Hommissa jälleen!

Pitkä tauko Marliella ratsastuksesta ja ratsutuksesta alkaa olemaan takanapäin. Varmaan reilun kuukauden se laiskotteli tarhassa ja kävin välillä juoksuttelemassa sitä. Samalla annettiin tehohoitona linimenttiä ja BOT:in selkäloimea vuoronperään ja maasta kävelyä. Sen jälkeen laitettiin hiljalleen uudestaan satulaa selkään, tällä kertaa kiefferi jäi sivuun ja kokeilin selkään trekkerin.

Marlien koulupenkki tuntui puristavan vain edestä, joten siirtelin trekkerin paneelit muutoin vastaamaan aikalailla vanhaa satulaa. Levennettiin vain trekkeriä kätevästi nupista kääntämällä sopivammaksi. Muutaman kerran menin sillä ilman huopaa ja hikijäljet näytti hyviltä. Koko selän tasaisesti olevilta, karva ei ollut mitenkään hankautunut ja hevonenkin liikkui hyvin ja satula tuntui itsellekin hyvältä istua. Nyt Marlie on liikkunut taas aktiivisemmin Karkin ja itseni toimesta. Erityisesti sunnuntaisen tunnin jälkeen itselle syttyi taas motivaatio tekemiseen ihan eri tavalla! Ratsuttaja meillä kävi pitämässä tunnin, mutta ei ole itse nyt päässyt vielä selkään, kun ollaan jouduttu menojen tai muun takia peruuttelemaan aina aikoja. Pari viikkoa sitten iski jäätävä takatalvi ja kenttä oli ihan täynnä lunta, josta tuli jäätävät tilsat ja Marlie kompasteli jatkuvasti. Tunnista ei siis sillä pohjalla olisi kauheesti saanut mitään irti, joten siirrettiin suosiolla viikolla eteenpäin.

Edustuskuva meikäläisistä

Lomailun sivussa juoksuttelin Marlieta niin, että katsoin miten se liikkuu ja annoin sen mennä aika rennosti. Se oli aika laiskiainen ja haluton liikkumaan, joten en sitä pakottanut sen enempää. Nyt tuntui, että se otti siitä hiukan hyötyä irti ja koitti liinassa temppuilla useampaan kertaan. Ensin se jumitti ja sen jälkeen teki perus pystyynhyppimistä mitä se aina välillä harrastaa, kun sattuu villille tuulelle. Kerran vaadittiin mukaan pusikosta pieni oksa juoksuttajan käteen ja sen jälkeen taas, ihme ja kumma, on motivaatiota neidillä riittänyt muuhunkin kuin löntystelyyn. Häntä ei siis tarvitse sillä sen enempää kurittaa, vaan riittää että kepukka on kerran kädessä ja sen tiputtaa sen jälkeen maahan.

Marlie on nyt pysynyt lihavuuskunnoltaa tosi hyvässä kunnossa, ja kohtapuoliin häämöttääkin jo kesälaidun edessä, joka tekee sille vaan pelkästään hyvää. Instan puolella tuli kivoja ehdotuksia summer bucket listiin ja niitä olisi tarkoitus toteuttaa mahdollisimman paljon. Ehdoteltiin mm. tempun opettamista, uittamista ja yöratsastusta. Palaankin itse äitiyslomalta töihin jo toukokuuksi ja kesäkuun taas lomailen. Seuraava kuukausi voi olla siis kiireinen, mutta nyt olisi tarkoitus saada viikottain ratsuttajaa käymään ja siinä välissä itse ottaa tunteja, sekä Karkki tietysti myös haluaa tunneille osallistua. Toukokuulle pitäisi vielä saada heti alkukuuhun satulansovitusta, sen lisäksi haluaisin Marlielle kranion ja mahdollisesti hierontaa. Katsotaan miten saadaan kaikki sovitettua.

Peppi katselee menoa

Videot Yyteristä ja valmennuksista

  Taisinkin jossain postauksessa mainita meidän reissusta Yyteriin. Meidän tallin pihasta pääsee kävelymatkan päähän rantaan, josta pääsee hevosta kahluuttamaan ja uittamaan. Kaverini tuli hevosensa Mintun kanssa trailerilla tallille ja lähdettiin yhdessä kahlailemaan. Kokeilin silloin ekaa kertaa kypärässä uutta GoPro kameraa ja ajattelin laittaa videon myös nyt tänne. Muokkasin videosta suurimman osan pois, koska kukaan ei varmasti jaksaisi katsoa yli tunnin koko pitkää pätkää. Harmillisesti tuona päivänä tuuli aika paljon, joten videolla kuului lähinnä kovaa tuulen kohinaa ja omaa huootustani. Olisi ollut kiva laittaa kerrankin musiikiton video, mutta musiikin päälle laittaminen oli tällä kertaa parempi idea. Kukaan ei jaksa kuunnella sitä rätinää ja huminaa. Videot kannattaa laittaa parhaalle mahdolliselle laadulle asetuksista, jos haluaa jotain nähdäkin.

  Marlie kengitettiin juuri ennen lähtöä rannalle. Reissu meni ihan mukavasti, mutta alussa Marlie rupesi vähän hyppimään ja koitti lähteä kotiin päin, kun koitin saada sitä Mintun perässä veteen. Tulin itse alas selästä ja talutin sen veteen ja pääsin taas kyytiin. Käytiin aika pitkälläkin kahlailemassa, mutta veden pinta nousi niin hitaasti että varmaan kilometrinkin päässä rannasta vettä oli vasta jalkoihin asti. Minttu meni aika reippaasti heti kahlailemaan ja luulin,että Marliekin olisi mennyt helpommin sen perässä, kun on sentään siellä ennenkin käynyt. Kahlailtiin vedessä varmaan reilu puoli tuntia ja lähdettiin takaisin päin. Loppumatkasta Marlie "kompastui" ja alkoi nilkuttamaan, tulin pois selästä ja uusi etukenkä oli heti irronnut ja vääntynyt ihan kiemuraan ja törrötti sivuttain ulkona kaviosta. Kenkä irti ja matka jatkui taluttaen viimeiset sadat metrit.


         


Laitoin myös muutaman videopätkän yhteen parilta viimeiseltä tunnilta. Näillä tunneilla ollaan menty kolmipaloilla. Ensimmäisellä tunnilla Minna juoksutti Marlieta ensin vähän sivuohjien kanssa. Niitä ei ole ennen käytetty, en itse eikä hevonen. Siksi sovittiin että ensimmäiseksi joku osaavampi niillä juoksuttaa. Pääsin itse selkään hetken päästä ja Marlie tuntui kulkevan ravissa tosi kivasti, eikä itseni tarvinnut huolehtia kuin eteen päin kulkemisesta pohkeilla ja kevennyksestä. Siinä ehti välillä jo miettiä myös oman istunnan parantamista, kun ei tarvinnut huolehtia koko ajan siitä, miten hevonen kulkee. Lopuksi mentiin ilman liinaa ympyrällä ja ohjastuntumalla, jolloin homma pelitti myös ihan kivasti.

Toisella tunnilla menin samalla varustuksella suoraan selkään liinan päähän. Aluksi Marlie vähän vastusteli ohjia ja jännitti, mutta hetken päästä rentoutui jo ihan kivasti raville. Ehkä niin hyvää ahaa-tunnetta ei tällä kertaa tullut ja olin itsekin vähän enemmän hukassa tällä kertaa ja ajatukset harhaili miten sattuu. Lopuksi mentiin isoa kahdeksikkoa, jossa oli tehtävänä aina suoristus ja suunnan vaihto, tehtävä meni hetkittäin ihan onnistuneesti, toki asiaa olisi helpottanut jos olisin itse myls tehnyt selässä jotain. Myös ainainen ohjien pikkuhiljaa valuminen tuotti ongelmia. En vaan yksinkertaisesti uskalla pitää kunnon napakkaa otetta, koska pelkään olevani liian kovakätinen. Tämä on ollut ainainen ongelma ratsastuksessani, mutta toivottavasti korjaantuu jatkossa. Istunta on edelleen etukeno ravissa, muttei enää läheskään yhtä paha, kuin ennen satulan vaihtoa ja tuntien alkamista. Hevonenkin kulki kivasti, tuntui selkään paremmalta mitä videolla näyttää. Edistystä edes vähän.