hyvin.
Tänään laitoin muutaman "puomin" pihaan ja kokeiltiin niitä. Marlie on alkanut pelkäämään niitä hiukan, kun tiputti viime kesänä hypätessä puomin ja säikähti sitä. Mitäpä se ei pelkäisi.. Sen jälkeen sen kanssa saa tapella pitkän aikaa selästä, ennen kuin se menee edes maapuomien yli. Otin paljon nameja taskuun ja hevosen narun päähän. Alkuun se pakitteli ja pyöritteli silmiä ja koitti kiertää kaikki. Sen jälkeen se rupesi seisomaan vaan paikallaan eikä suostunut liikkumaan mihinkään. Vähän aikaa houkuttelin namujen kanssa ja pikkuhiljaa se alkoi tulemaan niistä yli. Sitten kun homma sujui jo paremmin niin nostin hiukan puomeja ja kokeiltiin uudestaan. Loppujen lopuksi ei ollut mitään ongelmaa ja homma sujui ihan kuin vanhalta tekijältä.
Neiti näytti olevan niin ylpeä, kun selvisi hengissä tästä ja sai paljon kehuja. Olihan se nyt ihan hirvee juttu :D
Onko ihan pakko
Sen jälkeen pitikin vetää tarhassa vähän rallia ja hyppyjä, joista alempana video. Pekukin kävi tänään ulkoilemassa ja sai sen jälkeen kunnon hepulit. Nyt se kuorsaa jo tyytyväisenä sohvalla.
