Kengittäjän kauhu

Rosi vuoltiin reilu kuukausi sitten ja sen kavioissa oli irtoseinämää. Myös toinen etukavio oli lähtenyt halkeamaan ja nyt se on lähipäivinä haljennut ylemmäs. Sovittiin jo viime vuolennassa että reilun kuukauden päästä rauhoitetaan se ja laitetaan sille kengät jalkoihin, jotta irtoseinämäisyys paranisi.
Rosi ei ole ollut laitumella kuin joskus käymässä ja muuten ne ovat hiekkatarhassa ja perätarhassa jossa on kuivahkoa kitukasvuista ruohikkoa. Pohja on siis kuiva ja asiaa ei yhtään paranna tämä jäätävä sateeton kausi. Olenkin koittanut aina talliin otettaessa kastella sen kaviot ja vetää kosteisiin kavioihin päälle öljyä. Kengittäjältä kyselin myös neuvoja ja hän sanoi yhdeksi vaihtoehdoksi vetää kavioiden pohjiin kaviotervaa. Tätäkin on siis välillä käytetty.

Marlielle aloin syöttää hamppua viime syksynä juurikin sen takia, koska sillä kuivui kesällä kaviot aina ja lohkeili jatkuvasti. Talvella ja syksyllä sillä on ollut kaviot aina erittäin hyvät, jonka väitän johtuvan pohjien kosteudesta, koska mikään muu ei sillä ikinä elämässä ole muuttunut. Harja ja häntä sillä lähti ainakin hampun syötön myötä villiintymään ja paksuuntumaan reilusti, sekä ylläpitokodista saamien kuvien perusteella sillä on kaviotkin tänä kesänä paremmassa kunnossa edellisiin vuosiin verrattuna. Rosin harja ja häntäkin saisi puolestani kasvaa vielä enemmän, vaikka ne on nyt jo melkein tuplannut pituuden syksystä lähtien. Kaviot sillä kuitenkin nyt kärsii kuivuudesta ja päätinkin lisätä sille ruokintaan nyt hampunsiemenet, sekä ulkoisesti kavioihin öljyä. Tuloksethan näkyvät vasta paljon myöhemmin, mutta mielenkiinnolla jään seuraamaan auttaako ne asiaan mitenkään.

Halkeama pahimmillaan. Kavio on myös levinnyt sivuilta taas kuukauden aikana, ei ehkä niin paljon mitä kuvakulma antaa ymmärtää.

Tänään lauantaina kengittäjä tuli laittamaan Rosille kengät jalkoihin. Sillä oli toinen etukavio jo kuukausi sitten lähtenyt lohkeamaan ja nyt viimepäivinä lohkeama suureni ja soitin paniikissa kengittäjälle. Sain eläinlääkäriltä reseptin Domoon ja neiti rauhoitettiin sillä. Eläinlääkäri varoitteli laittamasta annostusta rauhoittavasta painon mukaan, koska Rosi on normaalia herkempi rauhoittavalle aineelle. Mentiin aluksi viidensadan kilon mukaan, mutta neiti näytti vielä vajaan tunnin päästä olevan suht pirteä. Laitettiin loppu lääkkeestä myös ja hetken päästä se alkoi vasta pökertymään. Kohta se jo kuorsasi käytävällä naruissa. Ensimmäinen etunen meni ihan hyvin pientä nyppimistä lukuunottamatta. Toinen, haljenneempi etunen olikin vaikeampi hoitaa ja Rosi painoi jalkaa väkisin maahan ja nyppi sitä eteen ja taakse niin paljon, että kengittäjä lenteli mukana. Vaikka se oli ihan pökerryksissä, se kiskoi todella kovaa ja nopeasti jalkaa. Takajalat oli viimeksikin vaikeammat ja toista takasta se ei nostanut millään. Tämä on sama jalka, joka jäi viimeksi vuolematta, kun se ei sitä suostunut nostamaan. Kokeiltiin toista takasta ja se oli varsin helppo ja nopea kengittää muihin verrattuna! Muutaman kerran se löi jalan maahan, mutta muuten homma meni aika kivuttomasti. Palattiin takaisin "ongelmatakaseen" ja se riuhtoi ja repi sitä ihan hulluna. Jalkaa ei saatu edes vuoltua kunnolla ja lopuksi se ei suostunut nostamaan sitä ja oli niin vihainen, että potkaisi kengittäjää suoraan sivulle päin jalkaan. Kengittäjästä tämä ei ainakaan ole kiinni, hän on erittäin rauhallinen ja asiallinen. Tämä takajalka on myös ollut ns. paras silloin, kun Rosilla oli pahat ruvet ja tulehdusta niissä. Se liikkuu normaalisti ja jalka on muuten ihan kuin muutkin. Enkä usko että se kovin kipeä voi olla, kun se varaa sille hyvin painoa silloin, kun toista takasta kengittää.
Jostain sille on ollut pakko tulla jonkinlainen kipumuisti tai jotain pahaa käydä, se ei tahallaan ole ilkeä ja muuten kaikissa tilanteissa se käyttäytyy aina hyvin ja on tosi rauhallinen. Ollaan myös hoitotoimissa jalkoja pidellä ja nostella ja silloin se yleensä nostaa ne ihan automaattisesti, joskin jossain kohtaa painaa väkisin jalan maahan. Kun hevonen painaa melkein 800 kiloa ja hyppää koko painollaan kengittäjän päälle, niin ei kyllä kauheasti itseäkään enää naurattanut.
Ainakin Belgiassa työhevosia kengitetään ns. telineessä/häkissä, johon ne talutetaan ja jalka sidotaan puomiin kiinni. Näin kengittäjän ei tarvitse pidellä jalkaa itse ylhäällä ja hevonen ei pääse sitä riuhtomaan ja potkimaan. Kuulemma ranskassakin käytetään tätä konstia, en tiedä olisiko Rosia kengitetty myös niin. Ainakin tällä hetkellä näyttää, että ei ihminen yksinään pysty kenkään lyömään ilman vippaskonsteja, kun ei rauhoituksestakaan tuon enempää apua ollut.

Kotona jatketaan jalkojen pitelyllä ja nostelulla ja koitetaan palkata Rosia aina, kun se käyttäytyy hyvin. Lisäksi koitetaan selvittää, johtuuko temppuilu jostain kipuperäisestä. Se on hoitotoimenpiteissä aina nostanut jalat automaattisesti itse ja niitä on saanut putsailla, joten en kuvitellut koskaan, että vuoleminen ja kengitys tulisi olemaan mikään ongelma tälle "kaikki käy" -tyypille. Toki tähän hätään tuo harjoittelu ei nyt paljoa auta, kun kavio vaatii kenkää alle ja harjoittelu jalkojen nostossa tulee olemaan pidempi prosessi. Tosin kengittäjääkin voisi kokeilla vaihtaa, vaikka en näe tässä mitään ongelmaa. Voihan Rosilla olla myös joku kammo miehiä kohtaan ja sen takia käyttäytyä niin hankalasti. Pakko kyllä sanoa, että kengittäjä on aivan huippu kun tulee juhannuksena kengittämään. Ja että ylipäätään tuli enää kengittämään sen viimekertaisen taistelun jälkeen, sekä auttaa ja suunnittelee miten tästä jatkossa edetään.

Loppuun vielä video tälläisestä metodista, jolla työhevosia kengitetään ulkomailla: