Ensimmäistä kertaa radalla ja uimassa

Joku aamu neitiä vähän väsytti

Viimeviikolla ratsastelin useana päivänä kentällä. Hevosta ei oltu vielä kengitetty ja se meni aika varovaisesti karkealla pohjalla. Tein tosi paljon siirtymisiä seis-käynti-seis tai ravista käyntiin ja toisinpäin ja Marlie meni tosi mukavaa ravia, jossa oli helppo istua ja toimi kuin unelma. Selkäännousussa se nuokkui silmät puoliummessa ja seisoskeli rauhallisesti. Perjantaina kokeilin siirtymisiä suoraan pysähdyksestä raviin ja ravista seis. Olin aika skeptinen näiden suhteen, koska yleensä ravailussa se kuumenee jonkin verran ja ajattelin, että pysähdykset ravista seis tulee ainakin venymään sellaisiksi, että välissä on kymmenen käyntiaskelta. Olinkin positiivisesti yllättynyt, kun sanoin vain "seis" ja tein pienen pidätteen ja hevonen stoppasi heti. Pystyin jopa ensimmäistä kertaa istumaan edes hetken harjoitusravissa.

Maanantaina käytiin maastossa. Menin itse ensin selkään ja jäätiin Marlien kanssa odottelemaan, että kaveri pääsee perästä oman hevosensa kyytiin. Olin ihan ihmeissäni, kun Marlie seisoskeli pihassa ihan rauhassan odotellen, välillä otti muutaman askeleen ja nuokkui taas. Yleensä, kun sen selkään on päässyt, ei sitä kannata edes kokeilla saada heti pysähtymään, vaan antaa vaan heti kävellä reippaasti. Pyry olikin aika reipas kävelijä, ja me tultiin perässä laahustaen. Olin ihan ihmeissäni, kun Marlie edes suostui kulkemaan toisen hevosen perässä. Yleensä se on ollut aina jonon ensimmäisenä, koska kukaan ei jaksa sitä ohjista kiskomista ja höyryilyä, kun sillä iskee ohituspakko päälle. Käytiin uudella maastopolulla, joka meni pellolle, jossa saadaan käydä ratsastamassa. Ravattiin kotiinpäin ihan pieni pätkä ja Marlie meni siinäkin tosi mukavaa ravia eikä koittanut pahemmin rynniä Pyryn ohi.

Tiistaina lähdettiin Pyryn seurana Niinisalon raviradalle. Meiltä puuttui kopista toinen takapuomi ja vähän mietitytti, että miten saadaan Marlie rauhassa kopista pois, ettei se taas rynnistä alas, kun lastaussilta on puoliksi auki. Liinan avulla se meni hyvin koppiin ja tulikin kopista tosi rauhallisesti pois. Seisoskeli jopa niin kauan siellä, että jouduin vähän työntämään taakse päin.
Pyryllä ajettiin ensin radalla ja sen jälkeen oli Marlien vuoro, En ajanut itse lainkaan, mutta hevonen näytti menevän ihan hyvin ja vauhtia olisi löytynyt kuulemma enemmänkin. Sillä välin Pyry kävi uimassa, ja kun Marlie oltiin ajettu, sen vuoro oli päästä uimaan. Epäilin, ettei se mene lähellekkän vettä, mutta pienen suostuttelun jälkeen se menikin ihan kivasti veteen. Oli siis kaikin puolin tosi onnistunut reissu.

"Siellä se Pyry menee. Enkö minä pääse ollenkaan?"

Keskiviikkona juoksutin kentällä, siirtymiset oli tosi hyviä ja hevonen oli enemmänkin laiska, kun reipas. Torstaina kiipesin selkään ja oli kyllä kadonnut kaikki rauhallisuus ravista ja koko touhusta.. Itselläni meni ainakin 10-15 minuuttia aikaa, että pääsin edes selkään. Hevonen sahasi jakkaran vieressä edes takaisin ja joka kerta kun sain jalustimeen jalan, se hyppäsi sivulle. iirsin hevosen aidan viereen ettei se pääse väistämään ja sitten se menikin joko eteen- tai taakse päin. Pienen taistelun jälkeen se suostui seisomaan nätisti, vyön kiristyksessä ei enään niinkään. Käyntityöskentely meni ihan ok, mutta huomasin, että hevonen oli silti ihan erilainen. Koitin väistättää sitä käynnissä kentän keskeltä molempiin suuntiin, mutta se juoksi pelkästä pohkeen hipaisusta pois alta eikä kuunnellut pidätteitä. Ravissa oli taas sama vanha tuntu, järkyttävää juoksua vaan eteenpäin, välillä sain sen puolipidätteillä ja ympyrällä ravaamaan kierroksen pari nätisti, niin että pystyis edes keventämään normaalisti. Heti, kun keskittyminen herpaantui itselläni, se juoksi jo pois alta ja lentelin itse selässä metrin ilmaan joka askeleella. Pakko sanoa, että ei ole kenelläkään hevosella vielä näin hirveää ravia ollut, kuin tällä.

Toivotaan, että se ei nyt kauheasti rupea ottamaan turhia kierroksia ajoreissuista, koska haluaisin sillä vielä ajaa kärryillä, ja vaikka ilmoittaa raveihinkin. Toivotaan, että ratsastettavuus taas paranisi ensiviikolla, mutta kyllä se olisi pakko ajaa enemmänkin, jos meinaa kilpailuihin ilmoittaa. En tiedä onko hevonen sitten joka kerta taas yhtä kuuma ratsastaa ajelun jälkeen. Asiaanhan voi vaikuttaa sekin, että se ei mistään kuolaimista pidä ja painaa vaan kädelle. Ajaessa pitää olla kuolain, joten sekin saattoi asiaan vaikuttaa.

Pikku-Rosa on vähän kasvanut, ja vaihtanut väriä.