Ohjasajoa

Vihdoista viimein sain koneen auki ja pakotin itseni tulemaan päivittämään pikaisesti kuulumisia myös tänne. Asiaa ja kuviakin on kertynyt jo vaikka kuinka paljon, mutta väsymys on vienyt kaiken motivaation avata konetta kunnolla ja alkaa kirjoittelemaan. Pää lyö tyhjää ja on turha koittaa kirjottaa mitään tarkempaa.

Rosilla on nyt ohjasajettu pari kertaa lähiaikoina. Se on aika nihkeä kulkemaan kentällä ratsastajan kanssa ja kenttä on sille ihan liian pieni muutenkin. Irtona se ei suostu juoksemaan muuta kuin omin päin joskus herkkujen perässä, puomeista ja esteitäkään se ei välitä yhtään. Se on maastoiluhevonen henkeen ja vereen. Ekalla kerralla kokeiltiin kuitenkin ihan vaan kentällä ohjasajaa sitä. Rosin liikuttaja Karkki oli ohjaksissa ja itse koitin saada muutaman kuvan otettua. Arvatenkin se ei kentällä kauhean mielellään pyörinyt ja pysähteli jatkuvasti syömään tai muuten vaan jumittamaan. Ekalla kerralla meillä oli ihan tavotteena saada se menemään kenttä kerran ympäri ilman sen kummempia pysähtelyjä ja pyörimisiä -se olisi mielellään vaan kääntynyt ympäri tuijottamaan ohjastajaa tai pyörinyt ympyrää ohjastajan perässä.

Eka ohjasajo. Rosin värikin on muuttunut pilkukkaammaksi.

Toisella kertaa päätettiin lähteä tielle ja laitumille kokeilemaan miten se tykkää siellä kulkea ja homma sujuikin ihan hyvin. Rosi lähti heti innoissaan kävelemään ja pysähteli vaan syömään välipalaa. Pari kertaa kotiin päin tullessa se otti hiukan vauhtia ja lähti ryysäämään pellolle, mutta pysähtyi melkein heti. Vähän kaikki hevoset tuntuu nyt olevan viimeisistä ruohoista ihan sekasin ja koittaa väkisin aina puskea joka paikkaan syömään. Rosi varsinkin on tosi ahne ja osaa käyttää kokonsa hyvin hyödyksi kun päättää lähteä puskemaan johonkin. Se on muutenkin ollut nyt loppukesästä asti tosi virkeä, koska on liikkunut tosi huonosti. Nyt se on pari kertaa ottanut maastossa ohjat itselleen ja lähtenyt menemään omin päin, mitä ei ennen kyllä ole tehnyt. Palaan näihin tapahtumiin tarkemmin vielä myöhemmin.

Jos kiinnostaa seurata meitä aktiivisemmin, kannattaa seurata instassa, sinne tulee päiviteltyä vähän useammin kuvia, kuin blogin puolelle.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Rosi oli eilen taas saanut jonkun hulluuskohtauksen ja vetäny maastossa pari kierrosta kunnon rallia omin luvin😂🐎💨 #horsephotoshoot #tiiatahvanainenphotography #percheronhorses #likeforfollow #equestrians Kuvan on ottanut Tiia Tahvanainen @tiiatahvanainen_photography ©️😍

Henkilön Miranna Santala (@mirannasantala) jakama julkaisu Syys 26, 2018 kello 2.56 PDT

Ratsastusta eiliseltä

Oltiin eilen kaverin kanssa tallilla yhdessä ja ratsastettiin molemmat kentällä. Marliella oli viimeksi viikko sitten ratsastettu kunnolla, koska keskiviikkona en ollut tallilla, torstaina juoksutin sitä hiukan ja se liikkui tosi tahmeasti ja kiukutteli, kun pyysin ravia. Se ei ole nyt ollut ihan oma itsensä, ja sen takia jätinkin juoksutuksen siihen ja perjantaina vain harjailin ja hoitelin muuten. Viikonloppuna en ollut tallilla. Virtaa siltä löytyi aika paljon, eikä se ollut ravissakaan läheskään niin rento, kun viikko sitten ratsastellessa. Se on välillä ihan kivasti jo rentoutunut ravissa ja sen huomaa kyllä heti askeleessa. Ratsastin ensin vähän aikaa. Menin aika kauan käynnissä ja tein pohkeenväistöjä. Nyt Marlie menee jo muutaman askeleen vasemmallekkin päin ja tuntuu hiukan tajuavan ideaa. Oikealle se väistää ihan automaattisesti, kun vähänkään antaa oikeita apuja.

Alkukäynnit ja joku tulee kiltisti perässä :D

Ravissa olikin vähän jarrut hukassa paikoitellen. Marlie on kyllä siitä opetavainen hevonen ratsastaa, vaikka on vielä ihan raaka ratsuna, että sen kanssa ei voi yhtäkään askelta matkustella. Käynnissä väistöissä huomaa heti, jos puolipidätteet jää tekemättä, hevonen juoksee vaan alta pois. Ja jos väistättävä pohje taas ei ole kokoajan pikkusen muistuttamassa, niin hevosen takapää ei väistä mukana ja se sähellys muistuttaa enemmän jotain takaosakäännöksen suuntaista kiemustelemista. Samaa koskee ravissa. Marlie kääntyy kyllä mukavasti ja ihan pelkällä istunnallakin, mutta ravissa se on sen verran vielä reipas, että jos ratsastaja ei ole täysillä mukana, ja ennakoi jo seuraavaa kulmaa tai pitkää sivua, se varastaa heti tilanteen itselleen, oikoo kulman läpi ja lähtee juoksemaan pois alta.
Meillä oli lainassa taas tuo Barefootin  rngoton satula, ja vaikka siin onkin tosi hyvö muuten istua, ja hevonen tuntuu kulkevan sen kanssa hyvin, on siinä vaikea istua. Varsinkin ravissa mulla on kamala etukeno kokoajan. Jalustimet tuon satulan kanssa pysyy ihan unelmahyvin jalassa, kun itselläni on ollut runkosatulan kanssa ongelmaa oikean jalustimen pysyvyyden kanssa.
Taidan ensi kerralla laittaa taas pitkästä aikaa tuon meidän oman (toivottavasti pian entisen) runkosatulan selkään ja katsoa, josko siinä osaisi taas istua normaalisti. Tuo etukeno vaikuttaa kyllä ihan älyttömän paljon heti hevosen vauhtiin, ei tarvitse kun pieni etunoja olla, niin kaasu on päällä +50%.

Mun jälkeen kaverini ratsasti jonkun aikaa, ravaili tosi paljon ja sai Marlien kulkemaan ajoittain tosi nätisti ja rauhassa. Kiva huomata hevosessa muutosta, että se oikeasti muuttuu silmissä heti, kun joku osaa ja jaksaa ratsastaa sillä kunnolla joka askeleen, saa sen rentoutumaan ja pääkin laskeutuu alas taivaista. Toki fiilis on myös ihan loistava, kun itse istuu selässä ja muutoksen huomaa, mutta näin sen näkee vielä paremmin, kun seuraa itse kentän laidalta.

Kaveri kokeili lopuksi vielä laukannostoja, ja irtaantui satulasta aika tyylikkäästi. Oon ehkä vahingosiloisin ja epäreiluin kaveri koskaan, kun nauran vaan hillittömästi näissä tilanteissa :D

              

Syksyistä puuhaa

Täällä on jo useamman viikon ollut tosi hienot ilmat, lähes joka päivä on aurinko paistanut ainakin jossain kohtaa päivää. Näistä keleistä ollaan kyllä nautittu paljon. Ollaan käyty erilaisilla maastolenkeillä ja menty aika paljon kentällä. Olen päässyt myös viikonloppuisin tallille ja yöpynyt siellä, joten Marlie on saanut enemmän liikuntaa. Se on muutenkin muuttunut tosi paljon. En tiedä johtuuko se siitä että se on vielä yötä päivää ulkona, onko kyse ruokinnasta vai lisääntyneestä liikunnasta. Joka tapauksessa se on ollut nyt tosi kiva käsitellä, ylimääräinen säikkyminen ja säpsähtely on aika pientä maastossa ja se menee tosi nätisti ratsastaessa. Nyt on jopa uskaltanut päästää lapsia selkään ja menemään kentällä ilman talutusta ja Marlie tekee kaiken mitä pyydetään väistöistä lähtien vaikka kuskilla ei jalat ylitä edes satulansiipiä.

Ratsastaessa Marlie on ollut tosi kiva. Maastossa kotiin päin kääntyessä se on vielä reipas ja koittaa välillä päästä raville itsekseen mutta rauhottaa aika äkkiä kun ei anna periksi ja laittaa vaan kävelemään. Sitten kun se oppii olemaan kiirehtimättä niin aletaan ottaan vauhtia enemmän kotiinkin päin tullessa. Kentällä se on ravannut tosi kivasti ja suht rauhallisesti, välillä vähän saattaa vauhti nousta ja eilen taisi ihan pikkusen peppukin noista raviin siirtyessä, tai sitten se oli joku yritys nostaa laukkaa. Se tykkäisi tosi paljon laukkailla ja jos/kun sen päästää laukkaamaan, se ei seuraavalla kerralla raviin sijaan muuta teekkään kun menee peitsiä tai koittaa laukata.. Ollaan tehty tosi paljon siirtymisiä ja pysähdyksiä ja ne menee tosi hyvin. Itsestäni tuntuu myös että tuo BOT selänlämmitin on auttanut jollain tavalla ja ravi on ainakin paljon kivempaa hevosella kuin ennen. Väistöistä Marlie on tosi innoissaan ja väistää käynnissä tosi hyvin.. Ongelma vaan on se, että kun oikealle päin pitäisi väistää ja antaa avut niin hevonen väistää silloinkin ihan innoissaan vasemmalle. Seuraavaksi siis harjoitellaan maastakäsin paineen väistämistä molemmilta puolilta ja sitten kun homma toimii niin selästä käsin.

En ole oikein ketään saanut kuvaamaan kentällä ratsastelua valitettavasti. Eiliseltä sain pari valokuvaa. Nyt ei ole hirveästi tehnyt mieli lähteä edes maastoilemaan, kun kuuluu joka puolella metsässä paukkuvam vähän väliä, en tiedä onko metsästäjiä vai jotain muuta, mutta ainakin viime vuonna niitä oli ihan tarpeeksi tallin maastoissa koiriensa kanssa. Koitin tänään pitkästä aikaa juoksuttaa Marlieta kentällä niin, että ympyrällä oli kaksi puomia.. Se vaan laittaa niiden kanssa niin paljon hanttiin ja panikoi, etten enää edes aio kokeilla sen kanssa hyppäämistä tai puomitehtäviä. Ehkä jossain kohtaa jos kärsivällisyys taas riittää, tai esimerkiksi talvella täytyy liikuttaa rauhallisemmin, saatan silloin kokeilla ihan alusta opettaa hevosta menemään puomien yli ilman paniikkia.

Jos jotain positiivista kuitenkin, niin hevonen kulkee aika mukavasti tällä hetkellä jo käynnissä ja ravissa osittain ja oma istuntani on palautunut edes vähäsen ennalleen siitä järkyttävästi kenosta, joka se hetki sitten oli.