Elämäni hevonen

... tai poni.

Toffee oli silloisessa ratsastuskoulussa hoitoponinani. Olin ratsastanut sillä kerran, jolloin se heitti minut kolme kertaa selästä tunnin aikana. Hoitaessa se potki ja puri, ratsastuksessa hyppi pystyyn ja pukitteli. Kun ratsastuskoulu lopetti, ponin oli tarkoitus mennä lopetettavaksi. Olin silloin vasta 15 -vuotias, ja Toffee oli jo 16. Kovan yrittämisen jälkeen sain tallipaikan ponille läheiseltä ravitallilta, ja isäni sai ostettua Toffeen minulle naurettavaan hintaan varusteineen. Minusta tuli ponin omistaja 28.10.2007.

Kaikki ihmetteli miksi halusin ostaa kiukkuisen ponin, jolla ei voi edes kunnolla ratsastaa vanhan vamman takia. Aluksi meno olikin välillä ihan mahdotonta, Toffee meni minne tykkäsi ja minä roikuin perässä. Ensimmäisen päivän jälkeen uutena hevosenomistajana tallilta kotiin päästessäni muistona oli murtuneet varpaat, hampaanjäljet kädessä ja karannut poni.

Pikkuhiljaa Toffee rauhottui. Opin huomaamaan päivistä, jolloin se kannatti jättää heti suosiolla rauhaan. Monta maastoreissua tyssäsi siihen, kun se päätti lähteä kotiin. Jos en antanut periksi, se saattoi tahallaan peruuttaa tien vieressä olevaan maantieojaan tai vetää pukkihyppyjä niin kauan, että ratsastaja putosi.

Pikkuhiljaa ratsastuslenkit alkoi mennä mukavasti ja joskus myös menimme kärryillä lenkeillä. Toffee ei kiukutellut enää niin paljon ja päästi selkäänkin ihan kiltisti. Viikon kohokohta oli aina, kun pääsin viikonloppuisin, tai lomilla sen kanssa puuhaamaan. 

Kotilaitumella

Muutaman vuoden päästä rakensimme omaan pihaan kesäksi laitumen, johon Toffee tuli kahtena kesänä. Muistan vieläkin sen päivän, kun sain oman ponin omaan pihaan ensimmäistä kertaa. Seisoskelin varmaan kaksi tuntia aidan vieressä vain katselemassa sitä onnellisena. Kun päivät oli kuumia, lähdin ratsastamaan vasta yöllä, jolloin oli viileää.

Välillä kylän vanhus päästi sen vapaaksi aitauksesta, ja Toffee juoksi viereisen koulun urheilukentällä kiljuvien lasten seassa urheilukisoissa. Välillä se karkasi itse tilapäiskarsinastaan oven nuppia kääntämällä ja juoksi pitkin pihoja.

Toisena kesänä Toffee sairastui kaviokuumeeseen meillä kotilaitumella, josta se parani ihan hyvin. Syksystä kevääseen se oli aina lähitallilla karsinapaikalla. Seuraavana kesänä se sairastui uudelleen ja parani siitäkin. Lisäksi talvisin sillä oli puhkuria, varsinkin kovilla pakkasilla, mutta kesäksi se häipyi kokonaan. Välillä se asuikin talven varsojen kanssa pihatossa tästä johtuen. 

Syksyllä 2012 Toffee oli jo 21-vuotias ja vanhuus ja sairastelut alkoivat jo näkyä. Syksyllä puhkuri alkoi taas palailemaan ja päätimme marraskuussa, että poni lopetetaan. Toffee nukutettiin 19. marraskuuta tallilla ja haudattiin myös sinne.

Toffee ennen lopetusta nauttimassa porkkanoita

Reilussa viidessä vuodessa siitä tuli paras kaverini, sen kanssa tuli opittua asioita pahimman ja parhaimman kautta. En tiedä olisinko nyt uuden hevosen omistajana, jos emme olisi tätä ponia aikoinaan ostanut. Sen kautta sain tutustua myös paljon uusiin ihmisiin ja hevosiin.

Toffee

s. 1991

†19.11.2012

Tämä postaus oli jalustin,netin haastepostaus, johon pääsee tästä.